Ayreonia minunkin levyhyllyyni on ilmaantunut vasta hiljattain, Into the Electric Castlen ja Universal Migrator Part 1&2:n muodossa. Olen keskittynyt vasta ensinmainittuun suuremmalla huolellisuudella. Arjenilla on mielestäni suht simppeli tapa kirjoitella lyriikoita, ja vaikka välillä pieneltä juustoisuudelta ei niissä voidakaan aina välttyä, niin kokonaisuutena tarinat ovat ihan mielenkiintoisia. Electric Castlea moni pitää Ayreonin parhaana (jopa Arjen itse?) ja melkoinen trippihän se levy on, niin musiikillisesti kuin lyyrisestikin. Kaikki lyriikat on kirjoitettu oopperamuotoon, eli hahmojen vuorosanoiksi useiden nimikkäiden rock- ja metallilaulajien esittämänä 1 hahmo=1 laulaja-konseptilla. Toimii.
Ayreon nousi minulla siinä vaiheessa kyllä kaiken muun yläpuolelle kun aloin kuuntelemaan 01011001 -albumia, oikea käsi hiirellä Ayreonin historiaa googlettaen ja vasemmassa kädessä levyn sanoitukset. Vaikka en luonnehdi 01011001:stä oikein Ayreonin parhaimmaksi, niin kyseessä on silti jollain tavalla upea teos, kun näinkin kauan Ayreon on saatu pidettyä maailman parhaimpana musiikkiprojektina (huom. minun mielipiteeni).
Into the Electric Castle ja The Final Experiment lähtee minulle (ja jos tuon Star Onen, Arjenin yhden toisen musiikkiprojektin nappaisin myös vaikka CDON.comista lisäksi) seuraavaksi hankintaan. Itse satun vain omistamaan 01011001:n, The Human Equationin, Migratorit ja Timeline -kokoelman (sangen onnistunut pakkaus kokoelmaksi, suosittelen. Sisältää sopivasti Ayreonin klassikoita ja mukana tulee myös juliste).
Arjen Lucassenin omalaatuinen ote on vain jotain todella erilaista. Nämä levythän kuuluu oikeastaan kuunnella mielellään täysin putkeen yhdeltä istumalta/makaamalta, niin immersio ja tarina säilyy rikkoutumatta, ja trippi on täydellinen.
Jep. Minustakin vain Ayreonin levyt pitää kuunnella alusta loppuun saakka läpi, koska levyjen sanoma on todellakin kuin jokin kirja (ja jotain jää kyllä välistä, jos ei kokonaan levyä kuuntele). Ja yllättävän monimutkaisia kertomuksia A.A.L. on saanut aikaan, joista oma henkilökohtainen lempikertomus on juuri tämä The Human Equation. Ihan hyvä vain, että Arjen unohti hetkeksi avaruuden ja kaiken sellaisen, joka tuntuu liian uskomattomalta ja suurelta (ja jota ei kenties kuin itse Arjen pysty parhaiten ymmärtämään).
Pitää olla jotenkin luovasti "hullu", että saa aikaan sellaista musiikkia mitä Ayreon on. Ja ilman hyvää kokoonpanoahan Ayreon olisi kuin tyhjä kuori.
Ayreonin "levytaide" on myös aika kiintoisaa, kuuntelijalle jätetään jotain tulkittavaksi.
--
Huhhuh, ei kyllä tee Ayreonin jälkeen mieli palata ihan heti sellaisiin nimikkeisiin kuin Avantasia tai Edguy. Nyt menen tutkimaan Migratorien sanoituksia ja pistän molemmat pyörimään. -->
Näytä kirjoitukset
