Juu, etsin kaikki molempina pelikertoina. Ne eivät kuitenkaan riittäneet syventämään tarpeeksi kyseistä hahmoa, joten toivon, että Linkin ja Zeldan välistä dynamiikkaa korostettaisiin enemmän jatko-osassa.
Kerrontatapana muistot ovat silti looginen ratkaisu, kun ottaa huomioon sen, miten vapaa peli on.
Itse taas petyin Breath of the Wildin Zeldaan (luultavasti siksi, koska hahmo jäi jotenkin keskeneräiseksi ja ehkä jopa hieman etäiseksi). Toivottavasti tämä asia korjataan jatko-osassa, joka lupaa ainakin asetelmansa puolesta hyvää. Muut hahmot olivatkin sitten erinomaisia, varsinkin Prince Sidon ja Daruk.
Mielestäni paras Zelda on edelleen The Wind Wakerissa. Tetra oli käytännöllisesti katsoen ensimmäinen, joka tuntui muultakin kuin pelkältä pulassa olevalta neidolta. Ocarina of Timessä on toki oma twistinsä (Sheik), mutta TWW:ssä Zelda ja Link uskaltautuvat uhmaamaan kunnolla Ganondorfia. Twilight Princess ansaitsee taas kunniamaininnan hyvin diplomaattisen oloisesta Zeldasta, vaikka Midna viekin suurimman osan huomiosta. Skyward Swordissakin Zeldan hahmoa pyrittiin uudistamaan paljon, mutta loppujen lopuksi siinä sorrutaan pahemman kerran siihen pulassa olevan neidon kiroukseen.
No joo, ja pyöriihän se Switch-versio toki yleisesti ottaen varsin mallikkaasti.
Pelasin tosiaan pelin Switchillä uudestaan läpi viime talvena. Kaikki Zeldat kolunneena pidän tätä edelleen suosikkinani, vaikka huomasinkin kiinnittäväni enemmän huomiota muutamiin asioihin, jotka tavallaan eväävät tältä maailman paras peli -tittelin omalla kohdallani. Sanoisin silti, että BotW kuuluu ainakin viiden parhaimman pelin joukkoon. Varsinkin, kun satun olemaan kova Prinsessa Mononoke -fani.
Jos nämä asiat korjattaisiin, saattaisi tämä viedä paikan Bloodbornelta maailman parhaimpana pelinä:
- En voi ensinnäkään käsittää, miksi pelimaailman rajat ovat sellaiset kuin ovat. Näkymätöntä seinää ei tulisi olla enää yhdessäkään modernissa videopelissä, vaan se pitäisi piilottaa fiksusti niin, ettei pelaaja tajua koko asian olemassaoloa. Edes Lost Woodsin tapainen sumentumisefekti olisi ollut kivempi. - Vihollisvariaatio kaipaisi muutakin kuin eri värisiä hirviöitä, edes muutaman kokonaan uuden. Sama pätee mini bosseihinkin. - Maailma on tehty taidokkaasti ja sinne uppoutuu moneksi tunniksi, mutta sitten on myös Hebran tapaisia alueita, joissa puuhastelu on hieman yksipuolisempaa, jos vertaa vaikkapa Akkalaan. Kaikkea ei voi saada, mutta jäihän tämä hieman harmittamaan.
Aseiden hajoaminen ei ole vaivannut minua koskaan. Sen sijaan lukeudun niihin pelaajiin, jotka pitävät sitä hyvänä pelisuunnitteluna. Pelin alussa on aina loistava selviytymismeininki, kun pitää oikeasti jopa hieman pähkäillä sitä omaa inventaariota. Eikä tämäkään koidu oikeastaan ylitepääsemättömäksi esteeksi; yksinkertaisetkin reseptit takaavat sen, ettei sydämistä ole pulaa ja aseita löytyy muutenkin joka nyppylän takaa.
Olen alkanut harkitsemaan NS:n ostoa tämän pelin takia, koska se ilmeisesti toimii paremmin.
Ei kannata, ellei sitten ole kiinnostunut muistakin Switch-peleistä. Molemmat versiot pelanneena täytyy sanoa, ettei Switchin BotW jää paljoakaan voitolle. Siinäkin on ne tietyt paikat, joissa ruudunpäivitys laskee aina jonkin verran.
Omalla kohdallani yksi syy fyysisen version suosimisessa piilee siinä, että ainakin Nintendo-pelit tuntuvat säilyttävän arvonsa kohtuullisen hyvin. Toinen taas on tarjousten perässä juokseminen, sillä aika usein tulee vastaan nettimyyjiä, jotka haluavat luopua pelistään sopuhintaan.
Tosin pelien ostaminen on kyllä vähentynyt huomattavasti viime vuosina. Nykyään ostan ehkä enemmän kirjoja ja sarjakuvia.
Tai jospa Ganondorf ottaisikin Linkin tällä kertaa vangikseen. Koko homma piilotettaisiin trailereissa, ja yht'äkkiä tunnin mittaisen prologin jälkeen pelaaja saisikin à la MGS2 Zeldan hallintaansa.
Mietin tätä aluksi, mutta se ei tekisi mielestäni järkeä sen suhteen, että Link saa käyttöönsä tuon erikoisen käden. Jos käden idea on sama kuin BotW-konseptitaiteen vastaavalla virityksellä, niin tulemme näkemään jotakin tällaista: https://i.imgur.com/e2wYnQM.jpg
Uusi Zelda saattaa olla hieman samantapainen jatko-osa kuin mitä Zelda II oli ensimmäiselle Zeldalle aikoinaan. Tällöin Hyrulesta avautuisi jokin osa, jota ei päässyt tutkimaan edellisessä pelissä. Ehkä tässä on muutenkin jonkin sortin maanalainen verkosto – ties vaikka Matka maan keskipisteeseen -teoksen hengessä. Trailerin loppu toisaalta toi mieleeni elokuvan Laputa – linna taivaalla, mikäli siis tuo linna todella irtautuu maasta ja lähtee lentoon.
Oma veikkaukseni pelin juonesta: Ganondorf näyttäisi olevan nyt mukana kuvioissa. Hänen Calamity Ganon -olomuoto kukistettiin edellisessä pelissä, mutta todellinen pahuuden lähde onkin ollut koko ajan linnan alla. Tämän takia Link ja Zelda joutuvat matkaamaan maanalaiseen verkostoon, jossa heitä odottaa Ganondorfin jäänteiden lisäksi mystinen käsi, jolla tulee mitä ilmeisimmin olemaan suurikin rooli pelissä.
Ihmettelen kyllä, miten he oikein toteuttavat tämän loppupeleissä. Kaiken sisällön muuttaminen nykyajan standardeja vastaavaksi tulee vaatimaan sellaista taikuutta, että jos he todella onnistuvat tässä, niin nostan hattua. Ja onko tämän pelin maailman rakenteesta edes puhuttu vielä mitään? Episodimaisuus viittaa mielestäni vahvasti cinemaattisuuteen ja toimintapainoitteisuuteen, joten kiinnostaisi tietää.
Faktahan on se, etteivät varsinkaan kaikista paatuneimmat FFVII-fanit tule olemaan tyytyväisiä Remakeen, oli se sitten kuinka hyvä tahansa. Oma näkemykseni pelistä on tällä hetkellä se, että se näyttää visuaalisesti todella upealta ja taistelusysteemikin vaikuttaisi olevan kunnossa, mutta olisin silti toivonut ihan vain alkuperäisen pelin paremmilla taustoilla sekä päivitetyillä hahmomallinnuksilla.
Joku summasi aika hyvin tuntemukseni Elden Ringistä: "that looked boring and told me absolutely nothing". Ei näitä CGI-trailereita vain jaksa, kiinnostun vasta sitten kun näen pelivideota.
Itselleni The Witcher 3: Wild Hunt on ollut yksi tämän generaation parhaimmista pelikokemuksista. Mielestäni juuri hahmot ja sivutehtävät tekevät tästä pelistä sellaisen, jonka parissa jaksaa viihtyä vaikka kuinka pitkään. Tähän päälle dynaaminen sää ja oikeasti mielenkiintoiset kylät sekä kaupungit, niin eipä sitä oikein kehtaa valittaa ainakaan miljöön puolesta. Samana vuonna taisi ilmestyä myös Xenoblade Chronicles X ja MGSV, joista etenkin jälkimmäisen avoin maailma tuntuu Witcheriin verrattuna todella tarpeettomalta.
Taistelusysteemistä olen samaa mieltä, se olisi voinut olla huomattavasti parempikin.
Jos Nintendo nyt tänä vuonna keskittyisi yhden pelin esittelyn sijaan vaikkapa Luigi's Mansion 3:een ja Animal Crossingiin.
Viime vuonna koko potin korjasi Capcom, saa nähdä kenellä on tällä kertaa parhaat pelijulkistukset. Jotain taidekuvia on jo nyt liikkunut From Softwaren pelistä, mutta mitään varmuutta ei ole vielä siitä, onko kyseessä edes uusi nimike.
MGS2 on joo paras Metal Gear heittämällä. Grafiikat, juoni, pelattavuus... kaikki on jotenkin niin täydellisessä harmoniassa keskenään. En tiedä, oletko pelannut Zone of the Enders: The 2nd Runneria, mutta kehuisin sitäkin tismalleen samoilta osa-alueilta.
PS2:lle ja GameCubelle tuli kyllä aivan naurettavan hyviä toimintapelejä.
Tuo on todella harmillista, ettei joistakin Capcomin peleistä enää julkaista fyysistä versiota. Kaipa se sitten liittyy jotenkin länsimaalaisiin myyntilukuihin. No, onneksi nuo Ace Attorney -sarjan myöhemmät pelit saa importattua Japanista helposti. Itseltäni puuttuu ainoastaan Ace Attorney Investigations 2, joskin sille ei taida myöskään olla enkkukäännöstä.
Vaikka kasvoissa onkin parannettavaa, pidän silti erityisesti Bloodbornea visuaalisuutensa ja taiteellisuutensa puolesta nerokkaana. Tunnelmallisia alueita kerta toisensa jälkeen, minkä lisäksi vihollisdesign on hyvällä tavalla ehkä karmeinta, mitä olen tähän mennessä kokenut missään videopelissä. Graafisesti myös edelleen todella miellyttävä, jossei nyt kameraa käännä väkisin epätarkkoihin objekteihin kiinni. Unenomaisuus ja utuisuus ovat läsnä pelin alusta asti, joten ei voi muuta kuin tykätä.
Harmi, että se tekninen puoli tahmaa. Toivottavasti tuosta julkaistaan joskus jollekin myöhemmälle konsolille korjattu versio.
Juuri tänään tuli pohdiskeltua junassa, kuinka paljon Capcom on nostanut tasoaan viimeisen parin vuoden aikana. Ehdin jo jossakin välissä menettää toivoni ainakin Ressojen suhteen, kun nelosen jälkeen ovat käytännössä julkaisseet täyttä sekundaa kerta toisensa jälkeen. Resident Evil 7 toi onneksi kauan toivotun muutoksen, vaikkei sekään täysin ongelmaton peli ole. Silti aika kova saavutus kun miettii, että pidän seiskaa parempana kuin Zeroa ja kolmosta, jotka ovat mielestäni vielä sarjan ehdotonta parhaimmistoa. Joissakin asioissa seiska on mielestäni jopa nelosta parempi, vaikkei kokonaisuudessaan ehkä pääsekään ihan samalle tasolle.
Mutta nämä kaksi peliä – Resident Evil 2 ja Devil May Cry 5 – ovat aika käsittämätöntä tykitystä Capcomilta, jos ajattelee tuota julkaisuaikaa.
Ennaltamäärätyt kamerakulmat selittynee varmaan sillä, ettei tämäkään taida olla varsinaisesti avoimen maailman Pokémon-peli. Paikat vaikuttavat jokseenkin rajatuilta, minkä lisäksi maisemat toimittavat lähinnä taustojen virkaa. Samalla tyylillä toteutettuja kolmiulotteisia JRPG-pelejä taitaa löytyä jo ihan PS2-ajoilta lähtien.
Suuret kiitokset IPlayerille tästä, laitoin saman tien tilaukseen. Tulee varmaan luettua heti, kun olen saanut kaikki Maameren tarinat päätökseen. Saisivat tosin olla kovakantisia kaikki, vaikka edullisuushan se tässä ajaa laadun edelle. Ja onhan tuo boksi itsessään jo todella kaunis.
En ole ihan varma tästä, mutta muistan kuulleeni, että Doki Doki Panicin piti olla alun alkaenkin nimenomaan Mario-peli. Suunnitelmat taisivat vain muuttua matkan varrella.
Mielestäni juuri Anor London jälkeen laatu heikkenee hieman, vaikka eivät kaikki tietenkään ole tästä samaa mieltä. Mutta jos miettii yleisesti Souls-sarjan pelien loppupuoliskoa, niin ensimmäinen Dark Souls lienee tässä suhteessa se heikoin tapaus. Toisaalta kakkosessa taas on niin huono loppupomo ja muutama muukin ärsyttävä asia lopussa, etten välttämättä osaa edes sanoa. Onneksi kolmonen on näissä asioissa huomattavasti parempi (ellei suorastaan erinomainen, kun ottaa huomioon viimeisten tuntien tykityksen).
Olen edelleen sitä mieltä, että Cave Story on vielä 15 vuodenkin jälkeen paras koskaan tehty indiepeli. Onhan näitä muitakin kovia nimikkeitä (esim. Shovel Knight) julkaistu viime vuosina, muttei niistä yksikään ole mielestäni päässyt tämän tasolle laadussa. Vielä hurjempaa on se, että Cave Story (huom. ei Cave Story+) on edelleen ilmaispeli, jonka Daisuke "Pixel" Amaya työsti käsittääkseni kokonaan yksin. Lopputuloksena oli äärimmäisen sielukas peli, joka ei näytä ulkoasunkaan puolesta mitenkään halvalta tuotokselta. Toisaalta tämä ei tule myöskään yllätyksenä, sillä Pixel on myös varsin etevä taiteilija. Jopa pelin upeat musiikit ovat ymmärtääkseni hänen säveltämiään, mikä sekin on äärimmäisen ihailtavaa.
Jos tämä olisi julkaistu aikoinaan jollekin SNES:lle, niin löytyisi aivan varmasti konsolin parhaimmat pelit -listauksista.
Kyllä maistuisi joku remake pelistä tai samalla kaavalla tehty jatko-osa.
Kuin suoraan omista ajatuksistani. Zelda II on mielestäni parempi kuin ensimmäinen Zelda ja toivoisin siitä vähintään jonkin sortin remaken, joka olisi tehty yhtä suurella rakkaudella kuin Zero Mission.
Jos pitäisi sanoa TOP 3 parhaat Zeldat, niin ehdottomasti Zelda II, A Link to the Past ja A Link Between Worlds.
Luulen, että Ōkami tuntuu monien mielestä venytetyltä/raskaalta juuri siksi, koska sen tarina koostuu melko pitkistä "story arceista". Niitä on siis muutama, mikä saattaa antaa tunteen siitä, ettei peli pääty koskaan. Liittyy kai jotenkin siihen kerrontatyyliin, jota näkee monissa japanilaisissa animaatioissa.
Itselläni menee Ōkamin läpäisyyn yleensä se 25-30 tuntia. Yksi niistä peleistä, jotka pelaan läpi muutaman vuoden välein. Ōkamidenista sen sijaan en tykännyt, joskin se OST on lähes Ōkamin vastaavanlaisen veroinen.
Jaoin joskus vuosi sitten mietteitäni Metroid-sarjasta eräällä toisella foorumilla:
Lainaus käyttäjältä: Kraidi
Mainittakoon vielä Metroideista sen verran, että koen kyseisen pelisarjan olleen tasaisesti huonontumaan päin jo Echoesin julkaisun jälkeen. Metroid Prime 3: Corruption on mielenkiintoinen irtiotto peruskaavasta, muttei läheskään yhtä laadukas kuin kaksi aikaisempaa Prime-peliä. Viimeistään Metroid: Other M:n kohdalla alkoi omakin luotto kadota, kun tämä Team Ninjan ja Nintendon yhteisluomus ei oikein tunnu painottavan niitä asioita, joita haen näiltä peleiltä. Metroid: Samus Returns ja Metroid Prime 4 toki lupaavat jokseenkin parempaa suuntaa, mutten tiedä tuleeko Metroid enää ikinä olemaan niin hyvä kuin parhaimpina päivinään.
Metroidin sielu on siirtynyt indie-peleihin. Itse asiassa olen valmis menemään jopa niin pitkälle, että väitän Axiom Vergen olevan Metroid, joka haastaa ne vanhemmatkin nimikkeet; kaikki pelin hilavitkuttimet ovat suorastaan hillittömiä ja juonikin sangen toimiva tämän tyyppiselle pelille. Toivottavasti Ghost Song jatkaa samalla linjalla, mikäli se nyt vain julkaistaan joskus.
...ja täytyy kyllä sanoa, että olen edelleen vahvasti tätä mieltä.
Sen's Fortress on mielestäni koko sarjan mittapuulla yksi parhaimmista alueista. Ikävää tosin, etteivät pelin loppupuoliskon alueet pääse läheskään samalle tasolle laadussa. Osa niistä on vähän sellaisia kyhäelmiä, joista paistaa keskeneräisyys ja kiire.
Samaa mieltä siitä, että The Last of Us on selkeä ykkönen, mitä tulee näihin niin sanottuihin elokuvapeleihin. Yleensä pidän elokuvapelejä ihan viihdyttävinä tapauksina, mutta The Last of Us painii kyllä ihan omassa sarjassaan. Jopa soundtrack on täyttä tykitystä, tulee kuunneltua joskus samalla kun lukee vaikkapa kirjaa.
Olen edelleen vähän sitä mieltä, etten ehkä haluaisi tälle jatko-osaa, mutta jos siitä tulee ykkösen veroinen tai jopa parempi, niin olen tyytyväinen.
Switch-versiossa harmittaa kieltämättä nuo äänet. Ikävää, että ovat mokanneet niiden kanssa.
Ja joo, kyseessä taitaa olla aika lailla se, mistä kukin tykkää. Itse en voi esimerkiksi sietää Silent Hill HD Collectionia, koska se on teknisesti aivan piloilla, vaikka onkin HD. Jotkut taas haukkuvat Shadow of the Colossuksen remaken ulkoasua, vaikka mielestäni siinä onnistuttiin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta erittäin hyvin. Toisaalta alkuperäinen peli näytti jo niin hyvältä, ettei tuollainen remake välttämättä edes ollut tarpeen PS3:lle julkaistun HD-kokoelman ansiosta.
Paras remake on tietenkin edelleen ekan Ressan remake. Siinä on kyllä jotain sellaista, minkä eteen on nähty selvästi vaivaa.
Näytä kirjoitukset
