Mitenkäs tuo The Evil Within? Jossain vaiheessa tulee aivan varmasti ostettua, mutta tavallaan kiinnostaisi jo nyt vähän kokeilla. Olen kuitenkin hieman varautuneella mielellä liikkeellä, sillä nykyajan toimintakauhupeleistä puhuttaessa esimerkiksi Dead Space 2 oli jo mielestäni pilattu liian paljolla räiskinnällä enkä välittänyt oikein Resident Evil: Revelationsistakaan. Shinji Mikamin aiempi tuotanto on toki uponnut minuun erinomaisesti ja arvostan muutenkin kyseistä herraa paljon, mutta uppoaakohan hänen uusin pelinsä kaltaiseeni vanhojen Ressojen ja Silent Hillien faniin? Pääseekö The Evil Within edes vähän RE4:n laadun jäljille?
Kuten Siegmeyer jo sanoikin, niin peliä oli pakko downgradettaa siksi, että se pyörisi kohtuullisesti PS3:lla ja Xbox 360:lla. Jopa Bloodbornea on aavistuksen verran saatettu downgradettaa joissain jutuissa (kuten taustat ja pienet valaistukseen liittyvät yksityiskohdat), jotta se pyörisi edes niin hyvin PS4:llä mitä se nyt pyörii. Tai ainakin olen tullut tähän tulokseen, kun olen verrannut screenshoteja sekä videoita lopulliseen peliin, nimittäin tuntuu siltä kuin peli olisi toki selvästi nätimpi kuin ensimmäiset videomateriaalit siitä, mutta sitten taas kun katsoo joitain E3:n aikaisia videoita, niin lopullisesta pelistä näyttäisi olevan vähennetty ainakin hieman tuota "utuisuutta" (jokin filtterijuttu kai). Ilmeisesti peliin piti myös tulla jonkinlainen juttu, jonka avulla pystyy muuttumaan petomuotoon.
Pelailen tässä parin vuoden tauon jälkeen Resident Evil Remakea ja on tämä vain edelleen aivan tolkuttoman hyvä peli. Miten Capcom onnistui aikoinaan tekemään juuri ensimmäisestä Resident Evilistä parhaimman remake-pelin, mitä on koskaan julkaistu? Nykyään kun katsoo Capcomin touhuja, niin aika alas ollaan tultu REmaken ajoista.
Yllättävän hyvin peli on myös muistissa, vaikka olen sen "vain" jotain 2-3 kertaa pelannut.
Edelleen yksi parhaimpia pelejä ikinä. Jotenkin kompakti Demon's Soulsin tapaan (tietyllä tapaa jopa enemmän), mutta kaikki on tarkkaan mietittyä ja laadukasta. Taidan kuitenkin pitää nyt taukoa pelistä ja keskittyä muihin laatupeleihin, esimerkiksi tuohon Resident Evil Remaken HD-versioon.
Tuosta tulikin mieleeni, että näin Metal Gear Risingin 9-10 eurolla PS3:lle Sellon Prisman peliosaston alelaarissa. Sieltä vain noukkimaan halvalla, jos peliä ei satu löytymään jo entuudestaan.
Chalice Dungeonit ovat ihan "okei" lisä minusta, sellaista melko huoletonta käppäilyä. Alkupään luolastot kyllä tarjoavat ihan sopivasti haastetta siinä tapauksessa, jos ne läpäisee ajoissa eikä vasta pelin lopussa tai NG+:ssa. Silloin niiden läpäiseminen on tylsintä ikinä enkä suosittelekaan juuri tämän takia jättämään kyseisiä luolastoja pelin loppuun, vaan tutustumaan niihin jo aikaisessa vaiheessa peliä.
- Reduced loading times (approx. 5-15 seconds; may vary by circumstance) - Fixed bug that left certain lifts and elevators inoperable - Fixed bug that resulted in bosses becoming immobilized - Fixed bug that left players unable to advance NPC events during multi-play - When the PS4 is put into Rest Mode during online play, the game will now return to the main title screen upon resuming play This will resolve matchmaking issues related to Suspend/Resume. - Other various bug fixes
We will continue to make improvements to better the play experience
Ja nuo lataustauot tosiaan ovat vähän lyhyempiä. Pelin logonkin tilalla on tällä hetkellä esinetekstejä niin kuin Dark Soulsissa ja Dark Souls II:ssa.
Muistaakseni tuossa pelissä Lightning-elementti skaalautui Faithin mukaan, joten anna mennä vain, jos sinulla on jonkin sortin Faith Buildin suuntaan hahmo.
Minusta alkuperäisessä versiossa ei ollut paljoakaan vihollisia tuolla alueella, todennäköisesti vaikeustaso johtui siis juuri tuosta covenantista. Sen sijaan jossain Iron Keepissä lenteli niitä keihäitä niskaan kovempaa tahtia kuin Anor Londossa ykkösessä. Ja kuten jo aiemmin taisin mainita, niin Shrine of Amana ennen patchia oli oikea helvetti. Muutenkin pelissä oli pari kohtaa, joissa ei ehtinyt edes menemään pomon sumuovesta läpi kun vihollisia oli niin paljon perässä.
Tosiaan, paras juttuhan noissa peleissä onkin se, että sen tarinan voi jättää täysin taka-alalle halutessaan ja silti ne ovat täysin huippukamaa. Sitten jos lore alkaakin kiinnostamaan, niin siitä saa tosi paljon irti juttelemalla NPC-hahmoille, selaamalla tavaratekstejä, tutkimalla ympäristöä ja tarkkailemalla, miten pelin maailma reagoi eri asioihin. Tavallaan se niin sanottu juoni on kunnioitettavan minimalistinen, mutta silti siitä voi saada itselleen aikamoisen eepoksen, jos pysähtyy hetkeksi tutkimaan.
Esimerkiksi Metroid Prime on ymmärtääkseni vähän samanlainen siinä suhteessa, että ympäristö on täynnä informaatiota, mutta sen voi halutessaan skipata ja keskittyä peliin tai sitten tutkia samalla kun pelaa eikä kumpikaan vaihtoehto ole "väärä".
Muistaakseni Dark Souls II:ssa oli juuri nimenomaan hyvät PvP-ominaisuudet, minkä lisäksi pystyi myös auttamaan muita vaivattomasti (mitä nyt Soul Memory sekoitti toisaalta pakkaa jonkin verran). Pelissähän on jopa kaksi aluetta, joissa larpataan jotain Bell Keepersejä ja sellaista, joten jos tykkää tuollaisesta toiminnasta, niin tuo peli iskee varmaan hyvin. Runsautta riittää muissakin asioissa: aseet, haarniskat, lisätyt DLC-alueet jne.
Hyvä peli siis, hakkaa monet nykypelit ja on palkitseva, mutta koen silti, että joidenkin asioiden määrällä on lähdetty vähän korvaamaan sitä niin sanottua "laatua". Vaakakupissa painavat myös muun muassa downgrade (tämäkin lähinnä nyt on vain esteettinen ongelma, jolla ei ole niin hirveästi merkitystä mikäli ympäristöä ei ole pelimekaanisesti "yksinkertaistettu" alkuperäisestä visiosta) ja mielestäni vähän mielikuvituksettomien pomotaistelujen määrä. Ylipäätänsä esimerkiksi vihollis- ja kenttädesign on mielestäni vähän latteaa, mikäli vertaa muihin Soulseihin ja Bloodborneen.
Suurin ongelma itselleni on kuitenkin se pelin lore. Jos tällaiset asiat eivät vaivaa, niin pystyn kuvittelemaan, että pelistä voi nauttia helpommin. Itse kuitenkin petyin hieman pelin juoneen ja maailmaan... en osaa sanoa paljon DLC-alueet paikkaavat asioita sekä selittävät juttuja, mutta tällä hetkellä Dark Souls II ainakin tuntuu tarinallisesti hölmöltä. Siinä missä ykkösessä pelin alkuvideo selittää pääkohdat ja loput lukemattomat mutta erittäin mielenkiintoiset yksityiskohdat löytyvät itse pelin maailmaa tutkimalla, niin kakkosessa koko homman rytmitys on kummallinen. Ihan kuin sinulle annettaisiin yksi tietty päämäärä (löytää keino katkaista se kirous matkaamalla Drangleiciin etsimään vastauksia), joka tavallaan pysyy samana pelin loppuun asti, mutta kuitenkin häiriintyy kun oppii siitä pelin maailmasta lisää.
En ole siis aivan sataprosenttisesti varma tästä, mutta tällä hetkellä itselläni on seuraavanlainen kuva Dark Souls II:n loresta:
Miyazakilla ei myöskään tainnut olla tarpeeksi aikaa raapustaa mitään Dark Souls II:n juonta, kun piti häärätä Bloodbornen parissa. Koko Dark Souls II taitaa olla muutenkin hyvin pitkälti B-tiimin käsialaa, mikä on ihan kunnioitettava suoritus loppujen lopuksi.
Siis, käsitinkö oikein, vai eikö tuota PlayStation Plussaa voi ostaa erikseen PS4:n lompakkoon siirretyillä rahoilla? Minulla oli jäänyt rahaa sinne kaupasta ostamastani fyysisestä rahakoodista, joten päätin että voisi tuhlata nyt tuohon Plus-aikaan. Eipähän vain voinut kun alkoi pyytämään luottokorttitietoja, enkä mielelläni niitä Sonyn systeemeihin pistäisi, kun heidän tietosuojajärjestelmänsä ei vaikuta kovin hyvältä. Tämänkö takia kaupoissa myydään kotelossa myös erikseen tuota Plus-aikaa fyysisenä koodina (eri tuotteena siis kuin nuo rahakoodit)?
Luin myös tuosta "silmämöllistä" seuraavaa: "You can also get the moon +30% blood echoes rune by doing the make contact gesture for 35 seconds in front of the non-aggressive Mother Brain before killing it." Mitenköhän helvetissä kukaan tajuaisi tuollaista kikkaa kokeilla?
Unohdin vielä mainita, että tuo pomo taitaa olla Bloodbornen selkein "gimmick-osuus". Vähän niin kuin Demon's Soulsin Dragon God ja Dark Soulsin Bed of Chaos, joista jälkimmäinen on sellainen, jossa jutut tapahtuvat niin sattumanvaraisesti, etten ole koskaan saanut läpäistyä sitä ensimmäisellä yrittämällä.
Voisikohan tuo lamppujuttu korjaantua myös jollakin patchilla? Tämä on vähän jännä, kun kakkosessa bonfiret olivat aika lähettyvillä toisiaan ja pystyi heti warppailemaan nuotiolta toiselle, mutta Bloodbornessa pitää mennä aina hubiin asti, jos haluaa vaihtaa maisemia kokonaan. Ykkösessä saattoi olla tietynlainen balanssi tässä asiassa, koska warpata pystyi vasta lopussa peliä ja hahmonkehitys tapahtui nuotioon istumalla.
Jotenkin koen, että Bloodbornessa on hurjan tarkkaan mietityt pelialueet (vähän niin kuin Demon's Soulsissa). En osaa oikein nimetän yhtäkään paikkaa Bloodbornesta, josta en olisi todella pitänyt. Inhokkialueita kuitenkin oli kummassakin Dark Soulsissa vähintään muutama (Lost Izalith, Shrine of Amana jne.). Toki mukana on vielä Chalice Dungeonit, ja ilmeisesti vähän sen takia, ettei "pääpeli" tuntuisi liian lyhyeltä tai jotain.
En tiedä kuinka todennäköistä tämä on, mutta sekin taitaa olla vielä auki, että tuleeko Bloodborneen DLC. Jos on Artorias of the Abyssin tasoista settiä niin huhhuh. Se on kuitenkin aika uskomaton DLC, sisältää suosikkipomotaisteluni (Kalameet) kaikista Fromin peleistä, alueet ovat erinomaisia ja jo entuudestaan rikas lore saa vielä lisää lihaa luidensa ympärille.
Tuokin on kyllä yksi niistä B-tiimin kummallisista aivopieruista. Ikään kuin eräänlainen kikka, jolla yritetään korjata ehkä sitä, että pelissä on muutamalla alueella "liikaa" vihollisia ja niiden ohi on hankala enää edes juosta. Shrine of Amana ennen patchia oli juuri tällainen.
Tässä vaiheessa toivon, että Miyazaki keskittyisi seuraavaksi Bloodborne 2:een ja jättäisi DS3:n kehityksen b-tiimille ja jollekin nuoremmalle ohjaajalle.
Olen varmaan yksi niistä harvoista jotka ajattelevat näin, mutta itse en oikeastaan välttämättä kaipaisi kolmatta Dark Soulsia (ellei siinä olisi jotain tosi villejä uudistuksia). En välttämättä edes jatko-osaa Demon's Soulsille saati Bloodbornelle, vaan nimenomaan taas jotain uutta niin kuin Bloodborne oli. Kenties jotan sellaista, joka poikkeaisi pelillisestikin jopa näistä kaikista neljästä pelistä. Pääpainona pysyisi edelleen haaste, tunnelma ja synkkä maailma, mutta esimerkiksi tuon combatin voisi pistää kokonaan uusiksi.
Bloodbornen myötä olen vakuuttunut siitä, että From Software osaisi tehdä esimerkiksi aika kovan täysiverisen kauhupelin.
Perhana kun kuumottelisi jo NG+ tai kokonaan uusi hahmo, minulta jäi nimittäin tuo Scarfin mainitsema paikka pelaamatta kokonaan. Muttei voi mitään, sen verran pahaa uniongelmaa pukkaa tällä hetkellä, että tiedän tämän pelin vain tuhoavan unirytmini ja keskittymiseni kaikkeen muuhun täysin, jos nyt palaan sen pariin. Kirotut liian hyvät pelit! Pitää oikein suurella antaumuksella keskittyä sitten tuohon uuteen pelisessioon paremmalla ajalla.
Näytä kirjoitukset
