Voi helkkari, sain toisella yrittämällä Ni no Kunissa Dinoceros-familiaarin. Vieläpä kaksi kappaletta. Ei siinä vielä mitään, luin että nuo ovat kuulemma todella vaikeita napata sekä samalla aikamoisia tappokoneita taistelukentällä. Ehkä vähän hidas, mutta kompensoituu mukavasti defense- ja attack-puolella. Lisäksi kohta alkaa olemaan kaikki familiaarit viimeisessä muodossa ja peli puolivälissä. Ei kyllä voi muuta edelleen todeta, kuin että jumalainen peli. Tämä on se JRPG-suosikkini tältä sukupolvelta, helposti.
Missäs muuten sleepy ja muut menette tässä pelissä?
Nyt olisi tulossa cibbi Metroid Zero Mission (loosen olen omistanut jo vuosia, mutta pitäähän tämä klassikko omistaa kokonaisena ) ja japsiversio MGS2:sta. Voisi joku päivä koittaa jotain Fusionin ja ZM:n speedrunia, vaikka eipä siitä varmaan mitään tule kun pelasin näitä viimeksi joskus vuonna 2009. Todella mainioita pelejä kyllä, ei hitto kun tällaisia ei vain enää tehdä.
Wii U:n hommaaminen menee nyt varmaan kokonaan ensi kuuhun tai vielä pidemmälle kevääseen. Nyt on yksinkertaisesti liikaa pelattavaa, pitää katsoa uusiksi sitten kun on Ni no Kuni ja Metal Gear Rising pois alta.
Olen nyt kohta pelannut viikon ajan The Minish Capia ja menee läpi varmaan parin päivän sisällä. Jotenkin tämä on vain hurjan loistava peli, ehkä jopa parempi mielestäni kuin esimerkiksi A Link to the Past. Maailma on ehkä pieni, mutta kutistuminen on ideana valloittava ja luolastot ovat äärettömästä helppoudestaan huolimatta todella mainioita. Ärsyttää vähän kun Nintendo on kadottanut kannettavien Zeldojen tatsia niiden DS-viritysten jälkeen, ei PH tai ST maistu lähellekään yhtä hyvältä kuin kompakti TMC. Pitäisi pelata myös Link's Awakening ja Oraclet joita olen pelannut viimeksi varmaan 10 vuotta sitten...
Muutenkin, mietityttää tuleeko Nintendolta enää koskaan hienoa kaksiulotteista spritegrafiikoilla varustettua peliä. Metroid Zero Missionista ja Fusionistakin on jo niin kauan...
Ni no Kunissa menen tällä hetkellä siellä tosi teollisen oloisessa kaupungissa, mutta jatkan eteenpäin juonessa vasta sitten kun minulla on yksi merirosvo-familiaari, jota olen metsästänyt varmaan kohta pari tuntia.
Minusta on ihan hyvä etteivät kaikki mielenkiintoiset pelit ole ilmestymässä heti samoihin aikoihin. Rahaa säästyy ja ehtii pelaamaan ne keskeneräiset pelit pois alta, puhumattakaan siitä että näitä pelejä todennäköisesti kehitellään rauhassa. Pikmin 3 on loistava esimerkki tällaisesta pelistä, ehkä jopa liian hyvä, sillä pelihän on todennäköisesti ollut alkuperäisen suunnitelman mukaan alkujaan Wii-peli.
Jep jep. Näyttää siltä, että Ni No Kuni menee itselläni The Last Storyn, Tales of Vesperian ja Xenoblade Chroniclesin ohitse niin että liput liehuu. Ainoa varjopuolen tapainen taitaa vain olla se, ettei tämän herkun pääjuoni ole kovin pitkä, mutta onneksi on kivoja sivutehtäviä tuudittamassa kokonaisuutta. Niiden pikkumonsujen perehtymiseenkin palaa varmaan myös kivasti aikaa.
Toinen peli mitä olen pelannut Ni No Kunin rinnalla on Paper Mario: Sticker Star. Tästä ei voi muuta sanoa kuin että suosittelen mikäli kaipaa 3DS:lle kevyttä pelattavaa. Ei ole kahden ekan veroinen, mutta silti loistava peli. Sanoisin, että tässä saa jopa välillä käyttää aivonystyröitään toisin kuin PM:ssä ja TTYD:issä. Jotain leikkisiä yksityiskohtiakin on päätynyt peliin, kuten tarrojen kiiltäminen alaruudussa konsolin "liikuttamisen" tahdissa.
Platinum Gamesin pelit ovat kyllä todella hyvä esimerkki siitä, miten juoni on vain "hidaste" ja rehellinen pelaaminen pääosassa. Ihan käsittämätöntä roskaahan se Vanquishinkin tarina oli, muttei sitä pelatakaan sen takia, vaan siksi että Vanquish on tiukkaakin tiukempaa settiä pelillisesti.
Riippuu vähän missä liikuskelee pelissä, esimerkiksi Motorville ei ole läheskään yhtä säväyttävä kuin esimerkiksi syksyinen metsä siinä toisessa maailmassa. Yleinen tyyli on kuitenkin minusta tosi sulava ja varsinkin nuotioissa sekä soihduissa on upean näköiset liekit. Minusta peli on onnistunut nimenomaan tuossa pastellivärimaailmassaan täydellisesti.
Ni No Kunia takanapäin kohta 10h. Kyllä tässä taitaa olla tämän sukupolven graafisesti upein peli, silmät yksinkertaisesti lepää joka kerta kun pistän pelin käyntiin ja fiilis on tosi satumainen. Lisäksi taistelusysteemi avautui minulle kunnolla viimeistään tänään kun sai toisen pelihahmon kaveriksi taistelukentälle ja noi hirviöt on liki yhtä jännä systeemi kuin Personien vastaavat, yksi niistä on jopa kehittynyt jo toiseksi. Täytyy kyllä sanoa, että jos Metal Gear Rising ei olisi tulossa, olisi tämä kyllä niin ilmeinen vuoden peli kuin olla ja voi.
Pelasin just yli tunnin Ni no Kunia ja kohta jatkan lisää kunhan olen ensin syönyt jotain. Aivan törkeän laadukkaan oloinen tekele, vaikka tosin varmasti uppoaa kaikkiin kaltaisiini JRPG-ahmatteihin. Aluksi luulin että pelin alku olisi muutaman tunnin chillailua ennen tositoimia, mutta koko homma kestääkin jonkun 45 minuuttia mikä on ihan kivaa vaihtelua Personien ja muiden samantapaisten japaniropejen jälkeen, joissa alulle on varattu jopa useampi tunti.
Ja se visuaalinen anti. Silmät kiitti totaalisesti jo ekan cutscenen aikana. Juonessa ja tunnelmassa on jotain laytonmaisen lämminhenkistä ghiblin lisäksi, vaikkei pelillä olekaan muuta tekemistä Professor Laytoneiden kanssa kuin Level-5.
Discshopille taas propsit nopeasta lähetyksestä, on kuulemma jo noudettavissa postista. Huomenna sitten töistä postin kautta kotiin ja samantien uppoutumaan Ni no Kunin maailmaan.
Veikkaan myös että mun Pokémon XD: Gale of Darkness putoaa huomenna luukusta. Oli pakko ostaa takaisin kokoelmiin kun aikoinani myin pois tyhmyyksissäni (vaikka ihan hyvä peli). Tässä on muutenkin edelleen käynnissä se pienimuotoinen projekti jossa kerään kaikki vähänkin hyvät GC-nimikkeet, Skies of Arcadia ja Killer 7 enää niin taitaa olla nuo överiparhaat kasassa. TTS:stä olisi myös kiva saada normiversio Player's Choicen sijaan.
Onko myös tarpeeksi jämäkkä? Wiin vastaavanlaista vaivasi minusta liian kevyt paino, vaikka ihan hyvin noin muuten käteen sopikin. Optimein ohjain kätösiini tähän mennessä on varmaan edelleen GC-ohjain, boxin oma tuntuu turhan isolta ja DualShockien huonouteen olen tottunut jo lapsuudesta asti. PS3:ssa on paras DualShock, varsinkin kun sen voi ladata konsolissa eikä ole vielä mennyt lahoamaankaan, mutta ne kakkospleikkarin omat... uskomatonta roskaa.
Siis tykkään kyllä kamalasti tuosta tyylistä (vaikka muovisuutta ja haaleutta on havaittavissa), enkä pysy nahoissani jos edes kuvittelen GamePadin mahdollisuuksia sekä mahdollista orkesteroitua soundtrackia, mutta kyllähän tästä näkee silti ettei mitään alkuperäisversion totaalista syrjäytymistä ole tapahtumassa. Se oli jo sellaisenaan täydellinen peli minulle. Toivottavasti Nintendo edes harkitsee myös sen ujuttamista Virtual Consoleen, puhumattakaan muista mahtavista GC-peleistä.
Wii U ja NSMBU lähtevät todennäköisesti ensi kuussa ostoon. Premium Packina, tietenkin. NintendoLand näyttää hauskalta enkä usko NSMBU:n pettävän, jo pelkkä SMW-tyylinen World Map saa minut innostumaan siitä kovasti.
Itsellä ei ole koskaan pahvikantiset pelit tulleet perille muusina, korkeintaan pieni klommo jossain kulmassa. Mutta PS1-pelien (ja muiden vastaavanlaisten) ostopäätöstä harkitsen aina tarkkaan kun noiden kansimateriaali on suoraan sanoen säälittävää tekoa. Tuota "lasimaista" muovirakennetta käytetään kaiken lisäksi edelleen esimerkiksi musalevyissä, niin ei paljoa houkuttele juuri tämän takia tilailla esimerkiksi överikalliita pelien soundtrackeja.
Ai niin, jopa se Zavvin MGS HD Collection Limited Edition tuli vuosi sitten yllättävän hyvässä kunnossa perille, vaikka liian moni sai ympäri maailmaa itselleen aivan naurettavan kusisessa kunnossa olevan yksilön. Eiköhän sekin päivä ole vielä edessä kun saan postissa pelin palasina...
Donkey Kongeista tuli mieleen että oon nyt sitten varmaan missannut kolmannen osan lopullisesti kun koko DKC-trilogia vedettiin kokonaan pois Wiin Virtual Consolesta. Ellen sitten joskus jostain taio tähän taloon SNES:iä ja Donkey Kong Countryja tai pelaa sitä emulaattorilla.
Noista CIB-kokonaisuuksista sen verran että tässä vaiheessa sitä hihkuu jo innosta jos mukana ylipäätänsä tulee ohjekirja ja kannet. Huusin hoosiannaa kun hain postista joku pari viikkoa sitten Majoran ja Ocarinan ja paketista paljastui ihan hyvässä kunnossa oleva kokonaisuus, vaikka odotin saavani rupukuntoiset lättänäkannet ja pelkät kasetit. Kaikki pahvipidikkeet sun muut mukana ja kansissa vain ajan tuomaa kulumaa, minkä hyväksyn täysin noin vanhoilta peleiltä. Tietenkin mitä paremmassa kunnossa peli on, sitä enemmän myyjä kehtaa pyytää.
Hemmetti Yoshi's Island on muuten kova klassikko. Itse ostin törkeän hyväkuntoisen cibulin viime kesänä GBA:lle ja pelasin sen melkein yhdeltä istumalta läpi. Missasin jostain syystä tämän SNES-klassikon lapsuudessani (toisin kuin joku SMW:n, jota tuli pelattua ähkyyn asti) ja on kyllä ehkä suosikkini SNES-peleistä DKC2:n ja FFVI:n lisäksi.
Sharkie, miten olisi seuraavaksi Earthbound? Vai löytyikö sinulta sekin jo?
Joo et menettänyt mitään. Läpi meni eilen ja aika tunkkaiset loppufiilikset jäi. Ōkamin juonta sotkettiin tässä tyhmillä aikamatkustusjutuilla eikä pelipuolessakaan nyt niin kamalasti ole kehuttavaa, melkein voisi sanoa että olisipa jäänyt koko tekele tekemättä.
En ole koskaan jäänyt ilman tilatessani jotain, mutta saa nyt nähdä saanko itsekään omaa kappalettani jos noista on oikeasti pulaa. Tosin spessun kyllä ennakkovarasin siinä joskus alkusyksystä, että eiköhän se sieltä perille asti tule...
Taitaa muutenkin olla hintansa väärti. Katsoin yksi päivä jotain unboxausvideota siitä ja on aika jäätävän kokoinen laatikko, sisältökin ihan selkeää laatutavaraa.
sundance_kid, saksalainen versio tulee olemaan varmasti yhtä arvokas/haluttu, että siitä vain tilaamaan jos ei kannet mieltä paina. Voi olla että itsekin olen sellaisen saamassa, riippuen mitä Discshop hommaa varastoonsa.
Nyt kun olen tuota Monolithin X:n traileria makustellut aika paljon, on hype noussut omalla kohdallani aikamoiseksi. Xenoblade ei ehkä aivan täyttänyt kohdallani kaikki odotuksia, mutta...
Tämän pelin OST on muuten ehkä se kaikista paras. Wii-peliksi myös erityisen nätti ja rohkean värikäs, toivottavasti Monolithin seuraava peli jatkaa samaa linjaa edes osittain. Mechat on ehdoton +++.
Tullut väännettyä kohta pari viikkoa Ōkamidenia. Menen varmaan pian jossain pelin lopussa kun löytyy jo kaikki maalaustekniikat paitsi se viimeinen. Jotenkin tämä on vain samalla tavalla pitkäveteinen kuin DS-Zeldat, muuten kyllä olisin jo tämän läpäissyt, mutta ei. Tykkään pulmanratkonnasta peleissä, mutta tässä se on jotenkin niin lapsenkengissä.
Ihan hyvä peli tämä kyllä on, ei vain meinaa jaksaa kun tekisi mieli jo vaihtaa Paper Mario: Sticker Stariin tai Minish Capiin. Jotain kivoja uudistuksiakin tähän ollaan saatu, kuten esimerkiksi sidekickien vaihtuminen ja hyödyntäminen, eikä pelin musiikeissakaan ole mitään vikaa.
Musta Triforcen palasten metsästäminen oli juuri oiva lisä. Tuli sellaista seikkailun tuntua. Mutta joo, pari luolastoa ei olisi todellakaan pahitteeksi ja miksei myös samaten kokonaisia uusia saaria ja muuta jännää.
Yoshi-peli ei niin paljoa herättänyt jostain syystä hypeä vaikka tykkäänkin tosi paljon esimerkiksi Yoshi's Islandista, mutta eiköhän sekin silti ostoskoriin päädy aivan niin kuin loistelias Kirby's Epic Yarn aikoinaan Lontoon reissulla. Monolithin "Xenoblade 2" on pakko-ostos jo sillä perusteella että heidän aikaisempi peli on tullut pelattua (vaikka se loppua kohden hieman lässähtää) ja tuo näytti visuaalisesti myös todella oivalta. OST on varmaan taas videopelimusiikkien parhaimmistoa.
TWW:n remakesta vielä sen verran, että aika yllättävä veto kuitenkin loppujen lopuksi tehdä remake vaikka pelkkä HD-päivitys olisi näyttänyt jo aivan fantastiselta. Meneeköhän musiikitkin uusiksi? TWW:n musat orkesteroituna... ja kuolaa valuu. Merestäkin saisi ehkä vielä aavistuksen verran isomman?
Tuo TWW on vähän outo. Pelkkä HD-versio olisi riittänyt koska tämän pelin grafiikat ne vasta ajattomat onkin, mutta mitä nyt tuota aiempaa kuvaa katsoin, niin ei se näytä samalta. Tuli mieleen pikemminkin Ni no Kuni.
Mutta nimenomaan nuo ovat niitä pelisarjoja, jotka herättävät pelaajien/fanien keskuudessa aina keskustelua ja hypeä, oli uutisen aihe mikä tahansa. 2009 E3:ssa taidettiin esitellä (jos nyt oikein muistan) suljettujen ovien takana yksi ainoa konseptikuva Skyward Swordista. Kuva vuoti nettiin hetkessä ja siitä keskusteltiin aktiivisesti ja hartaasti aina seuraaviin E3-messuihin saakka, joissa peli sitten esiteltiin yleisölle aika perusteellisesti.
En tiedä huhujen aitoutta, todennäköisesti täyttä potaskaa, mutta ei siitäkään ole kauan kun jossain uutisoitiin että oltaisiin saatu vihiä jo seuraavan Zeldan graafisesta tyylistä, joka tämän perusteella siis jatkaisi Skyward Swordin tai The Wind Wakerin jalanjälkiä, mutta vain entistä korkealaatuisempana. Vaikka koko huhu olisikin jonkun keksimä juttu, niin minusta se käy kuitenkin siinä mielessä järkiin että Miyamoto ja kumppanit ovat itse pitäneet yleensä enemmän sarjakuvamaisesta tyylistä Zeldoissa. Jopa TP, vaikka edelleen "realistisin" osa pelisarjassa onkin, on jokseenkin sarjakuvamainen peli.
Toinen huhuista taisi olla että eka luolasto olisi Ocarinan Hyrule Fieldin kokoinen.
Rising tosiaan yllätti parhaudellaan. Toki sitä tiesi odottaa nannaa jo siksi että kyseessä on Kojima Productionsin ja Platinum Gamesin EEPPINEN yhteentulo, mutta huhhuh kun sen demon joskus viime vuoden lopussa pelasin. Aivan tajuttoman kova, povaan siitä yhtä tämän genin suosikkipeliäni jo nyt. Vähän tekee pahaa kun toinen paljon odottamani peli Ni no Kuni julkaistaan kohta ympäri Eurooppaa ja silti hypetyn lähinnä Risingin mahtavuudesta...
Ikävään ajankohtaan toinen noista ilmestyy. Läjä pelejä kesken, hyllystä meinaa loppua tila Ni no Kunin spessua varten ja siirrän aina toisen hyllyn hommaamista viikolla kun arkisin ei "jaksa" töiden takia ja viikonloppusin tekee mieli tehdä omia juttuja. Wii U:kin pitäisi tässä hommata kun rahatilanne on suht hyvä.
Ocarina of Time on kiistaton klassikko edelleen ja samalla yksi maailman parhaimmista peleistä, pakko se vain on myöntää vaikka olisi kuinka klisee. Pelasin aikoinani sen vasta The Wind Wakerin jälkeen, joten aluksi en lämmennyt jotenkaan pelin maailmalle ja grafiikoille kun ne poikkesivat TWW:n omista niin paljon. Vasta Forest Templessä muistaakseni aloin kunnolla pitämään pelistä ja nykyään olenkin pelannut sen useita kertoja läpi. Master Questinkin olen vetänyt, vaikken pitänyt siitä aivan yhtä paljon kuin alkuperäisestä Ocarinasta. 3D-versiossa keräsin ja suoritin myös ihan kaiken. Ikuinen klassikko, eikä mielestäni vaikuttava vain siksi että se on yksi mullistavimmista kolmiulotteisista peleistä, vaan siksi että se todella on loistava peli.
Majora's Mask on myös täyden kympin peli, tosin eri tavalla kuin Ocarina.
Olen kyllä täysin samaa mieltä Taist0:n kanssa, vaikka tavallaan pidänkin yhä enemmän Demon's Soulsista. Dark Souls saattaa tavallaan olla jopa synkempi, mutta Demon's on sitäkin mystisempi ja erikoisempi tapaus. Kyllä sen eron huomaa tunnelmassa jos pelaa nämä kaksi peliä peräjälkeen.
Eikä Firelink Shrine kyllä voita tunnelmassa Nexusta mielestäni.
Ainoat valmistelut mitä suosittelen tekemään ennen NG+:aa on Titanite Chunkien farmaus Kilnistä. Noita kun saa ennen loppumestaa aika harvanlaisesti muualta... myös Titanite Slabit (nämä varsinkin), Dragon Scalet sun muut kannattaa kerätä kasaan että saa saman satsin seuraavallakin pelikerralla. Sitten tietty jos on taipumusta sydämettömyyteen, niin surmaat kaikki pelin mahdolliset NPC:t sillä niiltä saa humanityjen lisäksi aika kivoja aseita ja esineitä.
Demon's Souls tulee muuten ladattavaksi PSN:ään ja saattoi muistaakseni olla jo Amerikan puolella saatavilla. No joka tapauksessa, ne joilta löytyy Pleikkari muttei vielä tätä peliä - hankkikaa tämä upea klassikko!
Näytä kirjoitukset
) ja japsiversio MGS2:sta. Voisi joku päivä koittaa jotain Fusionin ja ZM:n speedrunia, vaikka eipä siitä varmaan mitään tule kun pelasin näitä viimeksi joskus vuonna 2009. Todella mainioita pelejä kyllä, ei hitto kun tällaisia ei vain enää tehdä.
Ellen sitten joskus jostain taio tähän taloon SNES:iä ja Donkey Kong Countryja tai pelaa sitä emulaattorilla.
Vai löytyikö sinulta sekin jo?