Vaikkakin alkaa tila pelihyllystä (ja kämpästä yleensäkin) loppua, päätin ostaa sekä ennakkotilata erikoisversiot Catherinesta sekä Ni no Kunista. Ihan kivoja laatikoita kummatkin (no, Ni no Kunista olen nähnyt vasta vain kuvia, mutta kuitenkin. . .), mutta ärsyttävää miten Eurooppa jää yhä jälkeen melkein kaikissa videopeli-jutuissa, kummakin edellä mainitun pelin USA-erikoisversiot ovat aavistuksen paremmat. Pyh.
Catherinesta olen parin tunnin pelaamisen jälkeen tykännyt enemmän kun ajattelin, palikka-puzzlet ovat ihan hauskoja!
Mullakin alkaa olemaan pulaa tilasta... onneksi päädyin niinkin yksinkertaiseen ratkaisuun että siirrän sängyn kiinni tähän tietokonepöytään ja heivaan tuolin muualle. Uusi hylly sitten aikaisintaan ensi kuussa.
Oho, sainkin postissa ihan hyvässä kunnossa olevan Majoran ja Ocarinan. Olisin kelpuuttanut pelkät kasetitkin näistä klassikoista, mutta käyhän se näinkin. Nyt kun vielä saisi sen master race 3D-version Majorasta...
Nelosessa Raiden kärsii jonkinlaisesta depressiosta eikä tunnu välittävän vaikka kuolisi taistelukentälle, ja niinhän se muutamassa kohtauksessa meinaakin kupsahtaa. Hahmon alamäkihän alkoi jo lapsuudesta (kiitos Solidus Snaken ja Liberian sisällissodan), mutta vasta MGS2:n ja MGS4:n välissä Raiden käsittääkseni alkoholisoituu menneisyytensä ja Rosemaryn "keskenmenon" takia. Ei vaikuttanut nelosessa mun mielestä kertaakaan ylimieliseltä (paitsi ehkä Vampille vittuilu ), pikemminkin epävarmalta.
En sitten tiedä tuosta uusimman trailerin lopusta. Demossa jonka pelasin Raiden vaikutti melko samanlaiselta persoonaltaan kuin nelosessa, eli ei se paljoa turhia puhu. Voihan toki olla, että tuo "hehkuva" Raiden on vain jonkinlainen hänen Jack the Ripper -persoonansa, mene ja tiedä.
Raidenin äänen "muuttuminen" voidaan varmaan selittää samalla tavalla kuin Gray Foxin käheä ääni ykkösessä. Äijä on vain kokenut liikaa kirurgisia toimenpiteitä ja lukuisia elimistön rasittumisia, etten ihmettele yhtään miksi ääni on välillä tuollainen "ruma" eikä "pehmeä" niin kuin jossain MGS2:ssa.
Pitää kyllä myöntää itsekin että tossa uusimmassa trailerissa oli jotain tosi outoa lopun Raidenissa. Itse melkeinpä veikkaisin, että häntä kontrolloi tässä kohdassa se yksi paloiksi muuttuva hahmo joka näkyi jossain aiemmassa trailerissa. Tai sitten Raidenin käytökseen on yksinkertaisesti syynä (taas kerran) vanhat traumat liittyen lapsuuteen, vaikka nää kyllä alkaa olemaan jo aika kulunut juttu.
Eikös siinä GBA-versiossa ollut jotain muutakin vikana? Jostain muistan lukeneeni näin, vaikka minusta se on ihan hyvä versio kyseisestä pelistä. SNES-versio taitaa vain olla edelleen se paras...
Joo, tullut osteltua alkuvuodesta taas aika paljon kaikkea. Voisin varmaan listata suoraan:
- Shin Megami Tensei: Persona 3 Portable - The Legend of Zelda: Ocarina of Time N64 - The Legend of Zelda: Majora's Mask N64 - The Legend of Zelda: Minish Cap GBA - Paper Mario: Sticker Star
Kaikki paitsi P3P ovat vielä tulossa postissa. Niiden pitäisi myös olla aika lailla CIBejä. N64-Zeldojen kunnosta en ole vielä varma, mutta ostin kun sain ihan hyvään hintaan. Jos kannet ja ohjekirjat ovat todella heikossa hapessa, niin heitän varmaan ne menemään tai pistän talteen jonnekin viemästä tilaa.
Hitto muuten Majora on kova peli. Tulisi nyt Grezzon tekemä 3D-versio siitä ja äkkiä!
EDIT: ja muistakin pelata se Dark Soulsin lisäsisältö (ellet jo ole). En ole sitä turhaan hehkuttanut kaikkialla.
No niin, nyt on kaikki 999:n lopetukset handussa ja olihan tämä aikamoinen tapaus. Oikeastaan ainoa asia, mikä jäi vaivaamaan, oli se että joitain huoneita piti jynssätä aina uudestaan ja uudestaan jos halusi nähdä kaikki pelin lopetukset. Myös puzzlet olivat aika helppoja, mutta eipä se paljoa menoa haitannut.
On tämä kyllä pakkohankinta jos muutkin DS:n tekstiseikkailut ovat vähänkin iskeneet. Ei ehkä aivan Ghost Trickin tasoa, mutta jokseenkin päräyttävää settiä silti. Pitää varmaan alkaa suunnittelemaan Virtue's Last Rewardin hommaamista, vaikka olen kuullut että peli on pienoinen pettymys loisteliaan 999:n jälkeen...
Eipä mulla mitään tuollaista ole esiintynyt, latasin viimeisimmän päivityksen kai joskus jouluna. Satunnaisia freezailuja on tapahtunut konsolin ostohetkestä lähtien, mutta nämä taitavat muutenkin olla yleisiä kun tiedän muutaman henkilön joilla myös esiintyy samaa ongelmaa.
Naarmuttaako levyjä? Kuinka uusi konsoli on? Minulla oli joskus eka Uncharted levyllisenä ja ihmettelin kun peli vain latasi ja latasi. Katsoin sitten levyyn ja huomasin yhden ainoan pienen, mutta kuitenkin suht syvän naarmun.
Ihan ymmärrettävää etteivät Pokémonin pääsarjan pelit ota visuaalisesti huimia harppauksia kun Game Freak haluaa säilyttää helposti tunnistettavan tyylin. Ja noh, pelit ovat hyvin pitkälti 2D, joten kolmannen sukupolven jälkeen ei juurikaan ole tapahtunut graafisesti huimia muutoksia. Minustakin tuo "2D mutta samalla 3D" -tyyli on ollut aina jotenkin kökkö, mutta en ole antanut sen paljoa häiritä kun Silverin ja Goldin remaket sekä Black ja White olivat tosi kovia pelejä. Varsinkin vitosgeneraatio taitaa olla suosikkini heti kakkosen jälkeen.
Mitä tulee 3DS:ään... sille on aivan liikaa jo nyt hyviä/kiinnostavia pelejä, ei huhhuh. En meinaa osata päättää mistä aloittaa, hyllyssä notkuu jo ennestään neljä peliä joista yhden olen pelannut aivan puhki, toista edelleen innoissani ja kolmatta satunnaisesti.
Tällä sukupolvella on selvästi lisääntynyt kaikenlainen online- ja moninpelaaminen. Onhan se tosi jees, mutta kun joitain pelejä aletaan tekemään selkeästi sen ehdoilla... Resident Evil 5 on ihan ok moninpelinä, mutta itkettää miten paljon nelosta huonompi tekele sieltä loppujen lopuksi tuli.
RE4 ei muuten todellakaan pilannut sarjaa, vaan uudisti upealla tavalla, mutta nämä kaksi seuraavaa osaa ovat olleet selvästi huonompia. Se muuten vasta olisi ollut kamalaa, jos Code: Veronica X olisi ollut "sarjan uudistaja" tai "peli joka määrittää Ressojen tulevaisuuden".
En myöskään tajua, miksi third person shootereissa on lisääntynyt kovasti tuo että kannattaa olla jossain suojassa ja ampua sieltä käsin vihollisia, vai onko oikeastaan aina ollutkin näin ja olen nyt vasta alkanut kiinnittämään tähän huomiota? En ainakaan muista että ekassa Mass Effectissä olisi ollut tätä niin paljon kuin seuraavissa osissa. Gears of Warit oikein mässäilee tällä.
Mulle tämän sukupolven parhaimmat hetket tarjosivat Nintendon nimikkeet, From Software ja Platinum Games. Veikkaan että näin on jatkossakin.
Kuume yllätti. Juuri kun aloin elää siinä toivossa, ettei tänä talvena varmaan tulla kertakaan kipeäksi. On muuten ärsyttävää, tarkoitus oli mennä katsomaan huomenna Life of Pi, mutta saa nähdä tuleeko siitä yhtään mitään.
Onko noikin muka arvokkaita... vitonen ja kutonen löytyy, tosin ilman muoveja. Ovat silti täydellisessä kunnossa, lippuset ja lappuset mukana. Varmaan olen yhteensä noista pulittanut joskus jonkun 30-40 euroa.
Nopeasti tulee mieleen Xenobladen ohjainspessu, Catherinen Stray Sheep ja jopa Mario All Stars Wiille, vaikka jossain vaiheessa näytti siltä, että painosmäärä on kova.
Ai onko Catherinen spessukin jo suht haluttu? Tuotahan sai GameStopista vielä muutama kuukausi sitten aika edulliseen hintaan, itsehän ostin julkaisussa ja maksoin mukisematta viisikymppiä.
Lieköhän Skyward Swordin ohjainspessullekin käymässä kohta samoin? Löytyy myös yksi kappale hienommilla kansilla muoveissa, enkä ole muualla nähnyt koskaan toista samanlaista.
Platinumilla uskotaan siihen, että hyvä pelimekaniikka myy vieläkin. En tiedä ovatko oikeassa ,mutta siunausta heille siitä.
Eivät niiden pelit kai ole kovin kummoisia määriä myyneet, mikä todellakin on sääli. Saa nähdä nostaako Rising myyntejä kun pelin kannessa lukee tällä kertaa Metal Gear.
Minä ainakin olen varma että sieltä on tulossa Platinum Gamesin paras peli, demo oli oikeasti todella vaikuttavaa kamaa ja jätti jopa liian hyvän maun suuhun. Juonikaan ei oikeastaan kiinnosta vaikka pelin nimi onkin "Metal Gear", pääasia että pääsee vihdoinkin näiden vuosien jälkeen ohjaamaan kyborgininjaa kunnolla niin kuin olen aina ekasta MGS:stä lähtien haaveillut.
Sitä paitsi Metal Gear x Platinum Games... kaksi upeaa asiaa yhdistyvät. Eri asia toki, jos yhtäkkiä ilmoitettaisiin että Plattari vastaisikin Ground Zeroesin kehityksestä ja tyylistä. Raiden on juuri sopiva hahmo tämän pelitalon peliin.
Nyt sun todellinen matka vasta alkaakin. Ja joo, olen tosiaan ollut jo Demon's Soulsista lähtien samaa mieltä muiden fanien kanssa siitä, että mieluummin tulkittava pelimaailma kuin keskinkertainen juoni ja lore. Kukapa esimerkiksi osaisi arvata ilman tutkiskelua, että yksi pelin vastuksista on suomuttoman lohikäärmeen ja ihmisen lemmiskelyn aikaansaannos (tai ehkä jopa raiskauksen, en ihmettelisi yhtään tällaisen pelimaailman takia) tai että Gwyndolin on todellisuudessa miespuolinen.
Pelasin Metal Gear Risingin demon tuossa äsken. Olin kyllä katsonut sen jo YouTubesta monta kertaa, mutta olihan se myös aivan pakko kokea itse kun hinku oli niin suuri. Ostin Z.O.E. HD Collectioninkin melkein pelkästään tämän takia!
Siis ei hitto sieltä on tulossa UPEA peli! Olen tosissani, Vanquish ja Bayonetta saattavat jäädä kepeästi kakkossijalle. Pelasin normalilla ja sisäistin kontrollit parissa minuutissa pelin tutoriaaliosuudessa, mistä yllätyin aika paljon itsekin. Pari kuolemaakin ehti tulla gekkoissa, kunnes tajusin että tavalliset riviviholliset kantsii ensin pistää halki, poikki ja pinoon. Ja se eka pomo... tämä + koko taistelu teki siitä niin törkeän eeppisen että sain kylmiä väreitä ympäri kehoa koko mätön ajan.
Kiitos Platinum Games että pelastitte Risingin kehityshelvetistä!
Lost Izalith tosiaan on yksi helvetinmoinen pätsi. Ei ne dinot enää ärsytä kun tietää reitin, mutta ekalla kerralla tapoin suurimman osan että pystyisin edes tutkimaan mihin suuntaan mennä. Bed of Chaosissa taas on ihan kiva konsepti, mutta en tykkäisi kyllä yhtään jos pelissä olisi useampi samankaltainen vastus. Sitä on mahdoton minusta edes saada ensimmäisellä yrittämällä alas, itsellä menee aina kolme (eli jokaiseen vaiheeseen yksi kuolema).
Viimeinen bossi voi olla pieni pettymys jos on vähänkin hyvä parryamaan, melkein suosittelen jättämään kyseisen taidon kokonaan pois siitä vastuksesta ja käyttämään ympäristöä hyväkseen niin kuin itse tein ekalla kerralla. Ihmettelin aluksi että miksi kaikki sanoivat tuota vastusta niin helpoksi vaikka itse pidin sitä tosi vaikeana. Noh, vastaus oli parryaminen.
Kiinnostaisi muuten tietää, mitkä ovat mielestänne pelin parhaimmat alueet, vastukset ja hahmot? Itse tykkään eniten Undead-mestoista, Painted World of Ariamiksesta, Sen's Fortressista ja DLC:n koko alueesta. Vastuksista ehdottomia suosikkejani ovat Kalameet, Gaping Dragon, Iron Golem, Great Grey Wolf Sif, Bell Gargoylet, Ornstein & Smough sekä Crossbreed Priscilla. Solaire taas on paras asia koko sarjassa.
En ole vielä päässyt sumuovellekaan asti, mutta siellä paikassa missä tuo majailee olen kyllä jo käynyt. Jätän Manuksen varmaan vikaksi, ennen sitä pyrin tutkimaan tarkkaan kaikki paikat ja hakkaamaan tuon Kalameetin.
Sanctuary Gardeniin muuten tulee takaisin se DLC:n eka bossi, vieläpä kahtena kappaleena. Tosin ne on yhtä heikkoja kuin jotkut Demon Ruinsin Taurus Demonit.
EDIT: Kalameet putos ekalla, mutta olipahan helvetin eeppinen taistelu. Nousi samantien yhdeksi suosikeistani. EDIT2: Manuskin kaatui tässä mukavasti, vaikkakin urhoollisen Sif-suden avustuksella. Oli se kyllä aika saatanasta kuten echoes mainitsi, joku Nito ei ole oikeastaan mitään siihen verrattuna.
Haikea fiilis jäi loistavasta DLC:stä. Taidan olla nyt valmis nostamaan tämän pelin samalle jalustalle Demon's Soulsin kanssa.
Mulla on kohta toi DLC läpi ja ei voi muuta kuin hehkuttaa. Aivan törkeän hyvin tehty ja tunnelmallinen, haastettakin löytyy mukavasti eivätkä uudet alueet ole todellakaan mitään kertarykäisyjä. Artorias nyt toki oli helppo pomo (sellainen steroideilla pumpattu Ornstein) kun tajusi että sen "latauksen" voi pysäyttää helposti, mutta silti tosi siisti taistelu.
Seuraavaksi menen lahtaamaan sen uuden loharin. Harmi kun tämä nanna alkaa olemaan kohta ohitse... tästä on hyvä aloittaa Dark Souls II:n odottaminen.
Eivät säily, käsittääkseni resetoituvat vaikka jättäisikin hahmolle. Sama juttu joidenkin muiden esineiden kanssa, kuten sen sormuksen jonka avulla pääsee Four Kingsiin. Kantsii silti tappaa aina esimerkiksi kaikki NPC:t pelin lopussa jos on pokkaa, niiltä saa hyviä juttuja NG+:aan.
Zone of the Enders HD Collection lähti tänään mukaan kaupasta samalla kun ostin muiden lahjat. Pelaan tota varmaan sitten uutenavuotena, ei tuo oikein sovellu joulupeliksikään tai korvaa Paper Mario: Sticker Staria jota en sitten ostanut koska hinta hirvitti ja VPD:stä olivat kaikki kappaleet loppuneet (olisin vienyt muutaman roskapelin vaihtoon ja saanut lohkaistua hinnasta varmaan pois kaksikymppiä).
Jumaliste, mähän otan Sanctuary Guardianilta ihan kunnolla turpiini! Toki ymmärrettävää, koska se on minulle kokonaan uusi pomo enkä ole opetellut sen liikkeitä, mutta olen positiivisesti yllättynyt. Ekalla yrittämällä sain sen melkein alas, mutta sitten aloin pelleilemään jotain omiani ja kuolin. Nyt olen yrittänyt muutaman kerran eikä touhusta tule mitään, pari kertaa se on tappanut minut yhdellä lentohyökkäyksellä ja ne sen saatanalliset sähköpallot... pakko nostaa strenaa vähän että saa käyttöön BK Halberdin.
Ostakaahan muutkin se lisäsisältö, maksaisin varmaan vitosen per bossi jos joka viikko tulisi uusi ladattavaksi!
Myös joku muu ase kiinnostaisi tässä vaiheessa, mutta en oikein keksi mitä käyttäisi, kun olen laittanut suurimman osan pisteitä enduranceen, jotta pysyn vikkelänä hyvät kamat päällä.
Suosittelen lämpimästi Zweihanderia. Siitä kun tekee Lightning-aseen, niin saa mukavasti puhtia iskuihin.
Ehdottomasti Kid Icarus: Uprising. Upea paketti jossa riittää sisältöä sekä tahkottavaa ja joka paranee koko ajan pelatessa. Vaikea edes kuvitella että 3DS:lle tulisi enää tätä parempia pelejä, kun tämä on mielestäni jo parempi kuin yksikään ~40 pelistä mitä olen DS:llä pelannut. Lisäksi musiikit ovat taivaalliset, peli on ihanan värikäs, läppä on mainiota, juoni sydämellinen ja hahmot tosi persoonallisia! Ellet jo omista, niin suosittelen todellakin hankkimista.
Vuoden paras wanha peli
Oikeastaan olen pelannut tänä vuonna (taas kerran) enemmän vanhoja pelejä kuin tämän vuoden puolella ilmestyneitä. Tämä on hankala kategoria sen takia, että monesti vanhemmat pelit joita hankin ovat niin hyviä että tulee haasteellista valita niiden joukosta se paras. Moni tänä vuonna pelaamistani peleistä on myöskin joko aiemmin koettuja tai pikaisesti joskus testattuja, että taidan valita sen nimikkeen joka oli vähiten tuttu peli minulle.
Vanquish! Plattarin paras peli tällä hetkellä, tai vähintään Bayonettan tasoinen elämys. Saakelin lyhyt mutta tiivis paketti, jossa piisaa haastetta ja vauhtia. Lienee sanomattakin selvää että Platinum Games on noussut ehkä suosikikseni näistä uusista pelitaloista. Okei MadWorld oli kyllä paska, mutta sitä ei lasketa.
Niin joo, ikivanha GC-peli Eternal Darkness saa myös kunniamaininnan minulta. Tämän pelin kohdalla taitaa usein muuten käydä niin, että pelaajat jakautuvat joko tykkääjiin tai vihaajiin. Minusta alustansa hienoimpia pelejä ja samalla yksi diipeimmistä pelikokemuksista koskaan. Jäi joskus väliin täysin, mutta onneksi löysin pelin ja osasin rakastua siihen.
Vuoden pettymys
No, ME3:n loppu oli ehkä se pahin pettymys... mutta toisaalta, peli oli muuten suht mainio ettei minun tee mieli rankata sitä tähän kategoriaan. Kokonaisuutena sanoisin, että MGS3D oli se vuoden pettymys koska Konami kusi porttauksen pahasti. Voitte lukea lisää aiheesta tekemästäni arvostelusta.
Vuoden yllättäjä
Eiköhän se ole Catherine, vaikken olekaan koskaan epäillyt Atluksen pelejä. Catherine vaan iski niin kovaa, että se ylitti kaikki odotukseni eikä edes vastannut sitä mitä aluksi "kuvittelin" pelin olevan. Pelissä ei ole liikaa ällösiirappisia juttuja, vaan mukana on sitäkin enemmän kaiken maailman friikkeyksiä (ne pomot varsinkin ) ja juoni on vähintään yhtä kiinnostava kuin Persona-peleissä.
Vuoden nintendopeli
The Last Storylle menee tämä titteli. Minusta sitä voi verrata laadussa ihan hyvin Xenobladeen, sillä sekin "uudisti" genreä omalla tavallaan. Taistelusysteemi on muun muassa tosi toimintapainoitteinen japaniropeksi eikä pelissä tarvitse koskaan grindata, vaikka tämä on monen kyseisen lajityypin pelin ongelma. Musiikeille paljon kiitosta, Nobuo Uematsu ylitti itsensä.
Vuoden pleikkaripeli
Tekisi mieli antaa tämä titteli Ōkami HD:lle, mutta toisaalta tämä peli on niin superior kaikkiin muihin kategorioiden peleihin verrattuna, ettei siinä olisi mitään järkeä. Siispä valitsen Tales of Graces f:n, joka teki minusta mainiosti pesäeroa muihin Tales of -peleihin (kiitos taistelusysteemin ja uudenlaisen "maailmankartan"). Itse asiassa jopa surkuteltavan aliarvostettu, mutta ymmärrän kyllä koska Vesperian ja varsinkin Symphonian rinnalla tämä peli on vähän mitä on. Ihan kiva fairytalepläjäys, vähän kuin Eternal Sonata.
Vuoden boxipeli
Tätä kategoriaa ei tarvitse paljoa miettiä kun Mass Effect 3 on ainoa 2012-boxipeli jonka olen tänä vuonna pelannut. Älyttömästä lopusta, bugeista ja ratkaisuista huolimatta hyvä peli.
Vuoden ladattava peli
La-Mulana vai Journey? Kallistun jälkimmäiseen, vaikka en kyllä puhuisi ehkä pelistä "tyypillisimmillään". Elämys se on, aivan kuten Kabanossi jossain muistaakseni mainitsi. Se pitää "kokea" eikä "pelata".
Vuoden kannettava peli
Öööhhmmm... Kid Icarusille tää kans.
Ensi vuoden odotetuin peli
Näitä riittää, tiedän jo nyt että ensi vuodesta tulee parempi. MGS: Ground Zeroes olisi ihan kiva jo saada, riippuen missä vaiheessa kehitysprosessi tällä hetkellä on. Ni No Kuni taas ensi kuussa, jes! Sitä ollaan odotettu ja on ollut itselläni ennakkotilattuna jo kuukausia. Metal Gear Rising on pakkohankinta syystä että Platinum Games ja Metal Gear, kun taas Pikmin 3 on suurin syy tällä hetkellä hankkia Wii U. Shin Megami Tensei IV:tä odottelen myös varovaisesti ensi vuodelle, veikkaan tosin että venyy... AINII JA DARK SOULS II!
Tehdäänpä tällainen aihe ennen kuin vuosi vaihtuu toiseksi. Muistaakseni jotain vastaavanlaista on ollut joskus aiempinakin vuosina.
Kategoriat:
- Vuoden paras peli (GOTY) - Vuoden paras wanha peli - Vuoden pettymys - Vuoden yllättäjä - Vuoden nintendopeli - Vuoden pleikkaripeli - Vuoden boxipeli - Vuoden PC-peli - Vuoden ladattava peli - Vuoden kannettava peli - Ensi vuoden odotetuin peli
Saa toki ehdottaa myös lisää kategorioita ihan laidasta laitaan tai laittaa peräti useampia nimikkeitä eri kategorioihin. Mistään äänestyksestä ei kuitenkaan ole kyse, sillä tarkoitus olisi vain lähinnä muistella mennyttä pelivuotta sekä jaella omia 2012-pelimuistoja rustaamalla jotain näihin eri kategorioihin. Vapaamuotoinen keskustelu yleisesti edesmenneestä pelivuodesta on myös ihan jees.
Näytä kirjoitukset
Olisin kelpuuttanut pelkät kasetitkin näistä klassikoista, mutta käyhän se näinkin. Nyt kun vielä saisi sen master race 3D-version Majorasta...
), pikemminkin epävarmalta.
On edelleen mielestäni tyylikkäin kaikista, lieköhän mukana vielä MGS2:n Raiden?
Juuri kun aloin elää siinä toivossa, ettei tänä talvena varmaan tulla kertakaan kipeäksi. On muuten ärsyttävää, tarkoitus oli mennä katsomaan huomenna Life of Pi, mutta saa nähdä tuleeko siitä yhtään mitään. 
Ja joo, olen tosiaan ollut jo Demon's Soulsista lähtien samaa mieltä muiden fanien kanssa siitä, että mieluummin tulkittava pelimaailma kuin keskinkertainen juoni ja lore. Kukapa esimerkiksi osaisi arvata ilman tutkiskelua, että yksi pelin vastuksista on suomuttoman lohikäärmeen ja ihmisen lemmiskelyn aikaansaannos (tai ehkä jopa raiskauksen, en ihmettelisi yhtään tällaisen pelimaailman takia) tai että Gwyndolin on todellisuudessa miespuolinen.
Kantsii silti tappaa aina esimerkiksi kaikki NPC:t pelin lopussa jos on pokkaa, niiltä saa hyviä juttuja NG+:aan.
) ja juoni on vähintään yhtä kiinnostava kuin Persona-peleissä.