Kyllähän tämä loistokonsoli tarvitsee kokonaan oman muisteluketjunsa!
Itselle GC on aina ollut PS1:n ohella se ykköskonsoli jolla aloitin kunnolla pelaamisen. Ei ehkä myyntimenestys, mutta sisältää silti aivan upeat määrät loistavia nimikkeitä ja muistoja. Nytkin olisi tulossa toka ja kolmas Ressu kun innostuin taas pelisarjasta enkä malta odottaa sitä kun pääsee taas viikonloppuna paneutumaan REmaken hyytävään kartanoon. Edelleen suosikkipelejäni RE4:n kanssa. Harmittaa myös kovasti kun pistin aikoinaan Final Fantasy: Crystal Chroniclesin myyntiin, vaikka kyseessä oli loistavan idean sisältävä peli mainiolla soundtrackilla ja suht kauniilla grafiikalla.
Pakko myös sanoa että vaikka toi 360:n ohjain onkin jämäkkä ja sopii käteen, niin jokin silti pistää GC-ohjaimessa vain niin paljon paremmaksi. Aivan mieletön ohjain. Kantsii myös tsekata MasterTK:n blogaus kyseisestä konsolista. Varsinkin Ressoista olen samaa mieltä, ja suorastaan herkistyn että joku muukin osaa arvostaa Baten Kaitoseja.
No niin, tuli tuossa hetki sitten korkattua Massa kolmonen. Ekat fiilikset ovat lähinnä että peli on visuaalisesti upea ja gameplay parempaa kuin missään muussa osassa. Lisäksi tunne siitä että "maailmanloppu uhkaa" on aika vahvasti läsnä. Ainoat miinuspuolet jotka keksin näiden viiden tunnin jälkeen ovat ne että Shepard ei tunnu olevan keskusteluissa enää täysin pelaajan ohjastettavissa ja että noita discejä vaihdetaan aika tiuhaa tahtia. Olen joutunut vaihtamaan jo kerran kakkoslevyyn ja siitä ykköseen.
Pelasin ekaa Galaxya viimeksi jouluna enkä jaksanut sitä kuin muutaman tason verran. Kakkonen minusta vielä huonompi, vaikkei kummatkaan oikeasti sitä HUONOA peliä ole nähnytkään. Sunshinea jaksaisin vuodesta toiseen jo pelkästään niiden fluddittomien kenttien takia.
Hyvältä näyttää sinunkin oma kopio. Itse en kuitenkaan raaski omaani avata kun löytyy jo alkuperäisille alustoille kukin peleistä. Ai niin tosiaan, viimeksi tuli hommattua 999: Nine Hours, Nine Persons, Nine Doors ja Final Fantasy V Advance. Toinen muoveissa ja toinen kuin uusi. Kustansivat yht. 50 euroa.
Pelasin moninpelinä Rayman Originsia muutama päivä sitten aika pitkälle ja ihastuin peliin ikihyviksi. Pitää hommata peli myös itselle kun on ehkä parasta Raymania koskaan, mitä en olisi uskonut Ubisoftista. Jopa vesikentät joista en hirveästi välitä, on tehty tosi hyviksi pelissä. Mitä taas tulee yksinpeleihin, niin pistin Tales of Vesperian viimein tulille Boksilla. Kohta 15 tuntia puntarissa ja hirveät Symphonia-vibat käynnissä. Olin jo unohtanut miten hieno JRPG-pelisarja tämäkin on, taistelusysteemi on yksinkertaisesti vain niin nerokas.
Kakkosen läpäisin siinä keskiviikkona ja oli kyllä sen verran kova peli että pistin sitten tänään kolmosen tilaukseen. Pitää pelata kakkonen vielä kerran ennen kolmosta jotta saan paremman endingin kun kupsahti sellaisia hienoja hahmoja kuten Garrus, Grunt ja Thane.
Loppujen lopuksi damaget jäivät aika vähäisiksi (vain molemmilla sivuilla pientä painautumista, mutta ei haittaa ollenkaan). Muoveihinhan tuo jää kun löytyy kaikki pääsarjan pelit jo muuta kautta pelattavana ja t-paita on varmaan taas jotain XL-kokoa.
Aloitin viikko sitten Mass Effect ykkösen ja kohta on kakkonenkin läpi. Ykkösestä olen pitkälti samaa mieltä Edgeworthin kanssa, vaikka kakkonen on mielestäni selvästi se parempi peli. Pääjuoni ei kiinnosta hirveästi, mutta kaikki muu sen ympärillä on tosi upeaa. Oikeastaan minusta ykkönen boostaa aika kivasti kakkosen hyvyyttä ja immersiota. Sen siis pelaa jo kakkosen takia mielellään, vaikka siinä onkin muutama tosi pitkästyttävä kohta ja mako bugailee minkä kerkeää.
MGS:t jälleen plakkarissa ja uusiksi taas kesällä.
Nyt nelosen kolmannen kerran pelanneena täytyy kyllä sanoa että se on varmaan vähiten kivoin osa sarjasta (jos Portable Opsia ei lasketa). Miksi niin vähän codec-keskusteluja? Onhan pelissä edelleen ihan siistejä kohtauksia (en tosin hyväksy koskaan Johnnyn ja Merylin touhuja), mutta silti kahden ekan MGS:n codec-keskustelut tekevät maailmasta paljon elävämmän vaikka ruudulla onkin vain musta tausta jossa pölöttää kaksi vihreää naamaa.
Onhan pelissä vaikka kuinka paljon sisältöä, mutta codecin käyttö jää silti harmillisen vähäiseksi. En myöskään pidä hirveästi siitä, että joka actissa on täysin eri alue. Tavallaan se toimii, mutta on silti niin kaukana siitä mihin on tottunut muissa osissa.
Olet oikeassa. Tosin alun alkaenkin tällaiset paketit kyllä pitäisi tehdä jykevämmästä pahvista niin kuin Zelda SS:n spessuversio. Voin postata sitten kuvan lopputuloksesta mikäli tuo paketti siunaantuu minulle (luin myös että osalla ei ole tullut perille lainkaan).
Veikkaan että moni halusi Xbox 360 -version ja Boksi tietääkseni sisältää ne aluekoodit. Eikös sisältökin ole hieman eri? Tää on kyllä aika kuumottavaa kun kunto voi olla mitä tahansa perillä mutta toisaalta kyseisen paketin hintaa laskettiin juuri niin se vähän alensi kynnystä. En tiedä missä vaiheessa tällaiset paketit yleensä ottavat damagea, mutta luulisi että Zavvissa on nyt huomioitu se että voisivat vähän panostaa pakkausmateriaaliin kun palautuksia on tullut jo lukuisia. Epäilen kyllä vahvasti.
Jos olisi rahaa millä mällätä niin pistäisin tulee viisi tommosta. Pakkohan edes yhden on oltava hyvässä kunnossa.
Voi koira mitä tehnyt. Elikkäs MGS Ultimate HD Collection olisi minulle tulossa. Otin siis riskin ja tiedän jo nyt, että pahimmassa tapauksessa sieltä voi tulla perille aika nuhruinen paketti.
MGS2 tosiaan meni läpi lauantain pikkutunneilla. Hyvä peli edelleen vaikka meinasin tuskastua kun otin projektiksi katsoa ne kaikki Rosemaryn codec-keskustelut. Aivan jäätävää paskaa edelleen. Lisäksi mietin varmaan ensimmäistä kertaa, että onko siinä kohtaa
Eilen olikin sitten taas MGS3:n vuoro ja tuntuu jälleen tosi hyvältä peliltä. Toiseksi paras MGS minusta, eikä se valikossa kikkailukaan haittaa yhtään kun sehän on oikeastaan varsin kätevää ja selkeäksi tehty systeemi. Nyt soittelenkin sitten Para-Medicille jokaisen pyydystämäni eläimen jälkeen ja ihan kivaa nippelitietoa olen aina saanut, joskus jopa kunnon naurut. Tänäänkin hajotti pahasti kun laitoin Snaken syömään The Endin papukaijan. Pahaa oli.
Aloitin eilen alkuperäisen MGS:n peluun. Viime kerrasta on joitain vuosia aikaa ja olen oikeastaan nämä viime vuodet tyytynyt aina TTS:ään kun olen pistänyt Metal Gear -kierroksen käyntiin. Nyt kuitenkin kun ostin hyvään hintaan tuon, niin en voinut olla aloittamatta heti The Last Storyn perään MGS-maratonia.
Olihan se jo pelaamattakin selvää että eka MGS on maailman paras peli. Shadow Moses on pelialueena tunnelmallisin ikinä eikä peli ole vanhentunut näiden vuosien aikana muuta kuin ehkä graafisesti. Se ei tosin haittaa ainakaan minua - pikemminkin päinvastoin - olen sitä mieltä että karu grafiikka on tärkeä osa MGS:n tunnelmaa. Pidän myös codec-keskusteluja sarjan parhaimpina, jotenkin se tarinan kuljetus on vain toteutettu niiden osalta niin saumattomasti ettei voi muuta kuin ihmetellä niiden nerokkuutta. Lisäksi hahmojen vuorovaikutus tulee codecin kautta parhaiten esille, välillä sitä jopa löytää itsensä soittelemasta randomisti eri tyypeille kun haluaa vain oppia aina lisää hahmojen persoonasta ja taustoista vaikka kaikki sarjan osat onkin tullut pelattua kokonaan (poislukien parit spin-offit ja ne kaksi ekaa Metal Gear -peliä) ja wikit luettua läpi. Olin silti lähes unohtanut sen että Snake heittää ykkösessä aikamoista flirttiä about kaikkien naishahmojen kanssa.
Rex's Lair lähestyy ja huomenna aattelin mennä ykkösen läpi. Tiistaina aloitan varmaan MGS2:n heti perään. Tämä on tullut pelattua vain jotain kolmisen kertaa läpi ja täytyy kyllä sanoa että arvostukseni Sons of Libertyä kohtaan on aina noussut jokaisen pelikerran jälkeen. Joskus aikoinaan se oli inhokkini kaikista MGS-peleistä, mutta nyt vanhempana sitä on alkanut arvostamaan tyystin eri tavalla. Ehkä eniten pelissä kiehtoo juuri tuo ajankohtaisuus ja se että pääsee tarkkailemaan Snakea toisen hahmon silmin. Tankkeri on myös parasta MGS:ää heti ykkösen jälkeen vaikka taidan pitääkin enemmän Snake Eaterista kokonaisuutena.
Läpi meni tänään, ehdoton suosikkini tähän mennessä Rainfall-kolmikosta. Rikkoo mukavasti JRPG-stereotypioita mm. kompaktilla pääjuonella (15-20h) eikä sisällä lainkaan grindaamista. Statistiikat siis kasvoivat aina tasaisesti kun hoiteli kaikki pakolliset viholliset pois tieltä. Pidin myös siitä miten jokainen pelissä ollut isompi taistelu sisälsi jonkin hauskan idean jonka tajutessa taistelu helpottui mukavasti.
Saa nähdä mikä on laatu kun Ubisoftin nykyinen julkaisupolitiikka on mitä on. Tosin eiköhän tätäkin ole jo jollain tasolla kehitetty Brotherhoodin ja Revelationsin aikana.
King's Fieldit ovat pelillisesti aika erilaisempia kuin Soulsit. Demon's Souls on edelleen mun lemppari koska tykkään myös selkeisiin osuuksiin jaetusta maailmasta eikä siinä esiinny bugeja, freezaamisia tai ruudunpäivitysongelmia. Jotenkin tunnelma on myös vähemmän länsimaalaisempi kuin Dark Soulsissa ja Shunsuke Kida sopii mielestäni paremmin pelin säveltäjäksi kuin Motoi Sakuraba, vaikka hän onkin suosikki pelisäveltäjäni ikinä.
Vinkki MasterTK:lle jos ei ole vielä koklannut Anor Londossa:
No niin, melkein 11. chapteriin asti pelasin kertarykäisyllä. Ilmeisesti pelissä on siis kehittyvä taistelusysteemi ja hahmon iskutkin saa kivasti manuaalisiksi valikosta, mikä tietenkin on plussaa. Juonivetoinen ja sitä kautta ehkä hieman lineaarinen JRPG kyseessä, mutta maistuu silti ihan hyvältä.
Poiketen vähän muista: minusta myös viime vuosi oli jotenkin muista erottuva, sillä koin monia upeita pelejä jälkijunassa. Muun muassa Cave Storyn, Baten Kaitosit, Portalit ja Demon's Soulsin. Yhteenkään noista ei siis liity minkäänlaista nostalgiaa (vielä) ja ovat vieläpä suhteellisen uusia nimikkeitä. Kuitenkin, pointti on varmaan se, että sitä osaa vielä jostain syystä näin aikuisiällä arvostaa pelejä ja odottaa tulevaa vaikkei mikään lapsi enää olisikaan.
En muista tarkempaa vuotta, mutta sanotaan nyt kuitenkin se jona pelasin ekaa kertaa kaverilla Metal Gear Solidia. Oli siinä 8-vuotiaalla ihmettelemistä miten voi olla noin erikoinen peli olemassa. Erityisesti mieleeni jäi Gray Foxin kuolema sekä se kun Otacon laskee allensa. Muistaakseni pian tuon jälkeen ilmestyi Sons of Liberty jonka kaveri hankki julkaisupäivänä. Vasta vuosia myöhemmin tajusin että ei hitto tämähän on loppujen lopuksi aika kova peli vaikka pidin sitä pitkään sarjan huonoimpana.
TTS:ää pelasin ensimmäistä kertaa vasta joskus vuonna 2008. Hyvä peli, mutta jotenkin minusta siitä puuttuu jotain mikä teki alkuperäisestä niin uskomattoman hienon pelin.
Näytä kirjoitukset
Muistaakseni pian tuon jälkeen ilmestyi Sons of Liberty jonka kaveri hankki julkaisupäivänä. Vasta vuosia myöhemmin tajusin että ei hitto tämähän on loppujen lopuksi aika kova peli vaikka pidin sitä pitkään sarjan huonoimpana.