Imperiumin foorumeiden myyntipalstalta tuli ostettua seuraavat levyt:

Dark Tranquillity - The Minds I
Elvenking - Wyrd
Helloween - Master of the Rings (kuulemma Amerikan ensipainos, jossa mukana bonus cd)
Moonsorrow - Suden Uni + dvd
Symphony X - Twilight in Olumpys
Vintersorg - Focusing Blur

Hintaa yhteensä 47 euroa postikuluineen, eli vajaat 8 euroa zipale. Nyt sitten vain odottamaan levyjen tuloa, jotta pääsee katsomaan minkälaista roskaa sitä on tällä kertaa tullut ostettua. Esimerkiksi Elvenkingiltä ja Vintersorgilta olen etukäteen kuullut vain muutamat biisit myspacesta ja youtubesta, joten kunnollista kokonaiskuvaa ei vielä ole. Toivottavasti ovat hyviä.

Alkuun ajattelin vain sopertaa jotakin Mitä peliä pelasit viimeksi? -ketjuun Heroes Chroniclesin innoittamana, mutta päätin kyhätä pelisarjalle oman ketjun, jos vaikka saisi jotakin keskustelua kehitettyä. Onhan kyseessä sentään ainakin omissa kirjoissani yksi parhaista pelisarjoista tietokoneiden puolella, jota luultavasti hieman useampikin on vähintään kokeillut.

Niille tietämättömille, jotka eivät pelistä ole kuulleet (onko näitä edes?), kyseessä on vuoropohjainen fantasia-teemainen strategiapeli. Tiivistettynä pelissä pelataan sankareilla liikkumapisteiden puitteissa resursseja ja joukkoja keräten sekä linnoja vallaten, useimmiten tehtävänään vihollisten kukistaminen. Taistelut käydään erillisessä taistelutilassa, joiden kulku vaihtelee hieman sarjan osien välillä. Ja kuten pelien nimestä voi päätellä, on taikuudellakin varsin suuri osa pelissä. Vaikka pelisysteemi onkin periaatteessa varsin yksinkertainen, saattaa se aiheuttaa todella pahaa addiktiota. Itselläni on useastikin mennyt monta tuntia kauemmin, mitä on ollut alkuperäinen suunnitelma. "Vielä yksi vuoro ja sitten..."


Myönnettäköön näin alkuun, etten ole kolmatta osaa lukuun ottamatta sarjaa kummemmin pelaillut. Joskin sitä kolmatta osaa lisäosineen onkin tullut sitten pelattua vuosien varrella niidenkin edestä. Peliajan voinee laskea useissa sadoissa tunneissa, eikä tähän hätään tulee mieleen yhtä ainutta peliä jota olisin pelannut lähimainkaan yhtä paljoa. Jotenkin siinä pelissä vaan natsaa kaikki, ja sitä jaksaa yhä pelata, vaikka tietokone ei olekaan enää pitkiin aikoihin antanut mitään vastusta. Viimeisetkin, aikoinaan todella vaikeilta tuntuneet, kampanjat menivät tässä kevään mittaan uuden innostuksen kera läpi. Ihmispelaajia vastaan en peliä ole valitettavasti kuitenkaan pelannut, kavereilta ei vain löydy innostusta, kun on kuulemma liian hidastempoinen.

Ensimmäistä osaa olen pelannut tuskin tuntiakaan. Pitäisi varmaan tutustua hieman paremmin, kun tuon saa netistä ilmaiseksi ladattua, vaikka monet myöhemmistä osista tutu itsestään selvyydet puuttuvatkin. Toista osaa tulikin tahkottua aikoinaan jo hieman enemmän, ja ihan mielellään sitä pelasi. Mainittavista määristä ei kuitenkaan ole kysymys.

Myös neljännen ja viidennen pelien pelaaminen on ainakin tähän mennessä jäänyt asteelle, jota voisi näiden pelien kohdalla kutsua lähinnä testaamiseksi. Pari kenttää pelattuna läpi molemmissa. Neljäs osa valuu lähinnä kategoriaan ihan kiva, mutta hieman turhan kaukana perinteisestä Heroesista. Kumma kyllä, peli tuntuu jakavan kaikkein eniten mielipiteitä sarjan fanien kesken. Viidenteen osan paneudun luultavasti tarkemmin, kunhan ole Chroniclesit pelannut läpi (näistä myöhemmin). Sen vähähkön perusteella mitä olen pelannut, peli vakuuttaa. Alun haparoinnin jälkeen sekin alkoi luistaa, johtaen yhden pelisession paljon suunniteltua pidempään venähtämiseen. Kaikeksi onneksi peli on vieläpä, kuten luvattua, lähempänä kolmatta kuin neljättä osaa.

Tällä hetkellä työn alla ovat siis Heroes Chronicles -sivusarjan pelit, jotka sijoittuvat samaan maailmaan neljän ensimmäisen HoMM-sarjan pelin kanssa ja ovat pelattavuudeltaan sekä ulkoasultaa täsmälleen samanlaisia kolmannen osan kanssa = täydellisiä. Kronikoita on yhteensä kahdeksan kappaleita, ja niiden pääasiallinen idea oli tutustuttaa uusia pelaajia HoMM-sarjaan. Näistä tosin vain neljä ilmestyi Suomessa asti, kaksi oli ladattavissa Amerikassa ilmaiseksi netissä kahden ja kolmen pelin ostaneille ja viimeiset kaksi osaa julkaistiin samassa paketissa Amerikassa ja Englannissa. Jokaisessa osassa on vain yksi kahdeksan kentän pituinen kampanja, joten voi hyvin sanoa 20 dollarin olleen riistohinta.

Kronikoiden suhteellisesta helppoudesta huolimatta, ne iskevät minuun kuin häkä. Viime lauantaina tuli pitkästä aikaa pelattua lähemmäksi kymmenen tunnin pituinen rupeama, jota vielä sunnuntaina jatkoin muutaman tunnin verran. Pelattavuus on siis täyttä timangia. Juonikaan ei liity päätarinaan pelimaailmaa lukuun ottamatta mitenkään, joten kärryilläkin pysyy hyvin (eipä jaksaneet pelien juonet aikoinaan juurikaan kiinnostaa, joten hyvä näin). Pitänee hankkia tulevaisuudessa ostettavissa olevat osat pelihyllyä koristamaan. Nyt oli oikeastaan pakko turvautua netistä lataamiseen, kun en ebaysta oikein pysty tavaraa ostelemaan, eikä noita juuri muualta löydy. Ainoastaan Gamelifestä näyttää yksi löytyvän, sekin hieman suolaisella 20 euron hintalapulla koristettuna. Pitänee silti pistää harkintaan...

Mutta josko tässä olisi ollut tarpeeksi tyhjän päiväistä löpinää yhden postauksen osalta.

Vaikka itse pyörinkin laudalla aktiivisesti, saatan olla hieman laiskahko postailemaan. Toisaalta osittain syynä saattaa itsellänikin olla Frankin postauksesta löytyvät kaksi viimeistä pointtia, näistä varsinkin jälkimmäinen. Vaan eikös tuota piiloutuneena kirjautumistakin voida jonkin asteisena lurkkimisena pitää?

Liityn joukkoon. On kyllä ihan käsittämätöntä, miten nuo hinnat ovat nousseet poikkeuksetta kymmenellä eurolla. Tuo entinen 40 euroa oli se ehdoton kipuraja, jonka senkin saattoi maksaa vain, mikäli lompakosta sattui "liikaa" rahaa löytyvän. Nykyisillä hinnoilla en edes harkitse ostoa, oli peli sitten miten hyvä tahansa. Juurikin tästä syystä ostin esimerkiksi Phoenix Wright 2:n vasta muutama viikko sitten dvd.co.uk:sta, vaikka se onkin ollut myynnissä pidemmän aikaa ja sitä olin pitkään odottanut.

Pitäisi varmaan vihdoin hommata se Visa Electron, jotta voisi ulkomailtakin omin päin ostella...

Uutta puhelinta alan katselemaan nykyisen ottaessa lopputilin. Pari kertaa on tosin jo onnistunut säikäyttämään, kun tärinä on yht'äkkiä lakannut toimimasta.

Omassani sattui yhteen väliin sitä, että se ikään kuin dismissaa ääniasetukset ja päättää tuutata puhelimen soidessa ulos jotain Nokia Tunea tai muuta yhtä järkyttävää. Menee meinaan hetki jos toinenkin, ennen kuin tajuaa sen olevan oma puhelin joka soi, kun näin käy. Jälkeen päin asetuksia selatessa kaikki kuitenkin vaikuttaa olevan kunnossa, enkä vieläkään tiedä mikä kännykän softassa menee noina hetkinä pieleen. Nyt sitä ei kuitenkaan ole sattunut pitkään aikaan, ja muita vikoja 3220 ei vielä ole esittänyt.

Tuttu juttu, joskaan ei 3220:n kanssa. Sen sijaan 3510i taisi pari kertaa tällä tavalla temppuilla. Aiheutti lievästi sanottuna kummastutta aikoinaan, kun koulussa kesken välitunnin alkoi soimaan, vaikka se takuuvarmasti äänettömällä olikin.

Ja tuosta videoitten toimimattomuudesta, ongelmaa ei ollut esiintynyt ennen kuin kännyä oli muutaman kerran pomputettu trampoliinilla urakalla, samalla videokuvaa ottaen. Liekö tällä osuutta asiaan, en tiedä.

Samaisen kännyn omistan mitä Sharkie (3220). 2,5 vuotta on tullut käytettyä, ja ihan tyytyväinen olen ollut. Edeltävään, tässäkin ketjussa mainittuun, 3510i:hin verrattuna hyppy oli varsin suuri, sen verran huonolaatuinen vehje oli kyseessä. En tiedä oliko kyseessä huono onni, mutta omassani näppäimet menivät melkein käyttökelvottomaksi suunnilleen vuodessa. Enkä suinkaan ollut ainut, jolla noita ongelmia oli. Esimerkiksi pikkuveljeni kännykästä hajosi pari nappia kokonaan, eikä sillä lopulta pystynyt puheluihin vastaamista lukuun ottamatta muuta tekemään...

Uutta puhelinta alan katselemaan nykyisen ottaessa lopputilin. Pari kertaa on tosin jo onnistunut säikäyttämään, kun tärinä on yht'äkkiä lakannut toimimasta. Onneksi eivät kauaa ole paitsiossa viihtyneet. Tärinä nyt kuitenkin on itselleni todella tärkeä ominaisuus, sillä pidän kännykkää aina äänettömällä. Liikaa osumaa ottaessa myös videot ja pelit ovat toimineet huonosti, todella pahasti pätkien, mutta tämä ei elämääni kaada. Joka kerta näin tapahtuessa ne ovat kuitenkin palautuneet toimimaan oikein. Hyvin on siis kuitenkin toiminut toistaiseksi.

Kohtalo haraa vastaan, ja pakottaa kituuttamaan eteenpäin 300-penalla ja modeemiyhteydellä. Pitäähän sitä nyt jonkun pitää yllä vanhoja perinteitä, jotteivat aivan pääse unohtumaan.

Mahtava - mahtavampi - Phoenix Wright, tuohon voinee pelisarjan lyhyesti tiivistää.

Ehdottomasti yksi parhaista pelisarjoista ikinä, ellei peräti paras. Raa'asti pelkästään pelilliseltä kannalta katsottuna se ei ehkä ole maailmaa mullistava, mutta eipä tuota tule koskaan ajateltua, kun juoni ja musiikit ovat pelimaailman ehdotona kermaa. Pelit syöttävät jatkuvalla tahdilla dialogia, joka on huonoimillaankin parasta mitä peleillä on tarjota. Kun kerran pääsee keissin menoon kunnolla mukaan, on DS:sää lähes mahdotonta päästää käsistään. Sharkie tiivisti ylempänä musiikkipuolen sen verran hyvin, ettei tuohon ole juurikaan lisättävää. Oikeastaan ainut kauneusvirhe on kakkososan salin puolella eniten kuultu kipale, joka on varsin vaisuhko edeltäjäänsä verrattuna.

Itse ostin ensimmäisen osan vajaat puolitoista vuotta sitten lentokentältä etelänmatkapelaamisiksi, eikä hotellilla olessa loppujen lopuksi paljoa muuta tullutkaan tehtyä kuin PW:tä pelattua. Saatoin hyvinkin pelata pelin totaalisen addiktoituneena läpi tuon lomaviikon aikana (josta vanhemmat eivät jostain syystä juurikaan ilahtuneet ). Toisen osan sitten läpäisinkin vasta toissayönä, vaikka peli julkaistiin Euroopassakin jo aikapäiviä sitten. Pienen pieneltä pettymykseltä ensimmäiseen osaan nähden ei voinut välttyä, mutta onneksi viimeinen keissi pelasti paljon. Toisaalta ensimmäisen Phoenix Wrightin osalta en ollut lukenut oikeastaan muuta kuin Pelaajan arvostelun, sillä tuolloin ei ainakaan boardeilla vielä kummempaa hehkutusta ollut. Tästä syystä peli tuli osittain täysin puun takaa, ja tuntui siksi vieläkin paremmalta, kun taas toisen osan kohdalla odotukset olivat jo paljon korkeammalla. Aika näyttää mikä on kolmannen osan kohtalo.

En pidä lainkaan rumista halppiskoteloista, eikä niitä hyllystä löydykkään PlayStation 1:n Crocia lukuunottamatta. Varsinkin uudemmat PlayStation 2:n Platinumit saavat aikaan oksennusreaktion. Toisaalta pelihän on kuitenkin sama, oli se halppiskoteloon kääritty tai ei, joten periaatteessa tuolla ei pitäisi olla väliä. Tästä huolimatta itselläni on ollut tapana ostaa pelit huuto.netistä siinä vaiheessa, kun kaupasta ei muita kuin halppiksia löydy.

Toivotaan kuitenkin, että onnistuvat pitkästä aikaa tekemään tyylikkään halppiskotelon Wiille, joita kehtaisi jo hyllyssä pitääkin. Nintedo 64:n Player's Choicet kun olivat vielä hienoja, eivätkä juurikaan kalvenneet alkuperäisille, mutta tuosta on valitettavasti tultu vain alaspäin (surullisena esimerkkinä juurikin PS2:n uudemmat Platinumit).

En nyt oikein tiedä miten pitäisi lähteä listaa kokoamaan. Mielenkiintoisia pelejä toki ilmestyy paljon, mutten tiedä onko varaa hankkia niitä kaikkia tämän vuoden puolella, vaikka ne jossain vaiheessa luultavasti tulenkin hommaamaan.

Metroid Prime 3 omaa ehdottomasti korkeimman prioriteetin loppuvuoden julkaisuista, joten sen tulen varmasti ostamaan heti julkaisussa. Myös Super Mario Galaxy löytää satavarmasti tiensä pelihyllyyn tämän vuoden aikana. Super Paper Mario ja Phantom Hourglass kiinnostavat myös paljon, mutta ovat toistaiseksi violetilla, sillä saattavat hyvinkin painua ensi vuoden puolelle. Forever Bluellekin kiinnostaa jonkin verran, joskaan täyttä hintaa tuskin olen siitä valmis maksamaan. Konsolipuolelta ei kuitenkaan Nintendon ulkopuolisia nimikkeitä löydy.

PC-puolella ainut varma hankinta on Half-Life 2: Episode Two. Saa nyt nähdä mitä kautta tuon hankin, kun käsittääkseni kaupasta tuota ei saa kuin Orange Boxin kanssa, joka on lievästi sanottuna perseestä. Bioshock ja Unreal Tournament 3 ovat harkinnan alla, mutta päätöstä suuntaan tai toiseen en ole vielä tehnyt. Pitkälti kiinni siitä, paljonko sattuu pätäkkää löytymään.

Kävinpä minäkin juuri katsomassa, ja ai että oli tylsä. Lopputekstien alkaessa rullaamaan, ensimmäisenä iski päähän, että tässäkö tämä oli, jota seurasi tyhjäksi kuvailtava fiilis. Elokuva muistutti lähinnä keskivertoa huonompaa jaksoa, joka oli venytetty puolentoista tunnin pituiseksi. Varsinkin vitsit olivat turhan yksinkertaisia. Graafinen ilme oli viety ehkäpä liiankin pitkälle, sillä sanoisinpa melkein, että pidän normaalien jaksojen ulkoasusta enemmän.

Tuulistin tavoin, en lähtisin kahta tähteä enempää viidestä leffalle antamaan.

Jeps, paras käyttötarkoitus iPhonelle lienee tämä. Ei tuon ostamiselle järjellä selitettäviä perusteita löydy...

69/100 Nintendo-alustojen pelejä... WOW.

71 itse asiassa, jos lähdetään pilkkua viilaamaan. GBA:kin kun lienee Nintendon valmistama.

Mutta tosiaan, Nintendolla menee tällä hetkellä todella kovaa. DS dominoi myyntilistoja Japanissa ylivoimaisesti kuukaudesta toiseen, ja pahin vastustaja sillekin saattaa tulevaisuudessa olla Wii. Paremmin kuin hyvin ovat pullat siis uunissa. Eikös joku muuten väläytellyt vanhoilla boardeilla aikoinaan, että Nintendon osakkeet olisivat helppo tapa rikastua. Olisi mielenkiintoista tietää paljonko niidenkin arvo on noussut parin vuoden takaisesta.

Helvetin hauska pätkä tuo Hesarin mainos- juttu. Ei, hitto että repeilin koko ajan. "12 paikkaa tarjolla.." 

Joista 10 on ikävä kyllä jo varattu naavaparroille, mutta ainahan ei voi voittaa.

Harmi kun eivät äänet toimineet, mutta parempaankaan ei tällä kertaa ollut mahdollisuutta. Toisaalta video toimi tuollaisenaankin sen verran hyvin, ettei niitä lopulta jäänyt kaipaamaan. Lienee kuitenkin paras, että TK ronttaa paikalle sen HD-videokameransa ensi kerralla.

PS. Ei tainnut Sharkie saada videomateriaalista vahvistusta kolmen suoralleen Puzzle Bobblessa.

Olisi Heinz voinut saada mukaan vielä DKC:t 2 ja 3:kin looseina, mutta eivät kelvanneet. Varsin halpaan hintaan olisivat lähteneet arvaan ma.

Jottei ihan offiksi menisi, niin itse ostin about viikko puolitoista sitten DVD.co.uk:sta Phoenix Wright 2:n, Lemmingsin PSP:lle sekä Titan Questin lisälevyn Immortal Thronen PC:lle. Yhteishinta jossain 60 euron hujakoilla. Tämän lisäksi varmaankin ostan kaverini loput SNES-pelit, mikäli hän on vielä ne halukas myymään. Hänelle itselleen niillä ei enää käyttöä ole, lähtihän itse kone ja Mario jo parempaan osoitteeseen, kuten yllä näkyy.

Oli jälleen varsin mukava reissu. Jäi mukaan jopa SNES ja Mario AllStars. Lantulle jälleen kiitos välittäjämiehen roolista. Jäi se kokiskin muuten tarjoamatta. Ensi kerralla sitten.

Eipä kestä. Ei tuolla kokiksella niin väliä, kun en moista litkua juo. Muutama viikko sitten taas maistoin puoen lasin verran monen vuoden tauon jälkeen, mutta eipä se sen paremmalta maistunut kuin ennenkään.

Hitto, olisi varmaan pitänyt ottaa kamera mukaan viime miittiinkin. Mietin kyllä hetken, mutta päätin sitten jättää sen kotiin. Noh, saatiinpahan edes tällä kerralla jotain kuvattua.

Kivaa oli, vaikka puolen yön aikaan alkoikin väsyttää varsin kiitettävästi. Tällä hetkellä olo on vieläkin freesimpi, sillä luonnollisesti miitin jälkeen ei kovin pitkiä yöunia nukuttu. Kilpailuja tosiaan oli varsin kiitettävästi, välillä pelaaminen tuntui melkeinpä työltä, kun koko ajan oli jokin kilpailu meneillään. Mukavahan tuo oli silti miitti aloittaa voittamalla pari GB-peliä. Pitäisi varmaan laittaa paristot GBA:han, että pääsisi testaamaan, mutta katsotaan nyt onko se vaivan arvoista.

Noista videoista, Eph: löytyisi vielä muutama videon pätkä kameran uumenista (puolisen gigaa), jotka saisin upattua nettiin in no time, ja lähetettyä linkit sitten privana. Kiinnostaako? Löytyi muuten kuulemma autosta tuo parempi kamera, jossa olisi toiminut zoomi kuvatessakin, mutta eiköhän noilla nykyisilläkin clipeillä pystytä elämään.

Mitköhän junia olet katsonut

Tarkoitin juurikin tuota pendolinoa, joka tuossa listassasi on ylimmäisenä. Katsoin kyllä miten Tampereelta menee junia Hesaan päin, mutten tietenkään älynnyt katsoa lähtemisaikoja, vain milloin ne ovat perillä. Mutta jos muut meinaavat tuohon viisi minuuttia pendolinon jälkeen lähtevään InterCityyn hypätä, niin voisin itsekin tulla sitten sillä. Onhan se tuon pari euroa halvempikin...

Puolen päivän aikaan täälläkin, junalla kuten moni muukin. Ainoa ratkaisu näillä näkymin on vaihtaa Tampereella tuohon pendoliinoon, joka on perillä Pasilassa 20 yli 11. Seuraava juna kun on perillä vasta kahden aikoihin.

Nyt näin uudeleen ajateltuna voisi olla ihan mukava, mikäli voisi yöpyä paikan päällä. Oman makuualustan tuominen ei kummempi ongelma olisi, mutta onko isäntä valmis majoittamaan näinkin monta henkilöä, miltä etukäteen näyttää.

Jos kukaan ei saa minkäänlaista videokameraa mukaan, voin yrittää ottaa jotain videon tapaista kamerallani. Laatu ihan normaalidigikameraksi on loistavaa  ja matskua kahden gigan muistikortille mahtuu vajaan puolen tunnin edestä parhaimmalla laadulla. Hieman huonolaatuisempaa reilusti päälle tunnin.

http://gametrailers.com/player/21678.html

Onko Pixar tehnyt pelattavissa olevan animaation?    Tuo näyttää hullulta!

Heh, ja sitä kun tuli ajateltua, ettei grafiikka tämä tyylisissä peleissä enää valtavasti parantuisi. Kuinka väärässä sitä olikaan... Yhtään liioittelematta yksi hienoimmista, ellei jopa hienoin, tähän päivään asti näkemistäni peleistä.

Aika köyhähkö pressitilaisuus. Enpä olisi jäänyt mistään paitsi, vaikka olisinkin lopettanut seuraamisen 1upin streamin otettua lopputilin. Kiitos migelle kuitenkin hyvin toimivasta linkistä. Zapper ohjain oli ehkä mielenkiintoisin julkistus, vaan mikseivät voineet demonstroida sitä Metroidin avulla? Julkaisupäivien saaminenkin oli ihan kiva juttu, vaikka luultavasti tulevatkin jälleen kerran jälkijunassa Eurooppaan...

Tuollainenkin löytyi. Joo, 20 tuumainen olisi kyllä hakusessa. Mistäs tuon sitten erotan, missä on TN paneeli ja missä P-MVA paneeli? Tuotetiedoissa ei ainakaan käsittääkseni mainittu kyseisiä termejä. Ja miten paljon näillä on sitten loppujen lopuksi eroa?

Se siinä onkin hieman ongelmana, ettei kauppojen tiedoista tuota juurikaan löydä, vaan tiedon joutuu nyhtämään googlaamalla. Omat tietoni eroista perustuvat melko pitkälti siihen mitä olen esimerkiksi murosta ja hardforumista lukenut, sillä varsinkaan hieman kalliimpia littunäyttöjä ei livenä ole kovin paljoa tullut nähtyä. Mutta kyllä sen eron vanhaan näyttöön huomasi hyvin, kun uuden koneen kanssa ostin ViewSonicin VX2025wm:n P-MVA paneelilla. Esimerkiksi edellä mainitsemissani Oblivionin luoltastoissa yksityiskohtien erottaminen pimeimmissäkään paikoissa ei tuota ongelmia, siinä missä kyseiset paikat vanhemmalla TN paneelin omaavalla näytöllä olivat tuskaisia pelattavia. Lisäksi värit pysyvät erinomaisina katselukulmasta huolimatta, siinä missä vanhalla näytölläni ainakin pystysuuntaiset katselukulmat olivat varsin kehnot. Lisäksi lukemani perusteella pahimmassa tapauksessa joidenkin TN paneeleiden kanssa värit näytön ylä- ja alareunoissa vaihtelevat, vaikka näyttöä katsoisi suoraan, mutta onneksi nämä tapaukset ovat selvästi vähemmistössä.

Mutta joo, itse en tähän hätään tiedä oikein mitään hyvää ja halpaa näyttöä, joka olisi TN paneelia paremmalla varustettu. VX2025wm:ää olisin voinut suositella lämpimästi, kun hintakin oli "vain" 360 euroa, mutta valitettavasti näyttö on poistunut mallistosta, ja käsittääkseni sen on korvannut huonompi malli. Viimeiset myytiin kolmisen viikkoa sitten. Esimerkiksi Samsungin 206BW (TN) voisi olla hyvä vaihtoehto, mutta valitettavasti hyvän paneelin saaminen siihen voi olla lottoamista. Niitä kun on ainakin kolmea erilaista, riippuen siitä missä tehtaassa ne on valmistettu, ja valitettavasti laatuero mallien välillä on huomattava.

Kun kerran näyttöä olet päivittämässä, tulet varmaan käyttämään sitä myös tietokoneen kanssa? Jos näin on, niin ehdottomasti 20 tuuman näyttöä kehiin. Itselläni ei kokemusta 19 tuuman laajakuvanäytöistä ole, mutta jo niiden käyttämä 1440x900 resoluutio tietokonekäytössä kuullostaa luotaantyöntävältä.

Mainitsemistasi näytöistä ei itselläni ole kokemusta (205BW:stä tosin olen lukenut, ja sillä on omat ongelmansa), mutta molemmat näyttävät olevan TN paneelilla, joka ei välttämättä ole paras mahdollinen vaihtoehto, mikäli tahtoo hyvät katselukulmat ja väritoiston. TN paneeleilla varustetut näytöt tosin ovat halvimpia. Jos rahaa kuitenkin löytyy hieman enemmän, mitä nuo mainitsemasi näytöt kustantavat, kannattaa satsata näyttöön, joka on varustettu vähintään P-MVA paneelilla. Suuri etu niillä TN näyttöihin verrattuna on niiden värien syvyys, musta on oikeasti mustaa eikä tumman harmaata. Varsinkin pelejen, joiden värimaailma on yleisilmeeltään tumma, ero on varsin huomattava. Itse huomasin tämän hyvin Oblivionin luolastojen kanssa.

Eipähän ole enää mitään pelkoa, että saisin uudemman kerran vietyä SSBM:n nimiini, kun TK tulee ottamaan omansa takaisin.

Itse olen miitissä luultavasti johonkin 11-12 asti. Yöpymään kun näillä näkymin menen jälleen tätini luo Helsinkiin (eihän tuolla paikan päällä olisi enää edes tilaa ), joten ihan kohteliaisuussyistä tätä kohtaan, en miitissä kauempaa kehtaa olla.

Lienenkö outo lintu, kun sanon peliä varsin tylsäksi tapaukseksi. Onhan se kiistatta hyvä peli, muttei todellakaan sen 40 euron arvoinen, jonka siitä julkaisun aikoihin maksoin. Missään vaiheessa peliä en siitä kummemmin innostunut, eikä se päässyt lähellekään samaan tunnelmaan vanhempien kanssa. Pelin lyhyys ei niinkään haitannut, enemmänkin helppous. Tokihan peliin mahtui kenttä pari, joissa tuli elämiä menetettyä useamman kappaletta, mutta tämäkin johtui lähinnä siitä ettei jaksanut enää keskittyä peliin kunnolla, vaan yritti juosta kentät mahdollisimman nopeasti läpi. Musiikit ovat suurimmalta osalta karmeat. Rehellisesti sanottuna en tähän hätään keksi peliä, jossa ne olisivat yhtä paljoa ärsyttäneet.

Minipelit ovat ihan mukavia, ja niitä tulikin tahkottua jonkin verran pääpelin läpäisemisen jälkeen. Moninpelinä toimivat vielä paremmin.

Pitäisikö tuon silmienpyörittelyhymiön koodia muutta hieman? Nykyinen johtaa tähän lopputulokseen :. Tosin entisten hymiöiden kanssa rolleyes näytti toimivan ongelmitta samaisella koodilla.

[Perjantai 29.6.]

Heh, itsekin ajattelin keikkatriidin tekemistä, mutta Sharkie ehti ensin.

Sharkien tavoin viikonloppu meni Tuskan merkeissä. Kyseessä oli omalta osaltani ensimmäinen festari, eikä keikoillakaan ole tullut käytyä paria kertaa enempää. Varsin uusi kokemus siis. Jos tässä vaikka kokeilisi kirjoittaa jotain sepustusta päivä kerrallaan.

Perjantai 29.6.

Päivän ensimmäinen mielenkiintoinen esiintyjä oli Moonsorrow. Alkuperäinen tarkoitus oli mennä Tuskaan ajoissa, jotta bändin näkisi, sillä kyseisen poppoon Jyväskylän keikka tuli missattua finngamerin miitin takia maaliskuun alussa. Ikävä kyllä pääsimme lähdettyä vasta melkein tuntia tarkoitettua myöhempään Jyväskylästä Helsinkiin päin, ja parin matkalla koetun vastoinkäymisen takia, päästiin Tuskaan jonottamaan vasta vajaa 10 minuuttia ennen Moonsorrowin soiton alkua. Jonottamisessa tuhraantuneen ajan takia ensimmäiset 15-20 Moonsorrowin soitosta meni ohi. Kummoisia paikkoja ei luonnolisestikaan enää voinut saada. Itse kokemus tästä syystä varsin vajaaksi. Päätimme vielä kavereiden kanssa lähteä kymmenisen minuuttia ennen Munareiden lopettamista päälavan eteen DragonForcea odottamaan, mutta eipä tämä enää tässä vaiheessa kirpaissut. Tämä oli oikeastaan koko viikonlopun isoin pettymys, ehkä lukuunottamatta sitä, ettei iän puutteen takia päässyt jatkoklubeille Ensiferumia katsomaan.

DragonForce veti odotusten mukaan erittäin energisen ja kitaroinnin osalta kovin epävireisen keikan. Fuck sanaa viljeltiin kyllästymiseen saakka, eikö englannin kielestä tosiaan löydy muita kirosanoja.???

DragonForcen jälkeen olikin sitten pidempi tauko, jolloin ei juurikaan mielenkiintoisia bändejä soittanut. Ehkä hyvä niin, sillä onhan sitä joskus pakolliset tarpeetkin hoidettava. Pyttipannuannoksen tyhjentämiseen tulikin käytettyä varsin kiitettävästi aikaa. Seuraava oikeasti kiinnostava bändi (Turisas), kun alkoi soittaa vasta parin tunnin perästä. Immortalia tuli seurattua tasan kasvomaalausten tsekkaamisen verran, sitä edeltäviä Maj Karmaa tai Imperiaa ei senkään vertaa.

Turisaksen keikka oli erinomainen. Yleisö eli jatkuvasti, isompaa ja pienempää pitin tapaista oli kaikkialla. Omasta puolestani vähempikin olisi riittänyt, sillä itse bändin seuraaminen oli välillä aika helvetillistä. Sainpahan vielä iskun naamani jonkun takaraivosta, mutta onneksi pientä verenvuotoa huulesta pahempaa ei sattunut. Tuolla hetkellä nimittäin oikeasti pelotti, että jotain pahempaa olisi tapahtunut, sen verran kova ja kivulias isku oli.

Illan päättäjä Children of Bodom oli mitä oli. Kyllähän sitä kuunteli, vaikken suurin ystävä olekaan. Pienoinen kyllästys tosin iski jo pari biisin jälkeen.


Lauantai 30.6.

Lauantai oli esiintyjälistaltaan selvästi tylsin, joten alueelle menimmekin kavereiden kanssa surutta vasta lähempänä neljää. Alkuperäinen suunnitelma oli katsoa Insomnium ja W.A.S.P., mutta päätimmekin jäädä Isikseen asti. Päätös oli erittäin hyvä, vaikka Isis osoittautuikin erittäin tylsäksi, emmekä sitä kymmentä minuuttia kauempaa jaksaneet kuunnella, mutta tästä kohta.

Insomniumia en ollut itse kuunnellut paria Myspacen biisiä enempää, mutta se mitä olin kuullut, kuullosti erittäin hyvältä. Vielä kun toinen mukana olleista kavereistani ko. bändiä kehui, ei valinta Thunderstonen ja Insomniumin väliltä ollut vaikea. Ja toden totta kovan keikan vetivätkin, ehkä parhaan siihen mennessä. Vielä kun oma paikkani oli varsin lähellä lavaa, mutta silti tarpeeksi kaukana pitistä, en olisi enempää voinut pyytää. Tosin tokihan keikka olisi ollut vielä parempi, mikäli biisit olisivat olleet entuudesta tuttuja.

W.A.S.P. ei kummemmin kiinnostanut, joten sen aikana oli hyvä pitää juomatauko. Alkupuolisko tulikin kuunneltua lähinnä sivukorvalla, mutta jälkipuolisko tuli ihan kunnolla seurattua. Ihan hyvää settiä.

Tämän jälkeisiä Brother Firetribeä ja Legin of the Damnediä emme olleet aiemmin kuunnelleet, joten suunnittelimme seuraavan molempia jonkun aikaa, tällä kertaa Firetribe oli ensimmäisenä. Ja perhana muuten että vetivät hyvin! Siinä missä kaverini lähtivät 15 minuutin jälkeen Legionia katsomaan, kuten aluksi oli suunniteltu, itse jäin Paloheimoa seuraamaan. Hetkeäkään en tätä päätöstä katunut. Ehdottomasti suurin yllättäjä Tuskassa omalta osaltani, ja jälleen yksi uusi levy loputtoman pitkään levyostoslistaan.


Sunnuntai 1.7.

Sunnuntain osalta Blind Guardian oli ehdottomasti päivän kovin nimi. Porteille menimme odottamaan jo kymmenisen minuuttia ennen niiden avautumista, vaikka itse olinkin tätä vastaan. Halusimme hyvät paikat edestä, joten aluperin suunniteltu Mercenary sai jäädä. Päälavan edessä tulikin odotettua reilusti yli tunti. Sinänsä tämä ei haitannut, sillä Blind Guardianin musiikityypin takia ei paikkojen menettämisen pelkoa pittien muodossa ollut. Tunnelma keikan aikana oli mahtava, vaikken biisejä juuri Nightfall in Middle-Earth -albumilla esiintyviä lukuunottamatta tuntenutkaan. Tiedä sitten miten kauempana lavasta oli, mutta edessä melkein jokainen lauloi mukana jatkuvasti. Ehdottomasti koko viikonlopun paras keikka.

Blind Guardianin jälkeen oli vuorossa Finntroll, jonka keikalta oli mahdotonta saada hyvää paikkaa. Sen verran täyteen paikka oli ehtinyt BG:n lopettamisen jälkeen mennä. Peikot tuli kuitenkin nähtyä Jyväskylässä huhtikuussa, joten sen suuremmin tämä ei päässyt häiritsemään. Lavan edessä olevalta mäeltä sai kuitenkin kohtuullisen paikan, josta näki bändin hyvin. Kunnon kuvia oli kuitenkin täysin mahdotonta ottaa.

Moonspellin aikana oli hyvää aikaa pitää ruokatauko, jonka jälkeen Vaderia katsomaan. Itse en ollut oikeastaan lainkaan ko. bändiä aikasemmin kuunnellut, joten millään muotoa erityinen nimi itselleni ei kyseessä ollut. Vietinkin suosiolla osan istue sivummalla, jatkuva seisominen kun tuntuu ikävästi selässä.

Päivän päättäjältä Stratovariukselta en kummoisia odottanut, sillä vaikka sitä muutaman levyn verran koneelta löytyykin, on se varsin tylsää ja tasapaksua poweria. Vanhempaa ja käsittääkseni parempaa materiaalia tosin en ole sitten juuri kuullutukaan. Strato onnistui kuitenkin yllättämään, ja toimi itselleni helvetisti paremmin livenä. Suuri osa setistä kun oli vielä ainakin joten kuten tuttua, niin keikkaa seurasi todella mielellään. Hyvin elävä keikka myös, Kotipellon väsymisen loppupuoliskolla huomasi.


Ei hitto mikä romaani tuli kirjoitettua. Noh, toivottavasti edes joku jaksoi tämä läpi lukea. Varsin monta videota tuli myös otettua, joten jos jotakuta kiinnostaa, voi niitä täältä katsella. Älkää kysykö miksi, mutta jostakin syystä tykkään noita videoita varsin paljon keikoilla ottaa.

Kyllä jotain WiiMote-eventiä on taas luvassa, ihan varmasti.  Joulumiitissä -06 migge pamautti Snakea wiimotella persuksille hirveän "kläps" äänen siivittämänä! 

Jeh, mutta minun kohdallani mote oli lähellä teurastaa lattialla makoilleen Dreamcastin. Pyhäinhäväistys pelipyhätössä.:-X

Ihan mielellään tulisin uudelleenkin, mikäli mukaan huolitaan. Kuka ties tällä kertaa hommat menisivät tällä kertaa paremmin, ja turhilta Wiimoten lennättelyiltä sun muilta säästyttäisiin.

Hmmm... Mikäs nimesi olikaan Pelaajaboardeilla? Katsotaan nyt, uskaltaako sinua päästää enää.


Mutta juu, jos olette vaihtaneet nimeänne näitä boardeja varten, niin ilmoittakaa samalla siitäkin.

Lade nimellä tuolla pyörin, mutta vaihdoin nimimerkkini tänne, kun tätä tulee joka tapauksessa lähes kaikkialla käytettyä. On kyllä tuosta Wiimote kämmistä Warion kanssa tullut opittua sen verta, etteivät ohjaimet ole sen jälkeen lennelleet (oli ensimmäinen ja viimeinen kerta itse asiassa).