|
Itse vähän karsastan noita eri lokoreita tyyliin "paras peli jota voi pelata yhdellä kädellä", joten pisteään ihan vaan top 5, close but no sigar sekä mahdolliset kanditaatit top5:een, mutta joita ei vain ole tullut vielä pelattua.
Top 5
1. Dark Souls: Prepare To Die Edition (PC)
Dark Soulsia takana noin 45 tuntia, eikä peli ole vielä kovin lähellä loppua, mutta onhan tämä vain niin timanttia että ykkössija on ansaittu. Taistelumekaniikka on eräs parhaista joka vastaan on tullut, yksinkertainen ja brutaali. Vaikeustaso on melko sopiva ja vaikka kuoleman kohtaa usein, oppii aina jotain uutta, eikä täten samojen kohtien hinkkaaminen tunnu "hukkaan heitetyltä". Hieno maailma ja lore sementoi ykköspaikan. Toivottaan että tuleva jatko osa jatkaa melko samoja latuja pitkin.
2. Walking Dead (PC)
Walking Deadiakaan en ole läpi pelannut, vielä olisi episodit 4 ja 5 jäljellä. Silti WD kävi kovan taiston Dark Soulsin kanssa ykköspaikasta, sillä eihän näin laadukasta draamaa ja tunteiden aallokkoa ole peleissä ennen nähty. Hahmot on hyvin kirjoitettu, näytelty ja peli sisältää niin rankkoja päätöksiä, että joutuu pitämään hieman taukoa pelistä. Vaikka valinnat eivät ainankaan episodien sisällä siirrä itse maalia kovin paljon, houkuttelee peli silti uusintakierrokselle. Ensimmäinen pelikerta, kuten itselläni aina, menee sitä semivalkoista ritaria pelatessa, mutta entä jos pelaa täysin mulkkua, vajaata ja itsekästä hahmoa? Ei se paska taida kovin paljon enemmän toisaalta tuulettimeen iskeä. Toivottavasti WD synnyttää paljon laadukkaita "Kopioita", tälläistä genreä olen halunnut jo pitkään, siitä lähtien kun ensimmäistä kertaa Mass Effectia pelasin. Valintoja, mutta ei juuri yhtään taistelua? Lisää!
3. Dishonored (PC)
Vuoden ehdottomasti paras salamurhaajapeli. Tarina on yksinkertainen, mutta siinä on silti tarpeeksi särmää. Mielenkiintoisia hahmoja on yllättävän paljon ja kaupunki on.. ehkä eräs parhaista mitä vastaan on pelien maailmassa tullut. Pelaaminen on hauskaa, vaikkakin melko helppoa, vaikka pelaisi niin, että ketään ei tapa. Vaikeustasoa saa kyllä nostettua sillä, että ei edes kolkkaa ketään. Tämäkin on itse asiassa kesken, ihan viimeisiä minuutteja käsittääkseni viedään. Uusintakierros on lähes pakko tehdä, niin paljon erilaisia vaihtoehtoja on tullut vastaan.
4. Dragons Dogma (XBOX 360)
"Vähän niinku Dark Souls ja Skyrim". No ei ehkä ihan, mutta hieman on vivahteita kummastakin pelistä. Maailman tutkiminen on todella addiktoivaa. Harmi että tarina, joka loppupelissä on aika hyvin kirjoitettu, laahaa keskivälillä aivan käsittämättösti. Toinen ongelma on pelin liiallinen helppus. Ainahan peliä voi keinotekoisesti vaikeuttaa vähentämällä kavereiden määrää tai olemalla kehittämättä hahmojen ominaisuuksia, mutta onhan tuo aika purkkaratkaisu. Peli kaipaisi niin kovasti kovempia vihollisia muuten kuin loppupeliin. Alussa peli sisältää todellista "uskallankohan mennä tuon kulman taakse kurkkimaan?"-seikkailumeininkiä, mutta heti jo kohta rynnätään eteenpäin seinän läpi miekka ojossa, koska vihollisista yksinkertaisesti juoksee läpi. Silti, tässä on sitä jotain magiaa, jota syntyy, kun japanilaiset tehtailee länsimaista fantasiaa.
5. Mass Effect 3 (PC)
Lopun pettymys on vihdoin unohdettu. Ehdottomasti yksi pelihistorian tapauksista, ehkä enemmänkin trilogiana kuin yksittäisenä pelinä, mutta silti. Mass Effectit kuuluvat omissa kirjoissa siihen osastoon, missä majailee esim. Deus Ex, Dark Souls, FF VII ja alkuperäinen XCOM: on vaikea sanoa, mikä peli olisi kyseistä teosta parempi. DLC:t on pelaamatta, joten trilogia otetaan taas jossain vaiheessa uusintapeluun alle. Aina tekisi mieli pelata renegade-hahmoa, mutta sydän ei ilkeä.
Close but no sigar:
Hitman Absolution (PC)
Hitman on muuttunut, mutta ei välttämättä huonompaan suuntaan, jos ei parempaankaan. Huomasin vain ikäväkseni kenttiä uudelleen pelatessani, että ei näissä nyt niin hirveästi jaksa leikkiä. Silti pelin pelasi läpi todella mielellään, vaikka jokunen kenttä täysin räiskinnäksi menikin. Senkin takia, että ei jumalauta jaksanut alusta ottaa..
Max Payne 3 (XBOX 360)
Vuoden yksi kovimmista räiskinnöistä. Peli yllätti, en odottanut näin hyvin toimivaa räiskintää ja enkä todellakaan näin ultraväkivaltaista kokonaisuutta. Padilla Hard + free aim -yhdistelmä oli paikoittain brutaali, mutta läpi se lopulta meni. Tarina ei oikein meinannut välillä pysyä kasassa, mutta taattua laatua silti Rockstarilta, etenkin hahmojen osalta.
Potentiaaliset TOP5-ehdokkaat, joita en vain kerennyt pelata
Far Cry 3, Borderlands 2, DayZ, Journey, Sleeping Dogs, Zombi U, XCOM, Forza Horizon, Crusader Kings 2.
Pettymykset
Diablo 3(PC)
Lukioaikoina tuli Diablo 2:sta mätettyä lähes sata tuntia. Vaikka pelimaku, ja etenkin peliaika, on muuttunut noista ajoista, ajattelin että kyllähän se iskee. Ei se iskenyt, jäi kesken jo sinne aavikolle. Ei tämä pelkkä tavaran grindaus vain ole minulle. Toivon todellakin että Borderlands 2:n moninpeli on se juttu, jonka avulla peli iskee hiton kovaa.
Resident Evil 6 (PS3)
Leonin kampanjan jälkeen olin vielä todella mehuissani tästä. Sitten Jaken kampanjan jälkeen koko homma vaan lässähti. Pelaamatta on vieläkin Chrisin ja Adan kampanjat. Ei vaan jaksa. Juoni ja hahmot ovat niin käsittämättömän typeriä, että ei tätä oikein jaksa edes huumorilla ottaa. Ehkä jos pelaisi muutaman oluen voimalla cooppina.. Kaipaan RE4:n aikoja, jolloin räiskintä ja seikkailukauhu oli vielä todella hyvässä suhteessa. Nyt homma on ihan liikaa räiskintää, eikä tekijät näemmä hallitse rytmitystä ollenkaan.
|
Näytä kirjoitukset