Minusta Mario Land 3D on yksi vaikempia Mario-pelejä kun otetaan huomioon nuo 8 erikoismaailmaa. Joitakin kenttiä sai oikeasti yrittää muutamaan otteeseen jos niitä koitti ilman lisävarusteita pelata ja kerätä kaikki kaikki kolikot.

Mario-pelit ovat aina olleet helppoja (lost levelsiä lukuunottamatta) ja uusimmissa lisäelämillä ei enää ole edes mitään merkitystä. Saisivat tehdä niin että sen hetkinen maailma alkaa aina alusta jos elämät loppuu. Nythän on aivan sama miten paljon kuolee, kun aina saa jatkaa samasta kentästä.



Ja mitä tulee itse aiheeseen, niin aloitin ensimmäisen kerran elämässä Baldur's gate 2:n läpipeluun. Tunnelmat ovat vähän samanlaiset kuin Morrowindin kanssa aikoinaan. Mistään ei meinaa aluksi tajuta mitään, mutta hiljalleen pelin monipuolisuus alkaa avautua. Graafisesti peli ei ole ollenkaan pahannäköinen, vaikka niin luulinkin. Olen vasta aivan alkuvaiheilla pelissä, mutta jo nyt itkettää millaiseksi yliyksinkertaistetuksi paskaksi nykyropet ovat menossa.

Minä taas en edelleenkään voi käsittää, että miten ihmeessä Mario Kart Wii voi näyttää ja pyöriä paskemmin kuin vuosikausia vanhempi Mario Kart Double Dash. Kolmin- ja nelinpelillä MKWiin ruudunpäivitys tippuu sinne 25-30fps:n hujakoille ja vauhti muutenkin superhitaaksi. Double Dash hyrrää nelipelilläkin koko ajan sen 60fps ja värimaailma sekä yksityiskohdat ovat selkeästi parempia. Yksinpelilläkin ero on selkeä. MK Wii näyttää kuin sen resoluutio olisi N64-pelin tasoa ja värimaailma aivan haalea.

Olen edelleenkin vakuuttunut siitä että Wii on tehottomampi kuin Gamecube. Sen sisälle on vain piilotettu Gamecube gc-pelien pelaamiseksi, koska Wii itsessään ei ole taaksepäin yhteensopiva ja tarpeeksi tehokas emuloimaan pelejä. >_>

Phantasy Star Online 2 Vitalle! Vita menee ostoon välittömästi ellei peliä käännetä myös normikonsolille. (Mikä on kyllä varsin todennäköistä)

Mikä se juttu oli kun joku pisti myyntiin tuonne Applen jöötiin jonkun Pokemon-pelin, joka ei ollut oikeasti peli vaan pelkkiä kuvia sarjan peleistä. Kuvauksen lopussa oli vielä teksti ettei kyseessä ole oikea peli, mutta eikös se noussut hetkeksi yhdeksi ostetuimmista ohjelmista, kun kaikki idiootit muna pystyssä ostivat sen lukematta yhtään tarkemmin?

En tiedä kertooko tuo enemmän Pokemon-pelien suosiosta vai Apple storen ostajien keskimääräisestä aivokapasiteetista?

Junissa on nykyään pistorasioita joka paikassa ja kaupungeissa ilmaisia wlan-verkkoja joka puolella. Jos matkustaa omalla autolla, niin virtaa saa tupakansytyttimisestä ja jopa pitkän matkan busseissakin taitaa jo olla virtaröörit seinissä. Tosin lähiliikenteen busseihin sellaisia tuskin ihan heti tulee, mutta eiköhän se akku kuitenkin sen verran kestä.

3DS:ssä on paska akku, mutta olen huomannut ettei siitä ole ollut mitään haittaa, kun aina löytyy joku latauspaikka. Maksoin varmaan vuoden verran tuota data-simiä turhaan vain sen takia, että mitäs jos joskus jossain ei olisikaan kännykässä virtaa jne. Mutta viimeinkin tajusin että rahanhukkaa.

Toki 3G on erinomainen lisä, jos ei satu omistamaan kännykkää jako-ominaisuudella.

Minulla oli dna:lta sellainen data-sim tuossa Ipad2:ssa, joka maksoi jotain 7e kanta-asiakkaille kuussa. Kävin kuitenkin irtisanomassa liittymän vähän aikaa sitten, kun jostain ihmeen syystä Galaxy S2:n kautta jaettu 3G-yhteys Ipadiin toimii selvästi nopeammin vaikka samanlaiset datapaketit pitäisi olla.

Muutenkin turhaa maksaa jokaisesta liittymästä erikseen, kun sen wlanin jakamisen saa sekunnissa päälle melkein kaikkien uusien puhelimien avulla. Sama juttu PS Vitan kanssa. 3G-version ostamisessa ei ole mitään järkeä.

Ipad 2:n kohdalla otti päähän, kun 99% sovelluksista tehtiin ekan Ipadin ehdoilla, joten eipä paljoa hyödyttänyt hyvät speksit. Toisaalta eipä tuolla laitteella mitään "painele sieltä, painele täältä" -tyylisiä pelejä ihmeempiä pysty juuri pelatakaan.

Päädyin sitten lopulta aivan erilaiseen ratkaisuun kuin olin alunperin suunnitellu. Rupesi nimittäin jo testivaiheessa ottamaan päähän noiden järkäleiden koko ja rupesin miettimään, että mitä oikeasti tarvitsen kannettavalta.

1. Sillä pitää pystyä tekemään reissussa jonkin verran hommia esim. editoida jotain psd-tiedostoja ja muita keskiraskaita juttuja.
2. Sen pitää oikeasti olla kannettava, koska miksikään pöytään koneen korvaajaksi se ei ole tulossa.

Kävelin sitten lauantaina Ideaparkissa Experttiin ja löysin Asus Zenbookin.

Pikaisella googlauksella huomasin että kyseessä pitäisi olla erittäin toimiva laite, joten päätin kokeilla kepillä jäätä ja ostin laitteen. Kotona asentelin koneeseen uusimmat Adoben softat ja pistin laitteen heti kovempaan testiin. 1.5 gigan PSD-tiedostojen editointi sujui kuin veden juonti, eikä laite hyytynyt videoeditoinnissakaan. Jopa 3D-mallinnoksissa i7-prossu jaksoi rouskuttaa polygoneja enemmän kuin tarpeeksi nopeasti, joten tehojen puolesta olen laitteeseen enemmän kuin tyytyväinen. SSD-on kieltämättä pieni, mutta kun ei survo konetta paskaa täyteen, niin kai se riittää joksikin aikaa. Mukana tuli myös nahkainen kanto"pussi", eikä laite paina paskaakaan, joten kyllä tällaisen helmen ottaa mielellään mukaan reissuille.

Ensimmäisen kerran elämässä olen tyytyväinen ostamaani läppäriin.

Siirryin pimeälle puolelle ja tein jotain sellaista, mitä en ole koskaan vielä tehnyt... Tilasin PC-pelejä joita olisi jopa tarkoitus pelata. Starcraft 2, Witcher 2, Baldur's Gate 2 ja CIV V:n näin alkuunsa. Yhtäkkiä rupesi vaan Starcraft kiinnostamaan.


Lisäksi postista saapui kolmas broadband adapter Cubelle. Mario Kart DD:tä 12 pelaajalla. *_*

Dreamcastilla ja Cubella aivan totaalisen järjettömät määrät Phantasy Star Onlinea. Osan aikaa vielä modeemilla, niin tuli sellaisia 250e puhelinlaskuja kuussa. 

Haha, ihan oikein. Eipä paljon sääliksi käy tuota idioottia.

Eipä ole vieläkään tullut hommattua läppäriä vaikka tarvetta olisi ollut jo moneen kertaan. Tällä hetkellä testissä kolme eri kannettavaa, joista olisi tarkoitus hankkia joku viikon sisällä. Vaikea päätös.


Ensimmäinen on: Asus N55SF

Asuksessa hinta/teho -suhde on porukan paras. Photarin usean gigan tiedostot pyörivät sulavasti ja After effectissäkin HD-videoiden renderöindiajat olivat läppäriksi todella nopeat. Ulkoasultaan tämä on kuitenkin porukan paskin ja muutenkin halvan oloinen verrattuna kahteen alempaan.


Toinen: Samsung NP700Z5A

Sampan raastinrauta yllätti kyllä tyylillään ja jämäkkyydeltään. Ainoa miinus on että laitteessa on AMD radeon eikä Nvidian näytönohjain, mitä monet suunnitteluohjelmat eivät tue yhtä hyvin. Tähän mennessä tehtyjen testailen jälkeen vaikutti joukon parhaalta.


Ja kolmas: Apple MacBook Pro

Kolmikon "kannettavin" laite ulkoisilta mitoiltaan, mutta samalla myös tehottomin. Ohjelmat pelittävät kuitenkin tarpeeksi hyvin, mutta kaikenlaisten pluginien asennuksissa tuli yhteensopivuus ongelmia ja monet eivät toimineet ollenkaan. Olisi kuitenkin hyvä oppia käyttämään Maceja paremmin, kun aina joissain paikoissa ja tilanteissa niitä pitäisi osata käyttää.






EDIT:

Ja sitten näin liikkeessä myös tämän.. Ylivoimaisesti hienoin läppäri koskaan. http://www.verkkokauppa.com/fi/product/30812/ddbbk/Samsung-9-Series-900X3A-13-3-i5-2557M-4-GB-128-GB Tekisi niin mieli ostaa, mutta tuo taitaa olla enemmäkin tarkoitettu netissä surfailuun ja yleiseen lesoiluun kuin työskentelyyn.

Onhan tuossa näköjään suurempi sensori kuin monissa keskiluokan peilittömissä järkkäreissä, mikä on kännykkäkameraksi aika hiton hyvin. Saattaa olla jopa ensimmäinen käyttökelpoinen kamera kännyköissä. Tosin tuota itse puhelinta nyt tuskin kukaan haluaa. Mitähän järkeä on survoa kameraa symbian luuriin?

En muista tarkemmin, mutta kyllä se joku 1999 - 2000 vaihde oli minulle sellainen ettei toista. Sain ihan lyhyen aikavälin sisällä N64:lle sellaisen kasan hyviä pelejä etten vieläkään ole toipunut kunnolla.

Tällä pelillä tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni, vaikkei ehkä tämän porukan paras peli olekaan. Valtava peli, joka on sekoitus seikkailua, räiskintää ja tasohyppelyä. Luonnollisesti pelin maailmat oli pumpattu Raren tapaan aivan täyteen salaisuuksia ja loputtomasti löydettävää. Kaiken kruunaa kerta kaikkisen eeppiset musiikit. Jos jostain pelistä toivoisin HD-remakea, niin se olisi tämä. Unohdettu helmi.

Vuosikausia odottelin peliä ja ostin jokaisen pelilehden missä oli vähänkään juttua PD:stä. En pystynyt edes nukkumaan muutaman pelin julkaisua edeltävän yönä. Kyllähän se odotus sitten lopulta palkittiin sillä peli oli täysin käsittämätön ja on sisällöltään edelleen sitä. N64 savusi huoneessani aamusta iltaan kuukaudesta toiseen seuraavien vuosien ajan. Naapurissa asuvat kirjaimellisesti tappelivat päästääkseen mukaan pelailemaan moninpeliä ja välillä piti sopia vierailuvuoroista jottei synny totaalista kaaosta. Niin hyviä muistoja ettei niille vedä mikään vertoja.

Vaikka N64 olemassa olo oli minulle käytännössä pelkkiä Raren pelejä, niin kyllä se Nintendokin jotain osasi. Majora's Mask pamautti itsensä kerralla parhaaksi Zeldaksi, mikä tuntui lähes mahdottomalta OOT:n ja Snessin Zeldan jälkeen. En ollut lukenut pelistä mitään ja peli oli yhtäkkiä todella erilainen verrattuna aiempiin Zeldoihin. Peli tuntui oikeasti seikkailupeliltä, eikä luolastosta toiseen juoksulta ja sivutehtävistä sai palkinnoksi muutakin kuin rahaa. Harmi vaan että Zelda sarjan taso on laskenut sen jälkeen aikamoista tahtia peli peliltä.

Keräilypelien perse ja erkki. Jälkeenpäin ajatellen peli ampuu aivan järjettömyyksiin keräilyn määrässä, mutta jokin pelissä vaan jaksoi viehättää. Ehkä se oli juurikin se keräily, kun minä vaan tykkään keräillä.   Ja olihan peli täynnä hyvää huumoriakin, mikä toi mukavaa vaihtelua PD:n ja Majora's Maskin maailmanlopun meininkeihin.

Joo, kyllähän Demon's Souli tietenkin on olemassa ja omistankin sen, mutta se ei koskaan tuntunut niin hyvältä tai seikkailupelimäiseltä kuin Dark Soul. Ehkä pitäisi antaa sillekin pelille toinen mahdollisuus. En muistaakseni pelannut peliä kovinkaan pitkälle. Noista King's Fieldeistä en ole koskaan kuullutkaan.

Four kings kaatui eilen ja sen jälkeen paahdoin vielä sen Painted worldinkin läpi, joka oli muuten oikein tyylikäs paikka. Varmaan suosikkini koko pelissä tähän mennessä. Nyt olen kikkailemassa Duke's archivesissa.

Luulen että pelissä ei ilmeisesti enää ole kovinkaan montaa aluetta jäljellä..   Mikä elämys tämä peli onkaan ollut ja ehdottomasti tämän genin paras peli minulle. Peli on tarjonnut niin monta ikimuistoista ja välillä raivostuttavaakin tilannetta.

Ensimmäinen ahaa-elämys tuli kun alkoi oppia pelin taistelumekaniikan ja tajusi miten nerokkaasti pelimaailma on rakennettu. Tai kuinka voisin unohtaa kun ekan kerran pääsin pitkän yrittämisen jälkeen viimeinkin Sen's Fortressin pimeistä ansoitetuista käytävistä katoille auringon valoon ja "tallentamaan" nuotiolle. Tai kun pääsin Anor Londossa erääseen, tiedätte kyllä mihin kohtaan, jossa pari jousimiestä ampuilee iloisesti ylhäältä kun itse joutuu kävelemään 20cm paksua pilari pitkin eteenpäin. Jopa eka kerta viemärien läpi Blight towniin ja jatkuva tunne perssilmäkkeessä että pääseeköhän täältä enää koskaan takaisin ylös, oli omanlainen elämyksensä. >_>

Ostin pelin Skyrimin julkaisua odotellessa, että onpahan jotain pelattavaa ennen kuin se saapuu, mutta lopulta Dark soulista paljastuikin Skyrimiä paljon parempi peli. Toivon totisesti että peli saa joskus jatko-osan, koska mitään vastaavanlaista ei ole aikaisemmin tullut vastaan. Sitä ennen pitää kuitenkin nautiskella peli loppuun.

REmake tuli flunssaa potiessa pelattua läpi muutamassa päivässä, mahtava peli. En ole aiemmin pelannut vanhoja ressuja (1-3) ollenkaan, peli ei iästään huolimatta tuntunut yhtään vanhentuneelta. Tankkiohjauskaan ei aiheuttanut pahemmin harmaita hiuksia. Ensimmäiset peitunnit olivat suhteellisen kuumottavia kun kartano oli vielä täysin tuntematon ja jokaisessa uudessa huoneessa sai olla varuillaan. Loppupuolella pelin viehätys alkoi vähän hävitä ympäristöjen muuttuessa tylsemmiksi, mutta jokatapauksessa yksi parhaista Cuben peleistä, ehdottomasti.

Seuraavaksi sitten RE 0 työn alle. Harmi ettei RE 2:sta ole tehty uutta versiota.

Jes! Remake on todella hyvä peli, mutta elä ihmeessä missaa kakkosta vaikkei siitä remakea olekaan. Cuben tai Dreamcastin kakkosessa on sentään selvästi korkea resoisemmat taustat kuin alkuperäisessä leiskarin versiossa, joten näyttävät edelleen oikein hyvältä.

Zero on mielestäni huonompi peli kuin re1-3 mutta hyvää tavaraa kuitenkin. Mitä antaisinkaan jos saisin vielä uuden  1080p ressan esinrenderöidyillä taustoilla ja rehellisellä tankkiohjauksella.

Killzone ei ole mitään muuta kuin epäonnistunut yritys luoda väkisellä Sonyn oma Halo valtaisalla markkinoinnilla ja hypetyksellä.

En ole pahemmin pelannut sarjan osia, mutta mitähän tuon kolmosen kanssa tapahtui? Kolmososa tuli aika nopeasti kakkosen jälkeen ja ainakin lukemani perusteella paljon paskempi kuin kakkonen. Varmaan kuukausi pari julkaisun jälkeen peliä myytiin alekoreissa ja vähän siitä eteenpäin alle vitosella monin paikoin. Nyt vielä pelin tärkeimmän ominaisuuden, eli moninpelin saa ladattua ilmaiseksi... Seuraavaksi varmaan maksetaan että joku pelaa tuota.

Peli saapui hetki sitten postiluukusta ja kohta pääsee testailemaan. En odota mitään Xenobladen veroista meininkiä, mutta musiikkien pitäisi ainakin olla huippuluokkaa.

Mitään ei ole tapahtunut tänään, mutta jollekin voi tapahtua, sillä jos tältä laudalta löytyy flash-osaajia ja lisäksi luulee osaavansa dumpata niitä powerpoint-esityksiin "paina nappia niin ylläoleva animaatio käynnistyy" -tyyliin, niin saa lähettää yksityisviestiä.

Maksan projektista taskurahaa 1000e -1500e.

Mario 3 on aivan käsittämätön tekele. Uskomattoman monipuolinen ja täydellisyyttä hipova kuin peli vain olla voi. Nintendo ei ole päässyt lähellekään vastaavaa seuraavissa sarjan peleissään. Jos joku peli ansaitsee voittaa tämän äänestyksen, niin kyllä se on Mario bros 3.

Tuli viimeisin tehtyä uusi löyty pieneen, mutta uljaasti kasvavaan 3DS-pelien joukkooni. Olen kyllä ollut viime aikoina erittäin tyytyväinen 3D:ääni.

Ace Combat 3DS vähän päälle 20e:lla gamestopista oli todellinen löytö. Pelillähän ei varsinaisesti ole mitään tekemistä sen uuden Xboxin umpipaskan Ace Combatin kanssa vaan peli on ilmeisesti remake vanhasta pleikkari 1:n Ace Combat kakkosesta. En ole koskaan kyseistä peliä pelannut, mutta tämä oli niin hyvä että pelasin melkein yhdeltä istumalta läpi. Täydellinen muutaman tunnin fiilistely/paukuttelu aivan loistavalla soundtrackilla. Piilohitti jota kukaan ei tiedä olevan edes olemassa. Olen varmaan yksi niistä viidestä tämän pelin ostaneista.

Eipä ole 3DS ainakaan jäänyt hyllyyn pölyttymään. Pelilogin mukaan melkein 200h edestä pelattu eri pelejä julkaisun jälkeen.

Paperilla peli vaikuttaa loistavalta ominaisuuksiensa puolesta, mutta ainakaan demo ei mitenkään suuremmin vakuuttanut. Olisin niin toivonut supersulavaa 60fps lautailua, mutta kun peli ei tahdo aina pysyä edes siinä 30 ruudun sekunti vauhdissa mukana. Selvästi hidastelee jonkin verran siellä täällä.

Ja kuten snake jo sanoi, niin peli on täysin automaattinen. Grindaaminen on automaattista ja kaatuminen lähes mahdotonta, sillä kun päästää vaan napeista irti niin lautailija laskeutuu oikein. Lisäksi nähtäväksi jää, miten kauan tuollainen avoin, puoli-random maasto jaksaa kiinnostaa pidemmän päälle. Kaipa lopullisessa versiossa on myös jotain kapeampia ja huolellisesti suunniteltuja rinteitä, joista jää jopa jotain mieleen.

Katotaan mitä koko versio tuo tullessaan.

Uuden SSX:n demoa testailin... framerate.     Noh, alekorista parilla kympillä parin viikon päästä julkaisusta.

TK, suosittelen seuraavia saitteja lukemiseksi kun kerran sulle on tulossa dieetti eteen:

http://www.leangains.com/
http://rippedbody.jp/
http://examine.com/leangains-faq/

Sanoisin, että sun tapauksessa kannattaa ehdottomasti harkita tuota LeanGainsin metodia jos haluat pudottaa rasvaa mutta pitää silti lihakset. Toimii kuin tauti. Ideahan on se, että vuorokausi jaetaan paastoon ja syömisaikaan. Paasto kestää about 16h (nukkuminen mukana siis) ja syömisikkuna noin 8h. Käytännössä tuo voi tarkoittaa esim. vaan aamupalan skippaamista, joten mistään kovin isosta ei ole kyse. Toinen tärkeä pointti on se, että treenipäivinä syödään paljon proteiinia sekä hiilareita ja mahdollisimman vähän rasvaa. Lepopäivinä taas mahdollisimman vähän hiilareita, mutta sen sijaan enempi rasvan määrä on sallittua. Tuon ansiosta lepopäivinä sun keho käy enimmäkseen kehon rasvavarastoilla, koska hiilareita ei ole tarjolla energianlähteeksi.

Ensinnäkään et pysty syömään aivan hirveitä määriä tuossa 8h aikana, keho polttaa aamulla ja aamupäivällä rasvaa treenipäivinäkin ja esim. kasvuhormonin tuotanto tehostuu. Lukuisia muitakin terveyshyötyjä tuolla on, joten kannattaa harkita. Itse olen vedellyt tolla taktiikalla joulukuun alusta lähtien ihan hyvällä menestyksellä  

Lukaisin kaiken mahdollisen läpi ja pitää rueta testaamaan näitä kun aika kypsä. Alkuun pääseminen on aina vaikeaa, kun on tottunut syömään hirveitä määriä päivässä, mutta kyllä se siitä aina sitten lähtee.

Viimeisimpänä tulee mieleen: HUDissa olevaa "maagista kompassia", joka näyttää lähistöllä olevat kohteet, ei saa ollenkaan kytkettyä konsoliversioista pois päältä! Olisi kiva tutkia Skyrimiä pelkästään näköaistin varassa ja kompassilla, joka näyttäisi vain ilmasuunnat. Nyt nuo tärkeiden kohtien sijainnit antavat paljon pois löytämisen riemusta.

Tämä ottaa niin päähän. Miksi kaikki pelit pitää nykyään tehdä tehdä idioottivarmoiksi ja aina pitää olla joku nuoli kertomassa mitä pitää tehdä tai mistä löytää jotakin? Toistaalta eipä tässä pelissä ole paljoakaan löydettävää, niin tuo ei niin paljoa lopulta haittaa.

Ja tuo onginta olisi pitänyt saada ehdottomasti mukaan peliin! Aina kirpaisee sydäntä kun näkee pelissä onkivavan jossain joen varrella, eikä sillä voi tehdä mitään.

Itse tuli eilen pelattua tuota main questia eteenpäin. Aika turha se on tähän mennessä ollut, joten pitää koittaa läpäistä mahdollisimman nopeasti pois alta. Seuraavana projektina olisi kerätä rahaa sen verran, että saan ostettua suuremman asunnon itselleni jostain toisesta kaupungista kuin Whiterunista. Alkaa tuo mökki käydä pieneksi kaikelle hamstraamalleni tavaralle.

Ei vittu alkaa mennä vähän välineurheiluksi, jos pitää satasen varvassukat jalassa mennä hikoilemaan  

Meikä menee usein pelkät riekaleiset eri pari sukat jalassa, paskainen t-paita päällä, joka on jostain auton peräkontista repäistynä, sekä niin kulahtaneet shortsit jalassa kuin olla voi. Ei ne hienot varusteet lopulta nyt niin paljoa hyödytä. Tosin ostin nyt kolmen vuoden treenamisen jälkeen Prisman alekorista peräti salihanskat, kun iho alkaa kuoriutumaan käsistä.  


Vielä pari kolme kuukautta treeniä ja alkaa olla kauan sitten pistetty tavoitepaino kasassa. 68kg ---> 90+kg. Sen jälkeen laihdutuskuuri kutsuu. Kyllähän tuon olisi saanut jo ajat sitten saavutettua, mutta välillä on ollut hiljaisempia jaksoja jolloin on tullut käytyä salilla vain "välillä", joten kehitys on hidastellut.  En kuitenkaan ole vetänyt mitään sikabulkkia, vaan hyvin maltillisesti koittanut kasvattaa massaa, ettei lopulta olisi hirveä diettaaminen edessä.

Sitten jos joskus pääsen sellaiseen sopivaan painoon ja alhaiseen rasvaprosenttiin, niin en sitten tiedä mitä teen. Ehkä uusi kierros päälle, kun eihän sitä koskaan voi olla tyytyväinen.

Ostin Starfox 64 3DS:n, vaikka en koskaan tykännyt siitä pahemmin N64:llä. Johtui ehkä siitä, että sain pelin N64:n loppuvaiheilla, joten peli oli hiukan vanhentuneen oloinen ja näköinen siinä vaiheessa.

Pelin arvostus nousi kuitenkin nyt 500% ja alan ymmärtämään, miksi jotkut jatksavat hehkuttaa peliä niin paljon. Peli toimii 3DS:llä täysin sulavasti ja on huomattavasti nautittavampi kuin hidastettuna toimiva N64-versio. Peli on lyhyt kuin persereikä ja pelasin koko roskan yhdeltä istumalta eilen läpi. Vaihtoehtoisia reittijä on kuitenkin paljon ja pelin idea on saada mahdollisimman paljon pisteitä normaalien shmuppien tapaan, joten uudelleen läpipeluu arvo on korkea. Toimii erittäin hyvin vaikka junamatkoilla.

Ainoa ongelma on oikeastaan hinta. Jos en olisi löytänyt halvalla käytettynä, niin en olisi varmaan ikinä ostanut uutena.

Muistan vielä kun Epi aloitteli tämän juoksuintoilun. Ihan liian usein juoksemista/kuntoilua aloittelevat  hommaavat heti alkuunsa kalliit juoksuvermeet, mutta kadottavat sitten motivaation ja kiinnostuksen muutaman lenkin jälkeen. On kyllä hieno nähdä, että Epi jaksaa edelleen painaa menemään ja harrastus tuntuu menevän hyvällä vauhdilla eteenpäin!