Eniten toivon lähinnä kestävämpiä tuotteita. Sonylla ei koskaan ollut samanlaisia kestävyysongelmia kuten Ps4:n kanssa. Ohjain ja itse konsoli ovat aivan roskatason laatua. Muotoilultaan Dual Shock 4 on ensimmäinen käyttökelpoinen ohjain Sonylta ja jos uusi kapula parantaa siitä vielä, niin hyvä, mutta nykyisen kestävyys lähentelee lähinnä halpojen kiinaromujen tasoa, joista 50 euron hinta tuntuu uskomattomalta ryöstöltä.

Itsellä taitaa olla kuudes vai seitsemäs kapula menossa, joista kahdella ei ole pelattu edes juuri mitään ja tähän ei ole laskettu yhtä ohjainta, jonka jouduin palauttamaan suoraan verkkokauppaan, kun R-nappi ei toiminut edes uutena. Kaveripiiri täynnä samanlaisia tarinoita. Kun alkaa laskeskella, että 6-7 ohjainta ja kolmas Ps4 menossa, niin tajuaa että konsolin halpa hinta on illuusio.

Nykyään kun kaikille laitteille on lähes samat pelit, niin raudan luotettavuus ja käyttöliittymän toimivuus käytännössä nousevat itselläni tärkeään rooliin, kun valitsen mille alustalle pelini ostan.

Hifivaloja tärkeämpää on saada laite mahdollisimman äänettömäksi. PS4 Pro on ollut varmaan surkein ostamani konsoli tähän mennessä. Lähes käyttökelvoton. Koita siinä keskittyä johonkin rauhallisempaan peliin, kun laite huutaa koko ajan kuin imuri olisi päällä.

On kyllä tyylikäs vehje! Jospa MS olisi taas vedossa tällä kertaa Onen sekoilujen jälkeen muutenkin. Pääasia ettei laitteen tehoissa säästeltäis sen takia, että koitetaan saada hinta osumaan johonkin naurettavaan 300e hintaluokkaan. Olkoot vaikka 1000 euroa, pääasia ettei tarvitse heti julkaisussa tuntua vanhalta laitteelta Ps4:n ja Xbox onen tapaan.

Ei tuo CRT-juttu edes kuulosta niin hullulta.

Telkkareissa on tapahtunut jotain käsittämättömän väärää ikuisuuksien ajan ja kehitys oli pitkään lähinnä taaksepäin. Mistä tämä koko led-telkkareiden typeryys oikein heräsi? Eläissäni ei tullut ainoatakaan tähän taloon, enkä ole edes harkinnut ennen Samsungin näitä uusia Qledejä, joissa niissäkin runsaasti ongelmia lukuunottamatta aivan viimeisimpiä q85r ja q90r -malleja. Omistin aikoinaan jonkun Sonyn loppupään 32" kuvaputken ja kaupoissa pyörittelin pitkään päätä taulutelkkareille. Osta telkkari, joka menee kuvanlaadussa, väreissä ja liikkeessä vain taaksepäin? Päälle vielä se, että niissä oli vuosikausia aivan karmeat input lagit, joten lähes käyttökelvottomia pelikäyttöön. En edelleenkään tiedä mitä ihmettä olisin tehnyt, jos Panasonic ei olisi tuonut omia plasmojaan markkinoille.

Kaupat ovat edelleen pullollaan täysin luokattomia led-telkkareita, mutta joku niitä aina ostaa. Vielä parempaa, kun niihin isketään jotain saippuaoopperoiden tyylisiä smoothing-filttereitä, terävöintiä ja ylikontrasteja, joka saa kaiken näyttämään vieläkin huonommalta, mutta ilmeisesti ne vetävät joitakin niin vahvasti puoleensa. Ihmiset ovat vaan täysin hulluja, enkä halua enää elää. Päästäkään minut pois.

Nyt kun on jonkin aikaa tullut tykiteltyä tuolla LG C9 töllöllä, niin pakko myöntää, että onhan se hiton kova.

Kuvanlaatu itsessään nyt parasta mitä on, mutta se olikin oikeastaan tiedossa, eikä varsinaisesti yllättänyt. Lähinnä huvittaa, että sai odotella vuosikymmenen ennen kuin viimein löytyi sopiva seuraaja ikivanhoille Panasonicin plasmoille, jotka olivat kuvanlaadussa täysin aikaansa edellä. Välissä sai vain naureskella roskaisten led-telkkujen arvosteluille, joissa pähkäiltiin mustan sävyjä ja katselukulmia, vaikka iät ajat itse nauttinut niistä.

Eniten oikeastaan yllätti miten hiton hyvin käytettävyyden kannalta kaikki on tehty. Käyttäjärjestelmä joka toimii vimosen päälle sulavasti ja on ilo käyttää? Kyllä. Tunnistaa ja nimeää automaattisesti kaikki laitteet ilman, että pitää arvailla missä hdmi-portissa vahvistimessa mikäkin laite on, sekä wiimoten ja hiiren tyylinen kaukosäädin combo on 5/5. Haluanko käyttää Spotifyta tai Netflixiä tai liittää tietokoneen televisioon? Ei tarvitse erikseen naputella ja muistella mitään tunnareita, vaan kaikki yhdistyy ja kirjautuu sisään sekunnissa, kunhan vain luuri on samassa wifissä. Näinhän sen pitäisi oikeastaan aina olla, mutta ei vaan jostain syystä ole ollut. Sonyn jotain uutta vajaa kolmen tontun telkkaria kokeilin ja se kusinen androidin päälle rakennettu käyttis lähinnä huvitti. En tiedä mitä UX-tyyppejä LG yhtäkkiä palkannut talon täyteen, kun käytettävyys parantunut niin dramaattisesti muutamassa vuodessa ohi kilpailijoiden.

Ja mitä pelaamiseen tulee, niin ei kai parempaa ole tarjolla telkkareissa. Input lagi on niin alhainen, ettei edes Marioissa ja Megamaneissa sitä huomaa, vaikka niiden kanssa se särähtää yleensä heti jos vähänkään tahmaa.

Kaiken kaikkiaan hyvin tyytyväinen ostokseen. Kysymykseksi oikeastaan jää miten monta vuotta tällaiset oled-paneelit oikeasti kestää vai voiko heitää roskikseen muutamassa vuodessa. Lisäksi pieni koko hiukan harmittaa. Samsungin Qledejä saisi 80-90 tuuman väliltä, mutta näissä 77" taitaa olla maksimi. Toivottavasti lähivuosina aletaan päästä jo lähelle 100 tuumaa.

Onko parempaa kuin että edelleenkään ei ole suoraan mahdollista pelata kaverilistalla olevien tyyppien kenttiä... Veikkaan että joku äärimmäisen iso looginen syy Nintendolla takana.

tietenkin tärkein - ne on Boset  8)l

Ja minä kun olen aina luullut, että se on yleensä just se suurin syy jättää hyllyyn.

Toki vastameluominaisuudessa onnistuivat kuulokkeiden kanssa.

Ihan mielellään pelaillut kyllä, mutta kokonaisuus on kyllä aika säälittävää touhua Game Freaksilta. Varsin tyypillistä yksi askel eteenpäin ja kaksi taaksepäin, kuten aina ennenkin. Eikö niitä kiinnosta yrittää vai eikö ne oikeasti vaan osaa?

Ei minua haittaa jos pelistä puuttuu osa Pokemoneista, mutta että karsitaan vähän kaikkea muutakin aiemmista osista. Peli on sisällöltään todella köyhä. Näin vähän tutkittavaa ja löydettävää ei ole ollut varmaan ikinä aikaisemmin. Pelin läpäisyn jälkeen yksinpelaajille ei ole käytännössä mitään.

Ja jos luuli, että aiemmassa osassa nettipuoli oli aivan naurettavaa, niin nyt hyvänä uutisena, että pelistä on poistettu kokonaan yleinen Pokemonien vaihtopaikka, jonne pystyi laittamaan tarjolle omia Pokemoneja. Et voi myöskään vaihdella etkä taistella kaverilistalla olevia pelaajia kanssa, vaan ne pitää jostain käsittämättömästä syystä lisätä erikseen jollain koodilla. Mikä parasta, jos haluat vaihtaa jonkun kanssa Pokemoneja, niin et enää edes näe mitä Pokemonia vastapuoli haluaa. Kun molemmat ovat valinneet Pokemonit, tulee ruutuun teksti "haluatko suorittaa vaihdon". Siis miten helvetissä tämä toteutus on voinut edes mennä läpi julkaisuun? Mitään viestejä, ei edes valmiita viestejä Pokemon X/Y:n tapaan voi lähetellä.

Wild Arean idea on hyvä ja ehdottomasti suunta mihin sarjan pitää mennä jatkossa, mutta toteutus on täysin amatöörimäinen. Ihan kuin pelaisi pienen budjetin indie-peliä kännykälle, jonka on puuhatellut kasaan yksi tyyppi. Vaikea edes tajuta, että samalla alustalla pyörii Zeldat ja jo Wii U:lla nähty Xenobladen tyylisiä pelejä. Visuaalinen taso heittelelee muutenkin rajusti. Osa paikoista näyttää todella hyvältä ja tykkään tyylistä, mutta sitten osa voi olla ihan kuin 3DS-peliä pelaisi, jossa ei ole jaksettu tehdä edes erilaisia taloja, vaan hirveästi kierrätetty assetteja.

Loppupeleissä itseä kiinnostaa vain moninpeli toisia vastaan ja plussana, että pelissä on viimein 6v6 ranked mode, eikä vain 3 v 3. Kesti muutama vuosi saada tuokin mukaan.

Ostin pelin puolivahingossa vaikka ei varsinaisesti ollut tarkoitus. Mutta kylläpä kannatti. Ihan puun takaa miten hemmetin hyvä peli ja eikä ollut aavistustakaan, että pelin voi vetää läpi myös co-oppina. Tuli vedettyä tyttären kanssa melkein viiden tunnin sessio putkeen tuossa, eikä millään ois malttanut lopettaa. Pitää yrittää hillitä ettei tule liian nopeasti pelattua läpi. Onneksi pelissä riittää paljon extra-löydettävää ja tutkittavaa, sekä myös in-game achiementit joita voi yrittää saavuttaa.

Visuaalisesti varmaan Switchin kaunein peli ja äänimaailma sekä animaatiot aivan tautisen hyvät. Tekniikkademosarjasta tullut yhtäkkiä ison luokan peli.

Tarantinon viimeisin oli aika luokaton tekele. Ainahan Tarantino on tehnyt vähän mitä haluaa ja omalla tavallaan, mutta jotenkin tästä paistaa jo liikaa läpi se "minusta on tullut iso ohjaaja ja teen ihan mitä haluan". Kuvataan vähän Hollywoodista historiaa, toisaalta mihinkään ei pureuduta käytännössä ollenkaan, vaan koko leffa on kuin kasa random clippejä sieltä täältä. Kuvaillaan autolla ajamista edes takaisin puolisen tuntia ja kuvaillaan paljaita sääriä, jotta Tarantinon jalkafetissi tulee varmasti katsojille selväksi.

Ennen pitkät dialogit ja toistot päätyivät yllättäviin ratkaisuihin, mutta nyt lähinnä yllätti että mikään ei missään vaiheessa johtanut mihinkään. Pulp Fiction on kasa tarinoita sieltä täältä, jotka nivoutuu yhteen, mutta tästä voisi leikata puolet pois, eikä menettäisi mitään. Tuntuu etten muista enää edes puolia leffasta, vaikka katsomisesta pari tuntia.

Toki lopun ituhippien ja akkojen pahoinpitely lämmitti sydäntä, mutta ei silti riitä. Parasta leffassa oli ylivoimaisesti kahden tyypin kaveruus ja miten se tuotiin esille. Ja tietenkin kasa loistavia näyttelijöitä.

Oon pultissa oman telkkarihankinnan kanssa. Olen tullut siihen tulokseen ettei ole oikeastaan yhtä parasta valintaa, vaan jokaisen kohdalla saa jonkinlaisen nyrkin perseeseen.

LG C9 Oled 77" tuumainen vaikutti hyvältä, mutta tuntuu vähän hullulta maksaa 2000 euroa enemmän kuin 65" mallista, jota taas en halua, koska en enää halua ostaa noin pientä televisiota. Mutta 5000 euroa telkkarista on melko paljon, eikä tuo kokoluokka edes ole vielä niin suuri. Toisaalta kokeilin myös jotain Samsungin reippaasti halvempia Qled-ruutuja, joiden kuvanlaatu ei tietenkään pärjää tuolle C9:lle, mutta saa puolet pienemmällä summalla lähes 90" tuumaa ruutua, jossa a) kuvanlaatu silti hyvää B) pikaisen testaamisen jälkeen vieläkin parempi pelaamiseen todella, todella alhaisen lagin takia. Pelikäyttöön pääasiassa kuitenkin tulee, joten tuo on merkittävä plussa. Ylijäävällä massilla saisi vaikka parempaa äänentoistoa, joka on tärkeämpää leffoissa kuin kuvanlaatu. Mutta C9 toimisi jopa referenssimonitorina videoeditointiin samalla, joka taas puoltaa sen hankintaa.

Miksi kaikki on niin vaikeaa? Nyt alan ymmärtää Heinzia.

Edit: Tilasin 77” C9:n... Ehkä tällä pärjää hetken, vaikka täyttä kusetusta nämä hinnat.

Joo, varmaan ps2-ajoista saakka ollut tätä. Tosin tuo Last of Us 2:n kansikuva taitaa olla yksi rumimmista aikoihin. Poikkeuksellisen kaamea.

On kyllä aivan sairas versio pelistä. Nähty käsittämätön määrä vaivaa. Erityisesti tuo 2D-mode on mieletön, mutta muitakin pieniä parannuksia on valtava määrä.

Suurin miinus on vaan musiikit, jotka tuttuun DQ tapaan on niin karmeeta tööttäilyä, että joutuu pelata välillä mutella. Kun pelaa 50-100h ropea, niin sitä toivoisi vähän enemmän.

Pelinhän on tehnyt Grezzo, joka on semikuppainen 2nd party developer. OOT remake oli vielä ihan jees, mutta Majora's Maskin remaken kans tyrivät sitä sun tätä. Vaikka hidastelut on pieniä, niin sen huomaa niin helposti, koska peli muuten pyörii kermaisen sulavasti 60fps. En tajua, miten tällaista on voitu päästä julkaisuversioon läpi. Toivottavasti saavat patchattua.

Tiedän kyllä varsin hyvin, että noissa kahdessa voikin säätää deadzonea ja ovat ehkä vielä siitä paremmasta päästä ohjattavuudelta, mutta puhuinkin lähinnä yleisesti fps-peleistä konsoleilla. Toisaalta minusta noissakaan tuntuma ei ole lähelläkään silti samaa tasoa Siegen tai Codin kanssa, ei ainakaan Ps4:lla. Sen tuntee välittömästi, kun vähänkään pidempään pelaa noita pelisarjoja rinnakkain. Xbox onesta ja Elite controllerilla pelaamisesta en tiedä. Osa kavereistakin lopetti kokonaan Apexin pelaamisen Ps4:lla ohjauksen takia ja siirtyi suosiolla PC:lle, vaikka yleensä ovatkin vannoutuneita konsoliukkoja. Siegessäkin tuntuma oli juuri samanlaista alkuvaiheessa, mutta saivat hoidettua sen kokonaan pois päivityksillä.

Respawnin peleissä on se tietty jähmeä tuntuma niiden peleissä aina ollut, joka varmaan input lagista, eikä niinkään deadzoneista, vaikka ovatkin nopeatempoisia pelejä. Ainakin TF2:ssa oli aika reilusti esim. Codia suurempi, toisaalta Cod onkin aina ollut konsoleilla se ohjauksen ja tuntuman ykkösnimi, jonka varassa sarja on roikkunut vuosia. Kaikki muu pilattu. Miljoona ongelmaa, mutta pelituntuma ei ole yksi niistä. Digital Foundryn mukaan esim. Infinty Warissa:ssa alle 40ms kun Titafall 2:ssa 71. Päälle kun iskee TV:n input lagin, niin pyöritään siinä sadan tuntumassa, minkä alkaa tuntemaan juurikin pienenä viiveenä. Toki siihen tottuu, jos ja kun pelaisi vaan samaa peliä, mutta kun pelailee ristiin eri pelejä, niin ottaa pannuun ja kiihottaa.

Toisaalta noiden vaivat ovat vielä pieniä verrattuna esim. Halo 5:een... Tai vielä pahempaan Killzoneihin..   Halo 5 on käytännössä pelikelvoton muuten kuin hupailumielessä. Se on sellainen joka iskee namaalle samalle sekunnilla kun hahmoa liikuttaa ja ihmettelee, miksi sitä ei ole korjattu ajat sitten. Ei sinällään haittaa, kun ovat vetäneet koko sarjan persereikään muutenkin. Ei yllättänyt että pelille ei koskaan kehittynyt enää suurempaa peliskeneä.

Öö? Siege on hidastempoinen taktinen räiskintä, jossa liikutaan ahtaissa sisätiloissa ja jossa ei voi hyppiä. Aika paljon helpompi pelata tällaista peliä ilman auto aimia.

Tietenkin, mutta ovathan uusimmat coditkin pahimman luokan sähellystä ja hyppelyä ja ei niissäkään tarvitsisi ollenkaan auto aimia, koska ohjaus on timanttista. Ongelmat tulevatkin auto aimista itsestään, kun auto aim saattaa monesti paljastaa vihujen paikan tai lähteä seuraamaan jo ennakkoon kulman takaa tulevaa vihollista. Haloissa oli aikoinaan samaa roskaa jatkuvasti hirveän auto aimin takia. Auto aim on syöpä, joka pitäisi saada kitkettyä pois konsoleilta vähänkään "virallisemmista" moninpeleistä tai ranked modeista. Yksinpeleissä ei niin tarkkaa, mutta otan niihinkin mieluummin supertarkan ohjauksen kuin auto aimin varassa roikkuvan sähellyksen.

Dual padeja on jaksettu morkkailla iät ajat fps-peleissä, mutta olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että täysin vääristä syistä. Ei tietenkään pääse tarkkuudessa hiiren ja näppisen tasolle, mutta ohjaimillakin pystyy todella koviin suorituksiin, jos pelattavuus sen sallii.

Nyt paukahti 1000h eilen mittariin R6 Siegen rankedissa. Muutaman muunkin kerran kirjoitellut pelistä tässä vuosien varrella ja ei mielipide ole mennyt kuin koko ajan positiivisempaan suuntaan. Ubin, alunperin pienen poppoon pelistä, jonka ei pitänyt edes olla mitään tällaista, vaan jotain ihan muuta, on kasvanut kaikkien aikojen FPS-peli sitten Counter Striken. Kaikkien aikojen paras fps-moninpeli ja ihan helposti tämän genin ykköspeli itselleni muutenkin.

Siinä missä muut fps-pelit menevät koko ajan entistä enemmän kasuaalimpaan adhd-suuntaan suuria massoja kosiskellen, tai joissa höselletään kuin aivottomat kanat paikasta toiseen, Ubi on Siegellä uskollisesti vetänyt koko ajan omaa, rauhallista ja taktikointia vaativaa kilpailuhenkistä linjaansa, kehittänyt peliä jatkuvasti ja näin kasvattanut tasaisen varmasti pelaajakuntaansa vuodesta toiseen. Nyt peli pyörii jatkuvasti pelatuimpien moninpelien joukossa ja pompahtelee myyntilistoillakin korkeilla sijoilla vaisun alun jälkeen. Eikä syyttä. Peli on ihan uskomattoman palkitseva jokaiselle, joka jaksaa nähdä vähän vaivaa ja opetella jotain, eikä anna aloituskynnyksen lannistaa.

Lisäksi peli taitaa olla ainoa fps konsoleilla, jonka tekijät tajuavat että automaattitähtäystä ei todellakaan tarvita, kunhan osataan tehdä ohjaus kuntoon + tinkimätön 60fps. Pelissä ei ole edes mahdollista käyttää autoaimia rankedissa. Nyt kun on välissä läiskii jotain Halo 5:sta, Titanfallia, Apexia yms. monia muita yksinpeli fps-pelejä, joiden ohjaus on kuin panssarivaunulla, niin ei voi ymmärtää, mikä siinä kunnollisen ohjauksen tekemisessä on niin vaikeaa. Naurettavan suuret dead zonet analogisissa tikuissa, joita ei voi säätää läheskään kaikissa peleissä, yleistä input lagia, tai pahin syöpä kaikista, mikä piinaa useita konsoliräiskintöjä, eli look acceleration. Ja noita sitten paikkaillaan karmeilla autoaim-avustomilla, jotta pelaajat osuvat johonkin.

Jotenkin outoa miten Ubisoft on osunut maaliin Siegessä niin monella osa-alueella, vaikka yleensä lapioivat pelkkää sontaa. Ei pay to win -roskaa, kaikki lisämapit ja hahmot ovat ilmaisia, jatkuva kehitys pelaajien toiveiden mukaan ja eivät edes yritä kosiskella kaikkia pelaajia. Lisäksi avoin kommunikaatio ja keskusteluyhteys suoraan foorumeilla menneistä ja tulevista päivityksistä, sekä perusteluja miksi on tehty jotain mitä on tehty yms.


Lisäksi löysin viimein Shoot 'Em Upin, joka ei näytä, tunnu ja kuulostaa täysin halvalta roskalta Ikarugan jälkeen. Piti hommata Switchille tällainen:

Peli lähentelee Ikarugan tavoin lähes taidetta ja on mukavan erilainen Ikarugaan verrattuna. En ollut koskaan kuullutkaan pelisarjasta, mutta vahingossa törmäsin youtubessa videoihin ja piti heti tilata positiivisten kommenttien perusteella. Eikä pettänyt! Bullet Hellejä nyt on miljoona erilaista eri alusteilla, mutta ei niitä vaan jaksa, kun lähes kaikki tuntuu niin halvoilta viritelmiltä joiden ideana on vaan survoa päälle mahdollisimman paljon sontaa. Tässä ideana on lentää mahdollisimman läheltä vihujen ammuksia ja näin kerätä enemmän pisteitä, sekä päästä ns. trance modeen, jossa saa vielä enemmän pisteitä. Ja ammuksiahan tosiaan tulee niin paljon, että melkein alkaa naurattamaan välillä, mutta ei kuitenkaan miten sattuu, vaan koko peli näyttää välillä kuin taideteokselta, jossa kaikki on tarkasti mietitty väreineen ja kuvioineen, mitä sitä nyt pelatessa kerkee katsomaan kun pitää keskittyä miljoonaan asiaan yhtä aikaa. Peli näyttää kannettavassa modessa todella hyvältä ja toimii supersulavasti, eikä youtube-videot todellakaan kerro totuutta. Lisäksi pelin todella raskas soundtrack uppoo itselleni kyllä hyvin. Kunnon takomoa eikä mitään lapsellista kikkeliheviä. Peli maksaa vain muutaman vaivaisen euron eshopissa, jos ei halua fyysista master race linjaa vetää, joten kipinkapin ostamaan.

Eniten lähinnä ottaa päähän, että tästä(kin) sarjasta on tullut Awakeningin menestyksen myötä liian läpinäkyväksi tehty peräkammarien waifu/anime-fanien runkkaripeli. Mutta kun sellainen myy, niin minkäs teet. Vähemmän taktikointia ja sodankäyntiä, enemmän animetissejä ja homostelua.

Käytännössä täysin ylivertainen laite alkuperäiseen verrattuna. HD-Rumble on muutenkin täysin turha, eikä TV-modellakaan ei tee paljon mitään, koska Switch on muutenkin käytännössä kannettava laite, jota on vain voinut pelata myös telkkarilla. Ja mikä parasta...ei enää mitään heiluvia joyconeja, vaan tukevasti kiinni oleva oikea ristiohjain!

Menee heti ostoon. Tuli ostettua eilen myös toinen Switch, joten ei kahta ilman kolmatta.

EDIT: Itse asiassa vanhaan Switchiin jo löytyy adapteri, että voi pelata suoraan letkulla telkkarissa USB-C portin kautta. Eiköhän toimi tässäkin.

Cuphead tuli ostettua ja pelattua parilta istumalta läpi. En edes tiennyt, että peli on käytännössä pelkkiä pomotaisteluja. Hyvä peli kyllä, mutta aika lyhyt. Tosin nyt voi vielä vetää expertillä ja koittaa S-rankkeja saada.

Kuullut juttuja että peli olisi muka helvetillisen vaikea, mutta aivan läpihuutojuttu, vaikka olen yleensä aivan paska shmup-peleissä. Voi suositella kyllä ihan jokaiselle huoletta.

Fyysinen versio odottaa edelleen postissa, kun ei ole ollut notivaatiota noutaa sen jälkeen kun luin vajaan 200ms input lagista Switch-versiossa, eli yli kolminkertainen verrattuna esim. PC-versioon. Kaiken muun pystyisin hyväksymään, mutta tuollainen on anteeksi antamatonta.

Ja ennen kuin epi tulee sanomaan, kuten täysin pilatun Megaman Collectionin kanssa: ”en itse huomaa mitään”

Ostaa Mario Makerin, eikä välitä kenttien tekemisestä ja valittaa lisäksi paskasta co-opista netin yli. 

Nintendolla on muuten kyllä jotain käsittämätöntä touhua, miksi joka pelissä pitää olla niin vaikea olla yhteydessä kavereihin. Miksi en pysty hakea tai nähdä suoraan kavereiden tekemiä kenttiä? On kyllä mahdollista filteröidä sitä sun tätä, mutta ei kavereiden kenttiä. Pitää jotain numerosarjoja lähetellä, jos haluan pelata niiden kenttiä. Miten perseenreiässä tämä voi olla aina niin vaikeaa?

Johtuuko muuten tuo boldaamani kohta siitä, ettei ekosyysteemiin enää virtaa uutta rahaa?

Ei varsinaisesti. Tuntuu olevan vaan joku markkinasykli joka toistuu kryptoissa. Toki on paljonkin vaiheita esim. viime vuonna, että markkinat pysy vain paikoillaan eikä uutta rahaa tullut vähään aikaan, mutta tämä on eri asia. Kun Bitcoin lähtee rajusti nousuun, niin monet vaihtaa Bitcoiniin väliaikaisesti, mikä aiheuttaa sitä laskua muissa kryptoissa. Kaikki uusi raha menee muutenkin lähes aina ensimmäisenä Bitcoiniin,  niin siksi se lähtee myös aina etulinjassa nousuun. Jossain vaiheessa ne rahavirrat vaan sitten siirtyy muihinkin, jolloin homma tasaantuu. Loppupeleissä se raha mikä vielä täällä liikkuu, on ihan pieniä summia. Tämän hetken Market Cap:  $327 001 491 633, joka ei ole käytännössä vielä mitään. Joku ekonomisti taisi heittää että 2025 mennessä puhutaan useista triljoonista, joten kasvun varaa riittää. Bitcoin päälle 50k pitkässä juoksussa ei pitäisi olla mikään ongelma, mutta sen näkee sitten. Yritän raapia vain kasaan mahdollisimman monta Bitcoinia itselle.

Muutenkin kryptojen arvoa mitataan ns. satosheina ja kun Bitcoin nousee, niin ihmiset haluavat säilyttää portfolionsa satoshi-määrän. Jos ei ole bitcoinia yhtään ja Bitcoin nousee rajusti, niin vaikka dollareina portfolion arvo säilyisikin, satoshimäärä tippuu. Moni ei itseasiassa välitä enää ollenkaan, mikä on oman kokoelman arvo dollareina, vaan seuraavat mieluummin Satoshi lukemaa. 1btc = 100,000,000 satoshia. Jos sinulla on joku kryptosetti ja portfolion arvo 1btc:n verran. Jos BTC tuplaa arvonsa ja sinun portfolion kryptot pysyvät ennallaa, niin dollariarvo voi pysyä aika samana, mutta omistat enää 0.5bitcoinia eli 50,000,000 satoshia. Toisaalta jos holdaat pelkästään Bitcoinia, etkä käytä mitään leverage-vaihtopalveluja, niin portfolion BTC-arvo pysyy aina samana, ellet ostaa kylmällä käteisellä lisää. Bitcoin voi olla vaikka pari kuukautta samoissa hinnoissa ja sillä välin yleensä kaikki muut kryptot lähtee lentoon, jolloin portfolion satoshia arvoa on mahdollista kasvattaa todella paljon laittamatta uutta rahaa sisään, joka tietenkin samalla tarkoittaa myös lisää dollareita.

Päin persettä selitetty, mutta ei ole oikeastaan kovinkaan monimutkaista.

Sais tulla sellainen uusi Pro-versio, josta ei saa irti joyconeja ollenkaan.

Mitä tulee nykyiseen Switchiin, niin Dreamcastit pelit toimii nyt suurimmaksi osaksi Switchillä ja Cuben pelienkin optimointi parantunut huomattavasti. N64 emulaatio on jo todella hyvää pitkän aikaa. En vaan ymmärrä, miksi Nintendo ei voi tehdä viralliseksi kaikille näitä mahdollisuuksia. Muutaman kuukauden välin jaksavat jonkun umpipaskan nes-pelin tällä hetkellä, jotka ei kiinnosta kuin Epiä.

Bitcoin yli 10k, lipoi jo tuossa 11k rajaa. Melkein 180% profittia puolessa vuodessa ja osa mikä oli x5-10 leveragella, niin niistä vaivaset 520% tällä hetkellä.   Toki matkan varren tullut nostettua voittoja ja nyt on aika taas nostaa hiukan pois lomamatkaa varten. 10-30% lasku olisi vain tervettä tässä vaiheessa, mutta enää ei yllätä, vaikka tämän vuoden lopussa nähtäis uusi all time high. Eihän se ole kuin alle tuplat enää.

Nyt alkaa olla aika myös siirtää osa muihin cryptoihin pienissä paloissa. Niin kauan kun BTC nousee, muut laskee. Siinä vaiheessa kun BTC tekee ekan ison notkahdukset ja/tai rauhoittuu hetkeksi, niin on muiden vuoro. Ethereum tulee aina BTC:n jälkeen, sitten isoimmat Altit, kuten Litecoin, jonka jälkeen muut. Ja se on se hetki, kun tehdään ne isot rahat. Ei välttämättä ihan samanlaista järjetöntä hurmosta kuin 2017, mutta eiköhän taas jotain 10-50x nousuja. Ihmiset on nyt viisaampia ja tajuaa ottaa enemmän voittoja itselleen, eikä vaan odotella "jos vielä saisi enemmän", kuten parisen vuotta sitten. 2017 tapahtui kauniita asioita. Esim. 64 dollarin sijoitus Vergeen nousi miljoonaan dollariin vuodessa. Ei järjen hiventäkään.

Jos Witcher 3 ei ole mikään 15-20 fps:n diashow (epäilen, sillä CD Project ei olisi moista hyväksynyt), niin julkaisijoilta alkavat tekosyyt käydä vähiin NS-käännösten kanssa.

Suoalueilla se oli PS4:llakin 15-20fps diashow.

En tiedä, miksi kukaan pelaisi tätä telkkarilla isolla ruudulla, mutta tämän version vahvuus piilee taas kerran kannettavassa modessa ja uskon, että tämäkin peli näyttää pienellä ruudulla jopa yllättävän hyvältä, kuten niin moni muukin Switch-peli.

Eipä mitään yllättävää, joka ei yllätä. Suurin uutinen taisi olla Secret of Mana 3:n enkkukäännös, joka ilmeisesti tulee tänään ladattavaksi. Toki uudella Zeldalla on mahdollisuutta olla ihan järisyttävän hyvä, kun ei tarvitse aikaa käyttää kokonaan uuden pelin tekemiseen, mutta vaikea jaksaa odottaa peliä, joka tulee joskus kaukaisessa tulevaisuudessa.

EDIT: Ja Smashin pelaajat, onko noi lisähahmot oikeasti noin kova juttu? Niitä hehkutetaan kuin uusia pelejä. Ja joka vuosi sama juttu.

Olen miettinyt tätä pitkään itsekin, mutta se autismin määrä sarjan pelaajien keskuudessa on sitä luokkaa, ettei sitä normaali kuolevainen pysty ymmärtämään. Ihan sama minne foorumille menee, niin joku vajari on sinne käynyt laittamaan "mitä hahmoja haluat Smashiin" -ketjun. Ois miljoona juttua mitä voisi korjata, parantaa ja viedä sarjaa eteenpäin, mutta suurimmalle osalle riittää että pusketaan loputtomiin hahmoja, joille voi Nintendo-lippis päässä runkkailla kotona iltaisin, vaikka viimeinen asia mitä pelisarja tarvitsee, on lisää hahmoja.

Hieno audiovisuaalinen puoli ei ole ollut Squaren ongelma ikinä. FF13 näytti myös hiton hyvältä ja niin myös tämä.

Se että alkuperäinen on jaettu kolmeen levyyn, kun sisältöä ei saatu mahtumaan yhdelle, ei kyllä vaikuta yhtään mitään mihinkään. Peli sentään tehtiin ja suunniteltiin valmiiksi ja kokonaisuutena, kunnes vaan jaettiin lopuksi kolmeen levyyn myyntiä varten. Nyt mennään perse edellä puuhun. Ne levyjen vaihdotkin on ihan random-paikoissa, enkä taatusti odota mitään, että eka episodi = ensimmäinen levy. Alkuperäinen FF7 on huikean laaja peli ja olin aivan unohtanut miten täynnä paikkoja ja sivujuttuja peli on. Joku Resident Evil Remaken tyylinen -uudistus olisi ollut oikea valinta tähän, joka olisi ollut lähes kaikille win-win. Kokonaan uusiksi rendatut HD-taustat, joissa enemmän animaatioita ja voi vaikka zoomailla yms.

En tietenkään valita, jos Square onnistuisi jollakin ihmeellä edes jotenkin, mutta kyseessä on sentään nyky-Square. Ne eivät saa portattua edes Ps1:n pelejään uusille laitteille ilman lukuisia ongelmia. Toistaiseksi ollaan nähty vain kasa toimintaklippejä ihan pelin alkuvaiheesta, joista on taatusti se kaikkein helpoin aloittaa. Kiinnostaa tosiaan nähdä miten maailma ja siellä liikkuminen on toteutettu. Ylipäätään kun peli aukeaa alkupuolen jälkeen ja voi liikkua ympäriinsä useisiin eri paikkoihin, jos ylipäätään pystyy enää edes liikkua. "sori, tänne ei vielä pääse, kuin vasta seuraavassa episodessa". JA vaikka olisikin kaikki täydellistä, niin se että pelin jatkamista joutuu odottelemaan ties kuinka kauan, eikä pääse jatkamaan loppuun omaa tahtia, on kyllä uskomattoman typerää.

Joo, kyllä Gear 5 julkistus oli mielettömän etovaa. Niin huono, ettei ollut edes huonolla tavalla hyvä. Mikähän mahtaa olla yleisö, jolle tuon tyylinen roska uppoaa?

FFVII Remake 3.3.2020. Olisin veikannut joulua. Saa nähdä kuinka suuri osa pelistä tuohon on ahdettu. Jotkut huhut kertoo että menisi Aeriksen *kröhm* asti. Itse en yllättyisi vaikka katkeaisi jo Midgariin. No joo, onhan se epä todennäköistä. Olisi aika lyhyt pätkä ja silloin pelistä ei moni täyttä hintaa maksaisi. Tosin eikös PSOnellakin eka levy loppunut siihen

Ei läheskään. Ekassa levyssä on hitosti pelattavaa ja Midgar ei ole varmaan edes puoliakaan. Tässä just pelaamassa seiskaa läpi ekan, kun viime kerrasta alkaa olla jotain 15 vuotta ja käynyt selväksi, ettei Squarella ole mitään mahdollisuutta onnistua Remaken kanssa. Ihmettelen, jos edes puolia pelin sisällöstä saadaan yhteensä mukaan, saati sitten ekaan episodeen joka voi pahimmassa tapauksessa olla joku muutaman tunnin "cinematic" läppä. Pelkästään tuo episodimaisuus tuhoaa kyllä täysin odotukset peliä kohtaan. Odotellaan kuutisen vuotta, että saadaan yksi palanen pelistä.