Ja sitten taas ne ohjainasetukset. Kaikki tehty pisin vittua. "Stick sensitivity" -asetus koskee molempia tikkuja samaan aikaan ja tuo arvo skaalautuu muutenkin ihan järjettömästi. Kuka helvetti nyt haluaa sen vasemman tikun sensitivityä vaihdella yhtään mihinkään, ei tämä ole mikään ajopeli. Sensitivity muuttaa myös samalla deadzone-arvoa, en tiedä, minkä helvetin takia. Deadzone-asetuksen laittaminen nollaan ei suinkaan tarkoita nollaa vaan 10%:ia - ei muuten ole ensimmäinen Xbox-peli, jossa olen tätä nähnyt. Varmasti todella vaikeaa pistää se arvo sinne minimiin. En yhtään yllättyisi, vaikka tämä olisi jokin ohjeistus Mircrosoftilta, ettei kuluttajat vahingossakaan saa stick driftiä paskoista tikkumoduuleista.

Kaikkein järjettömintä, että niin monet "isot" pelit kärsivät jatkuvasti tällaisista aivan naurettavista ongelmista ja puutteista. Asioita, jotka huomaa ensimmäisen viiden sekunnin pelaamisen jälkeen. Eikö niitä oikeasti kiinnosta pisaraakaan, vai onko pelien tekeminen suuremmissa firmoissa oikeasti sellaista, että joku yksittäinen vajaaälyinen pomo päättää jokaisen käytetyn sekunnin, eikä mitään muuta tehdä, piste. Kun tämä nyt ei ole mikään yksittäistapaus todellakaan. Luigi's Mansiossa ei voi vaihtaa ohjausta invertiksi, Crysis 2:ssa ei voi säätää erikseen X ja Y -senssiä gyrolle ja vastaavia esimerkkejä loputtomiin. Nähdään ensin vaivaa tehdä peli, mutta tehdään pitkin poikin persettä aivan perusasioita, jotka voisi korjata yksittäinen devari muutamassa minuutissa. Jurppii ihan uskomattoman paljon tällaiset.

Piti hommata tuo uus Dead Space PC:lle, mutta meni ajatukset vielä jäihin. Muutenkin vissiin täynnä naurettavia teknisiä ongelmia. Ei ole enää montaa isoa firmaa, joiden pelejä oikeasti kannattaa odotella ja ostaa julkaisussa. Capcom ja From Software niitä harvoja. On se sääli.

Mielenkiintoisena faktana: tämä tulee olemaan NSO:ssa ensimmäinen peli, joka tukee laajakuvaa.

Olisihan se ollut jännää ettei olisi ollut laajakuvatukea, kun alkuperäisessäkin on. En ymmärrä miksi tuota mainostetaan erikseen. Rarella oli N64-peleissä lähes jokaisessa widescreen-tuki ja ja olivat muutenkin PAL-optimoituja. Niitä harvoja firmoja, jotka tajusivat jotain. Nintendo sen sijaan tyri jokaisen PAL-version.

Sääli sinällään ettei ole jaksettu laittaa kahden tatin ohjausta, kun Steam deckin emulaattorilla sen saa hetkessä asetettua ja toimii vielä todella hyvin. Ellei ole N64-ohjainta, niin se ohjaus tuntuu todella oudolta. Toisaalta ihan sama, sillä Perfect Dark teki koko Goldeneyen täysin turhakkeeksi kaikin mahdollisin tavoin, eikä se Goldeneyen moninpeli ole mitenkään erikoinen. Kyllähän siitä näkee että viime hetkellä päälle liimattu ja asetuksia on vain muutama. Kentätkin suurimmaksi osaksi ihan random-sekoilua. Toki aina hienoa saada rehellisiä splitscreen-moninpelejä takaisin.

Tämäkin Monster Hunter kuoli lopulta itselleni siihen, että julkaistiin täysin keskeneräisenä. Ei vaan kiinnosta odotella ikuisuuksia puolta osaa pelistä, tai saada muutaman kuukauden välein pari uutta monsteria lisää, koska siihen mennessä unohtanut jo kaiken ja muutenkin motivaatio hävinnyt. Alkuperäisen julkaisun grindasin läpi hetkessä, eikä kyllä mitään motivaatiota enää jatkaa varsinkaan, kun ei edes mitään cross-ominaisuuksia.

3DS:n MH XX jäänee itselleni sarjan parhaaksi osaksi vanhanaikaisten säätöjensäkin kanssa, ellei Capcom oikeasti tee jotain isompaa joskus.

Taas hitaasti ja varmasti koittanut haalia vähän pelejä hyllyyn. Sääntönä lähinnä, että ovat pelejä, jotka ovat edelleenkin pelikelpoisia ja voisin joku päivä pelata läpi. Ehkä yllättävintä oli löytää avaamaton Zero Mission ja Donkey Kong 5min päästä joltain random-tyypiltä. Ei ihan joka päivä tule vastaan. Niin ja Colin Mcrae rally Advance on muuten oikeasti aika hyvä peli. Ei uskoisi että GBA:lle on mahdollista tehdä rallipeliä, jossa on hyvä ajotuntuma. Ja viimeinkin oma suosikkini Battletoads hyllyssä. Peli jota pelailen edelleen aika ajoin, mutta aina ollut pelkkä kasetti.

Mutta aika pommi kuulla, että TK GameStudios kokkaa siellä jotakin makeaa Switch-peliä meille. Laita ihmeessä lisätietoa kun on jotakin kerrottavaa ja jaettavaa, tämä meni nimittäin odotuslistalle että heilahti.

Laitan sinulle kutsun beta-testaukseen, kunhan se on ajankohtaista. Hiukan voi pintaa raapaista ja kertoa, että tällä hetkellä peli on jo teknisesti lähes täysin valmis ja pelattavissa Switchillä 1-4 pelaajalla offlinessa bottien kanssa. Perfect Dark -tyyliin erilaisia säätömahdollisuuksia kaiken suhteen on jo järjetön määrä ja kaikki tehdään käsin itse alusta pitäen. Haluamme että pelin voi iskeä tulille kaveriporukalla illanistujaisiin ja pitää hauskaa eri tasoisten pelaajien kanssa vaikka säätämällä damageja, pelin tempoa, poistamalla aseista rekyylit, antamalla osalle auto-aimit tai muita tähtäysapuja, sekä tehdä pelistä sekoilua vaikka tiputtamalla painovoiman puoleen. Tai sitten valita huomattavasti kilpailullisemmat säännöt ja pelata ihan tosissaan. Boteille on tehty täysin oma tekoälysysteemi, joten niitä vastaan on oikeasti kivata pelata ja treenata toisin kuin esim. Time Splittereissä. Ne oppivat matsien aikana pelaajien kämppipaikat, eivät typerästi vain juokse kuolemaan, niille voi antaa käskyjä ja ihmisten tapaan tyriessään heille voi tulla epävarmuutta ja ampuvat välillä huonommin.

Visuaalisesti ei tietenkään pystytä tekemään samaa kuin isot firmat, mutta itse pelattavuuden ja ohjauksen puolesta uskon että mennään ohi. Todella tarkka ja lagiton ohjaus yhdistettynä supersulavaan framerateen ja korkeaan resoluution jopa jaetulla ruudulla, niin Switchille ei taida löytyä yhtään vastaavaa peliä. Ja kyllä. Löytyy myös gyrot ja kaikki mahdolliset siihen liittyvät säätöhärpäkkeet Epillekin.

Peli on käytännössä jo julkaisuvalmis monilta osin, mutta työstämme lisää sisältöä, kenttiä yms. ja edes jonkinlaiset online-moninpelimahdollisuudet jo ekaan versioon. Tavoitteena maailmanlaajuinen julkaisu muutaman kuukauden sisällä, mutta vanhaan kunnon Rare-tyyliin "valmista sitten kun valmista". Koko pelin mittakaava lähti muutenkin täysin käsistä jo ajat sitten. Pitkän ajan roadmap on monen vuoden päähän, mutta haluamme julkaista pelin hyvissä ajoin ja aktiivisesti julkaista lisää sisältöä ja toimintoja pelin ostaneille mahdollisimman usein. Eikä muuten battlepasseja, tai rahastusskinejä ole tulossa. Sen voin luvata jo nyt.

Lisäksi on muutama mahdollinen aika isompi uutinen peliä koskien, mutta paljon NDA-juttuja ja epävarmuuksia vielä miten asiat etenee. Eiköhän Pelaajalaudalle siitä ketju sitten joskus, jos ja kun kaikki varmistuu.  

Ei liity Xenobladeen, mutta nyt kun tässä on tullut kehitettyä peliä / pelejä Switchille jo kauemmin ja tietää mihin Switch taipuu, niin tajuaa hyvin miten uskomattoman laiskaa touhua eri tekijöillä on ollut Switchin kanssa. Pelit portataan Switchille helpon rahan toivossa äärimmäisen minimivaivalla tiputtamalla lähinnä resoluutiota ja tekstuurien tasoa alaspäin pohjalukemiin ja karsimalla tehosteita. Eivät edes yritä fiksusti tehdä asioita. Sitten frameratet pörrää silti 20-30 välillä ja jopa tasainen 30fps on aivan liian harvinaista. Joku Overcooked Switchillä ei pysy edes 25fps. Täysin naurettavaa ja pelin saisi toimimaan 60fps aivan varmasti. Tai miksi ihmeessä joku retrotyylinen Ion Fury on Switchillä 30fps eikä 60fps? Koska juosten kustu porttaus. Sitten sanotaan, että "Switch-peliksi hyvä". Joopa joo.

Toinen järkyttävä pettymys on latausajat. Ei oikein millään pysty perustella ihan naurettavan pitkiä latausaikoja, jotka riivaavat monia 3rd party -pelejä. Jokaisen saisi murto-osaan niistä, mitä monissa peleissä on.

Pointtina tässä lähinnä, ettei Switch ole läheskään niin tehoton romu kuin monet pelit antavat ymmärtää. Toisin kuin PC:lle, niin pitää nähdä hiukan enemmän vaivaa ja tasapainottaa GPU:n ja CPU:n käyttöä eri tilanteissa, eikä roiskua miten sattuu. Nintendo toki näyttää mihin Switch kykenisi, mutta eipä ole montaa tekijää, joka oikeasti jaksaa panostaa Switchiin ja jopa monet 2nd party pelit ovat täysin luokattomia tekniseltä toteutukseltaan. (Pokemon, Fire Emblem, Hyrule Warriors...) Tästä syystä oman pelifirman ensimmäinen iso peli on vain ja ainoastaan optimoitu Switchille ja julkaistaan yksinoikeudella sille. Ainakin alkuun. Lähinnä vain vittuillakseni, että kyllä sillä Switchillä saadaan fps-pelit toimimaan 1080p / 60fps jopa neljän pelaajan splitscreenillä useiden bottien kanssa, jos vähän jaksaa nähdä vaivaa. Ja pelin ei tarvitse silti näyttää miltä retrotyyliseltä Doomilta, kuten monet indie-ammuskelut.

Final Fantasy 1 To 6 Have Been Rated For Nintendo Switch By The ESRB

VIHDOINKIN! Nämä ovat taivaallinen matchi Switchille. Oletettavasti nämä ovat erinomaisia Pixel Remaster -versioita, jotka toivottavasti myydään myös kaikki pelit kasetilla sisältävänä fyysisenä versiona. Olisiko julkistus Directissa tammikuun lopussa/helmikuun alussa?

FF IV, V ja VI ovat jumaltason roolipelejä, jotka ansaitsevat uuden läpipeluun. Nelosen taisin pelata ensimmäistä kertaa PS1:n uudelleenjulkaisuna, ja se iski kuin miljoona vasaraa kirkkaalta taivaalta.

Ja näin lumimyrskyn ja talvisen joulukuun syövereissä on helppoa sujahtaa mietteisiin, jossa pyörii legendaarinen FF VI:n aloitus kera Uematsun selkäpiitä kutittavan musiikin, jota pidän helposti yhtenä pelihistorian ikimuistettavimmista. Latokaa lisää resoluutiota, iskekää hahmoihin biljoonia pikseleitä, kapturoikaa animaatiot studioilla ja antakaa jään kiiltää Ray Tracingin avulla, mutta tähän teidän on silti hyvin, hyvin vaikeaa löytää vertaista: https://www.youtube.com/watch?v=OU1W7b4B2tY&t=5s

Ostin eka FFV:n Steamista ja ajattelin pelata sen läpi, mutta jälleen kerran Remaster olikin Demaster. Ihan järkyttävät fontit, menut ja monta muuta asiaa. Vähän kuin taittaisi jonkun kirjan jollain Comic Sans -fontilla. Lisäksi puuttuu GBA-version lisäluolat, varusteet yms, joten hommasinkin pelin GBA:lle. On muuten loistava peli näin 25 tunnin perusteella ja en muistanutkaan miten mahtava vehje GBA SP kirkkaamalla näytöllä onkaan pelaamiseen. Täysin eri kannalla tästä Heinzin kanssa (vaihteeksi) ja ottaisin FFV:n pikselityylisen rpg-pelin aina mieluummin kuin FF7 Remaken tyylisen superhienon, mutta täysin fillerillä täytetyn kikkareen.

Mutta Pixel Remasterit eivät ole sellaisia Remastereja, mitä nämä pelit ansaitsisivat. Sääli.

Onko noista soundbareista nykyään mihinkään TV:n äänestoistolaitteena?

Mietin itse ihan samaa viime viikolla. Yläkerrassa ois telkkari, johon en millään viitsisi ostaa toista kotiteatterikokonaisuutta ja aina ei jaksaisi kuulokkeitakaan käyttää. Ainoa vaan, että toistaiseksi en ole nähnyt tai päässyt kuuntelemaan yhtään ainoaa kunnollista soundbaria missään. Jossain Gigantissa myyjän esittelemät muutaman satkun mallit oli ihan järkyttävää muovista kuminaa boostatulla bassolla. En ottaisi niitä edes ilmaiseksi. Mutta noissakin voi olla valtavia laatueroja.

Netistä löytyi jotain Bang & Olufsenin 1000-1500 euron malleja, mutta noissa hinnoissa alkaa melkein sama ostaa jo kohta oikeat kajarit, tai ainakin pitäisi kunnolla päästä testaamaan jossain.

Pitänee ehkä ostaa tuo kapula. Ainoastaan xbox-tyyliset Y,X,B,A -napit aiheuttavat epäillystä. Toivottavasti eivät ole yhtä perseestä esim. tasoloikissa. Nipan Pro Controllerin napit nimittäin ovat täydelliset ja niitä on mukava painella.

Kiinnostaa ainakin itseä, jos se nettihomma oikeasti toimii. En ole testannut vaan aina offline.

Viime aikojen kirppari- ja nettilöytöjä. Alle kympillä oli N64:n Nagano kirpparilla, niin nyt pystyn treenata epiä varten. Hyväkuntoinen Snessin Zelda, jossa oli kaikki lippuset ja lappuset tallella oli myös hyvä löytö muutamalla eurolla.

Woke on lähtenyt laukalle jo vuosia sitten. Liikkeen suurin ongelma on sen diktatuurimaisuus ja noitajahtimaisuus. Vaikka liikkeen alkuperäiset tavoitteet ovatkin olleet varmasti jaloja, tuntuu siltä että esimerkiksi siihen kuuluva cancel-kulttuuri on kääntänyt jopa aiemmin ihan wokeja ihmisiä sitä vastaan.

Aikalailla juurikin näin.

Täysin kahelia touhua ja verrattavissa sekopäisiin sisäsiittoisiin kultteihin ja uskontoihin. Nämä mielenvikaiset liberaalit luulevat olevavansa ihmiskunnan pelastajia, mutta ovat vihaisinta ja kovaäänisintä porukkaa, jotka tykkäävät huudella kaikkien puolesta. Ne muutamat taustalla olevat hyvät ajatukset ja periaatteet katoavat täysin jatkuvan vouhotuksen alle. Kyseessä on loppupeleissä aika pienestä laumasta, mutta suurin osa ihmisistä ja yrityksistä lähinnä seurailee sivusta ilman kommentointia, koska kyseisen mielenterveysongelmalauman alle ei kannata jäädä. Tulee kirjaimellisesti noitavainoa ja saa käytännössä natsinleiman otsaan. Ei se minua hetkauta mitä netissä touhuavat, mutta kun alkaa näitä tyyppejä sikiämään työpaikoille, harrastuksiin ja vapaa-ajalle. Siinä vaiheessa kun ovella käy joku idiootti kertomassa, että kannattaa lakkauttaa Spotifyn käyttö, niin mietin että mitähän helevettiä.

Tosin pakonomainen esillä oleminen on saanut hiljalleen luontaisen vastareaktion ja ihmiset ovat alkaneet pistämään vähän hanttiin ja ihan trollailemaan tälle sekoilulle. Sitten syntyy mm. ResetEran tyylisiä Ja Redditin tiettyjen alayhteisön tasoisia kuplia, joissa samanmieliset saavat vouhkata keskenään ja bannata kaikki toisinajattelijat. En ole ikinä nähnyt yhtä paljon ahdasmielisiä  ja vihaisia tyyppejä kuin ResetEran offtopic-puolella. Heille Twitterin sananvapaus on väärin, joten lähtevät sieltäkin pois. Sananvapaus on heille sitä, että lähinnä äärivasemmiston juttuja saa vapaasti kirjoitella.

Kai se on sitä kun mennään sinne ääripäihin. Vasemmistokonservatiivit ei ole yhtään sen järkevämpää porukkaa kuin oikeistokonservatiivit.

Vähintään yhtä hulluja ovat, elleivät jopa hullumpia. Ainakin esillä massiivisesti enemmän täälläpäin.

Kattelin Better Call Saulin alusta loppuun melkein putkeen ja oli aivan loistava. Ei tarvinnut hävetä yhtään Breaking Badille!

Uusin Hell Raiser oli kans tulilla eilen, mutta lopetin jo ennen puolta väliä katsomisen. Turhan dialogin lisäksi päähenkilöinä oli lähinnä kiintiöhomot, kiintiöaasialainen yms. koko väriskaala, sekä taisi olla transukin survottu mukaan kenobiitiksi. Hohhjoijaa.  Ihan suosiolla vaan neeext.

Ei niin. Mulla vaan on nyt about 100€/kk edestä näitä "ei-tähän-kenenkään-talous-kaadu" -palveluita, kun näitä pidetään lopulta kauemmin kuin pari kuukautta, koska "en ehdi näitä vielä, mutta en sulje kun katson ihan kohta". Ja olet oikeassa, ei niihin talous kaadu. Mutta alkaa tuntemaan (tässä yhteydessäkin) itsensä vähän tyhmäksi.

Tässä on kyllä totuutta. Nykyään mitään voi ostaa enää omaksi ja suurin osa palveluista jotain kk-maksullisia härppäkeitä joita makselee vahingossa vuositolkulla turhaan. Sain juuri lopetettua Dropboxin, jota olen maksellut viimeiset 10 vuotta, vaikka en ole Google Driven jälkeen käytellyt enää vuosiin.   Otin tässä just ryhtiliikkeen ja lopetin urakalla erilaisia tilauksia pois. Oli tupla-accountit Xbox Liveen, jota en ole viiteen vuoteen käyttänyt, sekä sitten oli parit PSN-tunnarit, joihin meni kymppi joka kuukausi, kun en jaksanut säätää niitä vuosimaksullisiksi. Lisäksi oli erilaisia pianonsoittosovelluksia yms. mitä hemmetin VPN-krääsää, joita randomilla joskus tilaillut. Joka kuukausi varmaan parisen sataa kaivoon, kun ollut niin laiska.

Eniten ylpeä olen siitä että sain viimein lopetettua Netflixin ja Disneyn tukemisen katkaisemalla niiden tilaukset. Eihän ne paljoa maksa ja hyötyä isossa mittakaavassa on yhtä vähän kuin Suomen ilmastonmuutos toimissa, mutta jokainen meistä voi omilla valinnoillaan näyttää hyvää esimerkkiä mädätystä vastaan.

Ja nyt on pakko kysyä: Onko Crash Bandicoot itseasiassa vain paskaa? Ensimmäinen siis.

Lyhyt totuus: Kyllä on.

Pidempi totuus: En nyt sanoisi että ihan paskaa, mutta hyväksyn kyllä senkin mielipiteen. Oikeastaan ykkösosa on noista mielestäni paras, koska siinä on eniten puhdasta tasoloikkaa. Kaksi seuraavaa jatko-osaa menevät vielä enemmän reisille, koska niihin piti tunkea kiintiömäärä uudenlaista krääsää. Kolmosta en jaksanut pelata edes läpi. Luonnollisesti uudet remasterit on vielä ryssitty hitboxien ja reunojen osalta, mutta ei ne kyllä olleet alkuperäisissäkään mitenkään maagisen hyviä. Turha kuvitella niiden kestäneen aikaa samalla tavalla kuin monet Nipan tai Capcomin vanhat klassikot.

Team Ninja osoitti jälleen, ettei siellä mistään mitään tajuta.

Onko siitä pumpusta tullut ulos yhtään hyvää peliä ensimmäisen Ninja Gaidenin jälkeen? Eikö senkin jatko-osat olleet haukuttuja? Jostain syystä kyseinen pelitalo saa suunnattomasti aina hypeä heidän julkaisulleen, mutta ratsastaako edelleen Ninja Gaidenin voimalla. En tiedä, enkä oikeastaan välitäkään tietää.

Minulla takana 30 tuntia peliä ja ihan hyvin maistunut.

+ Suunnaton parannus kaikin tavoin kakkosesta, joka oli aivan keskeneräinen pökäle
+ Maisemat ovat aivan upeita, vaikka Switch ei annakaan niille oikeutta. Peli on varmaan parempi emuloida PC:llä.
+ Välipätkät eivät aiheuta enää myötähäpeää, vaan ovat varsin hyvin tehtyjä ja animoituja.
+ Taistelut varsin nopeatempoisia ja viihdyttäviä, paitsi jotkut pomotaistelut, jotka ovat ylipitkitettyjä.
+ Sotateema ihan jees
+ Paljon erilaisia elämää parantavia pieniä ominaisuuksia
+ Monet sidequestit ovat oikeasti yllättävän sisältörikkaita ja merkittäviä, eikä vain "tapa 10 rottaa".

- Mutta taistelusysteemi pohjimmiltaan vähän liian yksinkertainen peitettynä kaikenlaisen krääsän alle, mikä tuntuu olevan sarjan kirous. Chain attackit syövät aikaa, alkavat rasittaa nopeasti ja niistä on poistettu ajoitukset kokonaan.
- Class-systeemi ei vakuuta ollenkaan ja hahmojen kustomointi ei ole läheskään niin monipuolista kuin äkkiseltään luulisi. Hahmojen ulkoasu, aseet yms. tulevat täysin classien perusteella.
- Hahmot, niiden dialogit ja välipätkät ovat suurimmaksi osaksi uskomatonta animetuubaa. Tekisi mieli skipata suurin osa välipätkistä, joita on todella paljon.
- Soundtrack ei pääse sarjan aiempien osien tasolle, vaikka hyvä onkin.


Kelpo peli, mutta ykkönen on edelleen paras tarinan ja hahmojen osalta, sekä X pelimaailman, vihudesignin, eeppisyyden ja taistelujen osalta.

Oli niin uskomattoman turha versio tällä kertaa, etten keksi pienintäkään tekosyytä nähdä edes vaivaa tehdä tiedostojen siirtoa nykyisestä. Ensimmäisen kerran iPhone 7:n jälkeen skippaan uuden iPhonen ja käytin siihen varatut resurssit hakemalla Verkkokupasta suoraan eilen 12" iPad Pron. Sillä sentään voin harrastaa vaikka piirtämistä paskalla istuessa. Puhelimia vaivaa tällä hetkellä paha "myydään samaa tuotetta uusiksi" vuodesta toiseen, mutta toki ymmärrettävää ettei enää oikein tuosta vaan keksitä mitään järkevää. Apple olisi kuitenkin voinut heittää hevon kuuseen jo tuon nykyisen latausporttinsa edes, mutta ei edes sitä.

Tuli hommattua myös tuossa uusin Macbook Pro M1 Ultra ja 64gigan ram-muistilla. Neljä aiempaa Pro-mallia olleet käytännössä vain askelia huonompaan suuntaan ja nyt tuli kerrankin tunne että sai jotain uutta rautaa Applelta. Voi heittää vanhat Macbookit roskakoriin. Huikea edistys tehojen puolesta aiempiin malleihin. Laitteella pystyy jo oikeasti tekemään töitä, eikä vaan selata nettiä.

Tämä on vähän sama kuin aikoinaan Apple-uskovat puhisivat kiven kovaa miten Iphone 5:n näyttökoko on täydellinen, eikä sen todellakaan tarvitse olla suurempi. Samaan aikaan Androideihin puski jatkuvasti suurempia ja suurempia näyttöjä, joten pitihän se jollain tavalla puolustella sitä omaa laitettaan.

Alkuperäinen Dualshock-muotoilu toimi vielä siinä Playstation 1 -aikoina, mutta oli aivan uskomatonta miten ihmiset jaksoivat puolustella Sonyn päätöstä pitää samaa pökälettä vielä Ps3:lla ja olisivat varmaan tehneet samaa myös nelosella, jos Sony ei olisi viimein tullut järkiinsä. Ihmisen mieli on jännä ja miten merkkiuskollisuus sekoittaa pään. Mieluummin siedetään paskempaa kuin vaihdetaan merkkiä suosiolla toiseen.

Kakkonen oli niin heikko tekele lähes kaikin puolin, että siitä ei ole oikein mitään positiivista sanottavaa. Järkyttävä downgrade X:n jälkeen ja muutenkin yksi sekasotku niin teknisesti kuin pelillisesti. Ehkä piti kiireellä saada markkinoille Swithin alkuaikoina.

Mutta onneksi kolmonen näyttää jo sen verran paremmalta, että tuli ihan ennakkotilattua.

Itse sain tuossa kesän alussa Steam Deckin vihdosta viimein ja on ollut kovalla käytöllä siitä lähtien. Steamin loputon pelikirjasto kulkee mukana kaikkialla ja vielä ei ole tullut vastaan yhtään ei-yhteensopivaa peliä. Jopa kaikkein vanhimmat klassikkot, kuten Tomb Raiderit ja Morrowindit toimii täysin ilman mitään säätämistä. Vehje pyörittää jopa Red Dead Redemption 2 luokan isoja pelejä 60fps, jonka vuoksi kokemus on huomattavasti konsoleita parempi. Resoluution ei tarvitse olla 4k:n luokkaa, vaan näyttää pienellä ruudulla terävältä alhaisillakin resoilla. Luksusta on, että voi valita hetkessä eri ohjaustyylejä ja laite suosittelee jopa emulaattoripeleille parhaat ohjainasetukset. Sitten on vielä tarjolla pelaajien tekemiä ohjausvaihtoehtoja, jotta itse ei tarvitse alkaa mitään virittelemään.

Mutta kaikkein parasta on Steam Deckin kyky pyörittää emulaattoreita. Toki Retro Arch toimii täydellisesti laitteella, mutta homman saa vietyä vielä pidemmällä asentamalla Emu Deckin, joka tekee pelien emuloinnista vielä helpompaa. Se on kuin välikerros Steamin ja Retro Archin yläpuolelle ja yhdistää vielä mukaan Dolphinit ja muut emulaattorit kaupan päälle. EmuDeck hakee kaikkiin peleihin kansikuvat, viralliset nimikkeet yms. ja iskee ne suoraan näkymään automaattisesti Steamin kirjastoon muiden pelien kanssa. Mikäs sen mukavampaa, kun mukana kulkee vaikka kaikki N64, PSP, PS1, DS, 3DS, PS2 ja Gamecube pelit ja ovat nätisti esillä heti alkuruudussa. Laitteen avoimuuden vuoksi pelejä voi modata miten huvittaa ja kaikki mikä toimii PC:llä, toimii myös tällä. Esim. Metroid Primeen saa widescreen tuet ja HD-tekstuurit samalla tavalla. Tarvittaessa voi iskeä kaapelilla kiinni telkkariin ja pelata kavereiden kanssa moninpelejä.

Kun on tottunut pelaamaan kaikenlaisilla 3DS:n, Vitan ja Switchin umpipaskoilla analogisilla tateilla, niin onhan Steam Deck täysin eri sarjassa siinäkin mielessä. Laite ei ehkä ole mikään maailman nätein, mutta ei tunnu siltä että hajoaa käsiin.

Suurimmat miinukset annan bugisesta käyttöliittymästä. Välillä tulee random crasheja ja joku peli ei suostu sulkeutumaan, ellei pakottamalla sulje. Ei mitään vakavaa, mutta sellaista pientä sekoilua. Onhan kyseessä kuitenkin Linuxin päälle rakennettu kikkare, jossa enemmän ominaisuuksia ja vapauksia kuin normaaleissa konsoleissa yhteensä. Tästä syystä en myöskään lähtisi suosittelemaan laitetta ihan uunoille, vaan PC:n tyyliin kannattaa olla vähän ymmärrystä näpertämisen päälle.

Jos Valve saa seuraavaan malliin lisättyä Oled/HDR-näytön ja korjattua lastentauteja, niin onhan tämä aika kermainen laite.

Edelleenkään en pidä edes next geniä koskaan alkaneeksi. Ei olisi menettänyt mitään, vaikka Ps5:sta ja uutta Xboxia ei olisi koskaan julkaistukaan.

Kävinpä ajelemassa tuon Model 3:n Kaban hehkutuksien jälkeen, kun aivan lähellä autoliikkeellä koeajettavana. Oikeassa olit, että onhan se selvästi paremmin ajettava ja muutenkin modernimman oloinen kuin aiemmat S ja X -mallit, joilla itse olin ajellut.  Ei tuntunut samalla tavalla superviriteltyltä junalta, vaan käyttäytyi selkeästi ketterämmin ja ihan kuin rengasmeluakin ois ollut selkeästi vähemmän. Tosin tienpinta täysin erilainen ja pehmeät kitkat alla vaikuttaa. En vaan tajua tuota yliturvallista designia ulkopuolelta, joka hukkuu liikenteen massaan, kun sisältä kuitenkin yrittää oikeasti näyttää erilaiselta kuin muut.

Mutta silmiini osui samalla reissulla Audin E Tron GT. Oli kyllä ihan törkeän siisti menopeli ja upposi kyllä itseeni kunnolla. Kuvista ei oikein ole saanut samalla tavalla todellista kuvaa muotoilusta ja näytti liian palleroiselta, mutta livenä ihan eri fiilis. En myöskään tiedä miten luotettava tekniikaltaan verrattuna Teslan sähköhommeleihin, mutta olo oli kuin ois tulevaisuuteen astunut autossa. Hintaakin alkoi olla sen verran lisävarusteiden kanssa, ettei oikein järkeä ostella vielä. Jos tuollaisen saisi jossain 70k hinnoissa, niin siinä ois varmaan seuraava auto minulle. Ylipäätään arvoitus itselleni, että kannattaako sähköautoja koskaan edes ostaa käytettynä, jos tuollainen pamahtaisi joskus käytettynä vastaan.

Pitäisi hommata tuo itselle PC-näytöksi. Olisi varmaan aika täydellinen. Olen jo pitkään käyttänyt suurempia oledeja näyttönä, mutta onhan ne olleet hiukan liian suuria läheltä katselemiseen. Tuo koko varmaan alkaa olla ihanteellinen. Mikä vaan on tuo syntisen ruma jalusta?

No ei ole.

On. + Se ettei vielä ole juuri mitään vaihtoehtoja, kuten itsekin sanoit.

3-4 vuotta ei ole ajallisesti vielä yhtään mitään automaailmassa, mutta tuskin tässä kovin kauaa enää menee, kun kaikilta alkaa puskea malleja, joissa ei ole lastentauteja. Jos Tesla haluaa siinä vaiheessa, että heitän 80k-100k heidän autoonsa mieluummin, kuin mahdolliseen uuteen Porcheen, Mersuun tai Audiin, niin haluan nähdä auton, joka näyttää ja tuntuu jokaista nippeliä myöten 100k autolta, eikä tavalliselta perhekaaralta. Minimalistinen tyyli on kiva, mutta materiaalien laadussa ja ohjaustuntumassa vielä valovuoden perässä. Toki se Model 3 on paljon kohtuullisemman hintainen, eikä minulla muutenkaan ole mitään Teslaa vastaan. Päinvastoin toivoin että seuraavan sukupolven Teslasta tulee jotain päräyttävää ja kunnon luksusluokan auto, joka näyttää vanhoille jäärille. Ylipäätään toivon että viimein päästään tästä riivatusta autojen tutusta ja turvallisesta pappatyylistä eroon ja konseptityylisiä autoja enemmän markkinoille.

Kaveri tilasi Polestarin itselleen ja olin mukana koeajelemassa. Ihan jees auto kyllä, ei suurempaa valittamista, mutta 65 000 euron lopullinen hintalappu nostatti vähän ajatuksia, että ei ihan sillä tasolla, mitä tuon hintaiselta autolta odottaisin.

Tesla olisi varmaan vihoviimeinen sähköauto, jonka ostaisin, jos sellaista vielä edes harkitsisin. Ensimmäisenä markkinoilla oleva järkevä sähkökaara toki kerää huomiota ja Elon Musk on planeetan kovin jätkä, mutta koko auton juju on vain sen teho. Nyt kun muut valmistajat alkavat puskea sähköautojaan ulos, niin Tesla saa ihan kunnolla parantaa autojaan. Sisustus ja kaikki muu on aivan uskomattoman bulsua verrattuna muihin samassa hintaluokassa pyöriviin esim. saksalaisiin malleihin. Vähän kuin ajaisi supertehokkaalla Toyota Corollalla. Ja puhun siis Model X ja S -malleista. Sillä halppis Teslalla en ole edes ajanut, joka lienee varmaan vielä "normimpi" kaara.

Koko autoilu aiheena on alkanut vituttamaan viime aikoina. En osaa edes kuvata koko aihetta kun siinä on niin paljon asioita aivan päin vittua. Siltikään ei ole tullut edes mieleeni että autoilusta luopuisi. Jo arjen saneleman pakon vuoksi.

Mikä siinä nyt niin tympii? Autoilu on ehkä parasta mitä tiedän. Kaikesta muusta voin luopua, mutta ei kunnon autosta. Toki mikään ei voita sitä käytännöllisyyden tunnetta, kun saa vapaasti kaahailla minne huvittaa ja milloin huvittaa, mutta bonuksena voi vielä katsella, kun Penat kyyhöttävät odottamassa ruuhkaisia bussejaan sateessa paineissa maskit kasvoillaan.

Just mietin, että pitäisi ostaa joku kolmaskin auton talouteen. Jättää vaikka tyhjäkäynnille öisin, jos ei muuta käyttöä keksi. Toki auto itsessään maksaa rahaa, mutta jos taloudessa liikkuu mukana useampia tyyppejä, niin onhan autoilu vielä kaiken lisäksi halpaa kuin saippua jopa nykyisillä bensahinnoilla. Ei jää paljoa hintaa per lärvi ja kulkee vielä tavaraakin mukana kiitettävästi. Ei pienintäkään järkeä edes taloudellisessa mielessä ikinä liikkua esim. junalla.

F-Zero X tuli viimein pelattavaksi N64-sovellukseen. Oikeastaan se ainoa syy miksi sorruin koko palvelun maksamiseen, sillä X kannettavassa muodossa olisi ollut parhautta, mutta pitihän se arvata että suoraan persereikäänhän se oli vedetty.  

Alkuperäisen X:n ruudunpäivitys on tiukimmissakin tilanteissa timanttisen täydellinen 60fps, mutta tässä paskapökäleessä takkuilee koko ajan jopa time trial -modessa, jossa ei ole cpu-kuskeja aiheuttamassa kaaosta. Eikä siinä vielä kaikki - ihan täynnä kaikenlaisia visuaalisia sekoiluja. Käytännössä peli on tällaisessa tilassa täysin pelikelvoton. Ei pienintäkään toivoa pystyä ajamaan kunnollisia aikoja, kun peli pätkii tai pyörii keskimäärin varmaan jossain 40fps hujakoilla. Alkuperäisellä Wii:lläkin toimi paljon paremmin.

Eikö Nintendo osaa enää tehdä yhtään asiaa kunnolla tai huolella valmiiksi? Kaikki aina pitkin poikin reisiä.

50+h takana ja eipä tähän voi paljon muuta sanoa kuin, että tämän jälkeen rima on asetettu niin korkealle avoimen maailman peleissä, etten usko kenenkään pääsevän pitkään aikaan lähellekään.

From Softwaren tyyli ja tapa tehdä pelejä on vaan omalla tasollaan teknistä toteutusta lukuunottamatta. Eivät yritä nuolla Sonyn ja monien muiden tapaan kaikkien perseitä, vaan keskittyvät puhtaasti pelaamisen iloon tekemällä pelejä omalla tyylillään. Taistelumekaniikat, varusteet, vihudesign, kenttäsuunnittelu, tutkiminen ja löytäminen, visuaalinen tyyli ja alueiden yleinen kiinnostavuus saa viimeisimmän Zeldan tuntumaan ihan keskeneräiseltä prototyypiltä. Bloodbornessa saattoi olla vielä ikimuistoisempi visuaalinen tyyli ja Dark Souleissa tiukempaa kenttäsuunnittelua, mutta kun ottaa huomioon pelin laajuuden, niin mitään vastaavaa en ole aiemmin nähnyt. Pelaajalle annetaan Zeldan tyyliset vapaat kädet puuhastella kaikenlaista, mutta toisin kuin Zeldassa, peli ei yritä väkisin tehdä kaikesta tasaisen helppoa ja muutenkin tutkimisen taso ja palkitsevuus on täysin eri tasolla. Erilaisten vihollistenkin määrä on jotain käsittämätöntä Zeldan jälkeen.

Pelkäsin, että tekevät pelistä aiempia osia helpomman, mutta sekin huoli oli turha, sillä välillä tuntuu, että peli on jopa vaikeampi kuin aiemmat osat. Mutta ihan parasta, että enää ei tarvitse jäädä tunneiksi kiinni yhteen bossiin, vaan aina voi vaan lähteä ihan muihin maisemiin ja palata asiaan joskus kun siltä tuntuu. Kuitenkin jos joku haluaa, niin pelin saa tarvittaessa erittäin helpoksi uusilla summoneilla, joiden avulla kuka tahansa voi pelata pelin läpi ja nauttia vaan seikkailemisesta. Win-win.

Nintendon pitää Breath of the Wildin jatko-osalla tykitellä ihan kunnolla, jos meinaan millään tasolla edes kiinnostua siitä tämän jälkeen.

10h tuli pelattua lähes putkeen ja peli on ollut loistava. Käytännössä Zelda-tyylistä seikkailua, mutta yhdistettynä Souls-peleihin. From Software on tajunnut palkita tutkimisen ja löytämisen ilon jo aiemmissa peleissään paremmin kuin kukaan muu ja mikä nautinto, kun peli ei tuputa mitään paskaa naamalle, vaan hetkessä pääsee pelailemaan ja ITSE keksimään asioita. Ja vihudesigneissaan tietenkin täysin omalla tasolla, kuten yleensä. Enemmän tullut erilaisia vihuja jo vastaan tässä vaiheessa, kuin yleensä open world -peleissä on yhteensä.

Open world huolestutti itseäni alkuunsa, mutta maailma tuntuu suurimmaksi osaksi niin käsin tehdyltä ja suunniteltulta, että huolet taisivat olla turhia. Niitä harvoja avoimia pelejä, joissa ei tarvitse käyttää karttaa tai mitään typeriä markereita koko ajan, sillä alueet ovat oikeasti mieleenpainuvia. Toki lajuus verottaa tietenkin jonkin verran yleistä kenttäsuunnittelua, joka näkyy esim. pienemmissä luolissa. Ne ovat Bloodbornen chalice-luolastojen tasoa, mutta tässä vaiheessa se ei ainakaan ole vielä haitannut, sillä taistelut itsessään ovat mielenkiintoisia, eivätkä vain huitomista.

Peli on teknisesti last geniä, mutta tyylisuunta antaa anteeksi niin paljon, että monin paikoin peli näyttää ihan mielettömän hyvältä. Ja mikä tärkeintä muistettavalta! Ei geneerisiä Unreal-metsiä ja taloja.

PC-versio tulilla itsellä ja peli pörrää 4k-resoluutiolla ja 60fps suurimman osan ajasta. Muutamia ihmeellisiä pieniä randomisti tapahtuvia nykäyksiä joskus, jolloin framerate seilaa 50-60 välllä ja sitä ei saa poistettua vaikka asetukset tiputtaisi minimiin, mutta se on pientä verrattuna sarjan aiempiin peleihin, kun vähän aikaa sitten testasin Bloodbornea, joka on lähes pelikelvoton framespacing ongelmineen. Dark Souls 3 on ollut varmaan sarjan ainoa peli, joka pelitti järkevästi. Ilmeisesti Ps5-versio toimii 60fps vain jos pelaa Ps4-versiota, joka on täysin naurettavaa.

Onneksi on olemassa modaajat. Ei varmaan mene kauaa, kun alkaa puskea modeja, jotka poistavat PC-versiosta 60fps rajoituksen ja muutenkin viilaavat kaiken kuntoon paremmin kuin From Software itse.  

Huh, huh, taitaa pitkästä aikaa tulla oikeasti hyvä ison luokan peli, eikä vaan geneeristä rapaa isolla budulla tehtynä. Pääsee kohta tykittelemään.

Uudessa Pokessa on kyllä muutamia hyviä uudistuksia, jotka voisivat jäädä pelisarjaan pysyvästi. Nappailu on kivaa ja on siistiä, että taisteluissa voi vapaasti liikkua ja ne alkavat välittömästi. Pelinä muuten tämä on lähinnä keskeneräinen prototyyppi, jolla demotaan näitä uusia ideoita. Rumin open world -peli koskaan on sinällään ihan saavutus. Tuntuu kuin joku olisi ostanut Unityn asset storesta jonkun open world -demo kitin ja heittänyt Pokemonit sisään. Piirtoetäisyys on muutaman metrin luokkaa ja pelissä on muutama erilainen assetti, jota on heitelty sinne tänne. Pokemonien animaatiotkin tippuvat 5fps:n tasolle jo lyhyen matkan päästä. Peli on yleisesti ihan naurettavan halvan oloisesti tehty valikoita lukuunottamatta. Pokemoneissa itsessään ei ole mitään vikaa, onhan ne tehty jo vuosia sitten, joten kysymykseksi jääkin, että mihin tässä on aikaa käytetty. Totuus lienee, että ei paljon mihinkään, koska pelihän tuli todella nopeasti markkinoille.

Pelissä on yksi juosten kustu kaupunkihubi ja ympärillä tyhjää maastoa, jossa Poket mellastavat. Jopa huonoimmat Poke-pelit ovat tunnettuja varsin hyvistä soundtrackeistaan, mutta tässä on vedetty Breath of the Wildin tyyliin musiikit pois. Vihasin sitä jopa Zeldassa, mutta tässä ambienttiäänet ja pimputtelut ovat vielä huonommin tehty. Lisäksi pelin 5.1-äänet on muutenkin rikki.

Peli on vastanut täysin sitä mitä odotin ennakkovideoiden perusteella, joten ei tätä pettymykseksikään voi sanoa.