Onneksi hahmojen voicet saa säädettyä nollille.

Mikähän ois paras paikka ennakkotilata fyysinen versio pelistä?

Tuli paukuteltua demo läpi. Pelin graafinen tyyli on kohtuullinen takapakki vanhoista nes ja snes -pikselipeleistä, vaikka pahempaakin toki nähty. Mutta muuten ei juuri varsinaisesti valittamista. Ohjaus tuntui samalta kuin aina aikaisemminkin ja oli ihan viihdyttävä pikku pläjäys. Demon kenttä oli yllättävän haastava normaalilla pelattuna ja bossi ei ollut vain kahden liikkeen toistoa. Menee kyllä ostoon.

Voi jeesus tota X4:n viimeistä bossia. Pelasin varmaan neljä tuntia putkeen ilman tulosta.

Se on yks sarjan vaikeimpia varmaan. Erityisesti Zerolla kunnon työmaa.

Harva asia ottaa päähän yhtä paljon kuin Halon kohtalo. Oikea malliesimerkki miten käy, kun lähdetään raiskaamaan pelisarjaa koittamalla väkisin yrittää miellyttää kaikia massoja. Lopulta pelisarja ei kiinnosta oikein ketään.

343 Industries on firmana ihan täyttä rapaa, mutta kyllä niin on Bungiekin. Halo 3 oli minusta vielä hyvä, mutta jo selvä askel taaksepäin monessa mielessä + että 30fps ja paska nettikoodi ei auttanut asiaa yhtään. Teknisesti naurettavan huono ja ajastaan jäljessä. Sitten tuli vielä Reach, jossa mentiin jo metsään pahemman kerran. Bungien oma näkemys pelisarjaansa kohtaan oli ihan eri kuin mitä pelaajat halusivat ja sama tuntuu jatkuvan Destinyn kanssa. Piti rueta lisämään kaikkea uskomattoman typerää paskaa moninpeliin ja ei jaksettu enää edes tehdä kunnollisia mappeja, vaan suoraan laiskasti yksinpelistä irroitettiin huoneita, sekä jotain naurettavia mappieditorilla tehtyjä virittelyjä. Ei ihme, että pelaajamäärät romahtivat. Suositusta ja mainetta niittäneestä kilpapelista tulikin yhtäkkiä aivan kuin party-peli, jossa kaahaillaan jeepeillä, lennellään jet packeilla ja ties mitä.

Muistan kun ostin Halo Reachin ja miten vihainen ja pettynyt olin sen paskuudesta. Oli vaikea uskoa todeksi. Valikoita myöten ihan täyttä rapaa, tosin mikään ei vetänyt vertoja nelosen paskuudelle. En jaksa edes kirjoittaa, kun niin pelikelvoton tekele. Pelasin muutaman päivän, enkä enää koskaan koskenut koko peliin. Vitosessa oli askelia parempaan suuntaan, mutta siinä vaiheessa Halo ei enää jaksanut kiinnostaa.

Soccer
Tennis
Donkey Kong
Mario Bros.
Super Mario Bros.
Balloon Fight
Ice Climber
Dr. Mario
The Legend of Zelda
Super Mario Bros. 3

Nintendolla on kyllä joku fetissi päästä julkaisemaan nuo samat paskat kerta toisensa jälkeen. Ketään ei oikeasti kiinnosta Balloon Fightit ja Soccerit. Hirvee valikoima vanhoja klassikkoita nes ja snes-ajalta, mutta aina pitää aloittaa julkaiseminen noista samoista. Kerralla koko kirjasto esiin.

Ensifiiliksiä:

 Mega Man X4:n musat kolahtavat myös täysillä. Pelissä on jotain 90-luvun lopun viatonta charmia, jota on vaikea pukea sanoiksi. Pelattavuus on kohdillaan eikä input lagista ole tietoakaan. Kentät ovat melko huonoja, koska voit käytännössä vain juosta ne läpi hakkaamalla lyöntiä ja dash-hyppyä samanaikaisesti. Bossit ovat taas välillä jumalattoman vaikeita ja niitä saa vääntää kymmeniä kertoja. Zerolla pelaaminen on mielekkäämpää kuin Mega Manilla.

Aikalailla just näin. X4 on periaatteessa aika heikko tekele ja sen kenttäsuunnittelu on huomattavasti aiempia osia huonompaa. Lyhyitä kenttiä, höystettynä äkkikuolemilla, jotka eivät hirveästi edes hyödynnä samalla tavalla liikkuvuutta kuin Snessin peleissä. Isot spritet tekevät myös kaikesta ahtaan oloista ja eritysiesti Megaman animeäänet rasittavat tärykalvoa. Joka hemmetin hypyssä sellainen 10 vuotiaan "äh"-ääni. Toisaalta Zero luo hieno vaihtelua sarjaan ja soundtrack, kuten sanoit, on täyttä kamaa ja auttaa jaksamaan.

Olen nyt melkein pelannut X4:n pitkästä aikaa läpi ja voisin melkein vannoa, että tässäkin on jonkin verran input lagia. En vaan voi vertailla, kun en omista alkuperäistä peliä enää, enkä muutenkaan ole tätä osaa niin paljoa pelannut, että kaikki lähtisi selkärangasta.

Splatoon 2 taas on yksi parhaita tiimishoottereita ikinä täysin uniikkien pelimekaniikkojensa kanssa.

Voiko siinä vieläkään edes tiimata kavereiden kanssa, järkevät lobbyt ja toimivat voice chatit? Viime kokemusteni perusteella varmaan yksi huonoimpia tiimipohjaisia räiskintöjä. Kaiken kruunaa varmaan alhaisimman tick raten servut, joita peleissä on nähty.  

Hienosti Capcom ryssinyt tämänkin julkaisun. Input lagi on melkoinen ja iski naamalle välittömästi, kun niin paljon tullut pelattua näitä pelejä.Hahmot tuntuvat liikkuvan tervassa ja hypt, dashit yms. lähtevät selvällä viiveellä, vaikka pelaisi suoraan switchin näytöllä. Tuli testattua kaverin homebrew-Switchillä emulaattorilla ja eron huomaa heti.

Sama juttu kuin ekassa Collectionissa pleikkarilla, eikä sitä koskaan korjattu. Mikä tässä on niin vaikeaa? Ei silti varmaan haittaa, jos ei ole pelannuy sarjan pelejä aiemmin.

Sanotaanko että Link on kyllä vihoviimeinen syy ostaa tuo peli. Vanhemmat Monster Hunterit ovat haastavia ja vaativat kärsivällisyyttä korkean aloituskynnyksen takia. Tämä on sarjan paras osa, mutta yksin et pysty tätä pelaamaan kovinkaan pitkälle, tai ainakin se tulee olemaan erittäin turhauttavaa. Jos ei löydy pelikavereita, niin ainakin randomeiden kanssa netissä pelaaminen on lähes välttämätöntä. Siihen kannattaa varautua, sillä yksin pelatessa tulee turpaan. Jos haluat casuaalimpaa touhua, niin osta Ps4:lle World. Siinä vihut skaalautuvat pelaajamäärein mukaan ja vaikeustaso on muutenkin huomattavasti alhaisempi. Sisältöä on murto-osa (mutta riittävästi alkuun, kun yksin pelailee) ja koko G-rank puuttuu kokonaan, mutta siitä saa hyvän ja aloittelijaystävällisemmän kuvan pelisarjasta.

Ja vaikka kaikki niiden teknisiä saavutuksia (ihan syystä) kehuu, silti ne on huonoimmat versiot peleistä.

Ööh, se on vähän miltä kannalta katsoo. Kannettavuuden takia minusta parhaat versiot peleistä ja ostan Switch-version aina mieluummin kuin Ps4-version, ellei Switch-versio ole jotenkin täysin juosten kustu.  Tässä kesälläkin matkustellut ympäri maailmaa ja veneilly pitkiä matkoja. Iltaisin jossain autiosaarella istuskellessa ja Crash Trilogiaa pelaillen, samalla kun aurinko laskee taivaanrantaan, ei just ole tullut mieleen, että voisin pelata samaa peliä kotona muutaman pikselin korkeammalla resoluutiolla.

Vaivattomuus ja kannettavuus on vaan ylivoimainen valttikortti itselleni. Ja vähän samasta syystä olen aina pelannut myös konsoleilla mieluummin kuin PC:llä, ihan sama vaikka PC:llä pyörisi pelit vähän paremmin. Ei kiinnosta nyhrätä koneella ja säätää paskaa, kun voi helpommin istua sohvalla ja pelata pelejä. Siinäpähän PC-pellet lesoilevat vähän hienommilla peleillään homeisissa nurkissaan. Tuolla logiikalla voisi olla tekemättä pelejä millekään muulle kuin PC:lle, kun konsoliversiot on aina huonompia visuaalisesti.

Metroidit ja Castlevaniat ovat itselleni yksiä parhaita pelisarjoja ja aina niiden kaavaa matkivia pelejä on tullut pelattua hitosti. Valitettavasti lähes kaikki rapaa tai korkeintaan ihan jees. Axiom Verge oli loppupeleissä just tuohon ihan jees sarjaan kuuluva peli vielä, mutta suurin osa paljon huonompia. Siinä missä joku Stardew Valley on reippaasti esikuviaan parempi peli, en ole löytänyt vielä lähellekään Metroidin tai Castlevanian tasoisia virityksiä.

Hollow Knight on kyllä tähän mennessä niistä helposti paras, mutta en laittaisi edes samalle lähtöviivalle klassikoiden kanssa, ainakaan ensimmäisen 20h pelitunnin perusteella. Vihudesign on ulkonäönsä puolesta suorastaan häiritsevän huonoa ja niiden random-äänitööttäilyt lähinnä ärsyttää pidemmän päälle. Alueiden visuaalinen tyyli on ihan tarpeeksi hyvää ja paikoin oikein tunnelmallista, mutta varsinainen kenttäsuunnittelu ei oikein iske. Tuntuu liian usein kasalta randomeita käytäviä, joita ei millään meinaa muistaa, kun jossain Super Metroidissa Ja SOTN-kaltaisissa peleissä taas lähes jokainen alue pureutuu päähän jo ekan kerran jälkeen, sekä muutenkin ovat täynnä ikimuistoisia yksittäisiä huoneita ja tiloja. Musiikit ovat kans liian geneeristä "tunnelmamusiikkia", mikä ois iskenyt ehkä joskus, mutta vastaavia ambient-tunnareita on nykyään joka toinen peli täynnä.

Mutta bossitaisteluissa ja vihollisten varsinaisessa liikkumisessa mennään kyllä vahvasti edelle. Selvästi Dark Souls -tyylisiä viitteitä. Vaikeustaso on mukavan korkean eivätkä bossit ole vain kasa hp:ta, joista ei ole mitään vastusta. Ylipäätään hahmon liikuttelu on täydellistä ja tyydyttävää. Oikeastaan hyvin lähellä Megaman X -sarjan pelejä, joten liikkuminen tulee ihan selkärangasta, varsinkin kun sai dashin yms.. Pitää läpäistä peli, niin osaa sanoa tarkemmin, että nouseeko mielipide ylöspäin vai laskeeko alaspäin. Ihan hyvä peli, mutta ei mitään tajuntaa räjäyttävää tähän mennessä.

Varmaan paras ratkaisu tuossa hintaluokassa on Genelec G2 x2 + joku perus vahvistin ja ehkä subi, mutta subista ei ole paljoa iloa kerrostalosta, kun ei sitä oikeasti pysty kunnolla ikinä käyttämään. Suoraan ei niitä telkkariin ainakaan kannata laittaa, vaikka toimivatkin niin. Kannattaa toki muistaa että onhan se 5.1-setti aina huomattavasti isompi elämys elokuvissa ja peleissä kuin pelkkä 2.1. Ei se ole oikein korvattavissa millään kuulokkeilla tai seteillä. Kaikki televisioiden sound barit yms. pökäleet kannattaa suosiolla unohtaa. Ihan muovipurkkileluja.

Sitten jos budjetti taipuu, niin en voisi enempää suositella näitä: https://mareks.fi/elac-fs-267-lattiakaiutinpari?___store=fi Itsellä ollut nyt käytössä tuollaiset edessä ja takana, enkä vaihtaisi mihinkään, vaikka olisi rajaton budjetti. Yksinkertaisesti kuulostavat niin hyvältä, etten pysty kunnolla käyttää Genelecin tööttejä edes PC:llä enää ja lisäksi näyttävät valkoisena sairaan hienoilta. Edes pari tuollaista ja joku vahvistin, eikä tarvitse enää koskaan miettiä äänentoistoa.

Ei varsinaisesti liity aiempaan, mutta on tullut myös vuosikausia tapeltua kuulokkeiden kanssa. En yksinkertaisesti ole ollut tyytyväinen oikein mihinkään. Sennheiser HD 600, 700 ja 800s.. Beyerdynamicilta pari lippulaivamallia ja mukamas kalliita vahvistimia. Tuhansia euroja suoraan persereikään. Ei kyllä ikinä kannata tuhalta rahaa kalliisiin kuulokkeisiin, kun ei niistä lopulta saa ikinä sellaista wow-elämystä kuin kunnon lattiakajareista ja aivan ylihinnoiteltuja.

Lopulta törmäsin vahingossa tällaisiin Marshallin kuulokkeisiin. Hitto 150 euroa oli vaan Verkkokaupassa ja ekan kerran elämässä tuntuu ettei rahat mennyt persereikään kuulokkeissa. Jos joku etsii edullisia kuulokkeita, niin kannattaa käydä testailemassa. On Ear on miinusta, mutta kulkee erinomaisesti matkoilla, eikä vaadi tonnin vahvistinta päälle raahattavaksi.

https://www.verkkokauppa.com/fi/product/52909/hmdhd/Marshall-Mid-Bluetooth-kuulokkeet-mustat

No, nyt taas mennään. Lähes käyttämätön Apple Macbook Pro 15" ja näppäimistöstä osa napeista lakkasi vaan toimimasta ja osa jumittelee. Takuuseen menee toki, mutta saa taas odotella ikuisuuden. En suosittele tätä uusinta romua kenellekään. Ostakaa vanhempia malleja.

Lisäksi imee sleep-tilassakin akun tyhjiin hetkessä. Monta kertaa ladannut illalla ja huomannut aamulla avatasessa, että mennyt akku yöllä tyhjäksi lepotilassa ollessa.

Odotan kyllä todella innolla tätä MMX1-collectionia. Tuli tilattua jo fyysinen versio ennakkoon.


X1 on klassikko, mutta siinä ei vielä oikein osata hyödyntää uusia pelimekaniikoita kenttäsuunnittelussa niin hyvin ja muutenkin osa kentistä on vähän liian lyhyitä ja yksinkertaisia. Lisäksi että dash-ominaisuuden saa vasta lumikentässä, pakottaa käytännössä aina pelaamaan sen kentän ensimmäisenä. Vähentää uudelleen pelaamisen innostusta aika hyvin. Superhyvä, mutta Megaman 2:n tapaan yliarvostettu, kun sattuu olemaan nyt monen se ensimmäinen Megaman X -peli ja eivät ole muita osia läheskään niin paljoa pelanneet.

X2 on sarjan paras aika helposti. Monipuolisin, paras pelattavuus, paras kenttäsuunnittelu ja vihudesign. Musiikitkin vähintään X1:n tasoa, ellei jopa paremmat. Tähän ei mitään lisättävää. Jos pitäisi yksi Megaman peli pelata elämän aikana, niin se varmaan olisi Megaman X2.

X3:ssa on edelleen timantinkova pelattavuus, mutta kenttäsuunnittelu ottaa pahemman kerran takapakkia. Myös vihollisten vaihtelevuus on ihan murto-osaa verrattuna kakkoseen ja osa kentistä ihan lyhyitä ja tyhjiä. Myös salaisuuksien ja lisäarmorien etsimisessä on vähän turhan paljon kikkailua. Peli on kuitenkin täyttä kamaa edelleeen ja mielestäni parempi kuin X4.

X4 kärsii myös lyhyistä kentistä ja muutenkin pelin spritet ovat vähän liian isot, jotka vievät tilaa näytöltä ihan liikaa. Mutta pelissä voi ensimmäistä kertaa pelata kokonaan Zerolla, joten käytännössä pelin voi pelat läpi kahdella täysin eri tavalla, mikä on ihan kova juttu. Vaikeustaso heittelee välillä aika paljon.

X5-X6 yms. eteenpäin ovat totaalista paskaa, eikä niiden pelaamiseen kannatta hukata elämää. Erityisesti X6 ei ole pelkästään huono Megaman, vaan totaalista ripulia millä tahansa mittapuulla. X7 en ole edes pelannut, enkä pelaa. 3D-paskaa sotkettuna 2D-juttuihin ja olen lukenut että voi olla vielä huonompi kuin X6.

Fortniten ampuminen on suuren luokan paskaa. RNG-damage juttuja ja suurin osa aseista toimii hitscanilla vielä, eli luodeilla ei ole varsinaista lentorataa, vaikka peli muka yrittää näyttää luodin lentämisen.

Ainoa tämän hetken peli, jota jaksan odottaa innolla.

Pc ja Xbox-tunnarit voi. Sonyn homostelujen takia ps4-versio on täysin omassa lokerossa. Peli kysyi heti ekana epic-tilin tunnusta käynnistäessä.

Latasin tuon Fortniten Switchille, vaikka en niin välitäkään pelistä sen rakennuspaskan ja luokattoman randomin ampumisen takia.

Mutta täytyypä sanoa, että on kyllä todella hyvä porttaus! Crossplay pc- ja xbox-pelaajien kanssa ja hemmetti voice chat -tuki ilman mitään Nintendon paskahärpäkkeitä. Siis miksi helvetissä Nintendo tuputtaa sitä paskaansa peleissään, jos Switch tukee suoraan Voice Chattia kuulokeportista? Muutenkin kaikki friend-listat voi importata muilta konsoleilta, säätää kontrollit ja asetukset just niin kuin haluaa. Muutenkin näyttää hyvältä ja pyörii tarpeeksi sulavasti. Tulee varmasti olemaan supersuosittu Switchilläkin.

Meni myös Hollow Knight latinkiin ja kohta tulee Dark Souls. Ikarugakin tuli ladattua ja pelattua reissussa. Vaikka E3-messut vedettiinkin persereikään, niin Switch on kyllä itselleni ylivoimainen suosikkikonsoli tällä hetkellä. Ei vaan kannettavuutta voi mikään päihittää ja enemmän kuin riittävästi pelattavaa. Ostan aina Switch-version peleistä mieluiten juurikin kannettavuuden takia. Muutenkin laite saa Ps4:n ja Boxin tuntumaan lagiselta ja käyttöliittymältään surkealta, joiden käynnistämistä saa odotella tunnin. Ja jos Nintendo ei saa tuota vanhoja pelejään, niin onneksi voi vetää kohta homebrewt.

Enää kun sais ristiohjaimellisen Joyconin.

Ei oikeastaan mitään itseä kiinnostavaa isompaa megapeliä koko loppuvuonna millekään alustalle. Palaillaan asiaan ens vuonna.

Resident Evil 2 remake on oikeastaan ainoa iso peli, jota tällä odottaa.

Lisää hahmojahan tuo peli just tarvitsee. Alkaa mennä koomiseksi. Toivottavasti seuraavaksi käyvät sound menussa ääniefektit läpi yksitellen.

Nintendo alitti villeimmätkin odotukseni jälleen kerran.

Porttaus Trash nelosesta ja käyttävät vielä puolet videoajasta tuollaisen turhan nippelitiedon selittämiseen. Ihan perus.. 

Voin jo kuvitella, miten Nintendo käyttää ainakin puolet 40min setistään joidenkin aivan turhien asioiden selittämiseen. "Näin voit uudessa Mario Tenniksessä lyödä erikoislyöntejä ja uudessa Yoshi-pelissä kastella kukkia." yms.

Paras FPS moninpeli ikinä ja minulle koko genin paras peli ihan helposti.  Käytännössä jokainen fps-pelejä, tai kilpailullisista peleistä tykkäävät kaverini ovat myös siirtyneet tähän, kun ei oikein ole mitään syytä pelata mitään muuta, jos vähänkään haluaa jotain syvällisempää kuin normaalit tusinaräiskinnät. Casuaaliin ei kannata koskea edes yksin pelattaessa. Heti kun on pelannut vaadittavat aloituslevelit pois alta, niin suoraan vaan rankedia. Casualin ylipitkissä aikarajoissa ja randomisti tulevissa kohteissa ei ole mitään järkeä.

Taitaa olla myös itselleni yksiä eniten pelatuimpia pelejä koskaan. 700h näyttää pelikello ja noin 2000 pelattua matsia takana. Hiljalleen alkaa tuntua, että tajuaa jotain, mutta joka pelikerralla oppii silti aina jotain uutta. On se vaan niin kova. Ei ois uskonut että Ubilta tulisi jotain tällaista.

Jeps, 1-4 ovat kauttaltaan ihan järjetöntä settiä täynnä. Nykyään tulee roppakaupalla retrohenkisiä pelejä, mutta kyllähän vanhojen Megamanien soundtrack on täysin omassa sarjassaan. Kymmenien vuosien aikana ei ole tullut oikein mitään vastaavaa.

Kolmonenhan on sarjan helpoin osa heittämällä kakkosen jälkeen. Ykkönen oli epäreilulla tavalla vaikea. Ihmeellisiä bugeja, ohjaus vähän kiikkerämpää ja hahmo saattaa hyvin helposti lipsahtaa reunan yli ihmeellisesti. Ice manin kenttä on erityisen kuuluisa siitä, että välillä vaant tippuu niiden lentävien härvelien tasoista läpi ja kuolee.

Tuli pelattua vaihteeksi kaikki 1-9 osaa läpi vähän aikaa sitten. Ykkönen on hiukan vanhentunut peli, jossa sarja haki vielä suuntaansa. Kakkosessa on elementit jo kohdillaan, mutta pelinä äärimmäisen yliarvostettu, kun sattui nyt olemaan monen eka Megaman. Wilyn Castlen kenttäsuunnittelu on umpisurkeaa ja lähes kaikki bossit siellä aivan luokattomia. Muutenkin asebalanssi on varmaan surkein koko sarjan historiassa. 3-4 osat ovat selvästi parempia peleinä, jos unohdetaan nostalgiset muistot. Kolmonen ja nelonen oikeastaan hioivat kaavat lopulta täydellisyyteen, vaikka suurempia muutoksia ei tullutkaan. Ohjaus, kenttäsuunnittelu ja musiikit ovat parhaiten tasapainossa. Ei vitosessakaan mitään vikaa varsinaisesti ole.

Kutonen on vähän aliarvostettu ja en itsekään niin välitä siitä. Vähän siitä haisee sellainen "tehdään nyt vielä yks" -meininki. Vaikka olen pelannut pelin monta kertaa läpi, niin en muista oikein mitään.  Megaman 9 ja 10 on tehty suoraan Megaman 2 -tyylillä ja otettu kenttäsuunnittelua kolmosesta ja nelosesta. Ysi on varmaan järkevästi ajateltuna sarjan paras peli, vaikka oma suosikkini onkin varmaan nelonen. Siinä ei ole ykkösen ja kakkosen tyylistä paskaa, eikä myöskään tunnu pikaiselta rahastukselta. Aika viimosen päälle tehty.

Onko muuten yöpymismahdollisuutta. Ihan perseestä lähteä liian aikaisin Tampereelle tai sitten keskellä yötä ajelemaan, jos autolla tulee. Tosin ajattelin ehkä nyt tulla junalla, kun ei jaksa yhtään ajella.

Treyarchin Codit ovat ainoat, jotka tulee enää ostettua. Kaksi muuta tekijää ovat toivottomia. Erinomaista jos eivät enää tuhlaa resursseja jonninjoutaviin kampanjoihin! Ovat varmaan huomenneet ettei suurinta osaa voisi vähempää kiinnostaa. Siegessäkin panostettu täysillä vaan moninpeliin, mikä on oikea suunta tällaisissa peleissä.

Siege on pilannut kiinnostuksen muihin fps-peleihin, mutta ehkä kevyempi moninpeli uppoaisi tähän väliin taas.

Itse pelasin ristiohjaimella pelin läpi, mutta tattikin toimii ihan jees. Pääasia ettei mitään liikkeentunnistuksen paskaa ole survottu mukaan.

Semmosta. Sen lisäksi että Starfox on varmaan Nintendon yks paskimpia ja vähiten kiinnostavia pelisarjoja, niin että vielä racing-versio ja Retron tekemä. Ei tule just mieleen mitään huonompaa, mihin retro olisi aikaa voinut käyttää. Ei Metroidia, ei F-Zeroa, ei jotain ihan uutta mahdollisesti fps-peliä tai uutta pelisarjan alkua, tai edes uutta DOnkey Kongia. Mikä tahansa mieluummin.

Kyseessähän on siis parempi peli kuin World, tosin ihan läppä että vasta nyt Capcom vaivautui kääntämään tännekin.

No, en osaa ens viikkoa pidemmälle ajatella mitään, joten alustavasti minulle käy melkein milloin tahansa.