Tuu Tampereelle, ryhdytään pämppäämään huolella. Opetan sulle huonoja tapoja ja vien naisiin.

EDIT: No niin, justiinsa. Ja sitten vielä joku mediamaksu. Miksi minua kiinnostaisi maksaa jostain, jota en käytä?

Uskoisin että maksat tälläkin hetkellä useista asioista joita et käytä. Ei tää nyt niin erityinen case ole.

14€ mätkyä, täytyy laittaa homoverottajalle vähän työmatkavähennyksiä. Eiköhän tää tästä vielä käänny vaikka ei toikaan kyllä vituta.

Tosiasia on, että Ruotsi ei olisi koskaan ollut mitään ilman Suomea ja sama tietysti toisinpäin.

Tai siis tosiasiahan se nimenomaan ei ole. Oli Suomesta toki silti suuri hyöty Ruotsille.

Tää on ihan sairas historiallinen jäänne, siitä kun oltiin 200v niiden orjia, kunnes venäjä meidät vapautti(mm, maaorjuus lakkautettiin, saatiin autonomia jne).

Täältäkin ihan vitun suurta kiitosta veli venäläiselle tästä vapautumisen autuudesta. Nostan molotovin cocktailin kaikille Bobrikoveille.



Yhyy yhyy, joudun opiskelemaan ruotsia, voi voi voi.

Mutsis onnistuu aina yllättämään minut.

No siis hyi vittu, kuinka kukaan nyt vois lukea kirjaa joltain näytöltä? Kyllä se kirja täytyy olla fyysisesti selattavissa.

Hmm, Luigi's Mansion ja Star Fox Adventures olivat kyllä mulle aikamoista kuraa. Luigi's Mansionia en tainnut ikinä pelata edes läpi ja Star Fox jäi äärimmäisen yksioikoisena napinhakkaamisena siihen yhteen läpipeluukertaan. Grafiikat olivat ihan kivat ja niissä kiiturikohtauksissa oli jopa oikeaa vauhdin fiilistä mutta muuten koko peli oli helvetin tylsä. Ja ne Arwing-kohtaukset... mitä vittua?

Super Mario Sunshinesta on keskusteltu mm. täällä.

Wind Waker, jokin siinä ei vaan pelaa. Täytyy varmaan perustaa samanlainen ketju kuin tuosta Super Mario 64 vs. Super Mario Sunshinesta.

Kun mä katson tota pelihyllyäni niin kyllä mun suosikeikseni GC:llä jäivät Pimin ja Ikaruga. Aikamoinen takapakki N64:n ja Dreamcastin jälkeen.

[PARASTA:]

-- voisin tulla tekemään tänne Discworldin virallisen "Parasta/Paskaa"-arvioinnin.

PARASTA:
The colour of magic
Mort
Wyrd sisters
Guards! Guards!
Reaper man
Witches abroad
Small gods
Lords and ladies
Men at arms
Interesting times
Feet of clay
Carpe Jugulum
The truth
Thief of time (Lu-Tze OWNZ.)
Night watch
Going postal
Thud

INDIFFERENTTI:
Pyramids
Soul music
Maskerade
The fifth elephant


PASKAA:
The Light fantastic
Equal Rites
Sourcery
Eric (Faustin remake, miksi?)
Moving Pictures
Hogfather
Jingo (Ainoa huippukohta on Vimesin avautuminen Lord Rustille)
The last continent (Velhojen sekoilu evoluutiosaarella on kauheaa, Bursar helpottaa tilannetta hieman)
Monstrous regiment
Making money (Ei vaan käynnisty missään vaiheessa kunnolla)

Asioista saa olla eri mieltä. Tarkempia perusteluja tarvittaessa.

Kiireistä on, kieltämättä.

Otan tavoitteeksi että käyn täällä tästä lähin ainoastaan kerran illalla katsomassa uudet viestit ja kirjoitan samalla vähintään yhden uuden.

Itse ainakin pidän Mortista hyvin paljon. Se on myös mielestäni oikein hyvä aloituskirja Discworldien pariin siirtyessä. Osittain syy taitaa olla se, että siinä on suuressa roolissa Kuolema, joka on yksi suosikkihahmoistani. Equal Rites on sen sijaan aika huono, eipä siitä ole edes paljoa jäänyt mieleen. Hitto, jahka pääsen tämänpäiväisistä isoveljen valmistujaisista joskus pois niin voisin tulla tekemään tänne Discworldin virallisen "Parasta/Paskaa"-arvioinnin.

Sarjakuvat ja animaatioelokuvat ovat lapsille. Ainoastaan Mustanaamio ja Rip Kirby tekevät poikkeuksen.

(mmm... orgasmikidutusta... mmm...)

Vittuako lähdit? Ehdotan ratkaisua, jossa heittäydyt tylyksi. Anna tätien papattaa ja vastaa kysymyksiin yhden sanan töksäytyksillä. Älä hymyile. Näytä japanilaisille pala suomalaista melankoliaa. Kunnioitus on kaksisuuntainen juttu, miksi välittää ihmisten mielihyvästä jos ne kohtelee sua kuin jotain näyttelypuudelia?

Jep, ei veroja. En tiedä sitten että menikö ihan kaikkien virallisten sääntöjen mukaan, laskettiinko se kulukorvaukseksi vai kuika. Joka kerralla lyötiin 50€ seteli käteen. Yksi käynti olisi vielä jäljellä, sen jälkeen täytyy etsiä muita tulonlähteitä. Pitäiskö mennä töihin?

Itse olen osallistunut tuberkuloosirokotetutkimukseen. Tarkoittaa sitä että mulla on ollut yhteensä 11 käyntiä rokotetutkimuskeskuksella joiden saldo on:
- 1 rokotteen injektointi lihakseen
- 11 annettua virtsanäytettä
- 8 verinäytettä
- 11 x 50€=550€ puhtaana käteen.

Sivuvaikutuksia ei ole ollut, hiukset kasvavat edelleenkin päässä ja kulli ei ole muuttunut mustaksi.

Fyysinen Preesens kertoo jälleen kuinka asiat ovat, olen täsmälleen samaa mieltä. Vitun "printtipaidat" joissa ei oikeasti sanota mitään, haistakaa vittu. Vittu!

Kertauskutsu, taas. Jo toinen pakollinen sen jälkeen kun heinäkuussa 2005 lähdin reserviin. Lisäksi on tullut kaksi kutsua viikonlopun mittaiseen vapaaehtoiskertaukseen. Yhdessäkään en ole käynyt enkä tälläkään kertaa ole menossa. Johtaako tämä uuteen sodan ajan sijoitukseen muiden vässyköiden pariin, joudunko puolustusvoimien mustalle listalle?

No joo, asia on toistaiseksi jäissä. Täytyy vielä neuvotella siitä että mitä MÄ saan jos tyttöystävälle ostetaan Wii.

[Ei loitsu eikä rukous]

Ei loitsu eikä rukous
Mauri Sariolan lääkäriromaani kiinnosti lähinnä aihepiirinsä takia. Mielenkiintoista havaita että 50-luvun fiktiivisellä alan opiskelijalla pyörii päässä samat ajatukset kuin vielä 2000-luvullakin. Varsinaiseen pääjuoneen liittyvä imelä rakkaustarina olikin sitten ehkä vähän liikaa.

Bravo Kaksi Nolla

Yllätyin positiivisesti. En yleensä lue sotakirjoja kun niistä tulee mieleen joku vitun Korkeajännitys. "Bravo Kaksi Nolla" (yksikön kutsukoodi) on entisen SAS-veteraanin tositapahtumia kuvaava romaani eräästä vahvasti pieleen menneestä tehtävästä ensimmäisessä Persianlahden sodassa. Kerronta on varsin suoraviivaista mutta uskottavaa. On jännää huomata miten samanlaisia toimintamalleja SAS-erikoisjoukoilla on verrattaessa ihan perus varusmiesjantteriin. Asiat tosin väänetään niin rautalangasta että maallikkokin ymmärtää mistä on kyse. Tapahtumat etenevät nopeasti eikä tylsiä kohtia tule. Erityisesti mieleen painui tapa, jolla taisteluosasto hajoaa: lapsellisia virheitä tapahtuu ilmeisesti erikoisjoukkojen ammattisotilaillekin. En tiedä kuinka paljon jutuissa on totuuspohjan päälle laitettu "SAS-lisää", kaunistelua tai Britannian puolustusvoimien siloittelua, mutta ei se häiritsemään pääse ja kirja on varsin hyvä. Kidutuskohtausten lukemisen koin erityisen ahdistavaksi.

Andy McNab (salanimi) on sittemmin siirtynyt Hollywoodin palvelukseen asiantuntijaksi elokuviin/videopeleihin.

Nation
Pratchettin uusin ei sijoitu Discworldiin, mutta periaatteessa sekin olisi täysin mahdollista. Muutamia ihan hauskoja juttuja, paljon alleviivaavampi ja osoittelevampi kuin aikaisemmat. Enpä tiedä, Thud!:in jälkeen sekä Making Money että Nation ovat olleet lieviä pettymyksiä. Kannattaisiko Pratchetin lopettaa? Tahtoo Granny Weatherwax tai Samuel Vimes -kirjan!

(Epäilisin ns. "slangi-ilmausta" tyttöystävälle.)
Rudy: Mä kaipaan mun vaimoani.

Miten on panemisen laita, kestääkö? Näyttää vähän epästabiililta kunnon kiukkujunttaamiseen.

TV on ihan OK.

Niin, kyse ei oikeastaan rahasta, sen verran halvalla noita nykyään saa. Ongelma on enemmän periaatteellinen.

Ikävä kyllä syntymäpäiviä ei ole lähiaikoina tulossa. Ehkä mun täytyy sitten harjoittaa SPONTTAANIA LAHJANOSTOA.

Tyttöystäväni ehdotti minulle tänään Nintendo Wiin hankkimista. Kuinkahan tässä käy?

Eilen se tapahtui taas. Venyttelimme television ääressä ja ruutuun pamahti joku Wii-mainos tai vastaava.

"Mä haluan Wiin."
"Ethän sä ole edes pelannut niitä pelejä mitä sille on, vähän nyt kokeillut jossain bileissä."
"No joo, mut just siks mä sen haluunkin."

Shit is getting tricky. Ei mulla sinänsä mitään sitä vastaan ole, Wiissä on pitkästä aikaa sellaisia ominaisuuksia jotka mua hieman videopeleistä vieraantuneena kiinnostaa. Olishan se vaihteeksi kivaa kokeilla sitä parjattua casual-meininkiä aikaa vaativan HC-meiningin sijaan. Tyttöystävän kohdalla tuntuu vaan siltä että se ei oikein käsitä mistä on kysymys ja haluaa laitteen lähinnä siksi kun ystävättärilläkin on. Pelikokemus rajoittuu tosiaan satunnaiseen Wii Sports-pelailuun ja viiden minuutin kokeiluun pikkusiskoni  Mario Kart Wiillä.

Xboxia tai Pleikkaria lienee turha kaupitella, se tuntuu olevan se pelaamisen yksinkertaisuus ja ennen kaikkea Wiimote jotka kiehtovat. Itseäni lähinnä kiinnostaisi VC ja Twilight Princess jota en ole edelleenkään Gamecubelle hankkinut.

Mielenkiintoista huomata että ihmisillä on aikamoinen etukäteisvaraus näihin CurryFrankin blogimerkintöihin. Ehkäpä seuraavaksi voitaisiin tehdä sellainen testi jossa joku muu kirjoittaa tekstin, Frank postaa sen blogiinsa ja lopuksi katsotaan millaisia kommentteja tulee.

Toisaalta, hän tekee sen itse.

Tyttöystäväni ehdotti minulle tänään Nintendo Wiin hankkimista. Kuinkahan tässä käy?

En itsekkään hyväksy yksityisten, historiallisesti tärkeiden, kauniiden rakennusten, koulujen, ym. maalamista.
Rajat on tietysti häilyvät. Mutta tosiaan, ei paljoa häiritse jos joku betonivalleja, alikulkutunneleita, sähkölaatikoita sun muita maalaa.

Aika pitkälti samaa mieltä. En tosin pidä siitä että noita uusia alikulkutunneleita maalataan, niissä kun on nykyään ihan oikeasti mietitty pintoja ja valaistusta. Sitten kestää noin yksi viikko ja joku vitun ääliö käy vetämässä kylkeen jonkun karmean töherryksen. Sen sijaan noi 80- ja 90-luvun perintöä olevat umpifunktionalistiset betoni-asfalttihirvitykset voi huoletta maalata.

Tagit ja muu bommaus, ihan vitusta koko homma.

Kroatiassa silmääni pisti graffitien loputon määrä. Aivan uusimpia virastorakennuksia huomioimatta kaikki pinnat oli töhritty säären korkeudelta kahteen metriin saakka. Aivan totaalisen perseestä. Kysyin asiasta paikalliselta ystävältäni joka antoi kaksi selitystä:
1. Seinien jyrääminen puhtaaksi on kallista hommaa ja valtion rahoja kaivataan kipeästi muissa kohteissa.
2. Slaavilaisilla on viime vuoskiymmenien jännitteiden takia hieman pohjoismaista mielenlaatua enemmän sellaista julistettavaa johon seinäkirjoitukset soveltuvat, "Free Ante Gotovina!" jne.

Esimerkkinä näppäämäni kuva paikallisesta venesatamasta, jossa huolellinen graffiti ei ainakaan rumenna karmean betonivaraston ulkomuotoa.

Olen entistä varmempi että Toni.P on jonkun kakkosnick.

Huhujen mukaan olen Fraeonin isä. Kyllä, rakas poikani Fraeon. Nyt sait sen tietää. Minä kirjoitan näitä juttuja täältä töistä. Tiesitkö muuten että äitisikin kirjoittaa tänne toisinaan? Hän käyttää tunnusta Fyysinen Preesens.

No ei nyt ihan niin hersyvää kuin odotin, ensimmäinen siteeraus oli jopa oivaltava. Komiikan näen siinä että noita samoja tekstipätkiä suolletaan Pelaajalaudallakin tasaisin väliajoin muutamien käyttäjien toimesta. Sitten kun vielä vaihdetaan Nintendo Microsoftiksi tai Sonyksi niin näitä sivuosumia tulee vielä paljon enemmän.

Toisaalta, mitä olisivat videopelikeskustelusivustot ilman sokeita palvojia?

Jep, tänään on lauantai ja tammikuun viimeinen päivä. Ilmeisesti siis radalla on paljon väkeä kun tipaton tammikuu näkee päätöksensä. Koko touhuhan on ihan yhtä ääliömäistä kuin muutkin uudenvuodenlupaukset; perisuomalaisen juomakulttuurin mukaisesti ajatellaan että yhden kuukauden raivoraittiilla käyttäytymisellä saadaan anteeksi 11 kuukauden mittainen juoppous. Tähän väliin täytyy tosin myöntää etten itsekään ole kiireiltäni ehtinyt tämän vuoden puolelta edes kirjoittamaan Pelaajalaudalle, saati sitten juomaan huolellisesti viinaa muutamaa oluttuopillista enempää. Kyse ei ole kuitenkaan tekopyhästä periaatepäätöksestä vaan yksinkertaisesta ajanpuutteesta. Suosittelen syvällistä alkoholinkäytön itsetutkiskelua kaikille jotka joutuvat lähtemään mukaan tipattoman tammikuun kaltaisiin akkamaisiin kotkotuksiin.

Next up: heroiiniton helmikuu.

Itsehän olen perehtynyt vuoden 2008 elokuvatarjontaan ainoastaan Pelaajalaudan loputtoman hypetyksen kautta. Tästä syystä vuoden 2008 paras elokuva lienee Indiana Jones ja Kristallikallon valtakunnan metsästys. Eiku siis X-Files: Taistelu Tulevaisuudesta 2. Eiku siis The Dark Knight. Eiku siis James Bond: Quantum of Solace. Eiku siis...?

Nyt täytyy kyllä laittaa pitkästä aikaa viesti.

Jaksoin katsoa ensimmäiset 1½ minuuttia, sitten pelattiin TOTALITARISMI/HITLER-KORTTI ja jouduin lopettamaan myötähäpeästä.