Babylon 5:n lisäksi mä olen ollut nuorempana myös aikamoinen Star Wars -fani. Aina huolestuttaviin mittasuhteisiin saakka. Elokuvat on toki nähty, ja joskus piti lukea nää Timothy Zahn, Kevin J. Andersson ja kaiken maailman Barbara Hambly -kirjat. Tälläkin hetkellä näyttäis kirjahyllyssä olevan ihan omistuskappaleina Darth Maul : Shadow Hunter, Shadows of the Empire sekä Cloak of Deception. The Art of Star Wars näyttely piti ehdottomasti käydä tsekkaamassa kun se aikoinaan Tennispalatsiin pysähtyi peleistä eniten on tullut hakattua SNESin Super Star Warsia, mutta kyllä siihen Star Wars Trilogy -kabinettiinkin tuli tungettua suuri määrä kolikoita pelihalleissa.
Tämä peli oli todella vaikea.Episoodi I alla hype alkoi olla jo ihan mahdotonta. Kovalla itsesuggestiolla sitä sitten sai itsensä uskomaan että hyvä elokuva se oli. Heräsin tästä transsinomaisesta tilasta vasta pari viikkoa kakkosepisodin jälkeen. Tässä vaiheessa turvauduin sitten varasuunnitelmaan, jossa kuvittelin kyseessä olevan ajan patinasta johtuva illusio; aika on kullannut muistoni episodeista IV-VI ja ne ovat todellisuudessa yhtä kökköjä kuin uudetkin Star Wars -elokuvat. Sitten satuin kerran aamuyöstä vihdoinkin katselemaan niitä tuolta DVD-boksilta (jälkikäsittelyllä pilatut versot, kuinkas muutenkaan) ja onhan ne kyllä helvetisti parempia kuin nää uudet Star Wars -nimikkeen alla julkaistut kyhäelmät. Mä en vaan kestä sitä CGI:n määrää, pastellisävyjä, hassunhauskoja sivuhahmoja ja Hayden Christensenia. Miksi? Miksi joidenkin asioiden ei voi antaa vain olla?
Kirjat ovat enimmäkseen ihan OK jos niitä ei ota turhan vakavasti. Oma suosikkini on
Tales From the Mos Eisley Cantina.
Kyse on novellikokoelmasta, jonka päähenkilöt sattuvat jotenkin päätymään Mos Eisleyn legendaariseen kanttiiniin samaan aikaan Luke Skywalkerin ja Ben Kenobin kanssa. Mä pidän tälläsistä yhteen nivoutuvista tarinoista. Samasta sarjasta on saatavilla mm. Tales From Jabba's Palace sekä Tales of the Bounty Hunters, mutta niitä mä en ole lukenut.