Huolestuttavaa. Olen jo toista kertaa samaa mieltä Ephramin kanssa.
Back in the day, 1991, olin juuri silloin faijan ja isoveljen kanssa automatkalla Ruotsissa. Super Nintendoa ei vielä tuolloin ollut Suomessa saatavilla mutta jossain ruotsalaisessa liikkeessä pääsimme isoveljeni kanssa Super Mario Worldia kokeilemaan ja päätös oli tehty; kotiin päästyämme hankittaisiin NES:in viereen myös SNES.
Super Mario World on 2D-tasohyppelyiden lakipiste. Sen tunnelmaa taianomaisesta ja ympäristöiltään erilaisesta pelimaailmasta ei ole kovasta kopioinnista huolimatta saavutettu. Ohjaus tottelee kuin ajatus. Pelin kulku on selkeä; vasemmalta oikealle pitää päästä kunnes maali saavutetaan, ja näin avataan kartalle uusia reittejä kohti välienselvittelyä Bowserin kanssa. Vaihtoehtoiset ja salaiset reitit lisäsivät muutenkin korkeaa jälleenpeluuarvoa eikä se tuntunut lainkaan keinotekoiselta pidennykseltä.
Itse en valitettavasti kaikkia salaisuuksia koskaan ole löytänyt, vaikka niitä ahkerasti etsinkin. Esimerkiksi saarella olevalle tähdelle en koskaan löytänyt reittiä, vaikka tällainenkin mitä luultavimmin on.
Kyllä mä muistaakseni sinne pääsin, eikä tainnut olla vielä ihan vaikeimpia. Ensimmäisessä kummitustalossa tuli kyllä etsittyä mystisiä ellei jopa myyttisiä salareittejä aika hel-vetin kauan. Nämä oli vielä niitä aikoja kun salaisuudet piti löytää itse tai korkeintaan koulun puskaradion avulla eikä menemällä heti ensimmäisen esteen kohdalla internetin ihmemaahan katsomaan etenemisohjeita nykyisen pelitaidottoman nynnysukupolven tapaan. Bowseria piti löylyttää aika monta kertaa ihan vaan sen takia että pääsisi katsomaan hienon loppuvideon jossa samalla kerrattiin etenemistä taianomaisessa Super Mario Worldissa kohdattujen vihollisten kautta.
That being said; en ole pelannut Super Mario Worldia sen jälkeen kun myin NES:in ja SNES:in pois Nintendo 64:n alta. Ei nappaa emulaattorit tai käsikonsolit ja Virtua Consolenkin suhteen olen hyvin skeptinen. Ei se ole sama.
Vaniljamaa on maaginen.
DKC: ACM-grafiikkaa pidettiin niin suurena harppauksena ja graafisen kehityksen loppupisteenä (tuli huomattavasti paremmin esiin kuin jossain Killer Instinctissä) että pelimaailma sokaistui ja luukutti täysiä pisteiä. Hyvä peli, ei kuitenkaan kokonaisuutena Super Mario Worldin tasolla.
EDIT: ja vielä Donkey Kong Countrystakin samat mielipiteet. Taidan vähentää crack-annostani.