[tornarit.]

No eipäs hajoilla. Muistaakseni jokainen armeijassa ollut on aina ollut siinä kovimman komppanian kovimmassa joukkueessa. Aselajiylpeys on ihan kiva juttu mutta ei niitä juttuja jaksa kuunnella kukaan. Lisäksi haluaisin masentaa jokaista jo etukäteen sanomalla että vuoden te siellä kuitenkin olette.

Yksi armeijan hienoimmista asioista on tornarit. Joko seuraavat tornarit on kuultu?
- Suksisulkeiset komppanian katolla (klassikko)
- Vääpeli vaatii MuKessa hiljaisuutta ampumalla pistoolilla kattoon
- Ylenemiskiellossa oleva mulkku skappari
- Coopper-testissä varuskunnan ennätyksen NASSE PÄÄSSÄ tekevä luutnantti (klassikko)
- Leirillä vahingossa juotu hyvätuli
- Puukolla telttakankaan läpi asemiin lähteminen
- Suohon piiloutunut skappari, joka hengittää kaasumännän suojaputken kautta(!!!)

[mitä huumeet voivat ihmiselle tehdä.]

Yksinkertaisesti liian hyvä.  Pitäisi näyttää yläasteella terveystiedon tunneilla jokaiselle kun kerrotaan mitä huumeet voivat ihmiselle tehdä.

No ei Unelmien Sielunmessusta kannata pitää minään syväluotaavana katsauksena huumeiden vaikutukseen ainakaan Suomessa, jossa jo valmiiksi opetetaan porttiteoriaa ja järjetöntä "mietoja huumeita ei ole olemassakaan"-mentaliteettia.

Elokuva on muistaakseni ihan hyvä.

Vittu mitä uutisointia.

Nyt on tullut kolme viikkoa pelattua tuota Hearts of Iron II: Doomsdayta. Varsin koukuttava peli, nukkumaanmeno tuppaa jatkuvasti lykkääntymään kun tunne että "vielä yksi hyökkäysmanööveri." Raskashan peli on. Halutessaan mikromanagerointia on todella paljon, itse en ole vielä lainkaan perehtynyt vakoilutoimenpiteisiin. Nippelitietoa ja syvyyttä löytyy rajattomasti; Suomella pelatessa armeijakuntien komentajat voi valita Airosta Oeschiin!

Kokonaisuus tuntuu luonnollisesti aluksi vaikealta, mutta tutorial opettaa perusteet helpostu. Loput oppii pikkuhiljaa kokeilmella. Tekoäly pistää hyvin kampoihin, sain itse siitä eilen muistutuksen. Pelasin Saksalla vuodesta 1936 alkavaa kampanjaa. Johdattelin kolmatta valtakuntaa sotaan sillä mentaliteetilla, että joukkojen määrä pidetään voittojen vaatimalla minimitasolla samaan aikaan kun pyrin rakentamaan infrastruktuuria ja tutkimusjärjestelmää mahdollisimman pitkälle. Itävallan Anschluss koitti, sen jälkeen oli tarkoitus saada maat Tsekiltä, lyödä Puola idässä ja valloittaa Ranska koukkaamalla Maginot-linjan taakse Hollannin ja Belgian läpi. Reservissä oli valmiina viisi divisioonaa vuoristojääkäreitä Norjan ja Pohjois-Suomen valtaamiseen. Sen jälkeen olisi Reich teknologiallisesti ja taloudellisesti niin vahvoilla että voisin tuottaa tehtaantäydeltä panssarivaunua itärajalle ja hankkia lebensraumia pistämällä Neuvostoliittoa turpaan.

Mutta.
Todellisuudessa varsin ohuet valloitusjoukkoni olivat siis valmiina itärajalla pientä blitzkriegiä varten. Münchenin kokous koitti ja liittoutuneet lupasivat luovuttaa minulle Tsekin sudettialueet. Sen sijaan Tshekki teki Suomet ja ilmoitti ettei alueluovutuksia ole tulossa. Kaiken lisäksi mokomat menivät vielä julistamaan sodan Saksalle! Tämä johtui siitä että en painostanut riittävästi Tshekkoslovakiaa, eli toisin sanoen pidin rajan miehittämättömänä vaikka se olisi pitänyt miehittää jotta tshekit eivät olisi uskaltaneet kieltäytyä hyökkäystäni pelätessään. No, ei hätä ole tämän näköinen. Vaikka joukkoni oli supistettettu mahdollsimman pieniksi niin olisi se ihme ellei preussilaisella tarkkuudella toimiva sotakoneeni pärjäisi Tshekkoslovakian vanhentuneelle kalustolle. Yllätyksen turvin he tekivät pieniä aluevaltauksia samalla kun aloin mobilisoida joukkojani Puolan rajalta Prahaa kohti. Armeijani sitoutuivat taisteluun tshekkiläisiä koiria vastaan, mutta silloin taas päätti tyhjäksi jääneen rajan huomannut Puola julistaa sodan Saksalle. Nopealla ja järkevästi suunnatulla offensiivillä Puola oli jo miehittänyt Berliinin siinä vaiheessa kun olin lyönyt Tshekkoslovakian puolustusvoimat hajalle. Tässä vaiheessa vedin ison rastin koko kampanjani päälle ja aloitin alusta. Olisin toki voittanut Puolankin, mutta Ranska olisi todennäköisesti yhtynyt karkeloihin länsirintamalla ja jo nyt oli hukattu aivan liikaa resursseja ja miehistöä tähän kikkailuun.

Shaatana.

Koff, Karhu, Olvi ja parjattu Lapin Kultakin ovat hyviä peruslaagereita eikä niitä sovi halventaa. Ero vaikkapa Stellaan on aika pieni, sokkotestissä menisi varmasti aika paljon ristiin.

[Guinness]

Itsehän en juo mitään helvetin ohrapirtelöitä tai muita diminutiivejä, vaan olutta. Ja oluista paras on Guinness.

Rakastuin Guinnessiin muutama vuosi sitten ollessani lakkiaisten jälkeen ja armeijaa edeltäen ystävieni kanssa viikon Dublinissa. Irlannissahan Guinness on osa kansallisperintöä. Guinness on stout, ja yksi maailman suosituimmista olutmerkeistä. Se ei silti ole samanlaista vettä kuin Budweiser tai yhtä koukutonta kuin Carlsberg.

Täytyy myöntää että osana viehätystä olivat varmasti ne varauksettoman viihtyisät irkkupubit joissa sitä Guinnessia juotiin. Kyllä sitä nykyään saa Suomessakin useissa paikoissa hanasta ja usein tulee otettuakin, mutta ei se ihan yhtä hyvää ole kun magiikka puuttuu. Toisinaan ostan alkosta Guinnessia tölkissä.

Guinnessin oikeaoppinen kaataminen tuoppiin on oma taiteenlajinsa ja koostuu kolmesta vaiheesta:
1' The Pour
80% tuopista täytetään 45^o kulmassa.
2' The Settle
Tuopin annetaan asettua pari minuuttia pystyasennossa. Kuplat alkavat kaskaadinomaisesti pudota tuopin pohjalle.
3' The Top-up
Tuoppi täytetään loppuun asti. Todella taitavat ihmiset saavat taiteiltua pinnalle muodostuneeseen vaahtoon tässä vaiheessa kolmiapilan aitoon St. Patrick's Day -tyyliin.

Guinnessin panimo Dublinissa on ehdoton visiittikohde kaikille oluen ystäville. Joku muuten saattaa tuntea kyseisen olutyrityksen paremmin sen sivutuotteesta, Guinnessin maailmanennätyskirjasta. Itse diggailen myös todella paljon vanhoista Guinnessin mainosjulisteista. Yksi on reissusta lähtien odottanut paikkaansa seinällä, mutta se ei ollutkaan niin tyylikäs kuin muistin. Katsotaan.

[Ruoka]

Reilu kahden kuukauden putkeni mielisairaalassa päättyi tänä aamuna. Tässä seuraavassa lauseessa lienee paras muistuttaa, että kyseessä olivat siis kesätyöt. Nyt on kolme viikkoa lomaa ennen luentojen alkua, ja mikä olisikaan parempi tapa viettää lomaa kuin lähteä ulkomaille?

Suuntaan ensi viikoksi Englantiin. Tarkoituksena olisi viipyä lentopäivät lontoossa, kaksi päivää Cambridgessa ja yksi Newmarketin hevostalousalueella. Englannissa olen käynyt kahdesti aikaisemmin, ja silloin on tullut oltua lähes ainoastaan Lontoossa, joten nyt olisi vaihtelun vuoksi kohteena pääkaupungin ulkopuolinen alue, vaikka olenkin viihtynyt Lontoossa oikein hyvin. Lennot laskeutuvat tarkoituksella Stanstediin eivätkä Heathrowille. Syynä on se, että vaikka en mahdollista terrori-iskua pelkääkään lainkaan niin en haluaisi joutua jonottamaan fasistimaisissa turvallisuustarkastuksissa ikuisuuksia, ja nämä ovat Heathrowilla ihan arkipäivää.

Ruoka
Itse olen aika vakaasti sitä mieltä että maassa ollaan maan tavalla. Tuntuu typerältä matkustaa toiselle puolelle maapalloa syömään spaghetti bolognesea, makkaraperunoita tai kinkkupizzaa. Ihan kaikkea eteen kannettavaa mad cook -kamaa en silti suostu enkä suosittele syömään, sillä ainakin Bangkokissa oli osalla katukauppiaista niin mielenkiintoinen käsitys hygieniasta että en terveydenhuollon rautaisena ammattilaisena kyennyt ostamaan niistä juuri mitään.

Mitä englantiin tulee niin ravinnon puolesta näyttää aika huonolta; englantilaiseen keittiön herkkuja ovat ainoastaan MAHTAVA bacon&eggs -aamiainen ja fish&chips lounas. Kidney pie ei paljoa kiinnosta ja muuten ainakin Lontoon herkut tuntuvat perustuvat maahan muuttaneiden etnisten ryhmien ravintoloihin (intialainen ja kiinalainen ruoka.)

Lennot
Lentokoneella on mukava matkustaa. Jotkut kärsivät lentopelosta sen takia, koska illuusio siitä että henki on omissa käsissä rikkoutuu. Itseäni lentokoneet hieman ahdistavat sen takia että olen valtavan kokoinen ihminen ja economy class on usein matkustajatiloiltaan suunniteltu korealaisille nyrkin kokoisille rääpäleille. Lyhyillä lennoilla tämä ei haittaa, mutta pitkillä on aivan pakko jaloitella veritulppariskin karkoittamiseksi. Samalla voi sitten tsekkailla mahdollisuuksia kymppikerhoon pääsemisestä. Sitten kun viattomat veronmaksajat rahoittavat konferenssimatkani niin aion tietysti istua joka kerta bisnesluokassa, se on vissi. Kyllä mulle lentokoneruokakin kelpaa oikein hyvin vaikka sitä usein kritisoidaan. Lentokonneessa näytettävät elokuvat ovat sitten usein  aikamoista skeidaa. Tämä johtuu varmaan siitä että elokuvan seuraaminen lentokoneessa on hieman hankalaa ja Mementosta jäisi helposti ulalle. Tietysti myös kaikki lentokoneisiin liittyvät toimintaelokuvat lienevät esityskiellossa.

Haluan vielä lopuksi tähdentää että keskustelun tarkoituksena ei ole brassailla junteille joiden käsitys matkustamisesta on Tukholman risteily tai markan känni Tallinnassa luettelemalla missä maassa kukin on saatunut käymään, vaan keskustella ja antaa vinkkejä matkustamisesta, kohteista ja muista vähemmän maallisista asioista.

Itse elokuvahan on huono ja lapsellinen. Muutama vetävän näköinen vosu ja yksi huono läppä jota sitten toistellaan koko elokuvan ajan. Mutta se siitä.

Itsehän en moiseen extremetoimintaan voi ryhtyä. Ladies love Cool M. Veikkaan kuitenkin että viimeistään kahden viikon jälkeen Ephramille tapahtuu ns. "yölaukeaminen." On myös luonnollista että sua alkaa panettaa huomattavasti normaalia enemmän.

Ehdotan että viet homman aivan uusiin sfääreihin ja lähdet Valamoon. Tai ehkä ryhdyt katolisen kirkon papiksi, niilläkin näyttää toi siveyslupaus natsaavan aika hyvin.

Come to daddy...

Siis se mistä kaikki tuntuvat nyt keskustelevan on "parhaat TV-sarjat." Mutta keskustelun otsikossa on ensimmäisenä sana "Maailman." Totta kai silloinkin mennään myös mielipiteisiin, koska typeräkin ihminen ymmärtää ettei televisio-ohjelman hyvyydelle ole olemassa objektiivista mittaria.

Mutta jos perkele puhuttaisiin maailman parhaista elokuvista ja minä ehdottaisin sinne Toy Storya*, niin tottakai muiden tulisi oikaista minua ja sanoa että olen ääliö ja turhan henkilökohtaisissa kriteereissä arviossani. Heti perään lienee paras mainita, ettei maailman parhaita tule tietystikään valita sen perusteella mitä muut pitävät hyvänä välittämättä omista suosikeista. Rautalangasta väännettynä paskan väittäminen maailman parhaaksi ilman yleistä tunnustusta, meriittejä tai historiallista statusta vaatii aika perkeleen hyviä perusteluja. Niitä odotellessa.



*= Toy Story on hyvä elokuva ja uranuurtaja tietokoneanimaatiossa. Ei se silti ole maailman parhaiden elokuvien joukossa.

EDIT:

Melficen mielipide > muiden mielipiteet

Got that right.

Melfice on sitte vaan kova jätkä.

Melfice on rento ja seksikäs. Se lukee tuossa avatarin alla.

[Monty Python's Flying Circus.]

Mä tulin jo, mutta eihän pitsaa voi päästää jäähtymään.
Aloitetaan vaikkapa siitä että maailmanparhauskisoissa ei ole kyse mielipiteistä.

Enkä ole mikään mustasydäminen hater, täällä on mainittu oikeasti älyttömän hyviä sarjojakin kuten Fresh Prince of Bel Air, Seinfeld ja The Office.

Mutta odotin jo ensimmäisen viiden viestin joukkoon sarjaa Monty Python's Flying Circus.
Pythonesque. Hyvin intellektuaalia komiikkaa. Monitasoista. Komiikan uudistaja. Kopioitu. Rakastettu. Kadehdittu. GROUP DYNAMICS. Miksi roskapostia kutsutaan spamiksi? En kommentoi elokuvia. Ne ovat äärimmäisen hyviä. Ja jos niitä parhaita sketsejä on pakko mainita niin pistetään vaikka The Spanish Inquisition, Nudge nudge, Ministry of silly walks ja Lumberjack song. Tekisi mieli kehua myös Pitkän Jussin Majataloa mutta niitä mä en ole kuitenkaan nähnyt niin paljoa.

Ne tietää jotka tietää. Muut hävetköön.

Kakkosvalintani olisi tietysti iki-ihana Frasier, mutta ei sekään ole riittävän hyvä tullakseen perustelluksi samassa yhteydessä Monty Pythonin kanssa.

HAH HAH HAH.
Jengi tunkee tänne vakavalla naamalla jotain Everwoodia, 24:ää ja Kummelia kun aiheena on MAAILMAN PARHAAT TV-SARJAT. Loppuun vielä kuva jostain hel-vetin Jackpotista, anna mun kaikki kestää.

Mitä vielä? Lost? Alias? Ehkäpä Pulkkinen?  Vai peräti Stargate, tai ehkä sittenkin Kaikki rakastavat Raymondia?

En pysty vielä oikaisemaan teitä, mun täytyy ensin mennä suihkuun nauramaan ja hakea pitsa.

HAH HAH HAH.

Postaan härskisti perään uudestaan, koska kenestäkään ei ole mua estämään.

Millasia kirjoja jengillä sitten on jäänyt kesken? Aika yleinen vastaus on tietysti koulussa luettavat eli pakotetut kirjat. Itselläni jäi aikoinaan lukiossa Seitsemän Veljestä kesken siihen kohtaan missä veljekset ovat härkien piirittämänä kivellä. Kurssin kokeessa piti tietysti kirjoittaa joku essee teokseen liittyen. Mukavahan sitä oli repiä kun oli puolet kirjasta lukematta.

Tosiasiassa Seitsemän Veljestäkin olisi voinut tulla luettua jos kyse ei olisi ollut pakosta. Lisäksi aikaa olisi saattanut mennä vähän enemmän, itse kun luen romaaneja vain pedissä nukkumaan mennessäni. Lukioaikoina oli luonnollisesti niin paljon kaikkea tärkeämpää ja kiinnostavampaa ohjelmaa ettei aikataulusta riittänyt uhrattavaksi Jukolan veljesten edesottamuksille.

Ennen Rikosta ja Ragaistusta yritin lukea toista Dostojevskia, Kaksoisolentoa. Se oli vaan niin helvetin venäläisen päivittelevää, hidastempoista ja puuduttavan toistavaa että lukeminen oli vähän liian raskasta. Lisäksi varsinainen koukku jäi ainakin ensimmäisen 30 sivun jälkeen hämäräksi, joten teos jäi sitten lopulta kesken parempien vaihtoehtojen ollessa tarjolla.

Myönnän kyllä että Final Fantasy - The Spirits Within oli HIRVEÄÄ PASKAA, mutta ei sitä kai alle 10-vuotiaille suunnattu.

HIRVEÄÄ, KAUHEAA, OKSETTAVAA VERISTÄ PERÄPUKAMAPASKAA.

Täällä Pohjantähden Alla on nyt luettu. Juma-lau-ta kun oli hyvä. Olen helvetin tyytyväinen että lopulta tartuin tähän opukseen, vaikka 1040 sivua vaikuttikin etukäteen raskaalta. Varsinkin kun kyse ei ole mistään Harry Potter -hutusta, josta voi huoletta skipata puolet sivuista. Romaanissa käydään läpi Suomen historian käännekohdat hämäläisen Pentinkulman pikkukylän ja ennen kaikkea sen pappilan maita viljelevän Koskelan torppariperheen näkökulmasta. Käsiteltäviä aiheita ovat siis lrutkasti: kieliriita ja fennomania, vaalitoiminnan ja poliittisten puolueiden synty, sosialismi, Suomen itsenäistyminen, kansalaissota, puna- ja valkoterrori kuningasseikkailu, työväenliikkeen hajoaminen sosiaalidemokraatteihin ja kommunisteihin, lapuan liike muilutuksineen sekä talvi- ja jatkosota. Kaksi viimeksi mainittua Linna jättää luonnollisesti vähemmälle huomiolle, koska niiden todellinen käsitteleminen vaatii ihan oman kirjan (ks. Tuntematon Sotilas).

Täytyy myöntää että jopa kaltaiselleni raavaalle tosimiehelle nousi kyynel silmään suurien tunteiden lomassa kyläläisten kohtaloita seuratessa. Erityisesti kansalaissota on hyvin mielenkiintoinen aihe, joka ainakin omana kouluaikanani käsiteltiin historiankirjoissa varsin suppeasti, koska aihe on varsin arka. En edes uskalla ajatella miten vaivautuneita historiantunnit ovat olleet asian tiimoilta sitten aikaisemmin. Eihän tuo valkoiset/punaiset jako nykyään enään niin suoraan näy yhteiskunnassamme kun kolme valtapuoluetta muistuttavat täysin toisiaan, mutta kyllä joissain ihmisissä esiintyvä sokea puolueuskollisuus on peräisin äidinmaidosta johon se on tullut tuolta vuoden 1918 tapahtumien katkeruuden ja vihan jalostumana.

En yhtään ihmettele sitä että tämän eepoksen kirjoittaminen kävi Linnan terveyden päälle. Kaiken tämän keskellä on tietysti syytä muistaa, että kyseessä on kuitenkin fiktioromaani. Nyt sitten jälleen kerran Tuntemattoman Sotilaan kimppuun, viime kerrasta onkin jo aikaa.

TÄNÄÄN

Carlito's Way MTV3 22.31

JOKAINEN KATSOO! JUSTIFY MY THUG!

Tottakai saat vaihdettua sen laatikossaan kuitin kanssa toiseen kappaleeseen. Tuskin sieltä nyt juuri sulle osuu toista maanantaikappaletta.

Eikö Pelit ollut paikalla, lehti nauttii kuitenkin käsittääkseni ainakin kohtalaista arvostusta myös maailmalla?

Jos visuaalisuudella ei ole mitään merkitystä ja heiluminen on tärkeintä, niin silloin on aivan sama mennä metsään larppaamaan verkkarit jalassa.

Eikös silloin se visuaalisuus ole juuri suurinta, niin lähellä fotorealismia kun vaan voi olla?

Ei mulla taida olla enään mitään järkevää annettavaa tähän keskusteluun. Kehoittaisin muitakin miettimään asiaa.

[GTA IV:kin vaikuttaa rajoja rikkovammalta peliltä kuin yksikään Wiin teos.]

Oikein käytettynä paremmat tehot mahdollistaa peliin mm. paljon enemmän tavaraa ruudulle, suuremman piirtoetäisyyden, paremmat fysiikat, hajoavat ympäristöt, paremman tekoälyn. Näiden ansiosta Wiin ja todellisten nextgen-pelien ero on pahimmillaan valtava. Minusta on typerää puhua ettei niillä tehoilla ole mitään merkitystä, koska se on paljon muutakin kuin grafiikka. Siksi mielestäni GTA IV:kin vaikuttaa rajoja rikkovammalta peliltä kuin yksikään Wiin teos.

Aika kova väite pelistä, joka ei ole vielä ilmestynyt. Saati sitten Wiin varsinaiset "teokset."
Etenkin jos käyttää vertailukohteena rajojen rikkomista, joka on kuitenkin Wiille tarkoitusperäistä juuri noiden huonompien tehojen kautta, jolloin pitää olla joku muu kilpailuvaltti hanskassa.

On GTA 4 suurella todennäköisyydellä hyvä peli ja tarjoaa paljon vapautta, mutta rajojen rikkominen jää kyllä nähtäväksi.

aamulla sain tietää, että pääsin sisään Turun oikeustieteelliseen tiedekuntaan.

Muista että nykyään oikiksessa ei voi aloittaa opintojaan ennen kuin on myynyt sielunsa paholaiselle.

Mä en muuten oli vielä ihan varma oletko sä riittävän kusipää lakimieheksi.

[Hearts of Iron II - Doomsday]

Hearts of Iron II - Doomsday
Koskikeskuksen Tilt-pelikaupasta hintaan 24,95€. Hinta oli OK, juuri tuon verran mä jaksan pc-pelistä maksaakin. Gamelife olisi tarjonnut peliä alennushintaan 19,90, mutta peli oli loppunut eikä myyjällä ollut hajuakaan koska sitä tulisi lisää, jos tulee ollenkaan. Gamecuben Twilight Pincessiä harkitsin myös, mutta se maksaisi lähes kuuskymppiä. Odottakoon hinnanalennusta, tai mahdollisesti sitä että mä hankin joskus Wiin.

Sain ensimmäisen tietokoneen vuonna 1996, mutta pelejä olen ostanu säästeliäästi. Mieleen tulevat seuraavat;

NHL '97
Flying Corps (Faija osti tämän lähinnä itselleen, se diggailee ekan maailmansodan lentotaisteluiden herrasmiesmeininkiä.)
X-Com Apocalypse
Starcraft + Broodwars players choice
Heroes of Might & Magic III players choice
Europa Universalis II

Laatu korvaa määrän. Missä räiskinnät, autopelit ja Simsit? Mä tykkään pelata lähinnä retro- ja feeware-pelejä.

Vaimoja vaihdetaan Japanissa..... SEKSINUKKEIHIN??  :o

http://www.iltalehti.fi/nettitvpopup.shtml?25733961

Erästä NeoGAFferia lainaten: "Jos Japanissa ei tehtäisi hyviä videopelejä, olisin huolissani."

Itse olen jo pidemmän aikaa ollut sitä mieltä että japanilaiset ovat kansana sitä jengiä jonka määritelmä kuuluu englanniksi sick motherfuckers.

Se johtuu varmasti siitä että niillä on niin pienet kullit.

Ei paljo nappaa joku 24. Ainoa positiivinen asia on se että Jack Bauer ei häpeile kiduttaa ihmisiä saadakseen vastauksia. Avaa ehkä muutamien ihmisten silmiä siitä miten turvallisuuspalvelut polkevat ihmisten oikeuksia etsiessään tuloksia.
TORTURE, MOTHERFUCKER!

Juuri nyt kolmoselta tuleva Spooks (Erikoisjoukkue) on 10x parempi. Se kertoo Britannian sisäisen turvallisuuspalvelun, MI5:n toiminnasta. Tämän päivän jaksossa vierailee Hugh Laurie. Hyvin vähän sitä puuduttavaa räiskintää ja räjäyttelyä, enemmän järjenkäyttöä ja nimenomaista vakoilua. Sarja tuli ennen YLE:ltä, kolmonen hankki uudet tuotantokaudet ja näyttää nyt vanhat ensin kertauksena.

No niin urpot, takaisin asiaan.

Kuka pelaajalaudan korpisotureista palaa ensimmäisenä maitojunalla? Veikkauksia kehiin!

Tulin juuri himaan 13½ tunnin työvuoron jälkeen. Mitäpä sitä muutakaan sunnuntaina tekisi. It's a hard knock life.

No ainakin mulla tulee olemaan rutkasti paalua eli tuohta eli massia eli cashia eli hynkkyä eli fyffeä eli rahaa.

[1-1]

Melficen ja mun mielipiteen jälkeen tilanne on 1-1.

Ei nyt tehdä tästä mitään demokraattista huutoäänestystä. Mun mielipiteeni on joka tapauksessa ratkaiseva.

Vakavasti puhuen ei tässä kaikesta vastakkainasettelusta huolimatta tarkoituksena ole pistää näitä mahtavia pelejä varsinaiseen järjestykseen, vaan enneminkin käydä debaattia asiasta perustelluin mielipitein, joita on aika mukavasti jo tullutkin.

Huomasin muuten mielenkiintoisen jutun; suosikkitehtäväni Mario 64:ssä on Jolly Roger Bayn kolmas tehtävä jossa tähti on ankeriaan pyrstössä. Vastaavasti Sunshinessa diggailen todella paljon siitä Noki Bayn tehtävästä jossa pestään veden alla valtavan ankeriaan hampaita. Maybe I got this thing for eels? Löytyykö muilta jonkinlaisia suosikkimissioita?

Tästä on ollut puhetta jo aikaisemmin, viimeksi Reggien suusta; onko Super Mario Sunshine pettymys Super Mario 64:n seuraajana?

Pikkusiskoni tuli maaseudulta käymään ja pelaa tossa vieressä Sunshinea ihan kybällä. Koomista tässä on se että mä olen antanut sille N64:ni ja pelaan vastaavasti  mielelläni Mario 64:ä käydessäni hänen luonaan. Konseptihan peleissä on sama, ja joskus aikaisemmin on ollut puhetta että Sunshine olisi Supermario 64 1.5 ja lähempänä Shigerun lopullista visiota kuin alkuperäinen. Selviä muutoksiahan ovat luonnollisesti parantunut grafiikka, tarkoissa hypyissä armahtava FLUDD josta lohkesi myös pari kelpo puzzlea sekä Isle Delfino ja lomameininki. Sunshinen ehdottomasti parasta antia ovat kuitenkin ilman FLUDD:ia suoritettavat "Secret of..." tehtävät, jotka ovat klassista 2D-Mariota 3D-muodossa; tarkoituksena on päästä taitavalla tasohyppelyllä geometrisiä esteitä sisältävien ratojen aloituspisteestä suoraviivaisesti loppupisteeseen jossa Shine odottaa. Kaiken kruunaa taustalla soiva mahtava sovitus  teemakappaleesta.

Itse kyllä diggailen enemmän Mario 64:stä. Linnan rajaama pelialue on huomattavasti selkeämpi kuin sekava Isle Delfino. Lisäksi maalauksien radat olivat huomattavasti monipuolisempia (ts. erilaisia) kuin Isle Delfinon radat jotka ovat hyvin pitkälti aivan toistensa kaltaisia niin maisemiltaan kuin rakenteiltaankin. Lisäksi mua suorastaan vituttaa katsella noita täysin luonteettomia velttoja delfinolaisia.

Mario 64:ssä mä muistaisin aikoinaan keränneeni ne kaikki 120 tähteä. Kaikkein tylsintä oli 100 kolikon kerääminen niissä välikohtaamisissa Bowserin kanssa, jotka ovat muuten muutoinkin koko pelin huonointa antia. Sunshinessa taisi jäädä Shine-keräily jonnekin 90 kappaleen pintaan; huoraaminen sinisillä kolikoilla ei kiinnostanut kuten ei salapaikkojen etsiminen Delfinon aurinkoisessa mutta sekavassa lomakylässäkään.

Mitä mieltä Pelaajalauta on? Kumpi vai kampi? Hitti vai huti? Kama vai Lama? Kotiin vai kartsalle? Keittoa vai pihviä? Mummo vai isoäiti? Kinkata vai konkata? Mikko Leppilampi vai Heikki Paasonen?

Keltainen se on. Ota silmä käteen, perkele.

Bart vs. The Space Mutants on huikea klassikko. Vikaa rataa en aikoinaan päässyt läpi, hissimeininki oli liian vaikeaa. Lisäksi siellä esihistoriallisessa museossa oli joku törkeää tarkkuutta vaativa hyppykohta.

Ei mun Firefoxillani.