Saints row 2022 arvostelu (ps5)
Todennäköisesti ainoa positiivinen video pelistä koko internetissä.

https://www.youtube.com/watch?v=zGBJHYybfjA

Kuolluthan se on ollut jo vuosia.
Usein kyllä uutisten kommenteissa on keskustelua ja mä koitin muutama vuosi sitten pari kertaa mainita, että keskustelkaa siellä foorumin puolella niin koko keskustelu ei kuole heti kun uutinen tippuu etusivulta, mutta ei tuosta mitään hyötyä ollut.

Onneksi sentään konsolifin on voimissaan.

Juu nuo kaikki oli kovassa käytössä ja yks contagion hyökkäys saattoi tappaa melkein kaikki vihut vaikka niitä olis ollut 20kpl yhdessä rakennuksessa.
Muistaakseni tuo oli nerfattavien skillien kärkipäässä kun kuulemma oli niin ylivoimainen. En vaan tiedä kuinka paljon sitä muutettiin kun pelasin viimeksi ennen noita muutoksia.
Silloin kun ps5 päivitys tuli niin muistan lukeneeni, että ne myös resetoi kaikki skillit eikä mulla nyt enää ole mitään muistikuvaa missä kaikissa mulla oli pisteitä ja kuinka paljon.

Tuli 6kk paussin jälkeen taas pelattua muutama viikko psvr2 pelejä ja tehtyä video.
Tai oikeastaan kaksi kun pleikan sharefactory ei suostu rendaamaan kuin maksimissaan tunnin pätkän vaikka maksini projektin pituus on 80 minsaa.
Oli sitten isoin projekti minkä olen tehnyt ja tuon parissa meni yhteensä 25 tuntia kolmen päivän aikana. Never again :D

https://www.youtube.com/watch?v=WNtLzaK9Yw4

Saints & sinners chapter 2: retribution 00:00
Organ quarter 06:00
Afterlife VR 08:40
Dyschronia chronos alternate 10:27
Red matter 2 13:08
Hubris 16:08
Crossfire: sierra squad 19:38
Another fisherman's tale 24:18
The last worker 26:04
Budget cuts ultimate 28:40
Altair breaker 31:54
Synapse 36:14
Awesome asteroids 40:10
VR skater 41:05
Zombieland headshot fever 44:17
Green hell 46:36

https://www.youtube.com/watch?v=2JiBZQ_wnxs

Walkabout minigolf 00:00
Kizuna Ai: touch the beat 02:24
Unplugged: air guitar 05:20
Ragnarock 10:37

Kohtahan tulee Cyberpunkiin Phantom Liberty lisäri joka tuo paljon korjauksia ja uudistuksia peliin, niin hyvä hetki pelailla taas. Itsekin ajattelin toistamiseen läpi pelailla.

Itse aion jatkaa vaan vanhalla hahmolla. Toivottavasti joku tekee tubeen videon siitä mitkä skillit kannattaa ottaa jotta saa mahdollisimman op hackerin.
Tässähän on vedetty kykypuut kokonaan uusiksi ja joitakin tuohon liittyviä skillejä on muutenkin nerfattu ja mä haluaisin olla jatkossakin sellainen joka voi tappaa melkein kaikki talosta parin hackin avulla.
Sitten vois joskus tehdä vaan räiskintä hahmon joka ei hackeroi koskaan mitään ellei ole aivan pakko.

RE4 remake arvostelu tälleen kahdeksan läpipeluun ja 69 tunnin jälkeen.

https://www.youtube.com/watch?v=AXFt4Luj-WE

Lisäksi samassa 21.6.2023 Nintendo Directissä oli Super Mario RPG, joka kiinnosti myös. Täytyy seurailla, tuleeko siitä hyvä. Eivät ole oikein noi uudemmat Paper Mariot päässeet Thousand-Year Doorin tasolle, joten hyvälle RPG-Mariolle olisi paikka vapaana. Ehkä Super Mario RPG voisi sen paikan täyttää.

Ainakin se orkkis snes versio oli ihan jees ja tykkäsin kyllä sen visuaalisesta tyylistä enemmän.
Tuo tuli pelattua ekaa kertaa snes minin kautta 2018 joten hirveästi aika ei ole päässyt kultaamaan muistoja.
Tämä uusihan on siis remake tuosta.

[Kya : the dark lineage (ps2)]

Kya : the dark lineage (ps2)

Tämä on niitä pelejä josta muistaakseni näin jotain kuvia ja ennakon psm2 lehdessä tai jotain ja siitä asti halunnut pelata kun peli näytti visuaalisesti niin hyvältä.
No nyt on pelattu ja olihan tämä ihan jees ja hyvin pienestä on kiinni etten estoitta kutsu tätä ns. hidden gem peliksi.
Onhan tämä varsin perus tasoloikka seikkailu jonka pääosassa on Kya, nuori mimmi joka ajautuu toiseen maailmaan kun tämän velipuoli Frank löytää taloon piilotetusta huoneesta mystisen alttarin.
Tietenkin myös Frank lentää samaan maailmaan, mutta ei kuitenkaan samaan paikkaan joten se pitäisi löytää.

Kyan kuitenkin herättää maailman paikalliset asukkaat jotka tunnetaan nimellä nativ ja niitä sitten pitäisi auttaa kun pahat wolfen vihut hyökkää.
Nimet on mitä on sillä tietenkin nativ = native eli paikallisia asukkaita ja wolfenit näyttää sudelta, mutta on kuitenkin oikeasti nativeja jotka on vaan muutettu joten Kayn täytyy muuttaa ne takaisin kunhan ensin potkii niitä perseelle... tai munille sillä vaikka Kya muuten käyttää bumerangia niin wolfenia vastaan homma muuttuu perus taisteluksi jossa on eri komboja, heitot, counterit jne kunhan ostaa ne avaavat varusteet kaupasta.
Turpaan vetämisen jälkeen wolfenin voi muuttaa takaisin kunhan hallusta löytyy tarpeeksi manaa ja pelin eteneminen on suoraan sidottu myös tähän.

Pienen ongelman muodostaa kuitenkin tilanne jossa potkaiset wolfenin reunan yli kuolemaansa, koska silloin et voi tietenkään muuttaa sitä takaisin ja tuossa vaiheessa kannattaa heittää itsesuojeluvaisto sivuun ja vaan hypätä perään sillä kun sut spawnataan uudestaan niin myös se wolfen palaa takasin jolloin sitä voi vetää uudestaan pataan.
Läheskään kaikkia wolfeneita ei kuitenkaan tarvitse palauttaa jos haluaa pelata tarinan läpi eikä edes viimeisen kaupan avatakseen.

Pelissä tosiaan tulee välillä esteitä vastaan jolloin pitää palata takaisin kylään ja ostaa tarvittava tavara.
Onneksi jokaisella alueella on useampi fast travel piste joten sun tarttee vaan warpata, ostaa tavara ja warpata takaisin joten tuo ei ole mikään iso ongelma.
Kamera sensijaan yrittää välillä olla isompi ongelma sillä koska kyseessä on vuoden 2003 ps2 peli niin se ei osaa mennä seinien sisään joka aiheuttaa ongelmia ahtaissa tiloissa ja lisäksi molemmat kameran suunnat on inverttinä eli oikea on vasen ja ylös on alas, mutta esim tykkejä käyttäessä ohjaus ei ole invertoitu.

Tasoloikan ja taistelun lisäksi päästään myös laskemaan taikalaudalla (se on oikeasti magic board) kouruja alas joissa saa hyppiä rotkojen yli ja väistellä milloin mitäkin ja välillä myös tiputaan johonkin syvään kuiluun tai mennään jotain tuulista tunnelia pitkin jossa pitää myös vältellä esteitä.
Nuo on ihan kivaa vaihtelua vaikka muutama niistä on ehkä hitusen liian pitkiä.
Myös muutama minipeli on kylässä tarjolla.

Visuaalisesti tämä oli mun mielestä edelleen hemmetin hyvän näköinen putkitelkkarin kautta pelattuna ja muutamaa ärsyttävää kohtaa lukuunottamatta tässä oli varsin hyvä suhdanne tasoloikan, taistelun, pulmien ja lautailun välillä.
Jos mun pitäisi valita pelaanko vaikka heti huomenna uudestaan tämän vai vaikka jak 2:n niin vastaus olisi tämä, se olisi aina tämä.
Ottakaa tuo miten haluatte.

Nitro rad on tehnyt tästä varsin jees videon vaikka se tykkäsikin tästä paljon vähemmän mitä minä.
https://www.youtube.com/watch?v=rLjMB8pTRvw&t=1s

[Obscure (xbox)]

Obscure (xbox)

Varsin perinteinen kauhupeli jossa muutama teini jää koulupäivän päätteeksi etsimään ystäväänsä jonka ne oli viimeksi nähneet edellisenä päivänä liikuntasalilla.
Kaavasta poiketaan hieman sillä, että sulla on aina kaveri mukana ja hahmojen välillä vaihdellaan napin painalluksella tai sitten tämän voi pelata läpi myös cooppina.
Jokaisella hahmolla on myös omat kykynsä joita peli ei kuitenkaan kovin tarkkaan kerro.
Esim Ashleyn kohdalla mainitaan vain kuinka se pärjäsi ammunnassa tai jtn yhtä pintapuolista, mutta kun asioita meni lukemaan steamin foorumilta niin selvisi, että se tekee ampuma aseilla 50% enemmän vahinkoa ja sen erikoiskyky on ampua nopeasti kaks laukausta jotka tekee vielä enemmän lämää jos käyttää pistoolia eli toisinsanoen ihan helposti pelin paras hahmo.
Kaveriksi otin Joshin jonka erikoiskyky on sanoa jos huoneessa on vielä jotain löydettävää joten kaikki mahdolliset ammukset, medpackit ja muut tuli kerättyä.

Vihollisina toimii jos jonkinlaiset mutantit jotka on herkkiä valolle ja aluksi tuota voikin hyödyntää houkuttelemalla nuo ikkunan lähelle jonka sitten lyö palasiksi jolloin ne kuolee välittömästi.
Tai noin sen pitäisi ilmeisesti toimia, mutta en mä tuossa koskaan onnistunut kun jos itse olet siinä ikkunan edessä niin sitten ne käy sen kaverin kimppuun. Sama sinänsä sillä parin tunnin jälkeen tulee jo yö.
Muuten vihujen ympärillä on aina myös joku musta "verho" jonka saa pois osoittamalla niitä taskulampulla tarpeeksi pitkään ja vasta kun tuo lähtee pois niin ne alkaa ottaa kunnolla vahinkoa.

Myös pulmia löytyy ja mä jouduinkin katsomaan pari kertaa apua netistä.
Eka kerta oli kun piti laittaa kompassin nuolet kartalle ja oikeaan asentoon ja vaikka mielestäni luin kaikki laput mitä löysin niin mun mielestä missään ei ollut mitään vihjettä siitä mihin asentoon ne kuuluu. Kai mä sitten vaan missasin jotain.
Toinen oli lähellä loppua kun en vaan löytänyt reittiä ulos kirjastosta ja kun menin katsomaan tubesta videota niin yläkerran ovessa oli vaan iso riippulukko joka leikataan pihdeillä. Okei, mutta mulla ei ollut mitään lukkoa joten latasin tallennuksen, vielä aiemman tallennuksen ja käynnistin pelin uudestaan, mutta se lukko ei vaan ilmestynyt.
Olin jo varma, että kyseessä on joku pelin rikkova bugi, kunnes törmäsin ps2 ohjeisiin jossa puhuttiin avaimesta, siis hetkinen.
No ei kun uudestaan huoneet läpi ja yhdessä huoneessa oli kirjahylly joka peitti 80% sen takana olevasta ovesta ja sieltä löytyi avain jolla ovi aukesi.
Tästä on siis kaks eri versiota jostain syystä.

Alunperin mä pelasin tätä joskus ikuisuus sitten ehkä tunnin kunnes lopetin enkä taaskaan tajua, että miksi.
Ehkä mä olin tätä ennen pelannut code veronica x:n joka poltti mut loppuun ja kun tässä oli taas kiinteä kamera ja rajoitetut tallennukset niin mielenkiinto lopahti ja kyllä nytkin kirosin kun huomasin miten tallennus on hoidettu.
Tässä siis kerätään cd levyjä mustenauhojen sijasta ja ne on kertakäyttöisiä. Onneksi tallentaa sentään voi koska vaan, mutta kyllä aina oli pakko edetä tallentamatta pidempään kuin olisi halunnut kun ei voi tietää kuinka paljon noita löytyy.
No lopulta niitä oli yli 10 jäljellä kun peli meni läpi joten oli niitä tarpeeksi. Toisaalta mä pelasin easylla jolloin kaikkia kamoja on enemmän.
Tykkäsin kyllä aika paljonkin ja tekisi mieli pelata uudestaan normalilla, mutta en taida ottaa riskiä jos kuitenkin alkaa vituttaa.
Mikään kovin pitkä tämä ei ollut sillä mulla meni kuutisen tuntia.

Marc Ecko's getting up contents under pressure (xbox)

Toinen peli jota aikoinaan pelasin ehkä tunnin eli en pelannut edes tutoriaalia loppuun.
Peli yhdistelee kiipeilyä, taistelua ja graffittien tekemistä joka onkin se asia jota tehdään aivan jatkuvasti.
Pääosassa on Trane jonka isoäiti potkii kadulle kun tyypillä on pakkomielteenä tulla tunnetuksi graffitien tekijäksi tai jtn.
Ei aikaakaan kun mennään yhden jengin alueelle maalailemaan ja saadaan tietenkin turpaan oikein kunnolla ja siitähän Trane vasta motivoituukin.
Oikeasti peli ei mun mielestä mitään tuon isompaa tarinaa edes tarttis, mutta tietenkin mukaan heitetään korruptoitunut pormestari joka liittyy myös Tranen isän kuolemaan ja cck joukot jotka ottaa katujen siistimisen niin vakavasti, että seinällä kiipeilevä tageja taiteileva artisti ammutaan alas.

Varsinkin loppua kohden homma alkaa menemään jo naurettavaksi kun vastassa on kunnon eliitti joukot joilla on haulikot mukana ja ne tekee counterin jokaiseen sun hyökkäykseen, lyö aseenperällä naamaan jotta kaadut ja tyhjentää puolen lipasta sun naamaan.
Taistelu on muutenkin aika keskinkertaista sillä jopa perus jengiläiset kestää kohtalaisesti osumaa, mutta onneksi myös hiipiminen onnistuu jolloin vastustajat voi kolkata lyömällä niitä spraypullolla takaraivoon.
Tuohon kun yhdistää arvostelujen mukaan huonon kameran, stunlockaavat viholliset, epätarkan kiipeilyn ja tasoloikan sekä harvassa olevat checkpointit niin soppa on valmis.
Tai niin mä oletin joten mä yllätyin kun tykkäsinkin tästä kohtuu paljon paria kohtaa lukuunottamatta.

Juu kiipeilyssä on omat kankeutensa, mutta koskaan hahmo ei hypännyt kuolemaansa vaan aina just sinne mihin piti.
Ainakin yhden videon kohdalla oikeasti näki tyypin pelaavan väärin sillä se esitteli aika alussa olevaa kohtaa jossa pitää hypätä seinällä olevasta putkesta sun takana olevaan tolppaan ja se ei vaan onnistunut siinä, koska se ihan selvästi väänsi tattia johonkin suuntaan joka on virhe.
Tuossa pitää vaan kiivetä niin ylös kuin pääsee, painaa x namiskaa kerran jolloin Trane alkaa katsomaan taaksepäin ja toinen painallus hyppää ihan just sinne mihin kuuluu. Sama homma aina jos hypätään taaksepäin tai seinästä toiseen.
Myöskään checkpointit ei turhauttaneet ja taistelukin sujui paljon paremmin mitä oletin, kuten myös hiiviskely.

Sitten on se tagien tekeminen ja aluksi sulla on perus spray maali ja tussi.
Maalatessa valitaan kuva jonka haluaa tehdä ja minkä kokoinen siitä tulee ja sitten vaan maalataan käyttämällä vasenta tattia ja neliötä.
Jokaisesta tagista saa rep pisteitä sen mukaan miten se onnistuu eli jos olet tarpeeksi nopea, teet aina ison kuvan jos sellainen mahtuu maalattavaan paikkaan eikä siihen tule valumia niin saat maksimi pisteet.
Muutaman tehtävän jälkeen opitaan maalaamaan reippaasti nopeammin johon käytetään eri nappia, mutta se myös aiheuttaa valumia herkemmin.
Oikeasti tuolla ei ole niin väliä sillä mä olin saanut kaikki rep pojoilla avattavat asiat auki useampi tehtävä ennen loppua.
Myöhemmin saadaan vielä muutama muu tapa tehdä kuvia ja erilaisia kuvia myös aukeaa pelin edetessä ja sä voi valita mukaan ne jotka haluat, mutta sulla voi kuitenkin olla vain neljä eri kuvaa tai tagia eri kategorioissa joten samoja kuvia saa tehdä aika paljon.
Varsinkin jossain sivutehtävissä jossa pitää vaikka tehdä 10 tagia tussilla isoon oveen aikarajan puitteissa.
Jokaisessa kentässä on myös tietyt kohdat jotka pitää maalata ja useampi vapaaehtoinen kohta joiden luo pääseminen vaatii hieman tutkiskelua sillä välillä ne on jossain kohtuu korkealla.

Pituuttakin tällä oli vähintään tarpeeksi sillä mulla meni yli 10 tuntia.

Transworld snowboarding (xbox)

Edelleen hyvä peli joka sopii just sopivasti amped 2:n ja ssx:n väliin mitä realismiin tulee.
Tämä on mun mielestä myös ainoa hyvä housemarquen peli.
Ennen aloittamista nuo olikin oikeastaan ne ainoat asiat jotka tästä muistin ja jostain syystä muistin myös sen kohdan viimeisestä radasta jossa saa laskeuduttua 115m dropin.
Visuaalisesti edelleen hyvän näköinen, mutta ruudunpäivitys kyllä notkahtelee aika usein eikä kuvan repeilyltäkään säästytä.
Lyhyempi tämä kyllä oli mitä muistin sillä sain tehtyä kaiken yhdellä hahmolla neljässä tunnissa ja siitä varmaan 30 minsaa meni tuon 115m pudotuksen kanssa kun se oikea kohta on vasta ihan ennen maalia ja aina se hahmo kaatui.

Tässähän on siis tony hawkeista tuttu rakenne jossa joka kentässä on kasa haasteita jotka pitää suorittaa ja joka rinteessä on myös aikaraja joka on kyllä aika turha kun kuitenkin kokoajan alaspäin mennään.
Myös komboja voi jatkaa hyppyjen välillä kunhan laskeutuu hyvin ja nopeasti näpäyttää molempia liipaisimia. Tuon jälkeen on joitakin sekunteja aikaa hypätä tai grindata, mutta tuota on helppo jatkaa tekemällä vaan ihan perus hypyn uudestaan ja uudestaan.
Soundtrack on myös ihan ok vaikka englanniksi laulava apulanta ei vieläkään oikein iske.
Oikeasti mä muistin tästä vaan oman soundtrackin jossa oli linkin parkin hybrid theory albumi ja marilyn mansonin holy wood.

Quantum redshift (xbox)

Microsoftin vastaus wipeoutille ja f-zerolle ja mun mielestä tämä on parempi mitä ps2 ajan ja sitä edeltävät wipeoutit.
Radat on leveämpiä ja power up systeemi on mun mielestä parempi.
Radoilla on sinisiä, keltaisia ja punaisia kristalleja joista sininen lataa suoraan ammuttavat aseet, punainen hakeutuvat aseet ja keltainen shieldit joten sä tiedät aina 100% varmuudella mitä saat ja nuo aktivoidaan tietenkin samanvärisistä ohjaimen napeista.
Kisoista saa pisteitä joilla sitten päivitetään aseita, aluksen kestoa ja turboa paremmaksi ja nämä myös säilyy vaikeustasolta toiselle ja on oikeasti pakollisia kovemmilla tasoilla.

Avattavat asiat on kyllä tehty tyhmästi sillä jokaisella hahmolla on ns. nemesis jonka saa auki kun vaan voittaa turnauksen amateur tasolla tietyllä hahmolla. Tuolla vaikeustasolla on vain kolme normi kisaa ja se neljäs on nemesis kisa jossa ajetaan hahmon kotirata väärään suuntaan.
Expert tasolla voittamalla aukeaa master taso, mutta jos haluat kovimman redshift tason auki niin sun täytyy voittaa turnaus master tasolla jokaisella 18 hahmolla ja jos haluat viimeisen radan auki niin sitten täytyy voittaa jokaisella hahmolla redshift taso.
Siis kenen mielestä tämä on ollut hyvä ajatus.
Mä voitin master turnauksen yhdellä hahmolla ja sen kaaottisuus oli jo tarpeeksi.
Lisäksi tässähän on pakko voittaa jokainen kisa tai homma ei etene, mutta sitä nykyistä rataa voi yrittää vaikka 100 kertaa jos siltä tuntuu.
Se on myös tyhmää kuinka pelissä on melkein 10 rataa, mutta jopa master tasolla ajetaan vain viisi kisaa ja ajettavat radat riippuu valitusta hahmosta.

Tästäkin mä muistin lähinnä komeat ruutuun lentävät vesiefektit ja sen kuinka helvetin hyvin tähän sopi prodigyn fat of the land albumi soundtrackiksi. Nyt en jaksanut tuota alkaa kaivamaan esiin joten täytyi tyytyä live taltiointiin ja kyllähän tämä muuttui kuin eri peliksi kun sai kunnon musat taustalle. Ne orkkis biisit kun on varsin tylsiä.
Toisaalta ihan sama homma se on wipeout omega collectionin kanssakin jossa ainoa kunnon kisafiilikset aikaan saava biisi on prodigyn invaders must die.
Onneksi tässä on cheatit joilla saa avattua kaiken ja mä pelasinkin useamman kerran radat läpi ilman aseita ihan vaan fiilistely mielessä.
Siitä miinusta ettei moninpelin ulkopuolella voi valita kierrosten määrää vaan ne määräytyy vaikeustason mukaan.

Halo (xbox)

Tämä oli eka kerta anniversary version julkaisun jälkeen kun tämä tuli pelattua orkkis graffoilla ja pakko sanoa ettei tämä ole kestänyt aikaa.
Anniversary versiossa sentään on silmäkarkkia joka auttaa vanhentuneen kenttä designin kanssa, mutta nyt tämän pelaaminen oli erittäin puuduttavaa.
Varsinkin ne covenantin alukseen sijoittuvat kentät on sitä samaa violettia sokkeloa ja tässähän pelataan melkein kaikki alueet kahdesti.
Sitten oli se hemmetin flood. Mä en todellakaan muistanut, että niillä on loppua kohden myös raketinheittimiä käytössä ja tuollaisia tuli vastaan varmaan kymmenen 20min pätkän aikana ja osa vielä ihan sisätiloissa.
Tämän jälkeen tuli heitettyä doom 3 koneeseen ja halon jälkeen se näytti niin hyvältä, että mulla meni hetki tajuta ettei ruudulla ollutkaan enää latausruutu vaan ihan itse peli. Se näytti oikeasti paremmalta mitä psvr versio jonka pelasin just helmikuussa uudestaan läpi. Nyt siis todellakin puhutaan ihan ekan xboxin pelistä.

Splatoon 3

Tuli ostettua season pass vaikkei sillä vielä muuta merkittävää saakaan kuin inkopoliksen, mutta on tuo vaan niin paljon kivemman näköinen mitä splatsville josta mulle tulee jostain syystä aina mieleen joku slummi vaikka siellä tavallaan siistiä onkin.

Rallisport Challenge 2 on kyllä kova.

Juu tuli pelattua läpi just pari päivää sitten.
Harvassa on ne melkein 20 vuotta vanhat autopelit joiden kanssa ei tartte hetkeäkään totutella ajotuntumaan vaan kaikki sujuu välittömästi.
Huomattavasti helpompi se kyllä oli mitä muistin, mutta se ei ole ollenkaan huono asia.
Omasta mielestä toiseks paras DICE:n tekemä peli ja paras on tietenkin eka mirror's edge ja joku amigan pinball dreams / fantasies tulee myös ennen battlefield pelejä.

Saatoin ehkä mahdollisesti innostua hieman liikaa 

[Deus ex: invisible war]

Deus ex: invisible war (xbox)

Tämä on saanut paljon paskaa niskaansa ja onhan tämä heikoin deus ex sarjan peli, mutta mun mielestä silti edelleen erittäin hyvä peli.
Ne muut, varsinkin eka on vaan niin paljon parempia.
No mikä tässä sitten on vialla jos verrataan edelliseen?

Tarina on heikompi sillä tekijät päätti, että kaikki kolme ykkösen mahdollista loppua tapahtui, koska eivät ilmeisesti osanneet päättä mikä on se oikea.
Eri dialogi vaihtoehtoja on myös varsin vähän ja suurimman osan ajasta keskustelut rullaa automaattisesti.
Eri skilleistä ollaan kokonaan luovuttu joten nykyään on enää augmentit eikä kokemuspisteitäkään ole.
Lisäksi sulla on viisi paikkaa augeille ja jokaisessa on kolme vaihtoehtoa. Toki niitä voi myöhemmin vaihtaa käyttämällä niitä kanistereita, mutta jos sun edellinen kyky on päivitetty maksimiin ja vaihdat sen toiseen niin jos päätät vielä myöhemmin vaihtaa takaisin siihen mikä sulla alunperin oli niin se on taas tasolla yks.
Näistä muutoksista johtuen sun on esim pakko valita haluatko näkymättömyyden vai hakkeroinnin, koska molemmat käyttää samaa slottia.
Ykkösessä hakkerointi oli paranneltava taito eikä augment.

Heitetään listaan vielä aseet joista kaikki käyttää samoja ammuksia, pieniin osiin pilkotut alueet ja koska skillejä ei enää ole niin sä olet heti alusta asti hemmetin hyvä ampumaan ihan joka aseella.
Boxilla ruudunpäivitys myös vaihtelee enimmäkseen nykivän ja diashown välillä riippuen siitä kuinka paljon ruudulla tapahtuu.
Aika moni muistaa aina syyttää xboxia näistä muutoksista, mutta aika moni tuntuu unohtavan (tai ei vaan tiedä), että se eka peli oli myös ps2:lle ja toki siinä oli yksinkertaisempi inventaario ja augment valikko, mutta kaikki muu oli ennallaan ja se myös näytti paremmalta mitä vanilla pc versio.

Kaikista vioista huolimatta tämä on silti parempi mitä oikeastaan mikään xboxin first person peli haloa lukuunottamatta.
Maailma on edelleen kiinnostava, edetä voi useammalla tavalla ja monet hahmot on kiinnostavia.
Mulle tulee väkisin mieleen eräs toinen rakastetun pelin jatko-osa, jossa oli paljon huonompi tarina, universaali ammus systeemi, mutta toisin kuin invisible war niin tämä ei noudattunut edes omaa logiikkaansa, pelissä oli pakko tehdä tylsää itseään toistavaa asiaa saadakseen päivityksiä ettei tiimikaverit kuole välivideon aikana ja myös koko hahmon kehitys oli reippaasti tyhmennetty.
Jostain syystä tämä on kuitenkin yleisen mielipiteen mukaan koko sarjan paras peli. Ai mikä? Mass effect 2.

Thief: deadly shadows (xbox)

Aloitin tämän joskus ja muistaakseni lopetin varmaan ekan kunnon tehtävän aikana, mutta nyt kun ostin uudestaan niin pelasin jopa läpi.
En mä kyllä tiedä miks mä tän aikoinaan lopetin heti alkuunsa sillä kyllä mä muitakin hiiviskely pelejä silloin pelasin ja tässä on vapaa tallennuskin joten turhautumiselta vältytään enimmäkseen.

En mä tästä silti erityisemmin tykännyt.
Varsinaiset tehtävät oli ok ja jotku jopa oikeasti hyviä, mutta ne zombit ja muut yliluonnolliset olisi voitu jättää kokonaan pois mun puolesta ja lisäksi tehtävien välillä päästään kävelemään kaupungin kaduille ja tämä voisi olla hyvä asia ellei sun olisi jopa tuolloin pakko vältellä vartijoita.
Nyt koko peli tuntuu 20 tuntia kestävältä hiiviskely tehtävältä kun taukoa ei tule oikeastaan koskaan.
Toki sä voit vaan juosta kaupungilla paikasta toiseen sillä ne vartijat hengästyy kohtuu nopeasti, mutta ei tuokaan hauskaa ole ja kun karttana on vain joku paperiin piirretty kuva joka on hieman sinnepäin niin usein tuli mentyä väärään paikkaan.
Tämä olisi ollut parempi jos koko kaupunkia ei olisi tai sitten siellä saisi olla rauhassa sillä sun täytyy kuitenkin käydä myymässä tehtävästä varastettu kama jotta voit ostaa lisää varusteita, koska kaikki, mukaanlukien sun kestävyys siirtyy aina tehtävästä toiseen.
Sä et tietenkään voi myydä kaikkea vain yhdelle tyypille joten sun täytyy juosta eri kaupunginosien välillä.

Myös vaikeustaso on tyhmästi tehty sillä jos haluat fiksummat vartijat nostamalla vaikeutta niin sitten sun pitää myös kerätä enemmän kamaa.
Vaikeimmalla täytyy kerätä 90% kaikesta minkä voi tehtävässä varastaa sekä kaikki kolme uniikkia tavaraa jotka on usein enemmän tai vähemmän piilossa.
Mua tuo ei haitannut, koska pelasin helpoimmalla, mutta jos joku meinaa tämän joskus pelata niin pelatkaa pc:llä joka tarjoaa tuon asian korjaavan modin.

Teknisesti tämä on aika samaa tasoa mitä invisible war ja molemmat on myös ion stormin pelejä.
Onneksi tässäkin on pääosassa hiiviskely joten ei nykiminen peliä pilaa jos sitä vaan kestää katsella.
Tätä voi pelata sekä first, että third person kuvakulmalla joista jälkimmäisellä pelaaminen nyki selvästi pahemmin, koska silloin aluetta myös näkyy enemmän.

R racing evolution (xbox)

Ridge racer sarjan spinoff joka on olevinaan realistisempi ajopeli ja jotkut tubettajat jopa kehtaa käyttää tästä termiä racing sim, mutta ne on varmaan pelanneet sitten eri peliä sillä autot reagoi ohjaukseen herkemmin mitä rc auto, mutta ne myös aliohjaa todella rankasti jos vauhtia on hitunenkin liikaa mutkaan mennessä.
Tuo ei kuitenkaan tarkoita, että peli olisi huono. Siinä vaan on varsin omalaatuinen ajettavuus ja tähän todellakin kannattaa suhtautua vaan ridge racer spinoff pelinä.
Sen voin kuitenkin sanoa, että jos kuuluu niihin jotka käyttää tattia lähinnä on/off tyylisesti niin sellaiselle tämä on varmaan mahdoton ajettava.

Tarjolla on tarinan sisältävä racing life moodi joka kestää vissiin vajaa neljä tuntia ja sen yrittää käsitellä kilpa-ajon korruptiota jossa isot herrat määrää kuka voittaa jotta saavat eniten tuottoa.
Hyvä yritys, mutta nyt tarinan parasta antia oli tissit.

Sitten on toinen moodi joka tarjoaa yli 160 eventia ajettavaksi.
On yksittäistä kisaa, time trialia, 1vs1 ja turnausta ja vaikeustaso määritetään sen mukaan kuinka hyvällä autolla ajat ja jos haluat kultaa niin sun pitää yleensä ajaa jollain huonommalla.
Taas kerran idea on hyvä, mutta tässä ongelmaksi muodostuu ratojen vähyys sillä perus katu/kilpa-autoille on tarjolla vain seitsemän rataa joista yksi on ovaali. Ralliin on kaksi pätkää jotka ajetaan molempiin suuntiin ja sitten on suora kiihdytyskisoja varten ja jostain syystä sekin ajetaan molempiin suuntiin.
Kiihdytyskisoista kyllä plussaa sillä ne on paljon parempia mitä nfs sarjan peleissä.
Startissa pidetään kaasu ja jarru pohjassa ja kun valo muuttuu vihreäksi niin mennään. Ei liikennettä, ei mutkia, ei mitään vitun työmaata tai muita esteitä vaan just se mistä koko hommassa on kyse.

Mä taisin pelata tätä joku päälle 10 tuntia kunnes ratavalikoima alkoi puuduttaa niin paljon ettei enää jaksanut.
Silti 15e hintaan hyvä ostos kunhan ajamiseen tottui.

NFS: underground (xbox)

Tämä tuli ostettua ihan vaan nostalgian takia hyllyyn sillä tästä on kultaiset muistot ja pelasin tän aikoinaan kolmesti läpi, mutta joka kerta hermot meni aina vaan enemmän joten nyt päätin olla koskematta tarinaan kokonaan.
Quick race moodissa oli kuitenkin vain pari rataa joten päätin kuitenkin nopeasti testata sitä tarinaa ja lopetin melkein välittömästi ja ihmettelin miten helvetissä sitä on pystynyt pelaamaan sillä eihän tässä meinaa nähdä mihin on menossa kun koko ruutu on vaseliinin peitossa sitä enemmän mitä kovempaa menet ja sitten kun käytät nitroja niin et näe enää mitään.

Onneksi tähän löytyi kuitenkin koodit joilla sai kaikki radat auki joten niitä tuli ajettua ihan vakio mazda mx-5:lla joka sekin tarjosi jo ihan tarpeeksi vauhdintunnetta, mutta ruutu sentään pysyi kohtuu normaalina.
Mutta jo näissä kisoissa pelin tekoäly muistutti kuinka rikki se voi olla sillä mä pelasin easylla, liikenne pois päältä ja myös catch up pois päältä jotta voi vaan rennosti fiilistellä.
Sitten parissa kisassa tekoäly tulee ohi kuin luoti ja jatkaa samaa vauhtia likemmäs kolmanneksen kierroksesta kunnes vissiin muisti mitkä asetukset on päällä.
Miettikää mikä kombo tuollainen on. Tuo tekoäly kunnon kuminauhalla varustettuna, helvetin sumea kuva ja liikenne siihen vielä päälle.

Def jam: fight for N.Y. (xbox)

Toinen mikä tuli ostettua vaan sen takia, että sen sai hyllyyn ja tätäkin tuli vain nopeasti testattua.
Tämän kanssa kyllä yllätyin kuinka helvetin hyvältä peli vieläkin näyttää ja jos pelissä olevat hahmot on tuttuja niin ne kyllä tunnistaa välittömästi.
Tämä tietenkin selittyy sillä kuinka areenat on pieniä ja hahmojakin taitaa olla enimmillään vain neljä ruudulla.
Tappelu on kuitenkin mukavan brutaalin näköistä ja tässähän oli ihan kunnon tarinakin ja tätä oikeasti tekisi mieli pelata lisää vaikka siinä toisessa vaakakupissa on ne kultaiset muistot jotka saattaa mennä pilalle.

The getaway (ps2)

Peli joka on jakanut mielipiteet aika jyrkästi jo julkaisusta asti. Itse kuulun niihin jotka tykkäsi pelistä ja oli tämä vieläkin hyvä vaikka tekijät onkin menneen liian pitkälle cinemaattisuutensa kanssa.
Tässähän ei ole minkäänlaista hudia ruudulla eikä edes pause valikko tarjoa karttaa joten autolla suunnistaminen hoidetaan vilkkujen avulla sillä ne näyttää mihin suuntaan pitäisi seuraavaksi mennä ja kun molemmat vilkkuu niin olet perillä.
Joskus vaan perille päästyäkin saa hetken etsiä mihin on tarkoitus mennä sillä kadun molemmin puolin voi olla taloa talon vieressä ja sitten huomasin kuinka yhden talon vierestä pääsee sinne taakse ja se oli just oikea paikka.
Samoin kun pitää vaikka mennä johonkin clubille niin ainoa apu on vaan katsoa minkä rakennuksen ovet on auki, koska muualle ei pääse.

Samoin melkein jokainen hiiviskely tehtävä tulee mokattua heti kun ainoastaan pause valikon mission briefing kertoo mitä pitää tehdä joten yleensä menet heti ampumaan ekan vihollisen ja eikun uudestaan.
Myös autojen ajettavuus vaatii tottumista sillä ne on erittäin herkkiä kääntää ja jos käännät yhtään jyrkemmin kovassa vauhdissa niin ne lähtee luisuun kuin käsijarrusta vedettynä.
Lisäksi pienikin osuma voi aiheuttaa ohjauksen puoltamista ja muutenkin ne kestää vain pari-kolme osumaa kunnes alkaa savu nousta ja on aika vaihtaa autoa.
Varsinkin loppupuolen tehtävissä Hammondilla pelatessa sun autoa runnoo sekä poliisi, että muut jengit joten ei ole mitenkään epätavallista vaihtaa autoa vaikka viidesti seuraavaan paikkaan matkatessa.
Onneksi tekoäly ei ole sellainen kuin gta:ssa jossa kytät tai jengiläiset tappaa sut kahdessa sekunnissa kun tulet autosta ulos ja voitkin vaikka suoraan poliisien edessä mennä toiseen autoon ja ajaa pois.

Pelattavia hahmoja on kaksi.
Ensin pelataan Hammondilla joka kuului Collinsin jengiin, mutta jätti sen taakseen pari kuukautta sitten ja peli alkaa kun tämän vaimo tapetaan ja lapsi kidnapataan kilpailevan jengin johtajan toimesta ja näin saa sut tekemään mitä haluaa.
Kun Hammondin tarina saadaan loppuun niin päästään pelaamaan päivän tapahtumat etsivä Frank Carterin näkökulmasta ja sillä pelaaminen on siitä mukavaa, että ajaessa poliisit ei ole enää riesana.

Itse räiskintä sitten toimiikin paljon paremmin kuin gta 3:ssa sillä viholliseen lukittuessakin voi liikkua ja kierähtää ja millä tahansa aseella voi tähdätä myös manuaalisesti joka on paljon tarkempaa, mutta silloin jalat on liimautuneet maahan kiinni ja lisäksi tässä on invertoitu Y akseli johon en ehtinyt koko läpipeluun aikana kunnolla tottua.
Myös kamera toimii kuten gta:ssa eli se seuraa hahmoa eikä sitä voi kääntää oikealla tatilla ollenkaan.
Itselle tuo ei tuottanut ongelmia kun olen jo muutaman viikon pelannut vanhoja pelejä, mutta jos tähän hyppäisi suoraan jostain modernista pelistä niin tuo voisi olla aika shokki.
Visuaalisesti tämä sitten olikin huikea julkaisun aikaan ja jos tätä vertaa gta 3:een niin tämä näyttää melkein seuraavan sukupolven peliltä ja tämähän siis tuli vuosi gta 3:n jälkeen. Myös tarina ja hahmot on hyviä.
Vaikka tässä omat vikansa onkin ja varsinkin nykyään ne huomaa entistä helpommin niin ei mikään silti turhauttamaan päässyt.

Atari 50th anniversary collection (switch)

Mun piti kirjoittaa tästä vasta kun olen pelannut kaikki, mutta en mä jaksa odottaa.
Tästä ei kuitenkaan voi paljon retrommaksi enää mennä ja jos mä vielä joskus joudun pelaamaan missile commandia tai centipedea niin se on liian pian sillä noista kummastakin on tässä aivan liian monta versiota.
Onko nuo muuten ekat remasterit ikinä sillä kyseessä on lähinnä sama peli paremmilla graffoilla ja joku hyvin pieni muutos mahdollisesti mekaniikoissa.

Tässähän on siis pelejä ihan atarin alusta, lynxin kautta jaguaariin asti.
Itsehän en edes ostanut tätä pelien takia vaan mua kiinnosti se kaikki extra mitä niiden lisäksi on sillä peleistä löytyy markkinointi materiaalia, konsepti kuvia ja selityksiä ja mukana on myös videoita ihan sieltä atarin alkuajoilta lähtien sekä myös tuoreita haastatteluita joista kuuluisin on varmasti se jossa käsitellään huumeiden käyttöä.

David Crane sanoo ettei sen osastolla käytetty mitään ja pari muuta sanoo, että ne ihan avoimesti poltteli pilveä töissä ja yhden postitushuoneessa työskentelevän ainoa työ oli toimittaa sitä kautta tulevat huumeet muille :D
Switch näyttää edelleen mun pelanneen "viisi tuntia tai enemmän", mutta eiköhän se pian muutu kymmeneen tuntiin.
Mä päätin jo ennen aloittamista lähteä etenemään sitä aikajanaa alusta asti ja vähintään kokeilen jokaista peliä ja luen niiden oheismateriaalin jos sellaista on ja nyt olen päässyt ninja golfiin asti ja parin pelin jälkeen alkaa lynx pelit.
Jokaisesta pelistä on myös ohjekirja, mutta niitä olen lukenut vain silloin kun ei ole ollut mitään hajua mitä pitää edes tehdä.

Jos yhtään pelien historia kiinnostaa niin ehdottomasti suosittelen vaikka sitten kun hinta on 20e.
Tämähän on myös pleikalle, boxille ja pc:lle ja normaalisti hintaa on 40e.

[Ghost rider]

Ghost rider (ps2)

Voisi sanoa, että tämä on ottanut inspiraation devil may cry ja god of war peleistä, mutta kyllä tämä on ihan täysi klooni.
Hahmoa seuraava kamera ja ovet tukkivat voimakentät on varsin tuttuja ihan kuten ruudun yläkulmassa oleva tyylimittarikin ja perus taisteluun käytettävä ketju sekä oikealla tatilla tehtävä väistö on kuin suoraan god of warista.
Käytössä on myös devil triggeria vastaava moodi sekä erikoisliike joka vahingoittaa kaikkia ruudulla olevia vihollisia.

Tämä ei kuitenkaan ole huono asia sillä kaikki toimii varsin hyvin ja on tässä jotain omaakin sillä välillä mukana on vihollisia joilla on suoja jonka saa rikki vain silloin kun sulla on tarpeeksi kova kombo menossa ja alueelta toiselle mennään moottoripyörällä jonka kanssa saa hyppiä esteiden yli ja luisua niiden alta, ampua vihollisia tai mätkiä niitä jos ne tulee lähelle.
Oikeasti ainakin 30% pelistä on noita prätkä osioita ja nekin toimi mun mielestä varsin mainiosti.

Myös uusia liikkeitä voi ostaa kerätyillä sieluilla ja niillä voi myös päivittää vaikka kestävyyttä ja haulikon tuottamaan vahinkoa.
Ostettavana on myös making of videoita, sarjakuvia ja konsepti kuvia, mutta sieluja kertyy sellaista tahtia, että kaikki hahmon päivitykset on saanut ostettua jo pelin puolivälissä ja kaikki bonus kamatkin vielä ennen loppua.
Läpäisyn jälkeen aukeaa vielä muutama cheat, uusi skini ja mahdollisuus pelata koko peli bladella läpi ja sillä on myös omat liikkeensä ja se saa kestävyyttä takaisin imemällä verta stunnatusta demonista kun taas ghost rider voi vaan mennä vaikka palavan tynnyrin viereen hoitaakseen saman asian.
Bladella ei myöskään ole sitä devil triggeriä eikä muutakaan maagista kykyä vaan sun pitää pärjätä sen normi iskujen ja miekan avulla.
Mitään kykyjä ei voi myöskään päivittää.

Mun ainoat odotukset tälle oli se ettei tän kanssa mene hermot, mutta tämä olikin ihan helvetin hyvä.
Pelasin helpoimmalla ja läpäisyyn meni nelisen tuntia ja tulen aivan varmasti pelaamaan vielä bladella myös.
Yks parhaimpia ostoksia seitsemällä eurolla tämän vuoden puolella.

Matrix: path of Neo (ps2)

Se parempi matrix peli ainakin jos nettiä ja metacriticia on uskominen ja mä taas mietin, että miten helvetissä tuo on mahdollista.
Ensinnäkin tarina on ihan mitä sattuu. "Mutta eikös se vaan kertaa leffojen tapahtumat?" joku jo miettii. Tavallaan joo.
Jostain syystä Wachowskien oli pakko mennä lisäilemään asioita joissa ei ole mitään vitun järkeä ja koska pelin lopputeksteissä lukee heti ekana "written and directed by Wachowski brothers" niin mä syytän tästä kaikesta niitä enkä pelin kehittäjiä.

Ekana se ekan leffan alku jossa Neo yrittää paeta sieltä toimistolta, mutta sillä ei riitä rohkeus mennä sitä seinän reunusta pitkin joten päättää vaan antautua.
Tässä sitten mennään siellä ulkona pitkin reunoja ja roikutaan käsien varassa kuin mikäkin Sam Fisher ja tuo pariminuuttinen kohtaus leffassa on tässä varmaan vartin.
Tuon jälkeen pelataan pari tuntia tutoriaaleja sillä eihän se käy päinsä, että ne kung-fu taidot vaan ladataan kuten leffassa sillä nyt opetellaan eka hiipimään ja tekemään stealth tappoja, joita ei käytetä enää tämän jälkeen, sitten perus liikkuminen, ampuminen ja melee aseet, joita myös käytetään vasta pelin lopussa.
Yhtään lioittelematta ainakin neljännes pelin 7 tunnin kestosta on noita tutoriaaleja.

Sitten se kaikista idioottimaisen asia tulee Merovingianin kartanossa josta mennään johonkin toiseen ulottuvuuteen jossa osa paikoista on mitenpäin sattuu ja sun täytyy aina mennä oikeasta ovesta jotta pääset etenemään. Mä olin jo valmiiksi lukenut kuinka perseestä tuo alue on joten seurasin heti vaan opasta.
Mutta tuo ei ole se idioottimaisin asia, ehei. Siellä on vihollisena isoja muurahaisia jotka osaa kung-fua.

Jopa lopetus on muutettu sillä sen kolmannen leffan lopussa nähdyn Smith tappelun jälkeen ne kaikki kloonit kasaa talon romuista ja muuta kamasta pilvenpiirtäjän kokoisen mega monster smithin.
Kenttien välissä on myös pätkiä leffasta, mutta niissäkin on pilkottu kohtaukset muutaman sekunnin mittaisiksi pätkiksi ja laitettu ihan randomilla sekaisin jolloin mikään ei sovi mihinkään.

Sitten on se tekninen puoli.
Peli näyttää rumalta, aseiden lukitus pysyy lukittuna vaikka kohde olisi jo kuollut, kamera on ihan paska sisätiloissa ja niissä ollaan todella paljon ja lisäksi koko komeus rullaa todella usein jossain 10-15fps välimaastossa.
Yhdessä kohtauksessa teki mieli kameran ja kontrollien takia heittää jo ohjain lattiaan ja mainostenjakajakin varmasti kuuli mun kiroilut rappukäytävään.
Monta kertaa tuli todettua ääneen "ei enter the matrix voi olla tätä huonompi, en mä sellaisesta olis voinut tykätä. Ei se vaan voi olla näin paska"

Enter the matrix (ps2)

Mulla meinas leuka loksahtaa kun aloin pelaamaan tätä.
Toki esim seinien tekstuurit on varsin simppeleitä, mutta vastapainona kuva on puhtaampi ja tarkempi ja peli rullaa 90% ajasta silkinpehmeästi.
Myös hahmot näyttää paremmilta mitä path of neossa.
Jopa pelattavuus toimii paremmin vaikka tässä on vielä strafe olkanapeissa sillä erillistä lukittumista ei ole vaan jos sulla on ase esillä niin tähtäin hyppää näkölinjaa lähimpänä olevaan viholliseen ja kun se kuolee niin se hyppää seuraavaan. Homma toimii kuin ajatus ja vaikka tässä ei mitään monipuolisia liikkeitä olekaan niin max payne tyyliseen syöksymiseen tai kärrynpyörän tekemiseen samalla ampuen ei ehtinyt kyllästymään kertaakaan.
Kameraakaan ei tarvinnut kirota kertaakaan.

Tarinakin on paljon parempi sillä jos joku on elänyt kiven alla eikä tiedä mistä tässä on kyse niin tämä näyttää mitä Niobe ja Ghost teki matrix reloaded leffan aikana sillä siinähän niitä ei pahemmin näy.
Tässä on myös paljon videota joka on kuvattu samalla kun leffatkin kuvattiin joten niissä on täysin sama laatu.
Lisäksi myös animatrix leffan last flight of osiris liittyy tähän sillä niiden jättämä paketti käydään noutamassa heti pelin alussa ja siitä saadaan tieto, että koneet on hyökkäämässä Zioniin isolla massalla.

Aikaa tämän parissa meni viitisen tuntia joka tuntui menevän yhdessä hujauksessa kun taas path of neon seitsemän tuntia tuntui vähintään kymmeneltä tunnilta.
Tässä saa myös valita pelaako Ghostilla vai Niobella ja vaikka ne onkin samoissa paikoissa niin ne tekee hiukan eri asioita joten tässä on myös hyvä syy läpäistä peli toisenkin kerran.
Tämä oli oikeasti edelleen yhtä hyvä mitä 20 vuotta sitten.

Path of neon meta score on 69 ja tämän 65. Ei iso ero, mutta oikeasti path of neon pitäisi alkaa nelosella.
Vielä käsittämättömämpää on ghost riderin 54 meta score.

Tämä tuli vajaa pari viikkoa sitten pelattua ja olihan tämä hyvä edelleen.
Ihan perus dual stick asetuksella tuli pelattua ja se tuntui paremmalta mitä wii versio jossa on aina pakko viedä se tähtäin ruudun reunaan jotta kamera kääntyy.
Kokeilin hetken myös gyron kanssa, mutta eipä sille mitään tarvetta ollut.

Visuaalisesti tämä pääsi yllättämään vaikka muutama video tuli katsottua ja varsinkin perhana drift, jonka kirjoitin tarkoituksella väärin, koska se on vähemmän noloa, näytti suorastaan upealta ja meinasin ottaa siitä pari kuvaa talteen kunnes muistin kuinka pahasti switch raiskaa kuvakaappaukset joten ei ne kuitenkaan tekisi oikeutta pelille.
Huomasin myös unohtaneeni melkein kaiken vaikka peli on tullut pelattua jo varmaan viidesti läpi ennen tätä ja ilman sitä pelin omaa vinkki systeemiä olisin ollut aika usein googlettamassa mihin mennä seuraavaksi.
Sentään melkein kaikki chozo artifact paikat muistin ulkoa joten jotain on jäänyt muistiin.
Oli myös kiva huomata, että se nopea ohjusten ampuminen toimii taas eli jos sulla on perus power beam ja vuorottelet ohjus ja perus ampumis nappia niin voit ampua niitä reippaasti nopeammin.
Wii versiossa tuo ei toimi.

[Medal of honor underground]

Medal of honor underground (ps1) alkoi mukavan rentona räiskintänä sillä hahmo liikkuu varsin hyvää vauhtia ja jopa ohjauksen saa toimimaan ihan kahden tatin standardilla.
Pelin viimeinen kolmannes kuitenkin alkaa nostamaan vkäyrää aika huimaa tahtia sillä esim metsä kentässä sä et näe edes pienen puskan läpi, mutta viholliset kyllä ampuu sua ihan ilman ongelmia sieltä toiselta puolelta.
Vihollisia on myös kulmien takana odottamassa joten lyijyä tulee naamaan ennen kuin ehdit edes tähtäämään sillä normaalisti tähtäys on aivan liian herkkä joten on pakko käyttää erillistä tähtäys moodia jolloin jalat liimautuu maahan.
Viholliset osaa myös ampua aika pirun tarkasti sokkona kulman takaa ja välillä niitä spawnaa myös jo putsatuille alueille josta ne pääsee ampumaan selkään.
Oma hahmokin jää varsinaisen helposti kulmiin kiinni ja paniikissa ei meinaa aina edes ovesta päästä suojaan kun se jää nytkyttämään ovenkarmia vasten.

Kaiken kruunaa se ettei peli tarjoa ensimmäistäkään checkpointia ja savestatea tulikin käytettyä melkein jokaisen tapon jälkeen viimeisissä tehtävissä.
En tiedä oliko se orkkis peli sen paremmin tehty, mutta kyllä mä sen aikoinaan läpi pelasin ja tykkäsin todella paljon.
On siinäkin kyllä kaikenlaista paskaa kuten sisätiloissa olevia vihuja singon kanssa ja sehän on sitten laakista henki pois tai sitten jossain voi olla kk pesäke jota et edes näe huonon piirtoetäisyyden takia, mutta ne kyllä ampuu sua.
Joku voisi sanoa kuinka checkpontien puute on vaan tuon ajan juttu, mutta tänään tuli myös pelattua quake 2:sta (ps1) joka tuli vuosi ennen undergroundia ja siinä on checkpointit joissa voi myös tehdä ihan pysyvän tallennuksen ja lisäksi siinä on parempi pelattavuus ja näyttääkin paremmalta.

Rollcage. Tuo ekan pleikkarin legendaarinen ajopeli. No oikeasti ei ole joten jos jollain on kultaiset muistot niin älkää vaan ikinä pelatko tätä uudestaan.
Autot on aivan kamalia ajaa sillä jos ne tulee hiukankin huonosti hypystä alas (ja noin käy todella usein) niin ne spinnaa välittömästi, jos ne osuu edes hiukan johonkin niin ne spinnaa välittömästi ja jos vastustaja osuu suhun niin sä spinnaat välittömästi.
Lisäksi tässä ei ole oikeastaan yhtään sisältöä sillä tarjolla on perus single race, time attack ja liiga joka on koko pelin pihvi.
Ongelma on vaan siinä, että vaikka eri liigoja on kolme niin ajettavia kisoja on tasan kymmenen joten pelin läpäisee noin 30 minuutissa.
Tuon jälkeen aukeaa hard vaikeustaso jossa on ne samat kisat, tekoälyn kärkiauto katoaa horisonttiin heti startissa ja kun tuohon yhdistää pelin ajettavuuden niin en näe mitään järkeä kiduttaa itseäni.
Lisäksi tuosta saa vain yhden uuden hahmon.
Miten ihmeessä tämäkin on aikoinaan saanut hyviä arvosanoja kun pleikalle oli tarjolla myös colin mcrae rallyt ja muut jotka oikeasti tarjosi pelattavaa sen täyden hinnan edestä.

Oikeasti firebugs on paljon parempi ja se on käytännössä rollcage 3 sillä sen on edelleen tehnyt attention to detail, autoilla ajellaan seinillä ja katossa jne.
Nyt autot vaan on erinäköisiä ja visuaalinen tyyli simppelimpi ja värikkäämpi, mutta samalla peli myös näyttää puhtaammalta tuon ansiosta.
Se tärkein eli ajettavuus on kuitenkin huimasti parempi.

The misadventures of Tron Bonne on megaman legends sarjan spinoff jonka pääosassa on legendsissä nähty piraatti Tron Bonne jonka veli kaapataan pelin alussa, koska se on koronkiskurille miljoonan velkaa joten sun tehtävä on kerätä massit kasaan.
Siinä missä legends keskittyi luolastojen koluamiseen niin tämä on kooste useampaa eri pelityyliä.
Ekana mennään ryöstämään pankki, mutta Tronin pikku apuri robotit (jotka muistuttaa mun mielestä hyvin paljon lego hahmoja) tipputaakin sut eläinsairaalan eteen.
No mitä pienistä sillä sitten putsataan se ja samalla kaikki lähistöllä olevat talot ja kun poliisit tulee paikalle niin voit käskeä niitä apureita viemään niiden autoista renkaat ja vilkunkin katolta :D

Sitten satamasta tavaran varastaminen onkin pulmapeli sillä sä voit nostaa vain tietyn määrän laatikkoja ja myös liikkua niiden kanssa vain tietyn määrän ruutuja.
Sitten on ekasta persoonasta kuvattu luolan tutkiminen joissa on ansoja ja muutama aarre löydettäväksi.
Myöhemmin mennään vielä varastamaan jonkun eläimetkin pihasta.
On tässä myös yksi legends tyylinen luolasto koluttavaksi.

Niitä pikku apureita on yhteensä 40 ja nekin oppii uusia asioita kuten tekemään sulle pari uutta asetta tai vaikka paremman panssarin.
Jotkut oppii myös heittämään pommeja tai ampumaan singolla joka onkin hyvä asia sillä niihin räiskintä kenttiin voi ottaa kuusi apuria mukaan ja extra tulivoima on aina plussaa.
Mulla meni hiukan vajaa 10 tuntia läpäisyyn, mutta jätin puolet niistä pulmakentistä tekemättä kun mun aivot ei enää riittäneet niiden ratkaisemiseen.
Tämä oli niin hyvä, että ihan mielelläni hommaisin fyysisen version hyllyyn, mutta ei näillä hinnoilla kun tästä saa maksaa reippaasti yli 100e ellei enemmän.

Oh shit. Here we go again.
Viikko sitten pelasin metroid prime remasteredin läpi ja sen parissa tuli taas nostalgiset fiilikset joten oli pakko mennä katsomaan mitä ps2 pelejä vpd:n valikoimista löytyy.
Täysin sama tapahtui melkein vuosi sitten prime 3:n läpäisyn kanssa ja siitä seurasi se likemmäs 5kk retroilu putki.
Ehkä mun ei kannata enää pelata vanhoja primeja  

Pelien hinnat väliltä 5-10e.
Eilen tuli pikaisesti testattua tuota ps2 -> hdmi adapteria ja kuva oli hieman tummempi mitä crt:ssa ja tietenkin kaikki rosoisuudet näki paremmin, mutta kuva oli silti parempi mitä odotin eikä tuon kanssa voi oikein vikaan mennä kun hintaa on vain 15e.
Siitä miinusta, että se usb piuha tulee just väärälle puolelle sitä palikkaa jonka takia konetta ei voi pitää pystyssä.


edit:

Ja tämän päivän satsi porin pelipisteestä.

Se olis eka psvr2 video tehtynä.

https://www.youtube.com/watch?v=ZsboMbtT6Mo

Horizon: Call of the mountain 00:00
Resident evil: Village 05:20
Gran turismo 7 10:05
Star wars: Tales from the galaxy's edge 14:36
Runner 18:31
Kayak VR 21:04
Garden of the sea 22:32
Jurassic world aftermath collection 25:15
Drums rock 28:45

Gran turismo 7 (ps5)

Joidenkin tekemiä tuotoksia pleikkarin dreams pelissä.

Somewhere in between part1 - a walk in the park

persona 5 - leblanc

Oletko varma ettet katsonut sitä Epin kanssa?

Missä on tykkäys nappi kun sitä kerrankin haluaisi käyttää 

Bayonetta 3 tuli... oliko 5 vuoden jälkeen

Offtopic

Juu niin tuli. Varasin sen erikoisversion heinäkuussa, pelasin läpi, totesin aivan paskaksi ja vein vaihtoon pari viikkoa myöhemmin ja sain sentään vielä 60e siitä.
Jeanne 2d elevator action kopio osuudet paskaa, tarina paskaa, Viola ihan ok comic relief hahmo, mutta lopetus muutti mielipiteen ihan täysin.
Paska kamera, peli täynnä paskaa gimmick paskaa joka välissä, demon slave mekaniikka paskaa ja viholliset tylsiä.
Edes pelin musiikkia ei voi enää kuunnella extra valikosta kuten ennen, koska soitin ei osaa vaihtaa seuraavaan biisiin automaattisesti joten sekin pilattiin.

Mukana tullut artbook oli kiva ja pelin parasta antia oli se satukirja osio josta tulee nyt kokonainen oma peli, mutta silläkin on täysi 60e hinta joten ellei se ole joku helvetin hyvä 15-20 tuntinen kokemus niin ostetaan alelaarista.

Melkein tekisi mieli sanoa, että liioittelin kuten täällä on tapana kun kaikki on joko parasta tai paskaa, mutta nuo on omat ajatukset ja eka bayo on ostettu kolmelle eri alustalle ja pelattu kymmeniä tunteja ja kakkonen on sekä switchille, että WiiU:lle joten lasken itseni faniksi, mutta kolmosessa oli melkein kaikki pielessä.

Melkein voisin sanoa kuinka tämä muutama päivä sitten tehty video sai aikaan nostalgisia muistoja, mutta mulla on edelleen tuo 808 käytössä ja se toimii mulla puhelimena, mp3 soittimena ja mä nauhoitan sillä myös puheet peliarvostelu videoihini 
Tämä on kuitenkin hyvä muistutus siitä kuinka paljon nokia oli aikaansa edellä mitä luurien kameraan tulee.

https://www.youtube.com/watch?v=AUJFAx9rsVc

Kolme hyvää peliä joita kukaan ei ole pelannut:

https://www.youtube.com/watch?v=g9TjYz8aT7A

Kaze and the wild masks (switch)
Intrepid Izzy (switch)
Them's fighting herds (ps5)

Juu true colorsin voi pelata vaikka ekana sillä ainoa kytkös aiempiin on wavelenghts lisärin Steph ja sen parit muistelemiset vanhoista kavereista.
Eka LiS ja before the storm sitten liittyykin toisiinsa.
Kaikki aina sanoo kuinka nuo kannattaa pelata julkaisu järjestyksessä eli before the storm toisena, mutta mun mielestä eka kannattaa pelata before the stormin extra episodi jossa Max ja Chloe on vielä nuoria, sitten before the storm ja lopulta se eka.
Tuolla tavalla tapahtumat etenee järjestyksessä ja kun ekassa pelissä Chloe puhuu Rachelista niin sä tiedät itse mitä niiden välillä on tapahtunut jolloin mä ainakin sain tuosta dialogista enemmän irti.

Lisäksi ekassa on se ajankelaus mekaniikka jota before the stormissa ei ole joten mekaanisestikin otetaan hieman takapakkia jos before the stormin pelaa toisena.

Ylärivissä gigantin black friday ostoksia.
Saints row 25e, sonic frontiers 33e ja life is strange 16e.
True colorsin omistan jo diginä ja pelannut kahdesti läpikin, mutta se oli niin hemmetin hyvä, että kyllä se tuolla hinnalla oli pakko hyllyyn ostaa.
Sieltä pitäisi olla vielä tulossa myös sackboys adventure ps5:lle 13e hintaan ja boxille guardians of the galaxy 17e hintaan. Tuokin tullut pelattua jo kahdesti gamepassin kautta, mutta pakko sekin oli hyllyyn ostaa ja tulen pelaamaan vielä kolmannen kerrankin.

Alarivin pelit porin pelipisteestä kun tuli taas vietyä muutama turha peli vaihtoon joista sain 50e joten maksettavaa jäi 43e.
Lost planet 2 oli 7.9e.

Myös digi ostoksia on tullut tehtyä ja eilen boxille tuli ostettua stuntman ignition kun se viimeinkin oli taas tarjouksessa vitosella sekä neljä fallout 3:n lisäriä kun oli 1.9e/kpl.
Mulla kyllä pitäisi olla jossain ihan goty versio, mutta onnistuin löytämään vain perus version joten samapa tuolla hinnalla oli sitten ne lisärit ostaa.
Tiedä sitten koska näiden uusien pelien pariin pääsee kun nyt mulla on jostain syystä himo aloittaa fallout new vegas vaikka mulla ei ole siitä edes mitään kultaisia muistoja.

[Ape escape]

PS+ premiumin kautta tuli pelattua ape escape ja resident evil directors cut pari viikkoa sitten.

Ape escape oli edelleen yllättävän hyvä vaikka kameraa ei voi vapaasti kääntää vaan sen voi ainoastaan keskittää hahmon taakse.
Tämähän taisi myös olla eka peli joka oikeasti vaati dual shock ohjaimen joten kaikki hyökkäyksistä lähtien tehdään tateilla ja olkanapit on varattu kameran keskittämiseen ja hyppäämiseen.

Tehtävänä on siis pyydystää apinat eri aikakausilta käyttäen mitä erilaisimpia apuvälineitä.
Heti alussa on valomiekkaa muistuttava pamppu sekä verkko, mutta myöhemmin saadaan esim. rc auto, hulavanne, ritsa ja muuta mukavaa.
Kentät on jaettu muutamaan pienempään osaan ja niihin on piilotettu myös kolikoita joita keräämällä aukeaa kolme minipeliä: laskettelu jossa on muistaakseni kolme eri rataa ja kumpikin suksi tietenkin tottelee eri tattia, nyrkkeily sekä avaruus räiskintä joka on perus dual stick shooter nyky mittapuulla.

Peliin käytetty aika riippuu ihan siitä tyytyykö ekaan lopetukseen vai haluaako kerätä jokaisen apinan jotta saa uuden pomomatsin ja sen todellisen lopetuksen.
Uskaltaisin sanoa, että jos haluaa kerätä kaikki apinat ja kerätä kaikki kolikot niin kai tämän parissa saa kymmenisen tuntia kulumaan ja onhan tämä tavallaan sellainen osa pleikkarin historiaa joka jokaisen tulisi kokea.

Resident evil directors cut sitten olikin aika meh.
Siis on tämä paljon parempi mitä se orkkis versio jossa ei ollut edes auto aimia joten pelkästään tuon olemassa olo on iso parannus.
Japsi versiossa tuo siis oli alunperinkin, mutta länsimaalaisten versiosta se poistettiin ja lisättiin vasta directors cutin myötä.
Voitte arvata kuinka ankeaa sen orkkis version pelaaminen oli tällaiselle jonka eka ressa oli kakkonen jossa hahmo osasi ihan itse tähdätä ruudun ulkopuolella olevaa vihollista.

Lisäksi tässä on valittavissa helpompi vaikeustaso jolla ei ammuksista tule pulaa sillä jo siltä ihan ekalta ruumiilta saa kaksi lipasta joissa kummassakin on 30 ammusta ainakin Jillilla pelatessa.
Oi kunpa se orkkis versiokin olisi ollut tällainen 90 luvulla niin mulla olisi ollut paljon kivempaa sen parissa.
Muutenkin tykkään tästä enemmän mitä remakesta jo pelkästään sen takia, että tässä ei ole niitä helvetin crimson head zombeja joita tulee jos et polta tapettujen zombien raatoja.
Silti tuo kartano on edelleen erittäin sekava ja mä sain jatkuvasti ravata arkulla, koska en tiennyt mitä seuraavaksi tarvitaan.
Mun suosikki versio on edelleen ds versio sillä siinä on jatkuvasti kartta toisella ruudulla joka on ihan huikea parannus.

Myös ekan doomin kolme ekaa episodia on tullut pelattua ja on tämä vaan klassikko joka ei pahemmin vanhene.
Pari kertaa kyllä pääsi ne sokkeloiset kentät hieman ärsyttämään joista varsinkin infernon toiseks viiminen kenttä sisälsi jo jatkuvaa teleporttereiden kautta ravaamista kun yritti löytää sen oikean katkaisijan tai avaimen.

Myös visuaalinen ilme toimii edelleen hienosti ja pelaaminen on kahden tatin ohjauksella parempaa kuin alunperin.
Mä olen siis niitä jotka aikoinaan pelasi doomin ihan vaan näppiksellä jolloin muistaakseni täytyi pitää control pohjassa jos halusi liikkua sivuttain joten standardi kahden tatin ohjaus on huikea parannus tuohon.
Thy flesh consumed episodi jäi vielä pelaamatta. Muistelen kyllä tuonkin joskus pelanneeni, mutta en tykännyt siitä tai sitten olen lopettanut parin ekan kentän jälkeen.
Tuo kuitenkin julkaistiin vasta ultimate doomin mukana doom 2:n jälkeen ja on myös vaikeampi mitä doom 2 jota en myöskään ole nuoruudessa pelannut ilman huijauksia läpi ja muistaakseni siinäkin oli kentät jo liian sokkeloisia.

Tämä on nyt ainakin kolmas kerta kun nuo alkuperäiset kolme episodia on tullut pelattua läpi.
Alunperin pc:lla joka oli huikea 386/25mhz joten loppua kohden oli pakko vetää se ruudun koko minimiin jotta peli toimi pelattavasti :D
Sitten orkkis xboxin doom 3:n mukana tullut versio ja nyt tämä uusin versio joka löytyy konsoleiden kauppapaikoilta.
Mulla tosin on boxille fyysisenä se slayer collection jossa tulee doom 1, doom 2, doom 3 ja doom 2016.
Valitettavasti kolme ekaa on kuitenkin vaan latauskoodin takana.

Ratchet: Gladiator tuli myös pelattua ps+ premiumin kautta tai siis Ratchet: Deadlocked kuten se euroopan ulkopuolella tunnetaan ja mä en ole koskaan tajunnut miksi meillä on eri nimet.
Oliko ne orkkis trilogian pienet kaksmielisyydet muka oikeasti niin paha juttu?
Tämän kohdalla ei ole enää edes tuosta kyse ja lisäksi hahmojen kaulassa olevista räjähtävistä kaulapannoista käytetään nimeä deadlocked collar joten nyt tuo nimi muutos on entistäkin typerämpi.

Tämä siis heittää vanhan tutun Ratchet & Clank kaavan roskiin ja nyt keskitytään vaan areena räiskimiseen.
Toki tässä on myös omat planeettansa, mutta niissäkin on vain lineaarinen putki jossa pitää saavuttaa yks tietty asia joten mitään vapaampaa tutkimista ei ole ja tasoloikkaa on myös olemattoman vähän.

Silti tämä oli yllättävän viihdyttävä ja kyllä tämän mielellään läpi pelasi.
Vaikka tämän voi pelata vaan pilviversiona niin paria yksittäistä tilannetta lukuunottamatta en koskaan huomannut viivettä ohjauksessa ja muutenkin peli toimi kuten kuuluu, tai no niin hyvin mitä se ps3 remaster alunperin toimii eli varsinkin välivideoissa on animaatio virheitä ja yhden hahmon lasit saa koko kyseisen hahmon pään läpinäkyväksi eli kun se laittaa lasit silmiensä etten niin sä näet sen pään takana olevan kentän niiden läpi.
Suorastaan loistava porttaus kertakaikkiaan.
Kovin montaa tuntia tämä ei kestä ja ihan hyvä niin sillä muuten jatkuva lineaarinen räiskintä olisi käynyt tylsäksi.

Tämän jälkeen tuli myös testattua q-force tai siis full frontal assault kuten se muualla tunnetaan, mutta sen tower defense mekaniikkaa en jaksanut edes yhden kentän vertaa ja tuota tehdään koko peli viimeistä kenttää lukuunottamatta.
Kentissä siis täytyy puolustaa omaa tukikohtaa rakentamalla turretteja ja muuta vastaavaa käyttämällä kerättyjä pultteja ja samoilla vähäisillä pulteilla ostetaan myös aseet joita on vain pari tarjolla joka kentässä eikä niitä saa edes pitää kentän läpäisyn jälkeen. Tai näin mulle arvosteluissa sanottiin.
Muutenkin peli ilmeisesti kestää 4-5 tuntia joten tämän skippaaminen oli erittäin helppo päätös.

Nyt mulla on sarjan peleistä enää tänään hommattu secret agent clank pelaamatta. Jotkut tuntuu tykkäävän ja jotkut pitää sitä koko sarjan huonoimpana.
Ei se kuitenkaan voi olla huonompi mitä q-force ja saman tiimin tekemä size matters oli mun mielestä oikeasti hyvä.

Mä taas en ole koskaan käyttänyt twitteriä. Tai no olen mä lukenut jonkun linkkaaman viestin ja paljoa enempää ei edes voinut lukea kunnes se alkaa vaatimaan kirjautumista.
Tuo tosin muuttui kun Elon osti sen joten sain lukea kaiken Hellena Taylorin bayonetta 3 kohuun liittyvän matskun sieltä.
Facebookissa kyllä olen, mutta käyn vain kirjautumis sivulla joka päivä klo.20 jälkeen ja jos siellä ei näy notifikaatiota, että jollain olisi jotain asiaa niin en kirjaudu edes sisään ja muutenkin mun kaveri listalla on vain ihmisiä jotka tunnen ihan tosielämän puolella.
En myöskään lue joidenkin linkaamien uutisten kommentteja, koska ei niistä kuitenkaan mitään fiksua koskaan löydä kun aina siellä on sitä samaa parin lauseen vänkäämistä.

Mulle foorumit on keskustelua varten ja facebook sitä varten jos kysyn kaverilta mitä pelataan jouluna tai jos haluan linkittää jonkun hyvän biisin.

Mutta eihän meistä kukaan pääse epin tasolle kun kukaan ei fanita switchia niin paljon 

Jos vakavia ollaan niin mä ainakin kirjoitan aika harvoin sen takia, koska yleensä kirjoitan konsolifinin puolella koska siellä on peleille aiheet valmiina joten sinne voi kirjoittaa suoraan pelin omaan aiheeseen ja kaikki tietää mistä on kyse ja voit vaikka lainata jonkun vanhaa viestiä.

Esim just pari päivää sitten kirjoittelin grid legendsista jota täällä ei varmaan ole kukaan pelannut ja jos olisikin niin mun tarttis joko luoda sille uusi aihe johon kukaan ei varmaan kirjoita yhtään mitään tai sitten kirjoittaa viimeksi pelatut pelit aiheeseen ja muokata koko viesti uusiksi jotta joku peliin perehtymätön olisi perillä mistä edes puhun. Siis olettaen, että tuo edes ketään kiinnostaa.

Tämä on just se noidankehä minkä takia pelaajalehden foorumikin kuoli. Kukaan ei kirjoita, koska kukaan ei ole aktiivinen ja kukaan ei ole aktiivinen, koska kukaan ei kirjoita.
Tosin pelaajan kohdalla moni kyllä kirjoitti uutisiin kommentteja ja mä pari kertaa kommentoin, että foorumilla olisi ihan oma aihekin niille jotta keskustelu ei lopu heti kun uutinen ei ole enää tuore, mutta ei niihin kukaan koskaan kirjoittanut.

Mä oikeasti syytän twitteriä jota niin moni nykyään käyttää ja kaikki paria lausetta pidempi viesti on liian vaivalloinen lukea.
Miten vitussa tuollaisesta alustasta edes on tullut niin suosittu kun merkkirajoitus on samaa luokkaa mitä kännyköissä 90 luvulla joten esim. volition jakaa uuden saints row pelin patch notet tuon takia viiteen eri viestiin.
Ja kaikesta käsittämättömintä on se kuinka jopa eri maiden johtavat poliitikot käyttää tuota enemmän tai vähemmän virallisena tapana viestiä. Mitä vittua.

Johonkin facebookiin sentään voi kirjoittaa vaikka kokonaisen blogin verran tekstiä jos haluaa vaikka ei sitä kukaan sieltäkään lue.
Tämäkin viesti varmaan vaatisi vähintään kolme viestiä twitterissä. Elon tee kaikille palvelus ja sulje koko paska.

Ja jos peleistä haluaa keskustella niin konsolifin on paljon aktiivisempi paikka mitä iotech jossa yleensä joko keskustellaan teknisistä ongelmista kun sillä master race puuceella tippuu framet välillä tai sitten vaan tapellaan siitä onko sony vai ms parempi kuin mitkäkin lapset.
Oikeasti mun nintendo vs sega kinastelut ala-asteella kavereiden kanssa oli parempaa keskustelua mitä techin konsolisota aihe.

Vaikka täälläkin on yleensä se kärjistetty "paskinta ikinä / parasta ikinä" linja muutamalla niin silti kyse on sentään edelleen peleistä eikä jostain vitun fanipoikuudesta.

Ja itsekin olen useasti ihmetellyt tuota aiemmin mainittua vieraiden määrää. Tätäkin kirjoittaessa paikalla on 2 jäsentä ja 82 vierasta.

[Kirby and the forgotten land]

Se alkaa olemaan taas aika kertoa mitkä ne vuoden kovimmat pelit olikaan.
Mulla tilanne on jo varsin selvä sillä mitään yllätyksiä en enää odota.

1. Kirby and the forgotten land

Tässä vaan toimi kaikki vaikka myös pari pientä kauneusvirhettä löytyi kuten kauempana olevat viholliset joiden animaatiot rullaa korkeintaan 15fps.
Tarina oli oikeasti kiinnostava ja yllättävä aiempien pelien jälkeen, maailmat tarjosi vaihtelua ja pelaaminen oli hauskaa alusta loppuun.
Mikään ei häirinnyt tai ärsyttänyt ja 100% läpäisyn jälkeen olisin halunnut vielä jotain lisää. Vaikka vaan pari tasoa siihen minipeli labyrinttiin tai jtn.

2. Horizon forbidden west

Visuaalisesti todella upea seikkailu jossa oli tällä kertaa myös sisältö kohdillaan.
Toki tässä on samoja asioita mitä monessa muussa open world pelissä, mutta nyt kaikkea oli just oikea määrä ja jopa niinkin perus asiaan kuin vihollisten leirien valtaamiseen oli saatu laitettua ihan kiinnostavaa tarinaa mukaan ja sama pätee oikeastaan kaikkiin sivutehtäviin.
Kai sekin jotain kertoo, että ensin ostin tämän gigantin tarjouksesta, pelasin 100% läpi ja sen jälkeen ostin sen 200e erikoisversion kun peli vaan oli niin helvetin hyvä.
Ei kuitenkaan parempi kuin kirby 

3. Tämän kohdalla mä taas rikon perinteitä sillä mulla on kaks valintaa joista kumpikaan ei ns. oikeasti sovi vuoden peli keskusteluun.

Eka vaihtoehto on tuore resident evil villagen lisäri shadows of Rose joka oli kaikkea sitä mitä sen toivoinkin olevan sillä se hieman selventää alkuperäisen pelin lopetusta ja lisäksi siinä oli paljon vahvempi tunnelma mitä peruspelissä, joka oli myös viime vuonna mun kolmas valinta.

Toinen vaihtoehto on psp:n final fantasy 7 crisis core joka vei mukanaan ja vaikka mä en ole edes mikään final fantasy fani niin silti tämä vaan piti paikkansa vaikka olin varma, että vaikka stray syrjäyttää tän.
Isoin syy saattaa olla pelin viimeinen taistelu joka kyllä osui tunteisiin todella kovaa ja mä olen yllättynyt sekä pettynyt jos kukaan ei tunnusta vuodattaneensa hieman nestemäistä ylpeyttä kun pelaa tuon uuden remaken myötä, olettaen ettei sitä olla muutettu mitenkään.