Tänään kyllä moninpeli maistui ja tuli pelattua kuusi tuntia putkeen eikä haitannut edes se, että sama kenttä tuli pahimmillaan seitsemän kertaa peräkkäin. Olin vaan pelannut tätä täysin väärin eli selvinpäin :D Kummasti fiilis kohenee kun saa alkoholia vereen ja myös osumatarkkuus kasvaa kummasti.
Tuli myös ostettua octo expansion ja valehtelisin jos väittäisin, että suurin syy ei muka olisi ollut paljon söpömpi hahmo moninpelin puolelle. Ei inklingit nyt varsnaisesti rumia ole, mutta en yhtään tykkää niiden silmistä enkä "hiuksista". Toki octo lisäri alunperin kiinnosti muutenkin kunnes 100+ tuntia peliä pelanneet kirjoitteli kuinka perkeleen vaikea tuo lisäri on joten osto halut jäi. Eilen kuitenkin otin riskin ja pakko sanoa, että puheet vaikeudesta on suuresti liioiteltuja. Eilen pelasin yli 60 kenttää läpi ja tänään loput. Kuolinko monesti? Kyllä. Tekikö mieli heittää ohjain seinään? Pari kertaa, mutta silti pääsin kaikki läpi ja ainoastaan muutama haaste oli ihan oikeasti vaikea.
Toki jos noita lähtee pelaamaan moninpeli asenteella ja tyylillä eli juostaan ja ammutaan kovaa vauhtia niin varmasti henki lähtee jatkuvasti. Itse taas olen...no ellen aivan paska niin ainakin reippaasti keskivertoa huonompi moninpelissä ja lähestyin noita varsin rauhallisesti ja varovaiesti. Toki ne rainmaker ja ride the tower haasteet octolingeja vastaan olikin mulle sitten täyttä helvettiä.
Octo expansion oli reippaasti parempi yksinpeli kokemus mitä perus kampanja joka kävi loppua kohden jo puuduttamaan vaikka lyhyt olikin. Varsinkin viimeinen hub maailma oli puuduttava, koska se oli täynnä liikkuvien tasojen odotusta ja näkymättömien lattioiden maalaamista näkyviin. Kumpikaan ei lisää haastetta vaain ainostaan hidastaa etenemistä.
Octossa taas vaihtelua riitti eikä se alkanut puuduttaa missään vaiheessa vaikka aikaa meni yli 10 tuntia. Tarinaakin oli enemmän ja ne uudet chat jutut tuli aina luettua välittömästi. Todellakin 15e (käytin kultakolikoita) arvoinen hankinta.
Juu ei ole kyllä meikäläisen peli tämä. Vasta tasolla seitsemän ja olen jo niin kyllästynyt, koska pelissä on vain kaksi kenttää rotaatiossa kaksi tuntia kerrallaan. Matsi kestää kolme minuuttia joten tuossa on aivan jumalaton määrä toistoa. Kenen mielestä tuo on ollut hyvä idea ja miksi tunnun olevan ainoa jota tuo häiritsee. Mitä iloa on siitä, että peliin on tullut paljon uusia kenttiä julkaisun jälkeen kun niitä ei pääse pelaamaan. Toki rankedissa olisi tälläkin hetkellä eri kartat ja uusia moodeja verrattuna turf wariin, mutta se aukeaa vasta tasolla 10 ja motivaatio jatkaa on täysin nollissa. Salmon runia koitin kolme matsia ja sielläkin on nyt vain se sama kenttä kokoajan joten kyllästyin siihenkin.
Pelin parasta antia onkin keskusaukiolta löytyvä rytmipeli jossa on yli 40 biisiä. Valitettavasti niistäkin kahdeksan on lukittu amiiboiden taakse eli yksi splatoon 2 amiibo avaa yhden noista biiseistä. Blah.
Tuli se master modekin pelattua läpi toukokuussa. Siinä meni 34 tuntia. Yhtään divine beastia en vapauttanut ja esim death mountainilla en käynyt ollenkaan eli aika "vauhdilla" tuli pelattua. Nyt kun tiesi mitä kannattaa hankkia ja mitä ruokia tehdä niin tuo tuntui helpommalta mitä eka läpipeluu normalilla. Ganon tappelu kyllä venyi kun onnistuin aina ryssimään parryn tai väistön joten se sai kestävyyttä takaisin. Ne leijuvat tasot oli kiva lisä, mutta jotain muutakin tuohon olisi voitu keksiä eikä vaan buffata vihollisia.
Tuli sitten ostettua breath of the wild switchillekin ja samalla myös expansion pass. Siihen tosin käytin 999 kultakolikkoa joten rahaa meni tasan kymppi. Tuon verran maksan mielelläni jo pelkästään siitä, että saan ancient saddlen hevoselle joten sen voi spawnata viereen sekä travel medallionin. Varsinkin tuo satula teki pelaamisesta niiiiin paljon mukavampaa kun sitä pääsi alusta asti käyttämään kun aloitin master moden viimeksi. Nyt hevosta tulee käytettyä todella paljon. Noiden molempien olisi kyllä pitänyt olla pelissä jo alusta asti eikä osana maksullista dlc:ta.
Nyt on varmaan jo 40 tuntia tullut pelattua ja ihan samalla innolla mitä yli vuosi sitten kun kaikki oli vielä uutta. 65 shrinea tehty, divine beastit hoidettu ja trial of sword tehty myös. Seuraavaksi voisi aloittaa champions balladin jotta saa champion kyvyile lyhyemmän cooldownin.
Nyt tulee myös pelattua HUD pro moodi päällä ja ihan vaan paremman fiiliksen vuoksi otin kynän ja vihon esiin ja kirjoitan siihen eri kirjoista ja talleilta löytyvät reseptit ja valmistan vain niitä eli jätän kaikki parhaat safkat tekemättä. Myös wolf link (vaatii amiibon) on ollut kaverina melkein jatkuvasti. Nyt se pysyy jopa hengissä kun hommasin sille 16 sydäntä. Master modessa tosin lähti henki äkkiä tuostakin huolimatta, mutta normalilla varsin kiva kaveri. Se kun käy kaikkien elukoiden kimppuun niin usein se tappaa niitä samalla kun itse keräilee kaikkea muuta mukaan ja sitten vaan käy poimimassa lihat talteen.
En ole vielä testannut graafisia eroja switch ja WiiU version välillä, mutta ruudunpäivityksessä on todella iso ero. WiiU versiossa kaikki kylät nykiä nylkyttää aika pahasti. Switch versiossa kakariko nykäisee välillä kun juoksee ja kääntelee kameraa. Edes sade ei pahentanut tuota. Hateno ei pätki ollenkaan. Zoras domain ei pätki ollenkaan edes sateella. Rito kylän edustalla tulee kameraa käännellessä ongelmia, mutta itse kylässä ei. Korok metsä nykii molemmilla aika reippaasti.
Tämä tarttui Switchin E3-alennuksista, osittain Partajeesuksen tarjoustredin ostoviestin innoittamana. Muistelisin ohimennen kuulleeni pelistä myös aiemmin, kuinka Switch-versio pelasti studion, koska Steamiin "pääsy" ei ole enää mikään menestymisen tae. Pikainen googlaus myös vahvisti.
Odotin ihan kivaa pientä seikkailua ja noh. Ihan kivahan tämä on... parhaimmillaan. Eli pettymyshän tämä oli.
Zeldan kopiointi on aivan ilmiselvää, ja vaikka konsepti paperilla vaikuttaakin toimivalta, niin jokin tästä vain puuttuu. Seikkailun tuntua ja uuden löytämisen iloa ei oikein ole. Perus miekansivallus ei tee mitään vahinkoa. Y-namiskaan olisi mahtunut vielä yksi pikanäppäin esineelle (nyt paljon menurumbaa). Pomot ovat onneksi sentään olleet varsin hyviä.
Grafiikat eivät herätä innostusta ja musiikit ovat pahimmillaan jopa huonoja. Esimerkiksi Haven Villagen musiikista ei jäänyt mieleen kuin väärältä kuulostava Zelda's Lullaby -viittaus. Oikeastaan ainut muu edes mieleen jäänyt kappale oli Frost Zone. Se onneksi positiivisena yllätyksenä, jota pelatessa kuunteli oikein mielellään.
Viimeinen linna olisi vielä jälellä. Eiköhän se jossain vaiheessa tule vielä pelattua. Tässä vaiheessa kuitenkin fiilis, ettei ollut 10,9€ hintansa arvoinen. Valitettavasti. Kiva silti, että tarpeeksi menestystä sai lopulta, sillä monelle muulle tämä on vaikuttanut toimivan paremmin.
Itse pelasin tuon vloppuna ja tykkäsin kyllä. Samalla peli todisti, että ehkä en sittenkään ole kyllästynyt perinteiseen zelda kaavaan kuten phantom hourglassin jälkeen ajattelin vaan vika oli phantomin toteutuksessa. Minulle blossom tales on ihan heittämällä parempi zelda mitä phantom hourglass. Visuaalinen anti miellytti myös silmää ja musiikit oli ihan ok. Ei mitään mahtavaa, mutta ei ne taustalla häirinneetkään. Omaan mielipiteeseen varmaan vaikuttaa myös se, että en ole pelannut link to the pastia alkua pidemmälle.
Itsellekin kertynyt taas kympin edestä kultakolikoita. Säästin niitä xenobladen expansion passia varten, mutta päätinkin laittaa verkkiksestä fyysisen paketin varaukseen vaikka hintaa tulee reippaasti enemmän. Nyt saa sitten rabbids lisärin halvalla.
Ihan mukava yllätys jos pitää paikkansa. Gamefaqsissa kirjoitettiin, että DK lisäri on ainakin jenkeissä tänään saatavilla expansion pass omistajille ja huomenna sen voi ostaa erikseen 15$ hintaan joka on vitosen vähemmän mitä expansion pass. Itse kun en laske mitään arvoa niille aiemmille extra vaikeille haasteille niin ihan mielelläni ostaisin vain tämän.
Pakko taas todeta, että on tuo RE: revelations 2 vaan helvetin hyvä. Nyt on tarina vedetty casual, survivor ja no escape tasolla läpi ja raid moodissa pelattu kaikki Clairella läpi ja se on nyt tasolla 100. Tänään aloitin raidin Moiralla ja sille tuli hommattua Cipherin katana joka sopii kuin nenä päähän Moiran urban ninja asun kanssa ja Weskeriltä tuli otettua evade cancel jonka avulla voi vaikka aseen latauksen lopettaa kesken väistöliikkeen avulla.
Raid moodissahan voi siis "periä" muiden hahmojen skilleja kun ensin kehittää ne maksimiin ja sitten vielä kerran päivittää ne.
Hieman juhannus musiikkia. Viime viikolla oli cdonissa plus jäsenille kaikki musiikki -20% ja lisäksi "osta 4 maksa 3" vinyyli kampanja joten shoppailin. Arch enemyn boxi jossa on kaikki albumit sekä tupla levy jossa on kaikki bändin tekemät cover biisit. Yhteensä 11 albumia. Hintaa 170e eli n.15e/levy.
Metallican garage inc on levy jonka olen halunnut jo ties kuinka pitkään, mutta aina se tuntuu pitävän hintansa. Nyt sain tuon alle 30e hintaan.
Nightwishin endless forms most beautifull onkin eka bändin levy pitkään aikaan joka on tullut hankittua. Ekat kolme levyä löytyy, seuraavat pari meni satunnaisesti kuunnellessa milloin missäkin ja kun Tarjan tilalle tuli Anette niin kuuntelu loppui. Floor kuitenkin vetää hemmetin hyvin ja sen laulua on taas ilo kuunnella. Tämä onkin eka albumi jossa Floor on laulamassa. 17.4e ja tämä tuli kuvavinyylinä.
The dead daisies olikin ihan uusi tuttavuus kun selasin cdonin valikoimaa ja tsekkasin tubesta millaista musaa on kyseessä. Varsin jees rokkia. 14.7e ja tässä tuli myös cd mukana.
RE:Revelations 2 tuli pelattua läpi ja oli se vaan paljon parempi mitä seiska. Pelaaminen on mukavampaa kun ei jatkuvasti tarvitse olla viemässä tai hakemassa jotain säilytyslaatikolta, koska inventaario ei ole luokattoman pieni. Pelattavuuskin on luontevampaa kun hahmot osaa jopa tehdä ihan kunnon väistöliikkeen jos joku meinaa päästä iholle. Seiskassa on pakko kääntyä 180 astetta "sprintata" pari metriä ja taas kääntyä 180 astetta. Lisäksi tässä hahmot tuntuu jopa kyykyssä kulkevan samaa vauhtia mitä seiskan ethan maksimi kävely nopeudella jostain juoksusta nyt puhumattakaan.
Lisäksi peli on pidempi, siinä on co-op jos haluaa kaverin kanssa pelata sekä vielä raid moodi. Edes yksin pelatessa hahmojen välillä vaihtaminen ei päässyt ärsyttämään vaikka arvostelujen perusteella niin pelkäsinkin ja tuon takia tämän aloittaminen vaan jäi ja jäi kunnes ehti jo switch versiokin tulemaan. Onneksi tätä ei tullut pleikalla pelattua vaikka joskus alle kympillä ostinkin sillä switchin gyro tähtäys on ihan hemmetin hyvä. Normaalistihan en gyro tähtäystä käytä kuin zeldan jouskarilla ampumisessa. Doomia testasin, mutta se oli ihan liian hektinen. Ressa sitten taas on sopivan rauhallinen ja ampuminen eri raajoihin tai heikkoihin kohtiin ei ole ainakaan minulla koskaan ennen ollut näin helppoa.
Superbeat xonic suorastaan "vaati", että ohjaimessa on napit ja tatit symmetrisesti aseteltu joten tilasin tuollaisen 8bitdo:n usb donglen jolla saa dual shock 4:n toimimaan switchissa. Toimi juuri kuten luvattiin. Tikku kiinni telakkaan ja sitten vaan painoi tikussa olevaa nappulaa ja ds4:sta share+ps namiskaa ja parissa sekunnissa ohjain toimi kuten kuuluu. Tulee kyllä megaman 7 ja 8 pelattua myös pleikkarin ohjaimella sillä siinä on niin paljon parempi tuntuma dpadissa ja nappuloissa verrattuna switchin pro ohjaimeen.
Hintaahan tuolla on 19.95e ja tuon kanssa pitäisi toimia myös wiiu:n pro ohjain, wii mote ja xbox one s:n ohjain. Omani tilasin verkkiksestä ja ainakin cdon myy noita myös samaan hintaan. Tikun ulkonäöstä ja paketista tulee kyllä täys kymppi.
Importtaus se on joka kannattaa. Ainakin tällä kertaa. Kummastakaan ei tietääkseni ole euroopassa julkaistu fyysistä versiota. Nuo tuli tilattua videogamesplus:sta. Ressa kokoelmalla hintaa n.33e kun meidän eshopissa nuo taisi olla 25e/kpl ja kun ostaa toisen niin toisen saa pari euroa halvemmalla. Superbeat xonic maksoi n.26e kun taas meidän eshopissa tuo on normaalisti 44e ja tarjouksessa näkynyt 33e hintaan. Jenkkien eshopissa tuo maksaa normaalisti 29$. Ihan kiva euroopan lisä lyöty hintaan kyllä.
Postikulujakaan ei tullut, koska tilaus oli yli 50 kanadan dollaria. Normaalisti postikulut olisi 7.5cad eli muutaman euron, mutta nyt oli tuollainen kampanja voimassa. Mukavasti tuli n.viikossa suoran kotiin.
Tuli pari viikkoa sitten ostettua haman silikonisuojat joy-coneille jotka on muotoiltu niin, että koneesta saa paremman otteen. Kuva: https://abload.de/img/hamakahvaarsvo.jpg
En kaipaa erillistä grippia enää ollenkaan ja noita ei tarvitse edes ottaa pois kun koneen laittaa telakkaan. Hintaa prismassa vain 7.95e.
Tuli ostettua myös haman laturi 15e hintaan, mutta se ei toimi telakan kanssa. Eipä tuo haittaakaan sillä ostin tuon sitä varten jos jotain tulee pelattua handheld moodissa ja akku meinaa loppua niin ei tartte sitä ainutta laturia repiä tv tason takaa irti. Molemmille tuli jopa käyttöä kun totesin, että mieluummin pelaan 8-bittiset megamanit switchin ruudulta kuin telkkarin kautta. Näyttää ne vaan huomattavasti paremmalta pienellä ruudulla.
Nyt on eka legacy kokoelma pelattu. Tuli kolmonen vedettyä vielä uudestaan enkä tiedä miksi se ei viimeksi sujunut sillä nyt meni ihan kivasti läpi. Lopulta kaikissa muissa paitsi ykkösessä tuli käytettyä kaksi save statea joka kentässä. Eka oikean checkpontin kohdalla ja toinen ennen pomoa. Tuolla tavalla haaste oli itselle sopiva. En koskaan nähnyt järkeä siinä, että jos pomoa vastaan käytät vaikka puolet ammuksista joita vastaan se on heikko ja kuolet niin seuraavaksi sulle ei ole enää mitään mahkuja, koska ammuksia ei saa takaisin. Pakko hommata game over ja aloittaa koko kenttä alusta. Nes aikakauden pitkittämistä parhaimmillaan. Ei kun siis sitä aikaa kun pelit tehtiin rakkaudella vai miten se meni.
Samalla muistin miksi en kolmosta päässyt läpi yhden vuokrauksen aikana. No sen takia, koska viimeinen salasana annetaan ennen niitä doc robot kenttiä eli puolet pelistä on pakko vetää putkeen läpi. Aika ei vaan riittänyt. Nyt save statella tuosta typeryydestä pääsi eroon ja pelaaminen oli mielekästä ilman turhaa toistoa.
Tykkäsin jopa niin paljon, että ostin kuitenkin sen toisenkin kokoelman ja siitä on jo 9 ja 10 pelattu läpi. Noissakin pystyy pelaamaan samalla tyylillä, koska save state tallentaa vain edellisen checkpontin. Ilmeisesti kasissa homma on jo tehty kuten kuuluu eli jos kentän jälkimmäisellä puoliskolla tulee game over niin peli jatkuu siitä.
Harmi vaan kun legacy collectionissa on taas tehty se perus moka musiikin kuuntelun kanssa eli biisi ei vaihdu seuraavaan kun vanha loppuu. Ihan mielelläni kuuntelisin jokaisen soundtrackin läpi, mutta ei pahemmin napostele pahimmillaan 10-20s välein vaihtaa biisiä. Äkkiseltään ei tule mieleen kuin bayonettat jossa pelin soundtrackin kuuntelu on tehty oikein.
Itsekin ostin legacy 1:n tänään switchille. Ykkösessä käytin rewindia ice manin ärsyttävässä hyppelyssä jossa jopa ne leijuvat tasot ampuu pelaajaa sekä tietenkin yellow devilissä. Save statea tuli käytettyä turhan toiston vähentämiseen. Esim kahden ekan megamanin wily fortress kentät on helppoja pomoihin saakka joten jos otan pomolta turpaan niin ei minua kiinnosta taas uudestaan pelata sitä helppoa osuutta. Se ei lisää muuta kuin turhaa toistoa jota on käytetty vain siihen, että nämä parin tunnin nes pelit olisi kestäneet pidempään.
Kakkonen oli ekan megamanin jälkeen suorastaan helppo, mutta kolmonen taas sai kiroamaan ja kunnolla. Paikoitellen vihujen sijoittelu on melkein yhtä perseestä kuin ykkösessä ja samaa tasoa on vaikeustaso muutenkin sillä energiaa ja aseiden ammuksia ei paljoa jaeta. Miksei tähän voitu ottaa sitä kakkosen normal / difficult valintaa? En edes tajua miten kakarana pelasin tämän yhden r-kioski vuokrauksen aikana dr.Wilyyn saakka ilman, että ohjain edes uhkasi lentää seinään.
Oikeasti kyllästyin tuohon niin pahasti, että aloin käyttämään rewindia pomoissa ihan huoletta niissä kentissä jotka tuli niiden perus pomojen jälkeen. Jumalauta ykkönen oli helpompi jos sitä keltaista kusipäätä ei lasketa.
Samalla tuli todettua, että sitä kakkos pakettia en kyllä osta, koska siinä ei ole rewindia eikä edes vapaata tallennusta.
Aloin eilen feilata oikealta ja vasemmalta Legends-moodin tehtäviä siksi, että juoksentelin liian innokkaasti kentillä paikoista toiseen aarrearkkujen perässä. Jos jostain asioista en pidä videopeleissä, niin ne ovat juurikin tiukoilla aikarajoilla vaikeutetut tehtävät. Täytyy vaan ottaa hyöty irti mahdollisuudesta lähettää taistelutovereita kentän halki, ja myös kiintopisteeksi Legendsin läpipelaaminen ilman kaiken mahdollisen esiin penkomista ensimmäisellä kerralla. Suurin hauskuus vaikuttaa asustelevan Adventuren kartoissa, ainakin sen perusteella, mitä olen ensimmäisen alueen tehtäviä kokeillut.
Itse keräsin sydämet legend moodissa ihan suosiolla guiden avulla. Silti pääsi kirosanoja kun pitäisi paria paikkaa puolustaa, tappaa joku gohma toisaalla ja skulltulla pitäisi myös ehtiä hakemaan ja sydän tietenkin on täysin toisella puolella karttaa kiven alla. Pöllö patsaistakaan ei aina ollut hyötyä ja monessa kentässä niitä ei ollut lainkaan. Onneksi adventure moodissa sydämet on aina linnoituksissa. Ne kun vallataan muutenkin.
Kuulostaa lupaavalta. Pituutta lupaillaan 10 tuntia ja tuossa on kokonaan uusi hub maailma jossa on neljä ympäristöä. Pelattavana donkey kong, rabbid peach ja rabbid cranky.
Tuli itsekin haettua switchille hyrule warriors tänään ja olin jo unohtanut kuinka julmettu kiire tässä jatkuvasti on johonkin. En tiedä miten olen tätä wiiu:lla pelannut kun nyt ei meinaa ehtiä edes pöllö patsaiden avulla joka paikkaan. Olisi myös kiva jos peli jotenkin näkyvästi ilmottaisi, että tiimi kaveri on päässyt päämääräänsä. Tulee siitä se pieni ilmoitus, mutta ei sitä huomaa sen kaiken mäiskeen keskellä.
WiiU:lla tuli eka adventure karttakin pelattua läpi ja dlc ostettua, mutta sen adventure kartat oli jo liian vaikeita. Muistaakseni twilight kartassa ei päässyt paria ruutua pidemmälle ilman A-rankeja ja muutenkin se oli vissiin tarkoitettu jollekkin 100+ tasoiselle hahmolle. Tässä pitäisi olla kaikki paremmin tasapainossa ja keijut varmasti helpottaa myös. Saisi nyt ensin tuon legend moodin pelattua ja kerättyä kaikkien sydämet sieltä.
Tulihan breath of the wildia lopulta pelattua vielä 50 tuntia expansion passin ostamisen jälkeen. Nyt on kellossa 179 tuntia. Tuli myös ne kaikki talukset ja hinoxit tapettua ja samalla sai lynelit kyytiä myös vaikka niiden tappamisesta ei edes mitään saa. Ne kuitenkin oli merkattu myös karttaan joten ajattelin samalla kostaa ne kaikki kauhun hetket jota pelin alussa joutui noiden kourissa kokemaan. Eipä silti noiden muidenkaan tappamisesta muuta saa kuin mitalin Kiltonilta jolla ei edes tee mitään. Tuli vielä tehtyä homma pidemmän kaavan kautta sillä käytin fast travelia vain eventide saarella käydekseni. Muuten kierrettiin koko Hyrule kävellen, liitäen ja varsinkin moottoripyörällä ajaen.
Tuo oli kyllä hemmetin hieno palkinto kakkos lisärin läpäisystä. Nyt tuli myös ekaa kertaa tehtyä nopeutta lisäävää ruokaa, että pääsi nopeammin sinne minne halusi. Kun tuo pitkä roadtrip oli tehty niin jäljellä oli enää korokien etsimistä jota en enää jaksanut. Korok naamarin avulla niitä kyllä taisi löytyä varmaan 200 lisää tuon roadtripin ja lisäreiden pelaamisen aikana, mutta silti minulla on niitä vasta 450/900. Niitä oli kyllä koukuttavaa etsiä niin kauan kun samalla on joku muu päämäärä.
Tuon jälkeen tuli aloitettua phantom hourglass joka tuli pelattua alusta loppuun WiiU:n gamepadin näytöltä pitäen ohjainta pystyasennossa. Homma toimii hyvin ja pelikin näyttää ihan kelvolliselta tuon kokoisella ruudulla. Itse pelaaminen oli ihan ehtaa zeldaa ja se paljon haukuttu temple of the ocean king ei ärsyttänyt oikeastaan lainkaan. Kontrollit sitten ärsyttikin sillä kaikki hoidetaan styluksen avulla. Miksi oi miksi sitä ristiohjainta ei voi käyttää muuhun kuin valikon avaamiseen. Tuostakin huolimatta tulee varmaan jossain vaiheessa ostettua vielä spirit tracks jossa on täysin sama ohjaus. Se kuitenkin maksaa vain kympin eshopissa.
Tuon pelaaminen kyllä sai minut arvostamaan breath of the wildia enemmän. Vaikka siinä ei perinteisiä luolastoja ole niin niitä mukavan lyhyitä shrineja on paljon ja aina uuden löytäessä sinne meni innoissaan. Phantom hourglassissa taas alkoi loppua kohden tulemaan tunne, että eikö nää luolastot jo lopu. Tosin eipä noissa paljon muutakaan sisältöä ole. Toki myös minipelejä on joita täytyy suorittaa melkein täydellisesti jos haluaa vaikka isomman pussin pommeille. Tuotakaan en kaipaa enää ollenkaan vaikka se on ollut osa zeldaa jo pitkään.
Breathissa on vapaus tutkia ja tehdä mitä haluaa ja sen jälkeen on vaikeaa palata perus zelda kaavaan takaisin. Seuraavaksi ajattelin aloittaa breathin master modella vaikka en välttämättä sitä montaa tuntia jaksa pelatakkaan, mutta se on eka zelda jossa sitä tulee edes kokeiltua juuri siitä syystä, että sun ei ole pakko mennä kolmella sydämellä ekaan luolastoon ottamaan pomolta turpaan. Voit vältellä vihuja, varastaa niiden aseet ja safkat yön pimeydessä, suorittaa shrineja ja mennä sitten tekemään ekan divine beastin kun tunnet olevasi valmis.
Tiistaina tylsyyksissäni selasin gamefaqsin breath of the wild aihetta ja tuli fiilis, että voisi sitä kokeilla melkein vuoden paussin jälkeen. Tuli siinä kolmisen tuntia seikkailtua ja löysin huikeat 8 korokia lisää vaikka niitä on löytämättä vielä yli 600. Päätin sitten ottaa riskin ja ostin expansion passin vaikka alunperin tuo ei kiinnostanut trial of the swordin takia ollenkaan, koska olen suorastaan surkea pelin taisteluissa. Kuitenkin tämän guiden avulla pääsin kaikki kerrasta läpi kun tiesi mitkä aseet kannattaa säästää myöhempää käyttöä varten. https://docs.google.com/document/d/1fiIvWQk_2vXBIBWp58D5upV7-SV12rib3fi0--uYrYo/edit
Ilman tuota ei kärsivällisyys olisi riittänyt kun nytkin meni viimeiseen ryppääseen yli tunti ja tallentaahan noissa ei voi ollenkaan. Nyt on sitten täydellä teholla toimiva master sword aina käytössä joka kestääkin varsin mukavasti.
Kakkos lisäristä olen pelannut vasta sen alun "yksi osuma tappaa" osion ja seuraavat kolme shrinea. Tiedän kuitenkin valmiiksi mitä tuleman pitää joten voin myös jo valmiiksi sanoa, että kyllä tuossa expansion passissa on ainakin itselle sisältöä sen 20e edestä mitä se maksaa. Tarkoitus olisi vielä tuon lisärin jälkeen käydä tappamassa jokainen talus ja hinox strategia oppaan kartan avulla. Tosin mun piti tehdä tuo jo viimeksi, mutta päätin pelata pari päivää jotain muuta kun tähän oli tullut upotettua jo 120 tuntia, mutta siitä tulikin sellainen 11kk tauko.
En viitsi postata hirveää teksti seinää joten kirjoitan lyhyen kuvauksen ja videot löytyy spoilerin takaa. Nykyisin noihin tulee kirjoitettua teksti valmiiksi joten ne on varsin kompakteja 2-4 minuutin pätkiä. Se katsokoon jota kiinnostaa. En minä mitään näillä tienaa joten mitään mainostusta tämä ei ole.
Resident evil 7 oli pettymys. Paljon hehkutettu painostava tunnelma oli lähinnä alussa ja siinäkin se johtui outlastista kopioidusta piilottelu ja karkuun juoksu leikeistä. Eniten kuitenkin ärsytti pieni inventaario ja aivan helvetin hitaasti liikkuva hahmo.
Yonder: The cloud catcher chronicles oli suorastaan terapeuttista pelattavaa parin viikon bayo putken jälkeen. Ei taistelua, ei vihollisia vaan kauniita maisemia (jos visuaalinen tyyli iskee) ja rentoa puuhastelua. Hintaakin vain hieman yli 7e vielä 26.4. asti.
Rabi-Ribi on oikeasti varsin mainio metroidvania joka on esim steamin foorumeilla ja arvosteluissa kerännyt kehuja. Peli yhdistää retro graffoilla tehdyn metroidvanian ja bullet hell bossit.
Kaikki pelattu ps4:lla ja kaikki löytyy myös pc:lle. Ressa tietenkin myös boxille.
Näytä kirjoitukset
