Kyllä mulla oli tallennus modi, mutta 90% ajasta tallensin aina sängyn vieressä koska jos sä oikeasti nukut tunnin päikkäreitä niin siitäkin tuli joku sairaus. Jos olin pelannut vaikka jo 30 minsaa ja olin menossa johonkin sisälle niin silloinkin tuli jo välillä tehtyä tallennus sillä mulla se oli aina yleisin tilanne pelin kaatumiselle ja mä olisinkin menettänyt yhteensä tunteja tuon takia ellen olisi tallentanut.
Kuten ostosketjussa kirjoitin niin tämä oli aikoinaan ihan huikea kokemus kun ekan pleikkarin cool boarders 4:sta hyppäsi ssx:n demon pariin. No nyt 21 vuotta myöhemmin pelin ongelmat iskee aika selvästi joista isoin on ruudunpäivitys joka nykii aina kun kamera kääntyy mutkissa ja mesablanca radalla ruudunpäivitys nykii muutenkin todella usein.
Ratoja on vain kuusi ja ilmeisesti sen takia kisa moodissa jokainen lasketaan kolmesti eli ensin on karsinnat ja sitten semi finaali ja finaali. Kisoissa ei myöskään ole tarjolla restart toimintoa joten ne on pakko laskea loppuun ellei vaan palaa alkuvalikkoon takaisin. Finaalin jälkeen on restart mahdollisuus, mutta se aloittaa sitten koko homman alusta eli taas lasketaan kolmesti. Siinä vaiheessa kun ekat pari laskua menee hyvin ja kolmannella melkein kaikki mahdollinen pieleen niin peli alkaa muuttumaan kivasta nostalgia tripistä turhauttavaksi. Silti tuli vedettyä Kaorilla kaikki kisat ja showoff temppuilut kullalla läpi poislukien pipedream joka on viimeinen temppuilu kisa joten ei siinä montaa tuntia mennyt. Ehkä joku nelisen tuntia.
Soundtrack on kyllä edelleen rautaa ja tässä ei myöskään tarvitse kuunnella sitä jatkuvaa "TRICKYY, IT'S TRICKY TRICKY TRICKY" toistoa. Se alkoi vasta seuraavassa pelissä ja sitä saa kuunnella vielä jopa siinä uusimmassa ps3 pelissäkin eikä sitä voi ottaa pois päältä. Kuinkahan paljon EA on tuon käyttämisestä maksanut kun sitä on pakko käyttää joka pelissä ykkösen jälkeen. Niin paljon kuin mä run dmc:sta tykkäänkin niin tuo yks sample kyllä jaksaa ärsyttää kun sitä joutuu kuuntelemaan yli kymmenen kertaa yhden laskun aikana.
Pelattavuuden haastavuus tuli yllätyksenä uusimpien sarjan pelien jälkeen. Ekat pari kisaa kannattaa lähinnä tehdä spinnejä, koska jo pelkkä frontflip lähtee todella hitaasti ja todennäköisesti pääset syömään lunta. Hahmot myös kaatuu reippaasti helpommin joten ekat kisat oli suorastaan surkuhupaisaa katsottavaa. Vasta ihan lopussa kun statsit alkoi olemaan maksimissa, alkoi pelattavuus tuntumaan "normaalilta".
Tästä ja PS1:n X-Filesin lisenssipelistä, joka oli käytännössä pitkä interaktiivinen sarjan jakso, on kyllä jäänyt hyviä muistoja.
Mä löysin tuonkin kun edellispäivänä yritin etsiä pleikkariin jotain piuhaa jotta voisin testata vieläkö mun vanha putkitelkkari toimii. Joskus aikoinaan taisin tuota testata joku alle puoltuntia ja sitten se vaan jostain syystä jäi. Nyt olis tarkoitus kokeilla uudestaan. Jostain mulla on vaan jäänyt sellainen muistikuva, että tuon pelaaminen ps2:lla tai ps3:lla olisi ollut jotenkin ongelmallista, mutta en mä mitään tuollaista googlella löytänyt. Samalla tuli löydettyä myös kaks gcon 2:sta jotka toivottavasti toimii vielä tai sitten tuli crisis zone ja time crisis ostettua turhaan. Tai voihan niitä padillakin vissiin pelata, mutta se on hullun hommaa.
Kovaa kamaa! Itsellä erityisesti tuon OG-SSX:n näkeminen vei miehen välittömästi muistoihin istumaan olohuoneen lattialle ohjainletkun päähän.
PS2-aikaa ei kyllä voita mikään. Silloin kaikki oli ennennäkemätöntä. Kaikki oli mahdollista. Todellinen seuraavan sukupolven konsoli. <3
Ihan puhtaan nostalgian takia itsekin tuon otin kun muistoissa oli se kuinka mullistava se oli kun viimeksi oli pelannut ykkös pleikalla cool boarders 4:sta. Myös aggressive inline tuli otettua samasta syystä sillä se oli aikoinaan mun mielestä monessa asiassa parempi mitä moni tony hawk. NBA streetista mulla ei sinänsä ole mitään erityisen kultaisia muistoja vaan muistan lähinnä sen kuinka se aluksi pisti vituttamaan huolella, mutta kun peli alkoi sujumaan niin se oli hemmetin hyvä joten nappasin mukaan kun hintaakin oli vain 6e.
Tänään tuli vietyä muutama peli vaihdossa ja tuollainen satsi tarttui mukaan. Kaikki yhteensä 158e ja maksettavaa jäi 38e. 24 the gamen hinta oli sitten oikeasti 10e. VPD:sta tuli vielä tilattua rgb scart piuhat pleikkarille ja wiille (10e/kpl) sekä ridge racer 5 ja airblade ps2:lle (7e / kpl)
Ei se muistaakseni siitä mitään ilmoitakaan. Mä olin lukenut tuon gamefaqsista jo etukäteen. Myös kaikki timantit keräämällä saa uuden imukupin, mutta ei sillä mitään tee kun peli on siinä vaiheessa 100% läpi eikä mitään new game+ moodia ole. Tai no on siellä myös iso määrä niitä haasteita ja kaikki ne suorittamalla saa uuden imurin. Kaikki nämä on kuitenkin vain kosmeettisia asioita. Mulle peli alkoi muutenkin maistumaan vasta tarinan läpäisyn jälkeen kun sai omaa tahtia ratkoa pulmia ja kerätä timantteja ja jos et jotain tajunnut niin sitten vaan seuraavaan kerrokseen.
Mutta vielä pelin lopussakaan ohjaus ei tullut selkärangasta. Se default ohjaus oli aivan kamala joten laitoin sen niin, että oikealla tatilla Luigi katsoo sinne mihin tattia kääntää eli periaatteessa perus twin stick shooter ohjaus. Tuossa moodissa tähtäys ylös/alas kuitenkin hoidetaan gyrolla ja mä en koskaan tottunut siihen, että mun pitää kallistaa ohjainta ylöspäin jos haluan tähdätä ylös samalla kun kävelen "alaspäin" kohti kameraa.
Mulla on joku kevyt retroilu vaihe menossa ostosten suhteen. WiiU:lle paper mario color splash 30e coolshopissa ja re4 wii edition vpd:sta 14e käytettynä. PS3 suomi storesta house of the dead 3 & 4 yhteensä 14e PS3 usa storesta resident evil chronicles hd collection 27$, resident evil 2, resident evil 3, dino crisis, dino crisis 2 sekä parasite eve. Kaikki 6$ kpl VPD:sta pitäisi olla tulossa vielä wiille disaster day of crisis, ps3:lle operation raccoon city ja xbox 360:lle brutal legend. Kaikki käytettyjä ja yhteensä 20e
edit:
Lisätään listaan vielä usa storesta ostetut ratchet & clank into the nexus 10$, Rygar the legendary adventure 10$, Fatal frame 2 10$ sekä strider 1+2 6$. Eiköhän tässä ainakin loppu kuukausi mene retro pelien parissa kun pitäs snes classiciin laittaa myös custom firmis ja mega drive emulaattori sisään ja c64 minilläkin olis master systemilta portattu sonic odottamassa vuoroa.
Olihan se ihan jees ja sen parissa viihtyi. Tuli jopa metsästettyä kaikki Boot. Siitä tosin ei muuta saanut kuin tekstin "Metsästit kaikki Boot". Pieni antikliimaksi. Vaikka ei sillä, en nyt oikeasti mitään odottanutkaan, mutta olisi joku palkinto olisi ollu jees.
Saa siitä uuden taskulampun. Taisi löytyä sieltä labran extras valikon takaa.
Horizon forbidden west tuli haettua gigantista julkkarissa 50e hintaan ja sen parissa meni 80 tuntia varsin mukavasti ja vaikka lopetus oli pieni pettymys niin kokonaisuutena tykkäsin niin paljon, että päätin ostaa tuon collectors editionin verkkiksestä. Samalla tuli myös tilattua gran turismo 7 joka maksoi 45e.
Gran turismo sitten olikin aika pettymys sillä 20 tunnin pelaamisen jälkeen mulla oli vain 2 kisaa ja mission mode ajamatta joten päätin viedä sen vaihtoon ja samalla tuli vietyä se ylimääräiseksi jäänyt forbidden west ja metroid dread joista sain yhteensä 90e ja tilalle tuli tales of arise, no more heroes 3 jonka vaihtoehtoiset kannet näkyy kuvassa sekä metroid dread amiibot.
Zenith 00:00 Wanderer 10:43 Song in the smoke 16:31 Operencia: The stolen sun 19:30 Crystal rift 25:56 Hotel r'n'r 28:02 Wraith: The oblivion afterlife 31:11 Dragonride vr 34:38 The guy vr 38:35
Mulle sopis paljon paremmin vaikka pelikuvaa metroid prime 4:sta tai julkaisupäivä uudelle Bayolle, mutta eiköhän sieltä taas tule jotain turhaa kuten vaikka just jotain n64 pelejä onlineen ja joku mobiilipeli siihen kylkeen kun niitä turhia smash hahmoja ei taida enää olla tulossa.
Ei varmasti halvin vaihtoehto, mutta tekemällä vaan jenkki tunnuksen sellaisella osoitteella ettei ostoksesta tarvitse maksaa veroja ja ostaa vaikka play-asiasta 50$ ja 10$ kortit niin hintaa tulee 56e. Varmasti jostain saa noita rahakortteja halvemmallakin, mutta mä olen ostanut aina tuolta. Joku 35e hinta haiskahtaa jo sellaiselta, että jotain laittomuuksia on harrastettu.
Tällaista ei vielä ollut joten päätin laittaa aiheen pystyyn. Mulla on oikeastaan kaksi listaa jossa ekana on parhaat vuonna 2021 julkaistut pelit ja sen jälkeen ne mun oikeat vuoden pelit sekä pettymykset. Nyt ei lasketa pisteitä jotta saadaan se ultimaattinen totuus selville vaan tämä on ihan perus lista.
Vuonna 2021 julkaistut vuoden pelit.
1: Life is strange: true colors LiS 2:n jälkeen en odottanut oikein mitään enkä katsonut edes arvosteluita spoilerien pelossa joten sitäkin hienompaa oli huomata kuinka deck nine onnistui taas vetämään sarjan pois siitä suosta johon don't nod sen päästi. Ärsyttävän lapsenvahti simulaattorin sijaan meillä on oikeasti pidettävä päähahmo, peli keskittyy taas yhteen kylään ja mitään äärimmäisen typeriä päätöksiä ei tehdä kuten kakkosessa jossa jätkät lähti karkuun kun joku syytti niitä varastamisesta kun olisi voitu vaan mennä sinne kauppaan takaisin kysymään myyjältä.
Pelin supervoimana toimiva empatia kuulostaa paperilla ihan naurettavalta, mutta toimii käytännössä erittäin hyvin vaikka ei ykkösen ajan manipulointia voitakaan. Vaikka pelissä on lähinnä kaksi lopetusta joihin liittyvät päätökset tehdään vasta aika lopussa niin se ei tarkoita etteikö tarjolla olisi myös vaikeita päätöksiä joilla on seuraamuksia. Tai no ehkä tuolta tuntuu jos pelaajalta itseltään ei löydy sitä empatiaa vaan kohtelee kaikkia hahmoja hälläväliä asenteella. Tämä on myös reippaasti paremman näköinen mitä aiemmat osat, mutta onnistuu silti säilyttämään pelin tyylin ja soundtrack on jälleen rautaa vaikka en tuollaista pelin ulkopuolella pahemmin kuuntelekaan.
Jaettu 2 sija: Resident evil village ja DC super hero girls: teen power Kaksi aivan erilaista peliä ja ressa on tietenkin se hiotumpi ja teknisesti parempi, mutta super hero girlsin pelaaminen oli hauskempaa enkä osaa päättää kumpi on toista parempi.
Ressa korjasi oikeastaan kaiken mistä en tykännyt seiskassa. Maailma on kiinnostavampi, pahikset on parempia, inventaario on parempi, pelattavuus on parempi. Jopa Ethan itse on parempi, mutta toisaalta Chris on sitten sellainen idiootti, että voisi vaan palata lyömään niitä kiviä :D Ainoa asia jota kaipasin oli vr tuki, mutta toisin kuin seiska niin tätä oli ilo pelata ilmankin sillä nyt tähtäys oli huomattavasti parempi.
DC super hero girls sitten taas perustuu saman nimiseen animaatio sarjaan joka sai alkunsa 2019. Ostin pelin kun sen halvalla sai, mutta koska sen saaminen kesti ja kesti gigantin mokan takia niin ajattelin vilkaista millainen se sarja on ja kaikki 52 jaksoa tuli katsottua parissa illassa. No okei ne kestää vaan 12min joten tuo ei ole ihan sellainen maratooni mitä voisi luulla, mutta se iski kuitenkin kovaa joten odotin peliä vielä enemmän eikä se pettänyt. Onhan se simppeli ja tarina valitettavasti ei sovi mihinkään kohtaan sarjaa vaikka tässä olisi ollut hyvä tilaisuus syventää jotain sarjan asioita. Pelaaminen on kuitenkin hauskaa ja hahmot on ihan kuten sarjassa ja myös samat ääninäyttelijät on mukana.
3.sijan kohdalla mä huijaan ja heitän hitman trilogian, koska kolmosen kautta voi pelata myös kahden aiemman pelin tehtävät ja se on myös ainoa tapa päästä pelaamaan ne vr moodissa joka on se ainoa tapa jolla tätä on tullut pelattua. Eka hitman jonka jaksoin pelata läpi oli kaikkien vihaama absolution, mutta mä tykkäsin niistä lineaarisemmista kentistä ja muutenkin oli aina selvää mitä pitää tehdä.
Tuon jälkeen hitman 3 oli seuraava jonka pelasin ja heti tietenkin vr moodin kautta joka telee pelistä vaan vaikeamman sillä minimappia ei ole eikä vihollisia näe seinien läpi etkä voi edes piilotella kulman takana ja napata ohi menevää vartijaa kuten assassins creedissä. On ihan eri homma piilotella vartijoilta puskassa ja nähdä vaan se puska saatikka pelata telkkarin kautta ja nähdä ihan kaikki mitä ympärillä tapahtuu.
Tehtävien vapaus on myös ihan omaa luokkaansa, mutta silti on edelleen selvää mitä sun pitää tehdä eikä tehtävässä voi epäonnistua jos olet liian hidas vaan aina on joku tapa hoitaa kohde pois päiviltä ja niitä tapoja on todella monta joista osa on ihanan sadistisia. Jos pelaa koko trilogian niin tähän saa helposti kulumaan kymmeniä tunteja ja on tavallaan huvittavaa ajatella, että mä olen pelannut tätä enemmän mitä moni muu on pelannut vaikka skyrimin vr versiota.
Ne oikeat vuoden pelit.
1.Cyberpunk 2077
Meitsi ei seurannut pelin kehitystä sen jälkeen kun katsoin sen 2018 e3 esittelyn joten en ollut tietoinen siitä kuinka pelissä piti olla tuunattavia autoja, asuntoja ostettavaksi ja vaikka mitä. Mä ostin pelin esim skillupin arvostelun perusteella ja se sanoikin, että silloin kun peli toimii niin se todellakin toimii ja silloin kun se ei toimi niin....no kaikkihan sen tietää.
Otin kuitenkin riskin kun sitä 200e erikoisversiota sai 80e hintaan enkä katunut sillä itse paketti ja sisältö oli ihan hemmetin hienoa eikä peli itse ollut yhtään sen huonompi. Olihan siinä graafisia bugeja, mutta ei mitään peli-iloa haittaavaa ja päälimmäisenä yli 100 tunnin pelaamisen jälkeen mieleen jäikin upea kaupunki, monet hyvät questit sekä kiinnostavat hahmot ja loistava dialogi sekä lopetukset joista pari sai jo silmäkulman kostumaan. Mä en edes kaipaisi ps5 päivitystä jotta haluaisin aloittaa tämän uudestaan. Mulle riittäisi new game+ joka antaa mun säilyttää kaiken mitä olen saanut ekalla kierroksella ja pelaisin koko pelin uudestaan ihan vaan räiskimällä kun viimeksi olin hiiviskelevä hakkeri.
2. Shenmue 3
Jatkoa saatiin odotella yli 10 vuotta ja sain aika pitkälti sitä mitä halusinkin sillä peli on vanha tuttu shenmue. mutta nyt se näyttää modernilta säilyttäen kuitenkin tutun tyylinsä ja varsinkin kamera on niin helvetisti parempi mitä ennen. Kaikki muu on just sitä mitä pitääkin ja edelleen ihmettelen miksi niin moni sarjan fani haukkui tämän ihan paskaksi kun tämä on just sitä mitä shenmuen kuuluu olla. Vai onko kyse siitä, että ne vanhat pelit on siellä omissa muistoissa paljon parempia kuin mitä ne oikeasti olikaan, who knows.
Toki sivutehtävät olisi voitu merkata paremmin ja tarina olisi voinut saada jo päätöksensä sillä mä olen aika varma, että tämän huonon menestyksen johdosta ei saada enää uutta osaa ellei taas järjestetä kickstarter kampanjaa ja kolmosesta oikeasti tykänneet sijoita vielä enemmän rahaa mitä viimeksi.
3. Disaster report 4
Voisi kuvitella, että selviytyminen kuvitteellisessa japanilaisessa kaupungissa maanjäristyksen jälkeen olisi tylsää, mutta onneksi tämä peli ei ota itseään vakavasti kuin pari kertaa. Tarjolla on hyvällä tavalla älytön seikkailu jossa pelaaja yrittää ensin selvitä jotenkin ja hetken päästä myy jollekkin "elämän pelastavia laastareita" 100 000 yenin hintaan, värvää ihmisiä hämärään kulttiin ja pyytää alueen pormestaria vaihtamaan koko pelin nimen kiitokseksi parantavan veden lahjoittamisesta, joka tietenkin oli sadevettä.
Pettymykset:
Halo infinite
Mä lasken itseni kohtalaiseksi halo faniksi sillä melkin joka pelistä on ostettu erikoisversio ja halo 4:n kohdalla hommasin jopa sen limited edition konsolin vaikka edellinenkin kone edelleen toimi. Myös muutama kirja ja muuta kamaa löytyy ja yleisestä mielipiteestä poiketen halo 4 oli mulle sarjan paras peli ja myös halo 5 oli ihan jees. Infiniten kohdalla en katsonut mitään kampanjaan liittyvää sillä se kuitenkin tuli gamepassiin heti julkkarissa joten mitäpä sitä turhaan itseään spoilaisi ja kai se ihan perus hyvä halo kuitenkin on.
No ei ollut. Pelattavuus on parasta koko sarjassa, mutta tarina on paskaa. En minäkään vitosen lopetuksen fani ollut, mutta silti ajatus siitä kuinka seuraava iso vastus olisikin Cortana, sen hallitsemat guardian robotit sekä moni muu tekoäly jotka pystyy hallitsemaan ihmisten aluksia ja avaruusasemia oli kuitenkin varsin kutkuttava. No kaikki tuo heitetään romukoppaan ja käsitellään muutaman minuutin välivideon aikana ja taas meillä on pahiksena joku omaa ääntänsä aivan liikaa rakastava brute. Peli ei oikeastaan selitä mitään ja ihan tarkoituksella kiertelee noiden asioiden ympärillä ja usein pelaaja luulee, että no nyt pian saadaan tietää seuraava iso mysteeri ja eiköhän sieltä tule märkä rätti naamaan sillä peli pitää kaikki isot asiat pimennossa ihan loppuun asti. Mä olen katsonut tästä ties kuinka monta arvostelua ja ainoa joka tuon mainitsee on easy allies eli entinen gametrailers porukka ja melkein kaikki muut kehuu tarinaa ja mä en vaan voi käsittää sitä.
Kirsikkana kakun päällä halo 4:n Cortanan kasvoanimaatiot on paljon paremmat mitä infiniten weaponilla ja se on sentään vanha xbox 360 peli. Avoin maailmakin on sitä samaa metsää ja "sivutehtävät" on ripoteltu ubikaavan mukaan eri puolille karttaa ja on sitä samaa propagandatornin tuhoamista ja sotilaiden vapauttamista.
Juu pelasin ja petyin karvaasti. Samalla meni usko koko sarjaan. Itse olen pelannut halot aina tarinan takia ja jos se ei ole kunnossa niin peli tuntuu ihan paskalta vaikka pelattavuus olisi parasta koko sarjassa. Vitosen lopun jälkeiset tapahtumat sivuutetaan muutamalla lauseella yhdessä välivideossa. Pelin pahiksena häärivän banishedin taustoista ei kerrota mitään joten jos halo wars 2 ei ole pelattuna niin olet pihalla kuin lumiukko. Oikeastaan mitään muutakaan ei selitetä ja koko peli loppuu cliffhangeriin taas kerran.
Lisäksi se avoin maailma on kaikkialta ihan samanlainen ja täynnä ubisoft tyylistä filleriä. Poissa on aiempien pelien vaihtuvat maisemat ja tilalla on pelkkää kalliota ja metsää sekä samoja kiiltäviä käytäviä.
Näköjään likemmäs vuosi mennyt kun viimeksi ostellut levyjä. Nyt tuli hommattua cradle of filth - existence is futile joka julkaistiin lokakuussa sekä kataklysm - unconquered joka julkaistiin jo viime vuonna. Seuraavaksi sitten uusi arch enemy jos se päätetään julkaista myös vinyylinä. Hieman ylihintainenhan tuo filthin levy oli sillä emp:llä oli tarjolla vain sininen limited edition levy joka maksoi yli 30e, mutta kataklysm sentään oli tarjouksessa 19e hintaan.
Emp:n valikoimissa oli myös pelien soundtrackeja, mutta ei kuitenkaan mitään jonka olisin halunnut ostaa. Jos jotain kiinnostaa niin ainakin viimeksi siellä oli resident evil 2 ja last of us 2 levyt sekä jonkun yakuzan ost sekä pari muuta levyä.
Älkää nyt saatana tukeko näin paskoja remasterointeja.
San andreas tuli pelattua gamepassin kautta one x:lla eikä mulla siitä pahemmin valittamista ole. Pari bugia tuli vastaan kuten se näkymätön silta jossain siellä metsässä, yhden tehtävän lopussa Ryder seisoi auton lavalla vaikka sen piti olla kyykyssä, mutta tuo korjaantui kun kävi maalauttamassa auton. Sitten yhden välivideon aikana sattui satamaan kun tyypit oli autossa ja se sade oli myös siellä auton sisällä. Hahmomallit ei pahemmin häirinneet kun en muutenkaan enää muistanut miltä ne alunperin näytti ja niihin tottui parin tunnin jälkeen.
Muuten peli näyttää aivan helvetisti paremmalta mitä aiemmat versiot ja myös pelattavuus on parempi. Jos tuosta olisin 20e maksanut niin olisin ollut ihan tyytyväinen. GTA 3 ja vice city sitten ei pahemmin kiinnostakaan kun muistan niistä lähinnä pari vitun ärsyttävää tehtävää joten mitään nostalgisia muistoja niistä ei ole.
Eivät ole todennäköisesti yhtä arvokkaita kuin eurooppalaiset versiot. GBA-peleissä tuppaa käsittääkseni olemaan niin, että eurooppalaiset versiot ovat niitä halutuimpia, mutta kyllä hyväkuntoisille japanilaisille versioillekin löytyy kysyntää ja noista varmaan saisi nykyään moninkertaisena tuon parikymppiä takaisin.
Jaksoin viimein käydä ebayssa katsomassa mihin hintaan zero missionin ja fusionin cib japsi versioita on mennyt kaupaksi. Yksi fusion mennyt kaupaksi 112e hintaan ja toinen 134e. Sitten oli myyty zero mission ja fusion yhdessä 258e. Sitten pelkkiä moduuleja on myyty halvimmillaan alle 20e hintaan. Kova hinta kyllä pahvilla :D
Squid Game: Ennalta-arvattava ja tiesi heti alkuun mitkä hahmot selviää ja mitkä ei, mutta sarja oli täynnä visuaalista mielikuvitusta ja hyvää viihdettä alusta loppuun. Tykkäsin paljon. Ja mikä parasta, ei koittanut tuputtaa mitään poliittista paska-agendaa, tai muuta kulttuuririkastusta, mitä survotaan nykyään kaikkeen.
Midnight Mass: Hyvin Stephen King -tyylistä meininkiä. Hitaasti avautuvaa kauhumeininkiä pienessä kylässä. Välillä studiolavasteen kyllä paistoi pahemman kerran läpi ja saaren ympärillä oleva vesi oli aivan selvästi tietokoneella tehtyä. Tykkäsin kyllä tästäkin paljon, mutta muutamien hahmojen pitkät monologit olivat ihan luokattomia. Käsikirjoittajat varmaan luulivat olevansa fiksuja ja välillä hahmot jauhavat täyttä diipadapaa yksikseen ihan liian kauan.
Itsekin tykkäsin squid gamesta, mutta ne helvetin VIP vieraat kyllä melkein onnistui pilaamaan ne jaksot jossa ne oli mukana. Mä en ole ainakaan viimeisen 10 vuoden aikana nähnyt / kuullut noin paskaa näyttelyä missään leffassa, sarjassa tai pelissä. Enkä mä kyllä välittänyt siitä lopetuksestakaan.
Muuten kyllä erittäin hyvä ja piti mielenkiinnon yllä pelien välissäkin.
Midnight mass tuli aloitettua heti perään, mutta jo ekan jakson aikana teki mieli lopettaa kun alettiin virsiä veisaamaan tai muuten vaan joku jeesus biisi soi taustalla. Tuota on kuulemma lisää jatkossakin joten tuo tipahti "katson ehkä joskus" listalle.
29.10-1.11 on metroid dread teemainen maximus cup tetris 99:ssa. Todella pitkästä aikaa sellainen teema jonka haluaa vaikka noiden avaaminen onkin mulle aikamoista tervan juontia kun olen niin paska ja yleensä saan vain muutaman pisteen joka matsissa.
Resident Evil 7 tuli vihdoin pelattua vihdoin läpi, kun vain puskin alun housuunpaskomisosuudet läpi. Ei peli lopulta niin kuumottava ollutkaan ja nautin siitä jopa enemmän kuin REmake 2:sta - RE Villagesta puhumattakaan.
Peli oli lähellä erinomaista, mutta muutamat pikkuviat nakersivat kokemusta. En voi edelleenkään sietää tuota RE7/8:n tarkoituksellista paskatähtäystä, eli sitä miten Ethanin kamera/tähtäysohjauksessa on käytetty jotain raivostuttavaa sensitivity curve -asetusta, jossa tähtääminen on kömpelöä ja hidasta.
Tämän takia psvr moodi onkin helvetin hyvä kun se käyttää headtrackingia tähtäykseen. Melkein inhosin koko peliä kun pelasin ekan kerran telkkarin kautta läpi, mutta vr moodi teki pelaamisesta niin helvetisti parempaa, että olen pelannut sen vr moodissa jo 7 kertaa läpi ja platinakin tuli kerättyä.
AC DLC:n saa palvelun hinnalla myös käyttöönsä, ja se maksaisi yksinään 25 euroa, joka tekee Animal Crossing -pelaajille tästä heti houkuttelevamman diilin.
Oikeastihan tuo on ihan paska diili. Vaihtoehto 1. Ostat sen lisärin 25e hintaan ja se on sun. Vaihtoehto 2. Vuokraat sen vuodeksi 40e hintaan jos et omista vielä online palvelua tai jos omistat niin sitten vuoden vuokraus maksaa 20e.
Ei tartte kahta kertaa miettiä kumpi on se parempi vaihtoehto jos tuo lisäri kiinnostaa ja jos se ei kiinnosta niin silloinkin tuo 20e extraa n64 ja mega drive peleistä on silkkaa ryöstöä. Ihan sama miten päin katsoo niin ei tuo paska sen paremmaksi muutu vaikka kuinka heittäisi glitteriä päälle.
Haha, pitänee Sepulturaa kiittää välillisesti siitä, että sattui aikanaan jotenkin tutkan ohi mennyt The Warning -hehkutus nyt uudestaan silmään. Tuli testattua, ja on kyllä hemmetin hyvä meno mimmeillä. Debyyttikokopitkä on nyt soinut läpi useita kertoja, ja toimii joka kierroksella paremmin. Tämän parissa vierähtää varmasti vielä tovi, ja sitten pitää tsekata uudempaa albumikokonaisuutta kanssa.
Eniveis, kiitos Partis takautuvasti suosituksesta!
Pleikkarin dreams pelissä tehty Yurei: the sacred bells joka on ottanut isnpiraatiota project zero sarjasta joten jos niiden pelien tyylisestä kauhusta tykkää ja dreams löytyy hyllystä tai pleikkarin kirjastosta niin nyt on hyvä aika käynnistää se ja testata.
Jotenkin itse aina luulin että Dockissa ei ole tekniikkaa juuri yhtään. Vain tuulettimet ja adapterit, eli jonkinlainen hubi NS:n ja TV:n välille. Eli siinä ei olisi ollut aikaisemmin edes Wifiä, se tulisi NS:stä. Dockin tuulettimiahan pystyisi säätelemään todennäköisesti NS:stä suoraan lämpöjen mukaan.
Ei siellä mitään tuuletinta ole. Yks piirilevy ja siinä kaikki.
Näytä kirjoitukset
