En viitsi ihan kaikkea kirjoittamaani kopsata konsolifinin puolelta tänne tai siitä tulisi ihan julmettu teksti seinä joten tässä on hieman matalampi seinä.
Deus ex (ps2)
Tätä aloittaessa oli pelko siitä kuinka aika on varmasti kullannut muistot eikä tämä enää iske, mutta olihan tämä edelleen ihan helvetin hyvä eikä tekniset ongelmatkaan haitanneet. Ruudunpäivityshän tässä on usein varsin tökkivä ja jos tulee tulitaistelu vaikka neljän vihollisen kanssa niin aletaan olemaan jo diashow tunnelmissa joten vaikka teknisesti sä voisit pelata räiskimällä niin ei se ps2 versiossa ole mikään oikea vaihtoehto. Sama pätee myös tähtäämiseen ja mä oikeasti suosittelen jokaista ottamaan hiiren käteen kun tätä pelaa tai muuten aika varmasti menee tärkeät headshotit ohi ja taas on hälytys päällä. Itsehän pelasin tämän jo 20 vuotta sitten padi+hiiri kombolla eli normaalisti vaan paikkoja tutkiessa käytän pelkkää padia ja jos kuulen tai näen vihollisen niin sitten otan hiiren käyttöön. Toki näppistäkin voi käyttää, mutta mä käytän mieluummin ohjainta liikkumiseen koska kahdeksan eri suunnan sijaan sulla on täysin portaaton liikkuminen ja nopeus. Se kannattaa muistaa, että jos tän ostaa ps3:n storesta niin siinä ei sitten hiiri ja näppis toimi.
Latausruutuja on myös varsin paljon ja esim se alun liberty island on jaettu neljään eri alueeseen kun pc versiossa se on yks alue ilman latausruutuja. Nuokaan ei pahemmin häirinneet kun yleensä tulee edettyä varsin hitaasti, mutta kohtuu hidas tallennus kyllä hieman häiritsi. Toisaalta ei kukaan pakottanut mua tallentamaan minuutin välein.
Tämä oli myös ihan pirun pitkä ja mietinkin miten ne tyypit tätä on pelanneet joiden videot katsoin ennen aloittamista kun toinen sanoi, että sillä kestää nykyään sellainen kasuaali läpäisy 9 tuntia, mutta ekakertalaisella voi mennä jopa 20 tuntia ja toinen valitti kuinka sen energiamiekan saa jo pelin alkupuolella ja se tavallaan rikkoo koko pelin jos sitä käyttää, koska se tappaa laakista melkein kaikki ihmis viholliset. Mulla meni melkein 30 tuntia ja tuon miekan sain 13 tunnin jälkeen.
Half-life (ps2)
Tämä ei varmaan esittelyä kaipaa sillä onhan kyseessä peli joka mullisti fps genren tarjoamalla pelaajalle yhtenäisen maailman erillisten kenttien sijaan. Nykyään tämä ei kylläkään enää niin kovin iske mitä 20 vuotta sitten eikä tämä silloinkaan ollut mulle mitenkään maailmaa mullistava peli sillä mä olin pelannut jo red factionin joka teki saman homman, mutta laittoi sekaan vielä ajoneuvo osioita ja pari hiippailu osuuttakin vaihtelua tuomaan.
Ei halfis nytkään huono ollut, mutta varsin geneerinen putki joka paikoitellen kyllä iskosti päähän sen, että peli tuli alunperin 90 luvun lopulla sillä varsinkin loppupuolella tulee paljon vastaan asioita jotka tappaa laakista. Esim parkkihallissa kun juokset eteenpäin vievälle ovelle niin katto romahtaa niskaan. Toivottavasti muistit tallentaa sillä ps2 versiossa ei ole checkpointeja. Onneksi normaalin vapaan tallennuksen lisäksi löytyy myös quick save joka on mukavan nopea käyttää ja tuolle tulee kyllä monta kertaa tarvetta. Ellei katto romahda niskaan niin kuolet tikkaita kiivetessä sähköön tai random sotilas ampuu sua kranaatilla ennen kuin ehdit edes reagoimaan tai sitten kuolet yhdessä monesta tasoloikka kohdasta. Kuten sanottu, 90 luvun pelidesign. Kannattaa kuitenkin muistaa, että quick save tallentaa koneen muistiin joten jos peli kaatuu tai sähköt menee poikki niin samalla katoaa se tallennuskin joten välillä kannattaa tallentaa ihan muistikortille. Sitten on tietenkin se lopun xen osio joka ei vieläkään mun mielestä sovi peliin ollenkaan ja silloin 20 vuotta sitten se myös latisti erittäin hyvät fiilikset jotka mulla oli tuohon asti.
Deus exän tapaan tässäkin on paljon latauskohtia pc versioon verrattuna ja sen alun junamatkan aikana peli lataa vähintään kolmesti. Myös deusin tapaan tässäkin on näppis ja hiiri tuki joten pelasin padi+hiiri kombolla ja tämä osaa hyödyntää myös rullan käyttämisen joten napit voi laittaa niin ettei otetta tarvitse koskaan muuttaa sillä kaiken voi määrittää itse. Gordonin tarinan parissa mulla taisi mennä kymmenisen tuntia. Se missä ps2 versio ottaa etumatkaa pc versioon on decay moodi joka tarjoaa yhdeksän co-op tehtävää jonka pääosassa on Colette Green ja Gina Cross ja nämä tehtävät tapahtuu Gordonin tarinan rinnalla. Esim yhdessä tehtävässä autetaan dr.Rosenbegia ottamaan yhteys armeijaan joten nyt tiedätte kenen vika sekin oli :D
Decay tehtävät voi pelata myös yksin jolloin hahmosta toiseen vaihdetaan selectia painamalla. Tekoäly osaa kyllä ampua jos näkee vihollisen, mutta muuten se seisoo siinä mihin sen toisen hahmon jätit, mutta varsin sujuvasti nuo meni silti. Siis jos unohdetaan se fakta ettei näissäkään ole checkpointeja eikä tallennusta joten jos toisesta lähtee henki likemmäs 30 minuutin pelaamisen jälkeen niin alusta vaan uudestaan. Ei tuo silti koskaan vituttamaan päässyt sillä seuraavalla yrityksellä aikaa meni puolet vähemmän kun tiesi mitä odottaa. Yhteensä mulla taisi mennä aikaa viitisen tuntia. Jos kaikki yhdeksän tehtävää pelaa A-arvosanalla niin aukeaa kymmenes tehtävä jossa pelataan vortigauntilla eli sillä perus alienilla joka ampuu niitä vihreitä salamoita. Jos tuosta saa A-arvosanan niin cheat valikkoon aukeaa alien mode jolloin koko perus tarinan voi pelata tuolla läpi. Tuon alien moden ja sen bonus decay tehtävän voi avata myös ihan koodeilla kuten minä tein. Niin ja nuo decay tehtävät saa myös pc versioon modilla ja sen pystyy pelaamaan ihan netin kautta cooppina.
Red faction (ps2)
Pakkohan tämä oli pelata melkein heti halfiksen perään jotta saa tehtyä pientä vertailua ja oikeastaan tekisi mieli sanoa, että oli tämä edelleen hieman parempi juurikin sen takia, että peli tarjoaa enemmän vaihtelua. Lisäksi tässä ei ole tasoloikkaa, mutta äkkikuolemia tulee lopussa railgun vihollisten takia, koska sillä pystyy ampumaan seinien läpi etkä voi tietää missä tuollainen vaanii. Joskus sellainen voi olla oven takana ja sä kuolet välittömästi kun avaat oven. Onneksi tässäkin on vapaa tallennus joten ei nuo vituttamaan pääse ja nuo olikin oikeastaan se ainoa miinus koko pelissä edelleen.
Liikkuminen on sujuvaa eikä Parker ole niin liukas ohjattava mitä Gordon ja vihollisetkin tippuu nopeammin kun halfiksessa sai välillä upottaa puolen rynkkylipasta sotilaan naamaan ennen kuin se kuoli. Pituutta tällä olikin reippaasti vähemmän sillä aikaa meni vajaa kuus tuntia. Toisaalta tässä ei tarvinut myöskään harrastaa save/load rumbaa läheskään niin paljoa mitä halfiksessa. Edelleen mainio yhden iltapäivän räiskintä kokemus ja muistaakseni tämä löytyy jopa ps4:n storesta.
The bouncer (ps2)
Tämä kyllä ansaitsee oikeastaan kaikki haukut mitä tube videoissa yleensä sanotaan. Kaikki vaan on niin hidasta ja tönkköä. Kuvitelkaa vaikka joku perus kierrepotku tekkenissä, kuvitelkaa se nyt 20% hitaampana ja tuo pätee oikeastaan kaikkiin liikkeisiin. Pelatessa myös ihmettelin miksi mun hahmo tekee välillä kolme kertaa kolmiota painamalla kolmen potkun kombon ja välillä kolmen iskun kombon. Läpäisyn jälkeen gamefaqsia lukiessa opein, että peli käyttää niitä analogisia nappeja ja hyökkäyset määräytyy sen mukaan kuinka kovaa niitä runnoo. Ihan kuin tuo itsessään ei olisi jo äärimmäisen typerää niin peli ei edes opeta tuota sulle. Ei tutoriaalia, ei practice moodia, ei mitään. Katsoin vielä ohjekirjan uudestaan, koska mun mielestä sielläkään ei lukenut tuosta mitään. No tavallaan luki, tavallaan.
Tässä on siis x= low attack, neliö = med attack, kolmio= high attack ja ympyrä=jump attack. Ohjekirjassa on esim high attackin kohdalla pieni H ikoni ja sen vieressä lukee light ja sitten on isompi H ikoni jonka vieressä lukee heavy ja tästä pitäisi siis päätellä, että tuo tarkoittaa napin painamisen voimakkuutta.
Tämä on saanut kritiikkiä siitä kuinka peli kestää korkeintaan kaks tuntia ja silloinkin videoiden katsomista on varmaan tunti, mutta tässä tapauksessa se on vaan hyvä asia. Ainoa hyvä asia koko pelissä on visuaalinen puoli ja tämä näyttää oikeasti hyvältä kun ottaa huomioon kuinka tämä oli ps2:n ekoja pelejä ja silloin ei oltu nähty vielä mitään tällaista.
Death by degrees (ps2)
Tekkenin Nina Williamsin oma peli joka ajallisesti sijoittuu ennen ekaa tekkeniä. Tämähän on aikamoinen sekoitus eri elementtejä sillä enimmäkseen tutkiskellaan pelin alueina toimivaa risteilijää ja vankilaa ja ratkotaan resident evil tyylisiä pulmia ja tietenkin tapellaan niin perkeleesti. Myös vaihtuvat kuvakulmat tuo mieleen ressat, mutta yleensä kameran saa myös selän taa pitämällä r2 pohjassa, mutta tämä aiheuttaa myös omat ongelmansa sillä tuossa moodissa voi pelkästään juosta joten jos haluat hiipiä vihollisen taa jotta voit vaan taittaa sen niskan niin se kuulee sut, mutta sitten taas se vakio kuvakulma saattaa piilottaa koko vihollisen.
Taistelu hoidetaan oikealla tatilla ja firman kokouksessa se varmaan on kuulostanut hyvältä kun voit helposti potkaista vaikka selän takana olevaa vihollista. Vaihtuvat kuvakulmat vaan aiheuttaa omat ongelmansa ja usein kuvakulman vaihtumisen myötä huomaatkin huitovasi ilmaa. Kombot on vielä oma asiansa ja hattua nostan jokaiselle joka nuo sisäistää sillä ne voi olla vaikka seuraavanlaisia: L1 pohjaan, vasemman tatin näpäytys kohti vihollista, klikkaa oikeaa tattia ja kaksi oikean tatin näpäytystä kohti vihollista. Eri komboja ja liikkeitä on myös iso määrä ja mä en opettelut niistä ensimmäistäkään vaan käytin tappeluista saatavat pisteet melee aseiden kestävyyden parantamiseen joka oli paljon hyödyllisempää.
Nina voi siis löytää useampiakin eri aseita kuten katanan, sähköistetyn pampun, konepistoolin ja railgunin ja kaikilla näillä on oma kestävyys. Yleensä näitä löytää koodilukoilla varustetuista laatikoista ja kaapeista jotka avatakseen pitää laittaa numerot järjestykseen ja parin ekan pulman jälkeen mä lunttasin kaikki oppaasta sillä mun älykkyys ei noihin riittänyt ja nuo aseet on aika must have jos haluaa sujuvasti edetä. Taistelun lisäksi päästään pari kertaa suojaamaan kaveria sniperilla ja käyttämään dronea. Molemmat näistä toi varsin tervetullutta vaihtelua.
Aikaa mulla meni n.13 tuntia ja läpäisyn jälkeen aukeaa vielä kymmenittäin haasteita niin taistelun, tarkka-amppumisen kuin drone lentelyn muodossa ja nuo olisi ollut ihan kivoja ellei aikarajat olisi niin naurettavia. Jos oikein ymmärsin valikoista niin esim sniper ja drone haasteita on 30, mutta niistä on vain 10 aluksi pelattavana. Jos ekassa sniper haasteessa haluaa kultaa niin sun täytyy tappaa vihollinen headshotilla 1.7 sekunnissa ja se kävelee tornissa jonka valot sokaisee sun näkökentän täysin jos zoomaat liikaa. Drone lentely toimii hyvin tarinan aikana, mutta kun sulla on tiukka aikaraja kerätä kristalleja jotka on ympäri huonetta niin sen ohjaus on aivan liian kankea ja epätarkka. Ajattelin kokeilla jos saisin lisää kenttiä auki vaikka en mitään mitalia saisikaan, mutta tuolla tyylillä mulla sitten loppui jo akku vissiin viidennessä kentässä joten päätin antaa olla.
Sitten on vielä Anna moodi jossa pitää kerätä kuolleilta tekken force sotilailta 12 jotain koodikorttia ja päästä evac pisteeseen. Nuo raadot voi olla missä vaan kunnes opit niiden sijainnit ulkoa ja lisäksi tässä ei ole tallennusta eikä checkpointeja ja mä onnistuin aika äkkiä löytämään ns. ansa huoneen jossa varmaan 10 vihollista kävi laumana päälle ja tässä moodissahan ei voi avata ovea ennen kuin kaikki on voitettu. Katsoin tubesta jonkun läpäisy videon ja se näytti tietävän mitä teki ja silläkin meni 45 minuuttia. Joo en ala tuhlaamaan aikaani tuollaiseen.
Itse tarinan pelaaminen oli paria pomoa lukuunottamatta ihan viihdyttävä ja oli tämä aivan helvetisti parempi mitä the bouncer. New game+ moodissa saisi jopa muutamasta aselaatikosta loputtoman aseen ja meinasin pelata tämän vielä uudestaan läpi ja ampua vaan kaikki, mutta yhtäkään tuollaista asetta ei saa koko laiva osion aikana joten muutama eka tunti menisi ihan kuten viimeksikin. Tai no nyt koko pelin vois pelata bikinit päällä joka on aina plussaa.
MGS 2 (ps2)
Edelleen täyden kympin peli. Tarina on edelleen hemmetin kiinnostava ja informaation sensurointi ja valikointi siitä mitä ihmisille kerrotaan on todellisempaa kuin koskaan. Ohjaimen analogisia nappeja hyödyntävät kontrollit toimii edelleen hemmetin hyvin ja niiden ansiosta tämä on mulle edelleen se paras versio. Myöskään visuaalisesti peli ei ole vanhentunut oikeastaan ollenkaan sillä just edeltävänä päivänä katsoin gmanin videon tubesta jossa se pelasi hd versiota ja oikeastaan ainoa ero ps2 versioon oli se kuinka ps2 versiossa on enemmän sahalaitaa. Mä tietenkin edelleen pelaan crt töllön kanssa joten ero tietenkin on paaaljon isompi jos kuvan heittäisi isolle 4k ruudulle.
Dirge of cerberus - final fantasy 7 (ps2)
Tämä on saanut aika paljon haukkuja, mutta mun mielestä tämä oli varsin jees third person shooter. Hiiren kanssa pelaamisen sai kyllä unohtaa sillä se käyttää myös jotain outoa liikkeen kiihdytystä ja paras ratkaisu olikin laittaa hiiren herkkyys minimiin ja kameran herkkyys täysille, mutta silloin 180 asteen käännös vaati jo hiiren nostamista ja siirtämistä kun hiirimatto ei enää riitä. Jos hiiren herkkyyttä nosti niin oikeastaan mikään ei muuttunut tuon kiihdytyksen takia. Onneksi tässä on todella antelias auto aim joten padilla pelaaminen sujuu paremmin kuin hyvin.
Jotain pientä hahmon kehitystä tässä myös on sillä aina chapterin lopussa voit valita käytätkö expan Vincentin statsien parantamiseen vai muutatko sen rahaksi. Rahalla sitten taas päivitetään aseita paremmaksi ja niiden päivitys onkin se pääasiallinen tapa nostaa tuotettua vahinkoa. Aseisiin saa myös muutamia uusia osia kuten eri piippuja sekä kiikaritähtäimen ja nämä vaikuttaa siihen kuinka hyvin sillä osuu eri etäisyyksille. Myös materian voi liittää aseeseen jolloin voi käyttää myös loitsuja, mutta niitä on vain kolme erilaista.
Tarina oli myös kiinnostava sillä se keskittyy Vincentin menneisyyteen, mutta on siinä pari ongelmaa. Eka on se kuinka peli olettaa, että sä muistat final fantasy seiskan tapahtumia vaikka peli julkaistiin melkein 10 vuotta sen jälkeen ja mä olin pelannut sen silloin 90 luvun lopulla joten mulla meni muutamat asiat täysin ohi. Se isompi ongelma on ääninäyttely sillä vähintään puolet hahmoista puhuu niin tylsän monotonisesti, että ne saa kiinnostavan tarinan tuntumaan tylsältä ja niitä välivideoita sitten riittää. Mulla taisi mennä kymmenisen tuntia kun pelasin tämän läpi ja tubessa on video jossa otsikon mukaan on kaikki välivideot ja se kesti melkein neljä tuntia. Visuaaliseti tämä näyttää hyvältä ja mukaan on tungettu myös muutama esirendattu cgi pätkä jotka on suoraan kuin advent childrenista napattu eli erittäin komeaa katsottavaa.
Kannattaa sitten todellakin olla haukkana paikalla jos noita johonkin ilmestyy sillä gamefaqsin puolelta luin kuinka nintendon uk storesta oli noi myyty loppuun n.10 minuuttia julkistuksen jälkeen.
Mulla saattoi hieman lähteä retro pelien ostelu lapasesta. Viimeisen muutaman viikon ostokset.
PS2
Total overdose WRC rally evolved Stuntman Soldier of fortune 007 everything or nothing The bouncer Half-life 50 cent: bulletproof Treasure planet Rayman 3 Deus ex Death by degrees Red faction Pirates: The legend of black cat Driver 3 Dirge of cerberus Headhunter redemption
PS1
C3 racing 007 the world is not enough Apocalypse Gran turismo Sled storm Driver 2 Porsche challenge
Gamecube
Starfox adventures 1080 avalanche
3ds
Driver renegade
Modernimpaakin peliä on tarttunut mukaan prisman alelaarista. Little nightmares 2 ja tokyo olympics 2020 boxille 10e/kpl ja ps5:lle judgment 15e, lost judgment 20e ja greed fall gold edition 15e vaikkei mulla vielä koko konetta edes ole. VPD:sta tuli ostettua myös käytetty playstation classic 50e hintaan ja heitettyä siihen project eris, emulation station ja retroarch. Äsken tuli vielä heitettyä dna:lta series x tilaukseen.
Taas on muutama ps1 ja ps2 peli pelattu ja telkkarina 21" crt joka kannattaa ottaa huomioon kun puhun pelien graffoista.
Dino crisis
Tämä oli edelleen varsin toimiva tuotos vaikka ressa 3:n jälkeen tämän kartta tuntui huonolta sillä se ei näytä missä kohtaa olet ja mihin suuntaan katsot. Tuon kun yhdistää vaihtuviin kuvakulmiin ja mun paskaan suuntavaistoon niin sitä sai olla availemassa aika usein. Easylla aloitin ja sillä pelatessa taskuista löytyy heti alussa myös haulikko ja kranaatinheitin, mutta eipä noita pahemmin tullut käytettyä. Kranuja tuli käytettyä vasta viimeisessä trex matsissa ja haulikkoa muutamaa kovempaa vihua vastaan. Yleensä juoksin vaan dinojen ohi ja käytin niitä laser aitoja pitämään ne kurissa ja sen jälkeen varsinkin säästelin ammuksia kun huomasin niiden spawnaavan välillä takaisin. Muutaman kerran jopa päätin ladata edellisen tallennuksen kun olin tuhlannut liikaa ammuksia etsiessäni mihin pitää mennä seuraavaksi. Tästä johtuen mulla tietenkin oli niitä aika iso kasa lopussa ja olisin varmaan voinut vaan ampua kaikki vastaantulleet dinot.
Pulmia tässä oli paljon enemmän mitä muistinkaan sillä edes ovet ei aukea avaimilla vaan niihin tarvitaan kaksi koodilevykettä jonka jälkeen murretaan salasana. Miinusta lopussa olevasta laatikoiden työntely pulmasta joka pitää ratkaista just kuten tekijät on halunneet sillä ilmeisesti jokaista laatikkoa voi työntää vain yhden "ruudun" eteenpäin joten se loogisin vaihtoehto ei toimi vaikka laatikon edessä ei mitään estettä olisikaan. Visuaalisesti tämä on kestänyt aikaa ihan hyvin, mutta sisätilat on huomattavasti yksinkertaisempia mitä ressoissa sillä nyt ollaan luovuttu esirendatuista taustoista. Alueelta toiselle siirtyessä myös käytetään edelleen sitä vanhaa tuttua oven avaamis animaatiota, mutta tässä se ei haittaa sillä samalla saa katsella Reginan mukavan muodokasta persettä.
Dino crisis 2
Tämä oli pettymys sillä mä muistin tämän olleen erittäin hyvä ja rento räiskintä ykkösen jälkeen ja räiskiä tässä tosiaan saa sillä sä tapat jo ekan 30 minsan aikana dinoja enemmän mitä ykkösessä yhteensä koko pelin aikana. Tapoista saa pisteita ja komboista vieläkin enemmän ja niillä sitten ostetaan parempaa asetta, lisää ammuksia ja parannuskamoja. Se mitä mä en muistanut oli jatkuvasti spawnaavat dinot ja ne tosiaan spawnaa aina kun kuvakulma vaihtuu joten jos tulet vaikka käytävään ja sun selän takana on vain suljettu ovi, niin kuvakulman vaihtuessa sieltä selän takaa hyppää 90% varmuudella dino kimppuun. Sama homma vaikka jossain isommassa huoneessa joka koostuu nejästä eri kuvakulmasta. Joka kerta kun kuvakulma muuttuu niin dinoja hyppää kimppuun. Tuo alkoi ärsyttää jo ekan tunnin aikana ja loppua kohden se suorastaan vitutti.
Vaikeahan tämä ei ole sillä aina on varaa ostaa se mitä tarvitaan, mutta silti umpikujasta selkään hyppäävä dino saa veren kiehumaan. Lisäksi käytössä on vanhat kunnon tankkikontrollit ja staattiset kuvakulmat ja nuo ei vaan sovi näin hektiseen peliin ollenkaan. Visuaalisesti tämä sentään oli ihan helvetin hieno.
Strider 2
2.5d hack & slash jossa vaan edetään ja laitetaan vihollisia paloiksi. Toiminta on jatkuvaa ja peli kestää ehkä 40 minsaa ekalla kierroksella. Asetuksista saa säätää kuinka paljon sulla on kestävyyttä ja kuinka vaikeita viholliset on. Elämiä on tasan yksi, mutta käytössä on loputtomat continuet ja jatkaessa hahmo ilmestyy takaisin just siihen missä se oli. Silti tämä onnistui paikoitellen ärsyttämään aika kovaa sillä ensinnäkin hahmo pysähtyy aina kun lyöt, paitsi jos juokset niin silloin voit jostain syystä kyllä huitoa samalla, mutta silloin etenemis vauhti on niin kova, että sun kannattaa tietää mitä on tulossa. Ohjaus tuntuu aivan liian tönköltä kun ottaa huomioon kuinka hektinen peli on ja lisäksi peli hidastelee todella paljon kun ruudulla on edes pikkasen enemmän toimintaa.
Strider
Tätä en aloittanut kovin positiivisella asenteella sillä tämähän on porttaus 80 luvun arcade pelistä joten kakkosen tupla hyppyä ei ole eikä hypyn suuntaa voi muuttaa ilmassa. Elämiä on useampi, mutta kuolema heittää aina edelliseen checkpointiin. Voitte kuvitella kuinka yllättynyt olin kun huomasin tykkääväni tästä ihan helvetisti enemmän mitä kakkosesta sillä sä voit kävellä ja huitoa samaan aikaan, pelin 2d sprite grafiikka näyttää aivan helvetisti paremmalta mitä kakkosen polygoni suttu eikä ruudunpäivitys hidastele koskaan. Myös kentät on ihan kunnon kenttiä kun taas kakkosessa koko peli tuntui välillä joltain boss rush moodilta kun ensin oli mini boss ja sitten ehkä pari vihollista ja toinen mini boss ja lopulta se oikea pomo. Näiden kombo paketti maksoi jenkki storessa 6$ ja ykkösen ansiosta se oli hintansa arvoinen. Oikeastaan pelkkä ykkönen olisi jo tuon arvoinen.
Road trip adventure
Vähemmän tunnettu ps2:n ajopeli joka tunnetaan japanissa choro q nimellä, mutta täällä lännessä nimet vaihtelee jokaisen pelin kohdalla. Tämähän on siis open world ajelu jossa pelin kaikki hahmot on puhuvia autoja ja tässä on jopa huikea tarina... Presidentti on kyllästynyt olemaan presidentti ja aikoo antaa paikkansa sille joka voittaa grand prixin joten pelaajan tehtävä on osallistua kisoihin ja pärjätä tarpeeksi hyvin jotta saa paremman lisenssin jolla pääsee parempiin kisoihin ja lopulta grand prixiin.
Tämä ei myöskään ole pelkkää kisojen ajamista sillä tarjolla on myös aika perus fetch questeja sekä monta minipeliä. Tarjolla on niin golfia, curlingia, mäkihyppyä kuin kalojen pyydystämistäkin ja golf oli oikeasti hyvä, joka on paljon sanottu kun sitä palloa tökitään autolla. Kerättävänä on myös 100 choro q kolikkoa joita keräämällä saa pelin parhaita osia ja löydettävä on myös 100 valokuvaus kojua. Mulla on enää muutamat valokuvaus paikat löytämättä ja aikaa mennyt likemmäs 20 tuntia varmaan.
Autoihin saa myös uutta osaa ja heti ekana kannattaakiin ostaa nopeampi ohjaus jotta auto alkaa kääntyä edes jotenkin järkevästi. Ajofysiikat on niin ja näin sillä välillä joku perus pomppu saattaa pompauttaa auton korkealle ilmaan ja muuta vastaavaa, mutta nuo ei koskaan aiheuttanut häviötä joten ei ne pahemmin haitanneetkaan. Visuaalisesti tämä on todella vaatimaton jopa ps2 standardeilla ja joku gt3 näyttää ps4 peliltä tähän verrattuna. Mulle pelin ainoa miinus on tiimi mekaniikka josta ei aluksi tarvitse välittää ollenkaan sillä jos sun tiimikaverit pärjää tarpeeksi hyvin niin saat extra rahaa, mutta muuten niiden ajamisella ei ole mitään väliä. Kunnes tulee se grand prix jossa jokaisen kuskin pisteet lasketaan yhteen joten jos ne tiimikaverit on jossain jonon häntäpäässä niin sä et voi voittaa. Ne choro q kolikot kannattaa kerätä ihan vaan jo tämän takia jotta voi toiselle antaa parhaat palikat mitä on tarjolla ja sille toiselle toiseks parhaat palikat niin ne alkaa pärjäämään.
Kolikoiden kerääminen oli myös hyvin tehty sillä yhdestä sivutehtävästä saa skannerin joka näyttää ne minimapissa ja jokaisen kaupungin baarista saa vinkin missä yksi kolikko on joten noiden etsimiseen sai nähdä hieman vaivaa, mutta turhauttavaa se ei ollut. Tämä maksaa ps3:n storessa vaivaiset 5e ja oli varmaan paras käyttämäni vitonen tämän vuoden puolella.
24 the game
Heti alkuun voin sanoa etten ole katsonut sarjaa kuin ehkä yhden satunnaisen jakson verran joskus ja silti tykkäsin tästä varsin paljon ja voin vaan kuvitella kuinka paljon tämä iskisi johonkin sarjan faniin. Mukavana yllätyksenä peli antoi valita pelaako 50hz/60hz moodissa ja tarjolla oli myös 480p valinta. Mä otin tietenkin ntsc valinnan sillä pelin ruudunpäivitys on välillä jossain 20-25 tuntumassa joten jokainen extra frame on tärkeä.
Tämähän on pohjimmiltaan third person toimintaa, mutta mukana on myös muutama ajotehtävä sekä monta minipeliä aina hakkeroinnista kuulusteluun ja nuo tuo mukavasti vaihtelua ja ne on hyvin hoidettu. Itse räiskintä ajaa asiansa kunhan siihen tottuu parin tunnin jälkeen sillä pohjimmiltaan se toimii kuin gta 5:n assist moodi eli sä lukitut viholliseen, mutta voit vielä vapaasti liikuttaa tähtäintä, mutta jos heilautat nopeasti tähtäimen sen lukitus alueen reunaan niin se lukitus lähtee pois päältä tai vaihtaa vieressä olevaan viholliseen joten oikean tatin kanssa saa olla varsin tarkkana. Toinen mainittava asia on se kuinka peli haluaa jatkuvasti myös keskittää sen tähtäimen ja sama koskee myös kameran kääntämistä korkeus suunnassa ihan normaalisti kävellessä. Mulla meni ehkä joku kolmisen tuntia kunnes alkoi headshotteja napsumaan ihan hyvää tahtia.
Tässä ei myöskään pelata pelkästään Jackilla vaan myös Tonyn, Kimin, Michellen ja Chasen saappaisiin hypätään välillä. Tarinakin kulkee kuten sarjassa eli tunti kerrallaan, mutta ei sentään reaaliajassa vaan mulla tais mennä n.8 tuntia läpäisyyn. Lähinnä siitä kellosta näkee kuinka lähellä loppua ollaan. Myös splitscreen efekti on usein käytössä vaikka ei sille sinänsä tarvetta olisi sillä jos vaikka jahtaan jotain autolla niin ei siitä ole mitään iloa jos ruutu jakaantuu ja näen eri kulmasta kuinka joku rekka on tulossa naaman eteen, koska se katse on aika pakko pitää tiessä ja lisäksi nuo kohtaukset kyykyttää ruudunpäivitystä varsin tehokkaasti. Visuaalisesta puolesta olin ihan positiivisesti yllättynyt ja varsinkin välivideoiden hahmomallit saattaa olla parasta mitä olen ps2 peleissä nähnyt.
Airblade
Tästä tuli aikoinaan pelattua demoa ja tykkäsin siitä ihan helvetisti ja mun mielestä jo pelkkä demo oli paljon parempi peli mitä burnout. Molemmat siis oli criterionin tuotoksia jotka muistaakseni julkaistiin aika samoihin aikoihin ja burnout oli se joka sai kaiken huomion ja kehut. No nyt kun vuosia myöhemmin pääsin pelaamaan ihan koko pelin niin mun mielipide ei ole muuttunut mihinkään ja tämä on yks ps2:n aliarvostetuimpia pelejä.
Tämähän on siis lähinnä tony hawk kopio jossa rullalaudan sijasta jalkojen alla on hoverboard. Pelin tarina moodi eroaa myös haukan kaavasta siinä, että sulla ei ole mitään pisteiden keräämisiä vaan sä keskityt aina ison pahan firman (joka on kaapannut sun kaverin ja luonut jalkojen alla olevan laudan) sabotoimiseen eli tapat vartijoita, tuhoat kameroita ja etsintäkuulutuksia ja muuta vastaavaa. Kaikki hommat on myös tehtävä yhden session aikana ja jos aika loppuu niin koko kenttä aloitetaan alusta. Aikaa on kuitenkin heti alussa useampi minuutti ja lisää saa aina kun tuhoaa tai tekee jotain ja ruudun yläreunassa on myös seuraavaan kohteeseen osoittava nuoli joten sokkona näitä ei tarvitse löytää.
Koska lauta leijuu niin sillä voi tehdä perus flippejä ihan milloin vaan ilman hyppäämistä ja näillä täytetään boost mittaria jonka avulla voi kasvattaa nopeutta ja hypätä korkeammalle. Sä voit myös ottaa katulampuista ja muista tangoista kiinni ja hypätä niiden avulla korkeammalle. Mikään kovin pitkä tuo tarina moodi ei ole sillä varsinaisia kenttiä on viisi ja lopuksi vielä yksi pakenemis kenttä jossa pitää vaan päästä perille ennen kuin aika loppuu. Mulla taisi mennä n.3 tuntia ja tuota viimeistä kohtaa yritin varmaan yli 30 minsaa.
Tarinan läpäisyn jälkeen avautuu stunt attack joissa sitten onkin se vanha tony hawk kaava eli sulla on 2 minsaa aikaa ja sun pitää saada tietty määrä pisteitä, kerätä jotain vihreitä ja punaisia logoja tai jtn tai vaikka grindata 10 sekuntia putkeen ja muuta vastaavaa ja tässä moodissa ei ole pakko tehdä kaikkea kerralla vaan voit keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Tätä moodia en jaksanut paria kenttää enempää pelata, mutta se ei ole pelin vika sillä mulla tuo vanha kaava alkoi maistumaan pakkopullalta jo haukan 1+2 remasterissa ekan parin tunnin jälkeen. Tuon lisäksi on vielä score attack ja free ride moodit ja extroista löytyy making of haastatteluja, musiikkisoitin ja konsepti taidetta. Visuaalisesti tämä näytti just niin hyvältä mitä muistinkin ja on edelleen yks hienoimpia ps2 pelejä mun mielestä.
Aggressive inline
Extreme rullaluistelua joka tekee oikeastaan kaiken paremmin mitä tony hawk. Tämä siis tuli ennen tony hawk 4:sta ja tässä on isot avoimet kentät ilman aikarajaa joten sä voit rauhassa tutkia alueita. Toki sulla on kestävyys mittari joka tyhjenee kun kaatuilet, mutta se myös täyttyy kun tekee temppuja ja niitähän tulee ihan luonnostaan tehtyä ihan jatkuvasti joten mä en ole koskaan nähnyt game over ruutua. Lisäksi hahmojen statsit kasvaa ihan vaan pelaamalla joten mitä enemmän grindaat tai hypit niin sitä nopeammin statsit kasvaa.
Kenttien haasteet noudattaa tuttua kaavaa eli "grindaa nuo" ja "hyppää tuo gap", mutta on siellä myös tehtäviä jotka hieman muokkaa kenttää kuten vaikka huvipuisto jossa grindaat siipimutterin joka pitää maailmanpyörää paikoillaan joten se pääsee irti. Joissakin kentissä on myös skatepark haasteita joissa sulla on muutama minuutti aikaa ensin muokata aluetta siirtelemällä ja kääntelemällä osia ja sitten saada vaadittu pistemäärä. Kentissä on myös piilotettu avain joka avaa jostain toisesta kentästä uuden alueen jossa on vielä lisää haasteita tehtävänä joten pelattavaa riittää.
Mä myös tykkään siitä kuinka tässä on huomattavasti rauhallisempi vauhti mitä haukoissa joissa meno on ihan naurettavaa muutaman grindaus kombon ja rampin jälkeen. Tässä ehtii oikeasti katsomaan mitä on tulossa ja edes hieman suunnittelemaan mitä meinaa tehdä sensijaan, että kaiken pitää tulla 0.2s aikana lihasmuistista. Tämäkin oli edelleen just sellainen mitä muistin.
Rayman 2 the great escape (ps1)
Eka pelaamani rayman oli origins joten tämä oli uusi kokemus ja varsin mainio olikin. Toisin kuin ykkönen joka oli niin masokistisen vaikea, että hyvin harva varmasti pelasi sen huijaamatta läpi niin tämä tarjoaa loputtomat elämät ja varsin leppoisan tasoloikkaseikkailun. Videoita katsomalla kuitenkin selvisi kuinka tästä versiosta puuttuu iso määrä sisältöä dreamcast versioon verrattuna ja hahmot puhuu ihan englantia kun taas dreamcastilla ne puhuu jotain keksittyä siansaksaa. Kumpikaan ei sinänsä haitannut ja tuo jälkimmäinen asia oli suorastaan plussaa sillä mua se keksitty mongerrus alkoi ärsyttää jo videoita katsoessa.
Pelattavuus toimii varsin hyvin ja nyt reiska ampuu jotain maagisia ammuksia käsillään ja nämä tähdätään kohti vihollista ihan automaattisesti. Lisäksi voi painaa L2:n pohjaan jolloin normaalin liikkumisen sijaan vasen tatti liikuttaa reiskaa eteen, taakse ja sivuille ja tuossa moodissa onkin varsin helppoa väistellä vihollisten hyökkäyksiä. Kamera tietenkin aiheuttaa omat ongelmansa välillä, mutta ei tässäkään sen enempää ongelmia ollut mitä toy story 2:ssa.
Mulle ainoa miinus oli viimeisen pomon toinen vaihe joka on lentely kenttä ja välillä sun pitää väistellä piikkipalloja jotka se heittää sun naaman eteen. Näissä on yleensä vapaa kohta jossain neljästä kulmasta, mutta varsin usein otin osumaa vaikka olin just niin paljon vaikka ylävasemmalla kuin vaan on mahdollista ja kun tuo tapahtuu kolmesti peräkkäin niin alkaa se kuuluisa vitutuskäyrä nousemaan.
Tuota lukuunottamatta pelaaminen oli mukavan sujuvaa ja reilua ja aikaa taisi mennä joku viitisen tuntia joka vitosen hinnalla oli ihan ok, mutta jos tästä olisi aikoinaan maksanut sen yli 300 markkaa niin olisi saattanut hieman harmittaa. Jos kerää vähintään 90% collectibleista niin pääsee pelaamaan rayman 2:n beta versiota joka on samanlainen 2d peli mitä eka rayman. Onneksi tuo jäi vaan beta tasolle.
Ridge racer type 4
Mä ostin tän aikoinaan heti julkaisussa kun sitä arvosteluissa hehkutettiin ja peli oli pettymys ja vieläkään mä en vaan voi käsittää miten tätä edelleen pidetään erittäin hyvänä ja jotkut jopa sarjan parhaana. Pelin päämoodi on real racing roots 99 grand prix jossa ajetaan kahdeksan kilpailua, kyllä, kahdeksan. Kun nuo on ajettu niin peli oli sitten siinä. Toki voit pelata uudestaan eri tiimillä ja jokainen neljästä vastaa eri vaikeustasoa, mutta ainoa asia joka muuttuu on auton ajettavuus ja expert tason autot onkin huomattavasti hitaampia mitä muut ja kääntyy myös paljon huonommin.
Lisäksi on duel moodi jossa voi saada neljä uutta autoa voittamalla ne. Tässä on se kaikki varsinainen sisältö joka on varsin minimaalista jopa ps1 pelien standardeilla. Toki kerättävänä on yli 300 autoa, mutta oikeasti pelissä on vain muutama eri auto ja niistä on monta eri varianttia joiden nopeus saattaa vaihdella +/-5km/t ja muuta vastaavaa eli oikeasti tässä ei todellakaan ole yli 300 eri autoa. Lisäksi noiden saaminen on tehty niin typerästi kuin vaan mahdollista sillä jos sä voitat kaikki kahdeksan kisaa niin sulla on kaikki sen tiimin parhaat autot.
No miten ne muut autot saa? Sijoittumalla huonommin. Tässä on esimerkki jossa on jokaisen kahdeksan kisan sijoitukset:
11 11 1111=parhaat autot 12 11 1111=Yksi uusi auto 12 12 1111=yksi uusi auto
Sun täytyy yhden videon mukaan ajaa vähintään 78 kertaa tuo grand prix läpi jos jostain syystä haluat ne kaikki ja tuolla tavalla aina vaihdella sijoituksia. Tähän sopisi se klassinen "WHAT WERE THEY THINKING?!?" jonka avgn aina sanoo jossain vaiheessa. Lisäksi pelin soundtrack on ihan paska vaikka sitäkin kehutaan ihan kaikkialla. Tai ei se huono ole, mutta se ei vaan sovi arcade kaahailuun mitenkään sillä enimmäkseen musiikki on varsin rauhallista ja usein hieman jazz tyylistä menoa jossa välillä on pianokin mukana. Tuollainen sopisi vaikka persona vitoseen kun yöllä kävelet kaupungilla, mutta ei tällaiseen sitten mitenkään.
Ridge racer 5
Tämä oli eka ps2 peli jonka ostin koneen yhteydessä 21 vuotta sitten ja onhan se edelleen hyvä ja sellainen mitä muistinkin. No okei sahalaitaa on reippaasti enemmän mitä muistin ja tuostahan peli sai kritiikkiä jo julkaisussa. Neloseen verrattuna kisoja on enemmän, ajettavuus parempi, uudet autot ja moottorit saa järkevästi ja soundtrack on helvetisti parempi.
Kyllä mulla oli tallennus modi, mutta 90% ajasta tallensin aina sängyn vieressä koska jos sä oikeasti nukut tunnin päikkäreitä niin siitäkin tuli joku sairaus. Jos olin pelannut vaikka jo 30 minsaa ja olin menossa johonkin sisälle niin silloinkin tuli jo välillä tehtyä tallennus sillä mulla se oli aina yleisin tilanne pelin kaatumiselle ja mä olisinkin menettänyt yhteensä tunteja tuon takia ellen olisi tallentanut.
Kuten ostosketjussa kirjoitin niin tämä oli aikoinaan ihan huikea kokemus kun ekan pleikkarin cool boarders 4:sta hyppäsi ssx:n demon pariin. No nyt 21 vuotta myöhemmin pelin ongelmat iskee aika selvästi joista isoin on ruudunpäivitys joka nykii aina kun kamera kääntyy mutkissa ja mesablanca radalla ruudunpäivitys nykii muutenkin todella usein.
Ratoja on vain kuusi ja ilmeisesti sen takia kisa moodissa jokainen lasketaan kolmesti eli ensin on karsinnat ja sitten semi finaali ja finaali. Kisoissa ei myöskään ole tarjolla restart toimintoa joten ne on pakko laskea loppuun ellei vaan palaa alkuvalikkoon takaisin. Finaalin jälkeen on restart mahdollisuus, mutta se aloittaa sitten koko homman alusta eli taas lasketaan kolmesti. Siinä vaiheessa kun ekat pari laskua menee hyvin ja kolmannella melkein kaikki mahdollinen pieleen niin peli alkaa muuttumaan kivasta nostalgia tripistä turhauttavaksi. Silti tuli vedettyä Kaorilla kaikki kisat ja showoff temppuilut kullalla läpi poislukien pipedream joka on viimeinen temppuilu kisa joten ei siinä montaa tuntia mennyt. Ehkä joku nelisen tuntia.
Soundtrack on kyllä edelleen rautaa ja tässä ei myöskään tarvitse kuunnella sitä jatkuvaa "TRICKYY, IT'S TRICKY TRICKY TRICKY" toistoa. Se alkoi vasta seuraavassa pelissä ja sitä saa kuunnella vielä jopa siinä uusimmassa ps3 pelissäkin eikä sitä voi ottaa pois päältä. Kuinkahan paljon EA on tuon käyttämisestä maksanut kun sitä on pakko käyttää joka pelissä ykkösen jälkeen. Niin paljon kuin mä run dmc:sta tykkäänkin niin tuo yks sample kyllä jaksaa ärsyttää kun sitä joutuu kuuntelemaan yli kymmenen kertaa yhden laskun aikana.
Pelattavuuden haastavuus tuli yllätyksenä uusimpien sarjan pelien jälkeen. Ekat pari kisaa kannattaa lähinnä tehdä spinnejä, koska jo pelkkä frontflip lähtee todella hitaasti ja todennäköisesti pääset syömään lunta. Hahmot myös kaatuu reippaasti helpommin joten ekat kisat oli suorastaan surkuhupaisaa katsottavaa. Vasta ihan lopussa kun statsit alkoi olemaan maksimissa, alkoi pelattavuus tuntumaan "normaalilta".
Tästä ja PS1:n X-Filesin lisenssipelistä, joka oli käytännössä pitkä interaktiivinen sarjan jakso, on kyllä jäänyt hyviä muistoja.
Mä löysin tuonkin kun edellispäivänä yritin etsiä pleikkariin jotain piuhaa jotta voisin testata vieläkö mun vanha putkitelkkari toimii. Joskus aikoinaan taisin tuota testata joku alle puoltuntia ja sitten se vaan jostain syystä jäi. Nyt olis tarkoitus kokeilla uudestaan. Jostain mulla on vaan jäänyt sellainen muistikuva, että tuon pelaaminen ps2:lla tai ps3:lla olisi ollut jotenkin ongelmallista, mutta en mä mitään tuollaista googlella löytänyt. Samalla tuli löydettyä myös kaks gcon 2:sta jotka toivottavasti toimii vielä tai sitten tuli crisis zone ja time crisis ostettua turhaan. Tai voihan niitä padillakin vissiin pelata, mutta se on hullun hommaa.
Kovaa kamaa! Itsellä erityisesti tuon OG-SSX:n näkeminen vei miehen välittömästi muistoihin istumaan olohuoneen lattialle ohjainletkun päähän.
PS2-aikaa ei kyllä voita mikään. Silloin kaikki oli ennennäkemätöntä. Kaikki oli mahdollista. Todellinen seuraavan sukupolven konsoli. <3
Ihan puhtaan nostalgian takia itsekin tuon otin kun muistoissa oli se kuinka mullistava se oli kun viimeksi oli pelannut ykkös pleikalla cool boarders 4:sta. Myös aggressive inline tuli otettua samasta syystä sillä se oli aikoinaan mun mielestä monessa asiassa parempi mitä moni tony hawk. NBA streetista mulla ei sinänsä ole mitään erityisen kultaisia muistoja vaan muistan lähinnä sen kuinka se aluksi pisti vituttamaan huolella, mutta kun peli alkoi sujumaan niin se oli hemmetin hyvä joten nappasin mukaan kun hintaakin oli vain 6e.
Tänään tuli vietyä muutama peli vaihdossa ja tuollainen satsi tarttui mukaan. Kaikki yhteensä 158e ja maksettavaa jäi 38e. 24 the gamen hinta oli sitten oikeasti 10e. VPD:sta tuli vielä tilattua rgb scart piuhat pleikkarille ja wiille (10e/kpl) sekä ridge racer 5 ja airblade ps2:lle (7e / kpl)
Ei se muistaakseni siitä mitään ilmoitakaan. Mä olin lukenut tuon gamefaqsista jo etukäteen. Myös kaikki timantit keräämällä saa uuden imukupin, mutta ei sillä mitään tee kun peli on siinä vaiheessa 100% läpi eikä mitään new game+ moodia ole. Tai no on siellä myös iso määrä niitä haasteita ja kaikki ne suorittamalla saa uuden imurin. Kaikki nämä on kuitenkin vain kosmeettisia asioita. Mulle peli alkoi muutenkin maistumaan vasta tarinan läpäisyn jälkeen kun sai omaa tahtia ratkoa pulmia ja kerätä timantteja ja jos et jotain tajunnut niin sitten vaan seuraavaan kerrokseen.
Mutta vielä pelin lopussakaan ohjaus ei tullut selkärangasta. Se default ohjaus oli aivan kamala joten laitoin sen niin, että oikealla tatilla Luigi katsoo sinne mihin tattia kääntää eli periaatteessa perus twin stick shooter ohjaus. Tuossa moodissa tähtäys ylös/alas kuitenkin hoidetaan gyrolla ja mä en koskaan tottunut siihen, että mun pitää kallistaa ohjainta ylöspäin jos haluan tähdätä ylös samalla kun kävelen "alaspäin" kohti kameraa.
Mulla on joku kevyt retroilu vaihe menossa ostosten suhteen. WiiU:lle paper mario color splash 30e coolshopissa ja re4 wii edition vpd:sta 14e käytettynä. PS3 suomi storesta house of the dead 3 & 4 yhteensä 14e PS3 usa storesta resident evil chronicles hd collection 27$, resident evil 2, resident evil 3, dino crisis, dino crisis 2 sekä parasite eve. Kaikki 6$ kpl VPD:sta pitäisi olla tulossa vielä wiille disaster day of crisis, ps3:lle operation raccoon city ja xbox 360:lle brutal legend. Kaikki käytettyjä ja yhteensä 20e
edit:
Lisätään listaan vielä usa storesta ostetut ratchet & clank into the nexus 10$, Rygar the legendary adventure 10$, Fatal frame 2 10$ sekä strider 1+2 6$. Eiköhän tässä ainakin loppu kuukausi mene retro pelien parissa kun pitäs snes classiciin laittaa myös custom firmis ja mega drive emulaattori sisään ja c64 minilläkin olis master systemilta portattu sonic odottamassa vuoroa.
Olihan se ihan jees ja sen parissa viihtyi. Tuli jopa metsästettyä kaikki Boot. Siitä tosin ei muuta saanut kuin tekstin "Metsästit kaikki Boot". Pieni antikliimaksi. Vaikka ei sillä, en nyt oikeasti mitään odottanutkaan, mutta olisi joku palkinto olisi ollu jees.
Saa siitä uuden taskulampun. Taisi löytyä sieltä labran extras valikon takaa.
Horizon forbidden west tuli haettua gigantista julkkarissa 50e hintaan ja sen parissa meni 80 tuntia varsin mukavasti ja vaikka lopetus oli pieni pettymys niin kokonaisuutena tykkäsin niin paljon, että päätin ostaa tuon collectors editionin verkkiksestä. Samalla tuli myös tilattua gran turismo 7 joka maksoi 45e.
Gran turismo sitten olikin aika pettymys sillä 20 tunnin pelaamisen jälkeen mulla oli vain 2 kisaa ja mission mode ajamatta joten päätin viedä sen vaihtoon ja samalla tuli vietyä se ylimääräiseksi jäänyt forbidden west ja metroid dread joista sain yhteensä 90e ja tilalle tuli tales of arise, no more heroes 3 jonka vaihtoehtoiset kannet näkyy kuvassa sekä metroid dread amiibot.
Zenith 00:00 Wanderer 10:43 Song in the smoke 16:31 Operencia: The stolen sun 19:30 Crystal rift 25:56 Hotel r'n'r 28:02 Wraith: The oblivion afterlife 31:11 Dragonride vr 34:38 The guy vr 38:35
Mulle sopis paljon paremmin vaikka pelikuvaa metroid prime 4:sta tai julkaisupäivä uudelle Bayolle, mutta eiköhän sieltä taas tule jotain turhaa kuten vaikka just jotain n64 pelejä onlineen ja joku mobiilipeli siihen kylkeen kun niitä turhia smash hahmoja ei taida enää olla tulossa.
Ei varmasti halvin vaihtoehto, mutta tekemällä vaan jenkki tunnuksen sellaisella osoitteella ettei ostoksesta tarvitse maksaa veroja ja ostaa vaikka play-asiasta 50$ ja 10$ kortit niin hintaa tulee 56e. Varmasti jostain saa noita rahakortteja halvemmallakin, mutta mä olen ostanut aina tuolta. Joku 35e hinta haiskahtaa jo sellaiselta, että jotain laittomuuksia on harrastettu.
Tällaista ei vielä ollut joten päätin laittaa aiheen pystyyn. Mulla on oikeastaan kaksi listaa jossa ekana on parhaat vuonna 2021 julkaistut pelit ja sen jälkeen ne mun oikeat vuoden pelit sekä pettymykset. Nyt ei lasketa pisteitä jotta saadaan se ultimaattinen totuus selville vaan tämä on ihan perus lista.
Vuonna 2021 julkaistut vuoden pelit.
1: Life is strange: true colors LiS 2:n jälkeen en odottanut oikein mitään enkä katsonut edes arvosteluita spoilerien pelossa joten sitäkin hienompaa oli huomata kuinka deck nine onnistui taas vetämään sarjan pois siitä suosta johon don't nod sen päästi. Ärsyttävän lapsenvahti simulaattorin sijaan meillä on oikeasti pidettävä päähahmo, peli keskittyy taas yhteen kylään ja mitään äärimmäisen typeriä päätöksiä ei tehdä kuten kakkosessa jossa jätkät lähti karkuun kun joku syytti niitä varastamisesta kun olisi voitu vaan mennä sinne kauppaan takaisin kysymään myyjältä.
Pelin supervoimana toimiva empatia kuulostaa paperilla ihan naurettavalta, mutta toimii käytännössä erittäin hyvin vaikka ei ykkösen ajan manipulointia voitakaan. Vaikka pelissä on lähinnä kaksi lopetusta joihin liittyvät päätökset tehdään vasta aika lopussa niin se ei tarkoita etteikö tarjolla olisi myös vaikeita päätöksiä joilla on seuraamuksia. Tai no ehkä tuolta tuntuu jos pelaajalta itseltään ei löydy sitä empatiaa vaan kohtelee kaikkia hahmoja hälläväliä asenteella. Tämä on myös reippaasti paremman näköinen mitä aiemmat osat, mutta onnistuu silti säilyttämään pelin tyylin ja soundtrack on jälleen rautaa vaikka en tuollaista pelin ulkopuolella pahemmin kuuntelekaan.
Jaettu 2 sija: Resident evil village ja DC super hero girls: teen power Kaksi aivan erilaista peliä ja ressa on tietenkin se hiotumpi ja teknisesti parempi, mutta super hero girlsin pelaaminen oli hauskempaa enkä osaa päättää kumpi on toista parempi.
Ressa korjasi oikeastaan kaiken mistä en tykännyt seiskassa. Maailma on kiinnostavampi, pahikset on parempia, inventaario on parempi, pelattavuus on parempi. Jopa Ethan itse on parempi, mutta toisaalta Chris on sitten sellainen idiootti, että voisi vaan palata lyömään niitä kiviä :D Ainoa asia jota kaipasin oli vr tuki, mutta toisin kuin seiska niin tätä oli ilo pelata ilmankin sillä nyt tähtäys oli huomattavasti parempi.
DC super hero girls sitten taas perustuu saman nimiseen animaatio sarjaan joka sai alkunsa 2019. Ostin pelin kun sen halvalla sai, mutta koska sen saaminen kesti ja kesti gigantin mokan takia niin ajattelin vilkaista millainen se sarja on ja kaikki 52 jaksoa tuli katsottua parissa illassa. No okei ne kestää vaan 12min joten tuo ei ole ihan sellainen maratooni mitä voisi luulla, mutta se iski kuitenkin kovaa joten odotin peliä vielä enemmän eikä se pettänyt. Onhan se simppeli ja tarina valitettavasti ei sovi mihinkään kohtaan sarjaa vaikka tässä olisi ollut hyvä tilaisuus syventää jotain sarjan asioita. Pelaaminen on kuitenkin hauskaa ja hahmot on ihan kuten sarjassa ja myös samat ääninäyttelijät on mukana.
3.sijan kohdalla mä huijaan ja heitän hitman trilogian, koska kolmosen kautta voi pelata myös kahden aiemman pelin tehtävät ja se on myös ainoa tapa päästä pelaamaan ne vr moodissa joka on se ainoa tapa jolla tätä on tullut pelattua. Eka hitman jonka jaksoin pelata läpi oli kaikkien vihaama absolution, mutta mä tykkäsin niistä lineaarisemmista kentistä ja muutenkin oli aina selvää mitä pitää tehdä.
Tuon jälkeen hitman 3 oli seuraava jonka pelasin ja heti tietenkin vr moodin kautta joka telee pelistä vaan vaikeamman sillä minimappia ei ole eikä vihollisia näe seinien läpi etkä voi edes piilotella kulman takana ja napata ohi menevää vartijaa kuten assassins creedissä. On ihan eri homma piilotella vartijoilta puskassa ja nähdä vaan se puska saatikka pelata telkkarin kautta ja nähdä ihan kaikki mitä ympärillä tapahtuu.
Tehtävien vapaus on myös ihan omaa luokkaansa, mutta silti on edelleen selvää mitä sun pitää tehdä eikä tehtävässä voi epäonnistua jos olet liian hidas vaan aina on joku tapa hoitaa kohde pois päiviltä ja niitä tapoja on todella monta joista osa on ihanan sadistisia. Jos pelaa koko trilogian niin tähän saa helposti kulumaan kymmeniä tunteja ja on tavallaan huvittavaa ajatella, että mä olen pelannut tätä enemmän mitä moni muu on pelannut vaikka skyrimin vr versiota.
Ne oikeat vuoden pelit.
1.Cyberpunk 2077
Meitsi ei seurannut pelin kehitystä sen jälkeen kun katsoin sen 2018 e3 esittelyn joten en ollut tietoinen siitä kuinka pelissä piti olla tuunattavia autoja, asuntoja ostettavaksi ja vaikka mitä. Mä ostin pelin esim skillupin arvostelun perusteella ja se sanoikin, että silloin kun peli toimii niin se todellakin toimii ja silloin kun se ei toimi niin....no kaikkihan sen tietää.
Otin kuitenkin riskin kun sitä 200e erikoisversiota sai 80e hintaan enkä katunut sillä itse paketti ja sisältö oli ihan hemmetin hienoa eikä peli itse ollut yhtään sen huonompi. Olihan siinä graafisia bugeja, mutta ei mitään peli-iloa haittaavaa ja päälimmäisenä yli 100 tunnin pelaamisen jälkeen mieleen jäikin upea kaupunki, monet hyvät questit sekä kiinnostavat hahmot ja loistava dialogi sekä lopetukset joista pari sai jo silmäkulman kostumaan. Mä en edes kaipaisi ps5 päivitystä jotta haluaisin aloittaa tämän uudestaan. Mulle riittäisi new game+ joka antaa mun säilyttää kaiken mitä olen saanut ekalla kierroksella ja pelaisin koko pelin uudestaan ihan vaan räiskimällä kun viimeksi olin hiiviskelevä hakkeri.
2. Shenmue 3
Jatkoa saatiin odotella yli 10 vuotta ja sain aika pitkälti sitä mitä halusinkin sillä peli on vanha tuttu shenmue. mutta nyt se näyttää modernilta säilyttäen kuitenkin tutun tyylinsä ja varsinkin kamera on niin helvetisti parempi mitä ennen. Kaikki muu on just sitä mitä pitääkin ja edelleen ihmettelen miksi niin moni sarjan fani haukkui tämän ihan paskaksi kun tämä on just sitä mitä shenmuen kuuluu olla. Vai onko kyse siitä, että ne vanhat pelit on siellä omissa muistoissa paljon parempia kuin mitä ne oikeasti olikaan, who knows.
Toki sivutehtävät olisi voitu merkata paremmin ja tarina olisi voinut saada jo päätöksensä sillä mä olen aika varma, että tämän huonon menestyksen johdosta ei saada enää uutta osaa ellei taas järjestetä kickstarter kampanjaa ja kolmosesta oikeasti tykänneet sijoita vielä enemmän rahaa mitä viimeksi.
3. Disaster report 4
Voisi kuvitella, että selviytyminen kuvitteellisessa japanilaisessa kaupungissa maanjäristyksen jälkeen olisi tylsää, mutta onneksi tämä peli ei ota itseään vakavasti kuin pari kertaa. Tarjolla on hyvällä tavalla älytön seikkailu jossa pelaaja yrittää ensin selvitä jotenkin ja hetken päästä myy jollekkin "elämän pelastavia laastareita" 100 000 yenin hintaan, värvää ihmisiä hämärään kulttiin ja pyytää alueen pormestaria vaihtamaan koko pelin nimen kiitokseksi parantavan veden lahjoittamisesta, joka tietenkin oli sadevettä.
Pettymykset:
Halo infinite
Mä lasken itseni kohtalaiseksi halo faniksi sillä melkin joka pelistä on ostettu erikoisversio ja halo 4:n kohdalla hommasin jopa sen limited edition konsolin vaikka edellinenkin kone edelleen toimi. Myös muutama kirja ja muuta kamaa löytyy ja yleisestä mielipiteestä poiketen halo 4 oli mulle sarjan paras peli ja myös halo 5 oli ihan jees. Infiniten kohdalla en katsonut mitään kampanjaan liittyvää sillä se kuitenkin tuli gamepassiin heti julkkarissa joten mitäpä sitä turhaan itseään spoilaisi ja kai se ihan perus hyvä halo kuitenkin on.
No ei ollut. Pelattavuus on parasta koko sarjassa, mutta tarina on paskaa. En minäkään vitosen lopetuksen fani ollut, mutta silti ajatus siitä kuinka seuraava iso vastus olisikin Cortana, sen hallitsemat guardian robotit sekä moni muu tekoäly jotka pystyy hallitsemaan ihmisten aluksia ja avaruusasemia oli kuitenkin varsin kutkuttava. No kaikki tuo heitetään romukoppaan ja käsitellään muutaman minuutin välivideon aikana ja taas meillä on pahiksena joku omaa ääntänsä aivan liikaa rakastava brute. Peli ei oikeastaan selitä mitään ja ihan tarkoituksella kiertelee noiden asioiden ympärillä ja usein pelaaja luulee, että no nyt pian saadaan tietää seuraava iso mysteeri ja eiköhän sieltä tule märkä rätti naamaan sillä peli pitää kaikki isot asiat pimennossa ihan loppuun asti. Mä olen katsonut tästä ties kuinka monta arvostelua ja ainoa joka tuon mainitsee on easy allies eli entinen gametrailers porukka ja melkein kaikki muut kehuu tarinaa ja mä en vaan voi käsittää sitä.
Kirsikkana kakun päällä halo 4:n Cortanan kasvoanimaatiot on paljon paremmat mitä infiniten weaponilla ja se on sentään vanha xbox 360 peli. Avoin maailmakin on sitä samaa metsää ja "sivutehtävät" on ripoteltu ubikaavan mukaan eri puolille karttaa ja on sitä samaa propagandatornin tuhoamista ja sotilaiden vapauttamista.
Juu pelasin ja petyin karvaasti. Samalla meni usko koko sarjaan. Itse olen pelannut halot aina tarinan takia ja jos se ei ole kunnossa niin peli tuntuu ihan paskalta vaikka pelattavuus olisi parasta koko sarjassa. Vitosen lopun jälkeiset tapahtumat sivuutetaan muutamalla lauseella yhdessä välivideossa. Pelin pahiksena häärivän banishedin taustoista ei kerrota mitään joten jos halo wars 2 ei ole pelattuna niin olet pihalla kuin lumiukko. Oikeastaan mitään muutakaan ei selitetä ja koko peli loppuu cliffhangeriin taas kerran.
Lisäksi se avoin maailma on kaikkialta ihan samanlainen ja täynnä ubisoft tyylistä filleriä. Poissa on aiempien pelien vaihtuvat maisemat ja tilalla on pelkkää kalliota ja metsää sekä samoja kiiltäviä käytäviä.
Näköjään likemmäs vuosi mennyt kun viimeksi ostellut levyjä. Nyt tuli hommattua cradle of filth - existence is futile joka julkaistiin lokakuussa sekä kataklysm - unconquered joka julkaistiin jo viime vuonna. Seuraavaksi sitten uusi arch enemy jos se päätetään julkaista myös vinyylinä. Hieman ylihintainenhan tuo filthin levy oli sillä emp:llä oli tarjolla vain sininen limited edition levy joka maksoi yli 30e, mutta kataklysm sentään oli tarjouksessa 19e hintaan.
Emp:n valikoimissa oli myös pelien soundtrackeja, mutta ei kuitenkaan mitään jonka olisin halunnut ostaa. Jos jotain kiinnostaa niin ainakin viimeksi siellä oli resident evil 2 ja last of us 2 levyt sekä jonkun yakuzan ost sekä pari muuta levyä.
Älkää nyt saatana tukeko näin paskoja remasterointeja.
San andreas tuli pelattua gamepassin kautta one x:lla eikä mulla siitä pahemmin valittamista ole. Pari bugia tuli vastaan kuten se näkymätön silta jossain siellä metsässä, yhden tehtävän lopussa Ryder seisoi auton lavalla vaikka sen piti olla kyykyssä, mutta tuo korjaantui kun kävi maalauttamassa auton. Sitten yhden välivideon aikana sattui satamaan kun tyypit oli autossa ja se sade oli myös siellä auton sisällä. Hahmomallit ei pahemmin häirinneet kun en muutenkaan enää muistanut miltä ne alunperin näytti ja niihin tottui parin tunnin jälkeen.
Muuten peli näyttää aivan helvetisti paremmalta mitä aiemmat versiot ja myös pelattavuus on parempi. Jos tuosta olisin 20e maksanut niin olisin ollut ihan tyytyväinen. GTA 3 ja vice city sitten ei pahemmin kiinnostakaan kun muistan niistä lähinnä pari vitun ärsyttävää tehtävää joten mitään nostalgisia muistoja niistä ei ole.
Eivät ole todennäköisesti yhtä arvokkaita kuin eurooppalaiset versiot. GBA-peleissä tuppaa käsittääkseni olemaan niin, että eurooppalaiset versiot ovat niitä halutuimpia, mutta kyllä hyväkuntoisille japanilaisille versioillekin löytyy kysyntää ja noista varmaan saisi nykyään moninkertaisena tuon parikymppiä takaisin.
Jaksoin viimein käydä ebayssa katsomassa mihin hintaan zero missionin ja fusionin cib japsi versioita on mennyt kaupaksi. Yksi fusion mennyt kaupaksi 112e hintaan ja toinen 134e. Sitten oli myyty zero mission ja fusion yhdessä 258e. Sitten pelkkiä moduuleja on myyty halvimmillaan alle 20e hintaan. Kova hinta kyllä pahvilla :D
Squid Game: Ennalta-arvattava ja tiesi heti alkuun mitkä hahmot selviää ja mitkä ei, mutta sarja oli täynnä visuaalista mielikuvitusta ja hyvää viihdettä alusta loppuun. Tykkäsin paljon. Ja mikä parasta, ei koittanut tuputtaa mitään poliittista paska-agendaa, tai muuta kulttuuririkastusta, mitä survotaan nykyään kaikkeen.
Midnight Mass: Hyvin Stephen King -tyylistä meininkiä. Hitaasti avautuvaa kauhumeininkiä pienessä kylässä. Välillä studiolavasteen kyllä paistoi pahemman kerran läpi ja saaren ympärillä oleva vesi oli aivan selvästi tietokoneella tehtyä. Tykkäsin kyllä tästäkin paljon, mutta muutamien hahmojen pitkät monologit olivat ihan luokattomia. Käsikirjoittajat varmaan luulivat olevansa fiksuja ja välillä hahmot jauhavat täyttä diipadapaa yksikseen ihan liian kauan.
Itsekin tykkäsin squid gamesta, mutta ne helvetin VIP vieraat kyllä melkein onnistui pilaamaan ne jaksot jossa ne oli mukana. Mä en ole ainakaan viimeisen 10 vuoden aikana nähnyt / kuullut noin paskaa näyttelyä missään leffassa, sarjassa tai pelissä. Enkä mä kyllä välittänyt siitä lopetuksestakaan.
Muuten kyllä erittäin hyvä ja piti mielenkiinnon yllä pelien välissäkin.
Midnight mass tuli aloitettua heti perään, mutta jo ekan jakson aikana teki mieli lopettaa kun alettiin virsiä veisaamaan tai muuten vaan joku jeesus biisi soi taustalla. Tuota on kuulemma lisää jatkossakin joten tuo tipahti "katson ehkä joskus" listalle.
29.10-1.11 on metroid dread teemainen maximus cup tetris 99:ssa. Todella pitkästä aikaa sellainen teema jonka haluaa vaikka noiden avaaminen onkin mulle aikamoista tervan juontia kun olen niin paska ja yleensä saan vain muutaman pisteen joka matsissa.
Resident Evil 7 tuli vihdoin pelattua vihdoin läpi, kun vain puskin alun housuunpaskomisosuudet läpi. Ei peli lopulta niin kuumottava ollutkaan ja nautin siitä jopa enemmän kuin REmake 2:sta - RE Villagesta puhumattakaan.
Peli oli lähellä erinomaista, mutta muutamat pikkuviat nakersivat kokemusta. En voi edelleenkään sietää tuota RE7/8:n tarkoituksellista paskatähtäystä, eli sitä miten Ethanin kamera/tähtäysohjauksessa on käytetty jotain raivostuttavaa sensitivity curve -asetusta, jossa tähtääminen on kömpelöä ja hidasta.
Tämän takia psvr moodi onkin helvetin hyvä kun se käyttää headtrackingia tähtäykseen. Melkein inhosin koko peliä kun pelasin ekan kerran telkkarin kautta läpi, mutta vr moodi teki pelaamisesta niin helvetisti parempaa, että olen pelannut sen vr moodissa jo 7 kertaa läpi ja platinakin tuli kerättyä.
AC DLC:n saa palvelun hinnalla myös käyttöönsä, ja se maksaisi yksinään 25 euroa, joka tekee Animal Crossing -pelaajille tästä heti houkuttelevamman diilin.
Oikeastihan tuo on ihan paska diili. Vaihtoehto 1. Ostat sen lisärin 25e hintaan ja se on sun. Vaihtoehto 2. Vuokraat sen vuodeksi 40e hintaan jos et omista vielä online palvelua tai jos omistat niin sitten vuoden vuokraus maksaa 20e.
Ei tartte kahta kertaa miettiä kumpi on se parempi vaihtoehto jos tuo lisäri kiinnostaa ja jos se ei kiinnosta niin silloinkin tuo 20e extraa n64 ja mega drive peleistä on silkkaa ryöstöä. Ihan sama miten päin katsoo niin ei tuo paska sen paremmaksi muutu vaikka kuinka heittäisi glitteriä päälle.
Haha, pitänee Sepulturaa kiittää välillisesti siitä, että sattui aikanaan jotenkin tutkan ohi mennyt The Warning -hehkutus nyt uudestaan silmään. Tuli testattua, ja on kyllä hemmetin hyvä meno mimmeillä. Debyyttikokopitkä on nyt soinut läpi useita kertoja, ja toimii joka kierroksella paremmin. Tämän parissa vierähtää varmasti vielä tovi, ja sitten pitää tsekata uudempaa albumikokonaisuutta kanssa.
Eniveis, kiitos Partis takautuvasti suosituksesta!
Näytä kirjoitukset
