Ketkäs kaikki pelin laudalla omistivatkaan. Sleepylta ainakin löytyy, ja Edgeworth näytti olevan parhaillaan pelissä. Muita?
Juuri hautasin rannat täyteen banaaneja.
On kyllä näpsäkkää kesäpelattavaa, kun hiljaisina hetkinä voi vain käydä laittamassa hieman hedelmiä pinoon ja kastella kukkia. Paikoin kyllä vähän tulee stressattua, jos yks kaks huomaakin, ettei kaupungissa ole tullut epähuomiossa jonain vuorokautena käytyä ollenkaan.
Mode-EDIT: Tervetuloa AC:n ilahduttavaan maailmaan! Tässä ketjussa voidaan vaihtaa juttuja aina banaanipuista kylävierailuihin, ja kaikkea siltä väliltä. -Sharkie
Kiitosta tosiaan jälleen isännälle. Mukava oli jälleen käyttää lauantaina tällaisenkin sekoilun keskellä.
Dr. Mariossa ei alle 30 viruksen tullut missään vaiheessa päästyä, mutta sentään mittavassa Mario Kart -hupailussa tuli esimerkiksi vietyä Epiltä voitto maaliviivalla. Se hetki, mitä Micro Machinesiakin ehdittiin vetää oli pääosin jo yllättävän antoisaa puuhaa jälleen kerran... Ensi kerralla kymmenen miehen Bombermanit sitten keittiön telkkarilla, niin voidaan kokea sekin peli oikealla tavalla.
Tuulistin kanssa aika samohkoja fiiliksiä. Läpi asti en itse ole kyllä saanut, kun on parempaakin (Persona 4 Golden) ollut tarjolla. Mitä tulee Ni no Kunin Level 5 -mäisyyksiinkin, niin täytyy sanoa, että peliä pelatessa iskee toistuvasti halu palata Dragon Quest VIII:n pariin sen sijaan, että jatkaisin Oliverilla hyppimistä.
En usko, että ovat vielä kertoneet sitä. Mutta tuskin ihan hirveästi, jos kaupasta ostettuna koko paketti maksaa parikymmentä puntaa.
Pitäisi maksaa noin 30 euroa diginä. Mukaan kun on tungettu alkuperäisenkin pelin sisältö, enkä ole nähnyt puhetta, että Dark Arisenia myytäisiin ainakaan vielä yksikseen.
Olen itse vielä tähänkin asti ymmärtänyt, että tuo tapaus Ni no Kuni koskisi varsinaisesti vain Amerikkaa. Oma erikoisversion ennakkotilaus edelleen muutenkin vielä elossa eikä jälleenmyyjän suunnalta ole kuulunut huolestunutta tuhinaa.
Todennäköisesti jo yksinomaan uuden ulkoasun myötä näiden pariin on helppo hypätä. Black ja White ovat jääneet jatko-osineen väliin, sillä vaikka varmasti pitäisinkin niistä, on pidempi tauko kyllä tuntunut olevan myös paikallaan. Muutenkin viimeksi pelaamani teos oli aika samoihin aikoihin ulos tullut Heart Gold, joka sattuu olemaan erään parhaimman Poksu-pelin remake. Ei siinä rinnalla uudet tuttua kaavaa noudattavat Poke-pelit tunnu enää oikein missään, jollei tarjolla ole vähän poikkeavampaa menoa.
Mun puolesta Raiden voi tässä vaiheessa painaa menemään vaikkapa hame päällä Big Bossilla ratsastaen ja nimi voisi olla vieläkin jäätävämpi ja tyystin Metal Gearista irrallinen, kunhan pelattavuus on kunnossa ja toiminta kyetään pitämään mielenkiintoisena. Johan juoni laitettiin vieläkin överimmäksi ja merkittävät linkit aiempiin Metal Geareihin heitettiin pääosin suosiolla ikkunasta, jotta Platinum voisi tehdä juurikin asioita, jotka sillä on parhaiten hallussa.
Peli nimenomaan kiinnostaa hurjasti, koska se on osin Platinumin tekele ja vieläpä keskittyy tyystin yksinpeliin toisin kuin Anarchy Reigns. Tuskin mitään Bayonettan kaatajaa on tulossa, mutta jo nyt konsepti on pelillisestikin sen verran mielenkiintoinen, että ei tässä osaa olla innostumatta.
E: Ja itse asiassa jos peli ei olisi niinkin överi, kun nyt on annettu ymmärtää, kiinnostaisi se todennäköisesti jopa vähemmän.
Vuoden paras peli (GOTY) - Mark of the Ninja - Laatunsa osalta kohtalaisen puskista tullut teos, joka sulauttaa nätin ulkoasunsa hienosti myös osaksi pelattavuutta, joka jo muutenkin tarjoaa jykevää, vaihtelevaa ja yksinkertaisesti todella hauskaa toimintaa. Paikoin ounahtelevia checkpointteja tulee vain harvoin ajateltua.
Vuoden paras wanha peli - Tales of Vesperia - Pelasin tänä vuonna PS3:lla tuoreemman Graces f:n läpi, ja vaikka tykkäsin pääosin sen pelillisistä puolista, käsikirjoitukseltaan se oli niin järkyttävää paskaa, että pelin pelaaminen oli vaikeaa jopa minulle, vaikken yleensä jaksa tällaisista asioista nillittää. Vesperia on taisteluiltaan kenties hieman tylsempi kokemus, mutta kaikilta muilta osin se on vain niin tavattoman paljon hauskempi peli pelata. Tarinaa seuraa jälleen jo mukavien hahmojen johdosta mielellään, hieman Final Fantasy IX:n asejärjestelmää muistuttava kehityssysteemi on mielenkiintoinen ja tuopa jo perinteisemmän maailmankartan mukanaolo tunteen siitä, että voin tutkia ja edetä vähän vapaammin. Uskaltanen myös väittää, että Vesperian luolastot ovat Gracesia paremmat, vaikkei sarja ole koskaan tällä saralle millään tavalla toki loistanutkaan.
Omilla jaloillaan seisovana tuotteenakin kyseessä on toki huipputeos.
Vuoden pettymys - Gravity Rush - Pelihän alkaa tavattoman lupaavasti tarjoamalla mielenkiintoisesti suunnitellun ja jopa varsin sympaattisen maailman sekä tätä aluksi mielenkiintoisestikin hyödyksi käyttävän peli-idean. Teos ei kuitenkaan missään vaiheessa kehity mihinkään suuntaan, vaan jää täysin alkuasetelmiinsa jumiin ja lopulta kuihtuu kasaan jättäen näin tavattoman suuren potentiaalinsa käyttämättä. Pakotetut ja muutenkin urpot kosketusnäyttöideat eivät riitä pelastamaan peliä sitten millään.
Vuoden yllättäjä - Mark of the Ninja - En yksinkertaisesti Shankin jälkeen vain kyennyt luottamaan Klein kykyyn tehdä loppuun asti koukuttavaa, varsin vaihtelevaa ja palkitsevaakin toimintaa, mutta toisin kävi. Mark of the Ninja on lähes kaikilta osa-alueiltaan hoidettu kotiin todella tyylikkäästi.
Vuoden nintendopeli - New Super Mario Bros. U - Mario-loikinta toimii edelleen, vaikken tästä järin innoissani missään vaiheessa ole ollutkaan. Jämerä paketti kuitenkin, kiitos erityisesti useiden pienideoiden.
Vuoden pleikkaripeli - Journey - Todella mainio fiilistelyteos, joka myös muistaa olevansa peli. Alkujaan lähinnä painostavalta vaikuttanut moninpelipuolikin tuo hauskan lisän seikkailuun, kun kanssaseikkailijoiden kanssa voi oikeasti jopa tehdäkin asioita, vaikka kommunikointi onkin rajoittunutta.
Vuoden boxipeli - Dust: An Elysian Tail - Jottei Mark of The Ninjaa tarvisi tähän laittaa, ajattelen tässä ja seuraavassa kategoriassa vain yksinoikeuksia. Näin ollen voiton tässä pokkaa Dust: An Elysian Tail, joka kolahti makuhermooni yksinomaan jo varsin hyvin toteutetulla metroidvania-tyylillään. Uskaltaisin nostaa teoksen jopa vuoden peliksi, jollei sen toiminta toistaisi lopulta niin reippaasti itseään.
Vuoden PC-peli - Tribes: Ascend - Huhu kertoo, että kehittäjät olisivat vähän vesittäneet peliä loppuvuodesta, mutta kun itse sitä pelasin, oli kokemus miellyttävä. En ole erityisempi räiskintöjen enkä varsinkaan nettiräiskintöjen ystävä, mutta Tribesia oli yksinomaan jo vauhtinsa ansiosta niin kovin mukava pelata.
Vuoden ladattava peli - Mark of the Ninja - Luonnollisesti.
Vuoden kannettava peli - Kingdom Hearts 3D: Dream Drop Distance - Järin kummoisesti peli ei vie sarjaa eteenpäin, mutta suunta on silti mielenkiintoinen. Vauhdikkaan toiminnan sivussa on hauska nähdä, että tasoloikinta ja sen myötä tutkiminen ovat tehneet sarjaan kunnollisemman paluun. Mikäli toki Persona 4: Golden olisi ehtinyt Eurooppaan täksi vuodeksi, niin eiköhän se tämän voiton olisi vienyt.
Ensi vuoden odotetuin peli - Metal Gear Rising: Revengeance - Jo pelkästään se, että kyseessä on Platinumin kehittämä kolmannen persoonan toimintapeli vie tässä kategoriassa pitkälle. Toki vauhdikas ninjailu vaikutti myös pelin demon perusteella sen verran mielenkiintoiselta, että eihän tätä voi ohittaa. Vähän toki kyllä pelottaa, miten minunlaiseni väistelymekaniikkoihin tottunut pelaaja tykästyy pelin tapaan painottaa parryjen käyttöä.
Latasinpa Tokyo Junglen itsekin viime yönä. Venähti prosessi vähän pitkäksi, niin ehdin vasta tutoriaalin vetämään, mutta mielenkiintoiselta vaikuttaa ainakin sen kokemuksen ja näkemieni videoiden perusteella. Peli on erityisesti osoittanut merkkejä parhaudesta jo pelkillä hyppyanimaatioillaan.
Yhdistin uuden Suomen MM-ralli -keskustelun suosiolla edelliseen. Jos edeltäjäketjussa oli tasan neljä viestiä ja uusi ketju täytyy tehdä niin "kiireessä" ettei omia ajatuksiakaan aiheesta ehdi laittamaan, kannattaa pohtia, onko tarpeellista pystyttää aiheelle kokonaan uutta ketjua.
Laitteeseenhan tungetaan myös samalla 4 gigatavun muistikorttikin messiin. Sen sijaan laturi uupuu kokonaan, mutta tuki löytyy DSi:n, DSi XL:n ja 3DS:n vanhalle.
Oooh, toi 3DS:n Castlevania on kai sittenkin 2D-pelimekaniikalla toimiva! Olisi ollut tosin kiva nähdä himpun verran enemmän gameplayta kuin 5 kämäistä sekuntia..
Pelinhän on alusta asti sanottu painottuvan juuri tutkimiseen ja juuri sivulta kuvattuun meininkiin, joten tämän suhteen ei pitäisi olla suurta huolta, vaikka 3D-toimintaa onkin ilmeisesti myös mukana. Lähinnä meikäläistä on mietityttänyt, miten MercurySteamilta sujuu tällainen tyyli.
Rising vuoden 2013 alussa,näyttää edelleen ihan kivalta ja leikkely on edelleen mukana. Vesimeloneitakin voi ilmeisesti vielä viipaloida.
Lords of Shadow 2:n alustoja ei paljastettu (ilmeisesti kuitenkin PS3, X360, Vita, Wii U), mutta Gabriel riehuu aika kivassa CGI-trailerissa. Myös ilmeisesti uutta päähenkilöä vähän vilautellaan. Mirror of Fatesta julkaistiin vastaavasti hikinen teaseri, mutta siitä tosin tiedetäänkin jo aika paljon.
Pelissähän pitäisi olla peräti uusi moottori alla, minkä kautta myös vähän muutakin on sarjan muihin osiin nähden hiottu. Ilmeisesti tuottaja olisi jopa innokas kutsumaan peliä "uudeksi Yakuzaksi". Ehdottomasti kelpaa, erityisesti Dark Souls -irrottelun jälkeen.
Lisää kuviahan tosiaan löytyy pelin kotisivuilta. Despon kuvissa ei ainakaan näy muun muassa tätä pelin viidettä päähenkilöä.
Vanha ketju ajaa täysin saman asian kuin tämäkin. Toki laajemmin, mutta se ei tässä tapauksessa ole todellakaan edes huono asia alkuunkaan. Vaikka jokin ketju olisi pitkään ollut hiljaisena, saa sinne totta kai aina kirjoittaa, kunhan keskusteluun on oikeasti jotain lisättävää tai muuten järkevää asiaa.
Lukottelen tämän. Jatketaan TK:n linkkaamassa ketjussa.
Giana Sisters Theme Halo 3: ODST - Deference for Darkness Enpä ole varma, olenko Halon biisiä kuullut ennen tätä KO:ta, mutta kovaa se iskee kuitenkin. Gianassa on myös kivasti voimaa, mutta ei se kuitenkaan jaksa juuri lämmittää.
Okami - Reset Portal - Still Alive Okamissa on huimat biisit, mutta tämä ei ole ikävä kyllä suurimpia suosikkejani. Tykkään vastaavasti varsin paljon Still Alivesta, vaikka sitä on saanutkin kuulla aivan liian useasti.
Näytä kirjoitukset
Olisi ollut tosin kiva nähdä himpun verran enemmän gameplayta kuin 5 kämäistä sekuntia..