Aluksi tuli meh-fiilis FFXIII:n kohdalla kun matsku samasta kohtaa kuin mitä PS3:n demo tarjosi, mutta damn, enkuksi!

E: Summoneita!!

E2: Mahd. Spring. Toimii  

Squeenix näin nopsaa. Tässähän voi olla pirun kova show, kun Modern Warfarekin näytti kohtuu pornolta

IGN oli jäljessä, Gametrailersin video pätkäs jatkuvasti vähän väliä ja näytti välillä oudolta puurolta. Siirryin vanhaan kaveriin eli Gamespottiin ja toimii tarpeeksi hyvin. Yleisön kirkuva eukkokaan ei taida kuulua tätä kautta

Nyt on kyllä iski se huima fiilis, joka vallitsi viime vuonnakin. Päälle tunti tässä on tullut malttamattomana sormia pyöriteltyä kohtuu ok-fiiliksin, mutta nyt kun vielä IGN:n sivuston avasin mainoksineen, niin jotenkin pelkkä pelimainostus sai sellaisen tuntuman päälle ettei mitään rajaa.

Nintendon konferenssi kiinnostaa viime vuotiseen tapaan ehdottomasti eniten, mutten todellakaan ole jättämässä muita tilaisuuksia pienempään arvoon. Tavoitteena olisikin nähdä mahdollisimman monta konferenssitilaisuutta, eikä tietenkään esimerkiksi GameSpotin liveshowta todellakaan tule unohtaa. Ainakin kahtena viime vuonna kyseessä on ollut hauskaa katseltavaa.

Count me in. Onkos tällä kertaa mahdollista jäädä yön yli?

Onkos kukaan nyt löytänyt hyvää streamisivua? Kevyt ja mainokseton ovat toki päivän sanoja. Gamespotista pystyi viime vuonna seuraamaan mainiosti.

GameSpottia käyttänen minä ainakin myös tänä vuonna, sillä kahden viime vuoden aikana ainut erikoisempi tempaus, jonka muistan saitilla olleen on ollut tanssiva Master Chief Lips-shown aikana. Sekin oli vain positiivinen juttu.

Pienempien lafkojen konferensseja taitaa tosin joutua katsomaan jälleen jostain muualta. Viime vuonna apuun ainakin riensi G4TV.

Jos yhtään lohduttaa ja hommaa buustaa, niin sanottakoon jälleen, että periaatteessa kaikki käy 

[Savepointissa]

Savepointissa Vantaan Myyrmäessä on kaikki pelit -20%! Kannattaa käydä väijymässä hyviä löytöjä.

Minkäslainen olikaan se laudan sääntöjen suhtautuminen mainostamisaccounteihin?

Ei täysin sama asia, mutta ainakin itse katson nämä tilanteet sen mukaan mitä säännöissä sanotaan viestien kirjoittamisen kohdalla nettisivustojen mainonnasta:

7. Nettisivujen mainostaminen (omien tai muiden) on sallittua allekirjoituksessa sekä Linkkiketjussa tai muussa vastaavassa aiheessa. Myös muissa viesteissä voi mainita nettisivuistaan, mutta vain jos se liittyy jotenkin olennaisesti keskusteluun. Älä luo mainostusta varten uutta aihetta.

Jos Bus_Ted kuitenkin jatkaa tuota linjaa, niin kyllä siihen puututaan niin kuin on ennenkin puututtu.

[Zone of the Enders: The 2nd Runner]

PlayStation 2 ei ota kuollakseen ainakaan minun silmissäni. Eilen oli jälleen se aika kuukaudesta, kun matkani vei läheisiin kauppoihin näiden tarjontaa ihailemaan, ja kun oli aika palata kotiin pullotti mukana roikkuneessa muovikassissa kolme PS2-peliä: Zone of the Enders: The 2nd Runner ("Special Edition"), Arc: Twilight of the Spirits sekä Atarin Transformers. Pelit kun olivat vielä käytettyjä, kertyi reissulle hintaan vajaan 19 euron edestä.

Mikä kuitenkin tekee tästä shoppailusta minulle merkittävän on se, että peleistä oikeastaan jokainen on tuntunut eräänlaiselta "pakko saada edes joskus" -tekeleeltä erinnäisistä syistä johtuen. Vuosia sitten muun muuassa muistan kuolanneeni Arcin perään, Transformers houkutteli maineensa takia ja Z.O.E2 taas kiinnosti siksi, että ensimmäinen osa loppui niinkin lyhyeen ja typerästi, että pakkohan tätä oli lisää saada. Juuri 2nd Runner onkin tällä hetkellä tuntunut ehdottomasti parhaimmalta hankinnalta, sillä peli on viimein sitä, mitä oikeastaan ekalta osalta jo odotin. Tarina tuntuu olevan tärkeämmässä osassa ja välipätkiä suorastaan odottelee eikä toiminnan saama "lisämunakkuus" ja vähän korkeammalta tuntuva vaikeusaste ole ollut yhtään haitaksi. Tätä peliä onkin ollut ilo pelata välillä jopa rasittavasta kamerasta huolimatta.

Peleistä muutkaan eivät tietenkään ole olleet hassumpia, vaikka mestariteoksista kaukana nyt ollaankin. Transformers on ollut mukava toinen toimintapaukku Enderssin rinnalla, vaikka Autobottien kontrollointi joskus rasittavalta tuntuukin. Arc taas vastaavasti on mukavan kevyt  "SRPG" kivoilla ideoillaan. Pidän erityisesti siitä, että vihollisten tiputtamat rahat ja muut varusteet on kerättävä itse jos niitä haluaa. Harmi tosin, että Arcin köykäinen ja hidas animaatio lähes joka osa-alueella tekee pelistä todella hidastempoisen pelattavan ja näin ollen välillä todella tylsähkön. Vähän kerrallan kun kuitenkin pelailee niin kyllähän tuo tuosta.

Hoidan homman saamani ohjeistukseni mukaan. Käykää äkkiä heittämässä siis jotain provosoivaa uuteen ketjuun ja herättäkää se eloon

Ja näin saatiin alkuun Pelaajalaudalle oma topic eläimille. Jutut joutsenista ja koirien väkivaltaisuudesta siis tänne.

No menipäs pelleilyksi kun piti topic jakaa vähän erilailla kuin yleenä 

Mutta tuo tapaus koira vs. joutsen jatkukoon nyt tässä keskustelussa. Pidetään ketju nyt myös ainakin alustavasti yleisenä eläinkeskusteluketjuna muutenkin.

-Riepu
moderaattori

YouTubesta uusinta 2-Bit Gamingin 4 Games 4 Free jaksoa katsellessa en voinut välttyä halulta testata juuri kyseisessä ohjelmassa esiteltyä Legend of Princessia!

Kuten nimestä voi jo päätellä, on kyseessä Zelda-pelien inspiroima teknisesti peräti ihan jeesh väännös, jossa tuttua tavaraa piisaa. Päähenkilö matkaa muun muuassa ympäri peliä miekka ja kilpi kätösessä vihreät kledjut päällä väistellen muun muuassa kiviä sylkeviä vihollisia ja keräten sinisia, punaisia ja vihreitä suorakulmioita. Erikoisin puoli on kuitenkin se, ettei pelin lajityyppi vastaa yleistä Zelda-sarjan suuntaa niinkään, vaan tarjolla onkin sivultaskrollaavaa tasoloikkaa ja hack n' slashia yhdistävää meininkiä, jota on maustettu muutamilla pomotaistoilla sekä piilotetuilla aarrearkuilla.

Hauskana piirteenä Prinsessan legenda tarjoaa myös hieman eri tapoja pelata muuten lyhykäinen peli läpi. Ennen itse pelaamiseen pääsyä pelaajan täytyy valita kuudesta eri esineestä kaksi, joita käyttää apuna seikkailussaan. Valittavana on muun muuassa bumerangia, jousipyssyä, tuplahypyn antavaa höyhentä, tarttumaköysi sekä ehkäpä hauskimpana kana, jota voi käyttää niin lentämis- kuin hyökkäystarkoituksiin. Jokainen näistä esineitä on rankattu yhdestä kolmeen, mikä viittaa tavaroiden käytön haastavuuteen. Pelaajan annetaan siis ainakin jotenkin päättää itse tahtookoo hän ennemmin kikkailla vaiko vain seikkailla.

Tekele kokonaisuudessaan ei siis ole pitkä, mutta suosittelen lataamaan ja testaamaan sitä silti, sillä se oikeasti jaksoi ainakin minua viihdyttää oman aikansa.

Ilmeisesti tulevaisuudessa täytyy vielä yksi Pokémon-peli ostaa, kun ehdottomasti omiin suosikkeihini lukeutuvat Silver- ja Gold-versiot saavat näillä näkymin remakeversiot DS:lle.

Naks

Itsekin siis lukeudun ainakin jonkinlaiseksi Pokémonin ystäväksi, vaikken edustakaan aivan näitä hulluimpia "treenaajia". Omistuksessa on niin Yellow, Silver, Ruby sekä Diamond, joista ehdottomasti eniten aikaa on kulutetu Timantin ja Hopean parissa, tosin hieman erilailla pelaten. Silverissä olen enemmän panostanut tutkimiseen sekä grindailuun, kun taas Diamondin kohdalla olen keskittynyt kunnolla keräilemään erilaisia Poksuja, kun kerrankin minulla on peräti mahdollisuus vaihdella ihan oikeidenkin ihmisten kanssa kasaan kerättyjä otuksia. Ja se onkin hauskaa puuhaa se

Mulla ei ole kontrolleissa juurikaan valitettavaa eikä edes tämä lukituksen puute haittaa pätkääkään. Jotenkin kun ainakin minulla tuo sähköllä säätäminen onnistui tarpeeksi tarkasti ihan manuaalisestikin. Edes päähenkilön heikkouskaan ei kauheasti ole päässyt häiritsemään, mitä nyt ne perhanan itsemurhapommittajat ovat lähellä räjähtäessään kyllä aivan liian tehokkaita tällaisessa pelissä, jossa pahimmillaan joka suunnasta voi pompata vihollisia muun siviililauman seasta.

Mutta mitäpä pienistä. Ekan testausrundin perusteella tämänhän voisi melkein lisätä ostoslistalle.

Eikö tätä tosiaan kukaan pelaile?!

Kyllähän tuo "varsinainen" loppu tulee varmaan jossain vaiheessa hommattua, mutta ainakaan vielä en ole sitä tekemässä. 70 tuntia vieneen läpipeluun jälkeen koen nimittäin parhaaksi ottaa pientä hajurakoa nyt peliin, jotta sitten tuleviasuudessa taas jaksaisi.

Lienee varmaan hyvä ainakin tietää, että valittaako Pleikka kirjautumisen yhteydessä yhtään mitään? Esimerkiksi hyppääkö ruudulle jokin virhekoodi, jäätyykö Pleikkari täysin, valittaako se peräti oikean salasanan kohdalla väärästä vai tapahtuuko jotain muuta?

Energiajuomista olen vetänyt kaiken maailman Batteryitä, Mad Crockia ja monia muita, mutta eipä ole koskaan tehnyt mieli palata yhdenkään pariin. Maku ei miellytä juomisen yhteydessä eikä sen jälkeenkään sitten millään, ja muutenkin se etiketissä lukeva heprea saa epäilyt päälle.

Kahveetakaan en juo jos maksamaan joutuu. Vuosia sitten petyin pahasti, kun ihanaisen tuoksun syöksevä litku osoittautuikin joksikin aivan muuksi maultaan, käytti sitten maitoa, sokeria tai vaikka molempia. Toki sentään jos ilmaiseksi saa, niin kyllähän tuota mustana menee muutamat kupilliset. Teetä taas litkin lähes joka aamu. Aikoinaan sokerin kanssa, nykyään ilman. Ei sekään mitään herkkua ole, mutta saapahan jonkinlaisen aamuherätyksen.

Peruslimua olen taasen viime aikoina litkiny aivan liikaa. En toki itse ole pitkään aikaan edes mitään sellaista ostanut, mutta kun vanhemmat jääkaappiin moista kantaa, niin jotenkin ne vain tulee lopulta juotua pois. Pepsi Max menee parhaiten, mutta toki Sprite Zerokin hoitaa hommansa. Perussokerilliset versiot eivät uppoa, sillä en pidä sokerin suuhun jättämästä mausta.

Tänään se kauan pelätty B-kortin inssi tuli sitten suoritettua, ja jopa hyväksytysti. Vielä koetta edeltäneen ajotunnin aikana en olisi uskonut pystyväni tähän sitten millään, sillä viime hetken treenauksesta muodostui lopulta lähes katastrofi. Auto sammahti kaksi kertaa, nukahdin totaallisesti liikenneympyrässä ja pistimpä ruutuun pakituksenkin totaallisen pipariksi.

Sentään itse koe sujuikin sitten paljon paremmin kuin osasin edes alkujaan ollenkaan odottaa. Mitään virhemerkintöjä ei lappuun napsahdellut ja ainut kritiikki tuli, kun en ollut perehtynyt tuolin säätämiseen. Näin ollen  todistus hyväksytystä kuljettajantutkinnosta lepää nyt taskunpohjalla, ja lupa ajaa on myönnetty. Vielä jos enää kehtaisi autoon mennä.

http://en.akinator.com/#

Internetmeedio arvaa kysymyksillä mitä hahmoa/henkilöä ajattelet. Hyvin tuo hakee ainakin tunnetummat, pitääkin laittaa kunnolla piinapenkkiin.

Tuo on parhaimmillaan aivan järkyttävän härö vehje. Joskus tuntuu, että kysymykset hipovat aivan vääriä aiheita, kunnes ruudulle tyrkytetäänkin oikeaa hahmoa.

Munkki se käy muillakin kuin TK:lla.

Tosin tuollaisen voitto ei taitaisi herraa lämmittää 

[Disgaea 3: Absence of Justicen]

Kouluhommia kun pitäisi oikeasti jopa tehdä, niin tietenkin juuri silloin taskujen pohjilta löytyy sen verta rahaa, että mieleen hyppää ajatus uuden pelin ostosta. Koska henkinen väsymyskin vieläpä vaivasi eilen kohtuu paljon, en jaksanut edes vaivata ajatusta hetki sitten päähäni tulleelle idealle, vaan päätin marssia suoraa päätä kauppaan ja poimia viimein mukaani Disgaea 3: Absence of Justicen. Peli on toki jo aiemmin ollut ostoslistalla, mutta viimeksi pelaamani Nippon Ichin pelit, Soul Nomad sekä Makai Kingdom, ovat saaneet laatunsa johdosta minut useampaan otteeseen ensin miettimään ja lopulta lykkäämään kolmannen Disgaean ostoa. Pelko kun uusimman osan tasosta on hieman silloin tällöin vaivannut. En osannut edes olla varma, riittäisikö minulla kiinnostus enää näitä Nipponin kohtuu samanlaisia pelejä kohtaan.

Näin 11 tunnin ja kolmen chapterin jälkeen voin onneksi sanoa, että hinku palata pelin pariin on selkeästi olemassa. Jo pelkkä perinteisempi Disgaea-meno on selkeästi riittänyt pitämään intoa yllä, ja vieläpä varsin selkeästi toista osaa kiinnostavammat hahmot ja dialogi ylipäätänsä tukevat peli-ilon syntyä loistavasti. Ylimielinen päähenkilö ja muutenkin kieroutuneempi maailma tuovat hyvän hengen pelaamiseen, joka vastaa jo melkein Hour of Darknessin vastaavaa. Prinnytkin kuulostavat melkein itseltään.

Varsinaisia pettymyksiäkin on toki tullut vastaan muutaman uudistuksen kohdalla. Ulos potkitun vanhan Weapon Mastery -systeemin tilalla oleva manalla pyörivä kykykauppa ei oikein saa muun muuassa lämpenemään, kun uusien hahmoluokkien tekeminen olekaan enää aivan niin vapaata kuin ennen. Sentään eri hahmojen erikoiskykyihin ja bonuksiin liittyvät Evilityt ja niiden ostot saavat kyllä siunaukseni. Onhan myös Magichange-käsky taisteluissa kieltämättä todella hieno idea, joka kannustaa käyttämään hirviöluokan hahmojakin.

Suurimmaksi osaksi siis fiilis on todella hyvä. En maltakaan odottaa koska pääsen bonusjahtiin ja kunnon grindailun makuun

Ihan jokainen PS-peli ei kai toimi PS3:ssa, tai näin ainakin muistaisin kuulleeni esimerkiksi juuri ihan täällä Laudalla. Azu ja/tai Despire taisivat tietää asiasta enemmän.

E: Saattoi myös olla, että sekoitan homman latauspalvelujen PS-pelien kanssa. Jotkut japsistoresta ostetut pelit kun eivät kai toimineet Euroopassa tai jotain sinne päin...jaa'a.

Höpö höpö. Taistelut ovat boardien suola!

Kyllähän sitä taistella saa tiettyyn rajaan asti, ja kyllä homma voi ihan jatkua jos ei överiksi menoa vedetä. Tosin pitäisi näillä näkymin pistää jokin Ressa-ketju nyt tuotantoon ellei sellainen löydy jo.

RE:n kontrollipuoleen liittyvän keskustelun voisi sitten alkaa jättää tähän, kun homma ei tunnu menevän kovinkaan järkevään suuntaan.

Niin joo ja...

Super Mario Sunshine ei ehkä ole paras Mario, mutta silti loistavaa tasoloikkaa.

Sunshine on kyllä yksi niistä peleistä, jotka pitää vähintään kokea. Ei paras Mario, mutta minusta ehdottomasti paras 3D-Mario, vaikkei laadullinen ero olekaan valtaisa kun kuusneloseen ja Galaxyyn vertaa.

Vielä näitä ihmiset riittänee myös PS3:lle. Rekkasin tuossa äsken, kävin välissä jopa safkaamassa, jonka jälkeen vieläkin irtosi koodi. Rekkaamaan siis vain porukat

Kiitos ja kumarrus Kabanossille.

E: Demolla muuten kolmospleikalla kokoa 733 MB:tä.

Eilen alkuillasta se tuli sitten tehtyä. PS2:n Personista nyt myös se toinen on viimein saatu läpäistyä, sillä 69 tunnin sekä 51 minuutin iskiessä pelikelloon oli perusloppua seuranneet lopputekstit saatu katseltua. Toki enemmänkin aikaa sain peliin upotettua, sillä tulihan sitä haalittua myös muun muuassa mukaan tungetut "huonot" loput, jotka tosin näin jälkikäteen ajateltuna olisi voinut jättää ihan hyvin väliinkin. Ne nimittäin olivat aikas heikkoja esityksiä, mutta sitä varmaan ollaan myös haettukin. Pääasia nyt muutenkin on, että edes se perusloppu toimi joten kuten, vaikkakin "true ending" hakkaneekin sen vastaavasti täysin. Lieneekin varmaan syytä joku päivä kipaista YouTubessa tai vastaavassa tämä kyseinen pätkä katsomassa, ellen sitten jostain saa voimia koittaa itse varsinaisen lopun saantia. Uudelleen ainakin peliin tulee kyllä vielä palattua.

Jos jotain suurempaa valittamisen aihetta tästä neljännen persoonan loppupuolelta kuitenkin on haettava ilman mitään pienempiäkään spoilereita paljastamatta, niin peruslopun loppumatsin voin sanoa olleen näin Persona 3:n jälkeen kyllä aika mauttoman oloinen. Poissa oli se hieno eeppisyyden tunne sekä halu vääntää kunnon lopputsemppi päälle, sillä ihan ok -tasoisen biisin lisäksi varmaan ainoa muistelemisen arvoinen asia oli matsin sopivahko pituus, joka ei P3:n tapaan alkanut rutistamaan viimeisiä mehuja meikäläisestä, vaan into peliä kohtaan on vielä hyvinkin olemassa. Ehkäpä kuitenkin tuo niin sanottu oikea lopetus osaa vetää tämänkin osan paremmin.

Pelailu siis jatkuu vielä tässäkin vaiheessa mielekkäänä, joten eiköhän sinne loppuunkin asti päästä ilman hammastenkiristystä.

Millä vaikeustasolla pelaat? Kiinnostais tietää mitä eroa noil on. Ite vedän normalilla.

Normalilla mennään ja aika kevyttä on meno ollut, sillä kuolo on tainnut korjata vain sellaiset kolme kertaa. Helpolla käsittääkseni vihut tarjoavat vastaavasti vielä kevyemmän haasteen, ja jos vähänkin P3:n linjoilla ollaan, niin mokatessa pitäisi myös olla muutamaan otteeseen mahdollisuus jatkaa lähes siitä missä moka tapahtui.

Hardi sitten on varmaan Atluksen tuntien välillä ehkä vähän liiankin jännittävä jos ei tiedä mitä tekee. Voikin olla, että läpäisyn jälkeen tulee tätäkin vaikeustasoa testailtua.

Oon harrastanu Kingdom Hearts II:n läpipeluun filmatisointia (ilman omaa paskanjauhantaa) kohtuu pitkän tovin, kunnes DVD-soittimeni alkoi reistamaan ja hommasta tuli yhtä helvettiä. Tarkoitus olisi kuitenkin joku kaunis päivä ottaa niskasta itseäni kiinni ja fixata tuo vehje, sillä aikoinaan vailla sen kummempia ongelmia oli näiden tekeminen kieltämättä ihan hauskaa puuhaa, vaikkei taidoiltaan olisikaan mikään maailman mahtavin pelaaja. Jotenkin se on vain kumman hauskaa nähdä omia toilailuja netissä ja saada niistä vielä enemmän tai vähemmän yllättäviä kommentointeja. Kaikille ei tämä riitä, mutta onhan tällaisten kanssa puuhailu ainakin jonkinlainen kokemus. Tykkään ainakin itse mieluummin tehdä näitä kuin katsoa

Tuplaposti on paras posti jälleen kerran.

Vaikka pyrinkin massiivisia spoilereita välttämään, voi silti olla joillekin peliä vähemmän pelanneille ihan hyväksi skipata ainakin osa tekstistäni.

Koeviikko ja järkyttävät aikataulutukseni ovat pitäneet kiireisenä, mutta onneksi perjantaina ja lauantaina on pukannut sen verta vapaa-aikaa, että olen ehtinyt hieman Personaakin pelailemaan. Näin ollen tuossa yöllä pelikelloon napsahti tuntimääräksi luku 57, jonka sisällä muun muuassa personia olisi rekisteröity sellaiset 53%, käyttämäni hahmot (Yukiko, Teddie Yosuke) ovat noin lv. 60 paikkeilla ja juoni alkaa ottamaan viimein vauhtia kohti viimeisintä kunnon käännettä ja loppusekoiluja - ehkä. Varsinkin tästä jälkimmäisestä olen jopa enemmän kuin tyytyväinen, sillä tarina on lopulta aikalailla rullannut paikoillaan tunkien enimmäkseen sitä perustoistoa eteen, vaikkakin ainakin näin "lopuksi" se tukeekin kokonaisuutta ehkäpä parhaiten. Myös ennalta-arvattavuus on ollut P3:een verrattuna kumman usein läsnä, mutta sekin on vastaavasti välillä jopa tukenut kokemusta, kuten esimerkiksi tämän minulla juuri alkaneen keissin kohdalla, kun tiesi jo pidemmänkin aikaa miettiä tapahtumia tietystä näkökulmasta, jolloin silmiin osuu yhtä sun toista yksityiskohtaa, ja pelaamiseen tulee vähän erilaisempaa tuntua.

Ongelmien kautta voittoon olen siis ainakin itse osittain kulkenut, mutta minkäänlaiseksi taakaksi reissua ei pahemmin voi siltikään kutsua. Paljon aikaa syöneet arkipäivän puuhailut kun ovat onnistuneet pitämään minun mielenkiintoni kumman hyvin yllä, mistä yksi kiitos kuuluu ihme kyllä hahmoille, joista osaa aluksi vihasin, vieroksuin ja niin edelleen. Varsinkin Kanji sekä Teddie ovat kuitenkin voittaneet minut alkuepäilyjen jälkeen puolelleen, Teddie oikeastaan teki sen peräti kahdestikin, enkä kyllä voi sanoa vihaavani Chieta, Naotoa, Yosukea tai edes Riseäkään. Ainoastaan Yukiko on enemmän tai vähemmän häirinnyt, mutta olen sentään onnistunut ignorettamaan hänet kohtuu hyvin, vaikka S.Linkin hänelle olen maksimiin taistellutkin huonon "tuurin" johdosta, sillä välillä esimerkiksi Yosuken kanssa on sukset mennyt ristiin, kun olenkin suunnitellut jotain aivan muuta juuri kun hänelle kelpaa chillailu.

Pelailu siis jatkuu vielä tässäkin vaiheessa mielekkäänä, joten eiköhän sinne loppuunkin asti päästä ilman hammastenkiristystä.