Väsyneinä hahmojen mahdollisuus osua vihollisiin pienenee ja samalla he tuppaavat kaatumaan helpommin maihin. Vihollisten tekemien critical hitsien mahdollisuus myös kasvaa.
Tulipahan tämäkin tilattua amazon.co.uk:sta, taisi maksaa reilut 25 euroa. Kaikki keskustelu Persona 4:sta herätti suuren kiinnostuksen pelisarjaan ja aattelinpa aloitella sen tuolla P3 FES versiolla. Kuulemma alkuperäisessa P3:ssa ei ole mahdollisuutta vaihtaa enkkudubeista japaniin? Ei taida FES:kään olla kyseistä ominaisuutta?
Eipä pysty edes Festivaalissa vaihtamaan, mikä on kyllä todella outo puute. Itse kuitenkin selvisin todella hyvin enkunkin kanssa, vaikka aluksi muutamat ääninäyttelijät voivat vetää hiljaiseksi.
Riepu ilmoittautuu joukkoon ja jäänee myös taas yöksi jos se kerta mahdollista on. Kaikkien päivien uskoisin nimittäin kelpaavan, vaikka tuossa 21. onkin riskinsä. 23.2 olisi nimittäin synttärit, joten sitä ei tiedä mitä tielle tupsahtaa.
Eilen unohtui tämä vääntää, mutta koska ilmeisesti lisäaikaa saatiin, niin hoidetaas tämä pois alta.
Vuoden lautalainen 2008: Sharkie -Asiallista ja oikeastaan aina kiintoisaa tekstiä tuottava käyttäjä.
Vuoden hauskin ----
Vuoden topic: Hype - uutiset, uutuudet ja mielenkiintoiset asiat and things of that nature -Ehdottomasti loistava topic uutisnälkäiselle.
Vuoden yllättäjä: Fyysinen Preesens -Puha-kuvat katosivat mystisesti. Propsit siitä.
Vuoden sitaatti ---
Vuoden viper7 (Vuoden blogi): Roki7 Finblog -Japanin ihmeiden tuonti suomalaisten ummikoiden keskuuteen kohtuu tyylikkäästi on kiitettävän arvoinen suoritus.
Vuoden tulokas: Azu -Aina kun näen Azun kirjoittaneen jotain, on teksti luettava ensitilassa, sillä käyttäjältä löytyy sekä mukavasti tietoa asioista, kuin myös taitoa kirjoittaa.
Vuoden ulkoasu: Fraeon -Hienoilla avatareilla selkeä voittaja.
Tuo kuolemattomuudesta valittaminen on kyllä lopulta kohtuu turhaa PoP:n kohdalla. Tasoloikkakohdissa checkpointit on toteutettu lähes tulkoon samalla tyylillä kuin monessa muussakin vähänkin tasolta tasolle pomppimista vaativissa peleissä nykyään, ehkä jopa joskus paremminkin. Taisteluissa tämä kunnon rankaisun puute toki kusee hieman mättöjä jännityksen osalta, mutta huomasin muutaman matsin jälkeen oikeasti karttavani Elikan apua yhtälailla kuin kuolemaa, joten lopputulos on lähestulkoon sama. Tietenkin sitä kuolemaa ei vieläkään näy, mutta kun ei mokaile, niin mikäs siinä.
Totta kai voisin kokea pelin jopa parempana jos se tosiaan rankaisisi pelaajaa, mutta meneepähän tämä kohtuu hyvin näinkin. Kuoleman "puute" kun ei ole edes pelin pahin vika.
Joululahjojen kanssa on tullut vietettyä nyt kohtuu paljonkin aikaa, mitä onkin paha katua. Varsinkin uusin Mario Kart on pyörinyt Wiissä todella useaan otteeseen ja tulee vielä varmasti pyörimään jatkossakin. Vaikkei peli edelleenkään iske kuten Crash Team Racing, on uusin Kartti kyllä silti minun suosikki omassa sarjassaan. Wii Wheel tuo yllättävän paljon mukavuutta pelaamiseen ja varsinkin kun mukaan on lisätty temppujen teko ja keuliminen, niin ohjaamisessa on juuri oikeanlainen tekemisen tunne. Ratin käytön tarkkuudestakaan on paha valittaa, vaikka pari kertaa on innostuksen keskellä jorpakkoon mentykin.
Pelattava ei myöskään lopu heti kesken, sillä nettipelin simppeli rankingsysteemmi on onnistunut koukuttamaan minut maailmanlaajuiseen kilpailuun, vaikka ajotaidot ovatkin vielä vähän heikoissa kantimissa. Onneksi kehittymisen varaa sentään vielä on.
Toinen pelaamani peli on ollut uusin Prince of Persia, joka odotetusti on edustanut sitä hieman keskinkertaisempaa linjaa ikävien puutteidensa takia. Eniten meikäläistä on rassannut raiteilla liikkumista muistuttava pelaaminen, mistä johtuen myös kontrollit ovat saaneet kärsiä. Loikinta ei nimittäin onnistu kuin hyvin harvoin parilla eri tavalla, ja jos jotain ovelampaa vain yrittää, on tuloksena joko kuolema taikka turha ja aikaa vievä häslinki. Kenttäsuunnittelu on muutenkin hieman köyhän tuntuista, sillä vähän väliä on tunne siitä, että kaikki temppuilupaikoista välillä jopa maisemiin ovat vain kopioita toisistaan. Edes se viimeisin ja mielenkiintoisin osuus eli taistelut eivät ole pelastuneet toiston turmiolta. Ovathan yhteenotot toki hienoja ja erilaisia komboja on ihan mukavasti, mutta parin ensimmäisen mätön jälkeen ei tarvitse odottaa enää mitään uutta.
Kaikesta tästä huolimatta olen pelin parissa jopa kuitenkin viihtynyt. Suurin kiitos moisesta kuulunee trophyille, joita jaetaan kerrankin jopa anteliaasti. Oikeastaan jokaisella pelaamiskerralla käteen jää ainakin yksi saavutuksesta ansaittu virtuaalipokaali, mikä riittääkin kannustamaan minua pelaamaan. Samalla trophylahjonta nostan peliä silmissäni ainakin vähän korkeammille sijoille.
En ole Anders, joten paha sanoa, mutta hänen viesteistään saan ainakin itse käsityksen, että hän pitää Brawlista, mutta on yksinkertaisesti kolunnut sitä niin paljon, ettei hän ole jaksanut pelata peliään enää pitkiin aikoihin. En ainakaan tuossa hänen ylemmässä viestissä näe siis mitään mikä viittaisi siihen, että Brawl olisi paska. Itse asiassa se on ilmeisesti ollut niinkin hyvä, että sitä oli suorastaan pakko pelata totaalliseen kyllästymiseen asti. Nintendon pallon putoamisella ilmeisesti taas meinataan yksinkertaisesti sitä, ettei Wiille vain ole saatu tarpeeksi ostamisen arvoisia pelejä, sillä viimeisimmän ostoksen jälkeen ei konsolille ole mitään hommattu, vaikka kyseinen ostos onkin pelattu jo puhki.
Mutta se onkin vain minun tulkintani. Anders kertokoot itse näkemyksensä jos tahtoo.
Ja kerros missä välissä väitin, että hyvää peliä pitäisi jaksata pelata äärimmäisyyksiin? En myöskään ole sanonut, että peli muuttuisi huonoksi niiden tuntien koluamisen ja koluamisen jälkeen. Sanoin, että se voi alkaa tympiä, kun kaikki esimerkiksi onkin nähty ja koettu. Sama hyvä peli se silti on, mutta kuten vaikkapa karkkien tai vaikka Shellin lasinpesunesteen kanssa, liikaa ei vain voi ottaa. Ähkyhän siinä tulee.
Ja eräs osaa taas käyttää oikkiaan... Noh, jatketaan nytten sitten uudella ketjulla
Vuoden juhlinta menee perinteisissä merkeissä, eli muuten datatessa ja pelejä pelatessa, mitä nyt puolen yön pamahtaessa täytyy noita rakettejakin ihailla minkä kerkeää. Kerran vuodessa kun tämmöistä ainakin meikäläinen vain näkee. Mitään en kuitenkaan itse jysäyttele.
Ja koska viime uuden vuoden lupaukset menivät täysin hanurilleen, pyrin olla lupaamatta yhtään mitään jatkossa. Jos se vaikka luonnistuisikin.
3. Super Smash Bros. Brawl (Wii) - Aivan käsittämättömän hauska bilepeli. Monta sataa pelituntia takana.
Jos peli alkaa kovan koluamisen jälkeen tympimään, on se ainakin minusta ihan täysin normaalia. Brawl on hauska ja vieläpä hyvä bilepeli, muttei sitä äärimmäisyyksiin asti silti millään jaksa vaikka kavereita piisaisikin.
bentzohuananin hommailu huomioitu ja asia otetaan käsittelyyn välittömästi. Otin samalla puheeksi muun ylläpidon kanssa mainostamisen ja vastaavan, jotta sääntöjä saataisiin hiottua ehkäpä tarkempaan päin.
tuosta sai sen kuvan että peliä voi jatkaa vielä läpäisyn jälkeenkin, mutta peeloplaneetassa sanottiin että ei voi jatkaa joten miten on? ja jos tässä on joku "point of no return" mitä ennen kannattaa kaikki sivutehtävät tehdä jotka haluaa tehdä niin missä kohdassa tarkalleen tuollainen sitten on?
Peliähän ei voi siis jatkaa juonen jälkeen, vaan ainut keino päästä takaisin side questien pariin on yksinkertaisesti ladata vanha tallennus.
Perjantaina pakotin itseni viimein läpäisemään Fallout 3:n, mutta toisin kuin yleensä peliä läpäistessä, en saanut tällä kertaa mitään varsinaista hyvän olon tunnetta, vaan enimmäkseen fiiliksen, että nyt yksi homma on hoidettu tieltä pois. Tokihan tästä trophylla palkittiin, mutta muuten juoni tuntui olleen vain kaiken tiellä. Itse pelihän on muuten ollut ehdottomasti yksi tämän vuoden rautaisimmista väännöksistä, joka tosissaan vieläpä ehti yllättää minut pariinkin otteeseen pelaamisen tiimellyksessä. Jopa nyt kun hahmo on ollut tuntikausia maksimi levelissään, jaksan silti tehdä questejä ja kaataa Super Mutantteja, vaikken enää pääsekään laittamaan pisteitä kykyihin ja miettimään perksien valitsemista. Toki trophyt ovat toimineet levujen kanssa näpräämisen korvaajana ainakin osittain, mutta samalla myös kumman mielenkiintoiset questit ja ylipäätänsä tapahtumat houkuttavat pelaamaan lisää. Mikäs sen hienompaa onkaan kuin opettaa erään kylän asukkeja ampumaan ja lopulta huomata, kuinka yksi tunari joukosta lopulta räjäyttääkin vahingossa niin itsensä kuin puolet asukkaista kesken Mutanttien hyökkäyksen. Priceless.
Niin ja pelattavaahan tässä vielä tosissaan muutenkin piisaa. Vaikkei vanhalla pyhimys sankarilla säätäminen enää kiinnostaisikaan, voisin hyvin lähteä aloittamaan uuden tallennuksen, sillä pelin alkupuolelta saisin samalla sekä todella useat trophyt, mutta myös jo läjän erilaisia kokemuksia. Megaton kun muun muuassa on omassa vanhassa tallennuksessa vielä pystyssä ja voi hyvin. Saapa siis nähdä palaanko DC:hen kuinka nopsaa joulun jälkeen.
Kun finaaliin asetetaan kohtuu ok-tason toimintapeli, jonka jaksaa peräti koluta useampaankin otteeseen läpi, saa vastus kieltämättä olla keskinkertaista tekelettä roimastikin kovempi. Kuitenkin jos se vastus on Super Mario World, ehkäpä kaikkien aikojen toiseksi paras tasoloikka, jonka jaksaa koluta useita ja taas useita kertoja läpi hymyssä suin, niin eihän aiemmin mainittu toimintapeli pärjää sitten millään. Loikkiminen nyt muutenkin on paljon lähellä sydäntäni.
Ja lisää kuvamatskua FFXIII:sta, mitä nyt nämä kuvat eivät tarjoa juurikaan enempää kuin jo Azun postaamat. Noh, uppoaa kuitenkin meikäläiseen edelleenkin.
They summon Shiva during the battle shown. She freezes them using Ice magic and then runs them over in her motorcycle form.
Onko tässä nyt minulla vai kehittäjillä mennyt jotain ohi?
Sinulla. Futuristisesta menosta johtuen ovat summonitkin kokeneet suurehkon muutoksen, mikä varmasti saa monet raivoon, mutta ainakin minä jotenkin peräti pidän tästä ratkaisusta. Hauskaa ettei vedetä aina sitä peruslinjaa.
Jump Festassa on ilmeisesti vilautettu uutta Final Fantasy XIII:n traileria, mutta tietenkin vain pienelle yleisölle. Seuraavassa linkissä olisi kuitenkin jotain mahdollista informaatiota kyseisen trailerin sisällöstä.
Tässä on koko FF melkein ehtinyt valua mielistä yhdestä trailerista huolimatta, mutta tämä tuo mukavasti halua odottaa taas peliä, vaikkei tuosta nyt kauheasti irtoa. Diggaan kyllä paljon ainakin mättöjen kamerakulmista
No johan tämän "pettymyksen" arvasi. MGS goes Duck Hunt ainakin osittain mitä kuvista olen tulkinnut, mutta kaipa tämä monille menee. Olisi mulle se Metal Gear Sodakin kelvannut
Mietin peräti, että huomioiko tuota kukaan, mutta kaipa Gamereactorin joulukalenteri alkaa olla jo monelle tuttu Kyseessä muuten ensimmäinen arvonta, josta olen voittanut jotain mieleistä.
Anttilassa FF XII Revenant Wings, Elite Beat Agents ja sen vihreän jampan seikkailut rupeelandissa. 10 € kappale.
Kurkkasin tänään läheisen Anttilan, jossa Elite Beat ja FF olivat vielä normihintaisia ja vihreää jamppaa ei edes näkynyt (ei sillä että olisin sitä edes etsinyt). No jos tuo tarjous tulisikin vasta lähiaikoina tännekin Nyt sain vain vaivanpalkaksi hymähtää RRoD:t vetäneelle Boxille, joka eräästä nurkasta vilkutteli.
Ai joillain käyttäjillä on joku immuniteetti tähän äänestykseen? Merkatkaa vaikka jollain tähdillä, kun on hankala lukea ajatuksia netin välityksellä.
Tiedät kyllä mitä tarkoitan. Viimeisimmät viestit yhdistettynä tuohon ja juurikin kommenttiisi ovat selkeää vittuilua Kogekia kohtaan, mitä käyttäjä ei ole omasta mielestäni edes mitenkään ansainnut. Vai mistä tämä johtuu? Dr. Love -keskustelun hieman kieltämättä ylevän sävyisestä viestistä? Vielä Rockyn vastaus tähän oli minusta ymmärrettävä ja jopa -huomautuksesi, mutta hommaa piti vain sitten viedä pidemmälle ja nyt vieläkin pidemmälle, joten totta kai koen tarpeelliseksi ainakin huomauttaa asiasta, jotta edes jotain rajaa tähän menoon saataisiin.
Jo pitkään ovat Blu-Ray -leffojen hinnat kauhistuttaneet minua kaupoissa, minkä johdosta edes pelkkä ajatus moisen ostamisesta ei tule kuin hyvin harvoin mieleen. Eilen Anttilassa kävästessäni tällainen erikoinen halu kävikin jostain oudosta syystä päälleni silmäiltyäni The Dark Knight -elokuvaa. Koko teoksen ostoa en ollut varsinaisesti edes vielä suunnitellutkaan, mutta nyt minulle iski vain kumma halu saada leffa käsiini. Paljon halvemman DVD:n kainaloon laitto kävi tietenkin ensimmäisenä mielessä, mutta päätin lopulta kokea hieman nykyajan tekniikan ihmeitä hommaamalla ihan BR-version. Saapahan sitten siinä katselun lomassa huomata kuinka tarpeeton tämä uusi formaatti minulle leffojen yhteydessä on.
Mutta sitten itse elokuvaan. Joudun myöntämään, että vaikka hype onkin ollut naurettavaa ja Dark Knightia on kehuttu jopa parhaaksi elokuvaksi ikinä, en koskaan raahannut itseäni teatteriin katsomaan sitä. DVD:n tai BR:n hommaus olikin siis pakolla jossain välissä edessä, sillä tämä on niitä harvinaisia leffatapauksia, joka oli pakko kokea. Nyt kokemuksen rikkaana voinkin todeta hyvin mielin, että kannatti kaksi ja puoli tuntia viettää jälleen yhden elokuvan parissa.
Diggaan kohtuu paljon sarjakuviin perustuvista leffoista ja esimerkiksi juuri Spidermanit ovat uponneet. Batman ei muuten poikkea kaavasta, ja kyseessä on itseasiassa juuri synkkyyden ansiosta yksi vetovoimaisimmista sarjakuvasankareita, mutta kun markkinoille ollaan tungettu aiemmin muutamat huonot bättisleffat, jotka enemmänkin muistuttavat välillä komediaa, on hahmon vetovoima kärsinyt. Dark Knight vetää sentään Beginsin tapaan Batmanin jälleen sille synkemmälle ja hieman ”realistisemmalle” puolelle, josta pidänkin todella paljon. Porukkaa kuolee kun kaikkia ei voi pelastaa, kaaosta pukkaa ja ennen kaikkea Jokeri ei ole noin metrin pituisella revolverilla heiluva vitsiniekka, vaan selkeästi hieman päästään pipi oleva pahis, jolla toki on ne hauskatkin hetkensä. Hahmo kuitenkin pysyy todella hyvin kasassa ja onnistuu olemaan oikeasti todella vakavasti otettava pahis.
Toiminta- ja höpöttelykohtauksista olen usein todella huono sanomaan elokuvien kohdalla mitään, mutta ainakin voin todeta, etten tuntenut ajan käyvän pitkäksi ollenkaan koko elokuvan aikana. Oikeastaan mitä pidemmälle elokuvaa vain edettiin, sitä tiiviimmin aloin leffaa katsella.
Dark Knight siis tosiaankin on hieno teos. Ei se paras elokuva tietenkään ole, mutta yrittääkö se edes sitä? Kyseessä on hyvä toimintapätkä koukeroineen, jonka mielellään katsoo vielä ainakin pari kertaa.
Vilkaisin eilen muuten myös Of Mice and Men -nimellä liikkuvaa pätkää sivusilmällä, mikä kruunasikin hyvin leffaillan. Vaikka juoni kertoikin jälleen hieman vajaasta ihmisestä, joka joutuu vajautensa takia usein ongelmiin, niin en voi pahemmin elokuvaa haukkua edes tylsäksi, vaikka jenkkiläinen maalaismaisema jo itsestään tuo yleensä moisen kuvan. Hyvä leffa siis.
Pienen säätämisen jälkeen vanha kunnon moogle tekee paluun ja joulun kunniaksi vieläpä punainen lakki päässään. En yleensä muotia seuraa mutta poikkeuksia on tehtävä joskus