Ei ehkä tuoreimpia julkistuksia, mutta pakkohan tämä silti esiin on nostaa.

Nippon Ichi Softwaren Disgaea-sarjasta tutut Prinnyt saavat vihdoin oman pelinsä PSP:lle. Poiketen kuitenkin normaalista Nipponin linjasta, on peli  mitä ilmeisemmin sivulta scrollaava tasoloikkaa ja toimintaa yhdistävä pläjäys, josta tuskin huumoria uupuu.

Traileri

Enpä tiedä olenko ainoa, mutta omasta mielestäni ainakin pelikuvaa katsellessa tämä vaikuttaa jopa todella lupaavalta peliltä. Hupia tuskin tulee olemaan kovinkaan paljoa yli kymmenen tuntia eikä uudistukset varmaan maata järisytä, mutta kyllä tuota silti kehtaa ainakin odotella... kunhan peli nyt löytäisi edes Jenkkeihin asti.

Käveli töissä vastaan Shin Megami Tensei Lucifer's call. Vaikuttaa olevan jopa jonkinlainen harvinaisuus (?) ja sarjan keräilijöiden mieleen, joten ajattelin kysyä ennen kuin laitan myyntiin, jotta haluaisiko joku kuollakseen tuon pelin, ja olisiko täällä jotakuta joka uskaltaisi väittää sitä kokeilemisen arvoiseksi ihimiselle, jolla ei tunnu aika riittävän mihinkään saati sitten pelaamiseen?

Harvinaisuudesta en oikein tiedä, mitä nyt tuota joskus harvoin tulee ~20-30€ hintaan vastaan. Tosin useimmiten käytettynä/alelaarista.

Mitä itse peliin kuitenkin tulee, on se ollut ainakin minulle hieman raskasta pelattavaa. Yksinkertainen ja hidas hahmokehitys, kuin myös simppeli taistelusysteemmi ja haastavahko vaikeustaso vielä menivät, mutta ne kun yhdistetään vielä umpitylsään maailmaan ja luolastoihin, alkoi peli kymmenen tunnin pelaamisen jälkeen tuntua pakkopullalta. Suht ok-tason tarinakaan ei voinut intoa palauttaa, sillä kerronta meinasi joka välipätkän kohdalla saada minut uneen...

Jos sinulla ei siis riitä juurikaan aikaa pelaamiseen, suosittelen että pelaat muuta kuin Luciferia.

[Final Fantasy IV (DS)]

Final Fantasy IV (DS)

Japsiropet ovat olleet jo kauan lähellä sydäntä, mutta yksi parhaimmista on siltkin vielä kokematta. Tämä ei tietenkään käy päinsä, joten synnit on viimein aika päästä sovittamaan, vaikka DS:n versio tulenee olemaan varmasti erilainen kokemus, kuin mitä FFIV olisi esimerkiksi GBA:lla.

Fallout 3

Edellisiin Falloutteihin en ole koskaan koskenutkaan edes vähän pidemmälläkään kepillä, joten mitään puolittaistakaan fanipohjaa ei löydy. Se taitaakin olla pelkästään hyvä asia, sillä nyt Fallout 3:lla on paljonkin tarjottavaa minulle. Siinä missä joillekin esimerkiksi Perkit ovat jo vanhaa kamaa, tuntuvat ne minusta huimilta keksinnöiltä muista hahmonkehitykseen liittyvistä ideoista nyt puhumattakaan. Vielä kun peli yhdistää vapaahkon maailman täynnä puuhaa sekä jonkin asteista räiskintä/mättöä, kuulostaa tämä vähintään ainakin lupaavalta.

LittleBigPlanet

Omien kenttien vääntäminen ei innosta, mutta hyvin toteutettu pomppiminen kiinnostaa aina, varsinkin kun monipuolisuuttakin lienee lähes satavarmasti messissä. Mitään tuntien ja taas tuntien mittaisia peliputkia LPB tuskin tulee ensitestien jälkeen tarjoamaan, mutta tylsiä pikkuhetkiä silmällä pitäen tätä olenkin hommaamassa.

Editoimpa lisää kamaa kunhan mieleen tupsahtaa.

[Lahti]

En ole koskaan ollut mikään innokas lukija, mutta joskus sitä meikäläinenkin innostuu. Sain nimittäin jonkin aikaa sitten lukaistua Arto Salmisen teoksen nimeltä Lahti kannesta kanteen, ja lukukokemus oli peräti hyvinkin mielekäs.

Alkujaan lainasin kirjan äidinkielenkurssia silmällä pitäen ja samalla ajatellen, että tulen lukemaan siitä noin kymmenisen sivua. Kuitenkin aiemmista lukemistani kirjoista poikkeava kerronta iski kumman hyvin. Kirjahan kertoo sekaisin kaksi yllättävän erilaista tarinaa, jotka lopulta nidotaan joten kuten yhteen. Kuulostaa tietynlaiselta kliseeltä, mutta ainakin se iski minuun ja onnistui vieläpä pitämään otteessaan, sillä tahdoin nähdä kuinka tarinat mahtavat liittyä toisiinsa.

Hattua on nostettava myös kirjan helppolukuisuudesta ja juuri sopivasta pituudesta, jotka tekevätkin tästä yhden parhaista lukemistani kirjoista.

PSP 3000 -malli tekee tuloaan, eikä ilman huhuja. Kyseisen käsikonsolimallin on nimittäin väitetty sisältävän ominaisuuden, joka mahdollistaa PSP:llä peluun PlayStation 3:n ohjaimella. Jottei pelaaminen menisi kuitenkaan aivan älyttömäksi kikkailuksi, on myös Slim & Lite -versiosta tuttu ominaisuus liittää käsikonsoli televisioon olemassa.

Uutinen

Vaikka rahatilanne onkin heikossa hapessa, päädyin silti tänään täydentämään pelikokoelmassa olevaa 2D-mättöpuutetta ostamalla Street Fighter Alpha Anthologyn 14.95 euron hintaan. Hauska kokonaisuus Anthology onkin ollut. Street Fighteria ei ole pitkiin aikoihin tullut mätettyä, ja vielä kun pelisarja eroaa hyvinkin paljon Guilty Geareista, on pelaaminen ollut tähän asti ainakin viihdyttävää. Varma voin kuitenkin olla siitä, ettei tätä tule kuitenkaan älyttömän usein hakattua. Pääasia nyt kuitenkin on se, että omistuksessa on jälleen yksi peli, jonka voi laittaa pleikkariin pyörimään aina jos mitään erikoista puuhailtavaa ei ole.

EDIT: Oho tuplalla mennään.

Ei kai alkuperäisen pelaamista tarvitse, että pystyy näkemään vikoja pelissä?

Meinasin tuolla siis, etten pysty sanomaan onko Rearmedissa lähdetty menemään huonompaan vai parempaan suuntaan kuin NES-versiossa tai että onko kaikki samoin kuin vuosia sitten

Jos kiinnostaa peliä testata esim. parin viikon päästä uudestaan, kun tilanne on hieman normalisoitunut, niin voin heittää kolmen päivän pituisen quest passin (expiration date 22.9.) tuolloin.

Kaveri lupali antavansa tuollaisen kolmen päivän passin, joten sun ei tarvitse vaivautu Ihmeen vähän nuo saavutusjahtaajat ovat minua ylipäätänsä edes häirinneet. Eilenkin pelatessa serverillä tuli vastaan oikeastaan vain pari heavya, mikä tuntui aika paljon vähemmältä kuin mitä muilla pelikerroilla.

[The Last Guy]

Team Fortress 2:ssa on Heavy-päivityksen ansiosta jälleen kerran ilmainen viikonloppu, joten totta kai tämä tilaisuus on hyödynnettävä. TF2 kun sattuu olemaan yksi kovimpia moninpelejä, joihin olen jaksanut tutustua.

Kuitenkin koska kokemusta löytyy sellaiset viitisen pelikertaa, ei pelaamisesta nytkään tullut oikein mitään. Parhaat esitykset tuli tehtyä tylsän puoleiselle Medicillä, mutta toki Spytakin käyttäessä sählingin seassa tuli muutamat backstabitkin hommattua. Muilla ryhmillä pelatessa hommasta ei sitten tullut yhtikäs mitään, vaikka yksi saavutuskin tuli jossain välissä kerättyä. Tänään sitten uutta yritystä.

TF:n peluun lisäksi myös demojakin on tullut jälleen hieman latailtua. Force Unelashedista ehdinkin jo ilmaista mielipiteeni, mutta myös eräs toinen varmasti keskustelua herättänyt tekele, The Last Guy, tuli myös viimein testattua.

Jos joku ei vielä tiennyt, kyseessä on oikeita satelliittikuvia hyödyntävä ylhäältä kuvattu pienpeli, jossa yksinkertaisena tavoitteena on pelastaa kaupungeissa lymyävät ihmiset näitä vainoavilta zombeilta niin kuin muilta hirveyksiltä ja viedä nämä sitten valtaisalle pelastusalueelle turvaan. Kuulostaa simppeliltä, eikä se muuta yritäkään olla, sillä pelaamiseen vaatii analogitikun lisäksi oikeastaan vain paria muuta nappia, eikä niidenkään käyttö ole välttämätöntä.

Yksinkertaisuus onkin joskus paras tapa edetä, ja se on moneen otteeseen todettu aivan järisyttävän hauskaksi ja loistavaksi vedoksi, mutta The Last Guy ei kyllä ainakaan meikäläistä säväytä. Se on nimittäin aivan liiankin yksinkertainen ja pahimmillaan mieleeni tulikin fiilis siitä, että pelaisin jonkinlaista "ihan kivaa" pienenluokan selainpeliä, joka korkeintaan pelastaa päivän hetkellisesti koulussa tai töissä.

Tietenkin tämä on täysin oma mielipiteeni, ja esimerkiksi ihmiset, jotka ovat valmiina hiomaan ennätyksiään aina vain paremmaksi, voivatkin innostua ajatuksesta pelastaa aina vain enemmän ja enemmän ihmisiä. Omalla kohdallani itse demo lähti kuitenkin heti poistoon, kun sen ainut kenttä oli saatu läpäistyksi.

Demoilla leikkiminen ei kuitenkaan loppunut vielä tähän, vaan koin vielä suorastaan pakolliseksi testata Bionic Commando Rearmedin sekä 1942: Joint Striken tarjontaa. Näistä jälkimmäinen osoittautui pienehköksi pettymykseksi. Toki Shoot em' upit ovat lähes tulkoon aina hauskaa pelattavaa, mutta jotenki 1942:n kohdalla lentelystä ja räiskinnästä tulee asteenverran tylsempää koneen health-mittarin takia. Vielä tämän lisäksi kun demossa ollut kenttä ei tarjonnut tiukkaa eikä tarkkaa  ammusten, ohjusten taikka edes oikein viholliskoneiden väistelyä, osoittautui meininki vähän liiankin letkeäksi vaikeimmallakin vaikeustasolla. No, kaipa pelin edetessä se haastekin kasvaa. Itse kuitenkaan en ole valmis hommaamaan peliä demon antaman fiiliksen jälkeen.

Sen sijaan Bionic Commandon uusioversion demo antoi todella hienon ensivaikutelman. En ole itse koskaan pelannut alkuperäistä NES:n versiota, joten en tiedä missä pelin kohdalla on menty ryssimään ja missä ei, mutta ainakin ensikertalaisen silmin Rearmed tarjoaa todella hienoa tasoloikkaa sekä räiskintää. Onkin hieman sääli miten lyhyt demo lopulta on, sillä nyt halu ostaa kokoversio kasvaa kasvamistaan, vaikkei rahaa näinkään pieneen sijoitukseen ole ainakaan vielä. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa...

Eilen tuli irkissä TFU demosta muristua joten pistetääs jotain tännekin.

Chad Vaderin ääninäyttelyn eron James Earl Jonesista huomaa sanojen murtamisesta. Niitä painotetaan ja venytetään eri tavalla, kyllä se on selvä. Mutta sen voi antaa olla häiritsemättä. :p

Combatista taas löytyy vikoja aika paljon. Miksei voi dashata muuten kuin suoraan? Viistoon olisi kiva, ja sivuille. Myös laserien deflectaus on perseestä, kyllä jedit leffoissakin osaavat samaan aikaan liikkua ja heilutella sapelilla laserit helvettiin. >_> Myös mättäminen on pelkkää buttonsmashia, olisivat saaneet luoda enemmän eri animaatioita, jotta olisi jotain vaihteluntynkää. Forcen käyttö tosin on kohtuu munakasta, ja sen luulisi paranevan pelin edetessä kun voimia saa upgradettua. Suurin vika pelissä on kuitenkin vihujen paloittelun puutos. Ja Stormtrooperit kestävät muutenkin ihan liikaa lämää. Grafiikat on ihan jees, DMM ja Euphoria toimii. Nämä viat ovat asioita mitkä saisi helposti korjattua, mutta tuskin sitä korjausta tapahtuu, eikös peli ole mennyt jo kultaan. Ellei sitten esim. juostessa laserien blockkaamiseen pysty heittämään jotain experience pojoja pelin edetessä tms.

Demo vedetty nyt kahteenotteeseen kahdella vaikeimmalla vaikeudella läpi, eikä voi kun olla samaa mieltä. Torjunta on turha idea koko pelissä, sillä se pysäyttää nykyisessä mallissaan etenemisen täysin. Ties mistä tulevat laserit varmistavat sen, että jos haluaa liiikkua, on väkisinkin otettava damagea, jolloin koko torjunnan idea katoaa mielestäni täysin. Mättämisen kamala yksinkertaisuus taas varmistaa tylsistymisen nopean tulon, jota ei estä edes hauskat pikku fysiikat ja ihan kiva voiman käyttö. En ole peliä näillä näkymin ostamassa, ennen kuin se maksaa ~20 euroa. Selkeästi parempaa kamaa on vielä tuloillaan.

PlayStation Store on tunnetusti jälleen päivittynyt, enkä ainakaan itse voi valittaa tarjonnasta. Euroopassa nimittäin ladattavaksi ovat tulleet niin vanhan pleikkarin Track & Field 4.95 eurolla sekä Ratchet & Clank: Quest for Booty hintaan 14.95€ (Amerikan Storessa 14.99$).

Meikäläistä kuitenkin eniten on kiinnostanut tuo Force Unleashedin demo (1353 MB). Peli näyttää videoissa helpolta napin mättämiseltä ja kankeiden voimien hyödyntämiseltä, mutta tavallaan se silti jollain mystisellä tavalla jaksaa vain houkuttaa. Nyt on siis viimein aika päästä itsekin testailemaan ja muodostamaan mielipiteitä omien kokemusten kautta.

[Seuraava teksti sisältää spoilereita liittyen The Legend of Zelda: Twilight Princessiin]

Seuraava teksti sisältää spoilereita liittyen The Legend of Zelda: Twilight Princessiin

Zant tuli sitten eilen syöstyä valtaistuimelta ja Ganondorf sai taas tänään puolestaan osansa. Twilight Princess on siis nyt juonensa osalta läpäisty ja oikeastaan loppu tuli nähtyä aikas hyvään aikaan. 42 tuntia peliä tuli nimittäin mätettyä ja lievä toiston tunne alkoi pikkuhiljaa levitä ilmoille aina vain voimakkaampana.

Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin, TP oli nimittäin lopputeksteihinsä asti kuitenkin todella hieno kokemus. Olen jo aiemmin todennut nauttivani Zelda-sarjan tavasta yhdistää seikkailua, kevyttä toimintaa sekä hankalahkoja puzzleja, ja toimihan tämä systeemmi tälläkin kertaa. Kuitenkin pientä tilitystäkin on annettava pelin susiosuuksista, jotka ensimmäisen kerran jälkeen alkoivat tuntua järkyttävältä pakkopullalta. Kuolleessa maailmassa ötököiden perässä juokseminen ei vain jaksa kiinnostaa useampaa kertaa, varsinkin kun tietää, että peli pystyy oikeasti paljon parempaan. Onneksi sentään sutta alettiinkin hyödyntämään todella paljon paremmin Master Swordin saannin jälkeen, jolloin ainakin omasta mielestäni peli alkoi viimein näyttämään parastaan. Siitä lähtien tosin se toistokin alkoi pikkuhiljaa tuntumaan.

Se spoilereista

Mutta tästä kuitenkin selvittiin hymyssä suin ja hyvä niin, mutta en voi silti olla miettimättä tulevaa ja sitä seuraavaa Zeldaa. Tätä samaa kun on lopulta nähty nyt muutaman osan verran ja ainakin omasta mielestäni kaavaa saisi viimein alkaa muuttamaan hieman enemmän. Nämä "true-fanit" tuskin innostuvat asiasta, mutta voin kyllä lähes taata, että jos seuraava Zeldan legenda jatkaa aivan samaa rataa, taitaa peli jäädä suosiolla hyllyyn. Eihän se Nintendon kukkarossa kyllä tule tuntumaan, mutta tulipahan se kuitenkin sanottua.

[soon to be offered 80GB model.]

Tuleeko sitä 80GB:n mallia nyt ollenkaan tännepäin?

...doubling the storage of the soon to be offered 80GB model.

Loistavalla englanninvääntötaidoillani käsittäisin, että 80 gigan malli nähtäisiin myös Euroopassa.

Tekstihän löytyi siis postaamastani uutisesta.

Eurooppaan on nyt sitten varmistunut 160 gigan kovelevyn sisältävän PS3:n tulo, joka ilmeisetsi nähdään aivan lokakuun lopussa. Hieman outona erikoisuutena mukaan tulee ilmeisesti myös 70 euron edestä ladattavaa tavaraa... tai näin ainakin itse ymmärsin.

Uutinen

Ja kauhistelkaa/ihailkaa tätä:

Eli siis PS3 saa oman pienen ja langattoman ohjaimeen kiinnitettävän näppiksensä maustettuna jonkinlaista hiiren virkaa hoitavalla Touchpad-modella.

Uutinen

http://www.news.com.au/story/0,23599,24193291-401,00.html

Venäjä kun pääsi vauhtiin Georgian kanssa niin miksi lopettaa. Kinda scary. Saas nähdä kuinka käy vai osoittauuko tämä sittenkin naurettavaksi pilaksi. Ilmeisesti kyllä muuallakin asiasta uutisoitu.

[Star Wars The Clone Wars]

Tuli tuossa käytyä elämäni neljännessä ennakkonäytöksessä ja tällä kertaa vuorossa oli suuresti epäilyksiä herättävä Star Wars The Clone Wars.

Tarinallisesti elokuva sijoittuu toisen sekä kolmannen episodin välissä käynnissä oleviin kloonisotiin, jolloin mahdollisuus saada saagaan peräti uusia hienouksia on olemassa. Harmi vain, että ulkoasua myöten leffa on selkeästi tarkoitettu hyvinkin nuorelle ja lapsekkaalle väelle. Juoni on täysin mitään sanomaton, Anakin treenaama Padawan on samalla turha, mutta myös ärsyttävä heti ensi sekunneista asti.  Muutenkin kaikenlaisia lastenleffoissa muutamaan kertaan nähtyjä kliseitä paistaa siellä täällä. Onneksi sentään useahkosti viljeltävästä huumorista osa on peräti ihan hyvin toteutettua ja selvästi suuren osan leffasta vievä toiminta on ihan mukavaa hupia jos parempaa ei ole tarjolla.

Kuitenkin vinkkinä siis yli kymmenen vuotiaille: jos on pakko käyttää rahaa leffaan, katsokaa vaikka Dark Knight sen kymmenennen kerran.

En ole peliä varsinaisesti odotellut, vaikka onhan se hype minuunkin toki iskenyt, mutta vasta tänään lukaistuani Pelaajan ennakon pelistä kasvoi kiinnostus huimasti.

Vaikka ennakko ei oikeastaan tarjonnut mitään varsinaisesti uutta kamaa, sain silti hieman paremman käsityksen pelin taistelu- sekä kehityssysteemmistä, jotka ehkäpä juuri tällä hetkellä kiinnostavat eniten. Varsinkin esimerkiksi Perkit vaikuttavat paljon hienommalta idealta kuin mitä olinkaan ajatellut ja taisteluissa mukana olevat pisteet kuulostavat minun korvaani jotenkin vain hauskalta. Vielä kun otetaan mukaan oikeasti kehittyvä hahmo suuressa tuhoutuneessa kaupungissa eikä oikeastaan mitään lähdetä tuputtamaan, voi tämä olla kyllä hieno kokemus. Samalla tulenee myös hitusen verran vaihtelua niihin peligenreihin, joita eniten mätän.

Muutto siirtyi sitten viime viikonlopulta tälle viikonlopulle. Eli vituikshan tuo meni taas. No ensi kerralla uusi yritys. :F

Siis mikä ihmeen kirous tuossa lauantaissa oikein on  Osa vakiokäviöistä ilmoitti heti etteivät pääse ja sitten lopulta ne jotka ovat tulossa eivät myöskään pääse jne. jne... Tulee olemaan hiljaista tällä menolla.

[pakko]

Koska Wii on omistuksessa, on myös lähes velvollisuus, että The Legend of Zelda: Twilight Princess hankitaan konsolin kaveriksi. Homma tulikin hoidettua pari päivää sitten ja nyt takana onkin yli 11 tuntia nautittavaa seikkailua. Kyllä tästä mielellään sen suurehkon 52€ maksoi.

Olen jo pidemmän aikaa pitänyt paljon Zelda-sarjasta, mutta siltikin moni suuri nimike on ollut vain muutaman tunnin testissä, sillä olen oikeastaan aina omistanut sen "väärän" konsolin. Tähän peli joukkioon kuuluukin niin Ocarina, Majora kuin Wind Wakerkin, joten alkaa ollakin jo korkea aika saada ylipäätänsä kotikonsolille ilmestyvä Zelda omistukseen. Sentään tässä on kuitenkin se hyvä puoli, että nyt en ainakaan ole todellakaan kypsynyt Zeldoihin, vaan ne tosiaan maittavat ja hyvin. Toki muun muuassa Wind Waker on kuitenkin pakko saada jostain joskus.

Mutta kuten jo sanoin on peliä pelattu nyt 11 tuntia ja hauskaa on ollut. Se pelottavin asia eli kontrollit ovat toimineet kiitettävän mallikkaasti, mitä nyt itselläni on välillä outoja hankaluuksia tehdä Shield Attack. Seikkailun ja kevyen toiminnan tasapaino on myös hienossa kuosissa ja oikeastaan ainut asia, joka tällä hetkellä kaivelee on puzzlejen helppous. Tiedän kyllä, että olen vielä pelin alkumetreillä, mutta vielä kertaakan en ole päätäni joutunut vaivaamaan sitten yhtään, vaikka olen kuinka moista odottanut. Myöskään pomotaisteluissa ei kauheasti joudu miettimään tekojaan.

Mutta paha sinänsä valittaa, kun hauskaa on kerta oikeasti ollut ja varmasti myös tulee olemaan kun tavaroiden määrä kasvaa ja puzzlet ja viholliset muuttuvat kinkkisemmiksi. Pintaahan tässä on vain raapaistu...tai ainakin toivon niin.

Jälleen on yksi peli on saatu ainakin osittain koettua. The World Ends with Youn lopputekstit pärähtivät nimittäin eilen yöllä DS:n näytöille 29 tunnin sekä pienten ongelmien jälkeen. Olin jo pari päivää aiemmin päässyt pelin loppuun asti, mutta tuolloin viimeisestä taistelusta ei oikein meinannut tulla yhtikäs mitään, sillä olin aliarvoinut "lopparin" pahasti. Olin tähän asti pelannut peliä pelkästään ollessani yksi levelinen, joten viimeisen taisteluunkin lähdettiin samalla asenteella. Kuitenkin TWEWY päätti tehdä lopulta sen ainoan hypyn vaikeustasonsa osalta ja heitti ruudulle älyttömän määrän iskuja väisteltäväksi, joista osa teki vielä oikeasti pahaa jälkeä. Kolme pitkää yritystä siinä tulikin kokeiltua kunnes hermot menivät. Samalla on kuitenkin kiitettävä siitä, että viimeisestä taistelusta on tehty oikeasti haastava niin kuin oikeastaan aina pitäisi ollakin.

Hetken rentoutumistauon jälkeen oli kuitenkin pakko lopulta yrittää uudelleen, onhan kyseessä sentään todella kova peli. Nyt kun vielä viimein oli tiedossa mitä tuleman pitää, hoidin valmistelut paremmin. Leveli tulikin heitettyä omaan maksimiini (72) ja pinssien kanssa piti myös hieman säädellä. Jälkimmäinen ratkaisu osoittautuikin kannattavaksi, sillä yhden pinssin avulla löysinkin jopa taktiikan, jolla bossi olisi kaatunut kevyesti reilusti huonommillakin leveleillä. Nyt homma olikin sitäkin helpompaa eikä aikaakaan kun peli jo onnitteli läpäisystä.

Hienoin juttuhan tässä on kuitenkin se, ettei pelaaminen todellakaan lopu vielä vaan käyttöön avautui mahdollisuus pelata haluamansa päivät uudelleen samalla metsästäen niin bonusitemeitä kuin Secret Reportteja, joista yhden olen peräti jo hommannut. Loistavaa, että lisää halajaville on vielä jotain uutta tarjolla ja vieläpä paljon.

Tällä kertaa napsahti kuin napsahtikin este, eli en ole jäämässä yöksi.

Olisikohan mahdollista saada etusivulle (ja miks ei myös ihan blogit-osioon) jonkinlainen ilmoitus siitä, kun blogi on saanut uuden kommentin? Jotenkin nyt on hieman ankea fiilis kurkkia eri blogeja vähän väliä uusia kommentteja etsien.

Huomenna ihmiset kanavaksi MTV3 kellon näyttäessä illalla yhdeksän, sillä tuolloin Band of Brothersin, Dexterin ja PASILAn kanssa maailman parhaan sarjan tittelistä taisteleva House M.D jatkuu kolmannen tuotantokauden muodossa!

Ja kylläpä tätä sai odottaa! Vaikka vielä viime maanantaihin asti nähtiinkin pienenä helpotuksena sarjan ensimmäisestä kaudesta uusintoja, on odotus silti ollut valtaisa johtuen toisen kauden päätösjakson ollessa yhtä mindfuckia. Ja tottahan toki uusia jaksoja nyt muutenkin kaipaa.

Vielä kun kestäisi yli 24 tuntia.

Eka on mukavan simppeli, mutta muutkin maittavat hyvin. Eipä se ulkoasu nyt niin tärkeää ole vaan se että pääsee suorastaan osoittamaan maailmalle olevansa yksi Pelaajalautaa käyttävistä ihmisistä 

ja .fi pienellä perässä kyllä voisi olla hyvä

Jälleen kerran on kuitenkin pakko valittaa pelin pituudesta, minkä johdosta samoja kohtia saa takoa ja takoa jos pokaaleja haalia tahtoo. Äskenkin pelattuani 40 minuuttia sain huomata, että pelistä onkin läpäisty jo 20%, kun taas pokaaleja on vain 4. Kaikkia ei siis varmastikaan tule ihan heti kerättyä, sillä toisella läpipeluukerralla peli-ilo ja -into voi laskea pahasti, jolloin ei tietenkään ole mitään järkeä pelata. No ainakin jää puuhaa joskus tulevaisuuteen.

Millä vaikeustasolla pelaat? Meinaan kun noilla vaikeammilla tasoilla kuolee salettiin pariin kertaan niin tulee pelattua joitakin kohtia uudestaan :D. Aloitin itsekin toissapäivänä tämän pelin alusta Hard-vaikeustasolla noiden trophyjen takia. Ajattelin että jos Hardin jälkeen vielä on jotain saamatta niin voisi vielä kertaalleen pelata Crushingilla läpi kun saa sen unlockattua. On tolla Hardillakin tullut jo yksi kohta (viemäreissä se iso huone joka on täynnä pylväitä) jossa kuolin varmaan viisi kertaa kun Natea ammuttiin joka suunnasta. Odotan kauhulla niitä vesiskootterikohtauksia.

Hardilla menen ja sillä peli on myös aiemmin läpäistykin, joten kokemusta vihujen puuhista on jo, vaikkakin ainut ero normaliin on mielestäni ollut oikeastaan vain heikompi kestävyys. Mutta kun kentät ja niiden hyvät suojapaikat ovat hanskassa sekä tietää vihollisten sijainin suurinpiirtein niin ei tämän kanssa kyllä kauaa ehdi nokka tuhista. Toivoa siis sopii, että pokaalien keruussa riittää intoa vielä vähän pidemmän aikaa.

Onko nyt kenellä tarvetta jäädä yöksi?

No asia on käynyt mielessä, sillä yöksi jäädessä ei ainakaan tule kiire kotiin Mitään en kuitenkaan vielä uskalla sanoa ja toki annan kauempaa tuleville mahdollisuuden viedä paikat ensin.

Koska muuten kaipaisit varmistusta?

Jos jollekin ei ole vielä tullut vastaan tieto, niin Capcom on ilmoittanut lisäävänsä Mega Man 9:än mahdollisuuden pelata peliä NES-ajoilta tuttujen grafiikka glitchien kanssa. Tämä siis tarkoittaa käytännössä sitä, että jos ruudussa pomppii liikaa tavaraa, tulee ruutu välkkymään vanhaan tuttuun tyyliin. Hauska pikkulisä

Uutinen

Uncharted kun viimein sai pokaalituen niin innostus peliin kasvoi jälleen kummasti, vaikkakin pokaalien haaliminen vaatiikin pelin aloittamista täysin alusta. Turha moisesta on kuitenkaan itkeä, sillä nyt on jälleen jotain saavutettavaa, ja kun peliä ei muutenkaan ole vähään aikaan pelannut niin on hyvä aloittaa kokonaan puhtaalta pöydältä.

Jälleen kerran on kuitenkin pakko valittaa pelin pituudesta, minkä johdosta samoja kohtia saa takoa ja takoa jos pokaaleja haalia tahtoo. Äskenkin pelattuani 40 minuuttia sain huomata, että pelistä onkin läpäisty jo 20%, kun taas pokaaleja on vain 4. Kaikkia ei siis varmastikaan tule ihan heti kerättyä, sillä toisella läpipeluukerralla peli-ilo ja -into voi laskea pahasti, jolloin ei tietenkään ole mitään järkeä pelata. No ainakin jää puuhaa joskus tulevaisuuteen.

Toki myös jonkin aikaa sitten ostamani The World Ends With You on ollut kovassa käytössä ja "loppukin" alkaa häämöttämään. Noin 22 pelitunnin ajan eniten ehkä olen grindaillut niin hahmo(j)a kuin pinssejäkin, mutta nyt viimein ajattelin lähes juosta tarinaa eteenpäin, jotta pääsisin lopulta itse pelin bonuksiin käsiksi. Itse salaisten raporttien sisältö ei niinkään ainakaan vielä kuitenkaan innosta, mutta jotenkin se saavuttamisen tunne erinäisten tavoitteiden kautta kuulostaa minusta vetävältä. Ei myöskään sovi unohtaa, että raportteja metsästäessä pelaamiseen tulee hieman enempi vapautta kuin mitä nyt on. Kuulostaa siis lupaavalta

Y so srs?

Ehkäpä paras heti Epin ja FP:n jälkeen, mutta niissä oli sentään se oma kosketus 

Kun sitä miesvajausta ilmeisesti on niin pakko asialle on jotain tehdä  Mukana siis.

EDIT: Ja mitään baarejahan ei tueta