Onkos Loordi/Lohari/mikälie tulossa Jyväskylästä tuonne kahdeksitoista? Jos näin, niin VR näyttää tuolle parhaimmaksi vaihtoehdoksi Helsingin päässä lähijuna U:ta, joka lähtee Pasilasta 11:43 ja on Espoossa 12:03. Miltä tuo kuulostaisi muille?
Ennakkotilaukset ovat yliarvostettuja tuppaan sanomaan ja sanon jälleen. Tänään heti kymmeneltä VPD:hen ja siellä oli hyllytolkulla MGS:ää. Vielä kun kanta-asiakas kortti oli täynnä leimoja, niin hintaa reissulle tuli mukavat 44.90.
Mutta kyllä tästä olisi kevyesti voinut maksaa sen täyden hinnan. Peliä takana päälle viisi tuntia ja hauskaa on ollut, vaikkakin yhdessä vaiheessa alkoi peräti hieman nakertaa kohdat, joissa hiivittiin kesken alueella olevan taistelun. Yksinkertaisesti läpi pääseminen on liian helppoa, joten "haasteen" vuoksi olen auttanut paikallisia sotimisessa. Aluksi se olikin ihan siistiä, mutta lopulta taisteluita tuntui olevan vähän liiankin tiuhaan, ja varsinainen hiiviskely jäi altavastaajaksi. Toivottavasti tämä muuttuu pelin edestessä.
Se hiipiminen onkin ollut pelin ehdottomasti parasta antia. Etenemismahdollisuuksia on kiva määrä ja OctoCamolla on kumman hauskaa leikkiä. Kaikenlaisen krääsän etsiminenkin maittaa kummasti, mutta yksi juttukin tässä hieman on haitannut ja se on helppous. Pari kertaa olen hälyytyksen tyhmyyttäni aikaan saanut, mutta siinä se. Vartijat voi kiertää helposti useimmiten, mutta jos näin ei jostain kumman syystä ole mahdollista, löytyy muita keinoja vaikka millä mitalla.
Mutta mitä tässä turhia jaarittelemaan. Pitäisi varmaan vielä pelailla.
Onkos kukaan muuten katsellut lauantaina kulkevia junia Pasilastahan oli joku porukka Espooseen lähdössä, niin olisi kiva kuulla vähän mihin aikaan matkaan pitäisi alkaa valmistua. Pyrin tällä kysymyksellä myös varmistamaan ettei käy vähän vastaavaa kuin Kabanossille
Oletko menettänyt loistosarja Dexterin täysin? Olisko peräti kiinnostusta tätä kehuja kerännyttä sarjaa kohtaan? No sitten äkkiä kanavaksi Nelonen, sillä kyseinen kanava näyttää sarjan ensimmäisen kauden uusintana alkaen...NYT!
Ja pakkohan se on sanoa, että laimealta tuntuu. Onhan tuollaiset jonkinsortin yksinoikeuskatsaukset kyllä hieno juttu, varsinkin jos katsauksessa on kiintoisa peli, mutta ei tuo siltikään oikein jaksa iskeä. Onneksi sentään kehittäjät ovat keksineet kaikenlaiset lisäedut jaksojen tilaajille, sillä en missään nimessä lähtisi maksamaan noin 30 dollaria vuodessa pelkästä tällaisesta. Nyt se on sentään harkinnan arvoinen.
Paremman puutteessa on ollut jälleen aika latailla demoja kun on kerta pari mielenkiintoista ilmaantunut jenkkien PS Storeen.
Echronome
Jo heti ensikertaa kuullessani pelistä, tiesin etten tule jaksamaan tätä kauaa. Demohan sen todistikin, sillä kyllästyminen iski jo ennen kuin jokainen kenttä oli edes läpäisty.
Ideahan pelissä on jälleen erikoinen ja omaperäinen, mikä onkin myös syy siihen, ettei tämän parissa tulla kauaa viihtymään. Toki rotkojen kadottaminen piilottamalla ne seinän taakse on ideana ihan jännä, mutta eipä sekään tunnu hienolta sen ensimmäisen kerran jälkeen. Sen sijaan hyppyjen ja pudotusten kanssa säätäminen on yhtä helvettiä jo aivan alusta asti. Yksinkertaisena ihmisenä en todellakaan veny ajattelemaan niinkään moniuloitteisesti kuin peli vaatisi. Putoamiset tasanteelta toiselle menevät vielä hetken mietinnällä ja yrittämisellä, mutta hyppääminen on silkasta tuurista kiinni.
Muuta itkettävääkin toki löytyy. Hahmon kulkeminen tasan tarkkaan sinne minne nenä osoittaa, ellei vastaan tule seinää tai vastaavaa, jäi hieman kaivelemaan. Sinällään homma on ihan ymmärrettävää ja ok, mutta nakertaa jos hitautensa ja huonon arviointikykynsä takia joutuu vääntämään yhtä kohtaa uudelleen ja uudelleen, kun heppu alkaakin kävelemään siihen väärään suuntaan vaikean hypyn jälkeen.
Jopa äänimaailmasta on valitettava. Musiikki on odotetusti rauhaisaa pimputusta, mikä kuitenkin alkoi itseäni hieman häiritsemään. En nyt tarkoita sitä, että taustalla pitäisi soida jotain hirveätä mättöä, mutta demossa ollut biisi alkoi ottamaan päähän jo siinä noin viiden minuutin testisessiossa. En uskalla edes ajatella jos samaa biisiä saa kuunnella koko pelin ajan.
No, tätä ei ole selvästikään kehitetty minulle.
Sid Meier's Civilization Revolution
En ole tätä aikaisemmin tutustunut yhteenkään Civiin, ja muutenkin genre on kohdallani aika sivulle jäänyttä kamaa. Pakko kyllä silti todeta, että tätähän oli kiva pelata. En varmaankaan ehtinyt tajuta puoliakaan pelin hienouksista, mutta silti barbaarilaumojen teurastus ja kreikkalaisten kiusaaminen oli kumman hauskaa, vaikkakin yksinkertaista puuhaa. Siinä sivussa kun vielä rakenteli kaikenlaista, niin fiilis oli kumman hyvä. Joskus jos halvalla lähtee, niin tämän ostoa voisi tosissaan harkita.
Gamereactorilta pelille napsahti sitten yhdeksän kymmenestä. Kehuja keräsi niin tarina kuin itse pelaaminen ylipäätänsä pitkien välipätkien taas saadessa nuhteita, mutta ei niitäkään nostettu esiin ylitsepääsemättöminä tapauksina. Ei siis suoraan sanottuna mitään uutta, mutta mitäpä muuta tässä pitäisi odottaa.
Vielä kun pysyisi järjissä torstaihin asti.
Joo, saman arvostelun luin itsekin ja yksi kohta jäi itseäni ihmetyttämään: GameReactor antoi pelille graafikasta "ainoastaan" 8/10, ja minä kun pidin sitä valtavan upeana Olenko vain aikaani jäljessä vai eikö MGS4 olekaan kauneimpia pelejä tänä päivänä?
"Värittömyys" ja se, ettei kaikki kiillä voi olla syy tähän.
EDIT: Pakko kyllä sanoa, että jos graffamoottori on täysin sama kuin MGO Betassa, niin ei se graffa nyt niin kauheasti silmiä hivellyt. Noh, pääasia että kaikesta saa selkoa, ja että hahmot näyttävät välipätkissä syötäviltä.
Gamereactorilta pelille napsahti sitten yhdeksän kymmenestä. Kehuja keräsi niin tarina kuin itse pelaaminen ylipäätänsä pitkien välipätkien taas saadessa nuhteita, mutta ei niitäkään nostettu esiin ylitsepääsemättöminä tapauksina. Ei siis suoraan sanottuna mitään uutta, mutta mitäpä muuta tässä pitäisi odottaa.
Yoda ja Vader eivät jääkään ainoiksi vierailioiksi SCIV:ssä, sillä mukana nähdään Force Unleashedin päähenkilö, eli Vaderin oppipoika! Hauska lisä kieltämättä saada joku "normaalimpi" valomiekan heiluttelija.
Seuraavaksi odotetaan sitten Chewbaccan ilmestymista hahmokaartiin, ja että pelin nimi muuttuu Soul Calibur IV: Star Warsiksi.
Pakko sanoa, että Lauta on tähän mennessä ollut ehdottomasti mieluisimpia foorumeita joissa olen ollut. Läppä lentää aina hyvästä huonoon, mutta kertaakaan en ole joutunut kokemaan mitään mitään negatiivista "ei helvetti" -fiilistä, jota tulee muun muuassa Pelaajan boardeilla nykyään vähän liiankin usein vastaan.
Leffa, joka sisältää hämärän päähenkilön ja hallituksen tai vastaavan kieroilua on kuin minulle tehty. Päähenkilö, V, on jo itsessään niin hauskan erikoinen hahmo, mutta vielä kun päälle heitetään synkähkö ja hieman kliseinenkin menneisyys, niin jopa meikäläistä kiinnostaa poliisien yritykset saada V kiinni.
Luulin alkujaan elokuvan olevan hyvinkin toimintapainoitteinen ja alku hieman moista lupailikin. Kuitenkin on sinällään hyvä, että pääpaino on lopulta suurimmaksi osaksi päähenkilön tarinassa, sillä en olisi kuvitellut katsovani leffaa näinkään innoissani jos kyseessä olisi ollut jokin tusinatoiminta. Nyt kuitenkin käteen jäi mielenkiintoinen elokuva hyvällä päähenkilöllä ja siistillä juonella. Ainut asia, mitä jäin harmittamaan oli, että "pääpahis" jäi hieman latteaksi. Onhan se ymmärrettävää, että heppu tahtoo pitää vallastaan kiinni tavalla jos toisella, mutta häneen olisi voitu paneutu hieman enemmän. No nyt ainaki jäi enemmän tilaa V:lle, ja kelpaa sekin.
Olen kaukana jalkapalloasiantuntijasta, mutta kisoja tulee silti vähintään toisella korvalla kuunneltua. Ranskaa kannatetaan kisasta toiseen ja heidän voittoa tässä veikataankin.
Itse ainakin olen nähnyt HD- ja kuvaputkitöllön erona vain sen, että valikot ovat jonkin verran selkeämpiä ja joissain peleissä näkee hieman enemmän. Hyvin siis ainakin itselläni kuvaputkitelkulla pelailu sujui.
Viikosta tuli juuri ikuisuus. Lukaisin läpi juuri Pelaajan arvostelun (viimeistä lausetta myöten ) ja hiljaiseksihan se veti. Olen onnistunut pitämään paljon itseltäni salassa jopa muistakin asioista kuin juonesta, joten arvostelun lukeminen sai tosissaan kuolan valumaan. Tässä on pakko olla vuoden peli, sanoivat GTA-ihkuttajat mitä vain. Tämä kesä menee eeppisissä tunnelmissa.
Niin ja Pelaajan mukana tullut juliste on perhanan siisti. Tulee juuri joidenkin elokuvien vastaavat mieleen.
No Saint voi kyllä hyvin tarjota GTA-pelaajille sitä mitä he jäivät GTAIV:n kohdalla kaipaamaan. Realistisuus ja fiilis uudessa Liberty Cityssä jäivät haittaamaan monia, joten Saint Row voi olla todella kovan luokan pelastus. Vielä kun ihmiset kaipaavat lisää mättöä GTA:n jälkeen, niin tämähän voi myydä hyvin.
Tein jotain historiallista ja ostin levyn sen julkaisupäivänä! Kyseessä on siis Disturbedin Indestructible.
Hintaa huville kertyi 19.95€, mikä nyt levyn kuuntelun jälkeen tuntui kohtuulliselta. Yhteenkään huonoon biisiin en törmännyt, vaan itse asiassa jokainen on tuntunut todella hyvältä. Joitain poikkeamia vanhoihin tuotoksiin löytyy, mutta kyllä tämä silti Disturbedia on. En kadu ostoani.
Leffakesää vietetään tänä vuonna, sillä ideana olisi muun muuassa katsella rästissä olevat leffat sekä tutustua pitkästä aikaa Canal +:n tarjontaan. Nyt kun toista kunnon lomapäivää vietetään, on kolme leffaa takana.
From Dusk till Dawn
Kyseessä on tietyllä tapaa yksi häröimmistä leffoista mitä olen nähnyt, mikä jopa hieman söi katselua iloa. Elokuvahan on jonkin sortin mustalla huumorilla varustettu toimintaleffa, jossa on vieläpä jonkin verran laimeita kauhuelementtejä. Itse huumori upposikin minuun suht koht hyvin ja meininki maittoi, kunnes mukaan heitetään lopulta täysin odottamaton juonenkäänne. Koko leffaa kyseinen kohta ei pilannut, itse asiassa joidenkin mielestä koko käänne saattoi piristää leffaa entisestään, mutta itse hieman jopa petyin. Leffan alku antaa yksinkertaisesti ymmärtää jotain aivan muuta, ja minä peräti pidin leffan alusta. No aina ei voi voittaa.
Leffan pituudesta on pakko kyllä antaa kiitosta. Puolitoista tuntia on juuri sopiva pituus tällaiselle aivojennollaus viihteelle. Jos siis moisen taidon omaa rennon asenteen lisäksi, niin voin peräti suositella tätä teosta muidenkin katseltavaksi.
From Dusk till Dawn II: Texas Blood Money
Ennakkoluulot olivat tätä leffaa kohtaan kovat eikä syyttä. Se on jatkoa elokuvalle, josta on oikeastaan todella paha lähteä juonta jatkamaan. Mitä siis tehdään? Otetaan läjä uusia hahmoja ja muistetaan edellistä osaa vain yhdellä lauseella!
Jo Quentin Tarantinon sekä George Clooneyn poissaolo tuntui ylitsepääsemättömältä viimeistään siinä vaiheessa kun uusi pääosassa heiluva joukkio on esitelty. Yksikään hahmoista ei ole kiinnostava, oikeastaan jokainen on täysi klisee aina pakollisesta kovis lihaskimpusta jokaisen syrjimään luuseriin. Vielä kun elokuvassa pääpaino on loppujen lopuksi selviytymisellä, on jossain menty metsään.
Huumoripuoli elokuvasta katosi täysin hahmojen myötä. Muutama laimea vitsi löytyy toki, mutta niistä yksikään ei oikeastaan edes hymyilyttänyt. Voi kylläkin olla, ettei leffaa ole aivan minulle tarkoitettu, sillä en onnistu millään nähdä hauskuutta siinäkään, että puolet ajasta taustalla kuuluu pornoleffasta tuleva naisen voihkina.
Kyseessä on siis yksinkertaisesti huono elokuva meikäläisen makuun, mikä saakin pelkäämään kolmannen osan laatua entisestään. Sekin pitäisi vilkaista joskus...joskus... joskus........
Jackie Brown
Tarantinon leffat maittavat minulle suurimmaksi osaksi. Kill Billit, Reservoir Dogs sekä Pulp Fiction olivat oikeasti hyviä, joten Jackieltä odotin vähintään jonkin verran viihdyttävyyttä. Kuitenkin kyseinen leffa oli tähän astisista tylsin, muttei kuitenkaan toivoton tapaus. Elokuva vaati hieman keskittymistä, jonka kanssa minulla on välillä ongelmia, mutta pysyin silti suhteellisen hyvin kärryillä. Siltikin suuri osa leffasta oli aika tylsää katseltavaa ja tositoimiin päästiinkin hieman yli puolenvälin jälkeen.
Osa hieman laimeasta mausta leffaa kohtaan saattoi syntyä siitä, että olen katsonut todella paljon toimintaleffoja viimeaikoina, ja tätä genreähän Jackie Brown ei edusta. Suuri osa ajasta käytetään suunnitteluihin ja kieroiluihin, ja kun itse pääasiaan päästään, niin aseet eivät laula kuin hyvin harvoissa tilanteissa. Hahmot ovat hyvinkin tärkeässä osassa ja dialogia löytyy paljon niin tärkeää kuin turhaakin tavaraa, mitkä kuitenkin antavat jonkinsortin tietoa eri henkiöistä. Myös hahmojen erilaisuus tuo hieman vetoa leffaan.
Surkeasta leffasta ei siis ole kyse, mutta tyydyn mieluiten muihin Tarantinon tuotoksiin.
Tämä taisi tapahtua joskus kolmannen tai neljännen luokan aikoihin:
Olin pyöräilemässä mäkeä alas. Mäki ei ollut kovinkaan jyrkkä, mutta tarpeeksi pitkä, että siinä sai aika kovat vauhdit. Siinä jossain puolivälissä mieleen juolahti nokkela idea, että pikku-sleepyhän tökkäisee jalkansa pyörän pinnojen väliin. En tiedä mitä ihmettä tuolla olin ajatellut saavuttaa, mutta täysin tietoisesti pistin oikean jalkani pyörän pinnojen väliin ja sitten lennettiin. En ihan liian nopeaa onneksi mennyt ja kengätkin taisivat olla aika jämerät, koska ihan parilla naarmuilla selvisin, mutta ei ollut jälkeenpäin mikään kovin älykäs olo.
Yhdelle entiselle tuttavalle kävi suurinpiirtein samalla lailla, tosin muisti lähti lentoreissun jälkeen hetkellisesti.
Pakko sanoa, että olen helpolla elämässä päässyt. Ruhjeista kovin on ollut reisiluunmurtuma ja polven sijoilta lähteminen pari vuotta sitten futiksen peluussa, mutta se ei kyllä mikään kauhistuttava kokemus sinällään ollut. Pikemminkin nolo, vaikkakin sijoiltaan lähtenyt jalka ei ole kaunis näky luiden sojottaessa "hauskan" näköisesti No sainpa muistoksi 4 arpea kiitos leikkauksen ja jalkoihin laitettujen titaanipuikkojen, joiden pois vetäminen on ollut elämäni epämukavampia kokemuksia.
Mutta jos siihen kauhistuttavimpaan mennään, niin se tapahtui eräällä pyöräreissulla. Pyöräilin erään joenrannan vieressä menevää hiukkatietä suhteellisen kovaa, kunnes vastaan tuli huomaamatta noin kymmenen sentin syvyinen kuoppa. Tietenkin siihen tuli ajettua ja tuloksena oli tangon yli lento aivan joen viereen. Pyöräkin rysähti päälleni. Sen verran nopeasti kaikki tapahtui, että makailin maassa varmaan minuutin verran, kunnes lopulta pääsin jatkamaan matkaa.
Onneksi itselläni nuo ajat ovat jo ohi. Oli se hieno kesä kun Xbox Liven sain ja vielä aamuseiskalta pelailin Halo 2:ta silmät punaisena, kun saman sävyinen äiti tulee raivoamaan, että täällä sitä vielä pelataan kun minä jo lähden töihin! Tuon jälkeen opin, että menen "nukkumaan" kun kuulen äidin heräävän ja jatkoin pelailua kun auto lähtee pihasta. Vuosi tuosta eteenpäin ja pelattiin jo GRAW:ia Xbox 360:lla ja nyt huudot vaihtuivat kehoituksiksi. Tosin silloin en maannut koko ajan sisällä, päivät biitsillä ja yöt pelattiin.
No jos tuo yö-juttu onnistuisi edes niin olisin iloinen. Jostain kumman syystä äitini herää öisin noin tunnin välein, ja tietenkin ensimmäinen asia on mitä hän tekee on tarkistaminen etten pelaa/ole koneella. Jostain syystä myös kello yhtä enemmän valvominen on kauhea tabu Hyvää kesää vaan kaikille...
Huushollin johtajahenkilöllä (äidillä) tuntuu olevan jatkuvasti jotain pelaamista ja koneella oloani vastaan. Onhan se ymmärrettävää, että arkena on jonkin sortin rajat, mutta rasittaa kuinka lomallakin saa kuulla ainaista valitusta, eikä edes syystä.
Päätin tänään aivan tarkoituksella pitää suuremman osan päivästä koneettomana ja niin etten pelaisi, jotta saisin illan olla rauhassa. Katsoinkin erään surkean leffan (From Dust till Dawn II), pyyhin peräti pölyt ja vetäisin parin tunnin pyörälenkin. Lopulta päästyäni koneelle ja oltunia tässä muutaman tunnin sain kuulla jälleen sitä ainaista valitusta. Rasittavaa. En voi ymmärrä miksi en voi viettää kesälomaa niin, että minä viihdyn, varsinkin kun olen juuri raatanut lukuvuoden verran koulussa, ja saanut vieläpä hyviä numeroita. En ajatellut viettää kauan odottamaani lomaa kattoa tuijottamalla. Ryyppääminenkään ei harrastuksiin ole koskaan kuulunutkaan. Saapa nähdä tuleeko MGS4:nkään peluusta mitään, varsinkin jos ne 90 minsan pätkät ilmestyvät juuri väärään väliin.
eihän peleissä noi välivideot ole koskaan edes mielenkiintosia.
Saan jälleen kokea olevani erilainen
Joissain peleissä välipätkät ovat kyllä täyttä puutaheinää, mutta on silti olemassa niitä pelejä, joiden välipätkiä oikeasti jopa odottaa. Näitä omalla kohdallani edustaa juuri MGS, RPG:t ja sitten muutama random teos, joissa tarina oikeasti kiinnostaa, vaikka naapurin pentti haukkuisi sen maan rakoon.
Vai oliko tämä kaikki vain sarkasmia
Itse kuulun kuitenkin näihin ennakkoluuloisiin paskoihin, enkä voi tunteelleni mitään, että 90 minuuttia tuntuu pelissä yksinkertaisesti vain pitkältä. Tietenkään en voi tietää millaista sisältöä moisessa pätkässä on, sehän voi olla vaikkapa historiallisen eeppistä tavaraa, mikä ei unohdu edes kuukauden ryyppyputken jälkeenkään. Kuitenkin kaikki uudehkot vedot pelottavat.
Sinusta ei oikein aina tiedä, joten vastaan kahdella tavalla. Jos todella tarkoitit tuota, niin: Hyvin sanottu. Mutta jos tuo oli vain sarkasmia: No, nyt puhutaan niinkin pienestä jutusta kuin MGS:n juonesta. Jos siitä ja Kojiman tarinankerronnasta ei pidä, niin ei todellakaan ole oikea fani.
Taas tuo naurettava sirkus alkaa. Katsotaanko montako sivua hurmoksellista paasausta tällä kertaa saadaan aikaan, vai lopetetaanko tämä ihan suosiolla heti alkuunsa?
Kuka täällä mitään on aloittamassa? Toki MGS:stä voi nauttia, vaikkei juonesta välittäisikään, mutta parhaiten tämä tietenkin maittaa niille, jotka juonesta tosissaankin pitävät.
Vai missasinko tapani mukaan pointin ?
Juu ja älkää pelätkö, en lähde kinasteluihin. Olen huono niissä.
Näytä kirjoitukset
Pasilastahan oli joku porukka Espooseen lähdössä, niin olisi kiva kuulla vähän mihin aikaan matkaan pitäisi alkaa valmistua. Pyrin tällä kysymyksellä myös varmistamaan ettei käy vähän vastaavaa kuin Kabanossille 
