Tänään lähden teatteriin! Sivystystaso +100

Sama mut tulin sinfoniakonsertista. Ehkä parhia ikinä. Ihmiset oli rentoja, kapellimestari Olari Elts taas hassun eksentrinen, kuten ne yleensä tuppaavat olemaan ja soittajat soittivat ihan virheettömästi, kauniisti, tunteikkaasti ja Karen Wierzba, sopraano... jälleen täytyy ihmetellä miten pääsee niin taivaallisiin korkeuksiin niin puhtaasti.

Väliajalla juotiin kahvia ja koska kahvipöydät täyttyivät eri seurueista, täytyi sitä sitten itse kysyä, että voiko tähän istua. Siitähän se sitten lähti, turistiin erään vähän vanhemman miehen kanssa klassisen musiikin ajattomuudesta ja muista ajattomista aiheista kunnes hänen seurueensa naiset istuivat pöytään ja aloittivat tyypillisen kälättämisensä. Olisi ollut kiva puhua enemmänkin, mutta ehkä ensi viikolla sitten. Ja täyttä kun oli, eräs nuori äiti kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa kysäisi, että voivatko he liittyä jylhään yksinäisyyteeni. Ja sitten taas juteltiin.

Oli rentoa, kenelle tahansa saattoi puhua ja kaikki melko varmasti juttelivat takaisin. Ja vanhempia ihmisiä usein tuppaa kiinnostamaan, että miten tällainen nuori ihminen päätyy klassisen musiikin konserttiin, joten on siinä ainakin puheenaihe mistä aloittaa.

[työkokemus]

Avaudun vielä hituc.

Quote tuolta Haaga-helian journalismin koulutusohjelman hakuoppaasta: "Opiskelijavalintaan vaikuttavat koulumenestys, ensimmäinen hakutoive, valintakoe ja työkokemus."

Äsken tuli kirje postilaatikkoon, jossa kerrottiin, että eivät riittäneet pisteet valintakoekutsuun. Minua sitten vähän halutti tietää omat pisteeni ja pisteraja, koska niitä ei kirjeessä mainittu, joten soitin sinne. Naikkonen sanoi pisterajan ja minua ihmetytti, koska mielestäni olin saanut juuri sen verran pisteitä. Varsinaisena pommina tuli sitten se kun nainen sanoi, ettei työkokemusta huomioida tässä haussa.

Jaa. Kyllä se aika moneen kertaan tuolla hakuoppaassa kerrotaan, että työkokemuksesta saa sen viisi pistettä, mutta ei kai sitten. Varmaan tarkoituksena on vaan totuttaa opiskelijat heti tällaiseen journalistisen vittumaiseen kierouteen.

Sekin yllätti, että tämä kaverini joka kutsun sai, sai pisteen alle tämän pisterajan.

[E] Niin, vai otetaanko työkokemus huomioon vasta sitten, kun on aika ynnäillä valintakoepisteet, aiempi koulumenestys ja muut? Siis vasta ihan lopussa?

[E2] Joo, näin näkyy olevan. Eipä mitään.

Harkitsin itsekin tulevani sinne valokuvailemaan, ihan siis välivuotta viettämään, mutta taidan nytkyllä keksiä jotain muuta. Toisin sanoen varmaan ensi kevät ja kesä menee taas jälleen kerran ASFALTTIHOMMISSA, O RANKKOI RÖITÄ, HYVIÄ.

Voi vittu, joka kesä olen sanonut asfalttiasemalla ollessani, että "tää on vika kerta täällä" mutta kas vain, ensi kesä olisikin jo viides.

Tyttöystävä menee Skiexpoille ja koska olen ihan laittamattakin tossun alla, niin olen myös tulossa näille suunnille. Toivottavasti pystyn jossakin välissä eksyttämään naiseni ja karkaamaan tänne miesten puolelle, vaikka sitten Eemelin selän taakse piileksimään jos tilanne näyttää ihan toivottomalta. En kylläkään tiedä mitä näissä pirskeissä tällä kertaa tapahtuu tai mitä siellä yleensäkään on esillä, mutta ehkä se on hauskempi niin. Jää pieni mahdollisuus yllätyksille.

Lähinnä kuitenkin keskityn promoamaan itseäni ja toivon että näiltä messuilta aukeaa ura alusvaatemalliksi.

[Castlevania]

F-Zero
Castlevania

F-Zeroista ei paljoa kokemusta ole, vaikka X löytyykin ja on huikea, mutta Castevaniassa on niin paljon enemmän kunnioitettavaa.

Oddworld
The King of Fighters

Nerokas, hieno, kiero ja omaperäinen. Hyviä muistoja. Eikä mikään peli missä voi piereskellä voi olla huono.

Metal Slug
Halo

Todella vaikea valinta, mutta Halo vaan on ollut alusta asti melko täydellinen konsoli-FPS.

FIFA
Grand Theft Auto

GTA:t 1 ja 2 ovat niitä itselle rakkaimpia lapsuusmuistopelejä, mutta 3D seuraajistaan en ole koskaan pitänyt niin paljoa. Yrittävät olla kaikkea olematta mitään kokonaista. FIFA sen sijaan ei ole koskaan pettänyt.

Pokémon
Mario Kart

Jälleen vaikea, mutta lapsuusmuistojen takia Pokémon. Vaikka ei minulla koskaan GBC:ia ollut, mutta kavereilla oli.

Resident Evil
God of War

RE 1 oli aikoinaan pelottavinta paskaa ikinä, sama kakkonen, mutta nelosesta en ikinä oppinut pitämään, vaikka ampuilu tyydyttävää olikin. GoW:t vaan toimivat ja pelaaminen on alusta loppuun hauskaa.

Call of Duty
Gran Turismo

Lapsuusmuistot heitetään Gran Turismon kohdalla helvettiin, koska nyt rinnalla taistelee ensimmäinen CoD ja sen lisäri. Parhaat moninpelikokemukset ikinä. Myöhemmätkin pelit toki hyviä.

Gradius
Fallout

Fallout 3 on hieno peli, enkä aikasempia ole edes pelannut. Siispä nyt ääni menee huikeelle, ikiklassikkosarjalle. Ensimmäiset osat alkavat olla vähän vanhentuneita, mutta kolmonen on jo ihan täysin pelattava. Ja nautittava.

Mega Man
Final Fantasy

En tykkää japsiropelluksista.

Metroid
Street Fighter

Tunnelmaltaan huikea.

Civilization
Super Mario

Super Mario.

Heroes of Might & Magic
Zelda

Seikkaillessa tuntuu että nyt seikkaillaan.

Devil May Cry
Metal Gear Solid

Semitiukka tämäkin, mutta tykkään meditoinnista, joten hiippailu sopii minulle paremmin. Ja kaikista osista on jäänyt mieleen jotakin unohtumatonta.

God of War
Devil May Cry
Gradius

Menin junalla Kouvolasta Tampereelle. Ja takaisin. Mitään surullista ei tapahtunut. Viinaa juotiin ja vieraita naisia kourittiin.

Uskomattomia tapahtui.

Viime vuoden Wanhojen tanssien aikaan unohdin DS:ni junaan. Näin oletin, koska kotona joka paikan pengottuani ei kyseistä aparaattia löytynyt mistään ja olen muutenkin unohtanut junaan muutamat nahkahanskat sun muuta, joten se tuntui hyvin todennäköiseltä. Hämmästyin itsekin kuinka antimateriaalinen kaveri olen (kaikesta materian määrästä huolimatta) sillä ei harmittanut yhtään - se vain unohtui ja that's it.

No tänään aamulla oli lähdettävä hautajaisiin ja tietenkin kaivaa kaapista vähän hienompaa kenkää jalkaan. Otin sitten kaapista kaikki mustat nahkakengät ulos ja mittailin, mitkä niistä olisivat tänä päivänä sopivimmat ja kuinka ollakaan, yhdestä juhlakengästä löytyi yhä kiiltävä NDS sisältä, R4-kortti edelleen paikallaan, mutta akku lopussa. Ihan hyvä etten tämän puolentoista vuoden etsikkoajan aikanakaan luopunut periaattestani olla myymättä pelejä, joten kaikki on taas ennallaan.

Kaikki on taas kivaa.

Täytyy kyllä sanoa, että urautuminen ei kiinnosta yhtään, työnteko muutenkaan. Haluan vain opiskella, niin jännältä kuin se kuulostaakin.
Opiskella ensin yhtä ja jos ei ammattina kiinnosta, niin sitten opiskelee toista. Ja sen takia haluaisin paljon mielummin yliopistoon (jonne olen kaksi kertaa hakenut ja myös feilannut). Esimerkiksi kirjallisuustieteitä kun yliopistossa opiskelee, niin eihän sieltä todellakaan suoraan töihin pääse, mutta saapahan opiskella.

Kaverini sai tänään aamulla yhdeksän maissa mailiinsa pääsykoekutsun Haaga-Heliaan, journalismin ko:hon, jonne itsekin hain ja odotin nyt vittu vähintään kutsun saavani. Maksimipistemäärä yhteensä on sata ja minulla sentään 59 on kasassa jo ennen pääsykoetta. Kaverillani oli suunnilleen saman verran. Pienen viiveen kutsun lähettämisessä ymmärtää, mutta ei tämä enää kyllä viiveeltä tunnu.

Niin ja enitenhän tässä ehkä korpeaa, kyrpii, kyrsii ja vituttaa se, että äidinkielen L:llä ei taida tehdä käytännössä mitään, varsinkin kun se asetetaan sen rinnalle minne kaikkialle pitkän matikan L:llä (ja E:llä?) pääsee suoraan. Se ainut kerta kerta kun jossakin koulujutussa yritin ja tähtäsin korkealle, äikän YO-koe - Wasted.

Mutta sentään voin hyvällä omatunnolla katkeroitua elämälle, lakaista pihoja vittua huutaen ja lapsia päähän potkien, nukahtaa umpikännissä ja aamulla herätä taas uuteen paskaan päivään.

[E] Mutta tosiaan huomenna on viimeinen päivä jolloin tulosten pitäisi saapua, joten kaipa tässä toivoa vielä on.

Noniin. Kyselyn tarkoituksena on selvittää mikäli NeoGAFin takia yleinen postailu laudalle (ja IMO muuallekin internettiin) on vähentynyt, sanoisin, kummasti, koska ainakin näen sen syynä miksi oma postailuni tänne on vähentynyt. Tai sitten meistä on vain tullut vanhoja, mikä onkin ihan mahdollista. Tuntuu jännältä ajatella, että siitä on varmaankin kuusi vuotta kun ensimmäiselle pelifoorumille rekisteröityi ja alkoi jakelemaan totuuksia.

Itselle tuli ennen gaffia selatessa sellaisia ajatuksia päähäni, että "hyvä triidi, vois postailla laudalle" mutta ei ikinä tullut samaista triidiä tehtyä. Nykyään sitä ei edes ajattele tekevänsä mitään laudan hyväksi, koska tuntuu, että kaikki tapahtuu gaffissa. Kaikki tarpeellinen.

Sitten luin sitä triidiä jossa ihmeteltiin, että käyvätkö pojat tosiaankin koulussa alasti suihkussa?! Vastaukset olivat hämmentäviä, eikä siinä voinut muuta kuin todeta, että munanlutkuttajia koko sakki. En millään osannut kuvitella, että pelifoorumi olisi täynnä kikkeliään häpeileviä nörttejä ja sen verran miehekäs mies olen, että joudun harkitsemaan jatkanko suhdettani gaffin kanssa.

Uusia riidejä tänne ja let's revive this shit, bitches.

[E] Pyynnöstä panin kolmannen vaihtoehdon, vaikka oli sen poisjättämiseen alunperin jokin syykin. Paitsi että olen miehekäs, olen myös heikko.

Super Meat Boy tuli ostettua myös XBLA:sta. Loistavaa tasohyppelyä tiukoilla kontrolleilla. Pelissä on myös hauskoja viitteitä vanhoihin klassikkopeleihin. Loistavaa ajanvietettä pienissä erissä. Onko tätä kukaan muu hommannut? Voisi olla nasta vertailla kenttien läpivetoaikoja.

Poistin myös tämän tekeleen. Ehkä päällimmäisinä fiiliksinä voisi sanoa, että on helpompi kuin odotin. Tosin odotinkin jotain I Wanna Be The Guyn tyyppistä vitullisen epäreilua ahterinraiskausta, joten siihen nähden SMB on vaikeudestaan huolimatta aina reilu. Kyse on silkasta taidosta ja lihakimpaleen fysiikan täydellisestä tuntemisesta, eikä niinkään kenttien ulkoamuistamisesta. Neljännen maailman puolessavälissä mennään, ehkä ole vielä purrut tattia irti, tai lyönyt seinään reikää. Monet pelit vituttavat paljon enemmän. :|

Vaikka Sennheiserin HD-555:t ovatkin erinomaiset kuulokkeet, saa niistä vieläkin paremmat mitä yksinkertaisimman modauksen avulla.

http://www.youtube.com/watch?v=PvQ8PzBrHXE

Tein tuon juuri äsken ja ääni parani, se vahvistettakoon. Ei tosin ehkä ihan hirveästi, mutta saundi on ainakin ilmavampi, "kolmiulotteisempi" ja tasapainoisempi. Tilaa siis on selkeästi enemmän ja äänet tuntuvat jotenkin kevyemmiltä. Jos löytyy kyseiset kuulokkeet, niin suosittelen ottamaan meisselin käteen ja repäisemään ne vaahtomuovit sieltä pihalle. Ja jos ei miellytä, niin kaipa ne saa takaisinkin liimattua.

Vilkaistaan sääntöjä.

1. Mieti viestisi kunnolla. Älä kirjoita pelkkää ”Olen samaa mieltä” tai jotain muuta yhtä mielenkiinnotonta. Tämä on erityisen tärkeää ”Mitä peliä pelasit viimeksi?” –tyylisissä aiheissa. ”Haloa. Livessä.” on harvinaisen huono vastaus. Enemmän kerrontaa.

Vaikka kaikki ovatkin varmasti täpinöissään uudesta vormulasta, niin aletaanpa taas puhua asiaa.

T: Terminaattori

Jos penkereen puolella on yksi kivi, joka hädin tuskin ulottuu puskuriin asti ja minä satun vahingossa ajamaan sitä päin (ellei minua ole jo palautettu takaisin radalle, kuten melko varmasti on), niin minkä takia auton täytyy pysähtyä kuin seinään, ja vielä aivan luonnottoman näköisesti; ei törmäten vaan... vain pysähtyen? Jotain fysiikkaa nyt kivillekin. Eikö esimerkiksi Flatout, joka oli edellisen genin heiniä ja julkaistiin kuusi vuotta sitten hoitanut tämänkin paljon paremmin? Toisaalta, eihän näissä perinteisissä rallipeleissä ikinä ole voinut törmäillä mihinkään niin, että se näyttäisi ja tuntuisi oikealta.

On tätä ihan kiva pelata, mutta ei tässä todellakaan ole mitään, mitä ei olisi aikasemmin nähty. Tekstuuritkin varmasti varastettiin edellisestä osasta suoraan, eivätkä puskat, pensaat ja puutkaan tajuntaa suorastaan räjäytä. En osta.

Saitteko lippuja?

Sain.

Duke Foreverin julkaisu kuuluu samaan sarjaan GY!BEn keikan kanssa, tapauksiin, joihin osallistumista ei tarvitse edes miettiä, eikä siihen tarvi mitään järkisyitä. Ostan heti. Tilaan varmaan ennakkoon.

Tätä peliä lähtisin kuvailemaan huudahduksilla. "Voi vittu!" "Saatana!" ja turhautumisen tukahduttama raivonilmaus "hevonpaskaa..." On ihme jos ei mikään huonekalu hajoa tässä pelaamisen aikana ensiksikin siksi, että time trialit ovat kerrassaan raivostuttavia, koska ei auta paljoa jos tiedät tasantarkkaan minne sinun tulee mennä ja miten sinne pääset, koska sinne pääseminen sulavasti vailla sen suurempia virheita on jo temppu sekin. Saati sitten oikoreittien käyttöön valjastaminen ja se tähtien vaatima millintarkka työ.

Niin ja toiseksi sen takia, ettei koukuttavampaa peliä ole ihan lähimenneisyydessä vastaan tullut. Time trialit on hyvin tehty ja pelimekaniikka sitä mukaillen. Eli tässä pelissä nopeasti juokseminen ei tunnu päälleliimatulta ominaisuudelta (höhö, pannaampa peliin time trialit että saadaan vähän lisäsisältöä), vaan juuri siltä oikealta ominaisuudelta. Ja pelimekaniikka tarjoaa riittävästi vaihtelua. Ominaisuuksia (wallrunit, "kyykkyhyppy," rolli") on riittävästi, muttei kuitenkaan liikaa - pelaajan ei tarvitse miettiä miten tästäkin pääsisi nopeammin, vaan ratkaisu tulee tajuttua aikalailla automaattisesti.

Hyvä peli, saatana.

Eipä ole ainakaan minun tietääkseni ja jos on, niin ihan ohi on mennyt. Kutkutus vatsan pohjassa kuitenkin sanoo, että tätä tuskin tullaan Suomessa enää näkemään, niin pakko se on mennä. Varmasti once in a lifetime experience, monessakin mielessä.

[Godspeed You! Black Emperor saapuu Suomeen]

Godspeed You! Black Emperor saapuu Suomeen

Kanadalaisen kulttiyhtye Godspeed You! Black Emperorin paluukiertue saavuttaa ensi vuoden alkupuolella Suomen. Muun muassa raskasta post-rockia, taidemusiikkia, punkia ja vaihtoehtosävyjä yhdistelevä yhtye esiintyy Helsingin Kulttuuritalolla 17. tammikuuta. Liput tulevat myyntiin maanantaina 6.9.

Konsertti on harvinaista herkkua, sillä Godspeed You! Black Emperor on ilmoittanut keikkailevansa vain harvakseltaan. Kulttuuritalon-konsertti on myös bändin ainoa esiintyminen Pohjoismaissa.

Vuonna 1994 Montrealissa perustettu Godspeed You! Black Emperor on koko post-rock -genren merkittävin yhtye, ja kanadalaiskokoonpano onkin toiminut esikuvana kymmenille lajityyppinsä bändeille Sigur Rosista Mogwaihin ja Magyar Posseen. Yhtyeen kappaleet ovat pääsääntöisesti pitkiä, instrumentaalisia ja elokuvamaisia, hiljaisina alkavia, mutta jopa kymmenien minuuttien mittaisiksi äänikollaaseiksi kasvavia teoksia. Bändi tunnetaan myös hypnoottisista, videoprojisoinnein tuetuista konserteistaan.

Erityisesti yhtyeen ensimmäinen laajemmin julkaistu pitkäsoitto F#A# (1997) ja tämän seuraaja Lift Your Skinny Fists Like Antennas to Heaven (2000) ovat luettavissa post-rockin kulmakiviksi. Uransa huipulla ollut kokoonpano jäi kuitenkin telakalle vuonna 2003, jonka jälkeen bändin jäsenet ovat keskittyneet lukuisiin sivuprojekteihinsa, kuten Tavastiallakin vierailleeseen Thee Silver Mt. Zion -yhtyeeseen. Paluuilmoitus saapui yllättäen viime keväänä.

Uransa alusta lähtien Godspeed You! Black Emperor on ollut lukuisia miehistönmuutoksia kokenut kollektiivi, jossa soittaa keskimäärin noin kymmenen muusikkoa.

Voipi olla että painelen äf-vitosta ensi maanantaina kello yhdeksän aikaan. Painan lujaa.

Stars of the Lid - Meaningful Moment Through a Meaning(less) Process  http://www.youtube.com/watch?v=3PE50PZG5aw

Biosphere - Poa Alpina  http://www.youtube.com/watch?v=mjoIOs6OzNc

Brian Eno & Harold Budd - First Light  http://www.youtube.com/watch?v=MgF99zTv6nY

Johann Johannsson - Sun's Gone Dim and The Sky's Black (menee nykyklassiseen mutta menköön)  http://www.youtube.com/watch?v=Iv4CuIIspdE



Ylläoleviltakin saa ihan huoletta kuunnella muutakin kuin esimerkit, laitoin nyt omasta mielestäni tunnelmallisia pätkiä. Ja joo, enpä nykyään juuri muuta kuuntelekaan kuin hissuttelua ja ambienttia ja pirinää ja pörinää. Vaikka onkin ihan sitä minimalistisinta mahdollista musiikkia, niin silti suurimmat tunteet löytyy ambientista. Stars of the Lidin kanssa on varmaan itketty eniten, mutta vaatiihan se aikansa että tällaiseen musiikkiin pääsee sisään. Varsinkin jos on moderniin tyyliin kiireinen ihminen.

Nyt on kiire joten tämä on paska posti, mutta haluan vielä mainita Steve Roachin genressään merkittävän albumin Structures from Silencein, koska mikään ambient-triidi ei ole mitään ilman sitä.

No mutta myrsky ja mylväys, ma huomaan että olemme menossa kohti vuotta 2012 ja maailmanloppu lähenee.

Koko maailma hoi, varatkaa jäitä hattuun sillä aurinko sylkee tulta päällemme.
 

Ei kyllä mitään niin likaista ole, etteikö sillä kehtaisi ylpeillä. Tosin saksaksi dubattua kääpiöhomopornoa katson aina yksin.

Lupaan, että intti korjaa tämän viimeistään. Perjantaisinkin sänkyy kymmeneltä ja uni tulee about minuutissa siitä, kun lopettaa puhumisen tahi muut toimet tyttöystävän kanssa. Ja aamulla saa kuulla asiasta sitten 

Tosin intissä myös huomasi kuinka vähilläkin unilla pärjää hyvin. Ihan hyvin saatettiin tuvan kanssa nauraa ja piereskellä yökahteen, ja aamulla herätä kuudelta - vähän ehkä väsyneenä, mutta aamupalan jälkeen vireys oli jo ihan normaalilla tasolla. Ja painaa koko viikko samalla tahdilla.

Eräs kaiffari sanoi ihan hienosti, että hän polttaa koska rakastaa sitä, ei siksi että ei pysty lopettamaan. Ajatuksena ainakin ihan hieno, enempää minua ei kiinnostaa mitä kukin tekee. Nauttikoon mistä nauttii.

[Lord of the Flies - William Golding]

-Lord of the Flies - William Golding

Jos allegorisista teksteistä diggailee, niin ei parempaa ole vastaan tullut. Ei tosin saa kammota sitä "klassikon" leimaa.

Jaa. Eihän sitä uutta boxia ihan tällä sekunnilla tarvitse ostaa. Vanha kunnon Towel Trick toimi oikein mainiosti.

http://hubpages.com/hub/The_Xbox_360_Towel_Trick

Kysymys:

Jos ostan uuden Xboxin ja syötän sille vanhan profiilini, niin olisiko minun uudessa hienossa Xboxissani ne tiedot ja pelit, jotka löytyivät vanhan Xboxini kovalevyltä?

Sairastin possulenssun, mutta selvisin hengissä. IHME!!

Oli kutsunnat. Hamina kutsuu heinäkuussa 2010.

 

Komppaan. Ei kovin hauska paikka.