Itse en ole täysin vakuuttunut. Ensinnäkin peli on täysin väritön. RE4:n värimaailma oli juuri kohdillaan. Pitää toivoa, että trailerin pelialue on vain pieni osa peliä. Myös vanhat animaatiot pistävät pahasti silmään. Kuvittelisi, että nuo vanhat heilumiset olisi haluttu muuttaa heti alkuunsa.
Eniten kuitenkin pelottaa Mikamin poissaolo. Audiovisuaalisella annilla ei ole mitään tarkoitusta, jos peli on täysin hengetön.
Olipa lattea ja hengetön finaali. En nyt odottanutkaan mitään koloskauden päättänyttä TV-parhautta, mutta tämä jakso lähinnä haukotutti, eikä todellakaan jättänyt rannalle odottamaan sitä seuraavaa kautta henkeä haukoen.
Where Ninja Gaiden balanced frustration with satisfaction, giving you a glow of accomplishment when you finally mastered a tricky section, NG2 breaks the equation on a regular basis. It spawns enemies on top of you - occasionally blinking them into existence right in front of your astonished face. It bombards you with unblockable, long-range attacks - and then restricts your movements, limiting your ability to dodge. It throws exploding kunai at you the second you walk through a door, from enemies you can't even see yet. It tantalises with the possibility of clever solutions or stealth (you are a bloody ninja, after all), allowing you to shoot out searchlights, and then instantly respawns the searchlights and bombards you with long-range rockets again.
Tämä ei sitten taas kuulosta enää ollenkaan hyvältä.
Teppo puhuu suurimmalta osin täyttä asiaa ja tuo oman mielipiteensä esiin, mutta sitten jotkut osaa ottaa hänen mielipiteensä lähes henkilökohtaisena loukkauksena ja älytön soppa on valmis.
Itse en ole missään vaiheessa pitänyt MGS:n tarinankerronnasta. Siitäkin huolimatta ensimmäinen osa oli hyvä ja pysyi vielä kasassa, mutta toisessa homma lähti täysin lapasesta ja minä en ainakaan pystynyt nauttimaan MGS2:n "pelaamisesta" tippaakaan. MGS2 oli sellainen pohjanoteeraus että kolmosta ei tullut edes hankittua/pelattua.
Mitä kontrolleihin tulee niin Splinter Cell sarjan kontrollit ovat aina toimineet omiin sormiini huomattavasti paremmin kuin MGS:n, mutta sitähän ei voi mainita tässä topicissa koska Splinter Cell on typerää jenkkihuttua.
Elikkäs tässä alkavien Mac huurujen kourissa täytyy kysyä: Eli miten helppoa Maciin on laittaa Windows? Esim. XP? Entäs toimiiko miten hyvin? Alkanut MacBookin osto kiinnostaa huimasti ja olen jopa harkinnut myyväni tämän n. 2 vuotta vanhan PC:n alta pois. Tiedä sitten mikä siinä Omenassa viehättää...
Päätät vain, kuinka ison osan kovosta jätät Windowssille, heität asennus-CD:n sisään ja syötät rekisteröintinumeron pyydätteässä. Jossain välissä piti muistaakseni polttaa vaadittavat driverit levylle, mikä on sekin tehty idioottivarmaksi.
Kannattaa myös hankkia Parallels Desktop -ohjelma, jolla saat molemmat käyttikset pyörimään rinnakkain saumattomasti. Muuten joudut aina sammuttamaan jomman kumman käyttiksen toiseen siirryttäessä.
Niin mainitsin MGS:n siinä viestissä koska se oli peli jota eniten odotin. Ja on toki edelleen muutamasta suunnittelumokasta huolimatta. Ja jos tuo ADHD heitto meni ohi niin itkun paikkahan tässä kai on.
Enemmänkin naurun paikka.
Joku tarkkaavaisuushäiriöiden liittäminen SoA:n tarinaan on ihan järjetöntä. Tiesitkö, että tarinoita kerrotaan myös pelien ulkopuolella? Vieläpä paljon paremmin. Suosittelen tutustumaan muuhunkin kuin niihin piikkitukkafantasioihin.
Mähän pelasin SoAn. Ilmeisesti se tarina piti avata jollain koodilla.
Sun kanssa on kyllä mahtavaa väitellä. Kuin puhuisi muulille, joka on kuollut.
Pointtini: kyse ei ole mistään keskittymistä vaativasta suorituksesta. Se, että satun pitämään SoA:n tarinasta, ei tarkoita, että olisin joku saatanan vatipää, joka ei osaa ajatella.
Ja lopeta se SoA:n tunkeminen huonoihin provoyrityksiisi. Etsi sieltä Neogafista (itse en pysty ilman accoa) muutaman kuukauden takainen äänestystopikki parhaille rpg-peleille, niin tajuat, kuinka suosittu peli on kyseessä.
Niin mainitsin MGS:n siinä viestissä koska se oli peli jota eniten odotin. Ja on toki edelleen muutamasta suunnittelumokasta huolimatta. Ja jos tuo ADHD heitto meni ohi niin itkun paikkahan tässä kai on.
Enemmänkin naurun paikka.
Joku tarkkaavaisuushäiriöiden liittäminen SoA:n tarinaan on ihan järjetöntä. Tiesitkö, että tarinoita kerrotaan myös pelien ulkopuolella? Vieläpä paljon paremmin. Suosittelen tutustumaan muuhunkin kuin niihin piikkitukkafantasioihin.
Aika vitun köyhää mainita joku Wii tässä keskustelussa...
Mutta sulla on siis ADHD asia selvä. Ei ihmekään, että SoA:n tarina on sinusta niin hyvä.
Oli kyllä taas niin jäätävä vastaisku, etten tiedä mitä pitäisi sanoa. SoA:n tarinasta pitäminen, sen konteksti MGS:n valikkosysteemiin, ADHD... Olen sanaton.
Wiin mainitseminen olisi tosiaankin pitänyt jättää tekemättä. Sehän on kuitenkin sinun hommaasi:
En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa... Clover-tiimiltä mättöpeli ja kunnon gorella.
Snake Eater oli sarjan paras peli, koska se oli hitain ja vaikein ja monimutkaisin/puolisin. Siihen uppoutuminen vaati aika tavalla keskittymistä.
Harmi jos ininää on liikaa kuunneltu...
Mikä ei taas vaikuta mitenkään siihen, että pelin inventaariosysteemi oli täysin paska. Kaltaisesi rpg-valikkonyysääjät varmaan toki rakastavat sitä nysväämistä, mutta on myös pelaajia, jotka haluavat tehdä jotain muuta.
Jep ja kiitos teille, että menetimme stamina systeemin, camoflaugen, varuste kokoonpanon suunnittelun ja saimme kaupan päälle vielä leijuvan crosshairin.
Jossain ennakossakin mainittiin jo, että Snake tuntuu nelosessa tarpeeksi kätsyltä, että sillä voi helposti haastaa takaa-ajajat suorassa tulitaistelussa. Hubaa.
Kiitos todellakin. Saamme pelattavamman, hauskemman ja monilla tavoin realistisemman pelin (voi ei, pakko syyä kilotolkulla paskaa parin minuutin välein, pakko vaihtaa vaatteita keskellä ei mitään, ettei joudu nähdyksi, pakko vaihdella aseita mystisen jättitilan kautta, jotta ne saa nopeasti käytettäväksi, jne.).
Snake Eater oli sarjan paras peli, koska se oli hitain ja vaikein ja monimutkaisin/puolisin. Siihen uppoutuminen vaati aika tavalla keskittymistä.
Harmi jos ininää on liikaa kuunneltu...
Mikä ei taas vaikuta mitenkään siihen, että pelin inventaariosysteemi oli täysin paska. Kaltaisesi rpg-valikkonyysääjät varmaan toki rakastavat sitä nysväämistä, mutta on myös pelaajia, jotka haluavat tehdä jotain muuta.
Ei kyllä nelosesta on viilattu kaikki kärsivällisyyttä vaativat toiminnot olemattomiin. First person kuvakulmakin löytyy.
Jooh, unohdin kokonaan, että MGO:han mukailee yksinpeliä aika tarkasti. Uusi kamo on helvetin hyvä uudistus, kun ei tarvitse rämpätä valikoiden kautta jatkuvasti, vaan kaikki hoituu automaattisesti. Toivottavasti vammojen korjailu jäi myös kolmoseen. Oli kuinka autenttista tahansa, niin rikkoo rytmityksen kokonaan.
Mä yritin vittuilla.
Aih. Ja tämäkö on sitten huono juttu, että vanhanaikaiset tönkköydet poistetaan ja kuunellaan kritiikkiä? Poislukien tietenkin naurettavanpitkät välivideot.
Ei kyllä nelosesta on viilattu kaikki kärsivällisyyttä vaativat toiminnot olemattomiin. First person kuvakulmakin löytyy.
Jooh, unohdin kokonaan, että MGO:han mukailee yksinpeliä aika tarkasti. Uusi kamo on helvetin hyvä uudistus, kun ei tarvitse rämpätä valikoiden kautta jatkuvasti, vaan kaikki hoituu automaattisesti. Toivottavasti vammojen korjailu jäi myös kolmoseen. Oli kuinka autenttista tahansa, niin rikkoo rytmityksen kokonaan.
Joo ei kyllä kiinnosta yhtään kyylätä jotain jaaritteluja puoltatoista tuntia videopelin ääressä. Jos ei pysty kiteyttämään asioita siedettäviin pätkiin, niin on varmaan parempi siirtyä pois interaktiivisten viihteen saralta.
Toivottavasti myös inventaariosysteemi on yhtä paska kuin MGS3:ssa, niin saadaan varsinainen pelaaminen sinne kymmeneen prosenttiin peliajasta.
Tunnelma ei ole samalla tavoin jatkuvan piinaava ja epämielyttävä kuin Lynchin muissa elokuvissa, vaan mukavan siedettävä, vaikkakin lynchmaisessa miljöössä ja äänimaailmassa (ujeltava tuuli, teollisten koneiden pauke, jne.). Leffa aukeaa myös huomattavasti helpommin kuin Lynchin myöhempi tuotanto, joten ei kannata aristella ennakkoluulojen takia.
Samalla aikaa surullisimpia ja kauneimpia leffoja, joita olen nähnyt. Ja elefanttimies on ehkä sympaattisin hahmo ikinä.
Kaksi ventovierasta kohtaa Wieniin menevässä junassa ja päättää viettää yhteisen illan kaupungissa, ennen kuin kumpikin jatkaa matkaansa eri suuntiin. Kiteytettynä: Lost in Translation Euroopassa.
Hyvät näyttelijät, elämänläheisyys ja hienot maisemat. Pidin kovasti.
Vähän sama juttu. Tässä on pitänyt lukea kauppakorkean pääsykokeisiin jo kuukausitolkulla, mutta saldona on vasta kahden kirjan lukeminen viidestä, jotka pitäisi osata melko helvetin hyvin. Reilu kolme viikkoa armonaikaa ja kiinnostus lukemiseen on nollissa.
Jos en tuonne tai AMK:n markkinointipuolelle (pääsykokeet parin viikon päästä) pääse, niin pitää varmaan tämän sivarinpätkän jälkeen tehdä jotain paskaduunia ja lähteä ulkomaille lomailemaan. Ensi vuonna sitten paremmalla panostuksella.
Stadista tuli löydettyä tuosta kampista (ei kauppakeskuksen sisältä) aika törkyhyvä Pizzeria. Siellä oli 4,90 e JÄTTIpitsa ja 0,5 limu, eli ei todellakaan pahan hintaista. Pizza itsessään oli yhtä iso kuin useimpien Pitserioiden perhepitsa, vaikka laadusta jäätiinkin vähän jälkeen. Mutta hinta/laatu -suhde on enemmän kuin kohdallaan.
Hitto kun ei nimi mieleen jäänyt, mutta kyllä tuonne palataan vielä monta, monta kertaa...
Formulan tilalle futiksen EM-kisat ja hinta vähintään puoliksi niin voisi kiinnostaakin. Toki joku Suomen lätkäfinaalikin olisi omaa luokkaansa leffateatterissa.
Bangai-O Spiritsiä olen hakannut reilut 100 kenttää.
Kyseessähän on nopeatempoinen 2d-ohjusräiskintä, jossa pitää tuhota kentälle ripotellut kohteet, jotka ovat joko objekteja tai vihollisia.
Tehtävät ovat todella monipuolisia. On muutaman sekunnin pyrähdyksiä ja minuutteja kestävää selviytymistä isommissa kentissä, on puzzleja, sokkeloita ja flippereitä, on pomotaisteluita ja aikaa vastaan kiirehtimistä. Se mitä 160 kentästä ei löydy, voi sitten itse luoda kenttäeditorilla.
Peli näyttää myös hemmetin hyvältä - tuntuu, että peli tuplaisi DS:n pikselimäärän tai jotain. Yksityiskohtaisuus on hämmästyttävää, kuin myös se, miten kone jaksaa pyörittää kymmeniä ja kymmeniä hakeutuvia ohjuksia, kimpoilevia pommeja, vihollisten tekoälyä ja räjähdyksiä ilman suurempaa hidastelua.
Ainoa valituksen aihe tulee hieman epätarkasta liikkumisesta, kun pitäisi liikkua tarkasti ahtaissa tiloissa. Liian usein tulee jumitettua johonkin pelihahmon levyiseen sisäänkäyntiin samalla kun hahmo jauhaa oviaukon suussa vasemmalta oikealle pääsemättä eteenpäin.
Kaiken kaikkiaan loistopeli, josta löytyy varmasti jälleenpeluuarvoa tehtäväkohtaisten aika -ja pistetulosten ansiosta. Lisää pelaajia, niin saadan laudalle omat rankingit pystyyn.
Tarkoittaako tämä nyt sitä, että OoT:lle on viimeinkin löytynyt voittaja? Varmaa on kuitenkin se, että kyseessä on arvostelijoiden mielestä molempien alustojen paras peli
Tarkoittaa sitä, että kyseessä on yksi yliarvostetuimmista peleistä ikinä. Nössöt arvostelijat eivät vain ole uskaltaneet valittaa pelin ongelmista, joita kenenkään on mahdoton olla huomaamatta.
Ruudunpäivitys on surkea, peli on ajoittain ruma kuin mikä, värien kontrasti ja kirkkaus on päin helvettiä, minkä vuoksi yöaikaan ei näe yhtään mitään, tehtävät ovat sitä samaa kuraa kuin aina ennenkin - vieläpä ilman checkpointteja, ampuminen ja suojautuminen on todella tönkköä, Niko ei juokse analogitatilla, vaan juostessa pitää painaa X/A:ta, Nikon liikkuminen ei ole tarpeeksi sulavaa, vaan täynnä palautumisframeja, joiden aikana ei voi liikkua, kamera lukittuu autoon todella typerästi, eikä tahdo pysyä auton perässä käkkärikäännöksissä, ystävyyssuhteet ja niiden ylläpito on täysin turhanpäiväinen lisä, johon menee maku todella nopeasti, soundtrack on melko mitäänsanomaton, biisien ja ääninäyttelyn äänenlaatu on pakattu olemattomiin (huomaa etenkin kuulokkeilla pelatessa), aseita ja vaatteita on vähän, moninpeli on ilmeisesti pakkopullaa (en ole kokeillut, enkä kokeile, jos gameplay on yhtä monipuolista kuin yksinpelissä), PS3-versio saattaa hyytyä loading-ruutuun eikä lähden pyörimään ennen vaadittavia toimenpiteitä, JNE.
Näytä kirjoitukset
