Enpä tiiä, parikymmentä tuntia Monster Hunter Risen Sunbreak-lisäriä takana, ja tämä on jo nyt heittämällä omassa TOP5:ssä. Monster Hunter World oli minulle paras peli varmaan viimeiseen 10 vuoteen (tai 20 vuoteen, helvetti aika kuluu nopeasti), eikä se pärjää oikeastaan millään mittapuulla Sunbreakille.
Tuntuu, että kaikki peruspelin ongelmat on korjattu: uusi satamakaupunkiteema Hubissa pieksee fiiliksellään sen nopeasti tympiinnyttävän Japani-teeman ärsyttävällä hoilotusmusiikillaan, uudet kartat ovat upeaa väriloistoa, sisältöä on niin julmetusti, monsterit ovat äärettömän siistejä, kaikenlaisia skilejä on loputtomasti ja se pelattavuus… Rise oli jo minulle tyydyttävin videopeli mekaniikoiltaan ikinä, mutta tämä pistää vieläkin paremmaksi. Siis kaikki, ihan kaikki, on yhtä täydellisyyttä. Ja olen pelannut vain ja ainoastaan Greatswordilla. Kirsikkana kakun päällä 120Hz-moodin sulavuus ja responsiivisuus sekä gyron luomat mahdollisuutet liikkua 3D-tilassa Wirebugeilla ihan miten lystää tekevät tästä pelistä minulle jotain todella erityistä.
Äänimiksaukselle jälkeen myös erityismaininta - parasta settiä, mitä minä olen kuulokkeillani kuullut. HDR sopii myös kuin nenä päähän tälle jatkuvalle värien ilotulitukselle.
Vaikeustaso nyt on mitä on, mutta toisaalta se on lienee ongelma aina näissä peleissä, kun niitä oppii pelaamaan. Eiköhän end gamea lähestyttäessä monsterit vedä pataan, kuten ihan peruspelin Apex-versiot minulle jo osoittivat.
Mikäli Sunbreak ei hilaa itseään kaikkien aikojen lempipelikseni, niin sitten sen kunnian vienee Worldin jatko-osa. Sen verran korkeissa sfääreissä Capcomin Monster Hunter -tiimit huitelevat. Pelottavan pelattavia pelejä tekevät.
Parempi vai suosiolla olettaa, että kaikki MS:n konsoliyksinoikeudet ovat kuraa (Forza Horizon poislukien), niin ei tule pettymyksiä ja voi yllättyä positiivisesti, jos sieltä tulee jotain pelaamisen arvoista.
Onneksi Capcomilta on nyt tullut pelkkää laatua, Diablo IV on kuulemma jees ja Fromilta on tulossa Armored Core VI elokuussa - noilla pärjää jo aika pitkälle.
Street Fighter 6:n demo on ihan jeesuskamaa. Peli on superresponsiivinen Input Delay Reduction -asetuksen ollessa päällä (tämä kaiketi pistää vsyncin pois päältä), näyttää tolkuttoman hyvältä tyylilllisesti (HDR boostaa vielä hienosti efektejä) ja pelittää noin muutenkin kuin unelma.
Modern-kontrolliasetuksen ansiosta vihdoin pystyy pelaamaan Street Fighteria ihan peruspadilla. Puristit - joka minunkin kai pitäisi varmaan olla, kun 3rd Strikeä on tullut kuitenkin tahkottua vuosia - varmasti pudistelee päätään, mutta ei kiinnosta. Street Fighterin tuplaneljännesliikkeet ovat täysin luonnottomia tehdä dpadilla, eivätkä ne kyllä edes tikulla ole minusta koskaan tuntuneet hyvältä. Sataprosenttisen tarkkuuden toki saisi hitbox-tyyppisellä nappiratkaisulla, mutta nyt voit tehdä ne superit painamalla vain kahta face buttonia samaan aikaan. Klassinen kuuden eri painikkeen näppäinasettelu on myös jöötiä, etenkin DualSensellä, jonka olkapäänappien liikerata on pidempi, jolloin painellusten ajoittaminen face buttonien kanssa on yhtä helvettiä. Tätäkään ongelmaa ei ole modern-asetuksella, koska viides ja kuudes nappi tarvitaan vain Drive Parryyn/Impactiin. Face buttoneilla onnistuu (toivottavasti) kaikki muut liikkeet.
Capcomilta on näillä näkymin tullut tai tulossa minulle kolme vuoden (tai jopa genin) parasta peliä: REmake 4, Monster Hunter Rise (+ juuri julkaistu Sunbreak-lisäri) ja Street Fighter 6. Puhdasta pelaamisen nirvanaa kaikki.
Viimeinen bossi Professionalilla oli kyllä kamalinta sontaa miesmuistiin. Koko ajan saa tapella kontrollien kanssa, kun pitää samaan aikaan heilutella hidasta kameraa kohti bossia, joka tekee liikkeitä muuten kameran ulkopuolelta, hakata juoksunappia (asetuksista on valittava Toggle-vaihtoehto juoksulle, Hold on täysin rikki koska et pysty sillä menemään suoraan kyykkyyn), ladattava sekä vaihdeltava aseita ja sitten vielä siihen päälle yrittää jotenkin painella nanosekunnissa väistöliikettä, kun se välähtää ruutuun. Väistöliikettä, jota on mahdoton painaa intuitiivisesti edes 50 pelitunnin jälkeen (toisin kuin alkuperäisessä, jossa sormet on aina QTE-nappien kohdalla). Samalla ympärillä pyörii pörriäisiä, jotka nekin tottakai hyppivät kimppuun kameran ulkopuolelta.
Edellisessä postauksessa mainittu 180-asteen käännös saa Leonin rynnimään joko hirveää vauhtia milloin minnekin tai sitten tehdään hidas paikallaan pyörähdys. Joka tapauksesa suuntavaisto katoaa joka kerta. Bossi hyppii ympäri kenttää, jolloin kamera lukittaa siihen, etkä tiedä, minne vittuun olitkaan menossa. Hyvin suunniteltu.
iFrameja et saa mistään ja edes gyrolla on lähes mahdoton osua bossin heikkoihin kohtiin, jotka eivät pysy millisekunttiakaan paikallaan. Oli kyllä ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun vedän bossin läpi ilman raketinheitintä.
Professional oli kuitenkin ehkä kutkuttavin survival horror -kokemus koskaan itselleni. Koko ajan sai olla veitsenterällä ja mukaan mahtui muutama todella kuumottava taistelu, kuten se predator siellä viemäreissä. Kaikki herbit lopussa odotat, että hissi laskeutuu alas. Yksikin osuma, niin koko paska alusta - predator huitaisee kuitenkin viime hetkellä ohi ja matka jatkuu.
Regenaradonit olivat myös pelottavampia kuin koskaan. Ne käyvät päälle kuin yleinen syyttäjä. Se pieni aikaikkuna, jonka saat kiikarikiväärillä niiden pikkumöllien ampumiseen on parempi käyttää hyväksi. Toista tilaisuutta et saa sillä, kudit loppuvat väkisin kesken. Gyrolla lisämausteen tuo käsien tärinästä aiheutuva tähtäimen heiluminen. Toki kovat jätkät parryttää nämäkin (Prolla toimii vain perfect parryt) ja lyö möllykät puukolla. Itsellä ei taidot riittäneet.
Mutta joo, hieno peli. Tekisi mieli aloittaa neljäs läpipeluukerta.
Aloittelin REmake 4:n kolmannen läpipeluukerran Professionalilla ja alkaa vahvasti tuntumaan siltä, että tämä peli on mestariteos. Professional-vaikeustaso tuntuu täydelliseltä vaikeustasolta, kun on päivittänyt kaikki aseet täyteen edellisillä läpipeluukerroilla (bonusaseihin ei kuitenkaan kannata koskea, Primal Knifeä lukuun ottamatta, koska ne vain latistavat tunnelmaa) - koko ajan saa olla varpaillaan, kun vihut ovat superaggressiivisia, muttei kuitenkaan tarvitse kärvistellä kämäisillä perusaseilla, jotka ampuvat hitaasti mihin sattuun. Minibossit ja bossit ovat myös huomattavasti pelottavampia. Tämä aspekti on paremmin toteutettu kuin alkuperäisessä, jossa jouduit aloittamaan Professional-moodin tyhjältä pöydältä - alkuperäisessä tosin tyhjältä pöydältä aloittaminen on nautinnollisempaa, koska melee-systeemi on paremmin toteutettu.
Xbox-version deadzone muutettiin myös uusimmassa patchissa vähemmän neliöksi, joten tuokin asia vituttaa taas astetta vähemmän. Edelleenkin kääntymisnopeus on aivan liian alhainen, joten kun tätä pääsen joskus PC:llä pelaamaan 120 kuvaa sekunnissa hiiriohjauksen gyro-muunnoksella, niin voin lienee huoletta nostaa pelin alkuperäisen RE4:n rinnalle sinne lempipelieni kirkkaimpaan kärkijoukkoon. Ainoat marinanaiheet tulevat lähinnä muutamasta heikommasta bossista ja raivostuttavasta Quick Turn -ominaisuudesta, jonka seurauksena Leon poukkoilee välillä minne sattuun. Tämä on ongelma juurikin tuon hitaan kääntymisnopeuden takia, muuten pistäisin koko ominaisuuden pois päältä.
Unohtui myös edellisessä postauksessa mainita, että peli näyttää aivan jumalattoman hyvältä HDR:n ansiosta. Huvittava palata tunkkaisen REmake 2:n pariin - peli näyttää aivan vetiseltä ripulilta, koska musta ei ole mustaa kuin keskiyö kuuttomalla taivaalla. Luojan kiitos korjasivat tämän REmake 4:ssä.
Activision-diili näköjään peruttu. Hieno homma taas, että tämänkin genin Xbox ottaa sata-nolla turpaan PlayStationilta, niin ei saada kunnon kilpailutilannetta päälle. Noh, toivottavasti käyttävät ne massit johonkin muuhun, vaikkei sillä enää taida olla mitään väliä. Samalla Sony jatkaa yksinoikeusperseilyjensä kanssa minkä kerkiää.
Muutenkin surkuhupaisaa touhua Microsoftilta, kun mitään kunnollista ei saada ulos.
REmake 4 on fantastinen peli. Odotukset olivat nollassa - etenkin demon jälkeen - mutta lopulta peli ylitti ne heittämällä. Melkein 20 tuntia pelattavaa ensimmäisellä pelikerralla kertonee siitä, ettei peli kalpene alkuperäisen rinnalla, mitä tulee sisällön määrään. Ja kun tottuu tuohon laiskahkoon ohjaukseen (tosin neliö-deadzone tähtäyksessä on edelleen syöpää, enkä ikinä tule tottumaan siihen, vaikka gyro antaa onneksi paljon anteeksi), niin pelattavuudeltaan tämä on ehdottomasti yksi nautinnollisimmista olan takaa kuvatuista räiskintäpeleistä.
Parry ja alkuperäisestä pelistä tuttu väistöliike ovat nerokkaita lisäyksiä, joiden ansiosta päästään eroon uudempien RE-pelien ongelmasta, että pelattavuus on yksiulotteista pieni piiri pyörii -sekoilua. Pomotaisteluissa on vihdoin jotain järkeä, kun voit tehdä muutakin kuin pyöriä ympyrää pomojen ympärillä ja ammuskella weak spotteja silloin tällöin. Sinänsä huvittavaa, että tätäkin piti odottaa lähes 20 vuotta, vaikka alkuperäisessä Resident Evil 4:ssä ongelma ratkottiin QTE-kohtauksilla, joista porukka jaksaa vinkua netissä, eikä niitä siksi kai olla uskallettu lisätä uudempiin peleihin. Ihan samalla tavalla tässäkin niitä QTE-kohtauksia on käytetty, kun joudut painamaan nopeasti väistöliikettä tai parrya, kun ikoni välähtää ruudussa, tai joudut rämpyttämään nappia, että pääset irti vihollisen sieppausyrityksestä. Ja hyvä niin.
Ehkä olennaisin asia, joka tässä pelissä piti saada kuntoon, oli se, miten viholliset reagoivat osumiin ja miltä aseilla ampuminen tuntuu, näyttää ja kuulostaa. Remake ei ole aivan alkuperäisen tasolla, mutta tarpeeksi lähellä kuitenkin. Päät räjähtelevät nautinnollisesti ja aseet kuulostavat hyvältä, mutta melee-hyökkäykset ovat vähän tönkköjä, enkä pitänyt siitä, miten pääosuman jälkeen stunnattu vihu mätkähtää maahan mahalleen, jolloin taistelun flow katkeutuu, koska et pysty luonnollisesti viimeistellä vihua muuta kuin puukoniskulla (joita voi muutenkin tehdä vain rajallisesti). Koska vihu on edessäsi mahallaan jalat pelaajaan päin, pääosuman ampuminen on huomattavan vaikeaa. Alkuperäisessä melee-hyökkäykset - jotka tapahtuvat myös huomattavasti rivakammin ja ovat siten tyydyttävämpiä tehdä - räjäyttävät usein vihollisten päät, jolloin ei tarvitse alkaa arpomaan, mitä tehdä maassa makaavalla vihulla.
Äänimixaus oli paikoitellen hyvää ja paikoitellen tuntui, että jotkin äänet olivat aivan liian hiljaisia. Esim. mökkiammuskelukohtauksessa Luis, joka oli aivan pelaajan vieressä, kuulosti siltä kuin hahmon puhe kuuluisi jostain mökin ulkopuolelta. Äänimaailma noin muutenkin oli liian ambient-painotteinen ja alkuperäisen pelin "sielukkuus" ja tunnelma oli tipotiessään. Musiikki oli sitä samaa mitäänsanomatonta sinfoniaorkesterijöötiä kuin REmake 2:ssa - piti ostaa tuo Soundtrack Swap DLC, niin voi pelata pelin uudelleen alkuperäisillä musiikeilla. Eron kuulee hyvin crowbcatin videolla:
Ääninäyttely oli ihan ok, vaikkakin Adan ja Krauserin ääninäyttelijät olivat umpipaskoja - Ada kuulosti siltä, kuin joku lukisi vuorosanat ensimmäistä kertaa suoraan paperista ja Krauser kuulosti joltain nössöltä, joka esittää kovista. Leonin one linerit olivat todella tönkköjä ja päälleliimatun oloisia. Onneksi ääninäyttelin saa japaniksi, niin ei noista tarvitse niin välittää. Alkuperäinen oli tällä saralla täydellinen. Vähän sama vika kuin MGS: The Twin Snakesissa, jossa yritettiin replikoida alkuperäisen pelin täydellisyyttä siinä täydellisesti epäonnistuen.
Aarteilla kikkailu ja uudet jalokivimekaniikat olivat todella fiksu lisä. Samoin ampumaradalla avattavat charmit, joilla saa erilaisia boosteja peliin, kuten Charmit lisäävät myös jälleenpeluuarvoa, koska niitä ei saa heti avattua.
The Mercenaries -moodi on sinällään hyvin toteutettu, mutta ei tuota ole oikein mitään syytä pelailla, kun saat aivan liian helposti avattua HandCannonin, jonka avaaminen alkuperäissä oli työn ja tuskan takana. Wesker loistaa myös jostain syystä poissaolollaan pelattavana hahmona.
Kaikesta marinasta huolimatta aloitin heti uuden läpipeluukerran New Game+:lla, mikä on äärimmäisen harvinaista. Jossain vaiheessa pitää vetää peli läpi myös Professional-vaikeustasolla. Kaiken kaikkiaan siis erinomainen remake, joka vetää vertoja alkuperäiselle. Ja nyt kuitenkin puhutaan Resident Evil 4:stä, joka on ehkäpä paras yksinpelattava videopeli, mitä on ikinä tehty.
Xbox-version uusi deadzone on siedettävä (vaikkakin neliö) ja herkkyyskäyräkin on vähemmän kammottava, joten tähän pitäisi saada scripteillä gyro toimimaan. Ostin pelin siis kuitenkin, kun Enebasta sai Turkki-pelikoodin n. 40 eurolla kuluineen (vaatii VPN:n, kun koodi syötetään Microsoftin redeem-sivulla).
Enebassa on myös ihan EU-koodeja huomattavasti Xbox Storea halvemmalla, jos VPN-sekoilut kuumottaa.
Capcom "korjasi" Xbox-version deadzone-ongelmat viimeisimmässä patchissa, mutta ilmeisesti samalla downgradesivat Xbox-version kuvanlaadun PS5-version tasolle. Ellei tuo sitten ole jotain Xbox-käyttäjien kokemaa placeboa, niin melko käsittämätöntä touhua taas. Mielenkiinnolla odottelen Digital Foundryn analyysejä kuvanlaadusta, ja toivottavasti EternalDahaka on hankkinut pelin kokoversion, niin saisi kunnon analyysiä tuosta uudesta deadzonesta.
Tässä kun olen taas pelaillut alkuperäistä RE4:sta, niin kiinnostus remakeen on tippunut käytännössä nollaan. Ehkä tuon remaken jostain alennuksesta voi joskus hankkia, mutta en usko, että peli yltää lähellekään alkuperäistä. Alkuperäinen on edelleen parhaiten pelittävä olan yli kuvattu räiskintäpeli, mitä on tehty.
Siinä The Electric Undergroundilta mielenkiintoista analyysiä alkuperäisestä ja remakesta. Aika harvassa ovat nämä tyypit, jotka sisäistävät sen, mikä tekee alkuperäisestä pelistä niin hyvän kuin se on, ja jotka eivät vain sokeasti huuda heti hoosiannaa, kun pelattavuus on "modernisoitu".
Xenia-emulaattori tuli puskista Xboxille, eli tuolla voi pelaillakin sitten 360-pelejä.
Veikkaan, että tämä onkin sitten lopun alkua Xboxin emulaattoriskenelle.
Retail-puolella emut ovat nyt historiaa, sillä Microsoft teki jotain, mikä estää niiden toimimisen. Nyt pitää käyttää dev modea, jos noilla haluaa pelailla.
Itsekin ostin tuon GnG Resurrectionin alesta. Pelin art style on täydellinen (vaikka jostain syystä porukka on tuosta marissut), ääniefektit ovat supertyydyttäviä ja vaikeustaso on vedetty tappiin heti ensimetreiltä lähtien. Hyvä, että uskoin intuitioon enkä arvosteluihin tällä kertaa.
Peli on ehkä aavistuksen raskaan tuntuinen pelata, kun on tottunut alkuperäisen arcade-version keveyteen RetroArchin input lagia vähentävien ominaisuuksien ansiosta (PC:llä toki voi laittaa VSyncit pois ja ongelma on poissa), mutta muuten tästä ei ole kyllä mitään pahaa sanottavaa. Xboxin Quick Resume -toiminto ei myöskään tässä valitettavasti toimi - juuri tämänkaltaiset pienissä erissä pelattavat pelit hyötyisivät eniten ko. toiminnosta
RE4 Remake kahmii hirmuisia arvosanoja. Houkuttaisi kyllä käydä ensi viikon perjantaina napsaisemassa peli.
DF myös ilmeisesti sai selville (en ole vielä katsonut tuota yli puolen tunnin videota pelistä), että Xbox-versiossa on jostain syystä kummalliset ja muita versioita suuremmat deadzonet. Miten lienee sitten lopullisessa versiossa? Pelasitko Scarffi tuota demoa nimenomaan Xboxilla vai kokeilitko Pleikallakin? Molemmissa yhtä paha? En ole vielä pelannut demoa läpi.
Xboxilla olen vain pelaillut. Joku siellä Capcomilla ilmeisesti vittuillakseen heittelee hatusta näihin Resident Evil -peleihin jotain täysin randomeja deadzone-muotoja ja herkkyyskäyriä, jotka pilaavat pelien ohjaustuntuman kerta toisensa jälkeen.
Resident Evil 4 Remakessa saivat oikeastaan kaiken perseelleen: valtava deadzone, joka on Lego-ukon pään muotoinen (ei siis neliö, saatika ympyrä, niin kuin kaikissa moderneissa peleissä pitäisi olla) ja siihen päälle vielä äärimmäisen hidas ja tönkkö herkkyyskäyrä, joka alkaa vaikuttamaan vasta kun tattia on liikutettu 50%. Kirsikkana kakun päälle myös vasen tattiohjaus on ryssitty, minkä takia Leon liikkuu kuin pultsari juoksuhiekassa.
Lisäksi tosiaan deazonen koko (ja varmaan muotokin, koska haistakaa paska) vaihtelee eri tilanteissa. Gyroa tähän ei skripteillä saa millään toimimaan jo pelkästään tuon ääliömäisen Lego-pään muotoisen deadzonen takia. PS5-versio tukee gyroa, mutta sekin on tottakai kuulemma täysin juosten kustu.
Tällä skriptillä saa näköjään ihan natiivinkin gyrotuen peleissä, jotka tukevat hiirtä ja näppistä, jolloin gyro toimii hiirenä. Titan Two feikkaa, että konsoliin on liitetty näppis ja hiiri, jolloin tuolta gyro/tatti-konversiolta vältyttään. Aika siistiä! Pitäisi vain mapata kaikki näppiksen toiminnot padin näppäimiin, enkä tiedä, miten jouhevaksi vasemman tatin liikkumisen saa tehtyä suoralla WASD -> vasen tatti -käännöksellä. PC:llä reWASD-softalla tuon saisi helposti tehtyä.
Vihdoin aloin säätämään tätä skriptiä Halo: Master Chief Collectonissa, joka tukee hiirtä ja näppistä.
Aivan käsittämätöntä, miten gyro ei ole käytössä jokaisessa ohjaimessa ja konsolipelissä, jossa pitää tähdätä tai liikutella kameraa. Valikoissakin liikkuminen on niin paljon nopeampaa ja intuitiivisempaa. Hiirituen ansiosta saan vihdoin kunnon herkkyyden Halo: Combat Evolvediin, eikä oikeaan tattiin tarvitse edes koskea, koska ohjausta ei tarvitse resetoida koskaan, sillä vähempikin käsien heilutus kääntää tähtäintä tarpeeksi. Flickstick toimii myös, mutta en kyllä näe tuolle mitään tarvetta, koska tosiaan herkkyys on tarpeeksi korkealla.
Eli mihin helvettiin tuota oikeaa tattia edes oikeasti tarvittaan? Ei mihinkään - no okei, God Handia pitää pelata kahdella tatilla. Antiikkinen ja surkea värkki, joka vain vie tilaa ohjaimesta. Ohjaimeen saisi hyvin mahtumaan vaikka kuusi face buttonia Sega Saturn -ohjaimen tapaan. Ja kun sitä oikeaa tattia ei tarvitse koko ajan vatkata, voit painella tähdätessä niitä face buttoneita vapaasti.
Ehkä jossain vaihtoehtototodellisuudessa keksivät gyron 10 vuotta aiemmin ja pelaavat siellä konsolipelejä ylivertaisella tavalla.
Huhhuh, aikamoista, jos tosiaan kuva kärähtää QD-OLED-töllöissä ruutuun nopeammin kuin ikivanhoissa LG OLED -töllöissä. Kovasti joka paikassa rummutettiin, että olisivat vähemmän alttiita ongelmalle. Mikäli ongelma on tosiaan alipikseleissä, kuten artikkelissa veikattiin, niin voi olla vaikea korjata tuota ongelmaa.
Tosi-TV on skriptattua. Ihan kaikki. Aivan älytöntä paskaa.
Survivorin tapauksessa: vahvasti editoitua, kyllä. Ja joissain tapauksissa tuotanto selvästi antaa tietyille (viihdyttäville) kilpailijoille mahdollisuuksia olla tippumatta liian aikaisin. Tiedostan tämän kyllä, mutta ilman tuota kevyttä manipulointia sarja olisi juuri sitä itseään. Kuten Suomen Survivor. Tietäisit aina, missä mennään etkä tykästyisi tai ärsyyntyisi tiettyihin henkilöihin. Kai tämä on vähän sama juttu kuin showpainissa (joka tosin on aidosti skriptattua) - fanit varmasti tietävät, missä mennään, mutta silti siitä tykätään.
RE4 Remaken demo on todella uskollinen alkuperäiselle (Ultimate HD Editionille, siis), sillä onnistuivat laittamaan peliin 40 prosentin deadzonen ohjaukseen (kamera ja tähtäys) ainakin Xbox-versiossa - normaalisti tuo deadzone on peleissä 20% luokkaa. Eli tämä tuntuu lähes yhtä kamalalta pelata, kuin Ultimate HD Edition. Alkuperäisessä GameCube-versiossa ei ole mitään deadzoneja nimeksikään.
Onneksi scripteillä tuosta pääsee eroon, mutta ei vain voi käsittää, miten vuodesta toiseen pitää mennä rajoitettujen ohjausasetusten ehdoilla. Muutama devaaja käytännössä päättää, miltä ohjauksen pitää tuntua miljoonille pelaajille. Ohjaus on sentään deadzone-sekoiluja lukuun ottamatta parempi kuin Dead Spacessa, jossa on aivan järkyttävä kiihtyvyys ohjauksessa.
EDIT: Joo, tämä ohjaus on niin kammottavaa jöötiä, että peli jää hankkimatta. Muistuttaa enemmän jotain Red Dead Redemption 2:sta tai The Last of Us 2:sta kuin Resident Evil 4:sta. Jotenkin ovat onnistuneet ryssimään jopa tuon juoksemisen. Ihan kuin jotain hevosta yrittäisi ohjata.
Huvittavana yksityiskohtana deadzone vaihtelee eri paikoissa. Tavaravalikossa se on 30%, tavaroita tarkastellessa 25% ja esim. kiikareilla katsellessa vähemmän kuin tähdätessä. Jos skriptillä poistat deadzonen pelistä, menee deadzone ”miinukselle” valikoissa ja kiikaroidessa, jolloin kuva sahaa edestakaisin. En yllättyisi vaikka kiikarikiväärilläkin tuo deadzone menisi miinukselle, jolloin peli olisi kirjaimellisesti pelikelvoton gyro-skriptilläni. Ainoa peli, jossa olen vastaavaa sekoilua nähnyt, on Dragon’s Dogma. Siinäkin deadzone vaihtui lennosta, jos taistelit jotain kyklooppia tai vastaavaa isoa vihua vastaan. Aivan käsittämätöntä.
Mutta hyvä, että demo tuli pelattavaksi, niin en tehnyt virhettä ja ostanut sikaa säkissä.
Seuraa shokeeraava paljastus. Olen katsonut Survivor-sarjaa lähemmäs 40 kautta. Tai en tiedä, mitä shokeeraavaa tuossa on, sillä kyse on kuitenkin helposti parhaasta reality-formaatista, mitä on luotu. Moni on varmasti tätä katsonut - jos ei muuta niin ainakin silloin, kun sarja tuli ensi kertaa Suomen TV-ruutuihin joskus 2001.
Joku saattaa jopa muistaa sellaisia legendaarisia kilpailijoita kuten Boston Rob tai Russell Hantz. Jenkki-Survivorista nyt ainakin kannattaa katsoa kausi 40, joka on varmaankin paras kausi, mitä siitä on tehty. Mukana ovat käytännössä kaikki historian parhaat pelaajat. Siinä kulminoituu hienosti tosifaneille kaikki formaatin parhaat puolet, eikä mukana ole yhtäkään tasapaksua tai huonoa kilpailijaa. Aivan huikeaa settiä. Muuten tuo jenkki-Survivor on ollut aikamoista jöötiä, kun pyörää yritetään keksiä väkisin uudelleen typerillä twisteillä, eikä castingissakaan olla onnistuttu. Tuntuu, että diversiteetti on tärkeämpää kuin se, että osallistujat ovat kiinnostavia.
Mutta miksi höpisen sarjasta näin ihan yhtäkkiseltään? Koska maapallon toisella puolella - Australiassa - pyörii Survivorin ehkäpä paras kausi koskaan. Sattumalta luin jostain foorumilta, että ko. kausi on aivan huikaisevan hyvä, joten pistin Australian serkuille faksia, että lähettäisivät VHS-nauhoituksia postissa sitä mukaan, kun uusia jaksoja tulee ulos. Ja voi helvettiläinen sentään, mitä kamaa! Olen kohta katsonut kaikki ulos tulleet jaksot, ja tuntuu, että kausi vain paranee vanhetessaan. En nyt sen enempää ala spoilaamaan, joten tälle kannattaa antaa mahdollisuus, mikäli yhtään kiinnostusta löytyy.
Niin, ja se Suomi-versio on täyttä paskaa. Ei Suomessa osata tehdä viihdettä.
Kiviäkin kiinnostaa, mutta taannoinen jumalainen interventio selvisi. Huomasin, että olin pelissä, jossa ping oli 12-16ms. Ihmekkös peli tuntui sen lyhyen, mutta oih niin kauniin hetken ajan niin sulavalta. Eli ehkä kerran kuussa matchmaking ilmeisesti heittää meikäläisen sille lähimmälle serverille pelaamaan. Lopun ajasta saat nauttia 30-40 millisekunnista ylimääräistä lagia, joka saa gyro-ohjauksen laahaamaan.
Lisäksi tämä ”next gen” -päivitys lisäsi hienon bugin, jonka takia framerate pomppaa vähintään kerran sekunnissa 60fps:tä 75fps:ään. Ihan se ja sama onko VRR päällä vai ei, tähtäys nykii oudosti koko ajan. Tämä bugi on ollut nyt ainakin 5kk olemassa, joten tuskin tätä ikinä korjaavat. 99% pelaajistakin pelaa mummo-sensitivityllä, niin ei sillä tätä ongelmaa huomaa, joten Respawnia tuskin kiinnostaa pätkääkään.
Dolby Atmos for Headphones -softalla myös tuli jossain vaiheessa ääneen tunkkaisuutta, joka lässäytti sen Apexin tavaramerkin, tietynlaisen rapeuden ääniefekteissä. Normi stereo-äänillä ongelma häviää. Tästäkin on pieni porukka aikoja sitten valittanut, mutta eipä tällekään mitään olla tehty.
Tätä FPS-sekoilua ei ole näköjään vieläkään korjattu. Jatkuvaa nykimistä Xboxilla, joten täysin mahdoton pelata gyrolla, kun FPS ei pysy sekunttiakaan kuudessa kympissä ja trackaaminen on lähes mahdotonta.
Täytyy myöntää, että tässä Epin videoita töllöttäessä on jonkinlainen sisäinen Fiilistelijä™ heräämässä henkiin, ja ajattelin, että pitäisikö se OLED Switch käydä hakemassa kymmenen euroa kalliimmalla, mitä maksoin tuosta perus-Switchistä kuusi vuotta sitten julkaisupäivänä. Kuuden vuoden aikana olen pelannut kahta peliä (Zelda BotW ja Monster Hunter: Rise), Super Mario Odyssey on edelleen muoveissa. Eli ehkä on korkea aika antaa konsolille uusi mahdollisuus.
Ja voitte sitten kiittää minua, kun Switch Pro shadow dropataan sillä sekunnilla, kun heitän rahat tiskiin pelikaupassa.
Hyvää kontsaa! Ei mitään ärsyttävää esittämistä, vaan oikein mukavaa jutustelua, jota voi hyvin heittää vaikka taustaääneksi AirPodeihin. Ihan eri fiilis myös katsella Epin silmin näitä directejä, vaikka olihan siellä kovia pelejäkin näytillä. Tulen seuraamaan näitä videoita jatkossakin. Ehkä voisit arvostella Partajeesus-tyyliin pelejäkin?
Aika sick. Toimiiko noissa achievementit myös? Pelataanko niitä edes omalla gamertagilla?
Ei ja ei.
Mushihimesama Futari toimii myös, eli nyt Xboxilla on käytännössä kaikki parhaat shmupit pelattavissa (Zero Gunneria ja jotain muita PC Only -tapauksia lukuun ottamatta).
Xenia-emulaattori tuli puskista Xboxille, eli tuolla voi pelaillakin sitten 360-pelejä.
Veikkaan, että tämä onkin sitten lopun alkua Xboxin emulaattoriskenelle.
EDIT: Kuopattu X360-versio GoldenEyesta toimii supersulavasti Xenialla, vaikkakin emulaattori on vielä "proof of concept" -tasolla, eli kaatuiluja tapahtuu vähän väliä. 60fps, eikä minkäänlaista input lagia, kuten yleensä näissä emulaattoreissa tuppaa olemaan.
Pitää vain toivoa, että devaajat saavat tuon emulaattorin nopeasti kuntoon, ennen kuin MS alkaa kunnolla pistää kapuloita rattaisiin.
EDIT2: DoDonPachi SaiDaiOuJou toimii. Harva näistä Caven X360-porttauksista on taaksepäin yhteensopivia, joten hieno juttu, että pääsee pelaamaan:
Tein muutaman giffin tuosta RetroArchin HDR:ää käyttävästä Megatron-shaderista, kun liikkuvassa kuvassa noiden efektin parhaiten huomaa. Omat lempivariantit ovar varmaankin AEG CTV 4800 VT ja Sony PVM 2730, ensimmäinen antaa sellaisen kuvan, mitä tuli kersana varmaan suurin osa ajasta nähtyä rupisella komposiittikaapelilla ja jälkimmäinen veitsenterävän PVM-monitorin kuvan.
Metal Gear Solid | AEG CTV 4800 VT vs. Sony PVM 2730
Donkey Kong Country 2 | AEG CTV 4800 VT:
MegaMan 2 | Sony PVM 2730:
Metroid: Zero Mission | GBA-pelejä varten tehty oma variantti:
MegaMan X3 (480p-resolla BSNES HD -ytimellä) | Sony PVM 2730:
Nopeasti unohtui Dead Spacen rupinen 1080p-resoluutio, kun pelissä on kohtaus, jossa voit katkaista pelialueelta valot kokonaan pois. Musta on mustaa eikä mitään viikkokausia kesähelteessä kuivettunuttu koiranköntsän harmaata haaleutta niin kuin Callisto Protocolissa tai REmake 2:ssa. Mikään ei tapa tunnelmaa kauhupelissä niin pahasti kuin tämän yksinkeraisen asian sössiminen.
Vielä kun tumman eri sävyt ja hohkavat valonlähteet erottuvat hienosti HDR:nä, niin peli imaisee maailmaansa vimmatulla voimalla. Toki äänimaailmakin on kaiken hehkutuksen arvoinen. Tuntuu kuin pelaisit jotain leffaa.
Piti ostaa Dead Space kun on saanut ihan kelpoarvostelut, eikä Callisto Protocol lunastanut odotuksia. Tämä on next gen only -peli, mutta näyttää silti ihan jöötiltä 60fps-moodissa. Nojoo, eipä sillä kuvanlaadulla sinänsä ole väliä, mutta ei tämä nyt ainakaan hyvää lupaa tulevilta next gen -peleiltä, jos näin paljon pitää tehdä kompromisseja performance modessa. Toki realiteetti on se, että puhutaan 500 euron konsolista, kun huippunäyttikset maksavat kolmin-nelinkertaisen määrän ja tarvitsevat ydinvoimalan toimiakseen. Mutta silti.
Ja sitten taas ne ohjainasetukset. Kaikki tehty pisin vittua. "Stick sensitivity" -asetus koskee molempia tikkuja samaan aikaan ja tuo arvo skaalautuu muutenkin ihan järjettömästi. Kuka helvetti nyt haluaa sen vasemman tikun sensitivityä vaihdella yhtään mihinkään, ei tämä ole mikään ajopeli. Sensitivity muuttaa myös samalla deadzone-arvoa, en tiedä, minkä helvetin takia. Deadzone-asetuksen laittaminen nollaan ei suinkaan tarkoita nollaa vaan 10%:ia - ei muuten ole ensimmäinen Xbox-peli, jossa olen tätä nähnyt. Varmasti todella vaikeaa pistää se arvo sinne minimiin. En yhtään yllättyisi, vaikka tämä olisi jokin ohjeistus Mircrosoftilta, ettei kuluttajat vahingossakaan saa stick driftiä paskoista tikkumoduuleista.
Monster Hunter Riseä olen kanssa tykitellyt jotain 20 tuntia, ja onhan tämä pelattavuudeltaan aivan taianomaista settiä. Siis ei tälle vain ole olemassa mitään vastinetta. Monster Hunter: World oli minulle viime genin paras peli ja muutenkin yksi parhaimmista peikokemuksista ikinä. Rise ei yllä pelinä samalle tasolle, mutta gameplay loop on kuitenkin sitä samaa kamaa ja pettavuus gyrolla 120 kuvaa sekunnissa on yksinkertaisesti jotain sanoinkuvaamatonta parhautta. Ei missään olan takaa kuvatussa pelissä pysty liikkumaan yhtä sulavasti 3D-tilassa kuin tässä. Gyrolla voit nakuttaa wirebugilla itsesi mistä vain minne vain - ilman että tarvii tapella oikean tatin kanssa - ja losauttaa monstereita lättyyn Greatswordilla. Samalla kun neonväriset HDR-efektit välähtelevät ruudulla, saavat liskoaivoni jatkuvia mielihyväryöppyjä. Äänimiksaus on myös ensiluokkaisesti tehty.
Erinomainen peli, joka tulee varmaan taas liian nopeasti vedettyä "läpi" Switch-version tavoin, mutta toivottavasti Sunbreak-lisärissä olisi parempi end game, niin pääsisi edes kolmilukuisiin tuntimääriin.
EDIT: GoldenEyeta tuli myös kokeiltua tyylillä, joka saa Epinkin tolaltaan: Xboxilla ja PlayStation-ohjaimella, gyro tottakai lisämausteena. Toimii yllättävän hyvin, vaikka tuo perusohjauksen acceleration-hyppy vähän tönköltä tuntuukin nykypäivänä. Ja onhan tässä jotain sanoinkuvaamatonta charmia, vaikkei minulla mitään N64-tunnesidettä olekaan.
Shinji Mikamin lafkan uusin peli, Hi-Fi Rush, on pelattavissa tänään Game Passissa!
Helvetin hieno juttu, sillä peli näytti hauskalta, ja tämä tarkoittaa myös sitä, että Tango Gameworks todennäköisesti väsää jo seuraavaa peliään. Toivottavasti Shinji Mikamin itsensä ohjaamana.
Näytä kirjoitukset
Kirsikkana kakun päällä 120Hz-moodin sulavuus ja responsiivisuus sekä gyron luomat mahdollisuutet liikkua 3D-tilassa Wirebugeilla ihan miten lystää tekevät tästä pelistä minulle jotain todella erityistä.
