Disclaimer: en tiedä competitive fps peleistä mitään. Enivei:
Eikö tämä ole competitive pelissä ihan yhdentekevä seikka koska kaikki pelaa kuitenkin maksimiasetuksella. Eli lopputulos on ihan sama kuin ei olisi säätömahdollisuutta ollenkaan.
Itse pelaan Apexia FOV:in ollessa 90, joka on minulle juuri passeli. 110 on maksimi, mutta siitä syntyy typerä kalansilmäefekti, minkä lisäksi on vaikeampi hahmottaa yksityiskohtia ruudulta. Suorituskykykin laskee (minkä takia varmasti konsoleilla tuota asetusta harvemmin nähdään), mitä enemmän ruudulla näkyy pelikuvaa. PC-peleissä tuo maksimiasetus on järkevämpi, kun ruutua tuijotetaan läheltä. Tärkeimpänä asiana itselleni on kuitenkin esteettisyys — alhainen FOV saa ruudun näyttämään liian ahtaalta.
EDIT: Kokeilin vielä Apexia PS4:llä ja input lag tuntuu taas siedettävältä. Ei näköjään kannata pelata Siegeä ja tätä samana päivänä, muuten jähmeys vituttaa. Perus Xbox-padilla pelatessa huomasi myös, miten paljon vaikeampi on ampua G7 Scoutilla liipasimien kanssa, kun joutuu muljuttamaan sormea löysän liipasimen päällä. Ihmekään, kun porukka ei ikinä käytä ko. asetta, vaikka se on yksi pelin parhaimmista. Hemlockillakin ampuminen on paljon tarkempaa digitaalisten nappien kanssa.
Ostin Rainbow Six Siege Ultimate Editionin pleikalle, ja totta tosiaan Apex tuntuu tämän jälkeen jähmeältä paskalta käsissä. Jännä, ettei tästä ole sen kummemmin maristu foorumeilla. Kokeilin heti perään Xbox-versiota, joka tuntui sulavemmalta, mikä voi sekin kyllä olla pelkkää placeboa. Googlestakaan ei tunnu löytyvän mitään kunnon infoa.
Mukavana yllätyksenä Siegessä on nykyään oma pelimuoto meille vasta-alkajille, niin voi rauhassa harjoitella ilman, että joku mulkku on heti potkimasta pois pelistä. Ärsytystä sen sijaan aiheuttaa alkeelliset kustomointimahdollisuudet: ei FOV-säätöä eikä button mappingia, joten L1/R1 pitää vaihtaa liipasimien kanssa pleikkarin valikoista, mikä sekoittaa samalla kaikki muutkin pelit.
Titanfallia en ole netissä pelannut, mutta Apexissa en ole input lagia huomannut - sekä PS4- että Xbox-versioita olen hinkannut yhteensä satoja tunteja.
Apex-servereiden tick rate on kuulemma kehno moniin muihin BR-peleihin verrattuna, mutta tuokaan ei selitä sitä, miksi kavereillasi peli lagaa PS4:llä muttei PC:llä. Peli ei ole konsoleilla lukittu 60fps, joten ehkä kyse on sitten tuosta. Mene ja tiedä.
Mutta joo, viestisi viimeiseen kappaleeseen yhdyn täysin. Hyvin pystyy padilla pelaamaan, olenhan sillä pelannut näitä pelejä ekasta Halosta asti, mutta toivon todella, että seuraavassa genissä olisi Sonyn ja Microsoftin perusohjaimissa takanamiskat Elite-ohjaimen tapaan (Elite Controller 2 toimii onneksi myös seuraavassa Xboxissa).
Siirryin pelaamaan Apexia Xboxilta PS4 Prolle, kun huomasin, että osun PS4-padin tateilla tarkemmin vastustajaan, koska Elite-ohjaimestani ovat tatit löystyneet pahasti n. 1000 pelitunnin jälkeen. Oikeastaan olen tykästynyt PS4-padiin täysin, sillä L1- ja R1-napeilla tähtäys ja ampuminen on paljon tarkempaa, kuin analogisilla liipasimilla räiskiminen, vaikka Apexissa saakin myös liipasimien deadzonet nollaan. Rekyylin hallinta on myös nautinnollisempaa, kun voi R1:stä naputtamalla ampua juuri sopivan pituisia sarjoja.
Kuitenkin niiden Elite-ohjaimen takanappien poissaolo vituttaa, koska Apex pääsee kunnolla oikeuksiinsa vasta sitten, kun saat kontrolloida liukumista ja hyppelyä ilman, että otat peukalot pois tateilta. Olen yrittänyt vaikka mitä custom settingsejä (hyppy ja liukuminen liipasimilla, liukuminen oikean tatin painalluksella, jne.) mutta yksikään asetus ei tunnu täysin toimivalta. Tuntuu kuin pelistä häviäisi yksi ulottuvuus tämän takia.
Onneksi Elite Controller 2:ssa on mahdollisuus säätää tattien jäykkyytä ja liipasimien liikeradan saa vielä astetta pienemmäksi, jolloin liipasimilla ampuminen vastaa jo lähes digitaalisten nappien nopeutta ja tarkkuuta.
Niin ja voisin tosiaan sanoa samat sanat Apexista, mitä MasterTK sanoi Siegestä. Alkaa tuntumaan, että tämä on minulle genin paras peli. Pelitunteja en osaa tarkasti arvioida, koska PS4:llä ei niitä voi mitenkään seurata, mutta Xbox-versiota olen pelannut 130h ja PS4-versiota ainakin tuplat tuosta. Aina kun on aikaa pelata, niin pistän pelin tulille, ja kun pitäisi lopettaa, niin en haluaisi. Toivon todella, että tästä saadaan nauttia Overwatchin ja Fortniten tavoin vuosia.
Lisäksi peli taitaa olla ainoa fps konsoleilla, jonka tekijät tajuavat että automaattitähtäystä ei todellakaan tarvita, kunhan osataan tehdä ohjaus kuntoon + tinkimätön 60fps. Pelissä ei ole edes mahdollista käyttää autoaimia rankedissa. Nyt kun on välissä läiskii jotain Halo 5:sta, Titanfallia, Apexia yms. monia muita yksinpeli fps-pelejä, joiden ohjaus on kuin panssarivaunulla, niin ei voi ymmärtää, mikä siinä kunnollisen ohjauksen tekemisessä on niin vaikeaa. Naurettavan suuret dead zonet analogisissa tikuissa, joita ei voi säätää läheskään kaikissa peleissä, yleistä input lagia, tai pahin syöpä kaikista, mikä piinaa useita konsoliräiskintöjä, eli look acceleration. Ja noita sitten paikkaillaan karmeilla autoaim-avustomilla, jotta pelaajat osuvat johonkin.
Öö? Siege on hidastempoinen taktinen räiskintä, jossa liikutaan ahtaissa sisätiloissa ja jossa ei voi hyppiä. Aika paljon helpompi pelata tällaista peliä ilman auto aimia.
Apexin ja Titanfallin ohjaus kuin panssarivaunulla? Tää on ehkä mastertkmaisin kommentti ikinä. Kummassakin pelissä on monipuolisimmat ohjauksenviilaamisasetukset, mitä olen nähnyt. Respawnin pelien tuntuma on jo oletuksena täydellinen, kunhan laskee deadzonen nollaan (jonka saa halutessaan ihan oikeasti niin nollaan, että pelkällä tattiin pieraisulla pystyy liikkumaan) ja senssit ylös.
Kuva Apexin Advanced Look Controls -asetuksista:
Auto aiminkin saa siis pois päältä, jos välttämättä haluaa kiduttaa itseään.
Muuten kyllä uskon MasterTK:n horinoihin, Siege vaikutti äärimmäisen lupaavalta peliltä. Harmi, että skene on niin syöpäinen, että edes casualia ei voi aloittelija rauhassa pelata ilman, että pitäisi tietää heti kaikki kaikesta. Ei vaan jaksanut opetella pelaamaan.
Input lag -perseilyt ovat kyllä yksi ainainen vitsaus. Ostin Castlevania SotN + Rondo of Blood -paketin PS4:lle, enkä tyhmyyttäni ottanut asioista kunnolla selvää. Nopealla googlauksella porttausten piti olla ihan kelvolliset, mutta heti kun kokeili SotN:ssa shield dashia, niin se tuntui kuin liikkuisi tervassa. Sinne meni ne rahat hukkaan.
Onneksi Xbox 360 -versio on taaksepäin yhteensopiva ja lagiton, mutta siinäkin on idioottimaisuuksia, kuten se, ettet saa mustia kehyksiä täyttämään 4:3 kuvaa.
Toisaalta, jos porttausta ei ole tehnyt M2, niin voidaan aina olettaa, että jokin amatööriporukka on sählännyt pelit pilalle, kuten nähtiin Megaman ja Street Fighter Anniversary Collectioneissa.
Onneksi RetroArchin runahead-ominaisuudella pystyy nykyään poistamaan input lagin monesta emulaattorista.
Etkö katsonut koko directiä? Resident Evil 6 on tulossa Switchille.
Leikki leikkinä. Veikkaan, että Epi tuli housuihinsa Breath of the Wildin jatko-osan takia. Vähän vaikea tuosta on itse innostua — Metroid Prime 4:n tavoin — kun peli tulee ulos aikaisintaan joskus parin vuoden päästä.
Muuten directistä ei jäänyt mieleen muuta kuin loputtomat animepelit ja Smashin uudet hahmot. Missä on se huhuiltu Switch Pro tai SNES-pelit?
Apex Legends on jo nyt yksi kaikkien aikojen lempipeleistäni. Olen täysin koukussa. Pelitunteja on takana jotain 250-300. Kaikki muut pelit ovat jääneet taka-alalle.
On huvittavaa, miten ympäri nettiä porukka marisee, ettei pelissä ole tarpeeksi sisältöä, vaikka pelattavuus on timantinkova. Nykyään peleissä pitää ilmeisesti olla koko ajan jokin porkkana turvan edessä roikkumassa.
Apexin jälkeen kaikki muut räiskintäpelit tuntuvat jotenkin tönköltä. Slaidaamiseen ja hyppimiseen on mahdotonta kyllästyä, ja gunplay on taivaallista. Aivojen palkitsemisjärjestelmä syttyy aina ilmiliekkeihin, kun näet pääosumasta nousevan keltaisen hitmarkerin tai kuulet tyydyttävän rusahduksen, kun kypärä rikkoutuu. Äänimaailma on kaiken kaikkiaan parasta, mitä genrestä löytyy.
Ainiin ja ne latausanimaatiot! Sama kaveri pääsi muistaakseni Respawnille töihin näiden videoiden perusteella (ja on nyt harmillisesti siirtynyt Infinity Wardille tekemään seuraavaa COD:ia):
Pelissä on myös tolkuton määrä aseita, joilla ampuminen on yksinkertaisesti mielettömän hauskaa ja ne ovat todella hyvin tasapainossa. Voisin helposti luetella kymmenkunta asetta, jotka menevät heittämällä kaikkien aikojen lempiaseideni joukkoon. Mozambique ja P2020 ovat ainoat aseet, jotka voisi poistaa pelistä kokonaan, koska niistä ei saa mitään irti. Onneksi kakkoskaudella on luvattu jonkinlaista buffausta häntäpään aseille.
Entäpä se Battle Royale -aspekti? PUBG oli paskaa, mutta Apex osoittaa, mikä potentiaali pelimoodilla on. Vaikka pelissä onkin vain yksi mappi, on se erinomaisesti suunniteltu. Pelit kestävät 10-20 minuuttia, joten ”vielä yksi peli”-fraasi huutaa takaraivossa aamuyön pikkutunneille saakka. Välillä vituttaa huono onni lootatessa heti kartalle laskeutuessa, mutta uuteen peliin pääsee noin minuutissa. BR-moodi mahdollistaa sen, että jokainen peli on erilainen ja niissä tapahtuu jatkuvasti eeppisiä tilanteita, joita ei muissa moodeissa tapahtuisi. Mikään ei tunnu niin hyvältä kuin se, että onnistut yksin kääntämään mahdottoman tilanteen mahdolliseksi.
Legendat ovat myös suht hyvässä tasapainossa, kun Miragea vihdoin buffattiin. Miragen ultilla on hauska koijata vastustajia, kun voit hetkeksi muuttua kokonaan näkymättömäksi ja juosta vihollisrintaman taakse. Suurin ongelma pelissä on kuitenkin hitboxit, jotka jostain käsittämättömästä syystä eivät ole samankokoiset. Kenen mielestä tämä on ollut hyvä idea? Ongelmaa on mahdoton enää korjata, ellei Respawn suunnittele legendoja kokonaan uusiksi. Etenkin Pathfinder on tällä hetkellä täysin rikki — tähän mulkeroon on tuplasti vaikeampi osua kuin vaikka Wraithiin, joka on sekin rikki naurettavan pienen hitboxinsa takia.
Muutenkin meta pyörii liikaa Wraith-homoilun ympärillä — kaikki wannabe striimarit vain juoksevat Wraithilla tulitaustelusta tulitaisteluun R99 kourassa. Kakkoskaudella saadaan onneksi Wattson-legenda, jonka sähköaidoilla pitäisi tätä ongelmaa saada ainakin vähän kuriin, kun viholliset eivät pääse niin helposti yllättämään selustasta.
Toivottavasti Season Pass 2 ei ole ensimmäisen kaltainen katastrofi, jotta peli pysyisi hengissä tässä raadollisessa nykymaailmassa. Switch-versio crossplayllä auttaisi myös asiaa, niin saadaan ainakin Ephram tänne hypettämään peliä mulkku huurussa.
Apex Legends ei saa kokea Titanfallien kaltaista kohtaloa.
Loputtomasti edgyjä dudebroita ja CGI-trailereita, onko tämä vuosi 1995? Ei vaan Xboxin E3-konferenssi.
No en aio yrittää huijata ketään, eivät nämä ole minua kiinnostaneet enää vuosiin. Satuinpahan katsomaan sivusilmällä pitkästä aikaa kun tuli sopivaan kellonaikaan. Elden Ring oli setin parasta antia, CGI:tä tai ei niin Sekiro todisti Miyazakin olevan erehtymätön ja tuollainen "old gods" tyylinen teema on sata kertaa kiinnostavampi kuin Samuraihommelit.
Ai niin ja Lego Forza näytti hauskalta.
Nuo dudebrot ovat itseänikin alkaneet vituttamaan. Tuntuu, että jokaisessa räiskintäpelissä on nykyään jotain partasuisia steroidileukoja örisemässä — trailereissa soi taustalla aina jokin paska räppibiisi. Gears 5:n lisäksi tähän kastiin kuuluu uusi Ghost Recon, joka on surullisen kaukana siitä, mitä sarja alunperin oli.
Juu ei tuosta pystynyt sanomaan juuta eikä jaata. Samankaltainen teaseri kuin Sekirosta aikoinaan.
Ei näkynyt Miyamotoa lavalla, joten Epi ei pääsekään pelaamaan niitä Xbox-pelejä Switchillä.
Oli kaiken kaikkiaan hyvä pressi, vaikkei tuolla mitään pommeja tiputeltukaan. Olisin toivonut näkeväni enemmän japanilaisstudioiden pelejä, eikä vain noita nopeasti kyhättyjä indie-pelejä. Gears 5 vaikutti geneeriseltä enkä usko, että 343 Industries osaa tehdä vieläkään kunnon Haloa.
Onneksi noista ei tarvitse maksaa mitään, kun voi ”ilmaiseksi” hinkata Game Passilla.
Elite Controller 2 oli minulle pressin kovin juttu.
Seuraavat Xboxit 2020 loppupuolella. 40 kertaa nopeammat latausajat, neljän eri genin taaksepäin yhteensopivuus, 120fps, VRR ja 8K-tuki (pelit eivät nyt ainakaan tuolla resolla pyöri) mainittu.
Ymmärtääkseni vaatii voimasa olevat Xbox Live Gold -ja Game Pass -tilaukset. Oma Game Pass oli voimassa heinäkuuhun ja Live Gold marraskuuhun. Ostin CD Keysistä ensin vuoden lisää Live Gold -aikaa ja sitten otin tuon Ultimaten eurolla, joten nyt minulla on Ultimate-tilaus voimassa helmikuuhun 2021.
Tämän vuoden LG OLED:it saavat vihdoin HDMI 2.1 -tuen, eli töllö tukee parhaimmillaan 4K/120Hz, josta ei vielä juuri mitään iloa ole - mutta kuola kuitenkin valuu jo ajatuksesta pelata PC:llä Vanquishia OLED:illa 4K:na 120 kuvaa sekunnissa. Game Moden input lag saatiin myös tiputettua entisestään 13 millisekunttiin. Töllö tukee myös VRR:ää, joka löytyy ainakin Xbox One X:sta.
Taidanpa laittaa keväällä viimein OLED-ostohousut jalkaan.
Ninja Gaiden II on edelleen sulavin, nopein ja verisin character action game, mitä on tehty. On järjetöntä, miten hyvältä peli näyttää Xbox One X:llä. Minun silmissäni peli näyttää paremmalta, kuin suurin osa tämän genin tarjonnasta. Silkinpehmeä lukittu 60fps, joka ei hyydy, vaikka päitä ja muita ruumiinkappaleita lentelee pitkin seiniä. Mielenkiinnolla odotan, jaksaako peli pyörittää surullisenkuuluisan porraskohtauksen köhisemättä — Xbox 360:llä tuo kohta oli yhtä diashowta.
Toivottavasti tämä Itakagin joutsenlaulu (Devil’s Thirdiä ei lasketa!) saa vihdoin arvoistaan huomiota.
Kuola valuu pelkästä ajatuksesta, että pääsisin pelaamaan esimerkiksi Bayonettaa, MGS HD Collectionia ja Ninja Gaiden II:sta 4K/60fps. Toki kaksi jälkimmäistä ei vieläkään pyöri Xbox Onella, mutta haluan silti uskoa, että tuo päivä vielä koittaa joskus.
Tänäänkö tuo päivä vihdoin koottaa? Microsoft järjestää illalla Inside Xbox -ohjelmansa, jossa luvataan julkistettavan jotain Backwards Compatibilityyn liittyvää — todennäköisesti läjä uusia 4K Enhanced -pelejä. Ninja Gaiden II:n julkaisupäivä vaihtui Xbox Storessa täksi päiväksi, joten pelin on vihdoin tultava taaksepäin yhteensopivaksi.
4K/60fps Ninja Gaiden II olisi minulle vuoden kovin pelijulkaisu.
Siitä on pitkä aika. Ihka ensimmäisen Pelaaja-lehden loppupuolella oli yhden sivun pituinen arvostelu jostakin omituisesta japanilaisesta Dreamcast-pelistä, jonka idea pyörii mustavalkoisen polariteettimekanismin ympärillä. Pelaajan alus ampuu joko mustia tai valkoisia ammuksia samanvärisiin vastustajiin, joiden ammuksia pelaaja voi puolestaan imeä. Nuo imetyt ammukset voi käyttää uudelleen ohjusten muodossa.
Tämä polariteettimekanismi ja tyyli, jolla arvostelu oli kirjoitettu, sai minut pauloihinsa, vaikka jutussa ei ollut yhtä ainutta kuvaa koko pelistä. Minun oli yksinkertaisesti päästävä pelaamaan tätä peliä. Ei mennyt kauaa, kun hallussani oli modattu japanilainen GameCube ja Ikaruga. Se kesä menikin pääasiassa Ikarugaa hakatessa, koska mitäpä muutakaan viriili teinipoika voisi kesälomallaan tehdä.
Tuosta on aikaa reilut 14 vuotta. Nyt latasin pelin Xbox Onelle ja on hämmästyttävää huomata, miten lihasmuisti on vieläkin olemassa - liikkeet tulevat jostain syvältä alitajunnasta. Peli on siis jättänyt jälkensä.
Ikaruga on mielestäni täydellisin videopeli, mitä on koskaan tehty. Se on peli, jota pelatessa tunnen suurempaa onnistumisen tunnetta kuin missään muussa pelissä. Sen pelattavuus sekä väri- ja äänimaailma saavat minut zen-tilaan, jossa olen parhaimmillaan yhtä pelin kanssa. Se on täydellisyyttä alusta loppuun. Peli kestää noin 20 minuuttia, mutta siinä on syvyyttä eliniäksi. Tiedän siis, että tulen aina palaamaan Ikarugan pariin, kuten pelin Game Over -ruutukin sen jo ennustaa:
We’ll meet again someday soon...
EDIT: Sattui olemaan 2000. viestini Pelaajalaudalle ja se koskee kaikista maailman peleistä juuri Ikarugaa.
Ikaruga oli alennuksessa PS Storessa, joten pitihän se ostaa. Taas. Omistan pelin nyt Dreamcastilla, GameCubella (japsi- ja kamala euroversio), PC:llä, Xbox 360 / Onella ja PS4:llä.
Peliä ladatessa hymähdin, sillä latausruudussa oli melko täydellinen kuvaus:
PS4-versio vaikuttaa erinomaiselta. PS4-padin olematon input lag takaa sen, että pelattavuus on äärimmäisen responsiivinen, ja yllätyksekseni tatilla pelaaminen on ihan pätevä tapa pelata peliä — poislukien viivasuora liikkuminen ylös tai sivulle, jolloin kannattaa melkeinpä vaihtaa ristiohjaimeen lennosta. PS4-ohjaimen ristiohjain on noin muuten shmuppeja ajatellen täyttä roskaa, koska viistoon liikuttelu on todella epätarkkaa. Toki, jos tätä ihan tosissaan haluaa pelata, niin kannatta hankkia arcade-tikku Seimitsun LS-32-joystickillä.
Leaderboarseilla oli luonnollisesti kovia tuloksia, koska se on täynnä japanilaispelaajia. 36 miljoonan pisteen haamurajaa ei tosin ole rikottu (T3-CYR-WIZ rikkoi tämän rajapyykin arcade-koneella jo yli vuosikymmen sitten), mutta se voi johtua siitä, ettei nämä HD-versiot pelistä ole ihan arcade perfect -käännöksiä.
Kyllä ne PC-versiot ovat olleet Dark Souls 3:sta lähtien laadukkaita (ja Xbox One X on arkkitehtuuriltaan hyvin pitkälti PC), joten jotain välinpitämättömyyttä tuon on oltava, kun Japanissa Xbox ei kiinnosta ketään, niin miksi optimoida sen versioita sen kummemmin.
Helvetin epäkunnioittavaa jopa mielestäni, että paskotaan joidenkin käyttäjien niskaan. Toki yksi syy voi myös olla se, että Microsoft painostaa vääntämään XBX-versiot liian suurella resoluutiolla, jolloin suorituskyky laskee. Tosin Sekiroa, Ace Combat 7:aa tai Monster Hunter: Worldia ei voi laittaa tämän syyn piikkiin.
Kyllä tuo Xbox-versio on niin luokatonta kuraa teknisesti, että jätän pelin kesken. PC:llä pelaava työkaveri sanoo koittaneensa peliä myös Xboxilla, ja huomasi kanssa jäätävän eron parry-ajoituksissa. Ei viitsi pilata pelikokemusta, jos kyseessä on tosiaan niin kova peli, mitä täälläkin hehkutetaan.
Pitää nopeasti selvittää, mitkä komponentit kannattaa hankkia ja kasata peli-PC. Pääsee myös pelaamaan PS4-padilla, joka soveltuu tähän peliin paremmin.
EDIT: Fuck it, douple dippasinkin pelin PS4:lle jenkkistoresta. Noh, saapahan pelata peliä paremmilla olkapäänapeilla, ja ilmeisesti input lag -ongelmakin on vähäisempi.
Olen nyt pistänyt peliin satasen, joten tästä on jo vähän pakko alkaa pitämään...
EDIT2: Joo, ihan järjetön ero pleikkarilla ja boxilla. Peli ei nyi läheskään yhtä paljon ja parryt tulee ulos just eikä melkein. Värien kontrastikin on paljon parempi.
EDIT3: Heräsin juuri henkiin kuolleista! Olen kaksi kertaa ollut videopelien kohdalla — ainakin tietoisesti — todella, todella väärässä. Ensimmäinen kerta oli, kun haukuin Vanquishin pystyyn ja vuosien jälkeen rakastuin siihen. Onneksi Sekiron kohdalla ei tarvinnut odottaa vuosia nähdäkseni valon. Kiitos siitä kuuluu finngamerille, Loharille ja zoukalle, pahoittelut tympeästä vinkumisestani. Olin väärässä.
Ja ihan oikeasti: Xbox- ja PS4-versioiden ero on kuin yöllä ja päivällä. Välttäkää Xbox-versiota kuin ruttoa. On myös jännä huomata, miten paska ensivaikutelma saa kaiken näyttämään... noh, paskalta. Nyt kun aloitin pelin uudelleen, niin ei ne naamat, musiikit ym. olekaan niin kamalia.
Olen suoraan sanottuna aivan kujalla, missä edes olen. En tiedä meneekö sen piikkiin, että olen ollut kipeänä oikestaan siitä asti kun peli julkaistiin (mikä saattaa selittää myös sitä, miksi näen pelin niin negatiivisessa valossa ja miksi on vaikea keskittyä kunnolla), vai mitä, mutta minulla on ollut vaikeuksi hahmottaa, mikä paikka on mikäkin. Tai minne kuuluisi ensiksi mennä.
Mutta joo, muistelumestassa taidan tosiaan olla tällä hetkellä. Sitä läskiä känniläistä kävin myös kokeilemassa, mutta siitä ei tullut mitään. Shinobi Hunter kuitenkin on ihan voitettavissa, jos vaan jaksaisi hakata ne kätyrit ensin pois alta.
Nää, lähinnä odotin, että vihut noudattavat samoja lainalaisuuksia. Olen aina vihannut sniikkailupeleissä sitä kun tekoäly flippaa ja jää johonkin kyttäysmodeen ikuisuudeksi. Splinter Cellit olivat tästä surullisenkuuluisia, samoin kuin ne Tenchut.
Näytä kirjoitukset
Jännä, ettei tästä ole sen kummemmin maristu foorumeilla. Kokeilin heti perään Xbox-versiota, joka tuntui sulavemmalta, mikä voi sekin kyllä olla pelkkää placeboa. Googlestakaan ei tunnu löytyvän mitään kunnon infoa.
