Lisää 4K Enhanced -tuettuja Xbox 360 -pelejä: Crackdown, Fable Anniversary, Forza Horizon ja Witcher 2.
Vanquish tuli myös viime viikolla taaksepäin yhteensopivaksi titteliksi, harmi ettei saanut 4K-tukea ainakaan vielä. Vielä kun Ninja Gaiden 2 ja MGS HD Collection saataisiin tuettujen pelien listalle. Alkuperäisistä Xbox-peleistä kiinnostaa etenkin Silent Hill 2 (saataisiin vihdoin kunnon HD-versio pelistä), OutRun 2 (not gonna happen), Morrowind, Panzer Dragoon Orta, Chaos Theory ja Shenmue 2.
Xbox One X on jo noussut kaikkien aikojen lempikonsolikseni, olen pelannut sillä kolmessa kuukaudessa varmaan enemmän kuin PS4:lla kolmessa vuodessa yhteensä. Mikäli 4K-tuettuja Xbox- ja Xbox 360 -titteleitä alkaa kunnolla ilmaantumaan, niin konsoli nousee ihan omiin sfääreihin.
Huomasin myös, että Elite Controllerissa on vähemmän input lagia kuin normiohjaimessa. Elite Controller ei käytä bluetoothia, mikä lienee syynä tähän. Normaalisti en eroa edes huomaisi, mutta Ikarugan pelaaminen Elite Controllerilla on paljon tarkempaa ja eron huomaa heti. Olen myös sitä mieltä, että Xbox One -ohjaimen ristiohjain on paras heti Sega Saturnin jälkeen.
Melkein pitäisi ostaa toinen Elite Controller varastoon, koska huhuiltu paranneltu versio ohjaimesta tukee varmasti bluetoothia ja siinä saattaa olla sisäinen akku, mikä tekee ohjaimesta automaattisesti huonomman (kts. Eneloop-akkuparistopaasaus aiemmin ketjussa).
Leffan puolivälissä ajattelin jo, että tässä on vuoden elokuva. Lopputekstien jälkeen tulin siihen tulokseen, että tässä on vuosikymmenen paras elokuva. No huomenna voi vähän jäähdyttelyn jälkeen miettiä menikö hypetyksesti, mutta se vuoden leffa pysti on aivan varma. Harvoin elokuva kykenee tasapainoleimaan tragedian, mustan huumorin ja draaman välillä näin taitavasti. Yleisessä naurettiin ja itkettiin vuorotellen.
Onko The Shape of Water ja Phantom Thread nähty? Entä The Florida Project? Lady Birdkin tulee vasta maaliskuussa teattereihin. Itsehän en ole nähnyt noista yhtäkään, mutta hyvää kakkaa pitäisi jokaisen leffan olla.
Ainoa leffakriitikko, jonka höpinöitä tulee seurattua, Your Movie Sucksin Adum, antoi tosin myös Three Billboarsille 10/10. Ainoat ysit napsahti Blade Runnerille ja Phantom Threadille.
Jep, Apple on tiputtanut pallon ja pahasti läppäreidensä kanssa. Onneksi oma 2013-malli toimii edelleen kuin rasvattu ja siinä on esim. normaalit USB-portit!
Vituttaa, ettei PC-markkinoilla ole yhtäkään tyylikästä läppäriä - poislukien ehkä ThinkPadit, mutta nekin näytti paremmalta hieman kulmikkaina mustina bokseina, joiden näyttöjä ei ympäröinyt ruma muovikehys. Miten on mahdolllista, että vain Apple osaa tehdä hyvännäkösiä läppäreitä, joissa on järkevämpi 16:10-näyttö?
Mitäs persettä, Gathering Hubissa onkin offline-sisältöä: erilaisia haasteita leaderboardseineen. Yli sata tuntia tätä vääntänyt ja nyt vasta tajusin. Kuuntelin GiantBombin podcastia ja tästä ohimennen mainittiin, en olisi muuten ikinä tajunnut tuonne yläkannelle edes mennä, koska luulin, että siellä on muita pelaajia, enkä halua spoilaantua pelin aseista ja haarniskoista ennen aikojaan.
Tuli dung ja flash podia testailtua tunkeileviin ja lentäviin mulkeroihin - vaikeustaso muuttui ihan easy modeksi noiden myötä. No ei ehkä sentään, mutta olinpa idiootti, etten noita aikaisemmin älynnyt käyttää. Ei tarvi enää odotella puolta vuotta, että Rathalos suostuu tulemaan maan kamaralle.
Jokaisen itemin selitykset olen toki tarkkaan syynännyt, mutta jotenkin en uskonut, että toimivat näin tehokkaasti isompiinkin monstereihin. Toki flash podilla voi onneksi ohikin ampua, eli ei se ihan pomminvarmasti aina toimi.
Miten muuten valitsette itemeitä pelissä? Tämä on yksi asia, jota en vain millään saa lihasmuistiin.
Heti alkuunsa vaihdoin sen ympyrän muotoisen, tatilla toimivan tavaravalikon default-asetuksen niin, että tattia pitää klikata halutun itemin kohdalla. Defaulttinahan tuo taisi olla niin, että oikea tatti pitää vain kohdistaa itemiin. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että pitää siirtyä takaisin tuohon default-asetukseen, koska itemien käyttö rikkoo aina pelirytmini, ja usein valitsen itemit mielummin pläräämällä sitä oikean alakulman valikkoa vasemmalle ja oikealle, mikä on yhtä helvettiä taistelun tiimellyksessä.
Pakenevia monstereita varten on pari kikkaa: teleporttailu camppien välillä ja R3 napilla mapissa pinnaat sen monsterin niin tulikärpäset eivät enää sekoile. Paon voi myös estää ampumalla monsuja ritsalla jos sattuu olemaan jotain parempia ammuksia kuin kiviä.
Dung podilla saa sitten häädettyä häiritsevät isot monsut luotaan.
Sata tuntia Monster Hunteria takana, eikä loppua näy. Enpä muista, milloin olisin viimeksi jaksanut pelata jotain yksinpeliä näin paljon. Bloodbornekin hyytyi jonnekin 90 tunnin paikkeille.
Edes Souls-sarjan pelit eivät ole saaneet aikaan samanlaista onnistumisen tunnetta, mitä Monster Hunter: World parhaimmillaan tarjoaa. Kun vihdoin saat sen ison körmyn kaatumaan puolen tunnin vääntämisen jälkeen, on olo huumaava. Monsterien energiapalkin poissaolo on myös nerokas konsepti, joka tuo omanlaisen jännityksen peliin. Sydän hakkaa ja kämmenet hikoavat, kun monsterin eleistä on huomattavissa, että se vetelee viimeisiään ja jokainen isku voi olla viimeinen. Samalla pelikello tikittää ja omat potionit ovat vähissä, joten virheisiin ei ole varaa. High Rankilla voit kuolla yhteenkin virheeseen.
Toki tässä ajassa on joitain epäkohtiakin tullut eteen. Hermot menevät joka kerta, kun monsteri lähtee karkuun jonnekin korkealle tasanteelle. Ancient Forestissa ja Coral Highlandsissa on todella tympeää nousta korkeimmille paikoille köynnöksiä pitkin h-i-t-a-a-s-t-i, kun monsteri loikkii tai lentää saman etapin sekunnissa. Etenkin lentävien mulkeroiden perässä on ärsyttävää juoksennella. Tai kun se sähköinen yksisarvinen kiipeää köynnöksiä pitkin ylös. Ei hevoset kiipeä seiniä ylös, saatana. Muutenkin ylivoimaisesti paskin monsteri koko pelissä, näyttää typerältä ja animaatiot ovat hirveitä.
On myös ärsyttävää seurata pakenevaa monsteria tulikärpästen perässä, kun jokin helvetin rivivihollinen tulee samalla vastaan. Tulikärpäset häviävät, etkä tiedä yhtään mihin suuntaan mennä. High Rankilla myös muut monsterit sekoittavat välillä pakkaa liikaakin. Olet mättämässä monsteria, kun yhtäkkiä paikalle tunkeekin kaksi muuta jättimäistä örmyä, jotka tunkevat kameran eteen ja rääkyvät pelaajan toimintakyvyttömäksi vuoronperään. Tähän malliin. Onneksi näitä tilanteita voi vältellä häivekaavulla tai ottamalla hatkat farcasterilla, mutta silloin menetät kallisarvoista aikaa vain koska peli päätti haistattaa sinulle paskat.
Kaiken kaikkiin peli on kuitenkin menossa TOP10:iini kovaa vauhtia. Lähinnä pelottaa, että tuntuuko tämän tyyliset pelit enää Monster Hunterin jälkeen miltään.
GAFissa on edelleen kuitenkin n. 195 000 jäsentä, joten aika pienistä potuista puhutaan vielä eronneiden määrissä. Saa nähdä mitä tapahtuu kuukausien aikana. Se nyt on ainakin varmaa, että ResetErasta löytyy nyt kaikki GAFin pahimmat hutkitaan ennen kuin tutkitaan- ja triggered-tyypit.
ResetERA:ssa tosiaan jatkuu tämä Social Justice Warrior -mielensäpahoittajien rinkirunkkaus samaan malliin. Pää räjähtää joka kerta, kun eksyn Off Topic -puolelle. Tässä taas yksi esimerkki:
Heti tulee varoitusta ja bannia, jos joku ajattelee asioita vähemmän mustavalkoisesti. Samaa idioottimista ”fuck this dude” -huutelua joka kerta näissä #MeToo-ketjuissa, vaikkei tiedetä mitään taustoja asioista. Saati, että tiedettäisiin edes kenestä on kyse. Aziz Ansarikin oltiin jo viemässä roviolle poltettavaksi, kun nopeasti luettiin netistä jonkin artikkelin otsikko, vaikka mies ei oikeasti ollut syyllistynyt mihinkään.
Kuherruskuukausi Monster Hunterin kanssa senkun jatkuu ja tunnit vain lentävät pelin parissa. High Rankin avauduttua peli tuntuu vasta oikeasti alkavan. Peli on heittämällä menossa lempipelieni joukkoon ja olen pirun onnekas, että vasta nyt kokeilin pelisarjaa. En osaa kuvitellakaan, miten porukka on pystynyt pelaamaan näitä käsikonsoleilla. Yksi tatti ja vähemmän nappeja käytössä? Tsiisus. Täytyy taas antaa erityismaininta Xboxin Elite Controllerille, jonka paddle-kytkimille konffasin sekä A- että B-napit. Käytännössä voin siis noukkia itemeitä ja tehdä väistöliikkeitä nostamatta peukaloita tateilta. Sujuvoittaa pelaamista huomattavasti.
Vaikka olen pelannut peliä reilut 50h, niin löydän edelleen ihan perusjuttuja, koska peli ei selitä kaikkea kädestä pitäen. Netistä en ole katsonut mitään tietoja, eikä toivottavasti tarvitsekaan, koska Souls-sarjan tasoista kryptistä paskaa ei ainkaan vielä ole tullut vastaan.
Esimerkki:
Siirryin takaisin heiluttelemaan jättimelaa, kun pelimekaniikat ovat alkaneet pikkuhiljaa hahmottumaan, eikä ase tunnu enää niin vaikealta käyttää. Harjoitusareenalla peli kertoo muutaman perusliikkeen, joita käyttää. Valikoista löytyvästä Hunter’s Guidesta löytyykin sitten enemmän nippelitietoa, jotka saattaisivat muuten jäädä huomaamatta. Esimerkiksi Great Swordin tackle-liike toimii vähän parryn tavoin ja sitä voi käyttää myös puolustusliikkeenä.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Vasta hiljattain tajusin, että lähes kaikki Great Swordin liikkeet voi ladata charge-tekniikalla tehokkaammaksi. Tätä ei ole missään mainittu. Huomasin myös, että liukuessa voit tehdä iskuliikkeen ja että ilmaiskunkin voi ladata tehokkaammaksi! Charge-iskujen tehokkuuteen vaikuttaa myös se, kuinka tarkasti painat iskunappia muutaman framen ikkunassa, jonka aikana hahmo välähtää punaisena ja isku saavuttaa maksimitehon. Huikeita juttuja.
Liukuessa käytin charge-liikettä, joka singautti hahmon ilmaan. Ilmassa tein lyöntiliikkeen ja maassa jatkoin sitä vielä kunnon huitaisulla. Tämä huitaisu rekisteröityy samalla aseen tehokkaimman lyöntisarjan ensimmäisenä liikkeenä. Jatkan sarjaa charge-liikkeellä, jonka canceloinkin lopussa tacklella, kun hahmo välähtää punaisena. Seuraa lyöntisarjan viimeinen osuus, jossa painan lyöntinappia juuri kun hahmo välähtää punaisena. Affinity Sliding lisää samalla hetkeksi critical hitin todennäköisyyttä. Ei tuo varmaan kovin kummoiselta näytä videolla, mutta perkele että se tuntuu hyvältä, kun losautat onnistuneella sarjalla monsteria kuonoon!
Tai sitten kaikki menee vituiksi, kuten tässä klipissä kävi. Olin aavikolla vääntämässä Anjanathin kanssa ja juuri kun olin liukuliikkeen jälkeen lyömässä mulkeroa ilmaiskulla, paukahtaakin paikalle pommikonetta muistuttava monsteri, joka sattuu iskemään meikäläiseen juuri, kun olen ilmassa. Olin siis sivullinen uhri, joka oli väärässä paikassa väärään aikaan. Ei muuta kuin häivekaapu niskaan ja nuolemaan haavoja. Anjanath hävisi kuin pieru Saharaan.
Kuten sanoin, peli on optimoitu siten, että sitä voi pelata hyvin yksinkin. Monsterit skaalautuvat sen mukaan, pelaatko questeja yksin vai porukalla. Tähän mennessä vaikeustaso on ollut oikein passeli. Capcom on tehnyt pelistä helpommin lähestyttävän, luojan kiitos. Voin pelata peliä silloin kun siltä tuntuu, omaan tahtiini ja pitää taukoja kun haluan.
Tuli vielä mieleen yksi paska ominaisuus pelissä. QTE-näpytykset lopetusliikkeinä perusvihuja vastaan. Pelirytmin rikkovaa sontaa, joka käy vanhaksi todella nopeasti. Bosseissakin nämä QTE-kohtaukset ottivat välillä päähän, etenkin siinä vesibossissa.
Mutta joo, silti hyvä peli, joka kannattaa ehdottomasti hankkia.
En ole edes kokeillut tuota ominaisuutta, joten ehkä se siis toimiikin nykyään. Toivottavasti Capcom ottaa opiksi ja seuraavassa pelissä betatestaa molempia versioita.
Miten hitossa matchmakin ei toimi? Eikö voi muiden kanssa pelata? Toisin sanoen peli, jonka päätarkoitus on pelata neljän partylla ja grindata vihuja hengiltä mahdollisimman nopeasti, ei ole mahdollista. Varmaan nautinnollista koittaa saada joku gemi ja grindata 50 kertaa putkeen yksin. Nopeeta touhua.
Mulla on ollut huisin hauskaa yksin, joten ei se varmaan ole enää mikään sarjan ”päätarkoitus”. Pelihän on optimoitu nimenomaan niin, että sitä voi huoletta pelata yksinkin.
En siis yritä puolustella Capcomin perseilyä, tottakai matchmakingin pitäisi toimia kunnolla. Ei vaan itseäni kiinnosta pelata tätä kenenkään kanssa, sama juttu Souls-peleissä. Muuten olisin ostanut pelin PS4:lle, jossa suurin osa porukasta kuitenkin pelaa.
Toinen erinomainen dokumentti tuli katsottua Netflixistä tuossa jokunen viikko sitten. Happy People: A Year in the Taiga
Äijä elää keskellä Siperiaa koiransa kanssa suurimman osaa vuotta ja käytännössä apuna on vain alkeellisia välineitä. Sähköä ei todellakaan, mistään tietotekniikasta puhumattakaan. Pieni kyläyhteisö kasvattaa itse ruokansa ja elää kalastuksesta ja metsästyksestä. Suurinosa työvälineistä rakennetaan itse, suksista lähtien. Silti ja juuri siksi nämä ihmiset vaikuttavat hyvin tyytyväisiltä elämäänsä. Tää on sellanen feel good -dokumentti. Äärimmäisen kovaa elämää, mutta saavat näyttämään sen helpolta. Nauratti kun yhdessä kohtauksessa äijä palaa mökilleen -40 asteen pakkasessa ja puu on kaatunut mökin katosta läpi. Ei mitään jätkät, moottorisaha käyntiin ja mökkiä korjaamaan. Hiukopalana umpijäässä olevia haukia, joista veistää koiralle aina jonkun 5cm x 5cm palan.
Piti jo aiemmin tämä linkata eräjormailuun liittyen, mutta pätkä oli jälleen hävinnyt netistä tekijänoikeustrollien takia. Nyt se tuli Redditissä taas vastaan, eli saanko esitellä, eräjormien eräjorma:
Kannattaa muuten muistaa ne Event-tehtävät katsella läpi. Palicolle Horizon: ZD -teemaisen varustekokonaisuuden antava Lessons of the Wild -questi häviää käsittääkseni sieltä ensi viikolla.
Xbox Master Race ei noihin pääse käsiksi. Kuten ei myöskään matchmakingiin, joka on edelleen rikki. Myöskin 5 miljoonan myydyn pelin bonus item pack bugittaa, eikä sitä saa lunastettua.
Onneksi peli on kuitenkin myynyt hyvin myös Japanin ulkopuolella - ilmeisesti Xboxin tuottavin peli kirjoitushetkellä - joten toivottavasti Capcom ei nyt täysin haistattaisi paskoja Xbox-pelaajille, vaan mekin saisimme jotain muutakin kuin muruset.
Sellainen kutina ahterissa, että tämä saattaa olla koko genin paras peli tähän mennessä. Katsellaan.
Reilu 30h peliä takana ja sama kutina on perseessä edelleen. Bloodborne on ollut minulle tämän genin ylivoimainen ykkönen, mutta Monster Hunter tulee näillä näkymin menemään ohi. Kumpikin peli koukuttaa ja pahasti, mutta Monster Hunterissa grindaaminen on miellyttävämpää ja pelattavuus on paljon monipuolisempaa. Kun Bloodbornessa tuli huidottua lähinnä yhdellä aseella, näen itseni tulevaisuudessa opettelemassa suurimman osan Monster Hunterin aseista, koska ne oikeasti eroavat toisistaan. Itemeitäkin on älytön määrä ja niillä voi kikkailla ja kokeilla kaikennäköistä. Pidän myös siitä, että hahmoa ei kehitetä, vaan aseita sekä varusteita. Et voi siis ryssiä hahmoasi kehittämällä sitä väärään suuntaan.
Monster Hunter on idealtaan hyvin yksinkertainen: tapa tai pyydystä pomovastustajia erilaisilla leikkikentillä, yksin tai porukalla, ja grindaa samalla aseita sekä varusteita paremmiksi. Pelimekaniikka on kuitenkin niin nautinnollista ja taitopohjaista, että samojen kenttien ja monstereiden grindaaminen ei käy vanhaksi - aina löytyy jokin uusi tapa kokeilla asioita. Valinnaiset questit myös sekoittavat pakkaa lisäämällä haastetta eri keinoin. Metsästä yhden sijaan kolme eri monsteria tai pyydystä monsteri kuolematta (tai kuten peli sen ilmaisee, pyörtymättä) kertaakaan. Joissain questeissa on vain yksi yritysmahdollisuus, mikä nostaa panoksia ja saatavia palkintoja.
Pelissä on myös jotain taianomaista charmia, vaikka vain haahuilisit päämäärättömästi pelialueella tai päämajassa. Pelin audiovisuaalinen anti saa mielen lepäämään, olit sitten ongella juuri löytämälläsi rauhaisalla kalapaikalla tai keräämässä yrttejä tunnelmallisessa luolastossa, jossa kaikuu vesipisaroiden ropina.
Jos jotain huonoja puolia pitää keksiä, niin juoni on täysin päälleliimattua jöötiä ja hahmojen lip sync on tehty aivan päin persettä. Pelimekaniikassa en pidä siitä, että jos esim. katkaisen monsterin hännän, en saa siitä saatavaa rompetta automaattisesti, vaan pitää se mennä erikseen kaivelemaan maasta manuaalisesti. Aina ei muista tai huomaa, että jokin monsterin palanen on tippunut tantereelle, jolloin jokin tavara saattaa jäädä kokonaan saamatta.
Kun monsteri on lopulta kukistettu, on sen jälkeinen minuutin aikaikkuna jotenkin epämääräisesti toteutettu. Miksi aikaa kuvaava tiimalasi näyttää jäljellä olevan ajan kymmenissä sekunneissa eikä suoraan sekunneissa? Oikeastaan koko aikaikkuna tuntuu turhalta. Miksen vain saisi omassa rauhassa noukkia kaiken haluamani tavaran pelialueelta? Kaipa tähänkin on olemassa jokin järkevä selitys, jota en ole hiffannut.
Paras peli genressään? Jos ei ihan, niin ainakin helvetin lähellä sitä.
- pelattavuudeltaan monipuolinen: on kaikennäköistä minipeliä, joista jokainen on tehty kunnolla (After Burner -kenttä, ftw)
Hauska lukea omia kahdeksan vuoden takaisia mietteitään. Oh, you sweet summer child! Juuri nämä kaikennäköiset minipelit ovat Bayonettan suurin heikkous, joiden takia pelin pariin ei ole juuri tullut palattua. Kuten se ärsyttävä ampumisminipeli joka vitun tason jälkeen. Ehkä ne ensimmäisellä kerralla sitten olivat ihan hienoja.
Ja pelin juoni? Herranjumala sentään. Muistakaapahan ensikertalaiset skipata kaikki välivideot.
Parastahan pelissä on se, että se maksaa vain kympin. Game Pass kuukaudeksi käyttöön, minkä aikana pelin ehtinee koluta läpi. Ja jos se onkin täyttä sontaa, kuten Raren pelit ovat viime aikoina olleet, voit pelata jotain ihan muuta.
Children of Men (2006) ja Gattaca (1997) nyt ainakin ovat erinomaisia dystopisia leffoja, joita kaikki eivät ole nähneet. Robocop (1987) kuuluu yleissivistykseen. Akira (1988) on visuaalisesti hienoimpia elokuvia ikinä, mutta sen juonessa ei ole päätä eikä häntää. Brazil (1985) ja 12 Monkeys (1995) kannattaa katsoa, jos Terry Gilliamin tyyli uppoaa. Joidenkin mielestä Dark City (1998) on parempi kuin The Matrix (1999), mutta itse en ole leffaa nähnyt.
14 aivan fantastisen erilaista asetyyppiä takaavat sen, että jokaiselle pitäisi löytyä Monster Hunterista jotain. Itse kikkailen tällä hetkellä vuoroin ilmojen sankarina Insect Glaivella, ja vuoroin jumalatonta fantasiakirvestä heiluttelevana hulluna Charge Bladella. Unlimited power, indeed.
Itse valitsin ensin sen kaikkein isoimman melan, joka osoittautui lopulta liian haastavaksi. Ei vaan taidot riitä. Ei muuta kuin harjoitusareenalle kokeilemaan muita aseita. Ensimmäisenä kokeilin myös tuota hyönteiskepakkoa ja JUMALAUTA TÄTÄ PELIÄ! Nyt tiedän, miltä Star Wars -kersalta tuntui aikoinaan.
Tässä pelissä on ehkä parhaat animaatiot, mitä olen nähnyt. Tai ainakin viileimmät. Samaa tasoa Souls-pelien kanssa, eli hahmoissa ja lyönneissä on massaa, mutta mukana on myös väriä ja makeita välähdyksiä. Eikä tietoakaan mistään frame pacing -ongelmista.
Pelissä on tosiaan myös mahdollisuus hillua ilmassa ja tarrautua hirviöihin Dragon’s Dogma -tyyliin. Ja ampua jousella tai tykeillä sekä tehdä ansoja ja heitellä kaikenmaailman räjähteitä. Kun ammut jousella superlaukauksen, hahmo liukuu sen voimasta taaksepäin ja heinikko pölähtää ympärillä.
Sama. Jos sarja ei ole ennestään tuttu, mutta esim. Souls-pelit maistuvat, niin tämä kannattaa ostaa NYT. Tosin Monster Hunter -sarja ei vaikuttaisi olevan yhtä raastava pelikokemus, vaan meininki on rennompaa. Ei sillä, etteikö minulla olisi valahtanut paskat housuun, kun se ensimmäinen t-rexiä muistuttava jättiotus lävähti ruutuun ensimmäisessä sivutehtävässä.
Pidän erityisesti pelin rakenteesta, jossa tehtäville annetaan 50 minuutin aikaraja, eivätkä pelialueet ole turhan suuria. Pelin voi pistää aina silloin tällöin tulille ja pelata vaikka tehtävän kerrallaan. Ei yhtään jaksa open world -pelejä tällä hetkellä, kun ne jäävät aina kuitenkin kesken. Dynaaminen sää ja vuorokaudenajat takaavat myös sen, että pelialueet pysyvät tuoreina.
Nopeasti tuli testailtua ja hyvältähän tämä vaikutti. Animaatiot miellyttivät silmää ja liikkuminen tuntuu todella napakalta. Performance modessa ei päästä 60 kuvaan sekunnissa, mikä on pettymys, koska peli ei ole mitenkään erikoisen näköinen. Art style on kuitenkin kohdillaan, lupsakkaa seikkailun tuntua ilmassa. Ääninäyttelyn saa japaniksi, mikä lämmittänee animehomojen sydäntä.
Hahmoeditorillakin saa komeita metsästäjiä väsättyä:
Monster Hunter World tuli hankittua Xboxin jenkkistoresta noin 47 eurolla, eli säästöä tuli 23 euroa suomistoren hintoihin verrattuna. Toki pelin saa Suomesta fyysisenä versiona paljon halvemmalla.
Tässä kuitenkin ohjeet jenkkistoresta ostamiseen:
- Mene Xboxin asetuksiin: Järjestelmä -> Kieli ja sijainti -> Yhdysvallat - Käynnistä konsoli uudelleen - Osta netistä (US) Xbox Live Gift Card (itse käytän joko CD Keysiä tai SEA Gamer Mallia) - HUOM! Xbox Live Gift Cardin pitää siis olla osoitettu sille maalle, jonka storea käytät, eli tässä tapauksessa Yhdysvallat - Kun olet saanut (US) Xbox Live Gift Cardin latauskoodin, kirjoita se Xbox Storen Käytä koodi -kohtaan - Kun saldo on lisätty tilillesi, osta haluamasi peli - Ostotapahtuman yhteydessä sinulta kysytään osoitetta: kirjoita esim. jonkin alaskalaisen hotellin osoite, niin pelin hintaan ei lisätä veroja (toimii siis ainakin Alaskan osavaltion osoitteilla) - Lataa peli ja vaihda halutessasi järjestelmän sijainti takaisin Suomeen
Pelissä on kyllä ihan järjettömästi tekemistä, olen vasta raapaissut pintaa. Harmittaa, etten tuota Season Passia tajunnut ostaa, kun oli joulualessa. Ilmeisesti Blizzard Mountain etenkin on täyttä timanttia.
Selasin Forza Horizon 3:n autovalikoimaa, kun Toyotan kohdalla silmään pisti valkoinen kottero. Voisiko se olla... Ei se voi se olla... Ehkä sittenkin?!
KYLLÄ SE ON SE! Legendaarinen Toyota Sprinter Trueno GT-Apex AE86 Initial D -animesta! Sisäinen animehomoni tuli juuri kaapista!
Hae nyt ihmeessa storefrontista jonkun tekemä initial d maalaus tuohon. Itselle muiden tekemät maalaukset forza sarjan peleissä on jo pitkään ollut ainoa syy pitää live gold voimassa. Ainakin toivon, että noiden lataaminen edelleen vaatii goldin tai olen maksanut turhasta :D
Juu, tarvii etsiä. Harmi, että konepeltiä ei saa vaihdettua hiilikuituversioon kuten animessa. Ostin myös jonkun tekemät säädöt autoon - hevosvoimat moninkertaistuivat eikä autolla pysty ajamaan edes suoraa tietä ilman dfiftausta.
Tuli myös pelattua ensimmäinen Midnight Battle, joka tottakai ajettiin 1vs1-periaatteella yöllä vuoristotietä pitkin. Tämä on vihdoin kunnon Initial D -pelin korvike, koska acadepelisarjaa ei koskaan saatu Eurooppaan.
Selasin Forza Horizon 3:n autovalikoimaa, kun Toyotan kohdalla silmään pisti valkoinen kottero. Voisiko se olla... Ei se voi se olla... Ehkä sittenkin?!
*Eurobeatin sulosoinnut alkavat soimaan päässä*
KYLLÄ SE ON SE! Legendaarinen Toyota Sprinter Trueno GT-Apex AE86 Initial D -animesta! Sisäinen animehomoni tuli juuri kaapista!
Tämä peli senkun jaksaa hymyilyttää. En ole edes ehtinyt pelaamaan peliä eteenpäin, kun ympäriinsä ajelu ilman päämäärää on niin nautinnollista. Kun yöllä iskee sadekuuro ja playlististä sattuu tulemaan juuri se täydellinen biisi, on fiilis jotain sanoinkuvaamatonta. Forza Horizon 3 on häkellyttävän kaunis peli. Ja kun auton tuunaa mieleisekseen ja heittää kaikki avut ja HUD:it helvettiin, on pelattavuus jumalaista.
Näytä kirjoitukset
Kuuntelin GiantBombin podcastia ja tästä ohimennen mainittiin, en olisi muuten ikinä tajunnut tuonne yläkannelle edes mennä, koska luulin, että siellä on muita pelaajia, enkä halua spoilaantua pelin aseista ja haarniskoista ennen aikojaan.
