Ilmeeni viiden minuutin välein, kun pelaan tätä peliä ja yritän samalla uskotella itselleni, ettei 30 kuvaa sekunnissa pyörivä ajopeli voi olla näin hyvä.
Mutta on se. Ehkäpä paras ajopeli, mitä olen pelannut. Xbox One X Enhanced -patchin jälkeen peli näyttää hämmästyttävän hyvältä, ja pelialueella kruisailu omien lempibiisien tahdissa on ihan tolkuttoman hauskaa puuhaa.
Tulee hankittua Monster Hunter Xbox One X:lle. Sekunttiakaan en ole sarjan pelejä pelannut, joten mielenkiinnolla odotan, mitä sieltä tulee. Toivottavasti mukana olisi ainakin 60fps mode.
En nyt ala vielä sen enempää pelistä tarinoimaan, koska peli on kesken, mutta annan ääneni tälle, koska niin moni peli jää osaltani ensi vuoteen. En osaa vielä sanoa, nouseeko BotW lempipelieni joukkoon, mutta onhan se nyt parhaiten tehty videopeli, mitä olen pelannut. Peli ei ole ehkä täydellinen (ne käsiin lahoavat aseet...), mutta kokonaisuudessaan BotW on ihan omaa luokkaansa, kun miettii mitä kaikkea pelimaailmaan on ahdettu ja mitä kaikkea siellä voi tehdä ja tapahtua.
Tämän kokoluokan peleissä itselläni käy kuitenkin usein niin, että en jaksa pelata koko peliä putkeen läpi ja kun pelin ääreen pitäisi palata, niin en muista yhtään, mitä olin tekemässä ja mihin pitäisi mennä. Niin kävi nytkin. Ehkä pitäisi vain mennä sinne, minne tuuli puhaltaa.
Enpä olisi uskonut, että kun vastassa ovat DOOM ja Symphony of the Night, veisi The Evil Within voiton parhaana vanhana pelinä, jota pelaan ensi kertaa tänä vuonna. DOOM ja SotN ovat molemmat klassikoita jo syntyessään, kun taas The Evil Within muistetaan monien mielessä sinä jeesusteipillä kasassa pysyvänä, ärsyttävän epäreiluna kauhupelinä, jossa oli ilmestyessään elokuvamaiset mustat palkit, jotka veivät melkein puolet kuva-alasta.
En kuitenkaan ottanut huomioon, että tuo jeesusteippi tunnetaan myös nimellä Shinji Mikami, joka viimeistään nyt nousee lempiohjaajakseni videopelien saralla. Resident Evil 4, REmake ja The Evil Within ovat minulle tämän genren pyhä kolminaisuus. The Evil Within ei ehkä ole kahden ensimmäisen pelin kaltainen mestariteos, mutta siinä on se maaginen Mikamin kosketus, jota on vaikea sanoin kuvailla. Jokin rytmityksen, pelituntuman sekä vihollissuunnittelun ja pelialueiden yhdistelmä, mistä tietää heti, kenen peli on kyseessä. Niin, ja ne ihanat headshotit, jotka lennättävät aivonkappaleet seinille ja pelaajan rinnuksille. <3
En kuitenkaan rakastunut peliin heti. Fiilikseni menivät jotakuinkin näin:
Tämähän on paljon parempi, kuin mitä luulin!
Tämähän on kuin pelaisi Resident Evil 4:sta päivitetyllä liikkumisella!
Toivottavasti tämä peli jatkuu vielä pitkään!
Vittu mitä kankeaa paskaa tämä pelattavuus on välillä.
Vittu mitä paskaa nämä one hit kill -kohtaukset ovat välillä.
Vittu, että vihaan näitä ansoja joka puolella.
Ahh, tuntuupa hyvältä päästä uudelle pelialueelle!
Hei, tämä pelihän on ihan jees!
Loppuuko tämä paska ikinä?
En enää ikinä koske tähän peliin, kun lopputekstit pärähtää ruutuun.
Olipas eeppisen mikamimainen loppu!
Kokeilen nopeasti näitä bonusaseita, jotka avasin New Game+:aan.
Oho, pelasin pelin heti uudelleen läpi ja keräsin kaiken mahdollisen matkalla.
Pelasin peliä lopulta 35 tuntia, ostin siihen DLC:t, hankin The Evil Within 2:sen ja pelasin senkin läpi. Jatko-osa paransi lähes jokaista osa-aluetta, mutta siitä kuitenkin puuttui se maaginen Mikamin kosketus, jonka takia aion vielä tulevaisuudessakin palata tuohon ensimmäisen pelin brutaaliin ja lohduttomaan maailmaan.
The Evil Within on kuin ruma ankanpoikanen, joka lopulta kasvaa joutseneksi. Peli jäänee näillä näkymin myös Shinji Mikamin joutsenlauluksi videopeliohjaajana.
PUBG Xboxilla. Näyttää paikoittain ihan hyvältä, animaatiot ovat kuin jostain ensimmäisen Xboxin pelistä ja näppäinten kanssa saa tosissaan tapella, kun niiden taakse on suoraan väännetty kaikki PC-version ominaisuudet sellaisenaan. Mikäli Microsoft haluaa, että tästä tulee kunnon hitti Xboxilla, niin peliä pitäisi mielestäni suoraviivaistaa. Peruspelaajat eivät jaksa näitä ohjainasetuksia sisäistää, mitä vaaditaan, että peliin pääsee kunnolla sisään.
Tällä hetkellä pelaaminen muistuttaa vähän MGS2:n hirveää pelattavuutta, kun joutuu painelemaan monia nappuloita samanaikaisesti sormet ristissä ja joillain napeilla on kaksi ominaisuutta riippuen siitä painatko sen pohjaan vai näpäytätkö sitä nopeasti.
Lisäksi monet pikkujutut ärsyttävät. Miksi kartassa pelaaja näkyy valkoisena ikonina, joka ei erotu sieltä mitenkään? Hirveä kiire siirtyä seuraavan pelialueen sisälle, etkä saatana löydä itseäsi kartalta. Lisäksi on vaikea hahmottaa, juokseeko hahmo täyttä vauhtia tai onko se kyykyssä. ”Juoksin” seuraavalle alueelle varmaan 10min 1st person modessa, kunnes tajusin, että hahmo juokseekin kyykyssä, kun pistin 3rd person moden päälle. Myös sivuille kuikuilu on ärsyttävän vaikeaa tattipainalluksilla (vasemman tatin painallus nojaa vasemmalle ja oikean oikealle) ja sen voisi ihan hyvin poistaa helvettiin konsoleilta viemästä kallisarvoisia näppäinpainalluksia - tai ainakin jättää vapaaehtoiseksi.
Onneksi tämä on kuitenkin vasta Game Preview, katsellaan mihin suuntaan peli muotoutuu.
EDIT: Ai saatana kyllä tuota fiilistä, kun pääsee top 10:iin. Olin kolmen parhaan joukossa ja piiri sen kuin pienenee - kaksi muuta pelajaa myös jossain kytiksellä. Saan yhden tyypin tähtäimeeni, mutta osun vain kerran ja se livistää jonnekin. Pian tuleekin panosta toisesta suunnasta ja peli oli siinä. Ihan huikeeta! Eipä tällaista fiilistä ole tullut kuin ehkä joskus teinivuosina joissain klaanimatseissa viimeksi.
Siitä on kohta 13 vuotta, kun ensimmäisen kerran pelasin maailman parasta peliä, Street Fighter III: 3rd Strikeä.
Oli kuuma ja kostea kesä vuonna 2004. Elettiin aikaa, jolloin miehet olivat rautaa ja tappelupelejä ei vielä suunniteltu vaippaikäisille vauvoille. Evolution 2004 -tappelupeliturnaus oli käynnissä, kun Atlantin takaa kuului järjetön meteli. Daigo oli juuri tehnyt legendaarisen parryn Justin Wongia vastaan 3rd Strike -turnauksen semifinaalissa. The Beast was unleashed!
Video levisi kulovalkean tavoin ympäri nettiä, joka toimi vielä tuohon aikaan höyryllä. Pornotkin katseltiin rakeisina kuvina tonnin painoisista kuvaputkimonitoreista. Nuorena poikana Daigon parry aiheutti pornokuvien tavoin valtaisan erektion, johon auttoi vain yksi asia. Se, että pääsen pelaamaan tuota samaista peliä ja vähän äkkiä!
Onnekseni vielä samana vuonna julkaistiin Xboxille Street Fighter Anniversary Collection, joka piti sisällään tuon mystisen Street Fighterin, josta en ollut aiemmin kuullut pihaustakaan. Näin vihdoinkin valon! Kyseessä oli kaikkein aikojen kovin videopeli, johon käytin tuhansia tunteja elämästäni. Eikä kaduta pätkääkään.
Nyt eletään vuotta 2017 ja postauksen alussa oleva video antaa toivoa, että pääsen mahdollisesti pelaamaan 3S:ää tämän sukupolven konsolilla. Ympyrä tavallaan sulkeutuu, sillä muistan, miten pelasin juurikin kyseistä videon lataajaa, kuuluisaa Maximilian Doodia vastaan alkuperäisessä Xbox Livessä, vaikka välissä oli yksi valtamerikin. Turpaan tuli, mutta en luovuttanut, ja vasta paljon myöhemmin minulle alkoi hahmottua, kuinka uskomattomasta pelistä olikaan kyse.
Toivon, että tämä tarina - ja ennen kaikkea Street Fighter III: 3rd Strike - saa arvoisensa lopun kunnollisella arcade perfect -porttauksella ja nettikoodilla. Mutta koska kyseessä on Capcom, niin todennäköisesti sieltä on tulossa vain höyryävä kasa paskaa suoraan naamalle.
PlayStation Experienceä tässä tuijotan ja täytyy sanoa, että videopelit näyttävät nykyään älyttömän hyvältä. Detroit mikälie (joka ei tosin pelinä voisi vähempää kiinnostaa) ja Death Stranding näyttävät lähes fotorealistisilta.
Muutenkin pelien laatu on todella korkealla tasolla tällä hetkellä, joka tuutista tuntuu tulevan jotain mielenkiintoista pelattavaa, eikä perässä meinaa pysyä. Sitten vielä pitäisi ehtiä pelaamaan missattuja klassikoja ja tulevia uudelleenlämmityksiä.
Tällä hetkellä pelilistalla on ainakin Okami HD, Megaman X Collection, Monster Hunter World, Bayonetta 2 Switch, Devil May Cry HD Collection, Shadow of the Colossus Remake, Red Dead Redemption 1 ja 2, PUBG Xboxilla, Resident Evil 7 Gold Edition, What Remains of Edith Finch, Forza Horizon 3, Hitman, Titanfall 2, Yakuza 0, Nier Automata ja Super Mario Odysseykin on vielä korkkaamatta.
Siitä on pitkä aika. Ihka ensimmäisen Pelaaja-lehden loppupuolella oli yhden sivun pituinen arvostelu jostakin omituisesta japanilaisesta Dreamcast-pelistä, jonka idea pyörii mustavalkoisen polariteettimekanismin ympärillä. Pelaajan alus ampuu joko mustia tai valkoisia ammuksia samanvärisiin vastustajiin, joiden ammuksia pelaaja voi puolestaan imeä. Nuo imetyt ammukset voi käyttää uudelleen ohjusten muodossa.
Tämä polariteettimekanismi ja tyyli, jolla arvostelu oli kirjoitettu, sai minut pauloihinsa, vaikka jutussa ei ollut yhtä ainutta kuvaa koko pelistä. Minun oli yksinkertaisesti päästävä pelaamaan tätä peliä. Ei mennyt kauaa, kun hallussani oli modattu japanilainen GameCube ja Ikaruga. Se kesä menikin pääasiassa Ikarugaa hakatessa, koska mitäpä muutakaan viriili teinipoika voisi kesälomallaan tehdä.
Tuosta on aikaa reilut 14 vuotta. Nyt latasin pelin Xbox Onelle ja on hämmästyttävää huomata, miten lihasmuisti on vieläkin olemassa - liikkeet tulevat jostain syvältä alitajunnasta. Peli on siis jättänyt jälkensä.
Ikaruga on mielestäni täydellisin videopeli, mitä on koskaan tehty. Se on peli, jota pelatessa tunnen suurempaa onnistumisen tunnetta kuin missään muussa pelissä. Sen pelattavuus sekä väri- ja äänimaailma saavat minut zen-tilaan, jossa olen parhaimmillaan yhtä pelin kanssa. Se on täydellisyyttä alusta loppuun. Peli kestää noin 20 minuuttia, mutta siinä on syvyyttä eliniäksi. Tiedän siis, että tulen aina palaamaan Ikarugan pariin, kuten pelin Game Over -ruutukin sen jo ennustaa:
We’ll meet again someday soon...
EDIT: Sattui olemaan 2000. viestini Pelaajalaudalle ja se koskee kaikista maailman peleistä juuri Ikarugaa.
PUBG:in pitäisi pyöriä 60fps Xbox One X:llä. Enpä olisi uskonut, kun miettii, miten paljon peli vaatii prosessoritehoja, jotka ovat Xbox One X:n selkeä pullonkaula. Toivottavasti myös pelattavuus olisi saatu tehtyä ohjainystävälliseksi.
EDIT: Eipä pyörikään. Olisi ollut liian hyvää ollakseen totta. Ihme perseilyä kyllä, peli on ulkona 11 päivän päästä, eikä minkäänlaista materiaalia ole edes julkaistu.
Ei ole kahdella plasmalla mitään kiinnipalamista tapahtunut. Tosin onhan noita tapauksia kuitenkin olemassa, myös uusissa OLED:eissa, joten riski on aina olemassa. Mutta se on vain otettava, jos haluaa parasta mahdollista kuvaa.
Lähti tuo LG’n 55 oled tilaukseen. Toivotaan, että lunastaa odotukset kuvanlaadussa!
Pistäpä sitten mietteitä tulemaan. Itselläni on vielä tilaus sisässä, mutta näillä näkymin perun tilauksen. Plasmassani ei ole yksinkertaisesti mitään vikaa.
Pistin vielä Zavvista Xboxille Preyn (14e) ja CD Keysistä PlayerUnknown’s BattleGroundsin ennakkotilaukseen (etusivun Black Friday -koodilla 20e).
Ihan hyvä köyhän miehen PC tuo Xbox One siinäkin mielessä, että pelejä saa mukavaan hintaan, kiitos digikoodien. PS4:llä noita ei ole samalla lailla saatavilla, koska eri regionien halvoilla hinnoilla ei voi tehdä samalla lailla bisnestä - CD Keys ainakin ostaa koodit halvalla jostain Indokiinasta ja myy pienellä voitolla eteenpäin. 12kk Xbox Liveäkin sain reilusti halvemmalla kuin PS Plussaa.
Die Hard Trilogy (PS1). Elämäni paras joululahja. Mikään ei saa joulumielelle, niin kuin terroristien (ja vahingossa siviilien) räjäyttäminen verimössöksi Die Hard 2:sen lumisella lentokentällä. Paketin kruunaa upeat PS1:n 3D-grafiikat.
Ja onhan tuolla taas leffoja halvalla, joita joutuu poistamaan.
BENIFY17X-koodilla pitäisi lähteä vielä -15% pois hinnoista.
Ostin vihdoinkin ensimmäisen The Evil Within Xboxin storesta reilulla kuudella eurolla. Kermainen 900p / 30fps, mahdollista vain Xbox One X:llä!
EDIT: Rainbow Six Siege Xboxille kympillä CD Keysistä. Varmaan tulee turpaan niin helvetisti, kun en ole tähän ennen koskenut, mutta kaipa tuosta jokusen tunnin saa irti.
- DOOM 10e - Hitman The Complete 1st Season 28e - Titanfall 2 18e
Kaikki ovat saaneet tai ovat saamassa One X:lle 4K-päivityksen. Mietin, että hankin nämä digitaalisena, mutta sisäinen materialistipaskani otti vallan. Digiversiot olisivat tulleet alennuksessakin kalliimmaksi, mikä on melko älytöntä.
Onko tuo OLED viimein plasmoja vastaavaa tekkiä kuvanlaadun suhteen? Vielä nytkin oma vanha plasma pieksää kaikkien tuttujen LCD telkkarit mennen ja palaten, ainoa huono puoli on tietenkin pieni koko (42’).
4K:llakaan oikeastaan tee vielä mitään pelkällä PS Prolla.
Itselläni on tällä hetkellä 55-tuumainen Panasonicin plasma, joka oli neljä vuotta sitten kuvanlaadultaan lähes parasta, mitä rahalla saa. En suoraan sanottuna odota OLED:ilta mitään järjetöntä eroa kuvanlaadullisesti, koska plasmani musta on hyvin, hyvin mustaa. Input lagikin taitaa olla aika tasoissa, ellen nyt ihan väärin muista. Mutta en usko, että alle 1,500 euron näitä tullaan näkemään ainakaan vuoteen.
Verkkikseltä tuli mailia, että tiistaihin asti on aikaa maksaa tilaus, joten siihen asti pitää selvitellä, onko ostoksessa mitään järkeä.
Hetken mietin, että josko minäkin nyt sitten siirtyisin 4K-aikaan, mutta 65-tuumainen C7 on kyllä turhan hintava 55-tuumaiseen verrattuna. B7-malleja ei tietenkään voi olla alennuksessa, kun käyvät varmasti muutenkin kaupaksi samalla paneelilla ja edullisemmalla hinnallaan.
Seuraava sulka Xboxin hattuun: Dolby Atmos -tuki kuulokkeille. Otin 30 päivän kokeiluversion Dolby Atmos -softasta (tämän jälkeen hinta n. 20e), ja mielestäni se saa Audio Technican M50x-luurit soimaan paremmin jopa suoraan Xbox-padiin kytkettynä. Softa kääntää siis tilaäänen stereomuotoon.
Vielä en ole kokeillut, miltä laadukkaammat kuulokkeet kuulostavat kuulokevahvistimen kautta, mutta tilanteeseen tulee muutos, kunhan saan hankittua jonkin pelin, joka tulee Dolby Atmos -ääniä. Netflixin kautta pystyy ilmeisesti myös katsomaan leffoja Atmos-tuella, jos löytyy tilaus 4K-laadulle.
”Kokeilen nopeasti Resident Evil HD Editionia, niin näen, miltä se näyttää Xboxilla”, ajattelin. No, sehän jälleen kerran imaisi mukaansa, vaikka peli on tullut jyystettyä läpi lukemattomia kertoja.
Yllätyksekseni uudistettu default-ohjattavuus vaikuttaa pirun hyvältä, vaikkei minulla ole ikinä ollut mitään tankkiohjattavuutta vastaan - ovathan molemmat sekä REmake että RE4 ihan siellä lempipelieni kärkipäässä. Hahmo liikkuu sihen suuntaan kuin tattikin, eikä vauhtia tarvi lisätä tavalliseen tapaan ”kaasulla”. Onhan tämä systeemi järkevämpi, koska ei kukaan muutenkaan liiku pelissä normivauhdilla, vaan tankkiohjauksessa pitää koko ajan pitää turhanpäiten yhtä nappia pohjassa.
Lisäksi vihollisten väistely on sata kertaa helpompaa, kun ei tarvi rukoilla joka kerta, että hahmo liukahtaisi juuri sopivassa kulmassa ja nopeudella vihollisen ohi. Tärkeä ominaisuus korkeammilla vaikeustasoilla ja speedruneissa, joihin tässä on myös omat leaderboardsit.
Gears of War 3 näyttää tosiaan tajuttoman hyvältä, menisi helposti nykygenin pelistä:
Mirror’s Edge näytti myös hyvältä:
Latausajat ovat myös kohdillaan. Otin aikaa, kuinka kauan Gears of War 3:sta (Xbox 360 -emulaatiosta) Ninja Gaiden Blackiin (Xbox-emulaatioon) siirtyminen kestää. Ajanotto alkoi kun painoin Guide-nappulaa GoW3:n ollessa päällä ja loppui, kun pääsin liikuttamaan pelihahmoa Ninja Gaidenissa. Tulos: 48 sekunttia. Ei huono!
Näytä kirjoitukset
Olin kolmen parhaan joukossa ja piiri sen kuin pienenee - kaksi muuta pelajaa myös jossain kytiksellä. Saan yhden tyypin tähtäimeeni, mutta osun vain kerran ja se livistää jonnekin. Pian tuleekin panosta toisesta suunnasta ja peli oli siinä. Ihan huikeeta! Eipä tällaista fiilistä ole tullut kuin ehkä joskus teinivuosina joissain klaanimatseissa viimeksi.
