Öh, en itsekään kyllä muista että pelaanko Hardilla vai Normalilla. Joku muistikuva on, että Hardilla olisin aloittanut mutta en mene takuuseen..
Niin eikös tuo Hard Mode ole tullut vasta Dark Arisenin myötä? Asetuksistasi pitäisi löytyä vaikeusaste-palikka, jossa vaihtoehdot ovat Easy ja Normal. Hard on alkuvalikossa erikseen, eikä sitä minusta alunperin ollut.
Ajattelin kohta kävästä cittarissa katsomassa onko tätä myynnissä täällä perähikiässä. Mitä olette mieltä onko hard turhauttava tässä pelissä heti kuiviltaan?
En ole itse Hard Modea kokeillut, mutta mutuilulla asia on vähän kaksiteräinen. Aluksihan peli on kohtalaisen kuumotteleva, mutta ei minusta silti turhauttava. Loppua kohden vihollisten skaalaus ei ihan riitä, ja pelistä tulee hieman enemmän freeraidausta(lohariin asti, end game taas kovempaa kakkaa), joten tältä kantilta hard saattaisi oikeasti jopa palkita. Toisaalta sitten kun Bitterblack Islelle aikoo, niin kuuleman mukaan siellä vaikeustaso ampuu kattoon saman tien jo normalilla. Mutta sinne nyt ei vissiin ole asiaa <50 levelisenä, joten huoli on vielä kaukana.
Kuten huomattua, en osannut olla yhtään avuksi. :D Väittäisin, että pärjäät kyllä sillä Hardillakin.
Noniin, tulipa sitten aloitettua Dark Arisen ja NG+.
Seivin importtaus ja päivitykset menivät ensinnäkin ongelmitta, erittäin jees. Toisekseen, tarkoitus oli vaan testata noiden toimivuudet ja alustaa hahmot valmiiksi, jotta setuppi olisi heti tulessa kun päättäisin aloittaa pelin oikeasti. Nyt muutama questi myöhemmin on aika selvää, että eihän tästä irti pääse. Nostalgiakyynelten määrä on ihan järkyttävä, velhoilu on siistiä ja, emmä tiedä. Tätä peliä on vain pakko rakastaa. Niin, enkä mä siis ole vielä edes lähtenyt Bitterblackille, vaan kasvattelen, kuten suunniteltua, rauhassa leveleitä ja käyn läpi missattua tehtäviä ja alueita.
Uusi pawn on nimeltään Bo Daggerman. Ammatiltaan Ranger, leveleitä 54 muistaakseni. Suunnittelin kaverin jonkinlaisena homagena Salah Mightylle, mutta kuitenkin vahvasti uudestaan. Varusteet ovat vielä aika perusluokkaa, mitä Gran Sorenista tarinan alussa saa, mutta muuten jäbä on kohtuu-kovis jo. Saa palkata. Tuttuun tapaan porukassa rokkailee myös Benimaru. Jatkahan despire pian end-gamea, niin saadaan Benille kans lisää leveleitä. :b
Jep, se on vaan tosiasia, että harva jakaa postia tai myy jotain puhelinliittymiä siksi, että se olisi unelma-ammatti.
Itsekin olen kyllä sen verran tosikko, että tämä on ainoastaan huono tekosyy. Vaikkei duuni olisikaan se mieluisin, niin tottakai siinä pitää silti yrittää parhaansa. Virheitä sattuu kaikille ja uuden työntekijän on saatava aikaa perehtyä hommaan, mutta jos toiminta on jatkuvasti ja samoissa asioissa heikkoa, oli syynä sitten asennevamma, taidottomuus tai huolimattomuus, niin tottakai siitä saa/pitää älähtää. Rakentavasti. Lisäksi paskastakin duunista tekee itselleen maagisesti aika paljon kivempaa, jos ei alusta asti asennoidu siihen, että ankeaahan tämä, joten vasemmalla kädellä mennään.
Lisäksi postityön vertaaminen nakkikoppi- tai puhelinmyyntihommiin on siinä mielessä takaperoista, että loppujen lopuksi kyse on todella tärkeästä työstä. Kuten huomattua, ihmiset postittavat toisilleen valentine-korttien lisäksi oikeasti tärkeitä ja arvokkaita asiota, joten niiden käsittelijällä on todella iso vastuu, eikä hommaan pitäisi päästää - ainakaan itsekseen - ihan ketä vaan. Eri asia toki on se, ovatko esimerkiksi Postin/Itellan lajittelujärjestelmät jo lähtökohtaisesti väkivaltaisia, mutta yllämainituissa tapauksissa jo fiksulla ja näppärällä jakelijalla oltaisiin pelastettu paljon.
Omakohtaisesti ei ole onneksi sattunut kauheasti suruja Postin toiminnan kanssa. Kerran Briteistä tilattu Subsistense tuli perille kotelo säleinä, mutta harvinaisen noheva eBay-myyjä reklamoi ottamieni kuvien avulla Royal Mailille asiasta, ja sain pelin hinnan sieltä takaisin joutumatta edes luopumaan saamastani tuotteesta. Erittäin tehokas lohdutus. Kotimaan lähetykset tulevat varsin hyväkuntoisina aina perille, eikä meillä onneksi koiteta optimoida oven takana neliöpakettia pyöreään reikään, niin sanoakseni.
Kolmoskausi on vielä helposti tarjolla, mutta sen jälkeen saattaa joutua keksimään jotain muuta, ellei neljäs tuotantokausi löydä tietään 'flixiin piakkoin.
Onko tuolla mikään kesken jäänyt sarja jatkunut? Nimimerkillä "Missä Luther?"
Mitä tarkoitat? Sarjaa, joka on oikeasti jäänyt kesken ja jatkuu Netflixin ansiosta(Arrested Development) vai sarjaa, jossa on aluksi ollut kausia tarjolla vain määrä x mutta uudempia kausia on saatu lisää myöhemmin(HIMYM)? Eniveis, vastaus lienee kuitenkin kyllä.
Toki tuota on vähän vaikea ennustaa, millä tahdilla mitäkin sarjaa palveluun tippuu.
Haha, laskeskelinkin että näin tässä taisi käydä. Kunpa homma oltaisiin laitettu aiemmin pakettiin. Kauheasti tekisi mieli ottaa oma äänestys Stickerbrush Symphonyn ja Xenobladen - skabojen (imo) moraalisten voittajien - välillä, mutta ehkä jätän itkupotkuraivarit kuitenkin tekemättä, kun koviahan nämä kaikki ovat. Sen sijaan vielä viimeinen nootti kaikille laiskoille äänestäjille: ilman perusteluita boldaus on yhtä tyhjän kanssa. Niitä fiilistelyjä kehiin!
Ja sitten siihen ultimate-äänestykseen:
Castlevania 2: Simon's Quest - Bloody Tears Silent Hill 2 - Theme of Laura
Tunnelmallinen, omintakeinen ja monipuolisempi. Tavallaan asia on kaksiteräinen miekka, sillä Bloody Tearsin bittiajalle ominainen ytimekkyys on itse asiassa iso vahvuus, ja Theme of Lauralta kaipaisin nimenomaan sitä vähän enemmän. Tässä tapauksessa Castlevanian tiukka ralli on kuitenkin vähän liian simppeli ja SH2:n biisi vain miellyttävämpää kuunneltavaa.
Asiasta samalla kolmanteen. On tullut paljon tämän skaban aikana mietittyä tätä pelimusiikin syvintä olemusta(commence deep shit). Moni - minä mukaanlukien - tuntuu arvottavan biisin toimivuuden pelistä irrallaan varsin korkealle, mutta onko tämä tosiaan asia, jota pelimusiikilta tulisi vaatia? Onko biisi, joka toimii ihan okei sekä pelissä että itsekseen kuunneltuna(mahdollisesti pelistä mitään tietämättä) parempaa pelimusiikkia kuin biisi, joka ei sellaisenaan aiheuta juuri mitään viboja mutta synnyttää pelissä uskomattoman katharsiksen. Granted, jälkimmäinen vaihtoehto voi olla noin kärjistettynä vähän mahdoton malli, mutta tämänkin äänestyksen aikana tuli vastaan tapauksia, joiden kanssa joutui oikeasti punnitsemaan kriteerejään. Onneksi kaikki parhaat biisit tuppaavat sekä tukemaan pelikokemusta että ovat uskomattomia teoksia sellaisenaankin - tai ehkä parhaimmillaan kiteyttävät jotain pelille ominaista niin, ettei pelkkää kappaletta kuunnellessakaan ole itse peli koskaan kaukana. Musiikki, sinä vahva pirulainen.
Siisteistä asioista kandee ilmoitella, hei. Sitä varten foorumit on. Sharing is caring.
EDIT. In another news, Fringen toisesta kaudesta kääntyi juuri takakansi näkyviin. Voi elämä, miten raastava tilanne. Voi elämä, miten kiinnostava sarja. Kuten todettua, pidin jo ekasta kaudesta, mutta mytologian ja hahmojen syventyessä meininki on vaan parantunut. Eniten palkitsevat nimenomaan loistavat pääroolit ja ilahduttava panostaminen nerokkaisiin pieniin yksityiskohtiin. Joita monisäikeisessä stoorilainissa riittää.
Kolmoskausi on vielä helposti tarjolla, mutta sen jälkeen saattaa joutua keksimään jotain muuta, ellei neljäs tuotantokausi löydä tietään 'flixiin piakkoin.
Ja mikä vielä mahtavampaa, kesäkuun PS+-ilmaistittelit ovat Demon's Souls ja ICO/Colossus HD-setti. Lähtevät kaikki lataukseen like dat. Varsinkin ICOa ja SOTCia en ole viitsinyt HD:na ostaa, kun orkkikset löytyvät hyllystä, mutta en ole myöskään pelannut niitä herran vuosiin. Kesällä onkin täydellistä neppailla noi lävitse pitkästä aikaa. Tai kunhan ehtii, you know. Pelattavaahan on.
Varmaan aika definitive odotettu peli oli The Last Guardian. Team ICO laitteli kuitenkin ihan reippaasti pari ekaa peliä PS2:lle, eikä varmaan kellään tullut ekan trailerihypen keskellä mieleen, että josko tästä tulisi ikuisuusprojekti. Noh, tulihan siitä. Edelleen peli on day 1 -ostos, jos se koskaan saadaan ulos, mutta en ole enää pitkään aikaan pitänyt sormiani ristissä minkään tapahtuman alla. Tulee jos on tullakseen. Se on kuitenkin selvää, että PS4-hommiksi menee, jos peli vielä saadaan valmiiksi asti.
Patchiongelmien kommentointia: "This would've never happened if the wind was pushing me."
Näemmä siis title-biisi vaihdettu j-popista johonkin muuhun. Tavallaan harmi, sillä outoa kappalevalintaa oli oppinut jo rakastamaan.
Itse peli lojunee jo kotona, mutta mulla menee vielä viikko reissun päällä, ja muutenkin veikkaan, että aloitan pelin vasta kesäkuussa. Odotus on kyllä jo kova, velhoilu ja Bitterblack odottavat!
Itsehän onnistuin heittämään yhteen varmistusriviin Ducksin ristin, ja lisäksi toinen "varma" tupla napsui, joten muutamalla kympillä jäätiin voitolle. Palkitsin itseni nostamalla rahat Luigi's Mansion 2:een.
Tänään aika jäätäviä vieraskertoimia NHL:ssä. Kellä on ballseja vääntää voitto ennakkosuosikkia vastaan?
EDIT. Oli pakko heittää pari euron viehettä tulosvetoina MM-kisojen Suomi-Saksa-matsiin. Tasureilla tai hintsulla voitolla jompaan kumpaan suuntaan on kertoimet kohdallaan. Eiköhän Suomi tuon kuse kuitenkin. :D
Haha, voittihan se tuo Bayernkin vaikka kuinka yritit kirota. :b Itse fiilistelen, että noi jinxiläpät on aika nähty. Tosimies veikkaa oman kohtalonsa!
Itsekin laitoin GBAn tipsit järjestelmään, kyllä käy! Olisiko niin, että pleijareissa on taas nokkimisjärjestys hieman selkeämpi ja taannoinen NHL-sekoilu edes vähän takana päin? :b
Hoho, koneelta löytyi lisää irtoklippejä. En ole näistä saanut ikinä mitään editoitua, kun matskua on niin vähän, joten laitetaan nyt miittipäissään loppujakin sellaisenaan fiilisteltäväksi.
Pääosissa HeinZ ja Epi. Virtua Strikers = serious business.
Jo nyt setupista on muotoutumassa legendaarinen. Lisäksi Laudan online-listauksesta juuri nyt voisi päätellä, että eletään kuuminta E3-kautta, sen verran paljon populaa mestoilla. Miitti 24, vuoden kulttuuriteko?
Asiasta kolmanteen. Itse ehdotan, että sovelletaan nolausrangaistusta, jos joku yrittää miitin lähetessä peruuttaa tulemisensa. :b
Kyllä mä ainakin saapuisin pelien ja kavereiden äärelle mielelläni! Miiteissä on poikkeuksetta ollut erittäin hauskaa, ja varsinkin näin tauon jälkeen porukalla pelaaminen(lue. eksessiivinen homo-huutelu) maistuisi varmasti entistä paremmalle. WarioWareakin on jo ikävä.
Viime kerta menee varmasti vain huonon tuurin piikkiin. Katsotaan päivä rauhassa, jotta pakolliset tunnelmanluojat pääsevät, ja avot.
Kai tuo oikeuttaa instana vaihdokkiin tai rahat takaisin?
Saahan nuo normaalisti palauttaa muutenkin, mutta varsinkaan tässä tapauksessa ei pitäisi olla epäselvyyksiä, jos saitilla on ollut rehellisesti väärät infot. Eli siinä mielessä ei ongelmaa, mutta voin kyllä kuvitella, ettei tuo takaisinlähettäminen paljoa napostelisi.
Iron Man 3 ei pettänyt, avasi kesäkauden blockbuster-sarjan hyvällä tatsilla. Parempi kuin kakkonen, suosittelen.
Itsekin tsekkasin tänään, ja tykkäsin. Kakkosesta on muistikuvat vähän hämärät, mutta väittäisin kans tämän olevan heittäen parempi. Iron Maneissa oon digannut aina humoristisesta otteesta, ja Robertin ironia kukki tässä entistä kirkkaammin. Vastapainoksi myös toimintaa tarjoiltiin toki rutosti. Lisäksi Guy Pierce on kova jätkä eikä noiden IM-pukujen animoinnin ihmettely oikein lakkaa millään. Erittäin hyvää työtä.
Näin oli tarkoituskin. Käsittääkseni nuo myöhemmät läpipeluut eivät kuitenkaan kestä kovinkaan kauaa, kun tietää mitä tekee ja jotain voi vissiin skipatakin? Mutta mistäs sen tietää, että mikä on "true ending", niin tietää jättää sen vikaksi?
Hehe, ei sitä toki tiedäkään. Onneksi tiettyjä asioita pitää ensin saada selville, ennen kuin tuohon pääsee käsiksi. Eikä sen "optimaalisen" polun löytäminen ole muutenkaan ihan helpoimpia juttuja. Voin melkeinpä luvata, että ekalla pelikerralla käy huonosti. :b Mikä on toki osa pelin hienoutta, kun siinä on oikeasti selvitettävää, ja pommeja riittää viime metreille saakka.
Ja kyllä, 999:ssä voi skipata/fast-forwardoida jo luetut dialogit ekan läpipeluun jälkeen, ja valintakohdissa peli merkkaa, mitkä valinnat olet aiemmin tehnyt. Puzzle-osuudet on kuitenkin pakko pelata aina. Virtuessa on sitten sivistyneempi skippailusysteemi, kun stoori on laajempi ja haaroja paljon.
EDIT. Ennen kaikkea, älä ylianalysoi pelin rakennetta (kuten nyt on jo alettu vähän tekemään), vaan lukitset itsesi vaan pimeään huoneeseen ja annat stoorin viedä mennessään.
999 on loistopeli, kantsii pelata kaikki lopetukset ja jättää True Ending aivan viimeiseksi. Se tunne kun kaikki palaset loksahtavat juonessa yhteen...
Se on tosiaan hyvä heti hahmottaa, että nämä on tarkoituskin pelata useamman kerran läpi ja koluta kaikki eri valinnat ja vaihtoehdot. Yhdellä läpipeluulla ei stoori vielä kauheasti aukea, mikä on loppuunsa todella nerokas tapa kertoa tarinaa. Kuten Kraidi sanoi, on palasten yhdistyminen lopulta erittäin palkitsevaa.
Näytä kirjoitukset
Kauheasti tekisi mieli ottaa oma äänestys Stickerbrush Symphonyn ja Xenobladen - skabojen (imo) moraalisten voittajien - välillä, mutta ehkä jätän itkupotkuraivarit kuitenkin tekemättä, kun koviahan nämä kaikki ovat. Sen sijaan vielä viimeinen nootti kaikille laiskoille äänestäjille: ilman perusteluita boldaus on yhtä tyhjän kanssa. Niitä fiilistelyjä kehiin!
