DKC Returns on ehkä odotetuin peli tällä hetkellä itselleni. Peli itsessään superhyvä, vaikka Wii-versiossa olikin pelikelvottomat kontrollit, ellei tehnyt classic controller hackia. Nyt kaikki pelaajat pääsevät nauttimaan oikealla ohjauksella pelistä.
Vaikka olenkin pelannut Wii-version läpi kertaalleen, niin pelkkä yksi läpipeluu on vasta murto-osa mitä pelillä on tarjottavana. Speed run -mitalit joka kentästä, kaikki salaisuudet joka kentästä ja bonus-maailmaa en saanut auki ollenkaan. Sitten on vielä hard-mode jossa mirrorina koko peli. Pitää yrittää vetää 3DS-versio 200% läpi.
Sama täällä. Mähän en tosin ole läpäissyt peliä edes Wiillä, eli aika tuoreeltaan pääsee tämän paremman version kimppuun. Jää varmasti kaikki muut pelit hyväksi toviksi sivuun, kun aion itsekin yrittää tahkota pelin valtavan tarjonnan täydellisesti läpi.
Jos ehtisi, niin voisi ainakin DKC2:n rykäistä SNESillä läpi ennen pelin julkaisua fiilistelyn vuoksi. Niin, ja se kolmonen pitäisi koittaa bongailla eBaysta, sitä en ole pelannut pitkään aikaan. Ah, Donkkarit.
Amazonilla on Ocarina of Time 3DS tarjouksessa hintaan £20.
Noniin, tällaisia alennuksia olikin odoteltu. Lähti todellakin tilaukseen. Samalla heitin DKC Returns 3D:n ennakkotilaukseen, koska voi luoja miten hyvää kamaa sieltä tulee.
Kyllähän se näin menee. Lauran Teema on sangen makea ja tunnelmallinen biisi, mutta Xenobladessa on kaikkea enemmän. Ja vieläpä ytimekkäämmin. Kova raita, for sho'.
Tuo on kyllä käsittämättömän kova kappale. Samaten on ihan yhtä käsittämätöntä, miten poppoon loppulevy ei tarjoile mitään sinne päinkään. Loppuisi housut kesken, jos saisin samanlaista tyyliä ja laatua koko levyllisen.
Toivottavasti joku muukin kantaa kortensa kekoon, mutta kun nyt olen tässä hollilla, niin vastailen heti. :b
Itse en siis ole käyttänyt, en tässä enkä Litessä. Liten alanäyttö alkoi kieltämättä loppuajasta olla hieman kulunut, muttei haitannut pelaamista mitenkään. Lopulta konsolin veikin hautuumaalle vioittunut nappi, joka synnytti mystisiä virtaongelmia, paljon ennen kuin olisin ehtinyt näytön raapia pilalle. Ja on hyvä huomata, että Quendan-tyylin musapelejä, PW:tä ja muita on näytöllä pelattu satoja tunteja.
Lähinnä tuosta rohkaistuneena en ole saanut aikaiseksi hommata näytänsuojia nytkään, mutta käsittääkseni niistä ei myöskään ole syntynyt mitään sateenkaari-efektejä tai muita ongelmia, joita puhelinten parissa on ollut. En siis toisaalta näe, etteikö niitä kannattaisi käyttää, jos näyttöjen kunto yhtään huolettaa. Sitä en tiedä, onko 3DS:n alanäyttö millään lailla stydimpää materiaalia kuin orkkis-DS:n eri iteraatioiden.
Tuo Horin kotelo on siksi vähän reilu, että se on myös tarkoitettu DSi XL:lle, joka on hitusen isompi kuin 3DS XL.
No sehän selittääkin. Juuri huomasin myös, että jos laittaa vaikkapa sen puhdistusliinan siihen lisätaskuun pelien taakse, painaa se tuota pehmeää väliseinää konsolia vasten kotelon ollessa kiinni juuri sen verran, ettei laite itse asiassa liiku kotelossa yhtään. Ja kun kuitenkin DS-brändätty mikrokuituliina näyttöjä varten löytyy, niin en tiedä miksen ollut heittänyt sitä koteloon aiemmin. Nyt paketti on entistäkin timanttisempi, ei oikeastaan voi kuin suositella.
Itse olen taas noita kotelomiehiä, ja jokaisen käsikonsolini kanssa olen sportannut loistavia Horin koteloita. Niinpä tilasin myös 3DS XL:lleni Horin Hard Pouchin:
Tilaa kolmelle pelikortille ja lisästylukselle, plus extratasku puhdistusliinalle tahi muulle krääsälle. Laatu on muuten AAA-luokkaa, mutta jännästi kotelo on sivusuunnassa tosiaan aavistuksen reilu konsolin kokoon nähden. Aiemmissa tuotteissa ei ole vastaavaa näkynyt. But still, pehmeä sisus ja pyöreät reunat varmistavat sen, ettei pieni liikkumavara todellakaan vahingoita konsolia lainkaan. Varsinkaan, kun ottaa huomioon laitteen stydin rakenteen. Huomattavasti parempi vaihtoehto irrallaan laukussa pyörimiselle, enkä osaisi kuljettaa konsolia mukana ilman vastaavaa koteloa.
Omani on tosin japaniversio, kun sen sai Play-Asiasta niin halvalla. Muuten sama kotelo, mutta kannessa lukee XL:n sijaan LL.
EDIT. Eipä tuo näytä vieläkään olevan pahan hintainen, jos hotsittaa:
Mikä on muuten teidän suosikkinne tästä pelisarjasta? Itse pidän Trials and Tribulationsia parhaimpana. Godot on jumala ja vika keissi jumaluutta.
T&T on tosiaan törkeän kova peli, eritoten tuon eeppisen lopetuksensa vuoksi. Toki Mian ja Phoenixin menneisyyden avaaminen on myös mielenkiintoista kakkia, ja Godot tosiaan siisti hahmo. Jos pitäisi valita, nimeäisin minäkin tämän osan parhaaksi. Tiukasti perässä ui eka Phoenix Wright, jonka keissivalikoima on laadultaan sarjan tasaisin ja hahmokaarti myös upea. Eritoten Edgeworthin henkinen kasvaminen ja avautuminen pelin aikana on hienoa nähtävää, joka kerta.
Despire, pelaa nyt herranen aika ainakin se T&T alta pois, jos on heti mistä aloittaa! Voin luvata, että palkitsee. Sen jälkeen on sitten hyvä lähteä Apollon pariin, jonka ostoa kyllä suosittelen kans(varsinkin nyt kun femma tulee jatkamaan about suoraan siitä). Uusi päähahmo on loppuunsa oikein sympaattinen kaveri, ja stoori muutenkin totutun laadukasta kamaa. Pari kolme kertaa olen jo tuonkin läpi pelannut, mikä kertonee jotain pelin laadusta. :b
Nostetaan nyt tämä ketju henkiin, kun lisää parhautta on vihdoinkin luvassa. Itse olen näköjään missannut TGS:n henkutukset viidennestä osasta täysin, mikä on melko käsittämätöntä. Vaan toisaalta hyvä, sillä tästä odotuksesta tulee varmasti aika kestämätöntä. Ajatella jos olisin hikoillut jo syyskuusta lähtien. :b
Alla TGS-traileri:
Vaikka ennemmin ottaisinkin puhtaasti 2D-Phoenixin, niin aika hyvin sarjan tyyli ja henki tuntuu modernimpaan ulkoasuun siirtyneen. Toisaalta, orkestroitu musiikki sulattaa varmasti korvat, joten kyllä käy. Kuten sanottua, odotuslistan kärkeen heittämällä.
Peeäs. Niin, ja vissiin se Layton vs. Ace Attorney on kans edelleen hengissä, eli sitäkin voi varovaisesti odotella.
EDIT: Tajusin just, että 3DS:llehän on tulossa uus Phoenix Wrightikin.
Mitä vittua nyt taas, milloin tämä on julkistettu!? Japani-julkaisukin näköjään jo kesällä. Huh-effin'-huh, odotetuimpien pelien listan ykkössija meni räjähtäen uusiksi. Tällaisia uutisia olen odottanut niiiiiiiin kauan, mutta olin jo kieltämättä luopunut toivosta kun Investigations 2 jäi julkaisematta Japanin ulkopuolella ja Layton vs. Ace Attorneykin tuntuu unohtuneen historian hämäriin. Vaikka totta hemmetissä otan mieluummin pääsarjan pelin kuin mitään noista, jos valita pitää.
Päiväni on nyt virallisesti tehty. Plus että pakko alkaa säästämään jo nyt rahaa sivuun tuota vuoden sisään tulevaa pelivyöryä varten. My God. Jos nyt jollain on 3DS hankkimatta, niin suosittelen vahvasti ottamaan despireä kädestä ja hyppäämään kans kelkkaan mukaan. This shit is thoroughly good.
EDIT. Viime syyskuussa näköjään saatu jo jonkinlaisia varmistuksia vitosesta. Oikeesti kaverit, näitä infoja pitää jakaa.
EDIT2. Niin, ja toki uusi oikea Zeldakin on erittäin jees, mutta kieltämättä PW heitti aikamoisen varjon kaikkien muiden kovien tapausten ylle. On ne niin loistavia.
Mulla on riittänyt heittämällä se mukana tullut kortti, jonka olettaisin/muistelisin olevan jotain neljän gigan(?) tienoilla. Eli 16 on varmasti enemmän kuin tarpeeksi.
Ja mitä väreihin tulee, niin vaikka harmaata voisikin ehkä pitää tylsänä, ovat minusta nuo sininen ja punainen oikein nättejä ja raikkaita värejä. Itse asiassa kiva pitkästä aikaa nähdä rehellistä väriä näissä, kun viime vuosina paletti on enemmän ollut niitä kaikemaailman erikoisia preussinmerensinisiä ynnä muuta. Tavallisen mustan ja valkoisen lisäksi, toki. Itse sporttaan sinistä XL:ää, varsinkin livenä oikein kaunis ja yksinkertaisen tyylikäs laite.
Itse olen kyllä omasta XL:stäni pitänyt pirusti. Isoilta näytöiltä on nautinto pelata, jopa 3D-efektillä, ja laite istuu miellyttävästi käteen. Lisäksi mattapinta pysyy kivasti nättinä. Ja eipä siinä, pelithän ne tärkeimmät ovat, eikä niistä ole nytkään ollut puutetta, saati sitten pian kun homma näyttää lähtevän aivan lapasesta. Jos jostain haluaisi nillittää, niin se toinen analogilevy olisi ollut tässä isommassa versiossa kovaa kakkaa, mutta toisaalta mulla ei ole yhtään peliä, jossa olisin sitä tarvinnut. Circle Pad Prota en ole siis myöskään käyttänyt, enkä näe ihan heti tarvitsevanikaan. Jos koskaan.
Komppaan ehdottomasti TK:n pohdintoja hypetopikissa siinä, että elämäni ehkä lempikonsoli DS (Lite) on saanut arvoisensa seuraajan. Kannettavan pelaamisen kärjessä, edelleen.
Suosittelut tosiaan, habitukseltaan mielenkiintoinen, tarinaltaan mukaansatempaava ja pelattavuudeltaan tiukkaakin tiukempi paketti. Lisäksi vaikeusasteen saa todella sadistiseksi niin halutessaan, mutta pelin voi myös freeraidata stoorin perässä. Juuri eilen kävikin mielessä, että toinen läpipeluukerta ja kenttien hiominen kultaisiksi jäi paria viimeistä yötä vaille. Pitänee palata Catherinen pariin taas, kunhan saan noista MGS:istä tarpeekseni.
Jonkin aikaa olen jo ko. boksia väijynyt, ja nyt hinta oli tarpeeksi alhainen. Ihan heti ei tosin pysty noita katsomaan, kun Rises on niin tuoreessa muistissa.
Lisäksi laitoin alkuperäisen Stargate-leffan tulemaan.
En ole koskaan kyseistä leffaa nähnyt, ja nyt kun SG-1 on jälleen tahkottu läpi melko vastikään, tuntuu hyvältä palata juurille ja kurkata klassikko.
Oli kyllä oikein hyvä yö. Toronto, Vancouver, Chicago, ja aiemmin Tappara, vetivät ihan hyvin rahaa sisään. Toisaalta yksi järjestelmä muista änäreistä kosahteli aika hyvin. Jos Boston voittaa siirretyn matsinsa, voi tuosta saada lähes omansa takaisin, mutta vaikkei saisikaan, niin olen jo nyt kivasti plussalla. Kohta voisi taas jokusen kympin nostaa ruokarahaa.
Tarkoitatteko Simple Manilla A Serious Mania, vai onko kyseessä joku muu salainen filkka?
A Serious Man oli kyllä loistava leffa. Kuivaakin kuivempi huumori iskee kuin miljoona volttia ja leffan tyyli on alusta loppuun kunnioitettavan järkähtämätöntä kamaa. Viime katselusta (teatterissa) on tosin jo useampi vuosi, pitäisi ehdottomasti katsoa tuo taas. Ja samalla voisi olla hyvä tsekata itselläkin muita missattuja Coenin veljesten helmiä.
Ai saakeli, finaali käydään sitten tässä ja nyt. Cornered on - kuten monesti jo todettu - puhdasta tunnetta ja eeppistä meininkiä. Toimii sekä sellaisenaan että nostaa ko. pelikokemuksen ihan uusiin sfääreihin, kuten pelimusiikin kuuluukin. Lisäksi sarja on tunnetusti yksi allekirjoittaneen rakkaimpia, joten luulisi voittoon olevan kaikki kohdallaan?
Niinpä, mutta kun tuo pirun Xenobladen teema on niin järkyttävän uskomaton sävellys. Sen rakenne on alusta loppuun päämäärätietoinen ja nerokas. Herkkä maalaileva alku asettaa stagea juuri sopivan aikaa, ja kun reilun minuutin jälkeinen viuluosuus alkaa uida selkärankaan, tietää olevansa jonkin erityisen äärellä. Tässäkin olisi jo paljon hyvää, mutta tosiasiassa ei olla nähty/kuultu vielä mitään. Parin minsan kohdalla huippunostatuksessa meinaa tulla itku edelleen, ajasta ja paikasta riippumatta, vaikka tämän on jo useampaan kertaan kuunnellut. Sitä tuntee hukkuvansa siihen parhauden ja tunnelatauksen aaltoon, jonka raita kuuntelijalleen tarjoilee. Nannassa pyöritään juuri sen verran lyhyt hetki, että lisää jää kaipaamaan, ja hiipuvan lopun sulosävelet paketoivat koko biisin täydellisesti.
Parasta kappaleessa on se, että toisin kuin moderni orkestroitu musiikki yleensä, se ei lähde rönsyilemään. Vaikka mahtipontisuutta ja massaa riittää, on itse teema simppeli ja kantaa vahvana punaisena lankana läpi koko biisin. Kuten kaikissa perinteisissä ja parhaissa pelikipaleissa. On helppo uskoa, että raitaan tiivistyy myös itse pelin kaari ja tunnelma. Xenobladen teema on samaan aikaan sekä suuri ja eeppinen että kaunis ja yksinkertainen. Superlatiivit loppuivat jo aikaa sitten kesken, mutta se ei ole ihme: tämä on valehtelematta yksi upeimpia kappaleita koskaan. Myönnän siis ilolla, että tässä tapauksessa PW jää kuin jääkin toiseksi.
Noniin, vuodatin sitten kaikkeni tuohon ekan parin äänestämiseen, tuntuu vähän pliisulta kirjoitella tätä toista. Eniveis, Siliuksessa on sangen kunnioitettavaa tuo saundien monipuolisuus, ja onhan siinä tunnelmaa, mutta loppuunsa sen melodiat eivät ole niiiiin erikoisia. SH2 jatkoon, se on kovis.
Joo ehdottomasti kommentointia kehiin. Jo viime kierroksella tuntui, että jos ei tosiaan jaksa yhtään sanaa biiseistä sanoa, niin saisi saman tien jättää äänestämättä. Itselle ainakin tärkeintä ja kivointa näissä on se loistavan musiikin fiilistely ja muiden makuihin tutustuminen. Pelkkä boldaus ei paljoa lämmitä.
Vitja, monena päivänä on ollut tämä kierros mielessä, ja biisitkin olin kuunnellut ajatuksella valmiiksi, mutta näköjään unohdin asian liian pitkäksi aikaa. Noh, onneksi sain ratkaista Corneredin hyväksi, sen verran kova biisi se on. Nyt tosin huolettaa, miten Journey - Xenoblade -taistossa on käynyt...
Washingtonin singlellä taas ihan mukavasti massikkaa kotiin, eli ei jaksa murehtia, vaikka pikkujärjestelmät kosahtelikin. Sinkuilla se raha tosiaan tehdään.
Stargate SG-1:n ännännen katselukerran jälkeen aloitin viimein Stargate Atlantiksen katsomisen. En ole koskaan kehdannut laittaa sarjaan rahaa, mutta nyt Netflixin myötä tämänkin aloittaminen oli helppoa. Ihan katsottavaa, mutta ei kyllä ime mukaan lainkaan samalla tavalla kuin isoveljensä. Taitaa jäädä sellaisille "ei ollut muutakaan" -päiville, nyt siirryn eteenpäin.
Ja minne siirrynkään? Korkkasin tänään Fringen. Pari jaksoa vasta alla, mutta ainakin sarja on pedattu suhteellisen tyydyttävästi. X-Files-vibat ovat tosiaan alituiseen mestoilla, vaikkakin sillä pikkuerolla, että Fringe käy paljon voimakkaammin päälle kuin pidempään maalaileva ja kuumotteleva Filu. Ydinporukka on kuitenkin kingi, joten ihan noilla henkilökemioilla jaksanee sarjaa hyvän tovin. Saas nähdä jääkö kanan lennoksi vai pääseekö tarina kunnolla ilmaan.
Kalsiumim saantiin pitäisi kuitenkin järjellä ajateltuna riittää kasviksista ym. saatava määrä, koska maitotuotteet eivät ole mitenkään ns. luontaista ravintoa ihmiselle. Olemmehan ainoa nisäkäs joka niitä syö syntymän jälkeen, joten kalsiumin riittävän saannin ei pitäisi olla niistä kiinni.
Tästä on tosiaan ollut viime vuosina paljon mielenkiintoista keskustelua, kuten että ovatko laktoosi-intolerantit niitä normaaleja yksilöitä. Luonnossa kun ei maitoa ole tarkoitus/tarve enää lapsuuden jälkeen juoda. Myös pastöroitu vs. raakamaito -debaatti liekehtii ajoittain.
Se on kuitenkin tosiaan ihan hyväksyttyä faktaa, että kasviksista, kuten salaatista, saa kalsiumia heittämällä tarpeeksi, eikä maitotuotteita tosiaan tarvitse sen vuoksi vetää. Käy myös ilmi, että D-vitamiini vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen. Lisäksi yksi osteoporoosin suurista tekijöistä länsimaissa on liikunnan puute, D:n ja kalsiumin määrien lisäksi/sijaan. Luonnollisesti eksessiivinen tupakointi tai ryyppääminen haittaa vähän kaikkialla.
Se onkin niin ravinto- kuin vaikkapa lihaksistoasioissa hyvä muistaa, että ruumiissa kaikki pelaa jollain lailla yhteen. Jos yksi asia on viturallaan, saattaa se vaikuttaa yllättävissä paikoissa ja asioissa, ja loppupeleissä harva asia on lainkaan yksinkertainen tahi suoraviivainen.
Luleå oli tosiaan pettymys, viimeksi jengi veti mulle hyvät massit. Oh well, yöksi Kings singlenä vetämään, ja lisäksi läpähkö tripla muita änäreitä.
Pari päivää on tullut aika hyvin takkiin, alkaa mullakin tuossa (huikean suuressa, lol) kassassani pohja näkymään. Kuutisenkymppiä olen tosin jo voittoja nostanut silloin, kun meni monta settiä nappiin, joten turhaan ei ole pyöritelty vaikka homma lähipäivinä katkeaisikin. Plus onhan tämä kieltämättä hauskaa puuhaa, kun tietää omat rajansa ja pelaa suosiolla pienillä.
Siinä sivussa, self-proclamed käärmeen vuoden merkeissä, olen pelaillut MGS2:sta...
On muuten helvetin kova peli, meni itselläni eilen varmaan sadannen kerran läpi. Olen nähnyt joidenkin vertaavan MGS2:n juonta "älyttömyydessään" ME3:n loppuun, mikä on minusta aivan potaskaa, sillä peli onnistuu minusta moniulotteisessa juonessaan täydellisesti sekä käsittelee tosi mielenkiintoisia aiheita! Tämä on myös yksi parhaimmista codec-hetkistä ikinä, varsinkin tuo viimeinen lause herättää ainakin itselläni joka kerta pelonväreitä. Uskomaton videopeli.
Olen nyt siis pelannut viime viestin jälkeen Metal Gear 2: Solid Snaken, MGS:n ja MGS2:n ja ensi viikonloppu menee nelosen merkeissä. MG2 oli tosi jees peli ja sisälsi oikeastaan vain muutaman tosi vaikeasti tajuttavan kohdan. Rakastuin myös pelin musiikkeihin ja väittäisin myös juonta aika "metal geariksi", vaikka minkään Sons of Libertyn tasolle ei todellakaan mennä, ei edes ekan MGS:n. Tästä pelistä pitäisi saada ehdottomasti remake.
Joo, kuten tuli aiemmin mainittua, on kakkonen minustakin tarinallisesti sarjan kovin osa. Täynnä yllätyksiä ja kuumotuksia, nerokkaita pikkujuttuja ja järisyttäviä isoja vetoja. Tuota Jack The Ripper -mainintaa ja hirviövertausta en edes muistanut, ihan Big Shellin alussa olen siis tällä hetkellä itse menossa. En malttaisi oikein odottaa, että tässä pääsee taas pitkästä aikaa kunnolla vauhtiin, mutta arkikiireet hidastavat jokusen päivän pelaamista ikävästi. Viikonloppunakin on kisareissu, eli pidemmät istunnot menevät ensi viikolle.
Hyvää kuitenkin jaksaa odottaa.
EDIT. Peace Walkeria odottelen kans kovasti! Pelistä on hyvät vibat.
Tajusin tuossa taannoin, että aikana ennen kuin omistin PS3:n, julkaistiin sille Katamari Forever. Pelin olemassaolo oli mennyt minulta täysin ohi, mutta yhtäkkisessä Katamari-ikävässä tuli otettua asiasta selvää, ja samantien piti kaivella peli nettikaupoista hyllyyn. Sitä samaahan tämä paljolti tarjoilee (ja sekä kentät että biisit ovatkin vissiin ikään kuin kokoelma aiemmista osista), mutta kun se sama on aivan yhtä koukuttavaa kuin We Love Katamaria ekaa kertaa pelatessa, niin mikäs siinä. Lisäksi peli näyttää isolla screenillä upealta. Liiketunnistus-hyppy on avuton lisäys, mutta onneksi homman voi hoitaa napillakin. Lisäksi introsta parhauden itkut joka kerta.
Siinä sivussa, self-proclamed käärmeen vuoden merkeissä, olen pelaillut MGS2:sta, mutta ykkösen läpäisyä seurannut työmatka ja Katamari Forever ovat hidastaneet hommaa hieman. Easter eggien ja sisäpiirin vitsien määrä jaksaa hämmästyttää edelleen.
Jaa en edes huomannut, että peli oli jo tänään julkaistu! Heti valumaan.
Tulipahan muuten eilen aikamoinen rykäisy eShopiin! Luigi's Mansion 2, HarmoKnight, Code of Princess (viimeinkin!), 3DS:n Ressa-pelit sekä Gameboy Colorin Harvest Moon, joka on varsin hyvä peli.
Kiitti kaverit vinkeistä, on ollutkin hetken pelejä vailla tuo 3DS, kun ei ole viitsinyt ihan uusimpia täysihintaisia pelejä juuri nyt shoppailla. HarmoKnight iskee mahtavasti koulu- ja työmatkakiintiöön. Samalla reissulla imaisin PullBloxin, joka jäi aikanaan kokeilematta. Oikein viehättävältä vaikuttaa sekin.
Luigi's Mansion 2 pitänee kans ostaa, mutta saa odottaa hetkisen.
Näytä kirjoitukset
Godot on jumala ja vika keissi jumaluutta.
Ja eipä siinä, pelithän ne tärkeimmät ovat, eikä niistä ole nytkään ollut puutetta, saati sitten pian kun homma näyttää lähtevän aivan lapasesta. Jos jostain haluaisi nillittää, niin se toinen analogilevy olisi ollut tässä isommassa versiossa kovaa kakkaa, mutta toisaalta mulla ei ole yhtään peliä, jossa olisin sitä tarvinnut. Circle Pad Prota en ole siis myöskään käyttänyt, enkä näe ihan heti tarvitsevanikaan. Jos koskaan.
Eniveis, Siliuksessa on sangen kunnioitettavaa tuo saundien monipuolisuus, ja onhan siinä tunnelmaa, mutta loppuunsa sen melodiat eivät ole niiiiin erikoisia. SH2 jatkoon, se on kovis.
Uskomaton videopeli.