Kaivoin kaapin pohjalta joulupipareita ja kaadoin itselleni lasillisen kermalikööriä. Niin sanotusti valmiita ollaan.
EDIT. Tässä vaiheessa oikeastaan ihan sama mitä sieltä tulee. Tämä kutkuttava odottelu on varmasti parasta tässä illassa joka tapauksessa. Kingi fiilis!
On kyllä sopivasti vapaapäivä, ja huomennakin semilepsua, eli livevalvojaiset assemble! Pitkästä aikaa pääsee haippailemaan jotain kiintoisaa julkkaritilannetta. Todella jees!
Hyvältähän se näyttää. DS3:lla on oikein miellyttävä pelata, mutta jos jotain pitäisi keksiä, niin vähän luihu ja kevythän se on(2-liipasimien paskuus lienee ilmiselvää). Pyöreämpi ja jykevämpi muotoilu onkin siis tervetullutta. Toki toiveissa on lisäksi, että d-padi olisi edelleen toimiva, vaikka harvakseltaanhan sitä tarvitsee.
Kattoos ny, muuttuuko lopullinen ohjain tuosta kuinka paljon, jos ollenkaan. Luottoa eniveis on.
PS+:ssa oli näköjään Quantum Conundrum ilmaisena, joten livautin pelin kokeiluun. Parin tunnin perusteella pidän. Kovastihan tuosta tulee Portal mieleen, paitsi toki kevyemmällä ja sarjakuvamaisemmalla otteella. Huumori kukkii kivasti - eritoten repesin "things you won't experience" läpälle kun ensimmäisen kerran kuolin - ja kuuleman mukaan puzzlet äityvät aika päräyttäviksi, notta mikäs siinä. Lisäksi peli on nätti ja pyörii supersulavasti. Tasoloikinta nyt on aina ongelmallista näissä 1. persoonan peleissä, mutta toivottavasti millintarkkaa sihtailua ei joudu liikaa harrastamaan.
Tänään sain ensimmäisen läpipeluun loppuun. Viimeiset kentät olivat päräyttävää kakkaa, ja hienona miehenä saamastani true lover -lopusta jäi hyvä mieli.
PlayStation Plus -jäsenet saavat sen ilmaiseksi. Parina iltana kokeiltu kavereiden kanssa. Kaltaisillamme satunnaisesti Tekkeniä pelaavilla on ollut vähän vaikeuksia oppia peliä, mutta ei se mitään. Väkivalta on kaunista ja kaikki ovat yhtä huonoja, joten väännöt ovat tasaisia.
Haha, tulipa ihan samanlaisena pelaajana tämä sit ladattua. Oma tappelupelaaminen on kans todella satunnaista, eniten varmaan Tekken 3:sta pelannut aikanaan, joten uskoisin MK:n täyttävän vähäiset (kaksin)mättötarpeet aivan mainiosti. Kuulosti jopa siltä, että vaimoakin kiinnostaisi. Vielä kuitenkin korkkaamatta.
Tänään oli tarkoitus opiskella, mutta otettiin NES ja Dr. Mario esille, ja siinähän se ilta/yö sitten menikin. Edelleen törkeän viihdyttävää kaksinpuzzlausta. Yksinkertainen kaava sallii sopivasti taktikoinnin varaa ja varsinkin tasaväkisten pelaajien välillä matsit äityvät usein eeppisiksi kilpajuoksuiksi. Lisäksi vaikeustasoa on helppo skaalata mielensä mukaan, jolloin eri tasoistenkin pelaajien peleistä tulee siedettäviä - ja ennen kaikkea uusikin pelaaja pääsee kivuttomasti mutta nopeasti logiikkaan sisälle. Yksi ehdottomia NES-lemppareita.
Quoted for awesome. Tässä lienee vuoden kulttuuriteko ja samalla 3DS:n kovin peli to date.
Toki Luigi kiinnostaa kans, mutta Donkkari heilahti kerralla kaikkien listojen kärkeen. Huhu. Pitänee piakkoin sijoittaa itselläkin siihen Ocarinaan ja vedellä viimein alusta loppuun alta pois.
Harmittavasti tämä peli on saanut risuja arvioijilta, vaikka se vie genreä juuri siihen suuntaan, johon sen kuuluukin liikkua.
Tämä on kyllä käsittämätöntä, ja omiaan viemään viimeisetkin uskonrippeet pelimediaan. Näkemäni ja kuulemani perusteella ZombiU:ssa on tehty monen monta asiaa pelkästään siististi ja oikein. Rohkeita vetojahan ne osittain ovat, ja ymmärrän tavallaan miksi kaikki eivät välttämättä tykkää, mutta jengin luulisi silti arvostavan sitä tuoretta suuntaa johon peli genreä vie. Lisäksi padiohjaimenkin käyttö on vissiin kohtalaisen innovatiivista ja intuitiivista? Vielä en ole itse päässyt peliä kokeilemaan, mutta arvostan sitä jo nyt melkoisesti.
Niin ja ihan btw, tuli huomattua että sekä tästä että tässä vaiheessa järkyttävästi rakastamastani Rayman Originsista on vastuussa Ubin Montpellierin yksikkö. Samat kaverit piilottelevat myös Beyond Good & Evilin takana, muiden muassa. Ranskan pojilla potkii yllättävän lujaa kun ottaa huomioon, minkälaista bugikikkaretehtailijan mainetta Ubisoftin nimi yleisellä tasolla paljolti nauttii. Pitänee jatkossa olla Montsun tekemisistä edes vähän enemmän hereillä.
Hoho, panokset kovenee! Sehän on varma, että Kinectiin siellä jostain syystä panostetaan, mutta verkkopakko ja pelien kertakäyttöisyys kuulostavat melkoiselta perseilyltä.
Vaan eihän se auta kuin odotella. Julkaisutilaisuudet tulevat olemaan aikalailla pakkoseurattavaa.
Ihmisille uuden konsolin ostaminen julkaisussa ja siihen liittyvät asiat, kuten pelien vähäisyys tuntuvat tulevan aina yhtä suurena yllätyksenä. Tämä ei siis koske pelkästään Wii U:ta, vaan aina ihan joka kerta sitä samaa paskaa saa kuunnella, kun mikä tahansa uusi pelikone julkaistaan. Jos ei malta odottaa sitä muutamaa kuukautta ja pelata sillä välin muiden konsolin pelejä kun julkaisuajan pelit on kaluttu läpi, niin ehkä kannattaa tehdä sellainen villiveto ettei ostakaan laitetta heti julkaisussa?
Jokainen konsoli on aina lopulta helposti sen hintansa arvoinen, kun puhutaan hitto vie muutamasta hassusta satasesta monen vuoden käyttöön tarkoitetusta laitteesta. Ei tarvitse tulla montaa kunnollisempaa peliä, että konsoli maksaa itsensä takaisin ja mikään konsoli ei ole koskaan jäänyt pelejä vaille. Jopa Vita, jota kaikki Neogafin miljoonat fanipojat innoissaan hehkuttavat kuolleeksi kerran päivässä, on helposti sen 200e arvoinen ostos jo nykyisellä pelivalikoimallaan. Huvittavaa lukea nyyhkytarinoita, miten Vita on ollut jonkun koko elämänsä huonoin ostos, vaikka jo nyt sille on sen verran pelejä että niihin saisi aikaa kulutettua kuukausitolkulla.
Itselleni sopisi että kaikkien pelien julkaisu lakkautettaisiin pariksi vuodeksi, niin ehtisi hyvin perehtyä kaikkiin jo julkaistuihin peleihin ja pelata niitä huolella läpi, kun ei iskisi himo ostella uusia pelejä. Olisi kyllä hyväksi ihan kaikille, jotta ahdasmielisetkin pelaajat, jotka eivät osaa pelata kuin niitä tuttuja Assassin creedeja ja muita hömppäpelejä vuodesta toiseen, joutuisivat vähän laajentamaan katsettaan ja tutustumaan erilaisiinkin peleihin. Tajuaisivat että pelattavaa riittää jo nyt jokaiselle vaikka koko loppuelämän ajaksi.
Vähän ristiriitaisia fiiliksiä, kun samassa postissa kehutaan kuinka kaikki konsolit ovat ostamisen arvoisia ja sitten toivotaan pelitulvan hetkeksi loppuvan, jotta ehtisi oikeasti pelatakin. Pointti ei siis varmasti ollut se, että kaikki konsolit pitäisi ostaa, ja siitä ole minäkin samaa mieltä, ettei julkaisussa laitteen ostava saisi enää yllättyä siitä, jos pelejä ei aluksi olekkaan useaksi vuodeksi putkeen. Minulle kuitenkin se muutama satanen on vielä ihan merkittävä summa ja tästä syystä sympatiseeraan kovasti miksi-kyselijöitä. Vaikka pelaan juuri nyt aktiivisemmin kuin useaan vuoteen, niin silti yhdenkin konsolin pelitarjonnassa - plus ajoittaisessa retrofiilistelyssä, vanhojen lempparien uusiksipelaamisessa ja itsensä yleisessä sivistämisessä - on niin paljon tekemistä, että useamman konsolin omistaminen tuntuu ajatuksena lähes hurjalta. Ja vaatisi ainakin todella, todella, pakottavan syyn. Useimmiten joka konsolilla on pari eksklusiivia peliä, jotka on oikeasti pakko kokea, ja kun nämä voi yleensä käydä tyyppaamassa jollain kaverilla, ei usean konsolin (per sukupolvi) omistaminen heilahda pieneen mieleenikään. Kyllä sille rahalle muutakin käyttöä keksii, hyvänen aika.
Se on toki myönnettävä, että jos tulevaisuudessa tulisi tarve poistaa yhden uusimman kotikonsolin rinnalle toinen, niin WiiU on sopivan erilainen paketti omistettavaksi vaikkapa pleikkarin kyljessä. Tai toisinpäin. Mutta mulla nyt menee tämä vuosi pelkästään PS3:n ja SNESin (ja ajoittain Steamin) parissa niin heiluen, että alkuvuoden Orbis/Durango-julkaisutkin tulevat vähän liian aikaisin. Vaan toivotaan, että niidenkin pelivalikoimat lähtevät rauhassa liikkeelle, niin ei tule liian kiire.
Kommentointia jälkijunassa, osa ?. Vaan kyllä, sangen hulvaton musavideo. Podcasteja olen aina ollut kauhean huono kuuntelemaan, mutta noita kanavanne videoita katselee oikein mielellään. Teillä on selkeästi hyvä porukka kasassa, ja meininki on tosiaankin sopivassa suhteessa rentoa räimintää ja asiallisempaa, mutta silti vuorikauriin ketteryydellä loikkivaa spiikkausta. Tsemppiä kutsumustyöhön myös jatkossa!
Nyt sitä ketjua ylös, sain meinaan itsekin jokunen päivä sitten viimein korkattua Catherinen. Olen säästellyt tätä jo pitkään odotellen hetkeä, jolloin ei olisi kiire ja voisi fiilistellä homman alulle ajan kanssa. Ja kyllä kannatti, sen verran tunnelmallista ja viihdyttävää tavaraa on tarjolla.
Stoorista täysin samoilla linjoilla ylempien kanssa. Dialogia seuraa mielellään, ja tämän takia baarissakin koluaa aika tarkkaan jengiä läpi, ettei missaa kohtaloita tai hyviä läppiä. Vincentin kuseenjoutumisen vaivihkainen mutta nopea kehitys palkitsee, ja on todellakin jännä nähdä, mihin tässä päädytään. Lisäksi on aivan varma, että vähintään kerran täytyy peli pelata uusiksi, jotta näkee vaikuttaako fiilismittari kaverin valintoihin tiukoissa paikoissa kuinka paljon. Nyt olen pelannut tapani mukaan hienon miehen roolia, eikä ole tarvinnut edes optimoida, kun tuo kiltti lähestymistapa tuppaa tulemaan luonnostaan. Seuraavalla pelikerralla sitten umpi-douchebagina. Jo nyt toimimallit kuten "SEND PIX NAO!" -tekstarivastaus naurattivat, mutta ei ollut vielä pokkaa alkaa sikailemaan.
Peliä aloittaessani olin kans viittä vaille ottamassa easy-tasoa, mutta menin lopulta kuitenkin normalilla. Onneksi. Vaikesaste on ollut todella sopiva ja uusia elementtejä esitellään hyvää tahtia. Parissa ekassa kentässä pelaaminen oli kauheaa kompurointia ja dunkkuun tuli, mutta kun perustekniikoihin pääsee sisälle ja silmä kehittyy, on sopivan reitin etsiminen pikkukiireessä erittäin viihdyttävää. Kuolemia kertyy kyllä, mutta tyynyjäkin tarjoillaan sen verran, ettei "game over" ole alun jälkeen ollut lähelläkään. Unimaailmoiden design ja lammasteemat ovat mielenkiintoisia, ja vastusten huuruisuus upean överiä. Clock towerissa kikkailen tällä hetkellä, eli yli puolenvälin vissiin mennään.
Alkoholin käyttö tosin mietityttää. Pelihän kannustaa siihen, jotta liikkuminen olisi puzzle-kentissä nopeampaa, mutta vaikuttaako tuo mihinkään muuhun? Jotenkin tuntuu, että aina kun olen ryyppäillyt baarissa enemmän, on Vincent jatkanut kaljoittelua myös kämpillä ja näin ollen tullut dorkailleeksi yön aikana, ja kun olen jättänyt vähemmälle, on kaveri mennyt vaan hajonneena nukkumaan. Todennäköisesti ihan sattumaa, mutta Catherine luo tarinallaan sen verran vahvan illuusion, että varsinaisen pelaamisen rajat hämärtyvät helposti. Mikä on vain plussaa.
Niin, ja meilläkin puolisoa on kiinnostanut sangen paljon seurata sekä tarinan kulkua että pelaamista. Ensin tuli toki kettuilua "pelimiehille suunnatusta tissimuijasta kannessa", mikä on, let's face it, täysin validia kritiikkiä. Catherine on hahmona sekä tarinallisesti hyväksyttävä vastakkainasettelun työkalu että sitä katso kuvat -ongintaa, mutta onneksi peli tietää tämän itsekin ja asian tiimoilta saadaan hyvää huumoria aikaiseksi. Pian kihlattu oli kuitenkin täyttä päätä neuvomassa, minkälaista tekstiviestiä tyttöystävälle pitäisi olla laittamassa tai miten vauvamörkökentästä saattaisi selvitä hengissä, ja kyselemässä tasaiseen tahtiin Vincentin uusimpia kuulumisia. Ihanan interaktiivinen kokemus, kaikin puolin.
Maitoa ei tule juotua enää juuri ollenkaan. Jos koulussa syön, niin lasillinen on jotenkin pinttynyt tapa, mutta kotiin en osta käytännössä ikinä. Samaten leivän syönti on siirtynyt lähinnä ravintoloihin nyt, kun vedän aamuisin aina marjasmoothien ja aterioillakin jätän ylimääräisen tilanviejän yleensä välistä. Mieluummin syön sitä oikeaa ruokaa.
DKC3 on ihan legendaarisen hyvä. Ei sillä, että mikään sarjan osista paska olisi, mutta omissa kirjoissa kolmonen saattaa olla jopa paras osa.
Ettei vaan olisi näitä juttuja, että jatko-osia inhotaan, koska ne ovat jatko-osia?
Voi siinä olla sitäkin, mutta tässä tapauksessa tuntuu myös, että ihmiset boikotoi DKC3:sta ihan vaan Kiddy Kongin ja pelin yleisen kevyen ulkoasun vuoksi. Kiddysta nyt voi olla monta mieltä, mutta onhan se helvetin hyvä peli.
Pakko muuten todeta, että kolme alkuperäistä donkkaria muodostavat ehkä yhden laadukkaimpia pelitrilogioita ikinä. Miten voikin lähes joka osa-alueella laatu pysyä pelistä toiseen timanttisena. Lisäksi osat vielä eroavat kivasti toisistaan niin, että jokainen tuntuu samalla sekä tutulta että tuoreelta. Todella kova suoritus.
(Peeäs. Ykkösen sijainnista nokkimisjärjestyksessä olen luonnollisesti TK:n kanssa eri mieltä.)
Huhuh, mitä ostoja. Totaalista parhautta, ei siinä mitään.
Snes-keräily kiinnostaa, mutta monien pelien hinnat ovat jopa minun mittapuulla naurettavia. Kyllähän ebaysta saa mitä tahansa, mutta Megaman X -peleistä saisi pulittaa jo varmaan tonnin yhteensä jos meinaa CIB-settinä saada hyllyyn. Toisaalta ei lesompaa keräilykohdetta olekaan.
Kyllähän noilla hintaa tosiaan on, varsinkin PAL-versioina. Jenkeillä pääsee tapauksesta riippuen parhaimmillaan puoleen hintaan, ja oikeastaan aina halvemmalla. Varsinkin ekaa X:ää olen vaaninut todella paljon, sillä kuten sanoit, olisi erittäin nättiä saada moinen herkku minttinä hyllyyn, mutta päälle satasen hinnat eivät vaan ole mulle. NTSC-versio voi olla pakkorako, ja sekin tulee olemaan sijoitus. Ellei kirppismunkki yllätä.
Vittumaisinta oli ehkä, kun joku julli myi hyväkuntoista CIB Mega Man X:ää Huudossa ison SNES-paketin mukana. Pienemmän setin olisin ostanut pois ja myynyt loput uusiksi, mutta tuohon ei ollut rääpyä. Eikä SNESin hankintaa harkinnut kaverikaan suostunut ko. settiä ostamaan, vaikka yritin yllyttää.
Sharkie, miten olisi seuraavaksi Earthbound? Vai löytyikö sinulta sekin jo?
Haha, onhan tuosta haaveiltu. Jos sen muutamalla kympillä jostain joskus saa, niin sijoita kyllä varmasti, mutta taitavat yli satasessa heilua noi loose-hinnatkin. CIBeistä ei puhuta.
Niin, ja yhdyn toki hehkutukseen: Yoshi's Island on loistava peli. Läpipeluukertoja on monia, ja nyt napsahti taas heti yksi lisää kun sain pelin viimein itselleni. Yksi hienoimpia ja ennen kaikkea persoonallisimpia tasoloikkia kautta aikain.
SNES-keräily on jatkunut vaivihkaa syksyn aikana, joten päätin hieman fiilistellä uusimpia hankintoja. Pelikokoelma tällä hetkellä:
Viime näkemän jälkeen taloon ovat siis saapuneet SMW, Earth Worm Jim ja Zelda. Super Mario World tipahtaa kotelon kunnon puolesta siihen "ei niin hyvä kun haluaisin" -kastiin, mutta sisälmykset ovat sitten timanttiset ja itse peli oli ryöstöhalpa. Jos joskus tulee minttibargain vastaan, niin ostan toki, mutta käyttää toistaiseksi. Earth Worm Jim käveli myös eBayssa halvalla vastaan, ja yllättävien nostalgiahöyryjen seassa huusin pois. Olin melkein unohtanut, kuinka paljon tuota tuli skidinä pelattua, ja vaikkei itse peli olekaan huikea, ovat jo pelkästään sen kökköhuumoripitoisuus ja erittäin rehevä animointityö näkemisen arvoisia. Lisäksi setti kuin pakasta vedetty.
Tähän mennessä kallein ostos on ehdottomasti Zelda: A Link To The Past. Alusta asti päätin, että tämä pitää hommata, ja jo keräilyarvonsa vuoksi olin valmis satsaamaan siihen muita pelejä enemmän. Lopulta mentiin kuitenkin hieman kompromissaillen. Kaikki muu on about minttiä, mutta kotelo vain okei. Keskivertoa parempi kokonaisuus kuitenkin, ja karttaa myöten kaikki hörsyt löytyy. Zelda on myös pelillisesti Donkkareiden ohella kovin tapaus, sillä en pelannut sitä ikinä nuorempana. Tämän aion herkutella ajan kanssa, kun pääsee kimppuun tuoreeltaan.
Ai niin, lisäksi ostin Super Probotectorin(Contra 3 roboteilla), mutta en muistanut heittää peliä kuvaan, koska se on loose. Tuota oli niin vähän liikenteessä, että täräytin suosiolla kasetin pelattavaksi, kun co-opin kimppuun oli päästävä.
Seuraavaksi pakollisia itemeitä ovat Super Metroid, Turtles In Time, Super Castlevania IV ja Mega Man X. Näiden CIB PAL-versioiden kanssa uidaan kuitenkin jo sen verran syvissä vesissä, että olen harkinnut vakavasti kompliittien jenkkiversioiden ja adapterin ostoa. Vaan kattoos ny, hetken tauko on pidettävä kuitenkin. Siihen asti näillä herkuilla pärjätään kyllä hyvin. Pelaajan sieluani on freesannut todella paljon päästä hypistelemään ja pelaamaan vanhoja klassikoita niin kuin niitä on tarkoitettu pelata!
Näytä kirjoitukset
Minustakin rehellinen linjaus, olkootkin sitten vaikka vähän tylsä. Digaan tästä selkeydestä enemmän kuin vaikkapa "Orbiksesta".
