Mitäs seuraavaksi? Sivutehtävistä on suoritettu vasta 62% ja Collectibles-taulussa taisi olla jotain reilu 50%. NG+ ei kiinnosta ihan heti, mutta normimoodin sivutehtävät ja Riddler viihdyttävät vielä hyvän tovin. Koittais vinssata vähintäänkin sivutehtävät kaikki ja mielellään toki Riddleritkin. Riddler's Revenge -mättöjen kanssa olen skeptinen, kun en Asylumissakaan saanut Challengeja tehtyä kertakokeilua pidemmälle. Ei taida olla se mun tapa pelata.
Ps. tämä ketju on myrkkyä koneelle. Melkein pitäisi sopia, ettei video tageja laitettaisi liikaa, sillä ketjun selaaminen ylhäältä alas näin monella viestillä ja videolaatikolla meinaa laittaa selaimen välillä aivan juntturaan, vaikkei koneeni mikään nuhapumppu olekaan. Veikkaisin heikommilla koneilla ongelman olevan paljon pahempi.
Terveisiä vaan täältä mokkulalla surffailevien hilpeästä seurasta...
Sharkielle voisi lähettää vaikka jonkun kiitospommin tai vastaavan tuosta edellisestä viestistä...tuntui kuin olisi siirtynyt 12 vuotta ajassa taaksepäin kun kone raksutti tätä threadia auki
Ihanan nostalgista?
Njoo, laittelin nyt sit jellonanosan omista biiseistäni linkkien taakse. Ei se varmaan mokkulalaisen(asiantuntijat suosittelevat oikeaa internettiä) elämää vielä täysin pelasta, mutta helpottanee ainakin.
OCRemixeistä puheen ollen, Serious Monkey Business on todella kova remixpaketti. Remixejähä nuo nimenomaan ovat, joten taiteellisia vapauksia on otettu varsin paljon enkä siksi pidä kaikista. On kuitenkin hienoa miten paljon vaivaa tuon eteen on jaksettu nähdä, ja parhaimmillaan.
Jep, juuri tähän pakettiin itsekin viittasin. Siellä on todella hyviä raitoja, mutta minäkään en pidä kaikista. Tosin setti on ehkä tullut kuunneltua läpi vähän selaillen, ja sille pitäisikin antaa vielä oikeasti mahdollisuus. Linkkaamasi biisit ovat monet sitä kovinta. Eritoten Rare Respitesta tykkään itsekin, ja Bramble Reprise oli todella positiivinen yllätys. En ollut tainnut malttaa kuunnella tätä aiemmin kunnolla. Kaunista on!
Ps. tämä ketju on myrkkyä koneelle. Melkein pitäisi sopia, ettei video tageja laitettaisi liikaa, sillä ketjun selaaminen ylhäältä alas näin monella viestillä ja videolaatikolla meinaa laittaa selaimen välillä aivan juntturaan, vaikkei koneeni mikään nuhapumppu olekaan. Veikkaisin heikommilla koneilla ongelman olevan paljon pahempi.
Joo, mä mietin kans tätä jo omaa viestiäni koostaessa, kun noita biisejä kertyi aika reippaasti. Jonkinlaiseksi omantunnon peukkusäännöksi voisi ottaa, että jos samalle sivulle/postiin näyttää kertyvät rutosti upotuksia, niin linkkaisi suosiolla normaalisti osan/kaikki. Harvassa ketjussa tätä ongelmaa tietty on, mutta esim. tässä nyt ei juuri muuta kuin videomuotoisia biisejä jaeta, ja monesti vielä useampaa kerrallaan.
Kun nyt tähän remix-aiheeseen päästiin, niin linkataan(perinteisesti, lol) vielä yksi oma esimerkki onnistuneesta remixauksesta Abe's Oddyseesta:
Oddworldit eivät minusta ole ikinä loistaneet musiikeillaan, koska sitä on vähän, ja enemmän äänimaailma on nimenomaan tuota sirkutusta, siritystä, kahinoita ja kolinoita. Puhdasta ambienttia siis. Tuossa alemmassa videossa tuon pääteeman kuulee kohdasta 00:56 eteenpäin, mutta itse en ole ikin pelatessani koko luritusta edes ajatellut. Remixaus on nostanut kauneimman teeman esiin, riisunut kaiken ylimääräisen pois, lisännyt todella paljon, ja silti säilyttänyt maanläheisen ambienttitunnelman. Todella tunnelmallinen biisi.
Menee jonkin verran toistoksi, mutta olen viettänyt niin paljon aikaa pelimusiikin parissa, että jonkinlainen koostava postaus on kyllä pakollinen. Luvassa ns. a wall of text and videos, eli kannattaa valmistautua. :b
Ensinnäkin, Bastionin soundtrackia on hehkutettu ylempänä. En ollut silloin vielä levyyn tutustunut ja pelikin odotteli jäissä Windows-padin saapumista, mutta nyt on pakko vielä erikseen mainita, kuinka loistavasta levystä tosiaan on kyse. Sopivassa suhteessa maanläheistä ja kotikutoisen kuuloista instrumenttia ja moderneja biittejä. Omia lemppareita ovat ainakin:
Ensimmäiseen rakastuin jo ennen kuin peliä olin pelannut. Törkeän makeita juttuja, ja lyhyt suloinen rykäisy. Jälkimmäinen taas liittyy todella vahvasti pelin loppupärinöihin, joka on yksi lähimuistin ehdottomasti hienoimpia videopeli-hetkiä. Toki siihen vaaditaan koko pelin katharsis taakseen - ja se että Bastionista ylipäätänsä tykkää - joten kylmiltään kuunneltuna sisällöstä jää toki jotain piiloon. Mut siltikin hieno biisi - olkootkin sekoitus Zian ja Zulfin teemoja. Toimivat minusta paremmin yhdessä.
Toisena tapauksena DKC2 jyllää edelleen. Aiemmin olin kuunnellut lähinnä ykkösen biisejä, koska se on mulle peleistä nostalgisempi, mutta Laudan biisiäänestyksen jälkeen on kakkosen soundtrack soinut läpi hävyttömän monta kertaa. Ei käy ymmärrykseen, miten pian parikymmentä vuotta vanhan videopelin musiikit voivat olla näin tunteikkaita, groovaavia ja vangitsevia. David Wise on nero, siitä ei ole epäilystäkään. Stickerbrush Symphonya ovat kaikki varmasti kuulleet kyllikseen - vaikka itsehän en siihen voi kyllästyä - niin fiilistellään paria vähemmän kuunneltua hittiä:
Snakey Chanteyssä on twistattu loistavasti tuo perinteinen meriteema törkeän groovaavaan swingiin. Vie mennessään. Forest Interlude on sitä tunnelmallisempaa ambienttikamaa, ja Kannon's Klaimin metallisointinen biitti taas on erittäin makeesti toteutettu. Sävellystyö on tosiaan taidetta parhaimmillaann, ja soundimaailma niin monipuolista kuin se vain voi tuona aikana olla. Ehdottomasti 16bit-eran parasta musaa, ja edelleen yksi sielukkaimmista OSTeista koskaan.
Näistähän on tehty myös monia remiksejä ja OCRemixistä löytää ihan kokonaisen parin levyn remix-albumin. Mitä itse kuitenkin olen eniten kaivannut, on juuri samat biisit niille uskollisina moderneina versioina. Siis soitettuna oikeilla soittimilla. Siihen tarpeeseen, kuin sormi nenään, iski YouTube-yhtye Burning Idol:
Versiointeja ei ole tehty kuin kolme, mutta itse kuulisin mielelläni vaikka koko fakin OSTin tällaisena. Alkuperäiset ovat tottakai kovia nekin, mutta hyvästä soittolaadusta saa kieltämättä sitä jotain vielä vähän lisää. Taidolla ja rakkaudella tehtyä kamaa, loving it!
Soundtrack-päissäni tulin kaivelleeksi myös omia vanhoja varastojani ja tajusin, etten ole herran vuosiin kuunnellut Hotel Duskin OSTia. Pelissähän on film noire -tyyliin erittäin tunnelmalliset jazz- ja lounge-tyyppiset musat, jotka sopivat peliin täydellisesti. Lisäksi biisit kuitenkin toimivat myös itsekseen.
Oli tarkoitus linkata vähemmän videoita, mutta pelissä on yli 30 raitaa ja halusin kuitenkin näyttää sen, kuinka laidasta laitaan tunnelmat kulkevat. Kauniita ja koskettavia melodioita, suuria kohtalokkaita nostatuksia, kuumottavia jännitysbiisejä sekä rutosti sitä letkeää jazz-meininkiä. Aivan loistavaa kamaa. Myös tästä kuulisin mielelläni versioinnin oikeilla instruilla, ois meinaan herkkua. Jos biisit napostelee, näytti qwertyuiop2000 ladanneen kaikki biisit Tuubaan. Tai sitten levyn voi hankkia muita teitä.
Loppuun vielä disclamer: kuunnelkaa Dustforcen OST, ellette ole sitä vielä tehneet! Itselle ei modernit piipperibiisit ole ikinä kauheasti iskeneet, mutta Lifeformed on vienyt homman juuri sopivan kauas nykyhetkeen, säilytten silti vanhaa bittisoundia. Makeita biittejä! Eritoten levyn starttiraita iskee joka kerta.
Bastionin heilautin tuossa juuri läpi. Olipa loistava peli! Varsinkin padilla pelattuna. Jotain vangitsevuudesta kertoo se, että Batman jäi Bastionin ajaksi paitsioon täysin. Kompakti, kiinnostava, kaunis ja kaikin puolin taidolla tehty tuotos, joka toimii oikeasti myös pelinä eikä vain indie-taideteoksena. Tekisi vähän mieli vetää NG+ saman tien, mutta taidan kuitenkin palata Arkham Cityyn ja jättää tuon vähän myöhemmäksi.
Varsinkin kun Steamin puolella kutsuvat vasta ostetut Sam & Maxit.
Joo, se taitaisi olla tarkin osuma nykytarjonnasta. Näytön ei tarvitsisi välttis olla noinkaan iso, mutta menisi varmasti vielä. Ja on tuosta tunnuttu tykkäävän, jos ei ota huomioon muistikorttipaikan puutetta. Toisaalta 16 gigaa riittäisi varmasti, nykyään 4 gigan muistari riittänyt mainiosti.
Mutta hyvin ehtii vielä tarkkailla markkinoita, kun en ole heti puhelinta ostamassa. 6kk päästä voisi jo alkaa tositarkoituksella katselemaan, että mitä on tulossa ja mitä olemassaolevat mallit maksaa.
Desire olisi muuten vieläkin loistava puhelin, mutta sisäinen tallennusmuisti on todella rajoittava tekijä. Nykyään kun jo pelkkä Facebook ja GMaps oletusohjelmiston päälle tuppaavat viemään melkein kaiken puolen gigan tilasta. Onneks HTC tullut sittemmin järkiin tuon kanssa, vaikka halpismalleissa vielä sama puute on.
Sepä se. Muistin vähyyteen kyrvähti myös softatuki, mikä on tosiaan se suurin harmi. Muuten loistopuhelin. Itse olen siis pärjännyt nimenomaan sillä, että purin päivitykset sekä Gmail- että FB-sovelluksista, kun kumpaakaan en käytä. Silti joutuu toki vähän optimoimaan softien kanssa ja suosimaan kevyitä.
Sen verran tähän on kuitenkin tottunut, että isompaa en haluaisi. Mitoiltaan ihanteellinen, plus valkoisena tyylikäs. Lisäksi fyysiset napit ja jopa trackpad(!) ovat miellyttävät.
Näin, siinä meni sitten oikeus moittia ketään muuta lyhyistä (tai pitkistä) keljuilukommenteista missään asiassa. Can't have it both ways.
Juu näinhän se menee. Oli itellä vaan levinny oma Desire z tuossa niin vitutti. Sain kuitenkin toimimaan, joten kaipa se Android ihan oikeasti toimii!
Jotkut appien päivitykset ei vaan suostu lataamaan nyt
Noitten appien lataamisessa on itselläkin joissain tapauksissa ongelmia. Mut kun rokkaan tätä orkkis-Desireä, joka alkaa viimein osoittaa hengästymisen merkkejä, sekä vanhaa Android-versiota, niin ei pysty enää ihan kaikesta nipottamaan. Ensi vuoden puolella vois ehkä päivittää uuden luurin.
Kun nyt vaan tekisivät high-end-puhelimen sopivan kokoisella(max 4 tuumaa) näytöllä.
Tuli nyt vielä tämä Catherinen spessuversio hommailtua, kun kerran kohtuuhintaan sain. Eikös täälläkin muutamalla ollut tämä? Olettekos diggailleet? Pitäisi olla ainakin hieman kypsempää tarinankerrontaa, kuin mihin toimintapeleissä ollaan yleensä totuttu.
Muakin kiinnostaisi sekä omasi että muiden ajatukset pelistä(joku siitä täällä tosiaan taisi taannoin kirjoitellakin). Pidempään jo fiilistellyt, että pitäisikö hommata.
Nyt kun olen vielä vähentänyt töiden tekemisen murto-osaan, niin tuntuu että aikaa pelaamiselle ja muille harrastuksille jää enemmän kuin tarpeeksi. En varmaan ikinä ole pelannut yhtä paljon pelejä läpi kuin viime aikoina ja kaiken lisäksi pelaaminen on taas nautintoa, mikä tuntuu hyvältä.
Vastaavilla laineilla seilaan itsekin. Jossain vaiheessa meni monta vuotta, että pelasin ainoat pelini DS:llä reissussa, ja kaikki muu pelaaminen oli täysin paitsiossa. Kiinnostavia pelejä tavallaan oli, ja välillä joihinkin tarjouksiin oli myös tartuttava, mutta harva peli nappasi oikeasti yhtään, ja moni jäi kesken. Mikä sitten jostain syystä ahdisti sekin. Tästähän blogahdin myös laudalla aikoinaan.
Nyt parin viime vuoden ajan kaikenlainen pelaaminen on kokenut renesanssin, ja nautin peleistä todella paljon. Ihan hirveän monta pidempää peliä en vuoteen ehdi läpäistä, ja indie- sekä kannettavat pelit kattavat edelleenkin suuren osan peliarjestani, mutta on nimenomaan tärkeää, että tämä fakta on mulle okei. Ei ole mitään tarvetta pelata pelejä velvollisuudentunnosta, ja kun asenteena ei ole "pakko pelata", tulee hassua kyllä pelattua enemmän kuin paineistuksen alla tulisi. On kiva huomata, että PS3:a avatessa melkein mieluummin livautan sisään pelin kuin leffan. Mä saatan jopa herätä aamulla vähän aiemmin jotta ehtisin fiilistellä hetken Bättistä tai Bastionia ennen päivän virallisempia hommia. Moista en ole harrastanut sitten lapsuuteni - eli viimeksi PS2:n alkutaipaleella.
Syitä saattaa olla monia. Uudelleen asennoituminen on varmasti yksi ja veikkaan myös, että rohkeasta uusien genrejen kokeilusta on kans irronnut virtaa. Aika pitkään olen pysytellyt turvallisissa pelityypeissä siksi, että "näistähän mä tykkään". Tottakai lemppari on edelleen lemppari, mutta esimerkiksi shmuppi- ja rope-tyyppisiin peleihin on tullut tutustuttua ja helmiähän sieltä on löytynyt. Näitä en pelannut aiemmin oikeastaan ollenkaan. Kolmas kova sana on ehdottomasti ollut SNESin hankinta - ja aiemmin taloon hommattu NES. Sekä tuttuja lapsuuden klassikoita että missattuja laatutapauksia pelatessa ovat ylimääräiset krumeluurit vähissä ja kaikessa keskitytään olennaiseen. On todella helppo muistaa, miksi videopelaamiseen aikanaan rakastui, ja tämän muistutuksen myötä myös uusista peleistä on helpompi löytää niitä samoja elementtejä. Näkee ikään kuin metsän puilta.
Steamissa (yllätys?) alennuksia. Merkittävää oli siis se, että pitkään hintansa pitäneet Sam & Maxit ovat kaikki nyt roimassa alennuksessa. Complete Pack irtoaa hintaan 14,99€. Itse en pelannut aikanaan kuin ekan kauden, eli nyt mennään.
Myös Deus Ex: HR alennuksessa 7,49€. Molemmat vissiin maanantaihin asti voimassa.
Mjeh, kyllä mulle toistaiseksi Nintendon konsoleista riittää pian hankittava 3DS(NESin ja SNESin lisäksi, hoho). PC:llä, PS3:lla sekä kannettavana on niin paljon pelattavaa, ettei uuden konsolin hankkiminen ole millään lailla järkevää tai edes hirveän houkuttavaa. Mielenkiinnolla toki seuraillaan, ja tuppaudun myös testille jos/kun joku kaveri konsolin hankkii. Omaan huusholliin se ei kuitenkaan vielä ole tulossa. Jos koskaan. Wiin jälkeen malttaa kyllä tarkkailla tilannetta hyvän tovin.
Puolitoista viikkoa olin tuossa kipeänä, mikä leikkasi ikävästi hyvin alkaneen syksyn - ja eritoten HIIT-juoksujen - keskelle. Tällä viikolla sain viimein arjen pyörimään täysipäiväisesti, ja jatkoin toki samalla syksyn juoksuja myös. Tiistaina heitin ensimmäisen viiden minuutin lenkkini. Jännitti tosi paljon, että kuinkahan hajalla sitä tämän tauon jälkeen tuolla pidennetyllä rykäisyllä on, mutta yllättäen koko setti heilahti melkoisen kivuttomasti. Väittäisin jopa helpommaksi kuin mitä viimeinen neljän minuutin lenkki oli. Todella positiivinen yllätys.
Huomenna otankin sitten viikon reippaimman päivän. Iskeydyn HIITille aamu-ysin tienoilla, ja painun sen jälkeen suihkun ja aamiaisen kautta syksyn ekalle luennolle kampukselle. Sieltä vielä neljän tunnin opetustyöt illalla, niin alkaa päivän ohjelma liikunnan ja muiden virikkeiden suhteen olla täysi. Aamulla sapettaa varmasti, kun rytmi ei taas ihan noita aamuherätyksiä varten ole optimoitu, mutta eiköhän se siitä!
No voi ny hyvänen aika. Kaikki saavat ideansa jostain, joku muu on aina tehnyt jotain vastaavaa jo, ja joskus asiat myös muistuttavat toisiaan ilman minkäänlaista plagiointisalaliittoa. Näitä vertailukuvia saa mistä vaan, ja niitä on aina helppo heitellä oman lempparituotteensa tueksi. Samalla toki vaivihkaa hiljentyen, jos vastaavia kuvia ilmaantuu omaa lempparia vastaan.
This being said, olihan se Podi identtinen Lumian kanssa. Suurimmaksi osaksi värin takia. Ehkä sattumaa, ehkä ei, ihan hauska bongaus silti. Kaikesta ei kai tarvitse heti heittäytyä naljailevalle puolustuskannalle?
Jos joku ei vielä huomannut, niin vuoden PlayStation Plus -jäsenyyden saa 19.9. asti 25% alennuksella. Maksaa siis reilun 30€. Itse laitoin sen juuri kehiin, ja nyt latailen huvin vuoksi ilmaista InFamous 2:sta.
Laitoin viimein langallisen XO-padin tilaukseen, niin pääsee syventymään Bastioniin ilman ankeita näppiskontrolleja. Ja eiköhän tuolle muutakin tekemistä keksi. Odotellessa soi Bastionin OST.
Noniin. Tilasin briteistä refurbished bluray-aseman PS3:seeni edellisen tilalle. Vaihdon vanhan uuteen ja kappas kummaa; uusi asema ei imaise levyä sisäänsä. Tekisi niin mieli avata asema ja korjata tuo vika, mutta samalla pitäisi rikkoa myyjän takuu-tarrat. Enkä voi tietää onko koko asema sutta ja sekundaa; eli toimiiko itse laseryksikkökään. Mitähän tässä nyt tekisi. Vituttaa niin suunnattomasti. Voisi melkein ostaa Slimin, mutta siinä menisi PS2 yhteensopivuus, ja miten siihen saisi siirrettyä kaikki tiedostot, mitä nykyisessä pleikassani on. Ostettuja Singstar ja Rock Band dlc:tä kun ei käsittääkseni pysty lataamaan yhtenä könttänä, vaan yksi kerrallaan.
Sinuna heittäisin kyllä pyyhkeen kehään ja hommaisin slimmin PS3:n ja kaveriksi jostain slimmin PS2:n. Kestäisivät sitten oikeasti jonkin aikaa, kun melkoiselta tuulimyllyjä vastaan painimiselta on homma jo pidempään kuulostanut. Vaikka saisit aseman nyt vielä toimimaan, leviäisi läski-PS3 varmasti piakkoin jotenkin muuten.
Siirto-ominaisuuksista en tosin osaa sanoa. Jos nuo DLC:t (oletan olevan biisejä?) eivät näy XMB:ssä perustiedostojen tapaan, niin voi olla että uusiksi lataamiseksi menee.Ja silloin vissiin yksi kerrallaan. Seivit nyt saa sentään ainakin talteen tikulle tai nettiin.
Näin, syksyn alku ja töiden jatkuminen sallii taas enemmän leffashoppailua. Pistinkin saman tien Play.comista tilaukseen kaikki neljä Lethal Weaponia Blu-raylla.
Jo vain! Saa viimein luopua iänvanhoista pahvikantisista DVD-versioista. Myös hyvä syy katsoa leffat jälleen uusiksi ja koittaa käännyttää vaimokin faniksi.
Despire näytti tilanneen taannoin kerralla kunnolla paitoja. Itse olen laittanut vaan sellaisia 2-4 paidan settejä, niissä ei toki ongelmaa.
Tulin itse lopulta siihen lopputulokseen, että toimin riskien minimoimiseksi isomman tilauksen säätäjänä, ja tilaan useampia 3 paidan paketteja eri osotteisiin. Ei luulisi herättävän liikaa tullin mielenkiintoa, jos rajan alittavia paketteja tulee enintään kaksi samaan osoitteeseen. Viisi saattaisi jo jäädä kiinni. Luulisin.
Ei olisi kyllä itsellä tullut mieleen edes ajatella, että jäävätkö pienemmätkin paketit tulliin jos niitä tulee useampia samaan osoitteeseen. Enkä oikein usko siihen vieläkään. Mutta toki jos jännittää ja osoitteita riittää, niin mikäs siinä.
Sorruinpas nyt sitten itsekin pistämään kolme paitaa tulemaan, kun löytyi makeita. Pitänee pari vanhaa ja kulahtanutta paitaa kaivaa hyllystä treenikäyttöön/kierrätykseen uusien tieltä, niin pysyy homma freesinä.
Oletteko kuinka isoja paketteja muuten tilanneet? Mietin tässä vain tullimaksuriskin (siis alv) takia. Kaveri sanoi, ettei heidän yli 100 euron pakettinsa jäänyt, mutta toisaalta googlatessa löysin kommentteja myös tulliin jääneistä. Ainahan nuo voisi erikseenkin ostaa, mutta tiedä sitten katsovatko tullissa, jos samalle henkilölle tulee samasta paikasta useampi juuri rajan alle jäävä paketti...
Despire näytti tilanneen taannoin kerralla kunnolla paitoja. Itse olen laittanut vaan sellaisia 2-4 paidan settejä, niissä ei toki ongelmaa.
Laadun suhteen yhdyn, kuten näköjään aiemminkin, yleiseen konsensukseen: hyvää kamaa. Paitojen materiaali ja malli vaihtelee tosiaan hiukan, ja toisista tykkään minäkin enemmän kuin toisista, mutta mikään ei silti ole ollut sekundaa. Suurin osa todella hyvälaatuista. Ja printit ovat pysyneet kaikissa loistavasti. Viime tilauksesta tosin on ainakin vuoden verran aikaa.
Laitoinpas itselleni Footbalance-pohjalliset, kun fysioterapeutiksi opiskeleva kaveri niitä suositteli
Onko sulla noita useampi pari vai ootko saanu samat pohjalliset helposti sopimaan erilaisiin kenkiin? Oon huomannu, ettei selkä oikein tykkää pienistäkään kävelyreissuista. Lenkkareilla ei mitään oireita kun niissä on ne tyyriit pohjalliset. Normaaleilla kengillä esim. kaupoissa kävely on myrkkyä selälle. Johtunee kovasta lattiasta.
Yksi pari vaan löytyy ja hyvin ovat mahtuneet useimpiin kenkiin(yhdet kangaskävelykengät ovat niin pienikokoiset kaikin puolin, että niihin en ole survonut). Riippuen popon rakenteesta kengän oman pohjallisen joutuu yleensä ottamaan tieltä pois, ja ainakin tennareissa ne on monesti liimalla kiinni, mutta lähtevät kyllä kun varovasti ujuttaa sormia väliin. Olen tykännyt!
Lepoa vaan sinnekin. Duncanin roolit eivät ole juurikaan jääneet itselläni mieleen, vaikka miehen naama onkin kovin tuttu. Ainoana poikkeuksena Green Mile. Siinä olen puhaltanut joskus itkun parhauden - ja suurilta osin John Coffey -roolin - vuoksi. Pitänee katsoa filkka tribuuttina taas pitkästä aikaa. Tai muuten vaan.
Huzzah, vihdoin ja viimein tuli hyvä hetki aloittaa Arkham City rauhassa. Itsekin olen ensimmäisen osan pelannut kahdesti läpi molemmilla vaikeusasteilla ja kaivanut kaikki haasteet tarinapuolelta esiin. Challengeja sen sijaan ei tullut kauheasti pelattua, mutta nekin voisi kai jossain vaiheessa rykäistä. Mutta niin siis, yksi PS3:n kovimpia pelejä oli se, ja odotukset ovat olleet korkeat myös tätä jatkaria kohtaan.
Parin kolmen päivän ajan olen nyt ehtinyt peliin syventyä (flunssan kourissa), ja kyllähän se toimii. Aluksi kaiken paljous ja uudet ohjauskikat tuntuivat toki ahdistavilta, mutta varsin pian sitä pääsee sisällön niskan päälle ja liikkumisessa alkaa olla kotonaan. Riddlereiden pariin unohtuu ihan yhtä helposti kuin aiemminkin(tykkään btw siitä, että salaisuuksien sijainnit paljastuvat nyt gruntteja kuulustelemalla), mutta yllättäen muutkin sivutehtävät tuntuvat todella mielekkäiltä tehdä. Puuhailtavaa on juuri sopivasti kerrallaan; ei tule ähky, mutta samalla tarinan eteneminen on huomattavan hidasta, kun matkalla A:sta B:hen löytää useinmiten jotain mielenkiintoista siltä väliltä. Kun vielä kaupungissa singahtelu toimii suurimman osan ajasta kuin ajatus ja uudistukset niin taistelu- kuin liikkumisohjauksessakin ovat vain hyvästä, niin eihän tästä voi kuin nauttia.
Tarina on tähän mennessä ainoa, josta en ole varma. Prosentteja en tullut tänään lopettaessani ajatelleeksi, mutta varmaan jotain 15-20% on tarinaa vasta tahkottu. Aikaa siis vielä on, mutta toistaiseksi koko homma tuntuu olevan hieman levällään. Asylumissa kompaktius ja määrätietoisuus olivat upeassa balanssissa monipuolisuuden kanssa. Vaan katsellaan, josko ne urat sieltä löytyvät. Muutama tunti unta, ja huomenna jatkuu.
Video on tosiaan kovaa kakkaa, mutta ikävä kyllä käytössä jo kovasti kulunut. Parodioita tuosta on kans tehty ihan järkyttävät määrät - mikä on hauskaa sinänsä, kun alkuperäinenkin filkka on kuin yksi iso parodia.
Näytä kirjoitukset
Melkein pitäisi sopia, ettei video tageja laitettaisi liikaa, sillä ketjun selaaminen ylhäältä alas näin monella viestillä ja videolaatikolla meinaa laittaa selaimen välillä aivan juntturaan, vaikkei koneeni mikään nuhapumppu olekaan. Veikkaisin heikommilla koneilla ongelman olevan paljon pahempi.
