Itsehän menin kuukausi sitten naimisiin, päivitän tietovirtaa jahka ehdin.
Veikkaan että on, kun kerta nuo laudan varttuneemmat on alkaneet lykätä lasta maailmaan jo ihan reipasta tahtia. :b
Aina vaan hauskempi lueskella ja muistella sinkkuaikaa ja vanhoja deittituskailuja nyt, kun niin moni sekä täällä että omassa kaveripiirissä on suhteessa ja aloilleen asettunut. Ja itsekin kihloissa. Kyllä se elämä vie.
Tosiaan loppubossin jälkeen en ole peliin koskenut kuin ihan vähän. Pitäisi kai jossain välissä taas pistää levy sisään ja katsoa mitä muuta tuossa vielä tapahtuu. Välivideista muuten vielä sen verran, että pelin perusanimaatiot on kyllä aika kämäsiä, mutta CGI-videot on varsin kaunista katseltavaa
Suosittelen, palkitsee kokonaisuutena melkoisesti. Ja joo, CGI-videot ovat kyllä ihan nättejä, vaikka on niissäkin omat mokansa. Ainakin asioihin tarttumiset on tehty aina vähän sinne päin.
Musiikeista piti nyt pelin menumusiikkeja kuunnellessa vielä mainita, että todella hienoja biisejä DD:ssä. Niitä käytetään säästeliäästi, eikä isompia toistuvia teemoja tunnnu olevan kuin muutama, mutta juuri tuon harvinaisuuden takia ottaa tosi syvältä, kun jokin komea melodia pärähtää soimaan jossain hienossa paikassa tai tilanteessa.
Mulle tuli kanssa Fisherin Samppa nanosekunnissa mieleen kun kuva pompahti esiin.
Onhan nuo lasit aika ikoniset. Tosin, jos tämä tarkoittaa paluuta rehellisen hiippailun pariin, josta molemmat brändit(MG ja SC) ovat pitkälti luopuneet, niin kiinnostaa kyllä. Pitkästä aikaa.
Noniin, läpi heilahti. Olipahan antoisa reissu kaikin puolin! Todella viihdyttävä ja sielukas peli. Teknisesti sporttaa monia ikäviä virheitä - piirtoetäisyys on tarkemmin katsottuna aika kamala, varjot aaltoilevat miten sattuu, välivideoiden laatu huvittaa ja ruudunpäivitys yskii ajoittain - mutta maisemat ovat silti komeita ja maailma tuntuu sen verran elävältä, että ko. virheet on helppo unohtaa. Myös pelituntuma on luonnollinen ja kantaa loppuun saakka. Dragon's Dogmaan oli todella helppo uppoutua kerta toisensa jälkeen.
Ekassa tagissa juttua lohikäärmeen kaadosta:
Toisessa tagissa taas juttua loharin jälkeisistä pärinöistä. Jos siis esim. despire ei ole vieläkään lohikäärmettä pidemmälle pelannut, niin näillä ei kannata itseään spoilata:
Kolmisen kuukautta olen keskittynyt melkein pelkästään Dragon's Dogmaan, pelaten vain lyhyitä sessareita muita pelejä silloin tällöin ja tietoisesti välttäen yhdenkään uuden pelin aloittamista. Pelitunteja kertyi reilu 57. Voisin hyvin kuvitella pelaavani tämän joskus toistekin läpi, sillä monia alueita(ainakin Manse ja Soulflayer Canyon) ja näkemättä ja vino pino tehtäviä tekemättä. Puhumattakaan kokeilemattomista vocationeista(maagilla pelaaminen kiinnostaisi ehkä eniten). Pidempi tauko on kuitenkin nyt paikallaan.
Ai miksi pitää nähdä negatiivisessa valossa, jos ihmiset seuraavat kaupallista teknologiayritystä kuin lampaat? Jos yhtään välittää kanssaihmisistään, niin ei tuo kauhean hyvältä kuulosta.
Ei tässä mistään tupakkafirmasta tai McDonaldsista sentään ole kyse. Ja tuo käyttämäni lampaat-termi oli lähinnä lainaus, en itse näe näitä "applefanaatikkoja" välttämättä lampaina, koska pidän itsekin Applen tuotteista ja ymmärrän miksi ihmiset niitä ostavat.
En tosin näe mitään järkeä ostaa Apple-tuotteita vuoden sykleissä. Sama pätee toki kaikkeen elektroniikkaan. Jotkut ostelee uusia näytönohjaimia ja muita tietokonekomponentteja sitä mukaa, kun uutta pukkaa pihalle. Mutta tehkööt ihmiset rahoillaan mitä haluavat, ei ole minulta pois. Tosin Applen tuotteiden jälleenmyyntihinta pysyy aina kovana (+70%), samaa ei voi sanoa monista muista elektroniikkatuotteista.
Hyviä pointteja kaikki. Eipä tuo ole multakaan pois(vaikka aina säälittääkin, kun ihmiset esimerkiksi kutsuvat kaikkia mp3-soittimia iPodeiksi), mutta en myöskään tunne tarvetta ihastella (minkään) yrityksen menestyksekästä taivalta, jos sen toimimallit eivät napostele lainkaan. Applen tuotteet taas ovat laadukkaita ja varsin luotettava vaihtoehto virtaviivaisesta kokemuksesta pitäville, mutta eivät sovi muutamien aivopierujen vuoksi minulle. Näinpä koko ilmiön anti jää kovin laihaksi. Onneksi on kuitenkin muita vaihtoehtoja - toistaiseksi ainakin - jolloin kaikille löytyy jotakin. Näin sen pitäisikin olla. Toivottavasti monimuotoisuudesta saadaan nauttia vielä hetki.
Windows Phonen kun saa käsiin, se tuntuu ja näyttää ensi sekunnilla täysin erilaiselta kuin iOS ja Android. Android ei tunnu verrattuna iOS:ään, jos puhutaan siis täysin stock-Androidista, ilman käyttäjien kustomointia.
Tämä lause pitkälti summaa sen, miten kaikki tää on repeatiä vuodelta 1994.
Missä muuten olet kokeillut stock Androidia? Samsung ja HTC ei ainakaan sellaista tarjoa omissa puhelimissaan ja lähimpänä stockia taitaa olla Googlen oma Nexus. Tällä on väliä, sillä isot puhelinvalmistajat noin nyrkkisääntönä lisäävät käyttöliittymään aimo kasan omia juttuja. Suomessa ilman luurin jailbreakausta siihen pääsee käsiksi suht harva.
Juuri tätä olisin itsekin lähtenyt korjailemaan. Samoin - jos esimerkin vuoksi ajatellaan "stockin" tarkoittavat mitä tahansa Android-luuria suoraan paketista - niin pointti jää yhtä tyhjän päälle. Androidin perimmäinen tarkoitus ja ehdottomasti paras puoli on sen kyky näyttää ja tuntua käyttäjältään. Asiat ovat juuri siellä ja juuri siten, kuin itse haluat. Käyttiksen ulkoasun ja asetusten jättäminen sellaisikseen on kuin jättäisi kengän nauhat sitomatta, koska ne eivät ole valmiiksi kireällä. Kuten migge sanoi, kyseessä on PC-ajatusmaailmaa mukaileva käyttis, ja siten huomattavasti kauempana iOSista kuin vaikkapa WP. Enkä juuri nyt vaihtaisi tuota joustavuutta mihinkään.
Onko se Applen vika (tai vika ylipäätään), että he ovat kehittäneet imagon, jonka ansiosta ihmiset käyttäytyvät kuin lampaat? Miksi asia pitää nähdä negatiivisessa valossa?
Ai miksi pitää nähdä negatiivisessa valossa, jos ihmiset seuraavat kaupallista teknologiayritystä kuin lampaat? Jos yhtään välittää kanssaihmisistään, niin ei tuo kauhean hyvältä kuulosta.
Hyvä tekstinpätkä, harmi ettei yksikään applevihaaja tuotakaan tule lukemaan. Saatika, että osaisi ajatella asioita bisnesnäkökulmasta.
Ps. mulla ei ole ollut vuosiin yhtäkään Apple-tuotetta ja silti arvostan puljun kaikkien muiden yläpuolelle. Apple - Se vaan toimii.
Nii'in, vihaajat ei lue, fanit nielee purematta. Kauhean subjektiivinen teksti, ja näköjään mukaan oli upotettu myös asiavirheitä tehokeinoksi. Ei irtoa peukkua tällä kertaa.
Käytettävyys ja asioiden tietty simppelöittäminen sekä optimointi ovat jo pitkään olleet ne Applen valttikortit. Ensimmäinen oikeasti toimiva älypuhelinhan sieltä napsahti, mutta teknisesti käyttiksen design ja sujuvuus ovat aika pitkälti iPhonen ainoa innovaatio - unohtamatta toki helvetin taidokasta brändäystä. Ei siis pidä ymmärtää väärin, se on pirun hieno saavutus ja on ihan varmasti vaatinut näkemystä(vaikka väitän kyllä, että kaikki ottavat vaikutteensa jostain). Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava se ankara tosiasia, etteivät nykyiset iPhonet olisi lähellekään niin hyviä tuotteita kuin nyt ovat, elleivät kilpailijat olisi panneet lafkaa monipuolisemmilla tuotteillaan ahtaalle. Sen takaa Applen ja Jobsin yksinkertaisuuden ja helppouden ympärillä pyörivä ajatusmaailma, joka samalla sallii ilmiselvien toiminnallisuuksien riisumisen sekä pikkuhiljaa rehevien hintalappujen kanssa tiputtelemisen. Itselläni ei siis ole mitään periaatteellista Applen tuotteita eikä varsinkaan niistä pitäviä vastaan, vaikka lafkan toimintamallit välillä ihmetyttävätkin, mutta minulle laitteet eivät sulkeutuneisuutensa ja hintavuutensa vuoksi sovi. As simple as that.
Mitä taas tulee näihin oikeusjuttuihin, niin myöskään Samsung ei ole kirjoissani mikään puolustettava jumala mobiilirintamalla. Juuri nyt niillä lienee yksi markkinoiden parhaista puhelimista ulkona, mutta kookkautensa vuoksi sekään ei ihan istu minulle. Ja vaikka onkin ihmiseen uskovana tyyppinä harmi nähdä, että menestyvän yrityksen pitää nyhtää rahaa oikeusteitse marginaalipykäliä hinkkaamalla, niin eipä tuosta oikein voi syyttää. Lakia ei rikota ja leipä on saatava. Kunhan ei pilaa minun päivääni. Vaan ikävä kyllä tulokset voivat pahimmillaan pilata. Jos Apple saa tarpeeksi kapuloita kilpailijoiden rattaisiin, saattaa se heikentää selvästi puhelinmarkkinoiden yleistä tasoa ja hidastaa kehitystä. Ja tämä koskee ikävä kyllä myös iPhonea. Se on ainoa asia mikä näissä hommissa pelottaa. Sekä omanlaisteni kuluttajien että Applen asiakkaiden puolesta.
Tietääkö laudalta kukaan löytyykö netistä minkäänlaista läppärien hakukonetta? Saisi pistettyä mm. vähimmäis kovalevy-kokovaatimuksia, tiedon tarvitseeko optista asemaa, voisi näytön resoluution määrittää yms. ja saisi sitten näillä haettua listan ehtoihin sopivista koneista.
Tuosta löytyy vasemmalta ainakin osa noista kriteereistä.
Kannettavatietokone.fissä on kans ihan hyvä haku, vaikka puljun omat hinnat ovatkin yleensä aika kovia.
Eniten olen kuitenkin itse tykännyt käyttää Notebookcheckia. Haku on kattava, tulokset saa haluamansa preferenssin mukaan järjestykseen ja arvosteluihin pääsee helposti käsiksi. Läheskään kaikista malleista ei ole saitin omaa syväluotaavaa arvostelua(jotka ovat loistavia), mutta ennakoita tai linkkejä muiden sivujen arvosteluihin löytyy aika hyvin. Tosin kaikki ulkoiset arvostelut eivät välttis ole englanniksi.
Nyt on pakastin pumpattu koko talveksi lakkoja, mustikoita, vadelmia ja muita marjoja täyteen. Sitten vaan aina kerran viikossa yksi lava rahkapurkkeja Prismasta jääkaappiin ja marjoja sekaan syödessä, niin eipä paljoa terveellisemmäksi ruoka muutu.
Tämä on kyllä hyvää kamaa. Itse olen jo reilun vuoden ajan syönyt aamuisin aika lailla eksklusiivisti marjapirtelöitä rahkaan valmistettuna. Mukaan vaikkapa tyrnirouhetta, hunajaa, goji-marjoja, siemeniä sekä mehukeittoa - ja treenipäivinä proteiinijauhetta - niin johan toimii. Samoin välipalatarpeet on hyvä tyydyttää yksinkertaisesti rahkalla ja marjoilla. Itse olen nyt pidempään suosinut Valion pehmeää maitorahkaa. Ei ole niin kitkerää kuin moni muu rahka ja menisikin melkein paljaaltaan. Vaan eipä tuota sellaisenaan ole silti tarvista syödä.
Jo vain seuraan! Tai siis viidettä kautta en vielä ole katsonut, kun ei jaksa odotella jokaista jaksoa erikseen. Nyt, kunhan kaikki ekan osan jaksot ovat ulkona, voi koko pompsin pistää kerralla katseluun. Vaan on sitä odotettu! Ennen nelosta katselin kaikki kolme kautta uusiksi refreshauksen nimissä, ja tämän maratoonauksen sekä eritoten nelosen jäätävähkön grande finalen jälkeen on todella mielenkiintoista nähdä mihin stooria seuraavaksi viedään.
Aika selkeästi meikäläisen lempitelkkarisarja koskaan. Kaksi ekaa kautta löytyy DVD:llä, mutta niidenkin vaikean saatavuuden vuoksi(puhumattakaan Blunkista) loppukaudet ovat menneet lataamishommiksi. Toivoisin despiren tavoin todellakin, että sarjasta saataisiin viimeisen kauden jälkeen kunnon (BD)julkaisu Eurooppaankin, sillä harvasta sarjasta maksaisin yhtä mielelläni.
Niin ja ihan btw, seurasiko kukaan sarjan parhauden löytäneistä vitoskauden lähtölaskuna toiminutta Breaking Gifs -hässäkkää. Julkaisivat siis 16 eri artistilta postereita sarjan kovimmista hahmoista/hetkistä rajattuina 300 kappaleen painoksina, joista vain 200 kutakin designia oli myynnissä suoraan. Jokainen posteri myytiin loppuun minuuteissa, ja itsellä tuli melkein alusta asti seurattua tempausta pienenä toiveena että sinne olisi saanut iskettyä väliin ja hankittua yhden. Keräilyartikkelina aika voittamaton, ja lisäksi monet noista ovat ihan oikeasti todella makeita. Ikävä kyllä en ikinä sattunut aivan oikeaan aikaan koneen ääreen, ja vaikka olisinkin, olisi ruuhkassa läpipääsy ollut kovin epätodennäköistä.
Useimpia on toki nyt myynnissä eBayssa isohkoilla summilla. Jos viitsisi pistää massit likoon niin saisihan sellaisen, mutta ei taida niin paljoa kuitenkaan hotsittaa. Eniveis, mitä mainioin tapa juhlistaa sarjan viimeistä kautta!
Viime viikon HIITit jäivät keikkakiireiden vuoksi yhteen kertaan. Tällä viikolla on kuitenkin jo kaksi pyrähdystä alla, ja kyllähän ne palkitsee. Jälkihajoilut eivät ole enää niin pahoja kuin ekalla kerralla, ja palautuminen on jo suht. nopeaa. Juostessa viime hetkillä tuntee kuitenkin edelleen kuolevansa, ja minuutin lisääminen tuntuukin ajatuksena vähän hurjalta. Saati sitten, että jossain vaiheessa tätä pitäisi pystyä juoksemaan heittämällä päältä kymmenen minuutin. Vaan kai niihin tottuu. Yksi 4 minuutin lenkki onneksi vielä tälle viikolle.
Kohtalaisen rankka viikko ollut muutenkin, kun olin opetushommissa neljä päivää putkeen. Tänään ihan puhtaasti palautusta/pelaamista/joikkelin venytystä.
Siirsin nyt kuitenkin iPad-turinat oikeaan paikkaan. Vaan eiköhän tämä keskustelu alkanut hiipua eniveis, eli mua on turha syyttää, jos juttu tyrehtyy taas siivoustyön jälkeen.
Läppäri on ehdottomasti mulle se täydellinen tietotekninen laite, varsinkin nyt kun alla on kevyempi ja tehokkaampi peli kunnon akkukestolla. Voin käyttää konetta missä päin asuntoa haluan, eikä sitä useinkaan tarvitse heittää koko päivänä piuhoihin. Niin kevyet kuin raskaatkin työt sujuu - ja mikä parasta, hetken mielijohteesta. Jos olen netissä ja haluan äkkiä tehdä jonkin työn, arkistointihomman, uuden softan asennuksen tai muun puuhan, hoituu se heti. Ei tarvitse vaihtaa tabletista oikeaan koneeseen tai kituuttaa hiplauskäyttiksellä.
Ainoastaan tiettyihin matkaskenaarioihin tabletti saattaisi jopa omassa käyttömallissa sopia. Kaveri oli vasta ollut kaupunkilomalla Barcelonassa, ja kehui mukana ollutta iPadia kohtalaisen arvokkaaksi erilaisten karttojen, arvostelujen ja muiden tarvittavien tietojen hankinnassa. Tämän uskon itsekin. Moiset tilanteet ovat kuitenkin sen verran spesifejä, etteivät ne oikeuta laitteiden hintoja oikein mitenkään. Varsinkaan, kun suurimman osan ko. toimista suorittaa puhelimellakin suht. koht. vaivattomasti.
Vau, olin unohtanut täysin, että Yoshi's Island DS on ollut edes olemassa. Tuntuuko tuo olevan minkäänlainen peli verrattaessa Yoshi's Islandiin? Tekijöinähän taisi olla joku Amerikkalainen tai Eurooppalainen tiimi.
Se on kyllä oikein mainio peli. Venyttää tasoloikinnan rajoja olemalla vielä SNESin Yoshi's Islandia enemmän etsintäjuhlaa, ja kentät ovat parhaimmillaan melkoista siksakointia. Mutta tuntuma on kyllä alkuperäistä pelanneelle tuttu, ja eri hahmot tuovat kivan mausteen peliin. Tykkään.
Pitäisikin ehkä pelailla tämä läpi taas, kun viime kerrasta on aikaa. Lisäksi tuli vasta läpäistyä orkkis Yoshi's Island, eli nyt tuosta DS-siskosta voisi saada vähän eri asioita irti kuin viime peluulla.
Jep, ainoa syy tuolla näyttelijävalinnalle on huomionkipeys, kuten niin useasti ennenkin näillä "taiteilijoilla". Sama juttu viimeksi, kun Mannerheim esitettiin homona.
Tottakai todellisuuteen edes löyhästi perustuvan elokuvan todistetusti valkoisen sankarin esittäminen mustana on erikoista. Onko tiimillä takana oikeitakin syitä, taiteellisia tai muita? En tiedä. Toivottavasti. Vaan onko se missään tapauksessa väärin tai kaiken tämän möksähtelyn arvoista? Ei lainkaan. Eiköhän leffassa tehdä Marsalkalle pelkästään kunniaa, ja verorahoja syydetään huomattavasti paskempiinkin projekteihin(ja halpahan tuo vissiin on kuin saippua). Olkootkin sitten mediatempaus, ainakin se on onnistuneesti sellainen.
Lisäksi pointtisi kosahti tuohon homo-esimerkkiin täysin. Jos nuo tosiaan ovat sama asia, niin sitten tämäkin näyttelijävalinta on vain oikeutettu ja mielenkiintoinen lähtökohta. Näin siis itse näkisin Marskin esittämisen homona, koska asiasta on huhuja pyörinyt läpi maailman sivun.
Siis yle haluaa osoittaa tekemällä elokuvan, että kyseessä on vain elokuva? Wat.
Ottamatta sen enempää kantaa Ylen toimiin tässä asiassa, niin tämähän on hyvin yleinen elokuva-analyysin näkemys ja viitteitä tuollaiseen illuusion tahalliseen rikkomiseen on monissa leffoissa. Esimerkiksi Inglorious Basterdsissa alkukohtauksen maatalonisäntä ei hakkaa puita, vaan tyhjää pölkkyä. Pitkään. Proffamme mielestä tämän tarkoitus oli ainoastaan huutaa katsojalle, että "kyseessä on vain elokuva". Näkökulma oli varsin mielenkiintoinen.
Tässä kuussa tuleva Darksiders 2. Ykkösosa on yksi genin aliarvostetuimpia helmiä ja kakkonen tullee olemaan kaikin puolin parempi.
Ensimmäinen Darksiders on kiinnostanut alusta asti, mutta sopivaa hetkeä pelin hankintaan taikka pelaamiseen ei kaiken muun hässäkän keskellä ole vielä tullut. Vaan tulen sen kyllä vielä testaamaan. Jatko-osalle en ollut hirveästi ajatuksia luonnollisesti uhrannut, kun ekakin on pelaamatta, mutta nyt kun otit puheeksi niin sorruin lueskelemaan netistä ennakkofiiliksiä. Ja odotuslistallehan se heilahti. Todella mielenkiintoisen oloinen paketti.
Tämän lisäksi venauksessa ovat Jet Set Radio HD sekä Abe's Oddysee HD. Molempien nostalgia-arvo on valtava, mutta jälkimmäinen on lähtökohtaisesti kovempaa kakkaa paristakin syystä. Ensinnäkin Aben seikkailut ovat edelleen yksiä lempipeleistäni koskaan. Toisekseen on hienoa, että kyseessä ei tule olemaan pelkkä porttaus, vaan pelin pitäisi olla tribuutin kaltainen alusta asti tehty kokonaisuus, joka vain mukailee esikuvaansa. Kuinka paljon originellia matskua peliin päätyy ja säilyykö vanhojen klassikoiden henki muuten? Siinäpä sitten se kysymys. Odotus tosin jatkunee ainakin ensi kesän tienoille, eli syksyn julkaisusta ei varsinaisesti tässä puhuta.
Muuten ei ole juuri nyt mitään spesifiä kiikarissa. Eniten kiintoisia käänteitä haluaisin nähdä 3DS:n puolella, sillä XL-konsolin osto on tosiasia heti kun syksyn palkat alkavat vähän säännöllisemmin juosta. PS3:lle en taas itse asiassa toivoisi mitään pakkohankintoja hetkeen, sillä jonossa roikkuvista peleistä riittää heittämällä pelattavaa koko loppuvuodelle. Enintään joku uniikki indiekokemus sinne saattaisi sopia.
Ihmeellistä paskaa. Hirveä itku peleistä, mutta mulla on ainakin iso läjä pelaamatta. Steam pullistelee ja boxillakin on muutama jäänyt pelaamatta.
Ymmärrän kyllä että eri ihmiset kuluttavat pelejä eri tavalla ja tahtiin, enkä siksi viitsi tuomita, jos jotakuta laatupelien vähyys harmittaa. Itse joudun kuitenkin yhtymään tähän, että kiinnostavia ja palkitsevia pelejä on tullut enemmän kuin tarpeeksi. Tottakai sitä shaibaa sataa siellä seassa hirveää tahtia, jatko-osat jylläävät ja HD-versiot kukkivat. Mutta sekä isoissa kotikonsolinimikkeissä - joita en montaa yhteen vuoteen ehdi ajatuksen kanssa pelaamaan - että Steamin ja PSN:n indepeleissä on ollut oikein kiitettävästi tahkottavaa.
Omalla kohdalla viime vuosien merkittäviä tapauksia ovat olleet mm. Red Dead Redemption, Dragon's Dogma, Limbo, The Journey, Trinet, Machinarium, Monkey Island(niin uudelleenjulkaisut kuin Tales-episodit), Burnout Paradise, Batman: Arkham Asylum(olisikohan PS3:n lemppari toistaiseksi) ja vaikka mitä. Hyllyssä/Steamissa/mielessä vuoroaan odottavat Bastion, Dustforce, Rayman Origins, Darksiders, Batman: Arkham City, Mass Effectit, Portal 2 sekä pari pakollista HD-hankintaa(MGS:t haluan ainakin pelata näin lävitse). Ja Steamiin en ole pariin kuukauteen uskaltautunut ollenkaan, kun on olleet vahvat pleikkarivibat päällä. Siellä lähtee aina lapasesta, koska sitä pelattavaa on aivan järkyttävät määrät.
No niin, eka neljän minuutin hiitti juostu. Kurkku on aika karstainen, kun ei saa moisessa rääkissä vedettyä vielä ilmaa tarvittavaan tahtiin, mutta muuten suihkun raikkaana ja verrattain varhain heränneenä fiilis on kohtalaisen upea. Tämä on ehdottomasti se mun tapa treenata juosten. Pitkät lenkit tuntuvat toki myös jälkeenpäin mahtavilta, mutta kolmenkin vartin lenkillä tuppaan juostessa tylsistymään, ja yleensä juoksut ovat jääneet pariin kertaan. Tällainen tiivis treeni sopii kuin nyrkki silmään. Lisäksi HIIT on sangen sopivaa treeniä tanssijalle, jolla rasitus tulee sykäyksittäin muutaman minuutin suorituksissa eniveis. Alkaa jaksaa niitä skaboja ja keikkoja hieman paremmin, kunhan tuo hapenottokyky tuosta kohenee.
\o/
EDIT. Noniin. Mietiskelin tuossa, että miten saisin jatkossa kellotettua nuo intervallit juostessa kätevimmin. Puhelinta kun ei viitsisi pyöritellä taskussa lenkillä, eli intervalli-aplikaatiot eivät natsaa. Ja kelloakaan ei jaksaisi tiirailla, kun pitää keskittyä kuole...siis juoksemiseen. Lopulta reipäisin, ja editoin itselleni räätälöidyn HIIT-biisin. Siinä on nyt neljän minsan treeniin vuorotellen leppoisaa musaa ja rähinää, ja pikkuinen Sansa kulkee kätevästi taskussa juostessakin. Lisäboonuksena fiilisbuusti. :b
Ajattelin normista poiketen juosta suosiolla pari viikkoa neljän minuutin rykäisyä, ja alkaa vasta sitten lisäämään minuutteja. Näin saan homman turvallisesti alulle, kun ei tuota juoksemista kuitenkaan kauheasti ole tullut harrastettua - vaikka peruskunto muuten on toki hyvähkö. Parin viikon jälkeen sitten minuutti lisää per viikko, ja tuohon raitaan on kans helppo lisätä segmenttejä tai vaihtaa biisejä jos joku alkaa vituttamaan. Näillä mennään.
Indie-peleissä ja muissa pienen budjetin peleissä on nykyään parhaimmat soundtrackit.
Tämä on kyllä tullut kans todettua. Lisäksi ihan eri lailla tulee nykyään maksettua pelien soundtrackeista, kun niitä saa niin halvalla ja vaivattomasti Steamista/Soundcloudista/Humble Bundleista pelien oston yhteydessä. Noita fyysisiä OSTeja on aina saanut metsästää jostain Japseista tai Jenkeistä, ja sen takia monen hyvän pelin soundtrack on sitten jäänyt hommaamatta. Vaikka toki ne, mitä on jaksanut kaivaa, ovat pirun siistejä omistaa.
Sattui levyhyllystä Okamin soundtrack käteen, ja instant zen-ilta on tosiasia. En yhtään muista paljonko tuosta cd-keissistä joutui aikanaan maksamaan, mutta on ehdottomasti ollut jokaisen sentin väärti. Upea paketti ja upeaa musiikkia, joka ei heti kesken lopu. Taidanpa jättää nukkumaan mennessä levyt hollille ja herätä huomenna samoihin viboihin.
(Myös peli tekisi mieli taas kokea, mutta mistä aika.)
Ensi viikolla alkaa mullakin työt - eli se tanssituntien pitäminen - ja onkin todella mukava päästä pitkän loikoiluntäyteisen kesäloman jälkeen oikeasti liikkumaan. Syksyn projekti mulla olisi lisätä uintia/HIIT-lenkkejä 2-3 kertaa viikkoon työliikunnan lisäksi. Se alkaakin konkreettisesti huomenna kun viikko vaihtuu ja minä lähden kiskaisemaan aamulenkin. Lisäksi jääkaappi on ostettu tänään täyteen hyvää ja ravitsevaa ruokaa, herkut on tuhottu ja tosiaan karkit sekä pikaruoka saavat nyt jäädä pidemmäksi aikaa kokonaan. Huzzah!
Tulipa testattua tuo Google Mapsin navigaattori. Ja mitä vielä, toimii ainakin ensi testauksella oikein mainiosti. Beta-vaiheessa oleva softa ei toki ole kauhean nätti tai viimeistelty, mutta paikannus toimii ja ääniohjeet ovat selkeät. Plussapisteet ohjeistuksen aika lailla täydellisestä voluumintasosta. Kuuntelin ajellessani puhelimella autosterkkojen kautta musaa, ja navigaattorin ohjeet kuuluivat erittäin miellyttävästi musiikin läpi. Lisäksi ohjelma jatkaa ohjeistusta vaikka poistuisit navigointinäkymästä ja puuhailisit puhelimella muuta. Voisin kuvitella tuon olevan hyödyllinen ominaisuus joissain tilanteissa.
Ainoa mistä en osaa sanoa on, että osaako softa ohjeistaa isommilla teillä kaistatkin oikein. Reittivaihtoehdot eivät myöskään välttämättä ole Mapsissa aina niin optimoidut kuin "oikeissa" navigaattoreissa, mutta muuten vaikuttaa lupaavalta. Ilmaiseksi erittäin jees, ja paranee varmasti vain kehityksen myötä.
Mainittakoon myös samalla uusi pelikoukuttaja, joka ainakin toistaiseksi on korvannut pasianssin vessareissuilla täysin: WordHero. Vastaavia pelejä on varmasti tarjolla muitakin, ja eiköhän tämäkin ole klooni jostain, mutta peli on hyvin toteutettu ja konsepti yskinkertaisuudessan nerokas. WordHerossa siis metsästetään sanoja 4x4 ruudukosta, ja sanat voivat kulkea kaikkiin suuntiin sekä myös mutkitella. Yhdessä ruudukossa on parhaimmillaan useammansataa englanninkielistä sanaa, ja aikaa mahdollisimman monen löytämiseen on 2,5 minuuttia. Sanoista saa pisteitä pituutensa/erikoisuutensa perusteella, ja lisäpisteitä saa mm. käyttämällä jotain kirjainta kahdesti tai käyttämällä kaikkia kirjaimia kerran tai kahdesti. Peliajan loputtua pääsee hetkeksi tuijottelemaan statseja siitä, mitä sanoja itse löysi ja mitä kaikkia sanoja olisi ollut tarjolla. Yleensä aika hajottavaa katsottavaa. Lisäksi peli listaa heti sen kierroksen pisteet kaikkien muiden peliä pelaavien kanssa, ja saat maailmanlaajuisen sijoituksen. Peli siis pyörii synkattuna ja jokainen pelaaja pelaa samaa ruudukkoa samaan aikaan, ja sitten katsotaan kuka veti kovimmat pisteet. Pelaajia on yleensä ollut tuhannen ja kahden välimaastossa.
Sanamäärät kertovat varmasti jo, että joukossa on paljon pieniä sanoja sekä variaatiota ja monikoita samoista sanoista. Lisäksi osa sanoista on - varsinkin ei-natiivisti enkkua puhuvalle - todella erikoisia, ja pidemmät isopisteiset sanat ovat todella vaikeita hoksata. Toisaalta tässä piilee myös osa pelin koukusta, sillä saavutettavaa oikeasti on eikä homma ole mitään läpihuutamista. Omat tulokset ovat pyörineet tähän asti sellaisina, että yleensä reilut 10% ruudukon sanoista löytyy ja pisteitä kertyy yleensä 100-200. Paras tulos on 303 ja paras sijoitus taisi olla noin 120. Muutaman kärkisijan jälkeen sijat jakautuvat tosi vahvasti, eikä 1600 pelaajasta esim. synny kuin 400-500 sijoituslukua. Parhaat vetävät päälle tuhat pistettä per peli.
Useammalla pelaajalla mulla ainakin hukkuu fokus ihan täysin, mutta tämä voi johtua myös treenin puutteesta, sillä pääasiassa ollaan pelattu tätä vaimon kanssa kaksin.
Mallorcaa en olekkaan koskaan kaksin pelannut, mutta useammalla pelaajalla ainakin se on ihmeellistä sohimista ja satunnaista sähläystä. Tuntuu että mihinkään ei juuri pääse vaikuttamaan ja että kaikki on tuurista kiinni.
Thurn und taxis on täällä päivittäisessä käytössä: tietokoneen näytön alla korokkeena. Kukaan minun kaveri ei tykkää siitä "koska se on vähän kuin menolippu, mutta huonompi".
Joo, suosittelen kokeilemaan Mallorcaa mano-y-mano. Juuri sopivasti yllätysmomenttia, mutta ehdottomasti vielä taitopeli. Ja Thurnista ymmärrän kyllä, jos joku ei siitä tykkää, mutta en silti menisi haukkumaan huonoksi. Suoraviivaisuutensa vuoksi se kuitenkin tarvitsee enemmän sitä lössiä. Hanki parempia kavereita?
Voi kyllä, lauta- ja korttipelit ovat erittäin mainiota viihdettä. Aiemmin tuli pelattua vähemmän, mutta kun kihlattu on noista aika pähkinöinä, niin nykyään pelaillaan sangen usein.
Carcassonne on tottakai yksi kestosuosikki. Tuota jaksaa käytännössä aina, ja sitä voi pelailla missä mielentilassa vain. Toinen vastaava pidempään jyllännyt klassikko on pakanbuildauspeli Dominion. Loistava tapaus siitä, miten helposti peliin valittavilla pakoilla voi luoda strategioihin vaihtelua.
Näiden lisäksi kovassa kulutuksessa ovat olleet pelit Thurn Und Taxis (tuttavallisemmin Postipeli) sekä Mallorca. Nämä ovat ehkä hieman simppelimpiä/kevyempiä kuin yllämainitut, mutta silti sangen viihdyttäviä. Ensimmäisessä rakennetaan postireittejä, ja pisteitä saa eri tavoin reittien pituuksista ja siitä, että ehtii tietyille aluekomboille ensimmäisenä. Kahdestaan tämä on aika suoraviivaista juoksua, kun parhaat strategiat ovat tällöin kohtalaisen selkeät ja ainoastaan korttionni tuntuu määräävän voittajan. Useammalla pelaajalla peli kuitenkin muuttuu huomattavasti mielenkiintoisemmaksi.
Mallorca taas - aurinkoisesta ulkomuodostaan huolimatta - vaatii todella paljon skarppiutta ja kaverin toimien haistelukykyä. Pelaajan tehtävänä on toimittaa hedelmiä saaren eri alueille, ja kerätä näin pistelaattoja itselleen. Jokaisen alueen "tyhjennyttyä" (eli kun sinne ei enää voi toimittaa hedelmiä) vapautuu isompi pistelaatta, joka yleensä menee sille pelaajalle jolla on eniten tiettyä hedelmää/hedelmäkomboa/hedelmiä yleensä. Peli päättyy kun tietyn verran alueita tyhjenee. Bonuksia saa, jos hedelmälaatoista saa kerättyä suoria(laatoissa on 1-6 hedelmää), ja hedelmiä sekä niiden toimittamiseen vaadittavia aaseja saa kiertämällä usealla hahmolla ympyrää, johon hedelmien järjestys on arvottu. Kierto toimii ilman noppaa ja liikkuminen perustuu sille, montako hahmoa lähtöhetkellä on siinä ruudussa, josta liikkuva hahmo lähtee. Systeemi on yksinkertaisuudessaan sangen nerokas. Kun jokaisella pelaajalla on vielä käytössään muutama power-up, alkaa soppa olla valmis. Pelaajan pitää samanaikaisesti kartoittaa omia mahdollisuuksiaan niin liikkumisessa(eli hedelmien keräämisessä) kuin niiden toimittamisessa ja mahdollisessa hedelmälaattojen ketjutuksessa. Samalla on seurattava kaverin/kaverien pelaamista, jotta voisi välttää vapauttamasta heille meneviä pistelaattoja. Tai sitten voi yrittää yllättäen kerätä jotain hedelmää, jotta saa kiilattua pistelaatan itselleen. Tästä ei todennäköisesti saanut mitään selvää(lol), mutta oikeasti peli on todella yksinkertainen. Se ei kuitenkaan ole helppo tai tylsä, vaan kuten sanottua, vaati todella paljon skarppiutta. Mulle ainakin Mallorca toimii itse asiassa parhaiten kahdestaan, sillä silloinkin narujen käsissä pitämisessä on tekemistä. Pelit ovat nopeita (30-45min) ja loppusuoralla sitä tuntee melkein hengästyneensä. Useammalla pelaajalla mulla ainakin hukkuu fokus ihan täysin, mutta tämä voi johtua myös treenin puutteesta, sillä pääasiassa ollaan pelattu tätä vaimon kanssa kaksin. Tai sitten olen vain käsi. Eniveis, todella viihdyttävä lautapeli. Tätä meillä on varmaan pelattu eniten viimeisen reilun vuoden sisään.
Äärimmäisen eeppinen, syvällinen ja monipuolinen peli, enkä voisi keksiä parempaa tapaa muuttaa StarCraftia lautapeliksi. Ohjekirja murtaa miehen alkuunsa (85-sivua + lisäosan 20 sivua), mutta kun yksi oppii pelaamaaan, niin säännöt on helppo opettaa muillekin, koska peli on erittäin looginen. Metsästin peliä ikuisuuden ja lopulta löysin canadalaisen myyjän Ebaysta joka suostui postittamaan pelin Eurooppaan. Mielestäni paras lautapeli mitä olen koskaan pelannut, vaikka viime kerrasta tulikin opittua että kartta kannattaa rakentaa järkevästi ettei peli veny turhan pitkäksi. Skaalautuu hyvin 3-6 pelaajalle ja pelissä on paljon erilaisia variantteja, kuten free for all, team deatmatch ja erilaisia tehtäviin painottuvia skenaarioita.
Oliko löytämäsi myyjä yksittäinen tapaus vai liike? Tästä voisi nimittäin kihlattu innostua, se kun on rakastanut StarCrafteja aina. Eri asia on, onko minusta tai lähipiiristämme sille tuossa mitään vastusta, mutta oppiahan voi aina.
Muuton myötä on tullut siistittyä liikoja lihoja noista pelikokoelmista ja muusta sälästä - kuten varmaan Basaarin puolella on näkynytkin. Tämän myötä kävin myös PS2- ja DS-kokoelmani läpi ja keräsin molemmista reilut pinot poismyytävää(parhaat ja rakkaimmat jäivät toki hyllyyn, ja molemmille riittää pelattavaa vielä reippaasti). Noita en kuitenkaan jaksanut alkaa mihinkään nettiin väkertämään, joten pakkailin pelit laukkuun ja läksin pitkästä aikaa rehelliseen kivijalkapelikauppaan - Järvenpään Megaswapiin.
Nämä pienemmät pelikaupathan alkavat olla jo kuoleva luonnonvara, ja oli todella mukavaa huomata, että ihan tavallisena kesän arkipäivänä liikkeessä kävi oikeasti kuhina. Aina välillä muistaa herätä harmittelemaan sitä, miten paljon netistä tilaaminen on kätevyydellään ja halvoilla hinnoillaan korvannut tämän sielukkaamman tavan tehdä peliostoksia, ja nyt oli tosiaan sellainen hetki. On siinä ihan eri fiilis, kun hoitaa asiansa samanhenkisen ihmisen kanssa kasvotusten, ja voi ostosten sivussa porista niitä näitä peleistä yleensäkin. Lafkan henkilökunta vaikutti oikein mukavalta ja asiansa tuntevalta, ja pelivalikoima liikkeessä on hyvinkin kiitettävä. Lisäksi sydäntä lämmitti kieltämättä sekin, kun myyjä pelejäni läpikäydessään kehaisi erityisesti PS2-pelien kuntoa. Yli kahdeksankympin vaihtokorvaus oli enemmän kuin olisin osannut näin vanhoista (eikä mitenkään erityisistä) peleistä odottaa, vaikka varmasti jokunen uudempi DS-peli siellä vaakakupissa pääasiassa painoi. Eniveis, diili tuntui kohtuulliselta, ja laitettiin massit liikkeen lahjakortille. Saman tien kaivelin hyllystä mukaan PS3:lle Rock Band 2:n ja Mass Effect 3:n, ja yli puolet rahoista jäi vielä käyttämättä. Mikä tarkoittaa, että minulla on hyvä syy mennä liikkeeseen uudemmankin kerran, mistä olen suoraan sanottuna todella iloinen.
Vaan oli lahjakorttia tahi ei, niin aion kyllä piipahdella liikkeessä silloin tällöin eniveis. Jos ei uutuuspelejä ostamassa - sillä let's face it, ovathan ne vähän hintavia - niin sitten haistelemassa (pun not intended) atmosfääriä ja kaivelemassa käytettyjen pelien valikoimia. Lisäksi taisin jo mielessäni päättää hommata syksymmällä 3DS XL:n noilta. Se tuntuu mukavalta tribuutilta eläkkeelle siirtyvää DS Liteäni kohtaan, jonka hain aikanaan julkaisupäivänä Oulun Pelimiehestä. Voi niitä aikoja.
Itsekin pidän REDistä valtavasti, mutta olisin kovasti - kuten niin usein nykyään - toivonut jengin jättävän sen tuohon yhteen vetoon. Quit while you're ahead. Mutta pakko kai se on rahaa tahkota. Toivottavasti ei ole ihan kuonaa.
Saavuin juuri kotiin Bättiksen näytöksestä, ja fiiliksistä on vaikea saada kiinni. Viihdyin kyllä, ei siiinä mitään, mutta vähän liikaa se ehkä rönsyili. Todella hyviä kohtauksia, juttuja ja oivalluksia, mutta samalla moni asia ei toiminut, ja niinpä kokonaisuus saattaa jäädä jopa molempien aiempien osien jälkeen. The Dark Knight on toki edelleen trilogian helmi(harmittaako pikkasen ajatella, mitä tästä kolmosesta alun perin olisi tullut jos Ledgerin Jokeri oltaisiin saatu mukaan), mutta pidän suunnattomasti myös Beginsistä. Leffa on hillitympi ja kompaktimpi kuin jatkarinsa, mikä tekee siitä varsin tiivistunnelmaisen paketin.
Toki kaikessa tässä on hyvä huomata, etten itsekään mikään pitkäaikainen batman-asiantuntija ole, varsinkaan sarjakuvien suhteen.
Näytä kirjoitukset
