Totisesti, asiallista ja analyyttista ainesta tarvitaan aina. Teretulemast.

Heitinpäs sitten requestit molemmille.

Vaan eikö omaa nettipelieventtiä perustaessa voinut valita, että ketä siihen pääsee? Jos sen siis sais laitettua vaan kavereille, niin oltais melko lähellä.

Nyt sitten toivotaan, että kolmen kuukauden sisään tulisi vielä jokunen oikeasti hyvä alennus tahi freebie.

Muista vaan käydä laittamassa sieltä tilin asetuksista pois päältä se auto renewal, niin ei laskuta 3kk jälkeen automaattisesti uutta kautta  

Joo, tuon tein tosiaan heti. Olivat onneksi laittaneet disclamerin asiasta latauksen yhteyteen.

Pitää kyllä tarkkailla noita tarjouksia jatkossakin, sillä jos jotain oikeasti hyvää tulee vastaan, vois sen vuodenkin jäsenyyden joskus laittaa. Tässä finanssipoliittisessa tilanteessa kolme kuukautta is plenty.

Trine vaikutti kyllä hyvältä, mutta co-opissa voi harrastaa mauttomuuksia. Velhon kuution päällä levitoiva kakkoshahmo pääsee mihin tahansa ilman mitään haastetta... broken?

Haha, tuo on kyllä vähän fail. Onneksi(?) saan tuskin ketään pelaamaan tuota kanssani, eli joutuis selviämään oikeesti.

[Trine 2]

Trine 2 tarttui eilen mukaan PSN Storesta, oli miellyttävästi ilmainen PS+ -jäsenille. En vielä ole ehtinyt pelaamaan, mutta odotukset on kovat ykkösen jälkeen. Varsinkin soundtrackiltä odotan paljon.

Niin ja Mass Effect 3 pitäisi tipahtaa tänään postiluukusta, mutta sitä ennen pitäisi pelata vielä kakkonen PS3:lla läpi, kun olen sen vain boksilla pelannut..

Tuo ilmainen Trine 2 oli todella kiva ylläri. En ole peliä ehtinyt vielä hankkimaan muille alustoille niin pelataan se nyt sitten PS3:lla, sillä mä pelasin ekankin. Tuon lisäksi eka Sly oli myös ilmainen PS+ -jäsenille. Tuokin trilogia on ollut hankintalistalla. Nyt tarvitsee ostaa enää jatko-osat Storesta.

Noniin, oli sitten pakko heittää 90 päivän plus-jäsenyys kehiin, kun nämä perkit on näin hyvät. Trinen olisin ostanut joka tapauksessa, ja Sly-sarjan hankkimista HD:na olen myös kovasti harkinnut, sillä varsinkin eka osa on erittäin rakas. Muita osia en itseasiassa välttämättä edes kaipaa. Jo noilla ostoksilla tuli plussan hinta(14,95€) reippaasti katettua, eli ei huono diili.

Nyt sitten toivotaan, että kolmen kuukauden sisään tulisi vielä jokunen oikeasti hyvä alennus tahi freebie.

Mites on muuten esim. pelien asetusten ja savetietojen hallinta? Jos mulla on esim. Chaos Rings ja haluan vähäksi aikaa poistaa sen jos en pelaa, niin tuhoutuuko savet siinä samalla, vai onko ne jossain eri tiedostossa? Eli voiko masiinasta poistaa pelejä sun muita ja asentaa myöhemmin uudestaan ja kaikki savet ja asetukset on tallella/helposti saatavissa?

Tuohon ei ole mitään Applen tarjoamaan ratkaisua, paitsi joissain harvoissa peleissä voi iTunesin tiedoston hallinnasta napata savet talteen. En tiedä pystyisikö jollain iExplorerin tapaisella sovelluksella ottamaan savet talteen ja vielä onnistuneesti palauttamaankin ne. Apple voisi kyllä keksiä tuohon jonkun ratkaisun.

Tätä kaivattaisiin kaikilla alustoilla. Olisi todella hienoa, että asennettujen pelien tallennukset pysyisivät Steam-tyyliin tallessa ja peliä voisi oman profiilinsa kautta asentaa uusillekin laitteille eikä tarvitsisi aloittaa alusta. Toki Androidilla voi kohtalaisen helposti etsiä muistarilta tallennustiedostot ja ottaa ne erikseen talteen, mutta olisihan se näppärämpää.

Hoblaa, nyt olen itsekin ehtinyt pari pidempää sessaria peliä veivata ja kokonaisuutena tykkään kyllä, vaikka ei tämä tosiaan täydellinen ole.

Otetaanpas vaikka huonot puolet ensin. Automaattinen grindaaminen on totta totisesti aika ankeaa, kun koko rinteen mittaisia vuoristoratoja voi vetää boosti pohjassa sen enempää miettimättä. Ilmassakin huomaa monesti, kuinka laskija ohjautuu kohti railia, jos se on lähelläkään oletettua laskeutumispaikkaa. Toisaalta, saahan siinä keskittyä temppuilemaan, mutta mielummin ottaisin vanhoista peleistä tutun onnistumisen riemun, kun jonkun vaikeamman reitin pääsee viimein slaidailtua alusta loppuun. Tiedä sitten miksi tällaiseen malliin on päädytty. Toinen - ja minusta melkeinpä ankeampi - aivopieru grindeihin liittyen on railattavien paikkojen erottelu virallisiin ja luonnon muodostamiin. Varsinkaan vanhoihin SSX:iin tottuneelle ratkaisu ei tunnu millään lailla loogiselta, ja menee varmaan ikuisuus ennen kuin selkärangasta tulee sataprossaisella varmuudella kolmion painaminen vaadittavissa tilanteissa. Kun edes yksi painallus riittäisi, eikä sitä pirulaista tarvitsisi pitää pohjassa. Voi toimia uusilla kontrolleilla paremmin, mutta old school -ohjausmallissa tuo sitoo yhden sormen todella hankalasti tempuilta ja hypyltä. Kaiken muun hyvän lisäksi pelin fantasiatason ilmoja ja tuhansia asteita olisi voinut omaan makuuni hieman hillitä, mutta se nyt on lähinnä kosmeettista eikä juuri pelaamisen aikana sureta. Ja onhan touhu makean näköistä, siitä ei pääse mihinkään.

Mites sitten ne hyvät puolet? No niitähän riittää. Ensinnäkin iso kiitos klassikko-ohjauksen sisällyttämisestä! Uudet kontrollit vaikuttivat hyvin jäsennellyiltä ja uudet ominaisuudet istuvat niihin paremmin, mutta itse en oppisi tuohon malliin enää ikinä. Peli näyttää erittäin hyvältä, ja kuten uumoilin, ovat rinteet kautta linjan rakennettu rakkaudella. Varsinkin Deadly Descentit tuovat mukavaa maustetta normi-kisailuun, vaikka toki jotkut ideat toimivat paremmin kuin toiset. Tähän mennessä lemppareitani ovat olleet auringossa pysyttely, wingsuit sekä jää-rinne. Varsinkin viimeinen oli todella mielenkiintoista ja kutkuttavaa laskettavaa. Netissä en ole sen kummemmin ehtinyt vielä pelata, mutta jo geotagit ja muut vastaavat ovat tosi kivoja yhteisöllisiä lisiä. Huvittaa aina jossain rotkojen sumussa pilkottavat tagit. Itse kävin kiipeämässä mahdollisimman vaikeasti yhden rinteen seinämille ja pudotin omani sinne. Toistaiseksi ei ole kadonnut. Kaiken muun lisäksi pidän myös pelin pykälän aiempaa aikuisemmasta tyylistä.

Virheistään huolimatta siis erittäin viihdyttävä tuotos, ja tulen varmasti kurvailemaan tätä hyvän tovin. Mites, ketkäs täällä pelaavat SSX:ää PS3:lla? Ois kiva saada Rivalsseja.

[Cogsia]

Steam on ollut taas liekeissä, kävin vähän läpi tuota Humble Bundleista ja muista tarjouksista kertynyttä pelivalikoimaa. Cogsia käynnistäessä tuli aika shokkina, että koko peli on yhtä iso liukupuzzleja(yleensä pakollinen paha kaikissa peleissä, en ole ikinä ollut niissä hyvä). Jaksoin hetken, mutta vain hetken. Samoin kävi Crayon Physics Deluxelle. Ihan kivannäköinen, mutta mä en saanut tuosta pelattavuudesta mitään irti. Steel Storm sen sijaan oli ihan jees räiskyttelyä, ja kun en pitkään aikaan ole mitään shmuppi-tyyppistä pelannut, niin freshasi kyllä heti. Viihdyttänee. Pitäisi kyllä pelata oikeita kunnon shmuppejakin aina välillä. Lisäksi Trinen salaisuuksia ja achievementtejä olen metsästellyt kakkosen ostoa odotellessa.

Vähän isompana ostoksena sijoitin jo joku aika sitten From Dustiin. Jumalpeleissä on aina oma viehätyksensä, ja maastojen manipulointi toimii hienosti. Ikävä kyllä peli ei tue läppärini näytönohjainta, ja tuon integroidun kortin kanssa homma toimii vähän kehnosti. Näyttää hieman ankealta ja kaatuilee silloin tällöin, vaikka pyöriikin sitten suurimman osan ajasta ihan sulavasti. Näiden ongelmien takia pelaaminen on kuitenkin jäänyt. Sen sijaan Tales of Monkey Island maistuu loistavasti. Kakkosepisodissa vasta menossa, eli kikkailtavaa riittää hetkeksi, mutta todella hyvin näissä on saavutetti MI-sarjan henki ja huumori. Lisäksi peli näyttää hyvältä, ja varsinkin toiminnalliset kohtaukset(kuten kakkosepisodin miekkadueli) ovat pirun siistejä. Point&clickejä on vain pakko rakastaa. Todennäköisesti näiden jälkeen on pakko seikkailla ainakin alkuperäiset Monkey Islandit läpi(MI2:n uusintaversiota en ole vielä edes pelannut, eli ostoon lähtee), ja myös Grim Fandangoa olisi vähän ikävä. Ja tietysti Double Finen pelin valmistumista on seurattava tarkasti. Good times.

[Damages]

Damages

Vaimoke oli heräteostanut femmalla sarjan ekan kauden jostain joskus aikanaan, ja boksi on istunut hyllyssä koskemattomana sangen pitkään. Osittain varmaan siksi, ettei kumpikaan tiennyt sarjasta yhtään mitään etukäteen. Damages näyttää startanneen jo vuonna 2007, eli mistään uudesta tuttavuudesta ei sinänsä ole kyse. Pari viikkoa sitten saatiin viimein eka jakso heitettyä tulille, ja sillä tiellä ollaan edelleen, nyt jo kakkoskaudessa menossa.

Damages on Glenn Closen esittämän piinkovan Patty Hewesin lakitoimiston ympärillä pyörivä draamasarja, jonka toisena päähahmona on nuori upcoming-asianajaja Ellen Parsons. Ellen hakee Pattylle töihin, eikä elämä luonnollisesti ole enää entisensä. Tapahtumia leimaavat jatkuvasti erilaisten salaisuuksien verhot ja jengin jauhojen yleinen epäpuhtaus. Huomionarvoista viitekehyksessä on se, ettei sarjassa piipahdella oikeussaleissa lähes ollenkaan, vaan kaikki tärkeä hoituu ihmisten kesken ja kulisseissa. Perinteisestä lakisarjasta ei siis ole kyse. Hahmokaarti on kautta linjan karismaattista ja hyvin kirjoitettua, ja erityiskiitos irtoaa sarjan alun koukulle. Lähtökohta on erittäin kutkuttava ja hahmot esitellään tehokkaasti, joten homma tuntuu heti mielekkäältä. Juuri näin startti kuuluu hoitaa! Myös alun jälkeen uutta infoa ja käänteitä tiputellaan todella ihanteellisesti ja kauden 13 jaksoa sujahti ohi hetkessä.

Toisella kaudella ei ote ole joidenkin asioiden rauettua aivan niin tiukka, mutta tässä 4-5 jakson jälkeen homma on taas lähdössä vauhdikkaammin käyntiin. Ja heikompinakin hetkinä roolisuoritukset pelastavat tosiaan paljon. Viihtynen sarjan parissa toistaiseksi. Erittäin tiivistunnelmaista ja tyylikästä draamaa.

Päivän motivaatiovideo:

Urh, kyllä ihminen saa itsestään ruman, kun oikein yrittää. Kaikki tai ei mitään -mentaliteetin huonot puolet nähtävissä.

EDIT. Toki itsekuria voi aina arvostaa, mutta itse en fiilistele könttilookia lainkaan.

[THPS3]

Kahden kauppahan tästä tulee, ja niiden välillä on melkoisen vaikea valita. Ilmeisempi vaihtoehto lienee...

Noihin aikoihin PS2 löysi tiensä meidänkin kotiin, ja juhlathan siitä alkoivat. THPS3 oli ensimmäinen PS2-pelini, ja hakkasin sitä päivästä ja tunnista toiseen varmaan kuukausia, hioen ennätyksiä ja keräten salaisuuksia. Jotain omistautumisesta kertoo se, että ehdin pelata yhden hahmon Career-moden useamman kerran ennen kuin edes sain muistikorttia konsolille. Pieni verinen kyynel tirahti aina konsolia sulkiessa, mutta jostain sitä intoa riitti tehdä seuraavalla pelikerralla sama uusiksi. Jak & Daxter: The Precursor Legacy oli toinen timantinkova tapaus tuona vuonna, ja pelin mytologia, yhtenäinen maailma, mainio huumori ja värikkäät maisemat veivät mukanaan täysin. Jopa ennen kouluunlähtöä aamuisin oli pakko saada parikymmentä minuuttia peliaikaa, ja heräsinkin monesti extra-aikaisin jotta varmasti ehtisin. Edelleen maailman paras 3D-tasoloikka.

Muita kovia tapauksia olivat toki edellisenä vuonna julkaistu SSX ja jatkarinsa SSX Tricky, sekä tietty MGS2. Tämän pelin yhden istunnon yömaratoonaus kaverin kellarihuoneessa on painunut mieleeni ikuisiksi ajoiksi, ja jokunen läpipeluu senkin jälkeen on toki kertynyt. PC-puolella Max Payne - ja eritonen sen Matrix-modaukset - olivat kovaa kakkaa, ja Anttilassa piti juosta alituiseen pelaamassa Super Smash Bros. Meleetä, kun kenelläkään kaveripiirissä ei ollut Cubea. Ai niin, kaiken muun hyvän päälle velipoika osti vielä mulle(itselleen) NHL 2001:n sekä WWF SmackDown! Just Bring It -pelin. Jälkimmäisen pelillisistä ansioista en enää tänä päivänä osaa mennä sanomaan, mutta meihin poikiin se upposi kuin kuuma veitsi voihin. Pelimuotoja oli paljon ja Smägäri pyöri myös telkkarissa, joten fanittaminen oli helppoa ja siistiä. Kavereiden kuten The Game, The Rock, Undertaker, Jericho ja Big Show signaturemoovit osattiin luonnollisesti ulkoa, ja franchisen naisista taas kiinnostivat lähinnä introvideot. :b

Kaiken kaikkiaan uskomattoman kuninkaallinen vuosi, jonka mahdollisti single-handedly ensimmäinen oma pelikonsolini, Playstation 2. Vielä tänäkin päivänä tuo samainen laite istuu telkkarin alla ja toimii moitteetta, mikä on kohtalaisen kunnioitettava saavutus. Jos siis yksi vuosi pitäisi valita, olisi se tämä. Haluan kuitenkin nostaa jalustalle myös toisen tapauksen. Tiukasti hopeassa kiinni on nimittäin...

Jos vuoden 2001 parhaus oli PS2:n ansiota, pitää vuodesta 1998 taas kiittää PC-pelaamista. Tällöin vanhempani nimittäin hankkivat meille tietokoneeksi uskomattoman 300MHz Pentium III:n, ja muistaakseni joku semi-HC näytönohjainkin sinne oli tiensä löytänyt. Ennen tätä ei kotonani ollut mitään pelilaitteeksi laskettavaa kapinetta, paitsi joskus lainassa olleet PS1 ja Sega Megadrive. Uuden PC:n kyljessä saapui myös Tomb Rider 3, ja yhtäkkiä kaikki kaverini hengasivatkin meillä. En läpäissyt peliä koskaan eikä englannintaito riittänyt tarinan ymmärtämiseen, mutta kulutin silti pelin parissa lukuisia tunteja seikkaillen sekä raunioissa että Laran kartanossa. Mieleen ovat painuneet useat kerrat, jolloin meinasin saada sydärin yllätysmusiikin ilmoittaessa kuulokkeissa tiikerin olevan lähellä. Paniikinomainen pyörintä ja tulitus, ja peto oli historiaa. Kunhan hengitys tasaantui, saatettiin taas jatkaa. Olin siis vain 10-vuotias tätä pelatessani, ja jännitys oli ajoittain melkoista. Lähes hupaisan suurta vastakohtaa edustikin seuraavaksi hankkimani Croc: Legend of the Gobbos. Ei tätä nykyään pelaisi enää millään, mutta siihen aikaan peli oli aivan mukiinmenevää tasoloikkaa, ja Croc-muistot ovatkin yksiä peliurani rakkaimmista. Lisäksi on mainittava, että Croc oli ensimmäinen peli, jonka nakutin läpi sataprosenttisesti etsien kaikki salaisuudet. Tuntui ihan perkeleen hyvältä.

Kolmas PC-valikoiman kovin peli oli tietty klassikkojen klassikko, NHL 98. Peli julkaistiin kait jo 97-vuoden puolella, mutta ei anneta sen häiritä. Minulle änäri oli todellisuutta vuonna 98, ja tänäkin päivänä ovat harvassa ne pelit, joihin olen upottanut yhtä paljon tunteja. Niin yksin kuin kaverien kanssa, tätä jaksoi hakata aina. Muita kovia tapauksia olivat Disneyn Hercules sekä Grim Fandango. Grimin kohdalla kielimuuri esti jälleen pelin läpäisyn tuolloin, mutta onneksi olen saanut kunnian nauttia pelin alusta loppuun myöhemmin. Upea seikkailu. Pleikkaripuolella taas tärkeitä tapauksia olivat mm. Metal Gear Solid sekä ensimmäinen Spyro The Dragon. Ei minulla toki PS1:stä itselläni ollut, mutta noihin aikoihin sillä ei ollut väliä, sillä pelit koettiin kavereiden kanssa kollektiivisesti; jokaiselta kun löytyi vähän eri laitteisto.

Mahtava vuosi tämäkin, ja jossain määrin nostalgisempi kuin 2001, vaikka pelaamisen laatu oli silloin ihan eri levelillä. Muistot ovat kuitenkin mitä kultaisimpia molemmista.

Oletan, että tyylikkäin?

Habbo Hotel


Eikäku, mä en ole kauheasti verkkopelejä pelannut. Osittain se on sitä, että mielestäni moninpeli on parhaimmillaan kun kaveri(t) on samassa huoneessa ja huutelut sekä naurunremakka täyttävät tilan. Osittain - ja tämä on ehkä suurempi osa - taas sitä, että suurin osa pelaamistani peleistä on straight-up-yksinpelejä. Poikkeuksena lähinnä jotkut urheilutyyppiset pelit. Nettiropet eivät ole mun juttu, ja räiskintöjä pelaan todella valikoivasti.

Yritin kovasti miettiä, että pakkohan menneisyydessäni olla joku klassikko-nettipeli jota olen pelannut. Mutta ei. Vanhin tapaus jonka keksin on se, kun viime vuonna heitin Wormsin pleikkarille ja nakutin sitä netissä. Porukkaa oli vähänlaisesti, mutta pelinsä löysi yleensä silti nopsaan ja matsit olivat pääasiassa jees. Pari ragequittaajaa mahtui toki matkaan.

Ehkä tuleva PSN-peli Journey vie miehen taas nettiin tarjoamalla hieman erilaisen nettipelikokemuksen. Ja toki SSX:ää voi olla douppi pelata siellä myös.

Trine 2 tulee VIIMEINKIN ensi viikolla Euro Storeen.

Tuohan on pelattu aikaa sitten jo?

Meh, itsekään en ole ehtinyt vielä kakkosta Steamin puolella tuuppaamaan, ja nyt harkitsen kovasti pelin ostamista sittenkin PSN:stä. Näyttäisi HD-telkkarissa taatusti uskomattomalta, mutta tuleekohan hiirtä ikävä?


Muissa asioissa. Luettuani PA:n raportin pian julkaistavasta PSN-pelistä Journey, kiinnostuin aika lailla. Näyttäisi olleen jo E3:ssa esillä ja hyvinkin hehkutettu, mutta itse olen näköjään väistellyt koko pelin. Indie-skenestä on löytynyt monia taianomaisia tapauksia ja taas vaikuttaa siltä, että jotain uniikkia on luvassa. Vähän Colossus-viboja. Aion ehdottomasti kokeilla.

Koko versiota tahkottuani olen kyllä innostunut reilusti demoa enemmän. Toki käytännössä kaikki valitukseni aiheet pätevät yhä, mutta radat ovat vain niin siistejä, ettei ennen ole nähty. Meininki on hyvin erilaista SSX:n aiempiin osiin verrattuna, mutta mielestäni suunta on oikein mainio.

Erityisesti hyvää fiilistä tuovat ne valtavat hyppyrit, joista Wingsuitin avulla saa hiton pitkät ilmat. Todella tyydyttävää leijailla wingsuitin avulla kärkeen nopeuskisassa tai pelastaa pieleen mennyt loikka rotkon kuolemalta.

Se oli aika siistiä, että jos rotko kutsuu, peli on ohi. Toki tässä voi käyttää takaisin kelausta, joka kuluttaa pointseja, mutta itse haluan täydet pointsit, joten en juuri aikaa kelaile.

Rinteet ovat aivan mahtavia.

Tuo temppuilun turha nopeus vähän rasittaa kyllä. Samoin se laskeutumisasennon automatisointi on hölmö ratkaisu. Grindit nyt ainakin pitäisi saada itse tasapainottaa, edes näennäisesti.

Mutta näistä huolimatta olen kyllä viihtynyt todella tiiviisti pelin parissa.

Kuulostaa olevan juuri niitä vahvuuksia joihin itsekin olen peliä odotellessa luottanut, vaikka toki liiat automisoinnit tietyissä jutuissa ovat aika kummallinen ratkaisu. Peli onkin jo postissa matkalla, ja ensi viikolla ehtinen starttaamaan itse. Hyvä tulee!

Muistaakseni saksanpähkinässä on tuo omegoiden suhde lähemmäs ihanteellinen, eli niitä kannattaa napsia. Itse tykkään muutenkin pähkinöistä ja siemenistä - esim. rahkan ja hunajan kera -välipalatarpeen yllättäessä.

Mä kokeilin kans foam rolleria tuossa joku viikko takaperin, ja on pakko saada sellainen himaankin! Korvaa pitkälti venyttelyn nimenomaan treenien jälkihuoltona, on erittäin näppärä käyttää ja saa monet paikat ihan eri tavalla auki kuin mitenkään muuten. Esim ulkoreisien kanssa ei aluksi voi maata koko painollaan tuossa millään, niin herkässä ne useinmiten ihmisillä ovat.

Mulla ei taas näytä olleen moinen seuranta päällä ikinä, kun tuolla saitilla tulee suoraan vaan tarjous ottaa verkkohistoria käyttöön. En ottanut, kun en ole näköjään ennenkään tarvinnut.

[Donkey Kong Country]

Donkey Kong Country

Mulla löytyy ihan vastaava vuokratarina tästä pelistä kuin Epillä. Synttärijuhliin vuokrattiin jostain video/peliliikkeestä SNES sekä DKC. Muistaakseni jumahdettiin isolla porukallakin niihin kaivoskärrykenttiin. Myöhemmin peli on kuitenkin pelattu läpi lukuisia kertoja, enkä oikein näe että voisin siihen koskaan väsyä.

Kokonaisuus on nyt se joka painaa, ja vaakakupeista löytyy vino pino elementtejä. Uskomaton musiikki, loistava kenttäsuunnittelu, vaihtelevat miljööt, yleinen monipuolisuus ja persoonallisuus sekä täydellinen mitta. Tässä viitekehyksessä jopa raskaammasta(mutta kuitenkin tarkasta) ohjaustuntumasta tulee immersion airut eikä taakka tai hidaste. Mariossakin ovat kaikki tarvittavat palikat kohdallaan, mutta kokonaisuutena pidän DKC:stä enemmän. Siitä löytyy jotain immateriaalista extraa, jonka vuoksi tulen palaamaan sen pariin aina hieman mieluummin kuin SMB3:n. Ja tämä mielipide on kuitenkin miehen, joka on nautiskellut kolmannen Marionkin pariin otteeseen alusta loppuun viimeisen vuoden aikana.

Siinäpä se. Nyt vain toivotaan, että näiden loistavien - sekä ilahduttavan erilaisten - pelien kisasta tulee mahdollisimman tasaväkinen ja jännittävä.

Yh, grindauksen vieminen tuohon suuntaan on kyllä pettymys. TK taas valitteli jotain heikosta frameratesta. Itse en ole vielä saanut demoa käsiini, mutta katsotaan josko saan aikaiseksi testailla ennen julkaisua.

\o/

Varmaan kysytty ennenkin, mutta ei jaksa selailla. Eli mites se nyt menikään: jos PayPal-tilillä on fyrkkaa, mutta ostaa arvoa arvokkaamman ostoksen niin osaako PayPal käyttää automaattisesti ensiksi sen tilin tyhjäksi ja ottaa puuttuvat fydyt kortilta?

Mielestäni pitää ensin yhdistää PayPalin kanssa normaali pankkitili, jonka jälkeen PayPal osaa ottaa puuttuvat rahat sieltä.

Toimii myös kortilla, ja juuri kuten echoes veikkaili. Kokeiltu on.

[Donkey Kong Country]

Super Mario World
Donkey Kong Country
Noniin, jäljellä olevista peleistä parhaat vastakkain. Tykkään valehtelematta molemmista aivan yhtä paljon, ja vähän eri syistä. Molemmat ovat loistotasoloikkia, siinä ei ole mitään epäselvää. DKC tarjoaa enemmän sielua ja persoonaa, on tosiaan aikansa komeimpia pelejä ja fyysisen tuntuinen ohjaus auttaa immersiossa rutosti. SMW taas on laajuudessaan ja kuninkaallisissa kontrolleissaan oman tyylilajinsa ehdoton voittaja, ja sisältää toki myös mainiota musaa ja ilahduttavan värikkään ulkoasun. Tekisi mieli jättää äänestämättä, mutta koska se olisi kohtalaisen munatonta, seuraan sydäntäni ja valitsen Donkey Kong Countryn. Kaikki pelissä on tärkeää ja luo yhdessä nautittavan kokonaisuuden, joka vie luontevasti tunnelmasta, miljööstä ja haasteesta toiseen. Jopa pelin tietty kompaktius on sille ainoastaan hyväksi. En kuitenkaan itke itseäni uneen, jos Mario loikkaa Donkkarin ohi, sillä minun silmissäni finaali käydään tässä ja molemmat ovat upeita pelejä.

Sivuhuomiona sanottakoon, että on vähän harmi kun ihmisillä on tarve kyseenalaistaa kanssapelaajien motiivit ja niputtaa kaikki mielipiteet joko vihan tai faniuden alle - niin tässä kuin monissa muissakin keskusteluissa. Kyllähän me kaikki tiedämme, että Nintendo vie tätä tasoloikka-genreä kuin pässiä narussa, vaikka hyviä pelejä ja todellisia helmiä on toki tullut muualtakin. Eikö siis voitaisi antaa taustalla pyörivien firmojen olla, ja keskittyä jokaiseen hyvään peliin stand-alone-tuotteena? Minusta ne ovat sen ansainneet.


Super Mario 64
Super Mario Bros. 3
Kyllä tätäkin joutui hetken puntaroimaan, mutta vaikka Mario 64 onkin 3D-loikinnan ehdoton suunnannäyttäjä ja minulle rakas peli, vie SMB3 kisan jo puhtaalla loikinnan ilolla. Vaikka kuten finngamer sanoi, pelit ovat sen verran eri henkisiä, ettei niiden vertailu ole ihan yksiselitteinen asia. 2D ikävä kyllä sopii näihin peleihin turkasen hyvin.

Heh, ei kuule mitään, jo nämäkin tiedonrippeet olivat mielenkiintoisia. Kun arkikielessä - ja useimmissa ravintoloissa - kaikki vähänkään vihreät chilit ovat jalapeñoja ja muut, vaikkapa punaiset kaverit yleensä vain "chilejä", jää kasvilajien todellinen luonne helposti täysin pimentoon. Kivempi kuitenkin tietää edes vähän mistä puhuu ja miltä mikäkin laji oikeasti näyttää.

Jalapeno?

Ei ole jalapeno ainakaan. Ei noista marketti-chileistä ota koskaan selvää, että mitä ne tarkalleen on, joten tarkkaa lajiketta on aika vaikea sanoa.

Nyt kun on hifistelijä langan toisessa päässä, niin on pakko kysyä muutama kysymys. Ensinnäkin, kun pizzeriassa laitetaan messiin "jalapeñoa", kuinka monesti veikkaisit että kyseessä todella on jalapeño? Toisekseen, mikä erottaa jalapeñon läheisistä kavereistaan? Ja viimeisenä, onko asialla tavallisen kuolevaisen suussa mitään väliä, vai onko jalapeño vain chili muiden joukossa?

Löysin Sellon lattialta 40€. Kävin kostoks ostamassa Skyrimin Anttilasta tuolla ja 10€ lisäpanostuksella.

TK, sinäkö siellä?

Mites Biljardi? Onko kukaan sitä vastaan?

Bilis on kyllä jees. Ja snooker, siinä vasta herrasmiesten laji. Tykkäsin aikanaan katsoa Eurosportilta myöhäisiltojen matseja. Ammattilaisäijät tekee puhtaasti taianomaisia lyöntejä.

Vaikka toisaalta mulla ei ole mitään näitä muitakaan urheilun ja kilpailemisen muotoja vastaan.

[Mega Man 2]

Kyllähän se tietenkin vähän syö miestä, että skaban paras peli tippui pois, mutta kai se on pakko äänestää silti.

Super Mario 64
Mega Man 2
Kaksi perkeleen hyvää ja lopulta niin erilaista peliä, että menee kyllä puhtaasti mutulla. Kaksi ääntä tuossa alempana menee jo Marioille, notta annetaan sanssi tiukalle toiminta-loikalle kans.

Donkey Kong Country
Crash Bandicoot 2
Saisi oikeastaan voittaa nyt, kun Abe on poistunut pelistä.

Super Meat Boy
Super Mario World
Edelleen paras Mario, ja se kertoo jo jotain se.

Super Mario Bros. 3
Banjo-Kazooie

Luulin, etten tunne ketään, joka todella omistaa Hiphop Absit. I stand corrected.

Kuulin ekaa kertaa noista kun Chris Pratt (Everwoodin Bright) hehkutti Conanissa miten Hip hop Abs oli auttanut tätä pudottamaan painoa ja kohottamaan kehonkuvaa. Alkuun tosin ajattelin, että onkohan tuo nyt kovin hyvä. Sitten tutkin vähän enemmän kokeilijoiden kommentteja ja päätin tarttua syöttiin. 

Kannatti. Todella hauska ohjelma ja, kuten jo sanoinkin, antaa myös tuloksia.

Siinä on kyllä vinha perä, että jos liikkumisesta saa itselleen oikeasti hauskaa, niin ollaan aika vahvoilla kun hommia tulee tehtyä lähes itsestään.

Kuten varmaan jo tiettyä, opetan työkseni tanssia, ja siinä tuleekin suurin osa viikkoliikunnasta automaattisesti. Tunteja pidän tällä hetkellä kolmena iltana viikossa, 2-4 tuntia putkeen. Lihaskuntoa teen ainakin yhden tunnin setit per päivä mukana itsekin, ja toki liikkeessä tulee pysyttyä muutenkin kun on näytettävä esimerkkiä ja tehtävä pätkiä mukana. Opetustöiden lisäksi olen pyrkinyt pitämään yhdet tanssitreenit itse omien kavereiden kanssa joka viikko, sekä lajikehittymisen että kunnon kehittämisen vuoksi. Syksy oli tällä saralla erittäin heikko, mutta nyt on hyvä vakioaika sovittuna ja deitti onkin pitänyt kutinsa tämän vuoden puolella lähemmäs aina. Päälle vielä silloin tällöin uintireissu tai lenkki, ja peruskunto pysyykin yllä mainiosti.

Onnellinen pitää olla että tämänhetkinen ammatti on liikkuvaa lajia, sillä ilman tanssia olisi kunnossa pysyminen perkeleen vaikeaa. Arvostan esimerkiksi tämän ketjun poikien draivia ja omistautumista kuntoilulle, mutta mulle tuollainen matemaattinen jynssääminen ei sopisi lainkaan. Jotain pointtia täytyy liikunnassa olla, jotta saan itseni liikkeelle. Myönnettäköön, että ulkonäöllisesti vaikkapa vatsan tienoilla olisi vielä kiinteytettävää(ja haboissa taas bulkattavaa), mutta tärkeämpää on olla hyvässä kunnossa ja monipuoliseen liikuntaan kykenevä kuin muovata itsestään superurosta. Tanssi, ja varsinkin breikkihommat, ovatkin tuoneet rutosti liikkuvuutta, tasapainoa, lihaskontrollia ja tietynlaista räjähtävää voimaa. Sen sijaan oikeasti aerobista kuntoilua kaipaisin vähän lisää(näissä hommissa rasitus tulee pääasiassa lyhyinä bursteina) ja siksi pyrinkin uimaan tai juoksemaan silloin tällöin. Sen lisäksi olen viime aikoina alkanut laittamaan enemmän ajatusta lihaskuntotreeniin itse lajitreenauksen sivussa. Kävin loppuvuodesta mainiolla toiminnallisen liikunnan workshopilla, jolla käytiin läpi tehokkaita lämmittelytekniikoita sekä lihakuntoliikkeitä omalla ruumiin painolla ja myös parin kanssa. Todella hyvää kamaa, ja noita olen soveltanut paljon sekä tunneilla että omassa treenauksessa. Lempparijuttu just nyt on vetää näitä tabata-tyyppisiä treenejä, eli 20 sekuntia täysillä jotain liikettä ja väliin 10 sekunnin lepo. Yleensä teen neljällä liikkeellä kaksi rundia, eli yhteensä 8 * 20s suorituksia. Vie vähän aikaa, on intervalli-hengeltään kivaa tehdä ja tuntuu todella tehokkaasti. Tämän perusteella on tuo HIIT-juoksukin alkanut kiinnostaa, sopisi paljon paremmin mulle kuin pitkät lenkit, mutta odottelen kyllä suosiolla keväämmälle ennenkuin taas yritänkään juoksentelua.

Luulin, etten tunne ketään, joka todella omistaa Hiphop Absit. I stand corrected.

Jeejee, tunnin kooste viime viikonlopun tanssiskaboista Helsingistä alkaa kakkosella NYT. Allekirjoittanutkin voi vahingossa vilahtaa siellä, vaikka voitot menivätkin tällä kertaa muille.