[Donkey Kong Country]

Crash Bandicoot
Donkey Kong Country
DK rok.

Limbo
Super Meat Boy
Kyllä, Lihapoika loikkii enemmän, mutta kun nyt molemmat äänestyksessä ovat, niin Limbo on helvetin hieno peli.

Super Mario World
Super Mario Galaxy
World on mun maailmassa se paras Mario.

Super Mario 64
Sonic the Hedgehog 2
Pidän itse asiassa Sonicista kovasti, mutta Mario 64:sta silti enemmän.

Abe's Exoddus
Mega Man 2
Abessa ei ole mitään, mitä en rakastaisi. Yksi parhaista koskaan.

Wario Land: The Shake Dimension
Crash Bandicoot 2

Banjo-Kazooie
Donkey Kong 64

Rayman
Super Mario Bros. 3
Joo ei pärjää Reiska tässä seurassa.

Tuo takuu kesti 2 vuotta ja Microsoftin mukaan takuun ulkopuolinen korjaus maksaisi, eikä löydy hilloa siihen.

Jos vaikka laittaisi kickstarterin pystyyn.

Kauppiailla ja maahantuojilla on hyvin vähän mielenkiintoa opastaa kuluttajaa Suomen kuluttajansuojalaista, saatika oma-aloitteisesti noudattaa sitä. Vaikka MS väittää jotakin, niin laki on kuitenkin laki.

Mutta, jos se yli neljä vuotta vanha jo on niin en tiedä meneekö se vielä valmistajan virhevastuuseen. Ottaa aspaan yhteyttä ja kysyy niiden mielipidettä. Se ei maksa mitään.

Ephram esimerkiksi sai tehdashuolletun PS3:n reilu kolme (vai oliko se melkein neljä?) vuotta vanhan laitteen tilalle.

Muistaakseni yleinen virhevastuu on sen about kaksi vuotta, eli noin vanhaa laitetta ei varmaan lainkaan puitteissa ole pakko huollattaa. Silti kannattaa toki kysyä, kuten Epinkin tapaus näyttää. Jo pelkkä virhevastuun mainitseminen saattaa saada liikettä aikaan, who knows.

Tuo Kickstarter on ollut aivan mahtava juttu, ihan käsittämätöntä millaisella innolla tuohon on mukaan lähdetty. Jo pelkästään näin lahjoittajana ja itse peliä odottelevana olen ollut aivan riemuissani katsellessani tuon lahjoittajasumman kasvamista ja kasvamista. Olisin varmaan jo kuollut ilosta, jos olisin Double Finen työntekijä!

Tosiaan, ei tässä oikein osaa olla innostumatta. Jengin luotto lafkaan, halu auttaa ja rakkaus vanhoihin seikkailupeleihin lämmittää mieltä kovasti.

Double Fine aloitti eilen Kickstarterin seikkailupeliä varten!

Varsin hieno idea, joka antaa vapaat kädet Double Finelle tehdä mieleisensä pelin. Sen verran kivoja pelejä studio on viime aikoina tehnyt, että päätin 30 dollarilla projektia avittaa.

Hehe, Timpasta ei kyllä osaa olla tykkäämättä. Ja projekti kuulostaa kaikin puolin kingiltä. Jelppaisin itsekin mielelläni, mutta juuri nyt ei ole varaa. Jospa ensi kuun puolella.

EDIT. Hajoilin kyllä noihin premium-palkintoihin.  Ja näköjään jenkeistä hulluja löytyy.

Tarkoitatko X:llä Mega Man 10 vai Mega Man X? Nuohan ovat nimittäin aivan eri pelisarjoja. Ehkä osittain siksi Mega Manit tuntuvatkin hieman tympeiltä, itse pelasin nuorempana X-sarjaa. Donkkareissa ymmärrän kyllä hyvin mieltymyksesi, pidänhän itsekin ensimmäisestä osasta enemmän kuin kolmosesta, vaikka se onkin pelillisesti paljon parempi. Ykkönen on vain niin paljon tyylikkäämpi, mahdollisesti siinä suhteessa kakkostakin parempi.

Jep, X:ää tarkoitin, ja totta on että se on jo kovasti erilainen kuin vanhat Mega Manit. Kuten FP mainitsi, viehättää minua Megiksissä nimenomaan niiden puhtaus ja simppeliys. Saa keskittyä juuri siihen olennaiseen. DKC:ssa on vähän sama ilmiö, ykkönen on nimenomaan tyylikkäin ja kompaktein. Silti kenttätarjonta ja -design on monipuolista, ja yleisfiilis on monin tavoin freshempi kuin vaikkapa vähän, noh, tummemmassa kakkososassa. Ohjauksen fyysisyys erottaa myös pelin(ja toki koko sarjan) edukseen monista muista Mario-tyyppisistä loikinnoista.

Sen verran kuitenkin pitää vielä tarkentaa, ettei minua ota päähän se jos joku pitää esim. Megaman 2:sta sarjan parhaana osana, vaan se että aivan liian moni ei ole sarjan muihin peleihin koskenutkaan muutamaa minuuttia enempää ja on kuitenkin heittämässä kommenttia miten kaikki MM2:n jälkeen on vaan paskempaa.

Kuulosti tosiaan paremmalta, ja tästä voidaan olla täysin samaa mieltä. Toki mielipiteensä esittämisestä tulee haasteellista, jos ei ole pelannut kuin yhtä tai kahta osaa jostain sarjasta(ja niitä vielä paljon).

Harva kun myöskään osaa olla täysin hiljaa, jos jonkinlainen mielipide löytyy, olkoonkin sen pohja vähän vajaa.

[Donkey Kong Country 2]

Mega Man 2
Donkey Kong Country 2
- En pysty ymmärtämään Mega Manin suosion syytä muulla kuin nostalgia-arvolla, onhan vastassa yksi parhaista (ellei paras) tasohyppelypeli. Musiikit ovat ihan kivat, mutta eivät suurimmalta osin erityisesti sykähdytä tai jää mieleen (Wily's Castle on toki hieno klassikko, johon törmää jatkuvasti kaikkialla). Pelillisesti ei vaikuta mitenkään erikoiselta (tyhjästä ilmestyvät, lähinnä muistia tarvitsevat palikat on tylsintä tylsää ikinä). Muutenkin peli tuntuu mielestäni painottuvan turhan paljon tylsällä tapaa ulkoa muistettavuuteen. Mainittakoon, ettei minulla ollut käytännössä mitään kosketusta (Wily's Castlen musiikkia lukuunottamatta, jota sitäkään en olisi välttämättä osannut peliin yhdistää) Megan Man 2:een (tai muihin sarjan peleihin) ennen kahtakymmentä ikävuotta.

Täysin samaa mieltä ja monesti miettinyt tätä asiaa ennenkin, sillä tätä paskaa näkee lähes jokaisen pelisarjan kohdalla. Jostain syystä monille tuntuu aina se ensimmäinen pelaamansa osa olevan se paras ja legendaarisin kaikista, vaikka hyvin harvoin se ensimmäinen osa oikeasti paras. Megaman 2 on hyvä peli, mutta jokainen osa sen jälkeen tullut Megaman on kakkosta parempi. Pelin bossit ovat varmaan sarjan paskimmat ja Metal manin ase tekee kaikista muista hyödyttömiä. Kenttäsuunnittelukin on yksinkertaista ja Wilyn castle muutenkin täysin juosten kustu verrattuna sarjan seuraaviin osiin.

Pokemon on myös loistava esimerkki tästä samasta asiasta. Kun ihmismieli johonkin tottuu, niin joidenkin on vaikea päästää irti siitä vanhasta, vaikka oikeasti sarja parantunut huimasti Redin ajoista. Ihan samaa paskaa se Pokemonien design on suurimmaksi osaksi aina ollut, eikä ole varsinaisesti muuttunut ajan kanssa. Donkey Kong Countryn kanssa täysin sama juttu. Ykkönen on kaikessa mahdollisessa paskempi kuin kakkonen.

Nostalgia on luonnollista, mutta luulenpa että suurin osa näistä "se eka osa on se legendaarisin" -juttujen viljelijöistä eivät varmaan ole edes koskeneetkaan kuin juuri siihen yhteen hehkuttamaansa peliin. Itse pelaan edelleen jatkuvasti vanhoja pelejä läpi, joten elävät muutenkin kuin pelkästään kultaisissa muistoissa.

Heh, aina vähän loputon suo alkaa arvostelemaan muiden ihmisten perusteita pelien arvostuksen suhteen. Tottakai nostalgia vaikuttaa vanhojen pelien kohdalla, ei siitä pääsee mihinkään, mutta se ei myöskään tarkoita, että peliä on pelattu viimeksi kahdeksanvuotiaana ja hehkutus tapahtuu siltä pohjalta. Sitä minäkään en tässä kontekstissa arvosta. Mutta fakta kuitenkin on, että ihmiset pitävät peleistä subjektiivisista syistä. Aina. Ja jos pelaat tänä päivänä jotain lapsuutesi peliä tuntien sen hauskaksi, haastavaksi tai jännittävän, on kyseessä selvästi hyvä peli. Eikä silloin ole kauheasti väliä - tai edes mahdollista sanoa - kuinka suuri osa viehätyksestä on nostalgiaa. Tottakai järki on myös pidettävä kädessä, jos yleisesti ko. peliä pidetään sysipaskana. Mainitsemissanne tapauksissa niin ei kuitenkaan ole.

Mitä esim. Mega Maniin tulee, niin itse en pelannut niitä lapsena lainkaan. Ja siitä huolimatta olen nauttinut 2:sta tähän mennessä heittämällä eniten. Poikkeuksena ehkä X, mutta se on vielä kesken, ja esim. 9 on vielä pelaamatta. Samaten eka Donkkari viihdyttää paremmin kuin kakkonen, mm. kenttäsuunnittelultaan. Monen mielestä olen varmasti aivan väärässä, mutta minkäs minä sille voin. Kyllä minuakin harmittaa, kun jengi dumaa Jakeja ja Ratcheteja ihan periaatteesta ja koska se on cool, vaikka esimerkiksi eka Jak&Daxter on kiistatta viime sukupolvien parhaita ja puhtaimpia 3D-tasoloikkia. (Ohjaus on kuin oman kropan jatketta ja maailma on rakennettu loogisesti ja rakkaudella. Messiin vielä letkeä huumori, ja johan toimii.) Ikävä kyllä heilläkin on oikeus mielipiteeseensä.

Finland är tvåspråkigt!(piti katsoa google translatella)

Mistähän luin vasta hyvää settiä siitä, kuinka ihmiset on nykyään ylpeitä ollessaan huonoja jossain.

Tarkoitin sitä, että nyt ensimmäisellä kierroksella oli niin suuri hajonta äänissä, että toiselle kierrokselle tuli ehdokkaat joita äänesti juuri ja juuri puolet Suomen kansasta.

Esimerkiksi 2006 Tarzanin ja Salen yhteispotti oli jo ensimmäisellä kierroksella 70%.

Tätähän se demokratia on. Harvemmin ihmiset ovat yhtenä tai edes kahtena joukkona jotain mieltä, vaan leijonanosa ottaa takkiin joka käänteessä. Mutta kuten tosiaan mainittua, niin harvapa tästä tilanteesta on itseään kiikkuun vetämässä, eli hyvä tuli.

[Crash Bandicoot 2]

Crash Bandicoot 2
Ape Escape

Donkey Kong 64
Klonoa

Limbo
Sonic Colours
En ole ihan varma, olenko ko. Sonicia edes pelannut, mutta Limbo oli erittäin vahvaa ja palkitsevaa kamaa.

Super Mario 64
Banjo-Tooie
Yksi elämäni rakkaimmista peleistä, ja edelleen 3D-loikinnan suunnannäyttäjä.

Banjo-Kazooie
Mega Man X

Wario Land: The Shake Dimension
Great Giana Sisters

Super Mario World
Jak II: Renegade
Vaikka kuinka Jaskoista pidänkin, niin kamoon.

Crash Bandicoot
Tombi
Tombi ei koskaan napannut ihan satasella.

Mega Man 2
Donkey Kong Country 2
Voi perse, mikä pari. Jos kyseessä olisi ensimmäinen Donkkari, joutuisin varmaan taipumaan sen puoleen, mutta tässä tapauksessa on pakko mennä Megiksellä. Kuten jo todettua, on toinen osa mulle se sarjan kovin ja eniten pelatuin.

Spyro 2: Gateway to Glimmer
Super Meat Boy
En ole pelannut Spyroja aikoihin, mutta veikkaan että nauttisin niistä tänäkin päivänä enemmän kuin Super Meat Boysta.

Mirror's Edge
Super Mario Bros. 3

Abe's Exoddus
Wario Land 3
Yllätys? I think not.

Super Mario Bros: Lost Levels
Super Mario Galaxy

Braid
Sonic the Hedgehog 2
Tästäkin parista yllättävän hajalla. Sonic on ehdoton legenda ja tunteja siihen on upotettu rekkalavoittain, mutta pakko heittää propsit myös luovuudelle. Nautin Braidin nokkelista puzzleista ja maagisesta tunnelmasta erittäin paljon.

Jak & Daxter - The Precursor Legacy
Donkey Kong Country
No johan näitä kamalia pareja riittää. Olisin kovasti toivonut ekan J&D:n pääsevän pidemmälle, sillä peli on parasta 3D-loikintaa sitten Mario 64:en, ja monin tavoin sitäkin parempi. Ikävä kyllä Donkey Kong on silti kovempi.

Donkey Kong Country Returns
Rayman

[Donkey Kong Country (SNES, 1994)]

Donkey Kong Country (SNES, 1994)

Oli ensimmäinen peli, joka sai todella haukkomaan henkeään ulkonäkönsä tähden. Aikanaan lehdistö ei voinut uskoa tätä SNES-peliksi.

Tähän on yhdyttävä. Edelleenkin peli on pirun komea ja tyylikäästi toteutettu, vaikkakin toki vähän rosoinen.



Omia senttejä kehiin:

Abe's Oddysee (ja Exoddus)

Esirendattujen taustojen syvyysvaikutelmat, maisemien mielikuvituksellisuus ja kauneus sekä pelin sulava rullaus veivät aikanaan silmät mennessään. Ja on niihin maisemiin helppo uppoutua nykyäänkin.

Okami

Tämä nyt on aika ilmiselvää kauraa kauneudesta puhuttaessa. Ei 3D-teknisesti mitenkään merkittävä saavutus perinteisessä mielessä, mutta kaikki ulkoasun mahdolliset heikkoudet on saumattomasti ja hyvällä maulla piilotettu maalausmaisiin taideviboihin. Upeaa!

[Donkey Kong Country 2]

Mega Man 9
Donkey Kong Country 2
Kaks ekaa DK:ta on järkyttävän kovia tasoloikkia.

Crash Bandicoot
Castlevania 3
Ihan jo pelituntien vuoksi.

Cave Story
Mega Man X
Megis on kovis.

Rayman Origins
Mega Man 2
En ole Originsia ehtinyt vielä hommata, joten ääni saattais mennä toisinkin päin. Tässä tilanteessa kuitenkin selkeä homma, sillä ihan hevillä kakkosmegistä ei ylitetä.

Presidentiksi tuli pääoma. Kiitos vaan Suomi.

Itsekin kiitän, sillä kokenut ja viisas mies sai pestin. Vaikka kuten todettua, ei näillä vaihtoehdoilla juurikaan voinut hävitä.

Lahjavero on kyllä sen luokan älynväläys, ettei toista. Varsinkin jos on tienannut himmeet massit ja maksanut niistä siinä verot, niin kellään ei pitäisi olla oikeutta tulla huutelemaan, kenelle saan rahaani jakaa ja kuinka paljon. Ei sillä, että olisi kauheasti jaettavana, mutta onhan tuo jo ajatustasolla puhtaasti rikollista toimintaa.

Muuten makselen veroni mukisematta, ja yleensä reippaalla prosentilla. Palautukset make my world go round.

[Castlevania 3]

Castlevania 3
Prince of Persia (2008)

Donkey Kong Country 2: Diddy Kong's Quest
Ratchet & Clank All 4 One
Uusin Ratchet oli ihan jees co-opina, mutta aika valju tuotos kuitenkin. Sen sijaan DKC2, loistavuutta!

'Splosion Man
Crash Bandicoot

Megaman 9
Jak 3
Moni vanha Megis veisi, mutta ysiä en ole pelannut tarpeeksi. Ja Jak on kuitenkin aina ollut lähellä sydäntä.

Rayman Origins
Sonic Generations

Little Big Planet
Megaman X
Haha.

Prince of Persia: Sands of Time (2003)
Cave Story
Loving Sands of Time, paskasta taistelusta huolimatta. Pelissä on sielua!

Mega Man 2
PixelJunk Eden
Toinen megis on tämän kierroksen paras(rakkain?) peli.

Mario 3 tuli kans jo ylempänä.

Super Mario World
Jak & Daxter - The Precursor Legacy
Abe's Exoddus

Viimeisestä saa älähtää, mutta onhan se ihan rehellistä loikintaa puzzle-elementeillä.

Niin, ja propsit pirun hyvästä genrevalinnasta!

Ilmeisesti konsolin ostaminen on joillekin koko loppuelämään vaikuttava sijoitus.

Joillekin ihan varmasti on. Ja vaikkei loppuelämään, niin ei kaikilla välttämättä ole rääpyä ostella esim. usean tonnin telkkareita heräteostoksena. Tai tarvetta saada kaikkea heti. It's all relative.

Itse olen täysin samoilla linjoilla Snaken kanssa. Periaatteessa voisin ostaa konsolin samoin tein, mutta parilla pelillä ei vielä pitkälle pötkitä. Mielummin siis tarkkailen tilannetta hetken, ja jos sitä selvästi parempaa - tatit ja akku ovat tosiaan polttopisteessä - versiota alkaa ilmaantua, niin odotan ehdottomasti sen ennemmin kuin ostan saman konsolin kahdesti peräjälkeen. Jos taas ei, niin tällä mennään.

Sen ensimmäisen pakollisen parannuksen jälkeen erilaiset spessuversiot eivät sitten varmasti kiinnostakaan. Olenhan pelannut Liteäkin tähän päivään asti läpi DSi:den ja XL:ien, ja se on edelleen se paras versio minulle.

Super Mario Land 3D:n ja hinnanalennuksen myötä alkaa 3DS olla ihan perusteltu hankinta. Toki ymmärrän niitä jotka odottavat sitä Lite -versiota. Uskoisin tosin että tuota saa odotella vielä ainakin 1-2 vuotta.

Sitä lisätattia välttelen ainakin itse viimeiseen asti. Ei käsikonsoliin kuulu liittää yhtään mitään ylimääräistä - kuulokkeet korkeintaan.

Tattipolitiikka mietityttääkin eniten. Muuten 3DS on jo designiltaan kohtalaisen viimeistelty, eikä Mörssäri-DS -> DS Lite -tyyppistä eroa varmasti tuon ja seuraavan version välille saada. Mutta jos ne heittää siihen sen toisen tatin järkevästi, on sen hommaaminen kohtalaisen pakollista, omisti ekan version tahi ei. Siinä lisätattimötikässä nyt ei ole mitään järkeä.

Still, 3D Land kyllä hotsittaisi.

3DS:n hankkiminen on alkanut yhtä-äkkiä kuumottamaan todella paljon. Tuota Zelda-konsolipakettia saisi vähän päälle 200 euron halvimmillaan. Siihen vielä kylkeen Mario, niin olisi nastaa pelattavaa runsaasti.

Sama täällä, enemmän ja enemmän tekisi mieli napata laite pois nyt, kun hintataso alkaa olla kohdallaan. Ja nimenomaan Zeldan ja Marion kera näin alkuun. En kuitenkaan tiedä, antaako sisu periksi ostaa tätä ensimmäistä inkrementtiä, kun historia osoittaa että parempi ja näppärämpi versio on ihan lähitulevaisuudessa tosiasia.

Hauska lueskella jotain omia 2008 vuoden juttuja seurustelun alkuajoilta, kun nyt tulee heinäkuussa neljä vuotta täyteen saman typykän kanssa  

Itselläkin mahtuu näköjään yhden pidemmän suhteen alku ja loppu tähän samaan topikkiin, joten trip down memory lane oli todellakin aika vahva.

Nykyisen paremman puoliskon kanssa onkin sitten 2-vuotispäivä reilun kuukauden päästä, enkä kyllä aio tästä enää mihinkään vaihtaa. Alusta asti on tuntunut siltä, että meidät on luotu toisillemme, niin kliseistä kuin se onkin. Tällaista turvaa ja hyvää fiilistä ei vaan voi ostaa.

Somen presidentti Pekka Haavisto

Hyvin kirjoitettua analyysia vaaleista.

Naulan kantaan. Minulle on henkilökohtaisesti aika sama, kumpi ehdokas vaalit lopulta vie, sillä kummassakin tapauksessa hommat hoituvat varmasti ihan hyvin. Oma ääneni heilahti alusta asti Niinistölle, kokemuksen ja yleisen skarppiuden vuoksi, mutta viimeistään tämän Haavisto-mouhouksen lähdettyä lopullisesti lapasesta äänestäisin toisin jo ihan periaatteesta. Puhtaasti "hyvä veli" -ehdokas, joka ei kiinnostaisi ketään jos mies tykkäisi naisista. Harmittaakin vähän Haaviston puolesta, sillä pohjimmiltaan taatusti ihan oiva ja rehdinoloinen poliitikko jää sinne suvaitsevaisuus-korttien ja jengin egobuustauksen alle täysin piiloon.

Jännä kyllä nähdä miten tässä lopulta käy. Tovi sitten olin vielä sitä mieltä, että Niinistö siellä on heittämällä, mutta enää en uskalla luvata. Haavisto-kannattajien suunnaton näytteille asettuminen hämää: jos Facebook saisi päättää, veisi Pekka varmaan 99% äänistä. Toisaalta suurin osa suomalaisista ovat sitä tavallista työssäkävijää, jotka saattavat nähdä asiat toisin tai osaavat kenties jopa keskittyä olennaiseen.

Ephram, tule purkamaan sydäntäsi.
Dr. Love auttaa.

Arvon Pelaajalautalaiset, haastan teidät tilannekatsaukseen. Näin pyhien aikana parisuhteissa on pinna kireällä ja mies ostaa tunnetusti ääliömäisen ja tunneköyhän joululahjan.

Itse asun naisen kanssa. Toisinaan meno on hyvin, hyvin erikoista.

Tuli selattua aika lailla koko DR. LOVE -topikki läpi, ja nyt kun hersyvien naurunkyynelteni kanavat ovat vihdoin ehtyneet, on aika äänestää ehdotonta voittajaa. Yleensäkin hyvin kohdalleen sattuneet vapaan sanan topikit ovat kestävämpiä kuin paraskin pelikeskustelu, ja kenenpä sydäntä lähellä rakkaus ei olisi. Lisäksi tässä tapauksessa meno on seilannut upeasti sukupuoliroolien ja syvien syntyjen miettimisen kautta lähemmäs slapstick-komediaa. Paljolti kiitos Melficen.

Ensin meinasin äänestää "Kuva ounaa kuvan" -topikkia, mutta sitten muistinkin sen olleen vanhojen boardien puolella. Se ketju parhaassa vauhdissaan irrotti ehkä eniten itkunaurua missään koskaan ikinä.

Niinhän siinä kävi, että Timeline oli valintani ja sainkin sen ostettua muutama päivä sitten. Nyt alkaa olla kaikki tarvittava asennettu ja voi alkaa elämään sitä elämää uuden koneen kanssa. Vielä ei valittamista ole löytynyt. Akku on tässä varmaan kaikkein makeinta, sillä se jaksaa aika lailla koko päivän yhdellä latauksella. 5-6 jatkuvaa työtä (nettiä, kuvaeditointia, videoiden katselua ja koodausta) heittämällä, ja lähemmäs kahdeksaa pääsee jos pitää asetukset minimissä. Pelaaminen toki vie eniten virtaa, ja aika paljon on merkitystä myös näytön kirkkaudella, mutta ei sitä missään nollassa tarvi pitää. Pari pykälää kirkkaimmasta alas tekee jo paljon, ja on oikeastaan silmillekin miellyttävämpi asetus.

Tehoja riittää kivasti peruspelailuun, editointihommiin ja yleiseen multitaskaukseen, ja rakenne sekä design ovat edelleen erittäin jees. Glossy näyttö voi hajottaa tietyissä tilanteissa, mutta harvemmimpa tämän kanssa missään puistoissa keikutaan. Kuva on kuitenkin muuten skarppia ja sarjat tulee kuitenkin pääasiassa katsottua HDMI:n kautta, so no hätä. Kun vielä Windows 7 on Vistan jälkeen paljolti puhdasta taivasta, on mieli hyvä ja hommat sujuvat mallikkaasti.



In Memoriam: Vanha Mörssäri

Uusi kone, uusi käyttis, uusi desktop. Tuli jopa vähän photoshoppailtua, jotta sai kokonaisuudesta toimivan.

Joululahjaksi saatu Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis on ollut nyt jokusen päivän luvussa, ja onhan tämä aika mahtavaa luettavaa. Tapahtumat soljuvat sujuvasti, kieli on rikasta ja onnistuneesti rytmitettyä ja eritoten hahmokuvauksiin putoilee vähän väliä. Ne on selvästi tehty rakkaudella. Tekstistä tulee hieman Hotakainen mieleen, mitä nyt (ainakin tämän teoksen) yleisfiilis on Kyröllä lämminhenkisempää.

Kotimaisen kaunokirjallisuuden tarpeeseen voin kyllä suositella tätä huoletta. Seuraavaksi on todennäköisesti pakko lukea Kyrön kehuttu Mielensäpahoittaja, sen verran mukavalta tämäkin opus tuntuu. Muita jonossa olevia kirjoja ovat ainakin jo viime jouluna saatu Mikko Rimmisen Nenäpäivä(Äiti piti kirjaa vähän kuivana, mutta katsotaan kuitenkin itse) sekä jokin tänä jouluna tädiltä saatu dekkari, jonka nimeä en nyt tähän hätään muista. Toki myös Discworldeja on lukematta iso pino, ja niitä onkin mukava nauttia yksi sinne, toinen tänne.

Olen pelannut kaikkein eniten Mario Kart: Double Dashia, joka on mielestäni kevyesti paras karting-peli koskaan. Kaksi hahmoa samassa autossa on varsinkin herkkua, jos peliä pelaa tiimeinä niin, että kutakin hahmoa ohjaa oma pelaajansa. Toki tämä vaatii vähän osaamista. Muistan kun mitiissä pelattiin, eikä Ephramin kanssa koskaan saatu sovittua kuskin vaihtoja kunnolla :D

...

Tätä ennen pelattiin todella paljon Mario Kart 64:ää. Tuo pelikasetti kiersi aikanaan kaverilta kaverille ja lopulta katsottiin kenen kierrosajat ovat kärjessä. Mahtavaa!

Nämä kaksi ovat kyllä kuninkaiden kuninkaita. 64:n nostalgia-arvoa ei oikeastaan voi mitata millään asteikolla, ja siinä on tunteja alla aivan järkyttävät määrät. Selvästi tuo oli teilläkin aikaa, jolloin omistamisen edelle meni puhdas pelaamisen riemu. Itselläni ei nuorempana ollut konsolia lainkaan, mutta ei se mitään haitannut, kun parhaat pelit saattoi pelata kavereilla. Yksi hienoimmista jouluistani oli, kun silloinen paras ystäväni soitti mökiltä, että sai Nintendo 64:en joululahjaksi. Se oli ainoa kuusnepa koko kaveriporukassa, ja sinnehän sitä sitten kokoonnuttiin paukuttamaan huikeita pelejä kuten Mario, Donkkari, GoldenEye ja tietty Kart.

Double Dash on taas tosiaan tiimipelinä puhdasta kultaa, ja toki muutenkin vähän 64:sta laajempi. Hinnattomia hetkiä on koettu niin miiteissä(pään aukominen kahden eri huoneen välillä pudottaa ajoittain vieläkin) kuin kotisohvallakin. Vaimokkeen veljen kanssa toimii tiimipeli yleensä aika hyvin.

CTR jäi multa sen sijaan aikanaan täysin väliin. Muistan kyllä kun peli tuli, mutta en päässyt sitä ikinä missään kunnolla pelaamaan. Melkein voisi joku päivä PSN:stä koittaa, vaikka voi olla että menneisyyden puute estää saamasta pelistä ihan Marion veroisia kiksejä.

No nyt harmittaa ettei PS2 ole kiinni telkkarissa

Mulla taas alkoi tehdä mieli pelata DK:ta. Ollaan siis about sujut.

[We Love Katamarin]

Selain tuossa huvikseni pelihyllyä ja kokeilin pitkin iltaa vanhoja pelejä nostalgiannälässä. THPS2 oli aika takuuvarmaa viihdettä hetken, kun taas ensimmäinen GTA näytti niin kamalalta etten voinut sitä pelata. Sitten sormeni löysivät tiensä We Love Katamarin kotelon ympärille ja livauttivat pelin koneeseen. Siitä on nyt kolme tuntia, enkä vieläkään malta lopettaa.

Rakastin peliä kovasti aikoinaan, mutta useamman vuoden tauon jälkeen tuli silti yllätyksenä, kuinka paljon. Ensinnäkin peli on mekaaniikaltaan ja ulkoasultaan täysin ajaton. Leikkisä huumori ja hulluttelu viehättää, värien loisto piristää, ja kaiken kukkuraksi kentissä on oikeasti pelattavaa ja hiottavaa. Päälle vielä rutosti sielukasta musiikkia, eikä lopputulokseen oikein voi olla ihastumatta. Pahuksen niskaan hengittävä aamuluento...

Katamari on the swing!

Nelonen ja THUG HD-muodossa olisi.

Tulee paljon itsestään selvyyksiä, mutta tulkoot :D

Jo pelkkien Leaderboardsien ansiosta ladattavat Hawkit tulevat olemaan todella kovia. Toivon vain, että eivät tekisi noita Project 8:n moottoria käyttäen. Project 8:ssa ruudunpäivitys on surkea ja animaatiot todella kamalia. En myöskään pidä niin paljon siitä raskaammasta pelattavuudesta. Jos vertaa vaikka THUGia ja Project 8:ia, THUG on silmälle huomattavasti miellyttävämpi. Se, että animaatiot ovat sulavat ja peli pyörii kauniisti tekee selvästi enemmän kuin upea grafiikka.

Onko tuosta HD-Haukasta mitään teknisiä tietoja vielä olemassa? Lähinnä siis kontrollit kiinnostavat, että onko siellä laajin mahdollinen trikkivalikoima käytössä vai onko uusintajulkaisu pysynyt jossain määrin uskollisena kakkosen rajatummalle ohjaukselle. Sen verran olen ainakin itse tottunut moniin Nelosen ja Undergroundin myötä/jälkeen tuotuihin juttuihin, että noita vanhempia osia pelatessa tulee selkärankatemppuja suorittaessa helposti turhia crasheja.