Syy miksei Disney ole koskaan kummemmin napannut piilee laulukohtauksissa. Ne ovat aina olleet tarpeetonta, mukaanahdettua paskaa. Aladinin kävin tosin muksuna katsomassa teatterissa. Se oli hieno kokemus. Etenkin kun jökötin niskat jäykkänä eturivissä.

http://www.youtube.com/watch?v=tjwtn59ZQQQ

Kukaan ei ole dubannu mitään hahmoa ikinä niin hyvin kuin Loiri lampun hengen. Eikä kukaan tule ikinä tämän parempaa dubbausta tekemään (kova mutta aiheellinen oletus ). Ainoa piirretty minkä voi ihan mielellään katsoa dubattuna.

Tähän on kyllä edelleen mainittava, että Disneyn Herkules on hersyvän hauskaa kamaa suomeksi. Läppä taipuu kotimaiseen siinä paljon keskimääräistä paremmin. Mikä ei toki muuta sitä, että tämä Loirin suoritus on loistava.

[Arkham Asylum]

Arkham Asylum oli uuden vuoden jälkeen kovassa kulutuksessa, pitkän tauon jälkeen, ja vasta nyt peli todella osui ja upposi. Aivan loistavaa elokuvamaista toimintaa, ja varsinkin miljöö on luotu kiitettävällä rakkaudella. Läpipeluun jälkeenkin jaksaa vielä erittäin hyvin keräillä salaisuuksia, vaikka yleensä mulla lopahtaa into tuollaiseen ylimääräiseen hetkessä. Heilahti Arkham City odotuslistalle saman tien.

Jokin päivä sitten sain myös käsiini Brutal Legendin, jota kokeilin pari kolme tuntia. Vaikuttaa olevan ihan jees. Saa nähdä, käykö mättäminen jossain vaiheessa tylsäksi, mutta ainakin metallikliseille hekottelu toimii. Kyseinen tuotos saa kuitenkin olla toistaiseksi jäähyllä, kun taloon saapui Red Dead Redemption. Rakkautta alusta lähtien. Tekemistä ja samottavaa tuntuu olevan juuri sopivasti, ja länkkärimeininki upeiden maisemien sekä tunnelmallisen musiikin saattelemana iskee kuin kuusi laukausta päähän. Ei tuolla kombolla oikein voi hävitä. Tähän pureudun varmasti vielän hyvän tovin ja aivan rauhassa.

Kestävämpi kuin Lite, joiden saranoissa tuntuu olevan jonkin sortin tyyppivika.

? Enpä ole huomannut mitään kummallista koko Liteni elinkaaren aikana. Julkaisussa ostettu, ja loistokunnossa.


Mitä 3DS:ään tulee, niin on harmi jos laite on juosten kustu näin. 3D-teknologia kiinnostaa, ja olisin kans mielelläni ostanut vehjaksen. Nyt jäädään muiden mukana seuraamaan tilannetta, miten mahdolliset(pakolliset?) jatkoversiot 3DS:ää parantavat. Lite siis liekeissä edelleen.

Se on kyllä totta. Nyt ne giffit ja legendat kehiin! Pelottaako ketään astua tippukiviluolaan?

Empire strikes back?  

Ihan hirveän syvällä en itse ollut tässä pelissä, mutta kyllä noita modeja tuli silti tahkottua melkoisesti. Eritoten Matrix oli luonnollisesti kuumaa kakkaa siihen aikaan. Enemmän varmaan käytin aikaa modeihin kuin itse pelin stooriin, jota en siis koskaan pelannut kokonaan läpi.

Aijai, siitä se lähtee. Ekat päivät saattavat olla aika jänskiä, mutta kyllä se siitä sitten helpottuu kun ympäristöön ja ihmisiin tottuu. Onhan se intti suurimmaksi osaksi melkoista paskahommien puurtamista, mutta kyllä siitä jäi paljon hyviäkin muistoja. Välillä siitä kassulla hengailemisesta jopa nauttikin, kun oli hyvää porukkaa samassa joukkueessa. Kyllähän se vitutus tulee olemaan välillä maksimaalinen, mutta suht nopeasti se palvelus sitten kuitenkin menee. Jälkikäteen kokemusta muistelee hymyssä suin ja eipä ainakaan itseä harmita, että tuli kyseinen laitos koettua.

Komppaan täysin 

Nimenomaan, muistot ovat kyllä jälkeenpäin hyvät. Kaverit tulee intissä elintärkeiksi, eli kannattaa hakeutua hyvään porukkaan ja muistaa, että huumorin avulla jaksaa aika paljonkin paskaa. Ja ennen kaikkea, menkää avoimin mielin älkääkä muistelko vanhojen partojen kauhutarinoita liikaa. Jokaiselle kokemus on kuitenkin vähän eri.

Tämän saa tosiaan ainakin The Hutista parhaillaan kympillä PS3:lle. Eiköhän se siihen hintaan kannata kokeilla.

Tosiaan, kaikkien teidonin mainitsemien ongelmien on paljolti johduttava käyttisversiosta. Ellei sitten puhelinkin vaikuta asiaan. Itsekin käytän Dolphin HD:ta (Desirellä), ja Lauta näkyy täysin normaalisti. Selain skaalaa, varsinkin landscapessa, lähes kaikki sivut loistavasti, eikä zoomia useinkaan tarvitse. Laudalla varsinkaan, joka istuu näytölle kuin se kuuluisa sormi silmään. Tekstin kopiointi on myös näppärää: painamalla tekstin kohdalta hetken saa näkyviin mustauksen, jonka alkua loppua voi sitten siirrellä vapaasti, ja valita toki menun takaa mitä haluaa ko. pätkälle tehdä. Muutenkin tykkään selaimesta kovasti. Eritoten kirjanmerkkien toteutus toimii kuin häkä.

Tekstin käsittelyssä on taas kiitettävä Desiren optista "pallohiirtä". Kuten miggekin joskus mainitsi, vaikutti se ensin sangen hyödyttömältä ominaisuudelta, mutta tekstin seassa liikkumiseen se onkin mitä mainioin. Sormi kun ei tosiaan aina osu aivan kahden halutun kirjaimen väliin.

Toivottavasti puhelin ei siis ole syypää törttöilyyn, vaan pääset oikean kokemuksen pariin 2.2:n myötä. Mitään mainitsemiasi ongelmia kun ei täällä ole näkynyt.

Phoenix ja Haggar julkistettu MvC3:een.

Aika mielenkiintoista.

Heh, ensin ajattelin, että kyseessä olisi Phoenix Wright, mutta eipä ollut .

Se ois ollut kovis!

Kaikilta hyviä pointteja. Sneikki koosti omankin tilanteeni aika osuvasti: peli-illat kavereiden kanssa - joissa tosiaan pelataan esim. Rock Bandia tai Buzzia -  ja helposti lähestyttävät pelit ylipäätään ovat nykyään kovinta huutoa, mutta tulee silloin tällöin niitä isoja nimikkeitäkin, jotka on pakko kokea ja jotka tulee ahmittua hyvällä halulla. Heavy Rain oli mullekin todella kova tapaus, ja veikkaan että Red Dead Redemption toimii kans, kunhan sen jostain saan ostettua. Myös se on totta, että vanhoista jo pelatuista laatupeleistä on helppo innostua. Nostalgia toimii. Echoesia mukaillen - ja kuten jo useasti olen maininnut - on DS ehkä parasta mitä pelirintamalla on vuosiin tapahtunut. Kosketusnäyttö ja kannettava formaatti ovat innoittaneet pelejä, jollaisia ei muilla konsoleilla näy. Pelattavaa on riittänyt upeasti, ja se sopii sekä lyhyisiin että pitkiin sessioihin, reissun päällä tai kotona. Zoukkaa voin taas komppailla tuossa PC:n indie-genressä. Lähinnä Steamin kautta ovat monet raikkaat peli-ideat löytäneet tiensä koneelleni, eikä niiden kanssa tehotkaan tuota surua.

Pelien suurtarjonnasta on siis tietty se hyöty, että kaikkiin mielialoihin löytynee jotain sopivaa viihdettä. Ja toki joskus on ihan okei olla pelaamattakin, kun tätä ei työkseen tee. :b Faktahan se on, että homman luonne muuttuu iän myötä, eikä siinä mitään pahaa ole. Kunhan edes ripaus sinne tänne mahtuu lapsuudenkin peli-intoa, jaksaa arkea kyllä painaa.

Ei pitäis mullakaan mitään olla, eli ehdottomasti messissä!

Käyttäjien harvasanainen ampuminen alas, oli uusi tahi vanha, ei kyllä edistä keskusteluyhteisöä yhtään mihinkään, kun kyseessä ei kuitenkaan mikään trolli ole. Pienellä ohjeistuksella voi olla kasvattavampi vaikutus. Ja muutenkin näiden äänestystopikkien olisi kait tarkoitus olla hyvänmielen juttua, eikä ryppyotsaista gloorian kahmintaa.

Kiva sinänsä, kun on jengiä joka jaksaa topikkeja perustaa ja muuta juttua järjestää, mutta pidetään jalat kuitenkin maassa. Eiks jeh?

Pelipuolelta omassa Desiressä ovat pyörineen - Angry Birdsin lisäksi - Alchemy, Bonsai Blast, City Jumper, Spiderman sekä SliceIt. Ilmaisista siis. Eihän nuo varsinaisesti kummoisia ole, mutta juna- ja vessareissut menee silti aika joutuin. Ja pelkällä AB:lla tosiaan pärjää jo pitkälle.

Mitä toimivuuksiin tulee, niin uskoisin lähes kaiken Marketista löytyvän kaman toimivan myös Bladessa ja 2.1:llä, ellei kuvauksissa jotain erikseen mainita. Eikä ilmaisten testaamisessa tietenkään häviä mitään.

Joo ainakin toistaiseksi ovat kaikki ohjelmat toimineet loistavasti. Pitääpä testailla noita mainittuja pelejä. Onko kukaan kokeillut mitään maksullisia pelejä? Ovatko hintansa väärti?

Tähän mennessä ainoa ostamani peli on Solipskier, josta löytyy linkki sekä kuvausta tuolta vähän ylempää mun postista. Maksoi kait pari euroa, ja se on kyllä sen verran nerokas peli, että itse en ainakaan ole ostosta katunut. Game Dev Storyyn pitänee kait mielenkiinnosta sijoittaa jossain välissä. Pääasiassa toistaiseksi sillä rahalla ei useinmiten saa kuin sama asiaa, mutta mainosvapaana.

Pelipuolelta omassa Desiressä ovat pyörineen - Angry Birdsin lisäksi - Alchemy, Bonsai Blast, City Jumper, Spiderman sekä SliceIt. Ilmaisista siis. Eihän nuo varsinaisesti kummoisia ole, mutta juna- ja vessareissut menee silti aika joutuin. Ja pelkällä AB:lla tosiaan pärjää jo pitkälle.

Mitä toimivuuksiin tulee, niin uskoisin lähes kaiken Marketista löytyvän kaman toimivan myös Bladessa ja 2.1:llä, ellei kuvauksissa jotain erikseen mainita. Eikä ilmaisten testaamisessa tietenkään häviä mitään.

Mulla ei vielä ole mitään, mut 384:n varmaan tulen valitsemaan. Wi-Fiä tulee täälläkin käytettyä sen verran usein, et matkapuhelinverkko on lähinnä hätätapauksiin.

Silloin elettiin kyllä nettikeskustelun jonkinlaista kulta-aikaa. Mukava pikku anekdootti Pelaajalta, vaikka vaikea tietenkään tiivistää vanhojen boardien meininkiä lyhyesti.

Tuikkasin Philipsin LED-telkkariin NESin kiinni. Kuva oli yllättäen ihan hyvä, mutta ääntä ei tule. SCARTilla kiinni tällä hetkellä, eli voiko asiaan vaikuttaa, jos hommaisi perus RCA-komposiittipiuhan ja kokeilisi eri sisäänmenoa TV:ssä? Keksiikö joku jotain muuta, joka voisi olla pielessä? Vika on sinänsä yllättävä, kun mä olin ihan varma että pelit tulevat näyttämään ihan hirveältä, mutta äänen puuttumiseen en keksi syytä.

Itse konsoli on testattu SD-telkkarissa, ja toimii moitteetta.


EDIT. Naah, eipä tuolla olekaan väliä. Ohjauksessa on lagia niin paljon, että pelit ovat kelvottomia jo ihan siitä syystä. Kuvaputkitöllö hommataan tätä varten.

Njoo, voisihan tuota testata, huomaako itse mitään eroa jos jättää ATK:n käytöstä. En ollut tosiaan muistin käyttöä tuolta kannalta ajatellut. Mites tuo Tzibon linkkaamassa artikkelissa mainittu Watchdog, jollain kokemuksia siitä?

Sama mies. Ja hieno mies. Levätkööt rauhassa, missä lieneekään.

http://www.hymy.fi/juorut/kuorosodan-juontaja-soi-paskaa

 

Kukas se boardilla vieraillut elitisti oli, joka myönsi joskus syöneensä paskaa tieteen nimissä - ja tuhoutui uljaasti internetin tuulimyllyjä vastaan taistellessaan? Voisivat kai pitää paneelikeskustelun Komulaisen kanssa.

Tällaista kommenttia olen lukenut enemmänkin tuosta ATK:sta, joten ei varmaan jaksa latailla: http://www.tietokone.fi/keskustelu/juttukommentit/22465 Akkukestoahan se varmaan kuitenkin pidentää jonkinverran.

Ka, jännä juttu. Mulla ei ole kyllä ollut mitään ongelmia, kun tosi selkeästi listassa kuitenkin näkyy mitä prosesseja on sulkemassa. Ellei se sitten kikkaile itse siinä sivussa, tiedä häntä. Ignore-lista on toki kätevä, ja siellä mullakin on just tuo herätyskello sekä Batterytime Lite, joka joskus sulkemisen yhteydessä lakkasi seuraamasta akun tilaa.

En kyllä silti usko, etteivät auki olevat softat kuluta mitään resursseja ollenkaan, eli jollain niitä olisi kiva pystyä sulkemaan(aika harvassa kun on varsinaista sulkemismahdollisuutta). En sitten tiedä millä, jos ATK onkin perseestä. Sillä mennään siis ainakin toistaiseksi.

Mites muuten kun tonne taustalle jää pyörimään noita ohjelmia niin oletteko hommanneet jotain ohjelmaa, joka sulkisi niitä vai onnistuuko se yhtä hyvin tuolta Tehtävienhalliinnasta. Jotkut käyttävät Advanced Task Killeriä, mutta lueskelin, että olisi suht turha ohjelma.

ATK:ta käytän itsekin, ja hyvinhän se toimii. Parilla napautuksella saa tapettua kaikki käynnissä olevat softat, mistä onkin tullut automaattinen toiminto aina kun puhelimen pidemmäksi aikaa pois laittaa. Kait noita on muitakin, mm. jotain jotka hoitaa hommaa enemmän tai vähemmän automaattisesti, mutta mä tykkään kyllä tästä.

Mutta Riepu on oikeassa siinä, että jos vain laittaa pelin pyörimään, useimmiten sitä unohtaa mikä mahtoi olla ongelmana ja pelaa vaan tunteja.

Jep, juuri tuolla asenteella menin tänään, kun herättyäni heitin Subsistencen koneeseen. Syömättä edes aamiaista, btw. Nyt kolme neljä tuntia myöhemmin en millään malttaisi lopettaa, mutta on pakko lähteä treeneihin. Hyvä mieli kuitenkin, ja illalla lisää samaa.

Sopivassa suhteessa priorisointia ja hölläämistä toiminee. Joskus on hyvä keskittyä peliin tahi pariin, mutta on osattava ottaa myös etäisyyttä, jos homma jostain syystä alkaa maistua puulta, ja ostaa vaikkapa joku uusi peli piristykseksi. Mistä tulikin mieleeni, että Red Dead Redemption on seuraavaksi hankittava, olen halunnut pelata sitä niin pitkään.

[Fahrenheit]

Ah, Fahrenheit ja Psychonauts! Miten unohdinkaan. Ensimmäinen huikea seikkailupeli, jonka tunnelma on viiltävä. Jälkimmäinen kreisiä tasoloikkaa. Ohjausteknisesti ajoittain vähän liian miten sattuu, mutta mielikuvituksella paikataan kaikki puutteet.

[Transformers]

Jes, noitahan kyllä löytyy.

Ekana mieleen pulpahtaa Transformers, joka on mielestäni yksi parhaita lisenssipelejä. Yllättävää kyllä, ja siksi tämä onkin varmasti helppo ohittaa, mutta suosittelen kokeilemaan, mikäli jostain saat käsiisi. Räiskintä on erittäin toimivaa, mutta makeinta tässä silti on kookkaissa(PS2-standardeilla eniveis) upeissa kentissä samoileminen ja saumaton vaihtelu auto- ja robomuotojen välillä.

Lisää vähemmän ilmiselvää herkkua; Peter Jackson's King Kong. Taas niitä yllättäen hyviä lisenssipelejä. Kyseessä on rehellinen putkiräiskintä, mutta selviytymisen ja pienuuden tunne, kuumotus ja muutamat upeat kohtaukset tekevät tästä sangen hienon kokemuksen. On tosin varmaan ollut Cubellakin, mutta mainitaan varmuuden vuoksi.

Omaa ehdotonta feivoria, Jak-sarjaa, on toki myös suositeltava. Eritoten eka osa, Precursor Legacy, on yksi parhaita tasoloikkia koko konsolilla. Omasta mielestäni paras. Myöhemmissä mennään Ratchet-tyyppiseen hahmotoimintaan vähän enemmän, mutta kyllä näissä loikitaan silti reippahasti. Must. Niin, ja toki kannattaa kokeilla alkuperäiset kolme Ratchet & Clank -peliäkin. Loikintaa varmasti niissäkin nykyistä enemmän, mutta alkeellisempi ohjaus ja ulkonäkö saattavat haitata. Paitsi jos ei anna! :b

Mitäs muuta. God Hand on kai aika merkittävä mättöpeli. Okami tottakai, jos ei Wiillä ole sitä pelannut, on pakkohankinta. We Love Katamari kannattaa hommata, vaikka sarjan muita osia olisi pelannut, sillä rullata jaksaa aina. Myöskään graafinen ulkoasu ei pääse tässä häiritsemään. Klonoa 2: Lunatea's Veil pitäisi olla mainio tasoloikka, josta ei ainakaan liikaa melua ole pidetty. En kuitenkaan voi luvata, kun peliä ei omastakaan hyllystä ikävä kyllä löydy. REZiä ei vissiin Cubelle julkaistu, mutta HD-versio taitaa olla Live Arcadesta saatavilla. Eniveis, must koettava jossain muodossa.


Tuossa muutamat jotka ensimmäisinä mieleen pulpahtivat. Useimmat varmasti tuttuja, mutta yrittänyttä ei laiteta. Niitä vielä harvinaisempia eri genrejen helmiä löytynee muilta enemmän.

Peliharrastuksen parissa tulee aina välillä ristiriitainen olo. Viimeksi näin kävi eilen, kun lomalaisen tavoin havahduin illalla tietokoneen äärestä, ja päätin että jotain oikeaa aktiviteettia - johon ei siis lueta feissarin selailua, laudan refreshaamista tai xkcd:n random-napin painelua - pitäisi keksiä. "Niin, nythän sitä olisi kerrankin aikaa pelata." Yleensä arjen kiireet hoitavat huolella sen, ettei ehdi/jaksa kotikonsolia paljoa pyöritellä, joten luulisitte varmaan minun olleen riemuissani, kun kunnon sessarille olisi pitkästä aikaa tilaa agendassa. Liekki ei kuitenkaan ottanut syttyäkseen. Ensin kävi mielessä MGS3, jonka läpipeluu aiemmin syksyllä starttasi, mutta tuntui, etten jaksa keskittyä siihen. Entäpä DS, tuo luottolaitteeni? "Meh, kaikki muu on pelattu paitsi uusin Layton, ja siitä on kyllä nyt niin ähky että." Hetken kikkailtuani päädyin lopulta tuplaklikkaamaan Half-Life 2:n ikonia työpöydällä, koska se tuntui helpoimmalta tieltä pelaamisen pariin. Hyvän yrityksen torpedoi kuitenkin se, että Steam päätti usean minuutin ajan päivittää sekä itseään että peliä ennen sen käynnistämistä. Tänä aikana muistin, minkälaiseen helvetilliseen tower defence -kohtaan olin Halffiksessa viimeksi jäänyt, ja masennuin hieman. Kuin vahingossa - muttei kuitenkaan vahingossa - unohdin Halffiksen toistaiseksi ja siirryin katsomaan mitä muuta Steamilla olisi tarjota. Pari ostettua, kokeilematonta seikkailupeliä näytti löytyvän, joten töräytin koneelle Ben There, Dan Thatin, ja käynnistin sen. Parinkymmenen minuutin jälkeen käteen jäi (tarkoituksella?) kauhean näköinen, vaikkakin ihan hauskasti genren kliseillä mässäilevä indieseikkailu. Ei oikein imaissut sisäänsä, toisin kuin vaikka Machinarium tai Monkey Islandit. Suljin pelin, selailin vielä hetken Steamin alepelejä, ja suljin viimein ohjelman. Loppuilta menikin PATV:n uusimpia jaksoja katsoessa. Nukkumaan mennessä tunsin, kiitos yltiöromanttisen PAX-jakson, suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta kaikkia peleistä kiinnostuneita kohtaan, ja samalla häpesin salaa sitä, etten ole aktiivisemmin ja konkreettisemmin mukana kulttuurissa. Siis pelaten, nimenomaan.

Yhä useammin huomaan valitsevani leffan tai tv-sarjan iltani ratoksi pelaamisen sijaan. Ne ovat vaivattomampia, ja pitkän päivän jälkeen on monesti saamaton olo. Tämä on siis kait vielä ymmärrettävää. Mutta kun täysin vapaana päivänäkin pelaamisen aloittaminen tuntuu työltä, vaikka mainiota pelattavaa olisi vaikka kuinka, alkaa vähän huolettaa. Enkö enää nautikaan peleistä niin kuin ennen? Onko minusta tulossa *gasp* kasuaalipelaaja? Ja ennen kaikkea, miksi murhehdin viihteestä näin paljon? Kyse kun ei kuitenkaan ole siitä, ettenkö pelaisi taikka pitäisi siitä. Kuten sanottua, on DS liikkuvana ihmisenä - ja kotioloissakin helppoutensa ansiosta - erittäin kovassa käytössä. Kavereiden kanssa pelaaminen on taattua parhautta, ja muutenkin minulla on aina hauskaa kun padi käteen eksyy. En myöskään osaa olla seuraamatta ja kommentoimatta pelikentän tapahtumia, ja innostun edelleen uusista kovista peleistä. Ehkä kyse on vain kaavoihin kangistumisesta. Nykypolven konsolin hankinta on venynyt ja venynyt sillä verukkeella, että solu-asuntoon ei sitä ja isompaa telkkaria ole mitään järkeä hankkia. Varsinkaan, kun tyttöystävältä löytyvät molemmat, ja siellä voi ne pakolliset uutuudet toistaiseksi kokea. Kuitenkin oma konsoli olisi oma konsoli, ja aktivoisi varmasti ostamaan ja pelaamaan. Ellei kyse olekin juuri informaatioähkystä. Pelejä julkaistaan järkyttävää tahtia, kaikille alustoille, eikä kenenkään ole mahdollista kokea niitä kaikkia. Auttaisikohan, jos pyrkisi olemaan valikoivampi ja keskittyisi rauhassa yhteen kahteen peliin kerrallaan.

Voi toki myös olla, että tajunnanvirta meinaa vain riistäytyä uomistaan eikä mulla oikeasti ole mitään hätää. Kello on kuitenkin 03.33 ja jouluherkkuähky vaikuttaa kaikkeen tekemiseen vieläkin. Nyt tehdään näin: Painun nukkumaan, keitän aamulla herättyäni kupillisen teetä, pyyhin pölyt tuosta PS2:sta ja laitan Subsistencen tulille. Katsotaan sitten, mitä se sanoo. DS:lle on uutta pelattavaa jo tilattu, ja tyttöystävän NESistä voin viikonloppuna hakea sitä lapsenmielisyyttä tähän elämään. Game on, bitches!



Eipä vissiin, onhan se tämäkin tapa korkata blogi. Tervetuloa syvien asioiden äärelle. :b Katsotaan saanko kirjoitettua joskus toistekin. Mikäli niin käy, teen sen toivottavasti punaisen langan kera.

Tuosta en ollutkaan tietoinen ollenkaan. Muistelisin, että jonkun vuoden versiossa oli joku pelikortti-systeemi, mutta ei ollut kyllä lainkaan tuonlainen. Kai siinä vain jotain taitoja mittailtiin jne.

Ainakin NHL 2002:ssa (viimeisin omistamani versio, btw) oli kortit messissä, mutta se oli enemmän party-aatteella. Pelaajille boosteja, cheatteja ynnä muuta.


Mitä änäreihin yleensä tulee, niin ei ole 98:n voittanutta. Harppaus 97:sta räjäytti pään, ja oltiin poikien kanssa just siinä iässä, että sitä jaksoi myllyttää kausi toisensa perään varmaan useamman vuoden. Yksi eniten pelitunteja imenyt tuotos koskaan. Sittemmin ovat kiekkopelit kärsinet melkoisen inflaation. Kavereiden kanssa loistoviihdettä edelleen, ja nykyinen tattiohjailu oli kieltämättä mainio keksintö, mutta ei noita silti omiin nurkkiin tule ostettua, kun yksin ei vain jaksa pelata.

999:ssä on yksi parhaiten kirjoitetuista pelijuonista ikinä. Todella mukaansatempaava graafinen novelli hauskoilla puzzleilla. Pitää vielä se True Ending hoitaa tosta.

Miksi kukaan ei ole kertonut mulle tästä aiemmin? Kävin pikaisesti perehtymässä, ja kuulosti aivan mahtavalta. Juuri sitä mitä tykkään kannettavasti pelata, ja juuri kun DS oli alkanut kaivata tuoretta purtavaa. Alkoi meinaan pelkän Laytonin jauhaminen maistua puulta. Lähtee tilaukseen saman tien!

Samaan syssyyn muistin myös, että alkuvuodesta ilmaantuu sekä Ghost Trick että Okamiden. DS liekeissä jälleen, I hope.

Oikeastaan tuntuu parhaimmalta, kun sen saa vahingossa.

Samma här. Pleikkarin trophytkin jopa pistäneet monesti hymyilyttämään, kun joku nokkelasti nimetty pokaali vilahtaa räimeen keskellä ruudulla. Sen enempää ei kyllä jaksa noihin keskittyä.