Perjantai oli kyllä hyvä päivä käydä, kaikki pelit sai pelata jonottamatta ja safkailemaankin pääsi ilman eläimellistä odotusta. Ja on kyllä myönnettävä, ettei näihin peleihin olisi edes jaksanut jonottaa. Katsotaanpas vähän saldoa:

Donkey Kong Country Returns oli ihan kiva, mutta vaikutti ainakin nyt testatessa aivan liian simppeliltä. Hienoja skriptattuja tapahtumia joo, mutta ohjaamisessa ei ollut samaa fiilistä. Alkuperäisiä preferoisin. Tony Hawkin Shreddailut olikin sitten aika kamalaa tavaraa. Saihan sillä temppuja aikaiseksi, mutta oli ihan tuurista kiinni, mitä ja milloin. Hyi. Kinectin puolella testasin Dance Centralia, kun standilla oli tuttu duunissa, ja yllätyin itse asiassa positiivisesti. Pelille propsit siitä, että siihen oli otettu biisejä ja tansseja tosi monipuolisesti, ja uskomatonta kyllä jopa tiettyä uskottavuusarvoa oli mukana. Myös kamera tuntui toimivan tarkasti ainakin tässä, mikä oli yllättävää kun kaikki näkemäni Kinect-videot ovat olleet aika surkuhupaisia juuri kameran tarkkuuden osalta. Toki kameran on varmaan helpompi seurata pelaajan liikettä, kun sitä ei tarvitse kuin verrata pelihahmon liikkeisiin. Eniveis, hauskaa oli. Dunkkuun tuli jokusella pisteellä, mutta esittelijätuttu olikin grindannut peliä tunteja, itse pelasin ensimmäistä kertaa.

Noiden lisäksi kikkailin vähän Wiillä, mutta oikeasti kovia nimikkeitä ei oikein näkynyt. Noh, oli sitten enemmän aikaa länkyttää ja haalia krääsää, mikä on toki kaikkien messujen oikea tarkoitus.

[2. kierros]

2. kierros


Metroid
Zelda
Jotain niissä vaan on.

Oddworld
Resident Evil
Helppo homma. RE4 oli kyllä kohtuu kovis, mutta palaan silti Aben pariin mieluummin milloin vain. Ja varsinkin PS1-osastolla tankkipelottelu ottaa pataan satasella.

Super Mario
Mechwarrior
Sama homma kuin Epillä, eli Mechwarrioria ei ole tullut pelattua. Silti, Mario on hc.

Metal Gear Solid
Call of Duty
CoDit ei vaan nappaile täällä.

Halo
Elite

Pokémon
Castlevania
Tää voikin olla porukan pahin pari. Mutta vaikka fiilistelenkin Vanioita, on Pokemonia kuitenkin pelattu ja rakastettu niin paljon enemmän.

Professor Layton
Fallout
Taas mennään sillä ettei Falloutteja paljoa ole pelattu, ja kolmonen ainakin pitäisi kokea. Tässä vaiheessa, Layton viihdyttää.

Grand Theft Auto
Mega Man
Jaa, tulihan sieltä se toinen paha pari. Pirulainen. Pari ekaa GTA:ta on ihan loistavia, kolmonen, VC ja SA teki jotain ihan muuta, ja Chinatown Wars on kans otettava huomioon sairaan kovana kannettavana pelinä. Nelosta olen pelannut vain pari hetkeä. Sitten taas Mega Man: timantintiukkaa loikintaa ja ammuskelua, sekä kovat vastukset. Emmä tiedä, sydämellä on mentävä, ja GTA-pelejä olen itse pelannut enemmän ja viihtynyt aika lailla aina.

[PS2]

Toisin kuin monet muut täällä, pelasin lähes kaikki lapsuuteni pelit kavereilla heidän konsoleillaan. Yhdeltä parhaista ystävistäni löytyi NES, ja sillä pelattiin klassikko-Marion lisäksi mm. Ice Climbersia, sitä yhtä strutsipeliä ja Popeyeta. SNES oli toisella koulututulla(Mario World, Donkkarit, Turtle-mätöt), ja lisäksi se vuokrattiin meille kotiin synttäreideni kunniaksi. Kuinka moni muistaa vielä ne ajat, kun videovuokraamoista sai myös konsoleita? Sega MegaDriven taas sain lainaksi perhetutulta useaksi kuukaudeksi, ja tässä rytäkässä varsinkin Sonic ja Ecco tulivat tutuiksi ja rakastetuiksi. Myös sellaista Taikuri-Mikki-tasoloikkaa tahkottiin paljon.

Ehkä oman pelihistoriani merkittävimpiä tapauksia - hassua kyllä - oli se, kun NESin aiemmin omistanut ystäväni sai joululahjaksi Nintendo 64:en ja Marion kaveriksi. Huhhuh, että se oli kuumaa kakkaa ja siihen upotettiin tunteja. Sitä seurasivat GoldenEye, Donkey Kong 64, Mario Kart, Diddy Kong Racing ja monet muut. Mahtava konsoli, siitä ei pääse mihinkään. Toki yhtään syrjimättä pelattiin samalla muiden, ekan Pleikkarin omistavien, kavereiden luona MediEviliä, Driveria, Spyroja, Crasheja, Ressaa, Oddworldia ja monia muita klassikoita. Hienoa aikaa siinä mielessä, että pelaaminen oli aina sosiaalista, eikä se omistaminen kiinnostanut oikeastaan pätkääkään.

Ensimmäisen ikioman konsolini sain vasta tämän vuosituhannen puolella, kun joulu toi kotiin PS2:n ja Tony Hawk 3:en. Uskomaton fiilis, voin kertoa. Muistikorttia ei isä tosin ollut tajunnut hankkia, ja parin ekan päivän aikana tulikin hajoiltua niinä hetkinä, kun Career napsahti jollain hahmolla läpi, eikä tallennusmahdollisuutta ollut. Näin kävi parikin kertaa. Tuosta joulusta lähtien on PS2:n parissa tullut vietettyä varmaan tuhansissa kulkevia tuntimääriä monien hienojen pelien parissa. Iloja, suruja, jännitystä ja kaikkea siltä väliltä. Se on edelleen se mun konsoli. Kirjaimellisestikin, sillä vanha alkuperäinen malli porskuttaa edelleen, eikä uuteen ole tarvinnut vaihtaa.

Uudempina tapauksina tulevat DS Lite ja PSP, jotka molemmat ovat tuoneet iloa paljon reissaavan nuoren miehen elämään. DS eritoten. Phoenix Wright on toki mainittava yhtenä lempi-sarjoistani, ja muutenkin laatukamaa sen kun riittää. Lisäksi laite on taitettavuudessaan täydellinen kuljettaa mukana, ja kestääkin paljasnäyttöisiä paremmin(yhden PSP:n olen jo hajoittanut).

Omistuksesta nykyään löytyvät kaikki kolme viimeisintä, ei enempää eikä vähempää. Elämässäni vaikuttaneiden konsolien kirjo kuitenkin on rutosti monimuotoisempi. Uusillakin konsoleilla tulee pelattua, mutta vähemmän kuin nuorempana. Kannettavalle pelaamiselle on selkeästi eniten kysyntää. Vaan silti, kyllä kotikonsolin pariinkin palkitsee istahtaa silloin tällöin. Joko oman PS2:n, vaimokkeen PS3:n, tai jonkun muun kaverin jonkun muun konsolin. Uusi tahi vanha, kaikki toimii.

Joo'o, huomenna tullaan mestoille, heti puolilta päivin. Ketkäs muut aikoi toimia samoin?

Prince tulossa Helsinkiin lokakuussa. Pakko ehkä mennä, saa taas yhden legendan raksia listasta pois.

Ei se jaksanukkaan tulla 

Joo, perseestä kyllä tuollainen sahailu. Jospa se vielä joskus saapuis perille asti.

Kiva nähdä että Oddworld menestyy 

Todellakin, tippuneet aiemmin aina ihan liian helposti. Dem props!

[Round 1]

Round 1

F-Zero
Castlevania
Ajopelit natsaa aika harvakseltaan, ja Castlevanioita on pelattu enemmän.

Oddworld
The King of Fighters
Olen varmaan jo Abe-rakkauteni tuonut täällä esille, mutta vielä vaan jaksaa hehkuttaa. Eritoten PS1:n kaksi osaa ovat lempparipelejäni edelleen, ja kestävät aikaa kuin Tetris konsanaan. Lovin' it, sais voittaa.

Metal Slug
Halo
Pirun kovaa kamaa, ja tulee olemaan vielä pitkään.

FIFA
Grand Theft Auto
Vaikka futispelejäkin tuli skidinä hakattua - enää ei niinkään - on GTA kuitenkin viihdyttävämpi. Ykkösen tuleminen - samoin kuin kolmosen - oli melkoinen tapaus aikoinaan.

Pokémon
Mario Kart
Tää oli aika vaikee, mutta tuhannet tunnit Pokemonien kanssa vie kuitenkin voiton.

Resident Evil
God of War
Teki mieli äänestää ressaa, koska olen itsekin töräytellyt hätäpieruja sen tahdissa pienenä, mutta GoWit toimii silti pelillisesti niin paljon paremmin.

Mega Man
Final Fantasy
JRPG ei vaan natsaa. Megis natsaa.

Metroid
Street Fighter
Mätkinnät viihdyttää ajoittain, mutta eivät ole nekään ihan se mun kupillinen.

Civilization
Super Mario
Helpoin näistä.

Heroes of Might & Magic
Zelda
Mennään taas ihan genremieluisuudella, ja onhan Zelda kovis.

Devil May Cry
Metal Gear Solid
Huhhuh, nimenomaan sarjana eeppisintä koskaan. Ois ehkä saanut jäädä rauhaan nelosen jälkeen viimeistään, mut silti. Sisältää yksinäänkin huikeita pelejä, jotka muodostavat yhdessä kaikkien trippien kuninkaan.

Professor Layton
Dragon Quest
Layton viihdyttää.

Eka kausi tuli nähtyä, mutta sitten tuo vain jäi. Täytyykin pistää lataukseen, kun nyt tulee seurattua ainoastaan Sons Of Anarchya(loistava).

Tuleeko katsottua Weedsiä myöskin?

Weedsistä on ollut tämän sarjan parissa puhetta aihepiirien vuoksi, ja olen sitä joskus katsonut muutaman jakson, mutta en sen enempää. Varmaan ihan katsomisen arvoinen sarja joskus, kun sattuu taas aikaa löytymään.

Propsit on aina propsit.

[Synopsis:]

Sen verran kova sarja, että oma ketju oli vähintäänkin paikallaan. Rikollisen vähän on tästä laudalla puhuttu, ja jos vielä on porukkaa jotka eivät ole tutustuneet, nyt on se hetki. Let's mennään!



Synopsis:

Breaking Bad kertoo keski-ikäisestä kaverista nimeltä Walter White, jonka elämä on varsin ankeeta. Walt on järkyttävän ylipätevä high school -kemianopettaja ja työskentelee masentavan opetustyönsä lisäksi autopesulassa. Vaimo on raskaana, finanssipolitiikka retuperällä, ja kaiken päälle Waltille diagnosoidaan vakava keuhkosyöpä ja pari kuukautta elinaikaa. Auts. Varmistaakseen perheensä rahallisen hyvinvoinnin kuolemansa jälkeen Walt päättää alkaa kemistintaidoillaan valmistaa metamfetamiinia - eli piriä - ja tuleekin tehneeksi saman tien about koko maan laadukkainta kamaa. Ja pian homma lipsuu huolella lapasesta.


Mikä siinä on niin kovaa?

Breaking Bad on yksi niitä sarjoja, joissa asiat ovat loksahtaneet kohdalleen ja homma vaan toimii. Idea on herkullinen, henkilökaarti on rakennettu huolella ja näytelty ammattitaidolla, sarjan kuvaus ja editointi on kautta linjan upeaa(ja siitä onkin napsunut mm. useita Emmyja) ja käsikirjoitus pitää katsojan varpaillaan jatkuvasti. Draamasarjoissa tärkeintä on luonnollisesti, että päähenkilöistä välittää, ja tämän sarjan parissa se on erittäin helppoa. Walt eritoten on upea hahmo, jonka kehityskaari palkitsee enemmän kuin lottovoitto(ja myös tämä rooli on tuonut sarjalle palkintoja). Huumoria on sopivasti mukana, ja ilman sitä sarjan katsominen saattaisikin tehdä vähän liian pahaa. Sen verran raskaassa viitekehyksessä liikutaan.


Mistä sitä voi katsoa?

Breaking Badia on tähän mennessä tullut kolme kautta, joista kaksi ensimmäistä on julkaistua DVD:llä(ja vain ensimmäinen Suomessa). Kolmannen kauden devujulkaisu ilmaantuu varmaan ensi vuoden puolella. Sarjalle on - luojan kiitos - luvattu jatkoa, ja näillä näkymin 4. tuotantokauden pitäisi alkaa jenkeissä kesällä 2011. Ensimmäinen kausi on esitetty myös täällä Suomessa, Nelosella, vuonna 2009. Sen jälkeen siitä ei kuitenkaan ole kuulunut mitään.



Ei sitten muuta kuin sarjaa testaamaan ne, jotka eivät ole sattuneet näkemään, ja tänne kohisemaan ne, joilla tämä upeus on jo tuttua. Viimeistään ensi kesänä homma kuumenee, kun aletaan yhdessä seuraamaan neljättä kautta, mutta toivottavasti juttua riittää jo nyt. Ja jos edes joku saa tästä virikkeen tutustua, on ketju tehtävänsä täyttänyt.

En ole käynyt koko sivustolla koskaan. Joskus leikin ajatuksella, että voishan sitä koittaa seurailla, mutta jo tunnareiden saaminen on kuulostanut niin perseilyltä ettei ole sitten jaksanut. Lisäksi luulen, että siellä tapahtuu niin paljon, että alkaisi vain ahdistaa. Niin paljoa aikaa boardien seuraamiseen ei kuitenkaan enää ole.

Laudalla vaikutan siis pääasiassa, ja tästä on kehkeytynyt niin luonnollinen osa päivää, että ihan mieluusti pitäisinkin tämän ja herättelisin keskustelua henkiin. Pitää ehkä tehdä pari triidiä.

Astetta omintakeisempi tapa taistella turvallisten saittien puolesta:

http://codebutler.com/firesheep

Onko kukaan testannut? Ja kauankohan moinen laitos saa juosta jaossa ennen jonkinlaisia seuraamuksia...?

Meillä vastaava ikuisen trauman aiheuttanut leirisafka oli Pasta Carbonara. Siitä hajusta meinaa tulla vatsan sisältö ylös edelleen. Toinen on Blombergin tummat suklaalevyt. Yhhyh.

Eikä muuten paljoa jaksanut inttiruoasta enää itkeä, kun sai pari viikkoa vetää sissimuonaa leirillä. Sen jälkeen pönttöruoka kelpasi aina, löytyi sieltä mitä vaan.

Niin, pitäis varmaan viimein koittaa raahautua paikalle, kun oikeilla leveysasteilla asutaan. En vain viikonlopusta vielä tiedä, että milloin kerkeän. Isä on myös työn puolesta Skiexpolla käymässä ja on muistaakseni joskus tarjonnut jollekin messulle ilmaispääsyä, joten pitänee kysyä voisko se hustlata mut sisään.

Perjantai-aamu saattaisi sopia omiin ohjelmiin, ja voisi olettaa että silloin ei hirveitä ruuhkia vielä ole, joten taidan alustavasti laittaa tuon kalenteriin. Vetelen sitten teitä muita siellä hihoista, ettei tarvitse(gasp!) yksin olla.

Mun eka muisto tästä pelistä on MoonTV:n alkuajoilta, jolloin siellä pyöritettiin pelien introvideoita jostain syystä ja MGS:n sukellusvenesetti oli yksi niistä. Näin sen kymmeniä kertoja ja se vaikutti ihan sairaan makeelta. Ensimmäisen kerran pääsin peliä pelaamaan kaverin synttäreillä, ja sittemmin useissa muissa tilanteissa. MGS:n läpipelaamiseen itse menikin sitten aikaa(vaikka melkein koko peli olikin jo kavereiden kautta koettu), kun meillä ei konsoleita tuohon aikaan ollut, ja vasta PS2:n aikoihin hommasin kaverin kautta pelin itselleni ja tinttasin läpi. Puhdasta neroutta tottakai, ja edelleen lempipelejäni kautta aikojen. Ne hahmot, se tarina, se toiminta. Pomotaistot vievät toki potin, mutta ikimuistoisia tilanteita on kymmeniä muitakin. Paniikin tunne, kun syöksyy sniperin perään Merylin jäädessä kitumaan, tai se hätäruikuli joka napsahti, kun Otacon huutaa naama vääränä stealth-sotilaiden olevan Snaken kanssa samassa hississä. Huhhei.

Viime läpipeluusta on pari vuotta, mutta seuraava kerta lähestyy parhaillaan, kun (hitaasti mutta varmasti) pelailen Subsistencea läpi osana jokin aika sitten viimein aloittamaani MG-maratonia. Mikä onkin hyvä, sillä pelkästään tämän muistelohetken vuoksi syntyi kova hinku päästä taas tämän helmen pariin.


Niin, kerran olen itsekin pelannut Twin Snakesin läpi, ja olihan se mainio tottakai, vaikkakin Epin mainitsemat ohjauksen tuomat helpotukset sekä ne surullisen kuuluisat välivideot jättävätkin sen alkuperäisen varjoon. Itse tuhouduin ehkä eniten niille Liquidin kaiteella heittämille perhosvolteille samalla, kun äijä luennoi geenibiologiasta. Out of place, anyone? Kiva kuitenkin, että tällainen on tehty mainiota peliä kunnioittamaan, ja tuomaan sitä myös nuoremmille sukupolville pelattavaksi.

Joo, hauska ollut kyllä seurata sivusta tätä viime päivien sekoilua. Ensinnäkin itse ohjelma, vaikka sisälsikin ihan mielenkiintoista asiaa ja hyviä pointteja, ei ole suunniteltu mihinkään muuhun kuin fleimaukseen. Jengiä mahdollisimman eri lähtökohdista(tai kuten Relander kolumnissaan sanoi: "fiksuja homoja ja toissa vuosituhannelle jämähtäneitä uskonnollisia kiihkoilijoita"), ei minkäänlaista yhteistä arvopohjaa ja pari tuntia painiaikaa. Fight! Kirkon puolesta ei todellisuudessa ollut valtuuksia puhua porukasta juuri kellään, ja jos tarkkoja ollaan, on kirkon kannan hätyyttely tässä vaiheessa itse asiassa ihan turhaa, koska valtio on näistä asioista ihan samaa mieltä. Niin kauan kuin valtio evää avio-oikeuden, ei kirkkokaan luonnollisesti saa vihkimisiä suorittaa. Valinnan paikka tulee sitten, kun(huom. ei "jos") maistraatteihin homojen vihkiminen saapuu.

Ero- ja liittymisbuumit taas kuvastavat nykyihmistä aika osuvasti. Efekti on vähän sama kuin siinä tuhansia ihmisiä sisältävässä Yleislakko Kansanedustajien Palkkoja Vastaan -feissariryhmässä, jonka tiimoilta ilmaantui mielenosoitukseen huikeat kaksikymmentä(20) tyyppiä. Kuka tahansa jaksaa painaa paria nappia netissä ja tekee sen melkeinpä mistä syystä vain, eikä kirkosta eroaminen ole sen vaikeampaa kuin Facebook-ryhmään liittyminen. Moni valitsee siis tämän elektronisen käsienpesun sen sijaan, että yrittäisi esimerkiksi oikeasti vaikuttaa kirkon sisältä. Jäsenistään kirkko kuitenkin koostuu. KD:hen liittymiset todennäköisesti ovat paljolti vastareaktio tälle erovirralle, mikä puhuu omaa kovaa kieltään siitä, miten vääristynyt koko keskustelu ja sen osapuolet ovat. Toki molempiin suuntiin kulkee jengiä myös ihan oikean vakaumuksensa takia.

Itse olen - vaikkei se ehkä yhteiskunnallisesti valveutunutta olekaan - lähinnä iloinen, ettei koko asia koske minua mitenkään.

Onneksi maailmassa on myös ultimaattisen heteroa viihdettä:

MacGyver - The TV Movies

Pitkäänhän sitä piti ihmetellä, milloin nämä pari MacGyver-leffaa löytävät päivänvalon devulla, ja nyt ne ovat tällä. Tai no, ovat saattaneet olla jo tovin, omani bongasin tänään ruokaostoksilla Cittarissa. Pakko-ostos tottakai, kumpaakaan kun en missään ole päässyt näkemään. Luvassa saattaa toki olla paskaa, mutta ainakin se on hyvää sellaista.

Kuulostaako tämä hyytyminen tutulta?

Onkohan Heavy Rain oikeasti nimensä mukaisesti niin raskas peli, että konsoli alkaa hönkimään jo viimeisiään...

Itse en ainakaan huomannut mitään vastaavaa kun pelasin pelin läpi. Sujuvaa ja nautinnollista loppuun asti.

Tales of Monkey Island Complete Pack (Win+Mac) lähtee pilkkahintaan Steamistä; 4,69€
(norm. 32,99€).

http://store.steampowered.com/app/31170/

Ostin pois, tattis!

Kalibroinnit löytyy juu, mutta jos lagi vaihtelee soittimien välillä, ei kalibroinnista ole paljon hyötyä. Eri asia olisi jos pelaisi soolona. Bändinä lagia tulee pakosti jollekin soittimelle.

Miksi olen ihan varma että jossain on noita soittimia säädelty kutakin erikseen moninpeliä varten...? Ainakin se olisi fiksu optio, mutta olenko muka nähnyt unta?

Pirulainen, vaikka ihan vasta uhkailin ettei uudelle puhelimelle ole aikoihin tarvetta - ja yleensäkin olen liputtanut simppeleiden luurien puolesta - on android-koskettelupuhelimet alkaneet viime aikojen humussa kiinnostaa varsin paljon. Viimeistään siinä tein virheen, kun erehdyin DNA-myymälään hiplailemaan Galaxy S:ää. Se kiinnostaisikin ominaisuuksiensa ja designinsa puolesta eniten. Vaan mites Laudan Galaxy-miehet, onko tuosta irronnut itkua lagailun tai muun kanssa? Scarffilla oli ollut jotain ongelmia PC-yhteyksien kanssa? TK:n taikafiksipuhelin toimii edelleen?

[Breaking Bad]

Breaking Bad, aivan järkyttävän kovaa kamaa! Tuli ensimmäinen tuotantokausi heräteostosteltua marketista ruokaostosten lomassa, kun muistin jonkun kehuneen tätä vuosi tai kaksi sitten. Heilahti koko roska suunnilleen samalta istumalta(niinno, huikeat seitsemän jaksoa), ja kakkoskausi tilaukseen heti perään. Tunnelma, kerronta ja asenne enemmän kuin kohdillaan. Parasta vähään aikaan.

EDIT. Crisis avoided. Tattis Kaba.

Joo nuo uudet pokemonit on todennäköisesti aika hirveitä. Eikä muutenkaan uudelle pokemon-pelille ole tarvetta, kun on vasta ahminut HeartGoldia 90 tuntia(ja vaiheessahan se vielä toki on, kaikilla mittapuilla). Useampi vuosi varmaan menee, ennen kuin jaksaa taas monstereita metsästää. Jos edes jaksaa.

Mulla on kans pitkälti mennyt usko puoluejakoon. Kun jokainen porukka ajaa milloin mitäkin asiaa, täysin omiin näkemyksiin sattuvaa puoluetta on mahdoton löytää ja koko systeemin pohja on kommunismi-sosialismi-rintamissa ja vanhassa luokkajaossa, ei kosketuspohjaa nyky-yhteiskuntaan - tai ainakaan omaan elämään - oikein ole. Kuten varmasti moni muukin, äänestän aina henkilöä, ja puolue tulee siinä kaupan päälle, vaikka tykkäänkin kyllä ihan tavan vuoksi ottaa selvää, mitä mieltä ajankohtaisista aiheista ko. lafkassa juuri tällä hetkellä yleisesti ollaan.

Mitä perussuomalaisiin tulee, niin olen tainnut äänestää heitäkin(eli heidän ehdokastaan) jossain vaaleissa. Kevyt vanhoillisuus ja agressiivisuus medioissa häiritsee Persuissa, mutta löytyi sieltä pirun hyviä ajatuksiakin. Ainakin silloin, EU taisi olla erityisesti tapetilla.

Toivottavasti tajuavat olla tekemättä jatko-osaa.

Toivottavasti älyävät olla tekemättä jatko-osaa, niin pysyis homma tuoreena.

My thoughts exactly. Ikävä kyllä:

Trilogiaa suunnittelevat Kick-Assin ympärille.

Hassu sattuma muuten, että katsoin itsekin Kick-Assin tänään toista kertaa, Blu-raylta. Toimi edelleen, vaikka tällä kertaa kävi mullakin mielessä, että leffa vois olla vähän lyhyempi. Pääasiassa kuitenkin pirun tyylikästä ja tuoretta toimintaa. Melinkin mainitsema varastokohtaus on upeaa katsottavaa, ja samaten lopun eeppisyydet musiikeista toimintaan(lippaat lennosta, hajoan aina) kirvoittaa kiitoksen.

Prince tulossa Helsinkiin lokakuussa. Pakko ehkä mennä, saa taas yhden legendan raksia listasta pois.

En ole itseasiassa muuallakaan päin maailmaa tutustunut Burgerin Kingin hamppareihin. Onko ne hyviä? Pyyhitäänkö Mäkkärin tuotoksilla pöytää?

Ne on erilaisia ja riippuu tosi paljon ihmisestä, että tykkääkö. Itse pidän, jotenkin lihaisampi maku Kingin burgereissa.

Myös Housen seitsemäs tuotantokausi starttasi tällä viikolla jenkeissä. Taas sitä mennään!

Ankkailijat huamio!
http://kauppa.akuankka.fi/PublishedService?file=page&pageID=9&itemcode=9789513230685-copy

23.9 asti voit tilata Don Rosan uutta Pako kielletystä laaksosta-kirjaa signeerauksella ja omistuskirjoituksella, jos et pääse herran kirjakauppakiertueelle.

Tuo lähti tilaukseen, samoin Roope Ankan Elämä ja teot 1-2. Tästä se keräily alkaa  

E: ja näyttää olevan joku tarjous päällä, ilmeisesti toimituskulut kaupan päälle.

Niinpä tietenkin, eikä taaskaan ole rahaa... Saas nähdä heitänkö riskisijoituksen eniveis.

EDIT. Lähtihän se sitten tilaukseen. Sinänsä vähän sielutonta, ois kivempi käydä kättelemässä itse miestä, mutta on sellainen tauti päällä ettei ihmisten ilmoille kehtaa/pysty menemään. Rosa, mä oon henkisesti siellä!