Ja tulipa muuten vielä ketjuun liittyen mieleen, että Linkin Parkilla on muutamat hyvät biisit.

Mä löysin nyt jokin aika sitten Hybrid Theoryn uudestaan. Kyseinen levy oli monta vuotta ehdoton suosikkini ala-yläasteen paikkeilla, mutta sitten Linkin Parkista meni pitkäksi aikaa maku. Nyt kuitenkin soittelen taas tuota plattaa harva se päivä, sillä se on perkeleen kova levy. Ja on Meteorakin ihan mainio. LP:llä ruukasi olla tosi omintakeinen tyyli, ja eritoten autokuuntelussa tamppaus toimii.

Uudet biisit ei kiinnosta.

Spongebob Squarepants.

Jos joku nauraa, niin ette vain ole katsoneet sitä showta. Lastenohjelmasta toki on kyse, mutta parhaimmillaan sarjassa häröillään kuin Ren & Stimpyssä, voi vain kuvitella vanhempien reaktioita joihinkin läppiin jotka tosin varmasti lapsilta menevät ohi.

Sarjaa en ole katsonut, mutta Spongebob leffa oli ainakin huippu.

"She's gonna use her mermaid magic to turn us into men!"

Läppäri on alkanut huutamaan koko ajan, sekä olemaan naurettavan hidas. Ajattelin siis formatoida koko paskan ja asentaa kaiken uudestaan. En ole koskaan tätä läppärillä ja vistalla tehnyt. Kovolla on oma osio jossa 1,44gigan kokoinen "HP_Recovery" eli tuossa pitäisi vissiin olla kaikki tarvittava tähän prosessiin? Koneen mukana en muista mitään levyjä tulleen.

Koneellasi on todennäköisesti HP:n oma palautuslevynluontikikkare. Tarvitset siis tyhjän DVD:n ja ruikautat visvan siihen. Koneen mukana tulevat palautuslevyt ovat katoava luonnonvara.

Jep, näin todennäköisesti. Tosin ainakin Acerilla myös asiakaspalvelusta sai asennuslevyt, kun mulla alko Windows bragaamaan melkein heti oston jälkeen aikanaan.

Housessa oli hyviä kolme ensimmäistä kautta ja erityisesti se vaihe kun se poliisisetä tuli piinaamaan Housea kolmoskaudella, kun House meinaa joutua vihdoinkin oikeaan kuseen jääräytensä kanssa. Klassikkojaksoja, Musta joulu, jne. Sarjassa oli potentiaalia muuhunkin kuin tavanomaisiin viikon sairaus-jaksoihin. 4-kautta en ole nähnyt mutta 5-kaudella ontui kyllä aivan kaikki paitsi itse House(ironista), väsynyttä menoa ja ainoastaan lopetus pääsi kolmoskauden tasolle. Mutta tuo kolmaskausi on tosiaan hjuvaa ja hyvä dialogi kestää toisenkin katsomiskerran.

Vitoskausi olikin heikoin, ja efektiä tehostaa varmasti se, jos ei nelosta ole nähnyt. Nelonenhan oli freesi kausi, kun uusia lekureita kilpailutetaan, mutta momentum katosi johonkin viidennellä kaudella. Paitsi tietty loppuhuipennuksessa, jossa homma tuutattiin taas ihan uuteen vauhtiin. Niissä mainingeissa kutoskausikin jaksoi erittäin hyvin, ja oli (eritoten alkupuoliskoltaan) parasta Housea sitten kolmoskauden. Kauden startannut tuplajakso varsinkin on hykerryttävän loistava. Myös kutosen lopetuksessa päädyttiin pisteeseen, jonka vuoksi seiskaa venaa aika vesi kielellä. Jos kortit pelataan oikein - ja vaihtoehtoja riittänee - on luvassa taas oikein tuoretta juonikuviota, mutta homma voidaan myös kusta sortumalla ratkaisuihin, joista on tässä vaiheessa pumpattu kaikki hupi irti.  Nähtäväksi jää.

Heikommankin kaman kuitenkin kestää tosiaan jo ihan Housella itsellään, joka on yksi upeimmin kirjoitettuja ja näyteltyjä hahmoja nykytelkussa. Samaten muut päähahmot ovat saaneet kiitettävästi syvyyttä, ja sidoksesta katsojaan kertoo ainakin omalla kohdalla se, että olen Housen parissa tuutannut isoimman viihdeitkuni ikinä. Ja efekti oli ihan yhtä vahva myös toisella katselukerralla. Kovaa kamaa. Kolme ekaa kautta olen katsonut nyt jo kolmesti läpi, loput kahteen kertaan, joten sanoisin minäkin dialogin kestävän kulutusta.

[Dexterin]

House on taas tauolla(mutta on silti hands down paras tv-sarja koskaan), Boston Publicin viimeisen jakson katsoin juuri(mainio sarja tämäkin), John Doe loppui - odotetusti - lyhyeen ja Stargate SG-1 -urakka päättyi sekin jokunen viikko sitten(ja Atlantiksen pariin yrittäisin olla ainakin toistaiseksi lähtemättä). Päivissä olisi siis uuden telkkarisarjan kokoinen aukko. Läksin tänään kaupungilta hakemaan MacGyverin kutoskautta ensihätään, kun pari boksia tuota on vielä hommaamatta, mutta ikävä kyllä sekä Stockmann että Anttila olivat huteja eikä Ihmemiestä meinannut löytyä. Hetken pyöriskeltyäni poistuin kuitenkin kotia kohti aika hyvillä mielin Dexterin ensimmäinen kausi kourassani.

Sarjaa olen nähnyt jokusen jakson, ja pidin kovasti, mutta jostain syystä tätä ei silti ole tullut hommattua(ja telkkarista sarjojen katsominen ei jotenkin enää vain onnistu). Kovaa kamaa pitäisi vissiin kuitenkin olla, joten tästä lähtee.

Heräsin tänään Kuopiossa Jorma Uotisen nimmari hauiksessani. Hyvät bileet eilen.

http://www.youtube.com/watch?v=ywVEIlOgdm8

Jotenkin nyt nää eeppiset banaanit näyttää tylsemmiltä, kun ajan kanssa katsoi. Näyttää aivan samalta kuin Jungle Beat; graafista ulkoasua ja kenttädesignia myöten. Bongo-ohjaimella pelattavassa pelissä ymmärsi kenttien suoraviivaisen yksinkertaisuuden, mutta oikealla ohjaimella pelattavalta peliltä odottaisi vähän mielenkiintoisempaa tarjontaa. Suunta näyttää aina olevan vasemmalta oikealle mahdollisimman monen tynnyrin ja räjähdyksen kautta. Etenemisen tempo on aika hektinen. Missään vaiheessa ei oikein näy mitään monimutkaisempia päällekkäisiä tasoja, joita pitkin pitäisi pikku hiljaa kavuta esimerkiksi ylöspäin. Aina vain eteenpäin. Miksei enää kaksiulotteisissa tasohyppelyissä suunnitella kentistä jotenkin uskottavia kokonaisuuksia? Esimerkiksi sellainen kenttä, jossa pitää kavuta temppelipyramidin huipulle. Ensin hypitään hetki viidakossa, kunnes saavutaan temppelille ja astutaan sisään. Siellä loikitaan soihtujen valossa ylöspäin, varotaan ansoja ja lopulta noustaan portaat pyramidin huipulle, jossa odottaa tavoiteltu aarre. Sen sijaan tehdään maisemavuoristoratoja, joissa lennetään satoja metrejä, laskeudutaan juuri sopivasti alla odottavaan junakärryyn, kiidetään äänennopeudella läpi tulivuoren, joka räjähtää palasiksi pelaajan perässä ja viimeisestä hyppyristä syöksytään maaliin.

Toivottavasti tuo nyt ei ihan noin hektinen ole koko aikaa, ja kentissä on oikeasti enemmän vaihtelua. Luulisi, että traileriin nykytrendin mukaisesti on vaan kerätty kaikki näyttävä toiminta.

Orkkismusiikin pitämisestä pisteet kotiin. Upeita biisejä DK täynnä.

Kesäkuu on mennyt ja menee niin vahvasti reissun päällä, ettei kotikonsolin edessä ehdi paljoa istua. DS ja pääasiassa Pokemon HeartGold ovat siis olleet kovassa käytössä. Tunteja lasissa jo yli 70, mikä taitaa olla pikkuhiljaa eniten mitä yhteen peliin olen koskaan laittanut. Ainakaan ilman lukuisia läpipelaamisia. Onneksi en ole koskenut sarjan peleihin sitten alkuperäisen Goldin, joten homma on tuntunut sopivassa suhteessa tutulta ja tuoreelta, eikä väsähtämistä vielä ainakaan näy. Todennäköisesti elukoiden keräily ja lukemattomien salaisuuksien etsiminen jää jossain vaiheessa kuitenkin kesken, mutta toistaiseksi yritän pitää sen mentaliteetin, että kerrankin mentäisiin edes jotakuinkin loppuun asti. Kattoos ny.

Vaihteluksi pelasin kuitenkin tänään bussissa myös Quendania. Ykköstä siis. Jäi aika nopsaan aikanaan kesken, kun EBA toimi mulle paljon paremmin, mutta ihan hauskoja biisejä tässäkin kuitenkin on, ja nyt pitkästä aikaa freesasi kiskata yhden vaikeusasteen verran peliä eteenpäin.

Portable is the shit.

Pahkeinen, siinäpä peli joka pitäisi näin useamman vuoden jälkeen kiskaista uudelleen läpi! Pidin aikoinaan erittäin paljon. MGS:t on toinen. Nyt kun Subsistencekin viimein löytyy hyllystä, olisi sen paljon puhutun trilogia-maratoonin paikka. Sen jälkeen vois sitten katsoa, jaksaako nelosta hommailla jostain jotenkin.

Se BG&E jatkarikin kyllä kelpais.

Nintendon pressi jäi nyt sitten katsomatta, mutta kuulostaa olleen ihan mainio. Tosin mua silti vähän häiritsee se, että kaikki uudet pelit kuulostivat olevan vanhoja pelejä. Ei siinä, on aina douppia päästä vanhojen klassikoiden pariin niiden ansaitsemalla tyylillä - ja DK:n ynnä muiden tapauksessa välissä julkaistun shaiban määrä lisää tuoreuden tuntua entisestään - mutta suurimmat kiksit olisin silti saanut doupeista uusista peleistä. Fanipalvelus on usein sangen helppo palvelus. 3DS-konsepti kiinnostaa sen sijaan oikeasti, saas nähdä mitä sillä voidaan saada aikaan.

Ihan uusia pelejähän nuo on. Pelipartojen sydämmiä vain lämmitellään vanhoilla nimikkeillä. Esim Donkey Kong Country Returns ei nähtävästi ole mikään remake alkuperäisestä SNES -pelistä. Ainut remake näyttäisi olevan tuo Goldeneye, jossa siinäkin on kyllä uuttakin sisältöä.

No niin, sanotaan sitten että kaipaus koskee uusia nimikkeitä. Pelaajien ja klassikoiden muistamisesta toki pisteet kotiin, ja esim. DK saattaa hyvinkin olla mulle henk. koht. kovimpia mahdollisia (nostalgia)riemun ruiskeita, mutta kun tarjolla on pelkästään niitä, tulee pakosta sellainen olo että kaikki hyvät ideat on jo nähty. Tai että ei jakseta/tarvitse edes yrittää. Sama homma toki kaikilla lafkoilla, jatko-osien osuus tulevista peleistä on aika musertava.

Nintendon pressi jäi nyt sitten katsomatta, mutta kuulostaa olleen ihan mainio. Tosin mua silti vähän häiritsee se, että kaikki uudet pelit kuulostivat olevan vanhoja pelejä. Ei siinä, on aina douppia päästä vanhojen klassikoiden pariin niiden ansaitsemalla tyylillä - ja DK:n ynnä muiden tapauksessa välissä julkaistun shaiban määrä lisää tuoreuden tuntua entisestään - mutta suurimmat kiksit olisin silti saanut doupeista uusista peleistä. Fanipalvelus on usein sangen helppo palvelus. 3DS-konsepti kiinnostaa sen sijaan oikeasti, saas nähdä mitä sillä voidaan saada aikaan.

Sonyn pressin väliin jääminen ei näiden postien perusteella harmita lainkaan.

Yhteisöllisyys ja treenin tarkka seuranta on toki mainioita juttuja, mutta muuten nämä videolla polkemiset ja cgi-metsässä juoksemiset ampuu mulle vähän ohi. Ovesta ulos ja oikeasti juoksemaan, aina parempi kuin paikallaan timpraus.

Yllättävän pieni tuo uusi boksi kuitenkin noin kourissa nähtynä on.

Itsehän tulin kotiin tuossa vartti sitten, mutta en näköjään missannut mitään. Jospa seuraavina päivinä enemmän.

"Completely redesigned!" 

Toi auton ympärillä kävely näyttää ihan siistiltä kyllä.

Onhan se makeen näköistä, mutta kovasti kaipais niitä (toimivia) pelillisiä käyttötarkoituksia noille ominaisuuksille. Ihan kauhean montaa tuntia ei varmaan jaksa auton ympäri kävellä.

http://www.youtube.com/watch?v=LzBzBxjfiA4&feature=player_embedded

Epic.

Kovempi ku Tekken. Ja plussaa Sonya Bladea näyttelevästä Jeri Ryanista. Hotness.

Jos kortilla on tosiaan nettimaksut sallittu(nettipankin asetuksista pitäisi sellainen täppä kait löytyä) ja tietokentät on täytetty rakkaudella, niin en muuta keksi kuin pankkikohtaiset erot. Electron nyt on aina vähn tuulellakäypä, ja Verified by Visa -palvelut toimivat varmiten, mutta kyllä tuo oma Electron (Nordeasta) on toiminut kohtalaisen hyvin kaikkialla. PayPalkin ongelmitta.

Tässä oma desktop, ihan luonnontilassaan. Kuva saattanee olla jo valokuvatopikista tuttu.

Niin ja siis kuvahan on Venice Beachilta Kaliforniasta, ja allekirjoittanut istuu narsistisesti itse alakulmassa. Jäänyt muistuttamaan varmaan parhaasta reissusta ikinä, ja istuu muutenkin kivasti työpäydälle ja silmään.

kysymys merkki

Mä oon jo valmiiksi pahoillani kettuiluviestistäni, mutta tämä vaan hyppäsi niin iloisesti silmään. Ei pystynyt enää postin sisältöön keskittymään ollenkaan.

Aikamoinen kasa pelejä on kyllä tullut hankittua tälle Touchille näiden parin kuukauden aikana, kun olen tämän omistanut. Ja aika paljon on kyllä tullut pelattuakin. Pitää pistää tässä jotain listaa, kun kerkeän mutta pistetään tähän väliin juttua tämän päivän ostoksesta.

Ostin nimittäin Carcassonnen. Kyseessähän on siis versio arvostetusta, vuonna 2001 julkaistusta lautapelistä. Vähän tätä odottelinkin, vaikka alkuperäistä lautapeliä en olekaan pelannut. Ilmeisesti mukana on vain aika peruspalikat kaupunkien ja teiden rakentamiseen. Tiedä sitten aikovatko päivittää miten tulevaisuudessa, muuten kuin iPad-yhteensopivuuden. Moninpeli löytyy kuitenkin.

Hintaa oli 3,99€ ja kyseessä on introductory price eli varmaan menee ylös jossain vaiheessa. Omasta mielestä vaikuttaa näin parin pelin jälkeen ihan pätevältä. Kannattaa tsekata.
 

Carcassonne on ehdottomasti kivoimpia lautapelejä, mitä olen pelannut. Varmaan toimii ihan hyvin kosketusmuodossakin, vaikka kuvittelisin että aidon pelin pelaamisessa on silti sitä jotain.

Totta kai "kannettava pelikone" on se mikä kannattaa hommata jos konetta on pakko siirrellä mukana ja sillä haluaa pelata. Muuta vaihtoehtoahan yhdenlaitteen valikoimista ei saa. Mutta kehoitankin miettimään että onko molemmat oikeasti ominaisuuksia joita tarvitsee. Jos tarvitsee niin sitten homma on sitä myöten selvä. Totuus kuitenkin on että kannettava pelikone on kannettavan ja pelikoneen kompromissi. Vaikka kyllähän se niinkin sujuu.

Aivan, se on tietenkin miettimisen arvoista, että kuinka pakko sillä koneellaan on päästä pelaamaan, koska lisätehon ja mahdollisen näytön koon vuoksi joutuu toki urhaamaan joitain kannettavuuspiirteitä.

Tai sitten ostaa DS:n. Kannettavampaa pelikonetta saa hakea.

[muutoinhan olisi pöytäkone hankinnassa]

Minusta kannettavan hankkiminen pelikoneeksi ei ole käynnöllistä eikä vaatimuksia täyttävä hankinta. Listaan vaikka ihan esimerkkejä.
Tälläinen laite kannettavan näkökulmasta:
Kone lämpiää pahimmillaan pirusti.
Kone ei todellakaan ole kannettava vaan raahattava, ihan kokemuksen mukaan.
Akku kesto on niin pieni, että eihän sitä ilman virtajohtoa tai latauspaikkaa voi edes kuvitella ottavansa mukaan.
Kaikki kehitystyö on käytetty enimmäkseen rautaan, joten kannettavan muu tuntuma ei välttämättä ole mitenkään erikoinen, vaikka hintaa on.

Tälläinen kone pelikoneen näkökulmasta:
Näppäimistö + näyttö yhdistelmä. Ergonomisuus ja käytönnöllisyys pelattaessa on aika kaukana erillisen näytön ja näppäimistön kannalta. Voi tietysti ostaa nämäkin erikseen, mutta onko tässä enää mitään järkeä?
Kannettavan lämpenemisen vaikutus käyttäjään on paljon konkreettisempi kuin pöytä koneen.
Tehojen määrä ei tule olemaan sitä luokkaa mitä pöytäkoneissa.
Oman kokemuksen mukaan ja oikeastaan ihan järjelläkin ajateltuna pelikannettavat eivät kestä käyttöä niin hyvin kuin pöytäkoneet. Varsinkaan jos niitä kanniskelee. Ensimmäisenä menee jokin tuuletin, toisena näyttö ja kolmantena kovalevy. Varsinkin jos tätä käytetään oikeasti kannettavana. Sellainen rohjo kun ei voi olla heilumatta ja tärisemättä matkalla. Iskujen ja heilahdusten voimaa vielä lisää laitteen oma paino. Lisäksi tuulettimet joutuvat todella koville ihan pelaamisessakin. Ilmankierron kun pitää olla tehokkaampaa per tuuletin. Lisäksi itse en ole omistanut yhtäkään tietokonetta josta ei olisi hajonnut jotain rautaa kesken kaiken. Pöytäkoneessa tämä ei vaadi kuin uuden osan. Kannettavassa jos ei takuuta ole, käytännössä koko roska menee uusiksi.

Kannettavasta vain ei saa yhtä hyvää pelikonetta kuin pöytäkoneesta. Eikä pelikannettavasta saa niin hyvää kannettavaa kuin "oikeasta" kannettavasta. Lisäksi pöytäkoneen negatiivinen "viba" sisustus elementtinä on enemmän alkuasenteesta kiinni. Koteloita saa pieniä ja ne saa piiloonkin. Ja ei ne nyt niin paljon vie tilaa että solusta sen takia tila loppuisi, varsinkin jos kämpässä on joka tapauksessa jonkinlainen työpöytä.

Ainoa oikea plussa pelikannettavalla on että sitä voi siirrellä kämpässä helposti, jos haluaa koneen vaikka vaihteeksi toiselle pöydälle tai vaikka sänkyyn. Tai sitten tämä voi poistaa erillisen työpöydän tarpeen kokonaan, kun kannettavaa voi periaatteessa pitää missä vaan. Tosin sen sylissä pitäminen on tuomittu idea lämpenemisen vuoksi.

Jep, nämä on kaikki hyviä pointteja, ja itse asiassa aika ilmiselviäkin. Minun pointtini taas oli se, mistä tämäkin keskustelu lähti:

Tahtois läppärin ittelleen. Suoranaiseen pelikäyttöön en konetta ole ostamassa, muutoinhan olisi pöytäkone hankinnassa. Kuitenkin hamuan siinä määrin tehoa, että mahdollisesti Starcraft II masiinassa pyörisi (ja jotkut viimevuosien naksut, jotka on tullut skipattua ja kenties Witcher?).

Jos haluaa/tarvitsee ensisijaisesti läppärin, ei pöytäkone oikein käy. Ai koska se ei ole läppäri? Aivan. Ja jos nyt kuitenkin toivoo voivansa vähän pelaillakin läppärillään, se on silti varsin kiitettävästi mahdollista nykyään. On hyvä myös muistaa, että näitä läppäreitä on muitakin kuin 17-> tuumaisia. Itse vain satun pitämään kookkaan näytön vuoksi järeämmästä koneesta, kun sitä ei ole tarvis päivittäin mukana kuljettaa. Jos olisi, pitäisin pienempää toki. Vaikkakin myös tuo raahattavuuden hokeminen on vähän hupaisaa, kun ei mulla ikinä ole itku tullut konetta kuljettaessa. Samaten näppiksen ergonomia ja näytön etäisyys ovat pelikäytössä sangen toimivia(mutteivät tietenkään parhaita mahdollisia), osittain tosin kiitos pitkien käsien. Tehot mulla nyt vähän pragaa vastaan, tai pragaisi jos olisi ihan uusimpia pelejä tarvis pelata, mutta kuten sanottua, kone on jo vanha ja prossu oli vähän heikko jo lähtiessä.


Otetaan siis vielä se bottom line, ettei tarvitse samoja asioita eri kanteilta hokea(kun tulihan tuossa toistoa jo itselläkin): Pöytäkone voittaa aina läppärin pelaamisen kannalta ajateltuna. Se on halvempi, tehokkaampi ja muokattavissa, tämän tajuavat kaikki. Jos syystä tai toisesta kuitenkin haluaa/tarvitsee läppärin - ja tämä on liikkuvalle ihmiselle aina vain yleisempää - ei itkua tarvitse tirauttaa, sillä tehoa löytyy jo kohtuu-inhimilliseen hintaan kannettavissakin, ja plussana niitä on monenkokoisia(teidonin MacBook on hyvä esimerkki pienimmistä). Lisäksi valmispakettien kirot voi jossain määrin sentään kiertää katsomalla rauhassa itselleen parhaiten sopivan koneen ja perehtymällä tarjontaan. And life is good.

Tarkoitin lähinnä, että pelikoneeksi ei läppäriä kannata ostaa, koska samalla hinnalla saa tehokkaan koneen, jolla ne pelit pyörii vielä ensivuonnakin.

Ei puhtaaksi pelikoneeksi, mutta tässä haluttiinkin ensisijaisesti läppäri, jolla voi myös pelata. Mikä taas ei tosiaan ole mikään mahdottomuus nykyään.

Itsekään en aio ihan heti, jos koskaan, ostaa enää pöytäkonetta(ellei sitten joskus ole niin paljon rahaa, että voi hommata surutta molemmat), kun läppäri on niin paljon kätevämpi asunnon ylläpidon, käytettävyyden ja monipuolisuuden kannalta. Oma 17'' beibsikin heilahtaa helposti messiin niin tarvittaessa, mikä on korvaamaton ominaisuus, mutta pienempää en tarvitsisi/haluaisi, kun pääasiassa kone kuitenkin pysyy kotona. Pöytäkone taas olisi, varsinkin tässä soluelämässä, melkoinen hirvitys. Eikä ole tosiaan PC-pelaamisesta tarvinnut luopua, vaikka tämä mylly on jo noin 3 vuotta vanha.

Kyllä mulle Jackson kävis, eiköhän LOTRin kanssa nähty että se osaa käsitellä tätä universumia loistavasti.

Saat niistä varmaan joitakin senttejä. Ei ne maksa peleistä juuri mitään.

Mut siis voiko noita heittää vaihdossa muiden alustojen peleihin?

Ei varmaan muiden. Ainakin Rock Band -soitinten kanssa PS2-pelit kävi vaan PS2-soittimille vaihdossa, ja siitäkin myyjä itse yllättyi kun se uumoili ensin ettei niillä huolita PS2-pelejä ollenkaan.

Itse olisi tarkoitus ostella ne Don Rosan kokoelmat. Vieläkös niitä painellaan, vai joutuuko etsimään huutokaupoista?

Jotain yhtä tai kahta voi tuurilla löytyä kaupasta, mutta pääasiassa ovat huutokauppakamaa.

Ihan hyvin niitä vielä jokin aika sitten pyöri Akateemisissa ja Suomalaisissa, vaikkakin hyllyssä olevat osat ja niiden saatavuus vaihtelevat liikkeittäin aika paljon. Ovat vaan törkeän kalliita täysihintaisina. Huutokaupat ja eritoten antikvariaatit on toki kans hyvä paikka kaivella noita.

Kaksi löytyy Rosia omasta hyllystä, ja kaikki olisi kyllä tarkoitus ostaa. Pari voisi kohta taas hankkia, kunhan tilit tulee.


EDIT. Niin, ja siis itse olen tilannut täältä. Joskus oli kovempikin ale, mutta saa noita nytkin alle täyden hinnan. Vaivattomuus kuitenkin palkitsee eniten.

http://www.basso.fi/nopeat/2609/kemmurun-tuoreesta-levysta-miljoonia-versioita-ilmaiseksi

Kantsii ladata hei.

Eka kuuntelu kesken. Pari ekaa raitaa oli vähän meh, verrattuna edellisen levyn pirun kovaan alotukseen, mutta nyt maistuu jo erittäin hyvin. Loistavia biittejä, ja Tikiksen prince on varmaan kovin kotimainen räppi vähään aikaan(Ruudolf toimii aina).

Saattaa olla kokonaisuutena jopa parempi ku viime-levy. Lisää soittoa kuitenkin vaaditaan ->


EDIT. Humehii

[Imogen Heapia]

Mites jengin festarikesä alkaa muodostua? Itsellä on viimeisen vuoden aikana ollut keikoilla käynti niin vähäistä, että polte festareille - tai keikoille muuten vaan - ois aika kova.

Ilosaarirockiin olisi ainakin tarkoitus mennä Imogen Heapia katsomaan, ja kun äsken vielä huomasin, että Ghost Brigade sattui samalle päivälle, ei bileitä enää oikein voi jättää väliin. Ja oli siellä vissiin jotain muutakin katseltavaa, Mokoma ois ainakin pitkästä aikaa kova.

Pori Jazz on kans tänä vuonna pakollinen osoite, kun ei tuosta linkkaamastani lauantai-päivästä oikein heikkoja kohtia löydy. Samaan hintaan suomalaista laatufunkkia Soul Investigatorsien muodossa, Sharon Jones, ison maailman meininkiä N.E.R.D.:illä ja vielä loppuun Massive Attack. Boom.

Sonisphere ois kiinnostanut lähinnä festivaaliristeilyn takia, mutta se näkyikin peruuntuneen, eikä tuonne ehkä muuten jaksa raahautua. Samaten Tuskassa ois kiva piipahtaa pitkästä aikaa, mutta ikävä kyllä artistikattaus on tänä vuonna omaan makuun vähän heikohko. Pitää punnita lähempänä mikä fiilis.

Niin, ja se Flow Festival. Viime vuonna harmitti jälkeenpäin suuresti, kun ei lipun hintoja karsastaneena tullut mentyä, joten tänä vuonna on ehkä pakko korjata tilanne. Tosin en ole vielä ehtinyt tuohon esiintyjälistaukseen perehtyä kauhean tarkkaan, mutta näytti siellä kohtuukuumaa kakkaa olevan silti tarjolla. Ja kun nämäkin bileet on nykyään melkein naapurissa, niin mikäs siinä.

Laudan seuraaminen striimien aikana on tosiaan jo sellaisenaan aika päräyttävä kokemus. Vaan eiköhän nuo itse tilaisuudetkin tule taas katsottua jostain, kun kerta noin ihmisten aikoihin tulevat. Sellaisia pommi-odotuksia ei kyllä juurikaan ole. Last Guardianista ois kiva nähdä matskua, MGS-huurut viihdyttää vaikka ei niistä peleinä oikein enää jaksa innostua, ja DS:lle ois aina kiva saada jotain oikeasti kuumaa kakkaa, vaikka näillä festivaaleilla joudutaankin varmaan tyytymään uuteen hevostenkampaamopeliin. Eniten kuitenkin oikeasti uusien pelien julkistamiset ois dope, mutta saas ny nähdä.

Ne parhaat striimit tosiaan sitten ehdolle, sillä minäkin olen autuaasti unohtanut mistä katsoin onnistuneesti viimeksi(enkä jaksa selata vanhaa topikkia).