Tämä on mulle taas sellainen julkaisu, että melkein alkaa pleikkarin hankinta hotsittamaan. Varsinkin kun painun Ouluun kesäkuuksi, enkä siis ehtisi oikein pelata peliä vaimokkeen luonakaan läpi. Ja pahkeinen kun tätä pelattavaa tuntuu taas yhtäkkiä riittävän joka sormelle. Niin, ja tietty kesällä ois kiva käydä ulkonakin.
Venyy siis varmaan syksylle Redin pelaaminen, mut kattoos ny vielä. Koettava se kuitenkin on, sillä mä digasin Red Dead Revolveristakin todella, ja tämä nyt vaikuttaa vielä paljon kovemmalta.
Kolmikon kovin. Russel Crove Robin huppupäänä. Toi hieman uskottavuutta Robinin hahmolle, ainakin kun vertaa näihin sukkahousu versioihin. Cate Blanchett taas aiheuttaa Lady Marionina lähinnä naamapalmun. Ei hän silti onnistu elokuvaa pilaamaan, mutta muutamat myötähäpeän aiheuttavat kohtaukset olisi voinut leikata pois. Leffa loppuu niin, että jatko-osaa jää odottamaan. Toivottavasti sellainen tulee.
Oih, Gladiator Goes Forest! Eli kohtuuhyvää kamaa varmaan, tsekattava. Myös nyt Iron Man 2:n tullen vois varmaan viimein katsoa sen ykkösen, niin pääsis tuonkin sitten tiirailemaan.
Tiedättehän ne loputtomat puhelinsoitot Pokemonissa, joita saa kun erehtyy jakelemaan numeroaan ympäriinsä? Hämärän rajamaa ylittyi eilen, kun pelasin junassa ja juuri tuota harmiteltuani tuli ulkomaalainen naishenkilö DS kourassa heittämään läppää. Ei siinä mitään, mutta lopulta se halusikin vaihtaa numeroita in real life, jotta oltais voitu vaihdella elukoita. Hajosin.
Nainen sen sijaan möksähti vähän, kun en ollut kauhean pähkinöinä. Onneksi piti pian poistua junasta.
Pokemon HeartGold on ollut työn alla nyt jokusen päivän. Nostalgia on kyllä jotain ihan muuta, kun tunnistaa mestoja ja tapaa unohdettuja pokemoneja. Mä en oo näitä kuitenkaan pelannut sitten vanhan Goldin, ja juuri siihen on (Redin ohella) upotettu eniten aikaa. Saleja on takana vasta kolme, ja tunteja muutama, eli työtä riittää vielä pitkäksi aikaa. Skidinä en ruukannut keräilyä harrastaa koskaan, vaan vedin aina samalla kovalla kuusikolla loppuun asti. Nyt ajattelin kuitenkin viskoa palloja kunnolla, ja aluksi koettaa ainakin kaikki Goldista löytyvät otukset vangita. Vaihtohommista en niin tiedä, mutta kattoos tässä. Myös Pokewalker jäi saman tien laatikkoon lojumaan, en ole käyttänyt vehjettä edes päällä. Mutta jos sillä kerta jotain surffaavia ja ruohoa polttavia pikachuja saa, niin voisihan tuolla leikkiä joskus.
Smuuttia oli se, kun tanssitunnille tuli yks poika Pokewalker lanteillaan breikkaamaan. Heitettiin sitten vähän läppää pelistäkin. Unity!
Kick-Ass oli kyllä aika uskomaton leffa. Mä menin sinne kohtuu hyvillä mielin, mutta edes Epin kuvailujen jälkeen en aivan tiennyt mitä odottaa. Yllättämään pääsi, ja viihdyin satasella koko ajan. Hervotonta läppää, tiukkaa ja karua toimintaa ja tosiaan useita yllätyksiä. Toivottavasti älyävät olla tekemättä jatko-osaa, niin pysyis homma tuoreena.
Ehkä visuaalisesti upeimpia kuvia missään koskaan ikinä oli, kun:
Multa ei hyllystä löydy kuin Step In The Arena, joten sillä mennään tänään. Eipä oo koko levyä tullutkaan kuunneltua varmaan vuosiin, kun irtobiisejä pyörii kiitettävä määrä mukana tienpäällä soittimessa.
Synopsis puhuu jotain koskettavista tarinoista ja herkän kuvan luomisesta suomalaisesta miehestä. Wäkkiä, eikö? Juu ei, vaan yksinkertaisesti loistava pätkä. Filkka ei tosiaan ole mitään muuta kuin sarja äijiä saunoissa ympäri Suomen, ja heidän elämäntarinoitaan, mutta pointti onkin siinä että leffa on tehty hyvällä maulla, stailisti, ja lisäksi nämä stoorit ja persoonat on ihan uskomattomia. Useamman kerran nauroin itseni tärviölle, ja heti seuraavassa hetkessä saattoi olla pala kurkussa jonkun astetta kipeämmän muistelon parissa. Niin, ja aika uskomattomia saunavirityksiä on tähän maahan rakennettu. Jo pelkästään niiden takia kannattaa kuva käydä kertaalleen vilkaisemassa.
Lajittelukeskuksissahan nuo katotaan käsittääkseni aina postinumeron perusteella. Itse katuosoite on sitten postinjakajalle oleellinen tieto ja veikkaisin että ääkkösten puuttuminen tai niiden korvaaminen jollain ulkomailta tulevista lähetyksistä on näille kavereille arkipäivää.
Näinpä. Ellei sitten samassa postinumerossa satu olemaan sekä tähkä- että tahkakujaa.
Olipa hämärä setti. Alkupuolisko oli aika hervotonta kamaa, mutta loppua kohden leffaa venytettiin vähän turhaan - tai siltä se ainakin tuntui - eikä vakavampi ote oikein toiminut. Liekö sitten johtunut siitä, että meno oli niin hektistä ettei mitään bondeja ehdi pahemmin hahmoihin muodostua. Vähän semmoinen Hancock-efekti. Pikkasen lyhyempänä ja loppuun asti läpällä tämä olisi parempi. Tällaisenaankin ihan tsekkaamisen arvoinen, kait, mutta täyttä teatteri-hintaa en ehkä uudelleen maksaisi.
Kannettavan pelattavan puutteessa pyörähti Hotel Dusk käyntiin toista kertaa. Viime läpipeluusta on hetki, ja stoorin yksityiskohdat ovat sopivasti hämärtyneet, joten touhu on taas mielekästä. Mainio peli kyllä, varsinkin näin alussa kun momentumia kerätään aika nopeasti ja ilmassa leijuvat mysteerit kiinnostavat. Muistaakseni loppua kohden peli kuitenkin hieman lässähti, mutta fiilistellään nyt vielä uusiksi ikään kuin puhtaalta pöydältä. Se on myös sanottava, että HD:n OST on yskinkertaisesti upea. Letkeää jazz-tunnelmointia pääasiassa, ja sopii peliin kuin sormi nenään. Pistinkin juuri soundtrackin lataukseen, kun sitä ei olla näköjään levylle asti saatu(shame).
Lisäksi olen aina silloin tällöin päässyt Heavy Rainin äärelle. Eka pelikerta alkaa varmaan olla loppupuolella, ja pakkohan tämä on useammankin kerran vetää läpi, sillä sen verran tuntuu valinnanvaraa olevan. Kiva myös miten raskaita jotkut päätökset oikeasti on, kun hahmoista alkaa välittää. Pidän erittäin paljon.
Tattis täältäkin koko revohkalle. Erityisesti Silent Hill -maisemareitin hoitaneelle GBA:lle ja Lantulle tän päivän työmatkaseurasta. Niin, ja onnittelut finngamerille perheineen mainiosta kämpästä. Pelikaman survominen yläkerran huoneeseen toimivasti on hatun noston arvoinen suoritus.
Joka kertahan näissä tulee naurettua ainakin parin viikon tarpeiksi, eikä miitti 20 ollut poikkeus. Vaan ehti siinä välissä kuitenkin pelaamaankin. NSMB toimi(miggen kanssa ei enää pelata ), Micro Machines ja konsolinhajotuskuumotus toi jännitystä, Ikaruga päräytti ja Wormsin kevyesti sankarillinen erävoitto palkitsi. Joudun ehkä tulemaan siihen kaupunkiin pelaamaan peliä toistekin. :b
Ensi kerralla sitten niitä huippupalkintoja tännekin päin, hoppas jag. Ja feidareille saiputtaa.
Et viitsisi ilmoittaa, jos tämä ihmeparantuminen sattuisikin vielä tapahtumaan? Voisin tulla junalla Tampereelle ja hypätä kyytiin. Numeroni taitaa kumminkin sinulta löytyä?
Eipä ole ehkä minullekaan täydellisin ajankohta. Tänään sain kuulla, että olisi ollut viikonlopun mittaiset konsolipelilanitkin tarjolla. Fuck! Miksi kaikki kiva menee aina päällekkäin?
Jos nyt tulet, niin muista ottaa taas Magicit mukaan.
Jehes, pääsee taas seuraamaan himmeitä paineja. Joista ei ymmärrä paljoakaan.
Pahkeinen, sieltä se nostalgiakutkutus tulee. Goldia on pelattu ihan järkyttävät määrät, joten pakko kai tämä on ostaa jossain vaiheessa. Jo ihan senkin takia, että saisi viimein jonkin pokemon-pelin taskuun, skidinä kun ei konsolia ollut ja jouduin emuloimaan.
Ajattelin itse kysellä ihan samaa. 13:50 leppävaarasta lähtevä olisi 14:12 perillä niin todennäköisesti itse tähtään tuohon. Olisi kyllä hyvä jos porukkaa olisi enemmän mukana. Porukassa eksyminen kun on paljon mukavampaa
Jees, taidan tulla itsekin tuolla kun bussiaikataulutkin natsaavat sopivasti.
Taidan mäkin sitten loikata Espoosta tuohon toogiin. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.
Mun puolesta ihmiset voi tietysti vaikka kiivetä puuhun, itse en vaan viitsi tupakoida.
Näinhän se menee. Mustakin körssi on aina ollut hassu keksintö siinä mielessä, että kukaan ei tykkää siitä aluksi. Kyseessä on epäterveellinen tapa, joka hampaat irvessä opetellaan pidemmällä aikavälillä, ja josta sitten myöhemmin henkensä pitimiksi hampaat irvessä opetellaan pois. Jos opetellaan. Kuinka helppoa elämä onkaan, kun ei koskaan aloittanut.
Joopa joo. Yritäpä innostua uudesta mp3-soittimesta, kun et vittu pääse käyttämään. Netistä katellut eri ohjeita, miksei Sansa Player ilmestynyt omaan tietokoneeseen, mutta en sitten tiedä. Vituttaa tää ainainen elektroniikan kanssa tappeleminen.
Clipistä en varsinaisesti tiedä, mutta yleensä Sansoissa on useampi USB-moodi. Oletko kokeillut vaihtaa(mikäli niitä siis on)?
Tyttöystävä laittoi kämpilleen nelkyt tuumaa hoodeetä ja PS3:en. Ei se mitään, mä pelaan tätä DS:ää täällä nurkassa.
Tai sit ostan sille "lahjaksi" Heavy Rainin ja muutan muutamaksi päiväksi nurkkiin.
EDIT. Se oli sitten omin päin käynyt peliostoksilla, ja arvatkaa vaan ostiko just Heavy Rainin. Hajosin niin eilen kun kuulin. Testailtiin illalla, vaikuttaa pirun hyvältä. Ois voinut valvoa samantien koko yön, ellei tänään ois mitään tekemistä.
Tattis infosta. Viimeksi joulukiireissä jäi väliin, mutta nyt lähtee pari kyllä tulemaan.
EDIT. Näillä mentiin:
Tuo "Rock out with your cock out" -paita on ollut haaveissa jo pitkään. Nerokkuutta. Nimien perusteella myös Velcrow ja Seal of Approval ois olleet kovaa kamaa. Hassutukseen ei kuitenkaan jaksa rahaa hassata.
Kimppataksia Espoon suuntaan voisi tosiaan myös harkita. Nyt kun meitä Espoolaisia on näinkin paljon.
Tuo ei tosiaan ole huono. Yhdeltä lähteminenkin kun kuulostaa vähän ankealta, kun pikkutunneilla on aina ollut tosi leppoisaa ja hyviä settejä.
Olenkin muuten tainnut tähän asti olla aina hamaan loppuun saakka mestoilla. Musta ei niin vain pääse.
Jos porukkaa olisi enemmänkin menossa leppävaaran suuntaan voisi kyllä jonkinlaista kimppataksia siinä vaiheessa miettiä. Matkaa tulee reilu 20km joten voisin kuvitella että siitä tulee näillä taksoilla...vajaa 50€(?). Kyllähän se kalliimmaksi tulisi kuin juna tms. mutta jos viisikin lähtee samaa matkaa (tuskin mahdottomuus?) niin eipä se olisi kuin vajaa 10€ pää. Arvioidulla taksalla. Joka tosin voi olla enemmänkin...
Ja mä ainakin pakenisin jo Espoon keskuksessa pois, eli en voi auttaa taksoissa ihan Lepuskiin asti. Mut kattoo sitä sitten siellä.
Sitäpaitsi eka aamujuna menee jo 6.13. On noihin lukemiin ennenkin valvottu.
Olen itse ollut vaatemyyjänä (no okei Stockalla on paska fiilis koska siellä on paljon töissä katkeria ja ylimieleisiä harppuja) ja se ainakin oli kivaa. Tottakai välillä ei jaksaisi seisoa paikallaan ja hymyillä koko päivää ja joskus on tavallista ilkeämpiä asiakkaita, mutta oli se silti kivaa, siistiä ja konkreettista työtä. En siis ollenkaan väitä että esim. myyjän työt olisivat aina kamalia vaan uskon että melkein mikä tahansa työ voi olla kivaa ja mielekästä jos puitteet on kohdallaan.
Mä oon kans puskenut pihatöitä Katutuotannon riveissä Oulussa. Rankkaahan se toki on, ja voin hyvin kuvitella että homma alkaa puuduttaa ajoittain eikä se välttämättä olisi pitkällä tähtäimellä mua varten, mutta oli kiva nähdä kuinka hyvä henki ainakin meidän yksikön vakkareiden seassa vallitsi. Pari oikeasti vanhaa naava-partaakin pyöri mukana, ja ne äijät kruisailivat lähinnä päältä ajettavilla leikkuukoneilla ja hefeilivät kahvipöydässä elämäntarinoillaan. Missään vaiheessa ei tullut sellainen fiilis, että siellä oltais kyrpä otsassa duunissa.
Lisäksi muistamisen arvoista on se, että ihmisellä on kyllä aikaa kouluttautua ja kokeilla monia eri asioita. Äidiltä lähti jokunen vuosi sitten loppuelämäksi varma työpaikka alta firman muuttaessa Helsinkiin, ja sitten se ei enää saanutkaan töitä. Kävi paritkin uudet koulut, kokeili muutamia duuneja, ja on nyt psykiatrisella paperitöissä. Virkaan ennätysajassa ja kaikki tuntuu tykkäävän siitä siellä. Ja se töistään. Alkuperäinen koulutus laborantti, notta vähän vei elämä eri suuntaan. Itsekään en vielä tiedä yhtään mille isona alan. Tanssinopetus tuo leivän pöytään tällä hetkellä, ja eiköhän sillä pärjätä useamman vuoden, mutta ainakaan nyt en usko haluavani tehdä tanssia kokopäivätyönäni loppuelämääni. Eikä kovin moni toki edes pysty, kun kroppa hajoaa alta. Ohella pusketaan teknistä yliopisto-koulutusta, ja ehkä mediahommat sekä käyttissuunnittelu käytettävyystutkimuksineen kiinnostavat eniten just nyt, mutta en kyllä uskalla luvata tulenko työkseni tekemään mitään niistä. Enkä liikaa halua siitä murehtiakaan.
Työnsä rakastaminen päivästä toiseen voi olla vähän utopiaa, mutta kyllä siitä pitäminen useinmiten on kuitenkin mahdollista ja tavoittelemisen arvoista. Eri asia onkin sitten missä työssä kukin viihtyy, enkä epäile yhtään etteivätkö ns. perusduunarit ja raskaan työn raatajatkin voisi olla tyytyväisiä työssään. Eikä tosiaan ole pakko jumittua yhteen hommaan koko elämäkseen, jos jossain vaiheessa alkaa tehdä mieli muuta. Muutos ei toki ole koskaan helppoa, mutta erittäin mahdollista silti.
Ace Attorney Investigations on nyt sitten matkalla Play-Asiasta, ja sopivasti eilen loppui alkuperäisen PW-trilogian ännännes läpipeluu. On ne vaan helvetin hienoja pelejä, ja vaikka rutinoitumista ei toki voida välttää, joutui paria kohtaa vieläkin hetken miettimään ja viihdearvo on muutenkin laskenut hämmentävän vähän. Tsoukit pudottavat ja lopuissa on parhauden kyyneleet lähellä.
Toivottavasti Milesin seikkailut eivät petä. Sitä odotellessa soittelen Gyakuten Meets Orchestra sekä Jazz Soul -levyjä.
Näytä kirjoitukset
Ei melkeen tuntunut missään.