[John Doen]

Nostalgiahuuruissa laitoin tuossa juuri lataukseen myös John Doen.

Itse pidin myös sarjasta. Tulikin hakattua päätä seinään oikein urakalla kun sarja päättyikin ensimmäiseen kauteen, vielä kun muistelee minkälaiseen kohtaan sarja päättyi niin...pitäisi olla lailla kiellettyä kyseisenlainen katsojille *ittuilu.

Aika jäätävä cliffhangerhan se oli. Sarjan jälkeen tekijätiimi antoi tosin lausunnon John Doen aiotuista juonilinjauksista, jotka vähän helpottivat. Löytyvät ainakin wikipediasta, jos ei ole sattunut vastaan.

[Boston Public]

Unohdettujen sarjojen kaatopaikalla.

Boston Public

Maailman kreiseimmän high schoolin opettajien elämää Bostonin syövereistä. Sarjaa tuli aikoinaan katsottua telkkarista, ja nyt Housen uusia jaksoja odotellessa heräsin siihen, että tätä voisi vaikka fiilistellä uudestaan. Hahmokaarti on mahtava, ongelmat lähtevät lapasesta heti ekassa jaksossa, ja dialogi sekä juonikuviot on kirjoitettu mainiosti kieli poskessa. Överi on hyvä. Sarjaa on olemassa neljä tuotantokautta, joista näytti olevan jonkinlainen region-free complete-boksi olemassa, tosin vain jenkkilässä. Tunnustelen nyt ekan kauden verran, ja jos tämä oikeasti iskee, niin boksin tilaamistakin voisi harkita.


Nostalgiahuuruissa laitoin tuossa juuri lataukseen myös John Doen.

Pidin sarjasta aikoinaan kovasti, ja olikin harmi että se jäi ensimmäiseen tuotantokauteensa. Vaikka välillä vähän haparoitiinkin, oli omaperäisessä asetelmassa kuitenkin kovasti potentiaalia vaikka ja mihin. Aina ei kuitenkaan voi voittaa. Tätä ei tietääkseni DVD:llä saa, joten ajattelin hyvällä omalla tunnolla turvautua nettiin, ja tuupata tämänkin pitkästä aikaa läpi. Katsotaan toimiiko vielä.

YouTube-videoni lähentelevät kohta tuhatta subscriberia, ajattelin siihen päälle pykätä kotisivut kun monet kyselevät kaikenlaista kokoelmasta. Heitin tuonne kokoelmalistauksen muutamilla kuvilla ja kaikki videoni, ei nyt mitään sen kummempaa. Olen vaan pitkään halunnut jonkun tällaisen saitin ihan omaksi huviksi. Tollanen ankea ilmaissivusto kyseessä, mutta palvelee tarkoitusta ihan hyvin.

http://finngamer.webs.com/

Mutta Nintendo 64 -osioon panostin aika paljonkin, tuolla on itse koostamani lista julkaistuista peleistä, pitäisi olla täydellisin mitä netissä on. Kuin myös eri hardware-listaukset, tuollaisesta tietopankista olisi ollut hyötyä aika paljonkin kun keräilyä aloittelin.

Nintendo 64 -osio on kyllä aika kunnioitettava. Tuosta on ihan varmasti apua muille Nintendo-kalloille vaikka ja missä. Samaten noita kokoelma-videoita on ollut ihan hauska katsella, vaikka samoja artikkeleita on tutkittu livenäkin. Tai ehkä just sen takia.

Ärsyttävän helposti alkaa vaan tehdä mieli itselläkin shoppailla ja keräillä pelejä. Resist! Onneksi tähän ikään on oppinut kuitenkin sen, ettei mistään laajamittaisemmasta keräilysproggiksesta tulisi kuitenkaan mitään. Ja on siinä sitäkin, että haluan tehdä vähillä rahoillani myös muuta kuin pelata. Sellainen pieni on-going-mission mulla kuitenkin on normaalin pelaajan arjen keskellä, että etsiskelen koko ajan vaivihkaa PS1:n parhaita itseäni kiinnostavia nimikkeitä, missattuja klassikoita ja ennen kaikkea lapsuuden lempipelejä - niitä kun riittää - oman hyllyni täytteeksi. Mähän en koskaan omistanut ekaa pleikkaria itse, mutta sillä on silti tahkottu vaikka ja kuinka. Sen pelien ostelu on siis aloitettu täysin nollasta vuosi pari sitten. Haluaisin tästä sellaisen tiiviin mutta kattavan ja vain hyviä pelejä sisältävän läpileikkauksen mainion konsolin pelitarjonnasta. Muutama tärkein titteli löytyy jo, ja lisää tulee kun on tullakseen.

[Machine Meniltäkin]

Näköjään Machine Meniltäkin saattaa sopia odottaa uutta matskua tänä vuonna. Hiljaiselon jälkeen pojat ovat bloginsa mukaan raahautuneet taas studiolle ja treenikämpälle. Passaa mulle, viimeisin levy Circus of Fools kun toimii törkeän hyvin. Vanhempikin matsku on ihan jees, mutta jotenkin se ei kuitenkaan ole iskenyt samalla lailla. Eniveis, pitänee seurailla tämänkin proggiksen edistymistä.
Bändihän on myös Bruce Dickinsonin lemppareita!


EDIT. Ja katsopas, myös Harmajan kakkoslevyn äänitykset vaikuttavat olevan hyvällä mallilla. Julkaisupäivän lupailtiin varmistuvan piakkoin. Loistavuutta, tämä sopisi kevättalven pakkasille kuin sormi nenään. Lienee pakko viimein lopettaa nettikuuntelu ja ostaa debyyttialbumi oikeasti hyllyyn.

Joo, Vartiaisen levy täälläkin odotuksessa. Eka levy on suoraan sanottuna lähes täydellinen pop-albumi, jokainen kappale säväyttää. Enkä usko, että toisesta levystä tulisi floppi. Vartiainen on perfektionisti ja levyä hiotaan niin kauan, että se toimii. Kuten ekaakin.

Se on kyllä ihan totta, ettei ekalla levyllä ole yhtään heikkoa biisiä. Jospa siis viimeisteltyä jälkeä irtoaa jatkossakin.

[Fair To Midland]

Eli, mitä levyjä Lautalaiset odottavat juuri nyt ja tänä vuonna? Kokonaan uusia artisteja, pitkän tauon pitäneitä mestareita, venyneitä äänitysproggiksia, muuta kuumaa kakkaa? Tämä kiinnostaa siis ihan jo siksi, ettei omissa listoissa ihan hirveän montaa levyä keiku. Uusien julkaisujen seuraaminen on musapuolella ollut sangen heikkoa viime aikoina.


Yksi ehdoton löytyy kuitenkin: Fair To Midland. Uudesta levystä ei ole infoa herunut juuri ollenkaan, mutta studiolla on vissiin kuitenkin piipahdeltu viime vuoden puolella. Toivotaan että saapuu tänä vuonna. Odotukset ovat lähes pelottavan korkealla, sillä viimeisin kokopitkä studio-albumi Fables From A Mayfly: What I Tell You Three Times Is True nousi nopsaan yhdeksi lempilevyistäni. Luovaa, monipuolista ja erittäin tunteikasta rock-musiikkia. Teaserin perusteella uudella albumilla saattaisi olla astetta raskaampaa otetta mukana, mikä ei välttämättä ole huono asia. Venaillaan.

Toinen kiinnostava on Jenni Vartiaisen mahdollinen toinen albumi, studiossa kun on kuulemma pyöritty sielläkin. Debyytti, Ihmisten Edessä, oli varsinkin neidin Gimmel-dorkailujen jälkeen huiman positiivinen yllätys ja kovaa valuuttaa kotimaisen musan kentällä. Ei mitään peruspoppista, vaan erittäin kauniita ja moniulotteisia biisejä. Tanssijan korvaan aika lailla jokaisen kappaleen taustat ovat upeaa kuunneltavaa, sillä niissä tapahtuu paljon ja biitit ovat sangen nerokkaita. On jännä nähdä, pystytäänkö hommaa viemään vielä pidemmälle, vai tuleeko tokasta floppi.


Muita en tähän hätään keksi, mutta palaan astioille jos/kun tulee vastaan jotain muita odottamisen arvoisia kiekkoja. Sitä odotellessa, pistäkäähän omia listojanne tulemaan. Niistä saattaa muukin kansa saada ideoita.

Äh, Porcuun on pitänyt tutustua jo pitkään, mutta jotenkin ei koskaan saa aikaiseksi. Alkuviikosta kiire hellittää, joten etsin silloin käsiini levyjä kuunneltavaksi.

Noniin  pitää vain muistaa että Porcupine Treen musiikillinen tyyli on muttunut lähes joka kolmannen levyn jälkeen, vuosien saatossa psykedeelisestä kokeilumusiikista progressiiviseen rokkimetalliin. Kannattaa vaikka Wikipediasta (eng) vähän katsella discografiaa, tai sitten ei.

Näin olen kuullut. Aluksi kaivan varmaan huvin vuoksi yhdestä useampaan levyä ihan arvalla, ja tarpeen mukaan vilkuilen julkaisulistaa sitten jossain vaiheessa. Pidetään jännityksestä kiinni.

Äh, Porcuun on pitänyt tutustua jo pitkään, mutta jotenkin ei koskaan saa aikaiseksi. Alkuviikosta kiire hellittää, joten etsin silloin käsiini levyjä kuunneltavaksi.

Koen edustavani tässä asiassa keskivertosuomalaista; Blu-Ray ei kiinnosta pätkääkään. DVD:llä mennään formaatin kuolemaan asti. Uusi yritys 3-5 vuoden kuluttua?

Samma här. Ainakin nyt uuden telkkarin ostoon asti. Ja jo siinä saattaa mennä vielä hyvä tovi.

[Nick & Norah's Infinite Playlist]

Nick & Norah's Infinite Playlist

Olipa mainio valinta tälle illalle, kun kroppa oli treenaamisesta lopussa ja pää tyhjä. Hyväntuulista ja kieli poskessa tehtyä romanttista nuorisokomediaa. Trailerista tuli aikoinaan kovasti Michael Ceran pääosittamasta Junosta tuttuja viboja - äijähän on siis myös tässä - mutta sangen erilainen tämä sitten lopulta olikin. Juoneltaan paljon tavanomaisempi kuin loistava Juno, mutta pidin tästäkin paljon. Eritoten pääosakolmikko loisti rooleissaan, ja niistä on kaikista helppo pitää.

Plus että Kat Denningsissä on sitä jotain.

[Blake - Saturnus]

Eipä vissiin, pitkästä aikaa taas vähän levyostoksia.


Blake - Saturnus

Kumma etten ole tullut kuunnelleeksi tätä aiemmin. Biisi tai pari on silloin tällöin tullut radiossa vastaan, mutta jotenkin tarkempi kuuntelu on jäänyt. Nyt sattui onneksi pari kertaa lyhyen ajan sisään Radio Rockilta vastaan jäätävän hieno ralli, Spirit of Cane, ja oli viimein pakko ottaa selvää. Mukava sekoitus rehellistä riffittelyä stoner-henkeen sekä raskaampaa metallista otetta. Tulee ajoittain kovasti mieleen 45 Degree Woman, jota kans diggailen paljon. Laitoinkin siis saman tien tilaukseen. CDONista vajaan 8 euroa.


Monsteriser - The Long Snap To Zero

Kun nyt kerran CDONissa asioin, eikä tämä maksanut tuota Blakea enempää, niin pistin kaveriksi. Ovat itse asiassa vähän samanhenkisiäkin, notta mikäs siinä. Biisistä Days Like These vaikka maistiaisia, jos jotakuta kiinnostaa. Monsteriserhan on vanha tuttu, mutta kyseinen levy puuttuu vielä omasta hyllystä, enkä ole kuunnellut sitä pitkään aikaan.

Kotimaisella rockiksella voittoon.

Ja Steamissa on vielä jemmassa Machinarium - sitä venaan aika kovasti, mutta koetan malttaa olla ottamatta liian monta peliä kerralla käsittelyyn - ja Ben There, Dan That sekä jatko-osansa.

Machinarium oli se steampunkilta näyttävä point-n-click? Näytti kuvissa aika makealta. Vissiin myös haastavia pulmia siinä. Yhdessä ruudussa saattaa olla monta pienempää pulmaa, jotka muodostavat yhdessä isomman kokonaisuuden. Ei hassumpi rakenne sellainen. Mitäs se Steamissa kustantaa?

Juuri se. Tyyli tosiaan on erittäin miellyttävä, ja lyhyen demon perusteella pulmien voisi odottaa olevan varsin nokkelia. Peliltä lupaillaan myös sellaista simppelin hillittyä humoristista otetta.

Nyt hinta Steamissa näyttäisi olevan taas 16,99€. Itse ostin omani noista loma-alennuksista, taisi silloin olla puoleen hintaan.

Sennheiserin HD 555:set tuli sitten laitettua. Onhan nämä aika uskomattomat kuulokkeet. Tunnin sisään unohtanut jo monesti että pään laella edes keikkuu jotain. Soundi on mitä ilmavin, bassoissa on potkua ja munaa, instrumentit eri musagenreissä erottuu ensiluokkaisesti ja ovat kaikki ainoastaan edukseen. Mainio testi oli myös, kun katselin hyvällä kuvauslaitteistolla kuvattua tapahtumavideota. Tilantunne oli melkoinen, kun kansan huudot ja random taputukset tuntuivat tulevan kaikkialta ympäriltä. En malta odottaa että pääsen näillä tuuppaamaan jonkun leffan.

Kannatti sijoittaa. Varsinkin kun ei itse tarvinnut maksaa kuin puolet.

[Trinen]

Steam-shoppailun saldoa aloin availemaan. Ensimmäisenä otin työn alle Trinen. Kauhean pitkälle en vielä ole jyystänyt, mutta vaikuttaa erittäin mainiolta. Simppeleitähän nuo puzzlet vielä olivat, mutta eiköhän taitojen karttuessa ala homma monipuolistumaan. Lisäksi iskin suoraan hardin sisään, mikä on kiva kun joutuu vihuja vähän varomaankin. Ei kauhean montaa hittiä kestä ottaa. Ainoa harmi oli yllättävän kovat laitevaatimukset, sangen huonoilla asetuksilla joutuu pelaamaan, jotta liikkuminen on sujuvaa. Onhan se erittäin hyvännäköinen peli, mutta silti tuo tuli vähän yllätyksenä.

Toiseksi työn alle otin World of Goon. Loistavuutta. Nätti simppeli design ja idea, mainiot pulmat ja kovaa musaa. Heti ekasta maailmasta löytyi tekemisen meininkiä, ja eritoten noista OCD-vaatimuksista irtoaa oikeasti haastetta. Jo muutaman ekan kentän jyystämisessä meni hyvä tovi. Saas nähdä milloin latvasta räjähtää noiden kanssa. Limanuljaskojen kanssa tulee kuitenkin varmasti olemaan hauskaa.

DS:n puolella N+ jyllää edelleen. Melkein kaikki kentät olen nyt vetänyt uusiksi, varmistaen että kaikki kulta tulee taatusti kerättyä. Aika paljon tähän saa näitä tunteja uppoamaan. Lisäksi olen ekan Monkey Islandin uusioversion läpäistyäni pelaillut rauhalliseen tahtiin Monkey Island 2:sta. Toimii edelleen kuin häkä. Toisessa chapterissa vasta menossa, ja voin veikata että tuossa menee hetki. Ainakin paikkoja, mahdollista tekemistä ja esineitä on just nyt sen verran paljon tarjolla, etteivät oikeat ratkaisut todennäköisesti selviä ihan helpolla.


Keskityn varmaan tähän koplaan vähän aikaa, enkä aloita uusia pelejä(paitsi tietenkin kun uusi Ace Attorney tulee). Halffis 2 ja Portalkin kun ovat molemmat kesken, joten kyllä tässä pelattavaa riittää. Hämmentävästi suurin osa PC:llä. Vaan kai se vaihtelu virkistää sitten. Ja Steamissa on vielä jemmassa Machinarium - sitä venaan aika kovasti, mutta koetan malttaa olla ottamatta liian monta peliä kerralla käsittelyyn - ja Ben There, Dan That sekä jatko-osansa. Seikkailuklikkailua on siis kovasti luvassa, ja muutenkin tämä pelivuosi näyttää alkavan perkeleen hyvin. Kissanpäivät 2010.

http://www.youtube.com/watch?v=kn2VcdTsy-U

3 RAITAA A-DI-DAS

Thonon flow toimii, piti oikein perehtyä. Douppeja biisejä. Kuppikunnat eritoten, ja videokin on helevetin jees.

[Lord of the Flies - William Golding]

-Lord of the Flies - William Golding

Tää on pitänyt lukea jo vuosia, elokuvakin olisi rento nähdä. Pitäisiköhän lukea ensin ja pettyä sitten? Vai nauttia elokuvasta ja lukea kirja sen jälkeen? Molemmissa puolensa.

Leffaa en ole nähnyt, mutta kirjan lukenut. Ei se niin vaikuttava teos ollut - alkaa tosi hitaasti, mutta loppupörinät toimii - että uskoisin pettyväni leffaan, enemmänkin mielenkiintoista olisi nähdä miten tämäkin stoori kääntyy. Melkein voisi nyt sen Viikset ja tämän etsiä jostain, ja pitää oman pienen "books to film" -illan.

Lukisin siis ehkä ensin, silläkin uhalla että leffasta saa sen jälkeen piirun verran vähemmän irti. Jos saa. Voi saada enemmänkin.

Ihmetyttää kylläkin, miten nyt vasta yli neljän tunnin päästä oli ampujan kämpästä löydetty ruumis. Luulis, että ampujan asunto ois ollu ihan ykkösprioriteettina noissa etsinnöissä.

Ei tainnut olla alkuun mitään hajua, kuka vastuussa oli, kun äijä oli kerta päässyt liukenemaan paikalta.

Pistää kyllä kiitolliseksi, että joululoma toi Ouluun.

Uusi vuosi tuo luonnollisesti tullessaan myös Skillzin jokavuotisella Rap Up -biisillään, jossa kerrataan vuoden hoppiskenen dorkailut - ja vähän muutakin:

Skillz - 2009 Rap Up

Uusimpaan oli eksynyt muutama hyväkin läppä, kun taas viimevuoden vastaava oli vähän väsynyt. Eniten hajosin Tiger Woodsin vastaajaan.


Paras tähän mennessä on kuitenkin ollut 2007 Rap Up. Video tekee toki paljon, mutta on tuo muutenkin läpeensä niin purevaa läppää ettei nauru lopu vieläkään. Nyt jo lähes nostalgisia juttuja.

"Soulja Boy hit the scene, and I don't wanna see YOUUUUUU doin' that unless YOUUUUUU under eighteen."

[Vuoden lautalainen]

Aioin ensin jättää äänestyksen suosiolla väliin, sekä loppuvuoden hiljaiselon että topikin alun perseilyn vuoksi. Nyt kun ääniä sittenkin tuli muutamat oikeatkin, eikä tässä illalla muutakaan tekemistä ole, kannan kuitenkin oman korteni kekoon. Hauskahan näitä toisaalta on vähän pohtia ja kertailla.


Vuoden lautalainen - Ephram
Epi pitää oman tyylinsä vuodesta toiseen, innostuu lapsen lailla kaikesta, ja heittää aktiivisesti asiallista tekstiä myös muiden hyytyessä. Toki äijä on jo kerran tämän tittelin vienyt, mutta so not.

Vuoden hauskin - Fraeon
Hervoton läppä on ollut vähän vähissä, mutta Freijon upean kuivakkaat one-linerit osuvat monesti.

Vuoden topic - NOSTALGIAA!!!
Nosti esiin ihan törkeän monta unohdettua juttua, eikä aloitusviestiä lukiessa olleet parhauden kyyneleet kaukana. Teki mieli ensin äänestää jompaa kumpaa uusimmista pelitopikeista - tulevat pelit tahi konsoli-spekulointi - jotka molemmat ovat kivasti puhaltaneet vähän henkeä foorumille, mutta päätin että nyt olisi kuitenkin ollut liian aikaista.

Vuoden yllättäjä - ?
Palaan asiaan jos jotain keksin.

Vuoden sitaatti - "Vittu mää en tiedä mikä hedelmä on!" -Ephram
Sikisi tosielämässä, pudotti rajusti ja löysi tiensä myös Laudalle. Taianomainen hetki taltioituna täältä ikuisuuteen.

Vuoden tulokas - Rirpe
Tämän vuoden puolella rekanneiden listasta ei kovin moni nimi sanonut mitään. Paitsi tuhis, mutta se oli toki jo second coming. Ääni siis selkästi Rirpelle.

Vuoden ulkoasu - Finngamer
Pidän pysyvistä ja yksinkertaisen tyylikkäistä jutuista, ja Link-ava vaan on douppi. Tähän olisi kyllä ollut monta hyvää ehdokasta.


Näin. Ei muuta kuin  kevyesti humalaista uuttavuotta koko sakille! Ensi vuonna ehkä siihen uuteen nousuun myös Laudalla.

Jos Applen tabletti on videon tyylinen niin en usko hankkivani ellei hinta tosiaan ole huokea (~500e). Yllättäen itseäni kiinnostaa tällä hetkellä huomattavasti enemmän Microsoftin(!) Courier-tabletti.

http://gizmodo.com/tag/microsoftcouriertablet/

Tuosta olisin jo valmis maksamaan melkein läppärin verran jos se toimii yhtään videoiden lailla.

Tämän mehustelulle topikki on tavallaan vähän väärä, mutta sanonpa sen silti: UUH! Vaikuttaa erittäin kätevältä. Yhdistää loistavalla tavalla miniläppärin ja ennen kaikkea peruskalenterin, jollaista olen elektronisten ratkaisujen sijaan preferoinut, kun tykkään saada vapaasti kirjoitella asioita muistiin käsin ja omaan tyyliin. Ja kun tuo tosiaan taittuu keskeltä, on kyse erittäin kompaktista paketista. Saattaisin hyvinkin sijoittaa, mikäli näihin klippeihin laitteen ominaisuuksista on uskominen. Seurantaan ->.

Ihan puhtaalle Tabletille mulla ei sen sijaan kauheasti ole käyttöä.

[peli]

Jos innovointia mietitään, niin esim. Nintendo saattaisi ihan hyvin lähteä kokeilemaan jotain kosketettavien hologrammien kaltaista tekniikkaa. Mikä tuntuu erittäin sopivalta, kun tuossa demossa on kädenliikkeiden tunnistukseen käytetty WiiMotea. Padista kun koitetaan koko ajan päästä eroon, niin miksei sitten teeveestäkin. Ei muuta kuin ne jalkapalloilijat juoksemaan pöydälle ja Mercury Meltdown -tasapainottelua kämmenelle. Ja pian toki joka kotiin viimein ne Minority Report -näytöt ja käsiohjaus. Tästä se lähtee.


Itse olen taas ottanut Wiin ja muiden liikeohjainten myötä melkeinpä askeleen taaksepäin, ja rakastunut perus-padiin uudelleen. Sen käyttely on niin luonnollista ja vaivatonta, varsinkin nyt langattomuuden myötä, eikä minusta ole väärin jos pelaaminen ns. tuntuu pelaamiselle. Wiimote on loistava keksintö joihinkin erikoistapauksiin ja party-peleihin, ja Rock Band -tyyppiset erikoisohjaimet tietenkin toimivat kuin häkä, kun ne voidaan tehdä siihen tiettyyn tarkoitukseen tietyn immersion lisäämiseksi, mutta jotenkin sitä aina löytää itsensä kaikesta tästä huolimatta lopulta padi - tai padinkaltainen käsikonsoli - kädessään. Olisikin siis siistiä, jos joku onnistuisi uudistamaan peliohjain-suunnittelun tällä saralla täysin. Sitten analogitikkujen kun ei ole tapahtunut paljon mitään, mikä tietenkin kertoo tavallaan designin hioutumisesta jonkinlaiseen huippuunsa. Tarvittaisiinkin siis uusia uria. Kenties vähän lomaa peukaloille ja muita sormia käyttöön enemmän? Pienempi? isompi? Kaksiosainen mote-nunchaku-kombon tapaan, mutta ilman liiketunnistusta? En tiedä.

Ennen kaikkea olisi kuitenkin aika keskittyä niihin omaperäisiin peli-ideoihin, ja rauhoittaa vähän rautapuolta. HD on jo tätä päivää, ja pelit näyttävät uskomattomilta, joten ihan hirveä kiire mulla ei ainakaan ole eteenpäin graffojen ja muun tekniikan suhteen. Uutta inspiraatiota, uusia genrejä, loistavia pelejä. Niitä peräänkuulutetaan ja lujaa. Ulkonäkö vie huomion ensin, mutta sisältö on se millä lopulta voitetaan. Siitä kertonee sekin, että edelleen pelaan heittämällä eniten käsikonsoleilla. Reissupelaamisen luonne tekee peleistä helposti lähestyttäviä ja pakottaa ajattelemaan asioita vähän uudella tavalla. Eniten ehkä siis odotankin sitä, mitä seuraavilla oikeasti uusilla käsikonsoleilla, niin Nintendolta kuin muiltakin, on tarjota.

Viikset (La Moustache)

Kalapuikot itsekin omaavana tämä leffa iski aika kovaa. Lost in Translation tyyppistä fiilistelyä ja kuvausta. Välillä tunnelmaa nostettiin ihan vitun friikiksi ja hyvinkin yksinkertaisilla keinoilla. Enpä viiti spoilata. Kannattaa tsekkailla jos tykkää hyvästä elokuvasta. Pituuskin oli hyvin virkistävästi alle puolitoista tuntia. Ihanat musat.

Onko tämä sen Carrèren kirjan pohjalta väsätty? Stoori oli meinaan luettuna loistava, ja olisi mielenkiintoista nähdä miten se kääntyy filkaksi. Pitänee etsiä käsiinsä.

Muuten, onko kukaan täällä kuullut sellaisesta tulevasta pelistä kuin Last Window: Midnight Promise? Kyseessä on nimittäin Hotel Duskin jatko-osa ja kehittäjätiiminä toimii jälleen Cing. Julkaisupäivä on Japanissa jo tammikuun 14. päivä, mutta länsijulkkaria ei olla vielä ilmoitettu. Toivottavasti saataisiin jo ennen kesää mahdollisesti. Itselleni ehkäpä ensi vuoden odotetuin DS-peli.

No johan on perkele. Pelin nimi oli kyllä tullut julkkarilistoilla vastaan, mutta kun en tiennyt siitä mitään, pääsi se livahtamaan ohi. Enkä myöskään tiennyt, että Hotel Duskille oli jo suora jatko-osa tuloillaan. Erittäin mukava yllätys, ja napsahti heti omankin odotuslistani kärkikahinoihin. Trailerit näyttivät hyvältä. Kunpa vaikeustasoa vaan olisi hieman ekaa osaa enemmän, ja panokset stoorissa vähän kovemmat.

Hyvä tekosyy myös napsutella Dusk uudelleen läpi, kunhan tämän länsijulkaisuajankohta alkaa lähestyä.

[Ace Attorney Investigations: Miles Edgeworth]

Päällimmäisenä odotuslistalla tällä hetkellä on helmikuussa julkaistava Ace Attorney Investigations: Miles Edgeworth. Uutta twistiä tuttuun suosikkipelisarjaan sekä rehevää huulenheittoa odotellessa. Ja tapahtuu alkuvuodesta DS-rintamalla muutakin, kun Hotel Duskin takaa tuttu Cinq ja Tecmo julkaisevat maaliskuun tienoilla uuden jännäriseikkailun, Again. Luvassa murhamysteerejä ja tietysti omintakeista graafista olemusta. Tällä kertaa mestoilla on oikeita näyttelijöitä. Toivottavasti stoorissa on paljon sisältöä ja puzzleissa nerokkuutta, se olisi tärkeintä. Vähintäänkin mielenkiintoinen proggis jokatapauksessa.


Alan Wake kiinnostaa täälläkin melko paljon. Ei tule toki toimimaan mun PC:llä, mutta silloin se pitää pelata jossain muualla. Kunhan vaan sitä suvanto-kuumotteluakin löytyisi, eikä tarvitsisi antaa aseiden laulaa koko aikaa.


EDIT. Ainiin, ja XO:n sekä PS3:n puolella uusista tulokkaista ainakin Red Dead Redemption aiheuttaa (konsolin osto)kuumotusta. Hätätapauksessa muutan kaverini luo viikoksi. Ja on kait siellä tulossa muutakin, mutta tämä tuli nyt tähän hätään ekana mieleen.

Lottosin ensimmäisen kerran elämässäni. Neljä oikein. Ens kierroksella vois vetää seitsemän.

Nyt ois sitten aika ostaa kotikäyttöön kuulokkeet, leffoille ja musalle. Velipoika oli ostanut joululahjaksi kovalevyn, jollaisen ihan taannoin ostin itsekin, joten lähdetään jonain näistä päivistä Verkkokauppaan vaihtohommiin. Hyvä tilaisuus laittaa kotikuulokkeet, kun on pitkään jo ollut ostoslistalla. Ja mielellään tietty kerralla sellaiset, että jonkin aikaa pärjäisi, joten joudun toki laittamaan omaakin rahaa väliin.

Piuhaa vähintään 3 metriä, ja hintahaitari 50-100 euroa about. Sennheiserin HD-malleihin olen sukeltanut aika suosiolla, kun merkistä on hyviä kokemuksia. HD 555 ois varmaan aika varma, vaikkakin kalliithan ne on. Pikaisella testien selauksella HD 515 ei taida kauheasti jäädä jälkeen, paitsi ehkä bassossa. Molempia on kuitenkin kehuttu nimenomaan leffakäytössä ilmavuutensa vuoksi, kuulemma kuin kaiuttimilla katselis. Vaikka avoimista tietty vuotaa jonkin verran ääntä pihallekin, mutta liekö se sitten yökatselujen kannalta liikaa...?

Myös 200- ja 400-sarjoissa näyttäisi olevan kuumaa kakkaa, joten ota näistä taas selvää. Se myös mietityttää, että kun nämä kaikki harkitsemani kuulokkeet ovat jo pari vuotta vanhoja, niin onko mitään uusia hittituotteita lykätty markkinoille? Vinkkejä niistä - muiltakin merkeiltä jos löytyy - ja pidemmän kokeiluajan aatteita noista Sennheiser HD-kuulokkeista niitä omistavilta kaipailtaisiin siis. Tattis jo etukäteen.


EDIT. Niin, tai eihän kellään ole Sennheiser HD 280 Pro -kuulokkeita? Suljettu malli, mutta saanut silti kehuja leffakäytössä, sekä siitä kuinka monenlaiseen musaan nuo sopii. Kierrejohto saattaisi myös kiinnostaa. Toki sitten ovat myös piirun verran HD 555:ia kalliimmat.

Voi pojat, joulu palkitsee. Pukki kävi eilen sekä kummitytön että meidän aikuistuneiden lasten iloksi, ja paketteja kertyi kiitettävästi. Suklaata, keittiökamaa, vaatetta, lukemista, ja Canonin SD-videokamera. Kätevä ku mikä. Nyt sitä syömistä ja telkkaria paljolti. Joulun ehdoton herkku, eli valkosipulipikkelssi-kylmäsavuporo-paahtoleipä, viihdyttänee muutaman päivän. Ja suklaa. Viikonvaihteen aikoihin voisi sitten vähän aktivoitua, ettei liikaa lihavoidu.

Apua, Steamissa on taas aivan liikaa hyviä pelejä aivan liian halpaan hintaan. Must... resist...

No niin, jotain täältä kyllä tulee lähtemään. Machinarium nyt ainakin, kun olen juuri jotain alennusta sille odottanut jotta pääsen pelaamaan. Myös Time Gentlemen, Please! & Ben There, Dan That! Double Packia vois koklata, kun ei maksa juuri mitään. Eli vahvasti seikkailulinjalla mennään. Selaillaan vielä mitä muuta täältä löytyy.

Osaako kukaan sanoa onko tuo Steamin Indigo Prophecy - eli kotoisammin Fahrenheit - se jenkkien alkuperäinen sensuroitu versio? Muistaakseni sillä oli joku spessunimi sitten, kun se julkaistiin uudestaan täytenä pelinä. Meinaan, että tuohon hintaan senkin voisi kyllä pitkästä aikaa heittää läpi.


EDIT. Noniin, kahden ensin mainitun lisäksi ostin World of Goon ja Trinen. Eiköhän näitäkin ole aika päästä kokeilemaan. Nyt ei pelattava heti lopu kesken, eli voisi vähän aikaa koittaa pitää lompakon nyörit kurissa.

Samat vanhat naamat, jotka kaikki vain haluavat kyykyttää toisia (Epiä tietty lukuunottamatta).

Tän pitäisi olla Pelaajalaudan motto. Suoraan tohon logon alle.

Höpsis. Paljolti vanhat naamat joo, mikä sitten tarkoittaa sitä, että ihan törkeä määrä asiaa on jo puitu aikojen saatossa. Jäljellä on käytännössä vain harvakseltaan tippuvat uutuuspelit. Ja leffat. Näin ollen viestejäkin tippuu harvemmin kuin ennen, tai jos käyttäjämäärä olisi suurempi. Ja vaikuttanee joulun pyhätkin.

Minne jäi aikanaan paljon puhuttu kampanja laudan kasvattamiseksi? Nyt ne t-paidat kehiin ja kaduille!

[N+]

N+ on mainio peli. Jyystetty kahta episodia vaille läpi. Toisessa on kohta, joka on vaan mulle perkeleen vaikea, toisessa taas kohta, joka vaikuttaa pahasti mahdottomalta. Hinkkailu jatkuu, ja samalla tietty treenaillaan lisää muuvsseja ja kerätään kultaa. Loistavaa bussi- ja vessaviihdettä, myös näin loma-aikaan.



Toisena "pelattavana" on ollut eBaysta nappaamani MGS Digital Graphic Novel. Yllättävän paljon tähänkin saa uppoamaan aikaa. Itse sarjakuva on suurimmilta osin erittäin stailia kamaa, ja stoori ei kyllästytä vieläkään. Perus-selailun lisäksi tässä metsästellään myös "muistoja", joita on piilotettu kuviin, ja joita voi sitten yhdistellä rinnakkais-moodissa ja saada ison läjän nippelitietoa Shadow Moses -tapauksesta. Aluksi olin tosi skeptinen, että jaksaako moinen kiinnostaa hetkeäkään, mutta sittemmin olen löytänyt itseni useammankin kerran pikkutunneilla konsoli kourassa kuvia zoomailemasta ja muistoja yhdistelemästä. Kuvien syynääminen on siinäkin mielessä palkitsevaa, että monista löytyy hauskoja yksityiskohtia, joita ei ensi-silmäyksellä näe. Muistojen yhdistely -moodi taas on käyttikseltään aivan hirveä - semmoinen bittiavaruus-design, joka sekoittaa pään ja jossa kontrollit ei vaan toimi - mutta ainakin tähän asti sitä on silti jaksanut kestää, sillä hommasta irtoava info on ihan oikeasti mielenkiintoista.

Kaikkien memory fragmenttien löytämiseen voi mennä melkoisen pitkään, mikäli ne koskaan jaksaa kaikki metsästää, joten tämäkin on mitä mainiointa missä vaan milloin vaan jos huvittaa -viihdettä, jota käsikonsoleilla tarvitaan.