No ei sitä liikaa ole vielä mutta ei nyt siis puhuta ihan mistään tunnin jobista, vaan ihan parista oikeasta työpäivästä. Toki sitä sitten vapaa-aikaakin siihen aikaan mahdutetaan.

Joo, se nyt on selvä. Päädyin viskaamaan mailia tarkemmin asiasta, painitaan siellä.

Niinhän siinä tosiaan kävi, että edeltävien hajoamisten jälkeen päädyin lopulta ottamaan solun Espoosta. Tässä pari sanaa soluasumisen iloista ja suruista.

Huone on 12,8 neliötä, eli varmaan aika perus soluhuone. Huoneesta kuvia pelinurkka-ketjussa. Hyvin tänne kaikki tavarat mahtuu, kun vähän suunnittelee. Vaatekaapit ovat normaalia leveämpiä, mistä olen kiitollinen. Muu asunto käsittää keittiön, kylppärin ja eteisen tietty. Varastokopit ja pyykkitupa löytyvät muista rapuista. Talo on vanhahko, mutta pääosin asunto oli(ja on) hyvässä kunnossa. Ainoastaan ikkunani on sen verran tummentunut, että hyvä kun läpi näkee. Vois pestä sen tässä joskus. Kämppikset sattuivat olemaan molemmat erittäin mukavia, mikä tekee paljon, kun ei tarvitse varoa ihmiskontaktia ja hyssytellä huoneessaan. Meillä elellään reippaasti, ovet usein auki, ja jauhetaan paskaa. Englantia tulee myös treenattua, kun toinen äijä on kenialainen.

Omat ja yhteiset tavarat asettuivat kanssa näppärästi. Ainoastaan pientä päänvaivaa aiheuttaa joskus se, kun olen aika tarkka järjestyksen kanssa. Mun on siis saatava pitää esim. astiani selvästi tietyissä laidoissa tiettyjä hyllyjä, ettei tarvitse alkaa arpomaan, mikä on kenenkin. Tämä taas vähentää hieman ennestäänkin vähäistä säilytystilaa, kun ei myöskään viitsi alkaa muille nalkuttamaan vain sen takia, että ovat vähän vapaamielisempiä. Ruokatarvikkeet ovat taas selkeästi hyllyittäin, mikä on helpompaa. Yhteisiä tavaroita ovat vessapaperi, rypsiöljy, tiskikamat ja muut vastaavat.

Solut vaikuttavat myös olevan melkoisia aarreaittoja, kun jengi hylkää näihin kamaa mitä ei enää tarvitse, ja seuraavat asukkaatkaan eivät jaksa mitään tuhota. Eteisessä hattuhyllyllä meillä mm. lojuu suunnaton syntetisaattori. Pitäisi melkein mielenkiinnosta testata, toimiiko se. Siivouskomerossa on laatikollinen Topfieldin digiboksi, ja erään pöydän alla eteisessä pari pöytä-PC:tä. Toinen vanha Compaq DeskPro, toinen uudempi pystykoteloinen. Keittiössä taas on sellainen hirsimökkityylinen järeä puupöytä ja yksi pitkä penkki, jotka nekään eivät varmasti ole asunnon vakiokalustoa. Mistä lie ilmaantuneet.

Hupaisana yksityiskohtana pihalla, ulko-oven vieressä on hämmentävä ohjeistus. Naurettiin veljeni kanssa itsemme tärviölle, kun saavuttiin aikanaan paikalle aamuyöstä yönläpiajon jälkeen alustavan muuttokuorman kanssa. Käsittääkseni - ja toivottavasti - tässä viitataan kuitenkin koiranjätteisiin, jotka joku oli käynyt oven eteen tinttaamassa. Muuten tämä on alueena aika kivaa tavallaan. Talot on pystytetty metsäiseen rinteeseen ihan ostoskeskuksen kulmille. Tietty ostari- ja asema-alueet tuppaavat monesti olemaan vähän arvelluttavaa seutua, joissa ei pimeällä kannata yksin liikkua. Itse en ole kuitenkaan nähnyt minkäänlaista aktiviteettia, vaikka myöhäänkin olen kulkenut. Paitsi tietty lähijuna-E:n lompakkovarkaat, mutta se nyt oli jo alkuillasta, ja varmasti vain todella huonoa pullaa.

Saas nähdä miten pitkään nykyisessä asuntomallissa viihdytään. Ei tästä nyt niin kiire pois ole kuin kuvittelin, kun kämppiksien kanssa tulee toimeen ja halpaa on, mutta tietty omassa tai kaverin kanssa asuminen olisi edelleen jotain aivan muuta. Lähemmäs koulua olisi myös kiva päästä, tästä kun joutuu ajamaan kahta bussia. Helsinkiin taas pääsee junalla avrsin näppärästi.

Elämä näyttää.

No niin, laitetaanpas muuton jäljiltä pari kuvaa uudesta nurkasta.

Mahdollisimman yleiskuva

13 neliön huoneessa on vähän mutkikasta saada hyviä tilakuvia. Tämä on otettu sängyn päältä.


Viihderauta

Sitten viimenäkemän leffahylly on laajentunut toisella samanlaisella, ja näyttää minusta aika kivalta. Koska soluissa ei saa porailla seiniin, ovat pelitkin päätyneet tähän hyllyyn toistaiseksi. Paitsi DS- ja GBA-pelit, jotka asuvat CD-hyllyssä. Josta kuva ei taas ole, kun se on oven luona vaatekaappia vasten vaikeasti kuvattavissa.

Sain myös uuden tv-tason myötä Philipsin mini-stereosetin leffasoittimeksikin. Tähän astihan pyöritin leffani pleikkarilla. Soundi ja s-videokuva(liitäntä on ikävä kyllä tv:n etupuolella) on aika jees.


Toinen yleiskuva

Tällä kertaa ovelta päin. Yllättävän mukavasti kaikki tauhka tähänkin tilaan istui, ja purkaminen kävi kanssa jotenkin helposti. Kaikki löysi paikkansa samoin tein.


Onhan noita hienompia ja teknisempiä nurkkia, ja tietty tässä tila-asian kanssa joutuu tekemään kompromisseja, mutta toisaalta tällainen luola on aika viihtyisä. Samanlainen nykerö se pelitila oli kotonakin. Siinon tunnelmaa.

Vähän hotsittaisi kuitenkin tulla pyörimään, kun ei yleensä minnekään messuille pääse. Mikähän päivä tuonne kannattaisi raahautua? Perjantaita tai lauantaita nyt alkuunsa sihtailin.

Tai eihän finngamer satu enää olemaan epätoivoinen työvoiman tarve?

Worms toimii kyllä suurella porukalla, tosin harva sitä osaa pelata, vaikka luulisi miltei jokaisen noita pelanneen joskus.

Tässä tapauksessa padi-ohjaus veti kyllä ihan jäihin, kun koko ikänsä on tampannut Wormseja PC:llä. Tietää kyllä miten peli toimii, ja napit tietty kun ne kerran kerrotaan, mutta virhemarginaalia on silti ja kokoajan joutuu miettimään kun ei tule selkärangasta. Mille ei aikarajan puitteissa olisi oikein varaa.

Kliffaa se oli kyllä silti, ja tiimihommat porukalla tuovat ihan omaa maustettaan. Tosin jotenkin sessari myös hiipui yllättävän seinään, kun kaikki kuin yhdestä päätöksestä feidasivat jonnekin. Luonnonvalinta tai jotain.



Peeäs. Harmi, ettei Jedimestari ehtinyt pistellä Halossa taas muita turpaan. Ensi kerralla sitten.

Scribblenautsia olen DS:llä pelaillut ja hauska on peli. Vaikuttaisi olevan todella paljon pelattavaa. Oletin, että peli olisi aika helppo, mutta välillä onkin yllättävän vaikea keksiä, että mitä tavaraa/asiaa pitäisi käyttää. Sitten vielä Advanced-modessa pitää yrittää pelata sama tehtävä uudelleen, mutta ei saa käyttää samoja tavaroita mitä aikaisemmin käytit.

Niin, tämäkin on nyt pihalla. Lähtee kyllä tilaukseen mitä pikimmiten, viihdettä ja leikittävää pitäis riittää joksikin aikaa.

Sattuipa silmääni, että Steamissa on viikonlopputarjouksessa Braid, vain 4.49€. Ostaisin heti, ellen olisi pankkikortiton tällä hetkellä. Ja pankkitunnuksetkin ovat postissa matkalla Oulusta Espooseen. Yhyy.

Voin ostaa tuon sinulle, jos haluat. Maksat sitten takaisin, kun pystyt. Jos kiinnostaa, niin nakkaa sähköpostiosoitetta vaikkapa privaviestillä. Taidanpa itse asiassa itsekin ostaa tuon.

Oih, loistavaa. Pistän tulemaan.

Sattuipa silmääni, että Steamissa on viikonlopputarjouksessa Braid, vain 4.49€. Ostaisin heti, ellen olisi pankkikortiton tällä hetkellä. Ja pankkitunnuksetkin ovat postissa matkalla Oulusta Espooseen. Yhyy.

EDIT. Eikä PayPal-tililläkään sattunut lojumaan rahaa. Äh.

Räimimisestä miitissä innostuneena sain viimein laitettua Steam-accountin kuntoon ja asennettua Halffis kakkosen sekä Portalin. Ilokseni HL2 pyörii koneessa erittäin smuutisti, vähän jännitti että liekö tahmailisi. Ekastakin osasta tuttu immersion tunne kaiken tapahtuessa koko ajan ekasta persoonasta on tässäkin loistava, ja erityisesti alkupanikoinnit viihdyttivät, mutta toivottavasti jossain vaiheessa nähdään muutakin kuin harmaata kaupunkirauniota ja viemäriä. Ennen kaikkea on kuitenkin piristävää piiiiitkästä aikaa pelata shooteria nimenomaan PC:llä. Nuoruusviboja.

Portalia en vielä ole testannut, mutta eiköhän tässä illan mittaan laiteta sekin tulille.

Pikkutuntien piipertäjätkin ovat pikkuhiljaa lopetelleet, ja sain raahattua itseni tähän kämpille "yöksi". Tuttuun tapaan oli pirun rattoisaa taas, sekä pelien että huonon läpänderin parissa. Vaikka yleisesti pelaaminen jäi vissiin vähän vähälle tällä kertaa, tuli omakohtaisesti tahkottua lopulta melkeinpä tavallista enemmän. Metal Slug pariinkin kertaan, Left 4 Deadia pitkä siivu Joelin kanssa(douppi peli muuten), Wariota, 50 Centtiä, Tetristä/Pokemonia, mättöjä ja ties mitä. Setin kruunasi vielä eeppiset MTG-painit, joista riitti hupia sivustakatsojallekin. Jees sekametelisoppa.

Suurkiitos tietty finnikselle puitteista ja huolimisesta, sekä kaikille homoille muuten vaan. Ensi kertaan, sano mummo kuollessaan.

Mulla on huomenna päivätreenit kahdentoista maissa, eli ihan kahdeksi en varmaan veny. Riennän kuitenkin niin pian kuin mahdollista.

Mites Picto Chat, anyone...?

Junaliikenne on kyllä totaalista ryöstöä nykyään.

Loistopäivä näytti vielä lopuksi keskaria, kun menin lähijunalla illalla Helsinkiin, ja lompakko varastettiin.

  Niin minäkin sanoisin.

Naureskelin aiemmin sille, miten ihminen onnistuu lukitsemaan itsensä soluhuoneesta pihalle. Ja tein sen juuri itse. Huikean kahden päivän asumisen jälkeen. Menee kyllä valmiin kireyden ja siitä aiheutuneen hoppuilun piikkiin, mikä ei toisaalta vitutusta lievitäkään.

Onneksi jollain naapurilla on suojaamaton WLAN, niin ei ihan kuuppa pimene ovenavaajaa odotellessa. Tuntikin kun tässä saattaa mennä. Saisivat kyllä olla nopeampia näillä hinnoilla...


EDIT. Loistopäivä näytti vielä lopuksi keskaria, kun menin lähijunalla illalla Helsinkiin, ja lompakko varastettiin. Uskomaton hustlaus vielä. Joku äijä poimi sen mun kädestä, kun laitoin matkakorttia sinne. Kävin saman tien tietty iholle ja koetin saada sen takaisin, kun äijä piilotteli sitä selkänsä takana. Samalla tilanteeseen tuli joku sen muijakaveri, ja koitti muka puhua äijälle järkeä ja kans saada lompakkoa siltä pois. Siinä hässäkässä lompakko luonnollisesti siirtyi muijalle, jonka jälkeen se sanoi hakevansa konnarin ja painui jonnekin vessaan penkomaan sitä. Mitä en tietenkään tajunnut tarpeeksi aikaisin, kun koko tilanne oli ihan perkeleen hämmentävä. Koko ajan mestoilla pyöri siis sellainen vanhempi deekukin, ihan sekaisin, jota tämä pariskunta syytti jatkuvasti.

Kaikenlaisten käänteiden jälkeen Bonnie ja Clyde painuivat junasta ulos, koska milläpä kahta aikuista ihmistä pidättelet, vaikka koitin kyllä. Konnari soitti vartioliikkeeseen ja poliisille, ja minä löysin vessan roskiksesta kirjastokorttini. Kaikki muu lienee mennyt muijan mukana. Nyt voin kertoa, että vituttaa. Ei edes se rahallinen menetys, ei siellä ollut varmaan kuin 15e, mutta kaikki fakin sählinki korttien uusimisesta ja nyt elämässä pärjäämisestä, kun ei saa rahaa mistään. Onneksi isä oli eilen täällä, niin sain lainattua siltä.

Tervetuloa Helsinkiin!

Kunnon wifebeaterin etsiminen ei oo helppoa näinä aikoina. Säästöpörssikin petti. Kirppareiltakaan ei oo oikeen löytyny.

Paitsi että wifebeater on tankki. Mielellään valkoinen ja tahroilla.

Tullaan tietty. Voisin melkein ottaa kimppatulijoista kopin tässä Espoon asemalla, niin selviätte varmemmin läpi vaarallisten hoodien.

Mä olen parisuhteessa viihtyvää tyyppiä, mutta nyt olen pidempään pyörinyt yksin alkuvuodesta loppuneen pidemmän suhteen jäljiltä. Sinkkuelämä on tietty hauskaa ja vapaata, mutta vanhenee todella nopeasti. Sitä fiilistä, kun on joku josta oikeasti välittää, ei mikään ympäriinsä sutiseminen - tai enemmänkin lupa siihen kuin varsinainen toiminta - voita millään. Samalla en kuitenkaan halua pakottaa itseäni mihinkään, sillä olen vahvasti sitä mieltä, että seurustelujutut tulevat omalla painollaan. "Etsiminen" kuulostaa musta aina jotenkin väärältä. Se ei tarkoita sitä, että kotona istumalla löytää rakkauden, muttei sitä tarvitse sherlock-hattu päässä kaupungilla metsästääkään. Kun joku oikeasti kiinnostava sattuu kohdalle - ja niitä tulee kyllä - pitää vain uskaltaa tehdä asialle jotain.

Sitäkään ei kannata peltätä, että ehtii kaverustua liikaa jonkun kanssa. Kaikki suhteeni ovat aina alkaneet jonkinlaiselta kaveripohjalta, sillä mä olen todella hidas tiedostamaan omia ihastuksiani. Yleensä kaikki kaverini tietävät asiasta ennen kuin minäkin sen viimein tajuan, ja siltikään on harvoin liian myöhäistä tarttua toimeen. Aina ei tietenkään onnista, mutta voi pojat sitä fiilistä kun kaikki napsahtaa kohdalleen ja lähtee rullaamaan. Mitkään pilvilautat, auringonpaisteet ja pikkulinnut eivät ole liioittelua sitä sielunmaisemaa maalaillessa. Ja sen takia kannattaa ottaa joitain riskejäkin. Minkä pystyn muuten sanomaan epäröimättä, vaikka elän juuri nyt sitä rakkauden kääntöpuolta. Eron jälkeen koko kevät meni kuin sumussa, ja vaikka nyt päivät maistuvat taas ja kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen on palailemassa, menee varmasti vielä hetki, ennen kuin mitään vakavampaa sattuu. Sitä odotellessa voi keskittyä muihin asioihin, ja välissä aina hieman single life, baby!

Siirappi-Sharkie kiittää ja kuittaa.


Peeäs. Tanssi on muuten jäänmurtajista parhaimpia, ja lisäksi perkeleen kivaa, joten jonkun kurssin ottamista tai omin neuvoin klubille uskaltautumista ei voi kuin suositella.

Niin tosiaan, mulle ei sitten varmaan tälle kertaa tarvitsekaan varata yösijaa, koska muutan tiistaina Espoon keskukseen. Kyllä, ihan vaan miittien takia.

Vautsi! Nyt tiedän missä minä olen tästä lähtien yötä! 

Tervetuloa. Toivotaan vaan ettei mulla ole psykopaatti-kämppiksiä, vielä kun ei osaa mennä lupaamaan.

Ja Joel, vielä ei ole kuulunut. Pitänee keskustella eduista tulevassa miitissä.

Niin tosiaan, mulle ei sitten varmaan tälle kertaa tarvitsekaan varata yösijaa, koska muutan tiistaina Espoon keskukseen. Kyllä, ihan vaan miittien takia.

Itse en juuri juonut ennen kuin täytin 18v. Sen jälkeen olen ollut käytännössä jokaisena viikkona humalassa(ainoat selvät kolme viikkoa, kun intissä olin kiinni). Humala toki ei tarkoita örvellystä vaan sellaista sopivaa paria olutta tai six packia. Harvoin menee enemmän, lukioaikoina tuli kiskottua enemmän. Alkoholin takia olen oksentanut ainostaan kaksi kertaa. Ikinä elämässäni en ole oksentanut krapulassa.

Oih, aika lailla sama tarina täällä. Lukioaikaan - ja aiemminkin - kaikilla oli himmeitä kotibileitä - kulttuuri, jota nykyään tuohon baarissa juoksemiseen verraten itse asiassa kaipaa - ja överit vedettiin about joka viikonloppu. Paitsi minä. Ei mulla mitään ollut alkoholia vastaan, mutta se ei vain kiinnostanut tarpeeksi jotta olisi jaksanut säätää hakijat ja muut. Täysi-ikäisenä ja laillisesti hommassa on ihan toisenlainen maku, ja sittemmin sen siihen makuun on kieltämättä päästykin. Vaikka en mä silti ryyppää edes viikoittain, ja kontrolli on vahva varsinkin nykyään. Kahdesti oksentanut humalassa, nyt kuukauden sisään ensimmäisen kerran krapulassa. Joka oli sekin kummallinen refleksi uuteen deodoranttiin. Koskaan ei ole filmi katkennut tai oltu niin sekaisin, ettei omin neuvoin pääsisi kotiin.

Nämä tutkimusasiat ovat taas aina kaksipiippuinen juttu, eritoten alkoholin kohdalla. Ongelma on ne standardit, joiden perusteella kukin aineen vaarallisuuden arvioi. Kuten sanottua, oluella ja viinillä on tutkittu olevan terveysvaikutuksia ja pikkupienissä ihminen on kivasti sosiaalisempi ja kaikki tuntuu onnistuvan(vaikka toki tässäkin on eroja yksilöiden välillä). Ja jos itsellä on käyttö täydellisesti hallinnassa, ja esimerkiksi viini ruoan kanssa iso osa elämää, on tietty vaikea nähdä, mikä siinä sitten on niin vaarallista. Toisaalta taas alkoholikuolemien määrä vuosittain on melko järkyttävä, ja monta perinteisesti vaarallisempana pidettyä huumetta korkeampi. Vaikuttavimmat tekijät tässä ovat varmasti alkoholin helppo saatavuus ja se, kuinka helppo sitä on käyttää väärin. Vakiintuneisuus taas lienee se suurin syy, jonka vuoksi harva alkaisi edes alustavasti arvioimaan tilannetta ja nautintoainelakeja uudestaan. Niin tässä kuin monessa muussakin tapauksessa.

Brittiläiset teki tämän vuoden puolella tutkimuksen, jossa pistettiin parikymmentä päihdettä vaarallisuusjärjestykseen. Alkoholi oli viidenneksi vaarallisin, mm. essoa, amfetamiinia, anabolisia steroideja, tupakkaa ja pilveä edellä. Kiellettäisiin, jos olisi uusi päihde. Pistäähän se miettimään.

Ehkäpä huomenna kaljalle.

Tajusin eilen, että about kuukauteen en ole pelannut sekuntiakaan. Mikä yllättäen tuntuu näinä leppoisan pelaamisen päivinäkin silti pitkältä totaalipaussilta. Kesäkelit veivät kuunvaihteen molemmilla puolin miehen mennessään, ja sittemmin on ollut asuntohuolia ja harrastekiireitä. Eikä ole ollut reissuja joilla kannettavaa pelaamista olisi tullut ikävä.

Eilen otin kuitenkin härkää sarvista, ja nautiskelin Grim Fandangon loppuun. Voi pojat mikä peli. Seikkailupelien ehdotonta kärkeä. Huomenna lähden työreissulle, ja otan pitkästä aikaa PSP:n hellään huomaani bussimatkojen piristeeksi. Luvassa ainakin Pataponin jatkamista, luulisi taas tauon jälkeen maistuvan. Pari varvia Luminesia lienee myös paikallaan. Ja ehkä Predator UMD:ltä hotelli-iltana, telkkarista kuitenkaan tule mitään.

Pitäisiköhän ostaa taas joku oikeasti uusikin peli, ihan vain näön vuoksi....?

[District 9:n]

Kävin myöskin katsomassa District 9:n tänään, eikä voi kuin yhtyä Epin sanomisiin. Asetelma leffassa on harvinaisen hieno ja piristävä, sekä tarina tiivistunnelmainen, mitä tukee entisestään lähellä tapahtumia kulkeva dokumenttimainen ote. Draama pitää varpaillaan, toiminta on totta totisesti komeaa ja efekteissä ei notkahdella - ja allekirjoittaneelle "pienehkö" budjetti tulikin yllätyksenä.

Mie tykkään kans. En ehkä menisi vuoden (edes toistaiseksi) parhaaksi elokuvaksi tituleeraamaan, vielä näin äkkiseltään, mutta kärkikastiin lennähtää. Suositteluni.

http://www.verkkokauppa.com/popups/prodinfo.php?id=24476
Miten tällänen suoriutuisi tehtävästä?

Aika lailla vastaava kuin oma pari vuotta sitten ostettu Acer, mitä nyt käyttömuistia tuplat ja näyttiksestä en äkkiseltään tiedä mitään. Tuskin tuokaan kuvailemassasi käytössä yskii, hyvin on meilläkin toistaiseksi pärjätty, mutta voisin kyllä kuvitella, että vähän katselemalla saisi tuohon hintaan, tai sillä lisäsatasella, vielä hieman paremman ja pitkäkestoisemman diilin. Ehkä.

Omassa koneessa prossun hertsien vähyys on ehkä vähän jälkeenpäin harmittanut.

Nyt siellä heitellään rusinaa tisseihin! Talk about entertainment.

No niin, nyt siellä on sitten yksi puolituttu. Tähän päivään asti en ole _kertaakaan_ katsonut BB:tä, ja nyt tuntuu siltä että tuon pienen ja epäsuoran yhteyden vuoksi voisin vaikka katsoa.  

Varmasti kaksipiippuinen juttu. Kun itse katselin tuossa taannoin sitä ohjelmaa haastattelutilaisuuksista, ja Oulu pamahti ruutuun, huomasin ihan yhtä paljon pelkääväni jonkun tutun pyörähtävän siellä kuin toivovani sitä. Tiedä sitten onko se sitä, ettei kestä nähdä jonkun tutun menevän tuhoamaan itseään tuohon sirkukseen, vai ettei haluaisi joutua seuraamaan BB:tä, vai mikä. Mutta aivan varmasti olisi pakko ajoittain seurata kaiffarin kuulumisia, mikäli kohdalle sattuisi.

(Epi olisi tietty ollut poikkeus, se mies kestää mitä vain. Ja 24/7 olisi lähtenyt poistoon samoin tein. )

Tuttuja ei kuitenkaan taaskaan näkynyt, joten shokkiarvo on pienehkö. Varmasti tätä tulee silloin tällöin katseltua, kun unehtuu illalla telkkarin ääreen, mutta en taida jaksaa sen tarkemmin seurata. Viime kausikin meni paljolti ohi suun, ekan sen sijaan tiirasin aika tiiviisti. Ideahan tässä on mitä mainioin - noin niinkuin viihde- ja tositelkkariohjelmien mittapuulla - ja vetoaa ihmisten alkukantaisimpiin tiirailun ja vallantunteen simsmäisiin tarpeisiin. Nyt formaatti alkaa kuitenkin olla nähty, sillä ihmiset voivat tapella ja kutea vain niin monin tavoin. Ellei sieltä tosiaan tule jotain oikeasti huimaa ja mullistavaa, muutakin siis kuin uudet tapetit. Tällä hetkellä en usko, mutta aika tietty näyttää.

Laitoitko TKY:lle hakemusta? Itse sain viime vuonna heinäkuussa reilun parin viikon odottelun jälkeen tarjouksen sekä HOASilta että TKY:ltä, molemmat kämpät Otaniemestä. Tänä vuonna tilanne taitaa olla heikompi jos näin myöhään on venynyt.

Laitoin, mutta hylkäsivät sen, kun en näin JOO-sopimuslaisena ole ylioppilaskunnan jäsen siellä, vaan pysyn kirjoilla Oulun yliopistossa koko ajan. Mulla on kyllä opinto-oikeus ja opiskelijanumero TKK:lle, mutta ne eivät sitten näemmä riittäneet.

Ja asuntotilanne tosiaan on sangen huono tänä syksynä, tämäkin tarjous on tullut peruutuksien kautta.

Perkele, sain kuin sainkin tarjouksen HOASin soluista. Kytyinen 12,8 neliön huone kolmen hengen möllissä. Onhan se käytännössä ilmainen, kun vuokra ei ole kuin parisataa, eikä mua se solu-asuminenkaan ehkä NIIN paljoa vituta, mutta vähän suurempaa omaa tilaa olisi silti toivonut. Ja omaa jotain, joko vessa- tai liesijuttuja, sellaisiakin kämppiä kun on olemassa aika reilusti. Lisäksi asunto on Espoon keskustassa, josta pitäisi vinssata Otaniemeen kouluun. Näillä kompromisseilla asunto saisi kuitenkin sentään olla suunnilleen TKK:n ovenpielessä, mutta kun ei. Kaikin puolin just sellainen tarjous mitä olen koko ajan pelännyt: varteenotettava vaihtoehto, varsinkin kun mistään ei tunnu nappaavan vaikka verkkoja on levitelty joka suuntaan, mutta silti sieltä huonoimmasta päästä. Ei tekis mieli ottaa, ei viittis jättää ottamatta.

Hyväksyminen ens tiistaihin mennessä, notta ehtii tässä vähän aikaa keitellä, soitella ja selailla ilmoituksia. Jos joku on tähän asti jemmannut tietoa järkevän kokoisesta ja hintaisesta vapaasta yksiöstä Helsinki-Espoo-akselilla, niin privaattiviesti is the way to go.

Onneksi tänään saa ryypätä.

Täältäkin ollaan näillä näkymin messissä, ja yöpaikkakin taitaa olla tarpeen, asunto-asiat kun eivät ihan etene odotetusti.

Sali taisi olla lähes täynnä, joten ei siitä varmasti haittaa ole. Toisaalta lipunmyynti siirtyy puolta tuntia ennen ovelle, enkä jaksa uskoa lippujen loppuvan kokonaankaan(mekin ostimme liput vasta ovelta), vaan enemmänkin on tärkeää olla hollilla kun jengi päästetään saliin, sillä liput eivät ole paikkalippuja.

Menis aivan varmasti läpi mihin vaan kolikkopelihalliin missä vaan. Törkeän hienoa työtä. Onnittelut proggiksen ainakin jonkinasteisesta loppuun saattamisesta, ja tattis näistä raporteista. Myötäeläminen on ollut sangen viihdyttävää.

:maailman_isoin_peukku: