Tämäkin filkka on pyörinyt hyllyssä varmaan useamman vuoden, joten fiilis oli kiva kun viimein sain sen katsottua. Leone on loistavuutta, ei siitä pääse mihinkään. Ne kuvakulmat, sommittelut (erityisesti näihin mä olen heikkona) ja lähikuvat pistävät pakosta jonkinlaisia väreitä kulkemaan selkäpiissä, eikä Morriconen musiikkia myöskään tule väheksyä. Verrattuna vaikkapa Dollari-trilogiaan, oli tämä vielä hieman hidastempoisempi, ja varsinkin startti vaati keskittymistä, mutta se palkitsee kyllä, sillä ei tällaisia tunnelmia ja jännitteitä kiirreellä rakenneta.
Rooleissa loistaa myös monta kovaa tekijää, joista Henry Fonda nyt tietenkin on sieltä nimekkäimmästä päästä. Itse digasin silti Bronsonin Harmonicasta eniten, aivan törkeän hieno hahmo.
Itsekinhän katsastin Transformers 2:n eräs päivä. Vakavasti otettavana filmatisointina tätä ei voi pitää millään muotoa, ja tavallaan siksi tykkään ykkösestä enemmän(kuten Scientistkin sanoi, se pysyy paremmin kasassa), mutta en kyllä millään voi väittää, ettenkö olisi samalla viihtynyt jumalattoman hyvin. Aivot räjäyttävää toimintaa, perkeleen isoja koneita, härskiä huumoria vaikka muille jakaa ja tuomiopäivän meininkiä(jota runsas kaskunheitto vähän tosin latistaa). What's not to like? Oikeastaan se huumorimatskun määrä oli suurin yllätys(Foxin kuolaustahan tarjottiin jo ekassa leffassa melko samoissa määrin), ja sillä leffa vedetäänkin paikoitellen aika läskiksi, mutta onneksi olin äijäporukalla katsomassa, mikä tehosti menoa hyvin. Toinen valituksen aihe on ekan leffan tyyliin melko antikliimaksinen loppu.
Triplapostilla jatkuu. Olenks mää ainoa, joka ostaa täällä elokuvia
Korjataan siis asia.
Laitoin juuri Playsta tulemaan kahden DVD-levyn versiot The Dark Knightista sekä Sweeney Toddista, kahdeksan euron hintaan kipale. Näiden lisäksi matkalle lähti neljän levyn Definitive Collector's Edition Titanicista, reilun kympin. Tätä olisi kuukausi takaperin saanut vieläkin halvemmalla, mutta pihistelin silloin, joten nyt hinnan hieman noustua ja varastotilanteen huononnuttua päätin viimein tarttua settiin. Kyllähän joka miehen hyllyssä aina Titanic pitää olla. Ja sitä paitsi en ole nähnyt sitä pitkään aikaan.
Jonain näistä päivistä pitäisi myös ehtiä käydä katsomassa uutta devuhyllyä. Joko kokonaan uutta, tai sitten tilaan olemassaolevan rinnalle toisen samanlaisen. Joka tapauksessa se tulee syömään ikävästi rahaa, jota ei taas oikein ole. Oh well.
Huuhaa, sain vihdoin ja viimein Grim Fandangon toimimaan Vistallani! Ja unohduin saman tien yömyöhälle sen pariin. Nyt on pakko ottaa unta palloon, ja aamulla lisää tätä.
Ja koukuttaa ihan törkeästi. Rikos että tämän pelin pariin pääseminen oikeasti vei näin kauan aikaa. Noh, maistuu nyt sitäkin paremmalta. Seikkailupelibuumissa taidan tämän jälkeen ottaa käsittelyyn Sam & Max Hit The Roadin, joka on venaillut vuoroaan tuolla hyllyssä jo jonnin aikaa.
Aben läpipeluu ja Braidin osto saanee siis sittenkin odottaa itseään hetken.
Tuli vähän puun takaa, muttei toisaalta silti jotenkin yllätä. Eikä tästä nyt hirveän murheissaan jaksa olla, kun parhaat setit on varmasti jo takana päin. Ehkä silti huomenna vaikka Jackson 5 soimaan kunnioitukseksi.
Huuhaa, sain vihdoin ja viimein Grim Fandangon toimimaan Vistallani! Ja unohduin saman tien yömyöhälle sen pariin. Nyt on pakko ottaa unta palloon, ja aamulla lisää tätä.
Jep, kyllä siihen sen melkein tonnin saat upottaa, että löytyy laadukas kone. Tuo Turilaksen mainitsema LapTech on hyvä pulju, mutta se saattaa tosiaan olla ajoittain kallis, eli jos kone löytyy sitä kautta, niin hintavertailuhommat kannattaa aina. Ja muutenkin aika hyvä yleiskikka läppäreiden, ja kaiken elektroniikan, kanssa on se, että iskee MBnetin hintavertailuun haun ja ottaa siitä jotkut viisi myydyintä konetta syyniin. Niissä on yleensä monenlaisia, saa aika hyvin osviittaa siitä hintapolitiikasta ja että minkä ominaisuuksien mukana eurot kulkee, ja niiden kautta pääsee hyvin käsiksi myös sitten muihin vähän vastaaviin, mutta mahdollisesti sulle sopivimpiin vaihtoehtoihin.
Pyhä kolminaisuus, eli prossu, käyttömuisti ja näytönohjain, ovat varmaan ne, mitä kannattaa syynäillä. Ja voisin kuvitella, että ainakin kaksi viimeistä ovat aika avainasemassa kuvankäsittelyn kanssa. Sen lisäksi tietty kovalevyn koko, vaikka sitä nyt saa aina lisää, sekä liitännät ja vehkeen strategiset mitat kiinnostaa. Akkukestoltaan oikeasti hyviä koneita ei taida vielä tällä hintahaarukalla saada, eli 2-3 tuntia maksimissaan.
Mitä merkkeihin tulee, niin se on aina vähän arpapeliä. Käsittääkseni mikään merkki ei suolla ulos pelkkää paskaa, eli enemmänkin mallien kanssa voi mennä pieleen, ei merkkien. Itse ostin Acerin pari vuotta sitten, ja tykkään siitä kovasti. Onhan 17'' näytöllä varustettu kaveri vähän mörssäri, mutta hyvin se on kulkenut mukana silti, ja nyt tuohon näyttöön tykästyneenä en pienempää haluaisikaan. Liitäntöjä on helvetin jees, ja tuuletus rehellisesti sivukautta, huomattavasti tehokkaamman oloista kuin jostain pohjasta pöytää polttaen. Ainoa mikä tässä ehkä vähän harmittaa, on se, että tehokkaampikin olisi voinut olla. Koneen tarve oli kova, ja tuli viime hetkellä vähän hätiköityä. Onneksi en itsekään pelaa hirveästi PC:llä, ja sen mitä pelaan, niin tämä kuitenkin vielä hoitaa.
Kannattaa siis tosiaan katsella ihan rauhassa hyvä kone, ja jos esim se Windows 7 kiinnostaa, niin venailla sekin messiin. Pärjääpähän sitten varmasti mahdollisimman monta vuotta.
"Nuoret miehet jakaa tiedostoja. Jakaa tiedostoja keskenään nuoret miehet. Puistossakin nuoret miehet jakavat. Jakavat parrua nuorille naisille miehet tiedostoja. JUMALAUTA!"
Mökkijuhannus tuli tännekin, lähdetään Kuusamoon isolla kaverimöllillä. Setti on melko kansallisromanttinen: pallopelit, sauna, kokko, puolialasti aamuun pihalla ja perkeleesti grillisafkaa sekä olutta. Ei välttämättä juuri tuossa järjestyksessä. Perjantaina mennään, sunnuntaina tullaan, ja sitten pitäisi vielä pysyä hereillä työpaikan keväänpäättelypippaloissa. Saa nähdä miten äijän käy.
Nyt oikeastaan ahdistaa vain se, että kaupassa olisi jo pitänyt käydä ruuhkien välttämiseksi. Noh, jospa sieltä vielä pääsee hengissä pois.
Viikonlopun jälkeen sitten tänne kootut tarinat ja selitykset siitä, miten jengi on herännyt paikoista mistä ei olisi pitänyt.
EDIT. No niin, nyt on kauppareissu käyty, ja kaljat, lihat ja muut tykötarpeet on plakkarissa. Tervettä kehitystä osoittaa se, että ruokaan meni melkein enemmän rahaa kuin päihdyttäviin juomiin. Toisaalta porukoiden juhannusvarastoa verottamalla säästää myös siinä sektiossa.
Puolen päivän aikoihin lähdetään sitten ajelemaan. Loistofiilis nyt kun kaikki on valmiina, ja edessä pari päivää mökkielämää kavereiden kanssa. Mukavaa ja death ratetonta juhannusta kaikille Lautalaisille tasapuolisesti!
Braid saa minulta ehdottomat suositukset kesäpelaamiseksi niille, jotka eivät vielä ole peliä jostain syystä kokeilleet.
Kappas, jostain syystä en ole kuullut tällaisesta mitään. Nyt jo pikaisella perehtymisellä vaikuttaa pakkokokeilulta. Taiteessa on sama maanläheinen viba kuin Machinariumissa, mitä nyt hieman pirteämmillä väreillä. Toinen mikä tuli hämmentävän vahvasti mieleen ovat Fair To Midland(suosittelen, ellei ole vielä tuttu) -bändin kansitaide ja musiikki, mistä tulee todella hyvä mieli.
Hinkkailen ainakin Abe's Exodduksen pois alta, sen kun otin tänään taas pitkästä aikaa käsittelyyn ja se alkaa olla melko loppusuoralla. Ensi viikosta voisi sitten ostaa tämän ja perehtyä ajan kanssa. Puzzle-platformer-kesä.
Kurmootin tuossa aika tiukkaa tahtia läpi Paulowin uusimman, eli Viimeisen vartiomiehen. Arin kirjathan siis pyörivät oululaisen yksityisetsivä/baarimikon, Jesse Hackmanin ympärillä, ja olen lukenut näitä jo parit, alkupäästä pari ekaa vielä lukematta. Nyt saattaa tosin riittää viimein inspiraatio korjata se puute, sillä tämä opus oli loistava. Teksti ja Paulowin ajatuksen juoksu ovat sujuvaakin sujuvampia, hahmot hyvin rakennettuja ja karikatyyrisen yksityiskohtaisia, toimintaa riittää, juonikuviot rakennellaan pienestä loppua kohden melkoisiin spektaakkeleihin, ja ennen kaikkea huumorissa löytyy. Dialogissa, niin seesteisinä hetkinä kuin tiukan toiminnan keskellä, kukkii niin riihikuiva huumori että vesilasi olisi tarpeen. Kun poliisipäällikkö vaikkapa kuittaa asian käsitellyksi tokaisemalla "Eteenpäin, sanoi siittiö vulvassa", ei sanottavaa paljon jää. Paljolti näistä tuleekin mieleen vanhat hyvät Jerry Cottonit, joita Paulow itsekin on itseasiassa kirjoittanut jonkin verran. Sillä erotuksella tosin, että mies on selkeästi kehittynyt kirjailijana.
Se toinen seikka, mikä tekee näistä allekirjoittaneelle mukavaa luettavaa, on se, että kirjat sijoittuvat Ouluun. Paikkoja, ja erityisesti paikasta toiseen siirtymistä kuvaillaan todella tarkasti, joten ne real-life-maisemat piirtyvät mielen päälle upean kirkkaasti kirjan takaa-ajojen keskellä tai baari-illan melskeessä. Myös hahmoja, joille useimmille löytyy tosielämän vastineet jossain muodossa, on mukava bongailla(baarikeisari Svedu Oksanen, anyone?).
Kaiken kaikkiaan mainio kirja. Kuten etukannessakin hehkutellaan, on Paulowin tekstissä tosiaan imua, joten mikäs siinä lukiessa. Pulp-dekkaria parhaimmillaan.
Star Trekin katselin eilen, ja toimi helvetin hyvin. Kun en mikään Trekkeri ole, niin mahdolliset inconsistencies ei haitanneet täällä päässä, ja vissiin uusiksi vetämisen voi jokainen halutessaan eniveis selittää näillä ulottuvuusasioilla itselleen. Pääasia kuitenkin, että menoa ja meininkiä riitti, leffa on ihan perkeleen tyylikkään näköinen, ja dialogi jyystää ku härkä.
"Eikö tämä ole ihan vulcanuksesta?" Käännöskukkasia.com.
Viime viikolla tsekkasin myös Terminaattorin, joka ei ihan yhtä douppi ollut, mutta kun oletin sen olevan sysipaska, niin yllätyin silti positiivisesti. Sopivasti tuomiopäivän masistelua, ja jopa pari yllätystäkin. Onhan tämä vähän eri motiiveilla tehty kuin vaikkapa kolmonen.
Niin, ihan sitä automaattisinta moodia ei tosiaan kannata käyttää suosiolla. Perusasetukset kohdalleen, kuten tuo kuvanlaatu täysille ja reso sopivaksi(sen ei varmastikaan ihan tapissaan tarvitse olla), niin siitä eteenpäin niillä valmiilla tilannemoodeilla sekä ISO:n ja suljinajan säätelyllä tilanteen mukaan pääsee jo pitkälle.
Oikealla perehtymisellä ja rukkauksella tilanteen mukaan pääse tietty aina voittoon, mutta näillä tavallisten kuolevaisten digikameroilla tulee myös rajat vastaan tosi pian. Vähänkin hämärämpi on heti kuolemaksi, kun kuvaa ei saa skarpiksi millään, ellei sitten esim. twiikkaa ISO-arvoa ylöspäin sen verran, että kuvan laatu huononee pakostakin. Sisäinen vakautin tosin auttaa tähän, mutta omassani sellaista ei ole. Ja salama luonnollisesti polttaa kaiken läpi aina, sen voi siis suosiolla unohtaa. Tosin omassa Canonissa(Powershot SD750 Digital Elph) on myös sellainen moodi kun Night Snapshot, joka toimii pimeällä yllättävän hyvin. Kuvan tarkaksi saaminen ei silloinkaan ole aina helppoa, mutta salama on lempeä ja tulos säilyttää tunnelmia aika hyvin.
Kieltämättä tämä kiinnostaa kovasti, eikä vain moninpelin tähden, mutta ei silti riitä yksin syyksi konsolin hommaamiseen. Toivotaan vain, että pääsen hakkaamaan uuden 2D-Marion(joka on aina tapaus sinänsä) jossain läpi.
Kappas. Voi olla että pitää napata matkaan, jos joskus satun noiden tienoille. Vaikkakin edelleen olisi helpompaa, että kaikissa hintalapuissa käytettäisiin liimaa, joka ei tartu niin roimasti kiinni. Aika harvinainen ongelma tämä kuitenkin on nykyään(onneksi).
Vituttaa CD-levyjen hintalaput, joita ei saa vaivatta pois, vaan ne jättävät himoliimat ja riekaleet, tai vaativat teollisuusliuottimia. Uskomatonta, että tällaisia on enää edes laillista liimata levyjen kansiin.
Drew Careyn juontama studio-show, jossa vedetään improa erilaisten pelimuotojen avulla. Mukana vakkareina Ryan Stiles, Colin Mochrie ja Wayne Brady, ja lisäksi yksi vieras. Nämä äijät on ihan uskomattomia, eikä vielä ole tullut vastaan yhtäkään jaksoa joka ei pudottaisi ja isolla kädellä. En tiedä miten olen missannut tämän näin kauan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sitä parasta. Suosittelen tutustumaan.
Nyt olen viidenessä kaudessa menossa ja kyllä osaa olla hulvatonta menoa! Sellaista hajoilua tullut koettua, että huhuh. Colin ja Ryan ovat vauhtiin päästessään kyllä niin lyömättömiä! Parhaat naurut yleensä irtoaa Whose Line, Helping Hands ja 2line Vocab.- geimeistä.
Suurkiitokset Sharkielle vinkkauksesta, vähän myöhässä mutta kuitenkin.
Oih, eipä kestä. Kiva että jollain muullakin on kärpänen purrut. Itsekin myllytän tätä tasaista tahtia, vaikkakin olen katsonut vasta kolme kautta. Ryan(mun feivori) ja Colin tosiaan palkitsee duona aina, ja Wayne "osaan kaikkea maan ja taivaan välillä" Brady räjäyttää tajuntaa tasaiseen tahtiin. Kun vielä isketään päälle paljolti loistava vierailijakaarti, ei heikkoja hetkiä paljoa löydy. Itse asiassa onkin melko hämmästyttävää, miten freesinä ja pudottavana meno pysyy, vaikka jaksoja riittää eikä pelejä ole loputtomasti. Improv ftw.
Omia lempparipelejä on ehdottomasti Narrate, Greatest Hits(lol), Scenes From A Hat ja...noh, ne kaikki loput. You know.
Mulle taas koko puoluejako on tosi hyödytön keksintö(ja muutenkin epäilen kovasti sillä olevan enää muuta kuin nimellistä merkitystä), kun en harrasta tiukkoja poliittisia suuntautumisia. Jokaisen puolueen asialistoissa ja tavoitteissa on hyviä ja huonoja asioita, samoin kuin jokaisen alla toimii fiksuja ja dorkia poliitikkoja. Tällä kertaa äänestin Perussuomalaisia(vaikkakin meinasin mennä Vihreillä, eikä kukaan varmaan arvaa kenen kahden välillä tässä oltiin...), joka ei itseasiassa puolueenakaan näin Eurovaaleissa ole huono valinta, siellä kun ollaan vissiin oltu kaikkein eniten EU-kriittisiä. Vastakkaisiakin ajatuksia tarvitaan aina. Eduskunta-vaaleissa taisin mennä Keskustalla tai Kokoomuksella, muista enää. Ehdokkaan pään sisältö ratkaisee, ei haalareiden väri.
Mitä Soiniin tulee, niin naama ärsyttää, mutta ei se poliitikkona minusta läpimätä ole. Julkkisehdokkaita ei tueta. Mistä tulikin mieleeni, että vaalikoneesta tuli ekaksi vaihtoehdoksi Jani Sievinen. Taisi loppua niidenkin tekeminen tähän.
Vaikka yleisesti olen sitä mieltä, että kyseisen termin ja ihonväri-asioiden hyssyttely on turhaa ja nimenomaan sitä toimintaa, joka luo turhia erikoismerkityksiä tälle ulkonäköseikalle muiden joukossa, niin tuossa olisin kuitenkin saattanut antaa periksi. Tai ainakaan en itse haluaisi asua Negernissä.
Machinarium hands-on. Ehdottomasti vuoden kiinnostavimpien pelien joukossa edelleenkin.
Staili iskee kyllä kuin miljoona volttia, ja kuulemma stooria ja huumoriakin löytyy. Kunhan ne ja puzzlet ovat kunnossa, ei voida mennä pieleen. Odotellaan kovasti.
No niin, sieltähän se tuli, ja minä pidin. Meininkiä oli tosiaan hillitty ainakin tähän ekaan jaksoon, ja veikkaan minäkin ettei mitään masturboivia karhuja ja muita kavereita enää paljoa nähdä, mutta pohjimmiltaan ohjelmassa on ihan samanhenkistä fiilistä ja huumoria. Conan on aina Conan. Enemmänkin uusi ajankohta, nimike ja puitteet(studio oli tosiaan staili) vain freesaavat oman show'nsa loppuajoista ehkä hieman kaavoihinsa kangistunutta Conania, ja eiköhän tästä vielä vauhtiin päästä. Mäkin tahdon tuommoiselle kiertoajelulle!
Andysta myös pisteet kotiin. Toivottavasti äijältä kuullaan enemmän läppää jatkossa(mä kun ainakin käsitin tästä, että se olisi siellä ihan vakkarina).
Vinssasin tässä iltani ratoksi Elite Beat Agentsin Diva-tasolla loppuun. En kuitenkaan vielä läpi asti, kiitos ennenkin harmaita hiuksia aiheuttaneelle Jumpin' Jack Flashille. Vaikea sanoa mikä juuri siinä biisissä mulle on niin vaikeaa, mutta tason nousu Without A Fightista ja kaikista muistakin biiseistä on törkeä. Saa siitä toki myös suuren urheilujuhlan tuntua, kun on vielä niin kingi biisikin. Huonompaa ei jaksaisi yrittää. Tunteroisen vinssasin nyt, mutta napsautin sitten epähuomiossa aborttia, hajosin ja lopetin. Sormetkin jo niin horkassa, että refleksit heikkenee joka vedolla. Katsotaan huomenna uusin silmin.
On se tietty kivempi, jos saadaan päivämäärät kohdalleen ajoissa, niin mahdollisimman moni vanha körmykin pääsee mestoille. Ja mikäli hyvin käy, niin saatan itsekin asua tuohon mennessä jo Espoossa/Helsingissä, eli miitissä käynnistä tulee helppoa kuin lapsen lyöminen.
The Last Guardian tosiaan lämmittää mieltä. Saa nähdä joutuuko/ehtiikö PS3:n kelkkaan ennen kuin peli saapuu markkinoille. Tämä on todennäköisesti pakko kuitenkin kokea jossain jotenkin.
Näytä kirjoitukset
