Tavallaan on ihan jees, että asialle on ehkä mahdollisesti ylipäätäänsä alettu tekemään jotain, sillä TV-lupamaksuhan on ollut aina lähinnä surkuhupaisa viritys. Tämäkään ei kuitenkaan kuulosta ihan hirveän hohdokkaalta. Todennäköisesti verotukseen integroituna homma toimisi parhaiten, tai sitten pitäisi keksiä systeemi, jolla vain ihan oikeasti Ylen kanavia katsovat maksavat tästä lystistä. Eri asia on tietysti, löytyykö nyky-Suomesta enää riittävästi inspiroituneita kannattajia, mikäli rahaa aletaan ihan oikeasti kyselemään eikä maksutta näy.

14€ mätkyä, täytyy laittaa homoverottajalle vähän työmatkavähennyksiä. Eiköhän tää tästä vielä käänny vaikka ei toikaan kyllä vituta.

Periikö ne oikeasti tällaiset pikkuhilutkin? Mulle tuli joskus abuut saman verran palautuksia, mutta laskelmien lopussa olikin sitten loppukaneetti: "Ei palauteta." Ei sillä että siitä itku silmään olisi tullut, mutta kaksinaismoraalista saattaa kyllä tullakin.

Omat verolaskelmat viime vuodelta viipyvät edelleen jossain. Odotellaan varovaisen optimistisesti jättipottia, vaikka ihan viime jouluun ei todennäköisesti ylletäkään.

Oulussa juonitaan jo vahvasti kesäkelejä.

Monta päivää paistanut kirkkaalta taivaalta, lämmintä lähemmäs kymmenen ajoittain ja tiet jo paljolti kuivat. Nyt sitten näin. Noh, onneksi saa kyräillä sisällä, kun pitää painaa matikkaa huomista tenttiä varten.

Huvita taas oikein yhtään mikään.


EDIT. Vajaa kolme tuntia myöhemmin suunnitelmat ovat muuttuneet.

Iskekääpä kuvat vierekkäin. Keksikö joku juuri aikakoneen kertomatta mulle?

Kyllä, Suomi on kaksikielinen maa. Suomi ja englanti. Ei Suomi ja ruotsi. Voidaan laskea vaikka prosentit kuinka moni osaa sujuvasti englantia ja suomea ja verrata niitä niihin ketkä osaavat sujuvasti suomea ja ruotsia.

Englantia ei lasketa, sillä se on lingua franca, tieteen, taiteen ja viihteen yleiskieli. Sitä osaa kaikki. Paitsi tietty ranskalaiset.

Fransmanneista tulikin mieleen hieman asian vierestä, että joskus mua sappeaa se, miten ajattelemattomasti ja jopa ylimielisesti maailmalla suhtaudutaan ulkomaalaisiin ja vieraisiin kieliin. Suomessa saa palvelua defaulttina vaikka vinkuintiaksi, aina isoista hotelliketjuista naapuruston Siwaan, mutta reissun päällä on tuskaisen usein aivan liikaa vaadittu edes etäinen englanninkielen taito. Vaikka toisaalta on tietty kiva tietää, että meillä koululaitos tämän suhteen toimii. Senkään takia en olisi heittämässä pakkoruotsia ja omaleimaista kulttuuripääomaa ihan niin helposti pois. Yleissivistys kunniaan.

Ja sitä paitsi, kyllä siitä aina lisäpisteet saa, kun koettaa päästä Tukholman kännireissulla piparinreunaan käsiksi, vet du?

Vaikken mäkään sen opiskelusta koskaan riemuissani ollut, niin kyllähän ruotsi on sangen helppo kieli. Itse vetelin kasia ja sen yläpuolelta, ja yhden maagisen kympinkin taisin saada, ellen ihan väärin muista. Kirjoitinkin sen vapaaehtoisesti, ja Ämmä heilahti. Olen myös vähän eri mieltä sen turhuudesta, kun kuitenkin kaksikielisessä maassa elellään, halusi sitä myöntää tahi ei. Eikä mikään kielitaito ole koskaan pahasta. Tottakai joku ranska - tai monet muut kielet(paitsi saksa on vaan lol) - on monin verroin doupimpi ja hyödyllisempikin, mutta myös ihan törkeän vaikea. Siinä säännöt tuntuu olevan olemassa vain sen takia, että saadaan joku merkitys niille 99%, jotka ovat poikkeuksia. Ruotsissa on sentään logiikkaa.

Så gråt inte.

Tietysti mun pitäisi kuitenkin korjata se, mikä ei ole rikki, ja hankkia Mac, koska sinä pereferoit sen käyttöä. Luonnollisesti. Vaan entäs kun joku sen jälkeen tulee ja sanoo, että PC:t vievät Maceja? Ei muuta kuin vaihtoon, enhän tahdo olla yksinäinen muuli. Shees. Neuvoa ja ehdottaa saa, mutta koitetaan välttää ylitsevaluvaa ylimielisyyttä.

Älä nyt viitsi käännellä sanojani miten sattuun. Minulle on ihan yksi ja sama, mitä käyttistä kukin käyttää. Kaikki turha Mac/Apple/iPhone-dissaaminen, joka tuntuu aina olevan muodissa, aiheuttaa sen sijaan vastareaktion. Muistaakseni sinäkin olet ollut milloin iPhonen ja milloin iPodin kimpussa, niin kuin Applen laitteet olisivat automaattisesti surkeita. Vähän sama maku jäi näistä Mac-teksteistä.

Mutta joo, ehkä kommentteihin tulee tartuttua liian kärkkäästi, vaikkei siihen olisi oikeasti edes mitään syytä. Poislukien zoukan vittupaskamaailmanpaskinta-provot.

Njoo, sattoihan tuo omakin asia tulla esitettyä aika tylysti, vaikka missään vaiheessa en tarkoittanut, että Maceissa mitään varsinaista vikaa olisi. Lukuunottamatta sitä ikkunoiden hidasta latautumista, jota olen havainnut koulun koneella. Toivottavasti ja oletettavasti tämä ei kuitenkaan ole yleinen piirre kaikissa näissä. Ja tuota pidemmälle en osaa koneiden suorituskyvyistä tahi muusta sen syvällisemmin sanoa, kun niitä on tullut käytettyä verrattain vähän. Beyond that, mä en vain tykkää käyttää niitä. Tottumukset on vahvoja.

Mitä Appleen muuten tulee, niin esim. iPhonehan on oikeasti staili ja toimiva laite. Sen ulkonäkökään ei ota päähän, toisin kuin Mac OS X:n jostain syystä tekee. Eikä iPodejakaan voi pahemmin disauttaa, vaikken niitä itse käytäkään, niiden laatu on kyllä tullut huomattua useamman kerran. Tiedä sitten, mistä niin ankea kuva oli jäänyt.

Sharkie, sinun opettelemistasi taasen on vaikea ottaa tosissaan, kun et tosiaan edes jaksa vaivautua lataamaan sitä parempaa nettiselainta, vaikka kaikki sukulaiset, ystävät, kissat ja koirat sitä sinulle suosittelisivat. Jääräpää saa olla, mutta joku raja sentään.

No voi hyvänen aika, ei tämä ihan oikeasti ole enää tottakaan. Otetaanpa kerran vielä kertauksena tästä selainasiasta, että päästään elämissämme eteenpäin:

1. Mä käytän tosi paljon nettiä muiden koneilla, lähinnä koulun ja porukoiden, ja näillä on IE. Tästä syystä jaksoin aina raportoida - niin, enää en sattuneesta syystä vaivaudu - kun Lauta bugaili sillä selattaessa.
2. Koulun koneilla on kyllä useinmiten myös Firefox, mutta sitä käyttäessä joutuu arpomaan starttikysymyksiä default-selaimesta ja sivuhistorioista, joten IE:n käyttö on vain helpompaa.
3. Porukoiden koneelle en taas jaksa/halua asentaa mitään muuta selainta, sillä ne ovat käyttäneet IE:tä aina, ja se kuitenkin on enemmän kuin näpsäkkä selain tavallisen kuolevaisen käyttöön. Yours truly included.
4. Anteeksi? Siis mikä selain omalla koneellani on? Hassua että satuit kysymään. Opera. Kyllä mä siitä ehkä enemmän tykkään nykyään kuin vaikkapa IE:stä, mutta perseeni ei vuoda verta, jos joudun käyttämään jotain muuta selainta, koska käyttötottumukseni ja -vaatimukseni ovat sangen yksinkertaiset. Useinmiten en tule edes ajatelleeksi, että mikä selain käytössä pyörii. Ja kuten sanottua, kotioloissahan oma kone on näinä päivinä harvemmin netissä.


Mitä tähän Mac OS X -asian tulee, niin tietysti Macejakin osaa käyttää, ei se mitään rakettitiedettä tosiaan ole. Sen sijaan en _pidä_ niiden käyttämisestä, ja kuten jo sanoin, johtuu tämä luonnollisesti pääasiassa siitä, että Windows on niin selkärangassa. Siinä kaikki, ei tästä tarvitse sen monimutkaisempaa asiaa tehdä.

Tietysti mun pitäisi kuitenkin korjata se, mikä ei ole rikki, ja hankkia Mac, koska sinä pereferoit sen käyttöä. Luonnollisesti. Vaan entäs kun joku sen jälkeen tulee ja sanoo, että PC:t vievät Maceja? Ei muuta kuin vaihtoon, enhän tahdo olla yksinäinen muuli. Shees. Neuvoa ja ehdottaa saa, mutta koitetaan välttää ylitsevaluvaa ylimielisyyttä.

Sanoo kaveri, joka käyttää Internet Exploreria.

  Auts. Vaan kyllä, mieluummin jopa sitä kuin mäkkejä.

No niin, jos puhutaan vakavasti, niin en tosiaan ymmärrä miten se on sulta tai muilta Mac-käyttäjiltä pois, jos minä tykkään hoitaa asiani PC:llä. Suurin syy tähän on ihan varmasti se, että tiettyihin asioihin on tottunut vuosien saatossa aika lujasti, ja varmasti Maceillakin hommat sujuu hyvin - sillä eihän ne tuhat kärpästä voi kaikki olla idioottejakaan - mutta kun ei ole mitään pakottavaa tarvetta alkaa opettelemaan. Ja juuri nyt mä en vain tykkää käyttää Maceja. Niiden käyttiksissä ei viehätä mikään, niin ulkonäöllisesti kuin toiminnallisestikaan.

Pahoittelen menetettyjä yöunia. Tähän liittyen, tälle...

Lautalaisten ilmeinen muiden mielipiteiden  olemassaolon hyväksymättömyys onnistuu aina yllättämään minut.

...nyökkäilen juuri nyt hyväksyvästi. Ja tälle...

Mutsis onnistuu aina yllättämään minut.

...taas hajosin. Kiitos siitä.

Toinen asia on maccien ihana tapa ladata kansioiden näkymiä vähintään 10x kauemmin kuin PC:iden. Eikä karkkien vähennys auta asiaa. Ihan kuin tiedostokoko kansiossa määritteleisi maceissa sen miten kauan kansion näkymää saa odotella... tervetuloa kivikaudelle.

Tälle mäkin olen joskus naureskellut, kun koulussa olen erehtynyt macia käyttämään. Ja muutenkin se käyttis on aina ollut jotenkin luotaantyöntävä. En vaihtais.

Tietenkin siinä säästää kaikkea mahdollista.

Ei tuo silti ole mitään joihinkin halpis animeihin verrattuna, joissa käytetään samaa animaation pätkää yhdessä jaksossa useita kertoja.

Joo, pyöriihän jossain Hopeanuolessakin samoja kuolemispätkiä ja muuta jonkin verran. Ja tässäkin tapauksessa kyse näytti lähinnä olevan parista pakollisesta tanssi- tai hupitoimintakohtauksesta, ja parista tai kolmesta leffasta. Ei jaksa järkyttyä.

Jotenkin toi tyyli oli vaan niin mukavan freesi ja omaperäinen. Ei mitään liikaa yrittämistä tai gangstailua, pakko arvostaa. Mut hei, eihän siitä pakko oo tykätä.

Heh, just omaperäisyys siitä puuttui. Ja yrittäminen tosiaan kans. Mutta saahan siitä tietty tykätä, ei se niin huono ollut.

IMO enemmänkin haikea ja melankolinen. Menikö biisin aihe ohi?

Ainiin, ja jos laiskan oloinen on niin tuotahan on remixattu aika helvetisti, niitä club miksejä on useampikin maxi julkaistu..

Niin, siis ei se nyt varsinaisesti huono biisi ollut, ei vain jotenkin inspiroinut. Haikeaksi biisiksi siitä puuttui sielua, ja lopputuloksesta tuli sellainen himmailun kuuloinen. Lupaavasta räppäristä on kans vaikea mennä tuon biisin perusteella sanomaan, kun ei noissa laineissa ollut mitään haastavaa, nokkelaa taikka muuten päräyttävää.

Toivottavasti tämä ei ole jäämässä kundin parhaaksi vedoksi.

http://www.youtube.com/watch?v=bKp5iscRBGk

Tääkin mennyt ihan ohi. Yksi lupaavimpia räppäreitä tällä hetkellä.
Hieno biisi.

Aika laiska ja tunteeton. Ja jotenkin päällepiirrelty videokaan ei napannut, vaikka se nyt ideana onkin ihan hauska. Loppuunkulutettua kamaa.


EDIT.
Kraak & Smaak - Squeeze Me

Tuli joku päivä telkkarista vastaan. Kingi breikkibiitti, ja videokin on loistava. Blam!

EDIT2.
Eipä silti, tässä on kyllä vielä kingimpi video.

EDIT3.
Perkele, näitä funkkeja biisejä tuntuukin riittävän. Pitänee ihan oikeasti perehtyä poppoon tuotantoon.

[GTA: Chinatown Wars]

GTA: Chinatown Wars

Ihan starttifiilikset eivät olleet mitenkään hohdokkaat, mutta kieltämättä tämä ryömii pikkuhiljaa ihon alle. Peli on loppujen lopuksi aika näppärän näköinen, pyörii todella sulavasti, ja toisin kuin ankeita PSP-autovarkaita, tätä on myös hauska pelata. Kaikin puolin onnistunut kannettava GTA. Lintuperspektiivi antaa mukavan sekoituksen vanhaa 2D-fiilistä ja modernimpien GTA-pelien ominaisuuksia, ohjaus toimii melko lailla moitteetta, tarinatehtävät ovat pääasiassa nokkelia ja huumori kukkii dialogissa kuin silsa jalkapohjassa, ja kosketusnäyttöä on kans hyödynnetty ilahduttavasti perusohjauksessa ja erilaisissa minipeleissä, kuten autojen starttaaminen piuhoista tai ruuvimeisselillä, roskiksien tonkiminen ja molotovien duunaus bensiksellä. Jopa aseiden vaihtaminen alanäytöltä toimii, kun peli kerran pausettuu roplaamisen ajaksi. Ainoastaan heittoaseiden operointi styluksella(tai *gasp* sormilla) on vähän ankeaa toiminnan keskeltä, muttei mitenkään kuolemaksi.

Luonteeltaankinhan tämä peli sopii käsikonsolipeliksi kuin nakutettu, sillä yksi tehtävä, random odd-jobit, diilaus tai mikä vaan miljoonasta muusta mahdollisuudesta on just sopivan briiffiä, mutta kuitenkin mielekästä toimintaa lyhyempiin aukkoihin agendassa. Kuitenkin pelin parissa viihtyy tuntitolkullakin mikäli tarve, sillä tekemistä riittää ja se on viihdyttävää. Eilenkin meni taas reippaasti pikkutunneille, kun piti illalla puolisen tuntia kikkailla. Huomasin, että huumediilaus vie kyllä mut mennessään(enpä olisi koskaan uskonut sanovani noin...). Tarjousvinkkien perässä juokseminen, hintavertailut, eri ryhmittymien osto- ja myyntihalut, kyttien pelko, kaman säilöminen ja kunnon tulot tekevät tästä uudistuksesta yllättävänkin hauskaa puuhaa. Lisäksi kauppiaalta toiselle kulkiessa tulee nähtyä kaupunkia ja mestat tulevat nopeasti tutuiksi. Ja jollei juuri sillä hetkellä homma kiinnosta, sähköpostitse tulevat vinkit on myös helppo ignoorata, eli homma ei käy rasittavaksi.

Kevyesti paras uudistus pelissä on silti uudentyylinen poliisihälytyksistä eroon pääseminen. Chinatown Warsissa tasoa saa laskettua kolaroimalla tähtien määrästä riippuen tietyn verran poliisiautoja, tappamatta itse poliiseja. Ja kappas: ennen mahdottomista korkeista hauista tuleekin ihan törkeän hauskaa viihdettä, kun kruisailee hikipäässä liikenteen seassa ja koettaa jallittaa perässä ajavia poliiseja seiniin, toisiin autoihin tai pylväisiin selviten itse hommasta kunnialla. Miksei tätä keksitty aiemmin? Toinen kiva juttu on aseiden etäosto PDA:n kautta ja kotiinkuljetus. Fyysisessä liikkeessä ravaaminen kun on aina käynyt mun hermoille.

Näin asiat tehdään oikein. Arvostan.


Peeäs. Niin, ja kuvakulman ja lukittautumisen ansiosta tulitaistelutkin ovat ihan eri maata kuin oikeastaan kaikissa aiemmissa Grand Theft Autoissa, joissa homma oli aina munkkiräimimistä ja kuolemista. Näkyvyys on hyvä(paitsi ehkä puistoissa, kiitos puiden), ja suojia on helppo käyttää hyväksi. Brilliance.

Viikonloppuna oli Streettanssin SM-kisat, joihin on puskettu reilu pari viikkoa treeniä aika lailla joka yö(kyllä yö, kun muulloin ei ehdi tai pääse saleihin). Se kuitenkin kannatti, kun napsahti kaksi suomenmestaruutta omalle kohdalle. Sellaisesta pienryhmä-showcase-sarjasta, sekä locking-soolosarjasta. Hyvä fiilis oli siihen asti, kunnes iski stressinpurkuflunssa heti kotiutumisen jälkeen. Tässä sitä sitten koitetaan jaksaa painaa kouluduunia. Onneksi huomisesta eteenpäin pääsiäislomaa. Leffoja, pelejä, safkaa, ei muuta.

Okami Original Soundtrack

Mä taas suosittelen varauksettomasti tätä. Sisältää pirusti upeaa musiikkia, ja varmasti joka fiilikseen jotakin.

Tuon Gyakuten Saiban Meets Jazz Soulin olen halunnut pitkään, mutta saako sitä enää mistään? Ei tietenkään älynnyt aikanaan ostaa Play-Asiasta, ennen kuin lopahti.

Toistaiseksi saadaan tyytyä vielä siihen, että loskat lentää naamalle. 

  No vaan onneksi sekin on kivaa. Njet.

Lakritsijäätelöt melkein parhaimpia. Ja ne jäätelökioskien salmiakkilakritsi-jäätelö on myös melko onnistunut yhdistelmä.

Faktoja nämä. Suklaassa en salmiakista taikka lakritsista ole hirveästi jaksanut innostua, vaikkei sekään varsinaisesti pahaa ole, mutta lakritsijäätelö on tosiaan ihan törkeän hyvää. Onneksi kohta on taas kesä, niin heitetään naamat tötterölle.

Voisin jopa väittää että monelle "normaalille" kaverille on paljon luonnollisempaa ostaa TV-sarjoja DVD:nä kuin leffoja.

Jep. Mäkin katselen usein aamulla yhden jakson jotain aamiaisen kanssa, ja illalla jakson tai pari ennen nukkumaanmenoa. Mikä sarja ikinä onkaan työn alla. Näin ne vain kuluvat, ja sitten on heti tosi kummallinen olo, jollei ole mitään katsottavaa, koska teeveestäkään ei kyllä taatusti tule mitään. Eikä multa onnistu enää nykyään telkkarista sarjojen katsominen, kun en yksinkertaisesti ehdi/muista olla kotona oikeaan aikaan. Ainoa sarja, mitä nytkin pitäisi seurata, on Bel Airin DVD:lle julkaisemattomat jaksot Voicelta joka arkipäivä, eikä mitään tsäänssiä. DVD on se ainoa oikea tapa.

Kyllä mäkin itse asiassa vähän kaihdan isojen mega-collectionien ostamista, kun siinä tuntuu tulevan liikaa samalla kertaa. Kivempi ostella rahatilanteensa mukaan kausi pari kerralla, ja muutamaa eri sarjaa. Vaan kyllähän nekin jaksot siitä kuluisivat pois, kun ei hoppuile, ja yleensä jaksoluonteensa takia tv-sarjoja on helpompi katsella kuin leffoja. Parin tunnin yhtenäinen luppoaikarako kun on joskus yllättävänkin vaikea löytää. Puolesta tunnista tuntiin - no problem.

Armeijan terveydenhuolto<3.

Se on katsos tehokkuus ennen kaikkea. Rokotuksetkin oli kyllä mitä huvittavin tapahtuma. Kylmä huone, yksi tuoli ja pari lekuria sen molemmin puolin. "No niin, istuhan a..ja seuraava!" Ihan oikeasti ei ollut perse kerennyt siihen penkkiin koskea, kun käsivarsista kiskottiin jo neulat pois. Arvostan.

Mutta miksi sitten nykyään pelaan vähemmän? Kiperä kysymys, mutta luulen, ettei hupenevalla ajalla ole ihan niin suurta roolia kuin luulisi. Pystyisin helposti vapauttamaan vaikkapa nykyistä internetin käyttöaikaani ja suuntaamaan sen pelaamiseen. Fakta on, etten tahdo tehdä niin. Minulle riittää satunnainen pelailu, yleensä kavereiden kanssa. Pelit eivät, minun näkökulmastani, enää ole tarpeeksi vetäviä siihen, että pelaisin niitä kymmeniä tunteja viikossa.

Niin hankala kuin se onkin myöntää, niin todennäköisesti vähän näinkin. Omalla kohdallani asia on niin, että pelit ja pelaaminen kiinnostaa todella paljon, eikä boardeja, julkaisuja ja tapahtumia oikein osaa olla seuraamatta. Itse pelaaminen kuitenkin on nykyään aika vähäistä. Se on hassua. Kyllä mä nautin pelaamisesta edelleen, mutta harvempi peli saa enää oikeasti innostumaan kunnon maratooneihin yksin. Ja nimenomaan se pelien läpäiseminen meinaa ajoittain jäädä puolitiehen, jopa hyvien pelien kohdalla. Porukassa pelaaminen on kyllä perkeleen hauskaa milloin vain, ja tulee varmasti aina olemaan.

On kiirekin silti osasyy, sillä aikaa ei ihan oikeasti meinaa riittää kun kotona ehtii päivässä olla tunnin pari, ja toinen pointti tässä on se, ettei nykyään enää minkään parinkymmenen minuutin vuoksi jaksa edes aloittaa. Poikkeuksena kannettava pelaaminen, joka sopii hengeltään minulle todella hyvin, ja on todennäköisesti pelastanut peliharrastukseni. Silloin tällöin löytyy kuitenkin myös niitä pelejä, joiden vuoksi kiirehtii kotiin ja järjestelee aikataulunsa merkityksettömämpiä asioita, jotta saisi mahdutettua agendaan peliaikaa. Sen on perkeleen hieno fiilis, ja kertoo, ettei tästä hommasta ihan kaikki tunne ole vielä mennyt. Näin kuitenkin sangen harvoin.

Aika paljon konsoleissa, eritoten PS2:lla, pyörii nykyään vanhemmat pelit. Joko ne lapsuuden hitit tai missatut helmet. Ehkä niiden kautta saa sitten helpommin kosketusta siihen fiilikseen, mitä pelaaminen toi lapsena, en tiedä. Samaten enemmän ja enemmän on alkanut tehdä mieli iskeytyä uusintakierrokselle kaikkiin noihin hyllyssä odotteleviin PS2-helmiin, joihin en ole koskenut vuosiin. Se projekti on kuitenkin ihan oikeasti ajasta kiinni. Onneksi DS ja PSP tuovat sitä odotellessa pelaamiseen vanhaa kunnon helppoutta ja mutkattomuutta, sekä nykymentaliteetille sopivampia genrejä. Bussimatkat, paskareissut, unenodottelu illan kähmässä - koko maailma on pelialustani. Toimii.

Mitähän tästä sitten nyt lopulta päättelisi...? Emmä tiedä, ei jaksa stressata. Sen verran tiedän kuitenkin, että pidän peleistä. Ehkä niistä ei enää saa samanlaisia fiiliksiä kuin ennen, ja ehkä peliaika on useistakin syistä vähentynyt rutosti, mutta eihän se välttämättä huono asia ole. Kuten ylempänä on tuumittu, harrastuksen luonne vain muuttaa muotoaan. Ja tosiaan sitä porukassa pelaamista osaa nykyään arvostaa ihan eri lailla - lapsenahan se kun oli melkein automaatio ja jokapäiväistä. Seuraava miitti, anyone?


Peeäs. Ihan niinkuin mä oisin jo tosi vanha ja elämän kuluttama.



EDIT.

Muistatko kun pentuna et saanu pelata kun tunnin päivässä? Entä jos porukat oli niin dorkia, et et saanu edes savettaa vaikka kuinka yritit selittää miten koko huomisen peliaika menee taas saman kohdan jankkaamiseen? Et? No painu vittuun.

Ei mulla ihan noin ankeaa ollut, mutta muistan kyllä, kun olin vasta saanut PS2:n ja THPS3:n, mutta en muistaria. Melko monena päivänä tuli istuttua aamusta useampikin tunti olkkarin lattialla uramoodia vääntäen, ja sitten jälleen se karu totuus, kun tuli aika siirtyä muihin hommiin ja tiesi, että seuraavalla kerralla samat uudestaan. Tuskin enää jaksaisin, vaan paljonpa se silloin tahtia haittasi. Inspiration!

(Lu-Tze OWNZ.)

Quoted for truth. Ja kaikkien minun lukemieni opusten pohjalta näyttää listaus menevän oikein, mitä nyt Light Fantastic saisi olla vähintään indifferentissä. Kerron sitten joskus, kun olen jostain oikeasti eri mieltä.

Whose Line Is It Anyway?

Drew Careyn juontama studio-show, jossa vedetään improa erilaisten pelimuotojen avulla. Mukana vakkareina Ryan Stiles, Colin Mochrie ja Wayne Brady, ja lisäksi yksi vieras. Nämä äijät on ihan uskomattomia, eikä vielä ole tullut vastaan yhtäkään jaksoa joka ei pudottaisi ja isolla kädellä. En tiedä miten olen missannut tämän näin kauan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sitä parasta. Suosittelen tutustumaan.

Alunperin brittilästä kotoisin, mutta ainakin mulle putoaa tämä jenkkiversio paremmin. Wayne tekee kyllä paljon.

Itse ainakin pidän Mortista hyvin paljon. Se on myös mielestäni oikein hyvä aloituskirja Discworldien pariin siirtyessä. Osittain syy taitaa olla se, että siinä on suuressa roolissa Kuolema, joka on yksi suosikkihahmoistani. Equal Rites on sen sijaan aika huono, eipä siitä ole edes paljoa jäänyt mieleen. Hitto, jahka pääsen tämänpäiväisistä isoveljen valmistujaisista joskus pois niin voisin tulla tekemään tänne Discworldin virallisen "Parasta/Paskaa"-arvioinnin.

Jep, synopsiksen vuoksi mäkin odotan Mortilta aika paljon, sillä kuolemasta digailen myös. Toivottavasti opus tulee pian.

Itsehän aloitin näiden lukemisen intissä Thief of Timesta. Ei starttikirjana ehkä mitenkään parhaasta päästä, sillä siinä tapahtuu perkeleesti, mutta kunhan kyytiin pääsi, niin se taitaa edelleenkin olla lempiosani. Himmee viitekehys, tapahtumia ja tahtia riittää, hahmot ovat loistavia ja huumori sitä parasta. Syvistä filosofisista mietteistä lisäpisteet. Sekin pitänee jossain välissä lukea uudelleen, ja katsoa kuinka paljon enemmän siitä saa irti kun universumi on hieman tutumpi.

Taas on Playsta tulossa Discworldia, tällä kertaa vuorossa Mort. Odotellaan tämän kirjan mukana uutta nostetta touhuun, edellinen lukemani, Equal Rites, kun ei iskenyt ihan samalla lailla kuin aiemmat, vaikka kirvoitti kyllä ajoittain naurua sekin. Velhomeininkiä on kyllä arvostettava, samoin kuin Granny Weatherwaxia, mutta Esk sen sijaan oli melko hällä-väliä-hahmo. Ainahan ei voi voittaa.

[Grand Theft Auto: Chinatown Wars]

Pari päivää sitten Play.comista tilaamani Persona 4:n (13€) lisäksi tuli äskettäin ostettua DS:n ensimmäinen GTA, eli Grand Theft Auto: Chinatown Wars. Ja hintaahan oli se joku viikko sitten mainostamani 23,5€, joten halvalla pääsin.

Alunperin en ollut pelistä kovin kiinnostunut (johtuen lähinnä isometrisestä kuvakulmasta), mutta positiiviset kommentit ja arviot saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että tämä olisi hankinnan arvoinen tapaus. Varsinkin kun DS kerää tuolla hyllyllä pölyä, niin olikin jo aika ostaa sille jotain uutta pelattavaa. Toivottavasti peli kerkeää saapumaan ennen ensi viikon loppua, niin voisin ottaa tämän mukaan kun lähden pääsiäislomaa viettämään seuraavaksi viikoksi. Lomalla voisi varmaan vääntää myös Phoenix Wright 3:n ja FFVI:n läpi jos kerkeää.

Sorruin kans tuossa äsken tilaamaan, sillä onhan se vaan perkeleen halpa. Mäkään en tosiaan ollut kiinnittänyt tähän mitään huomiota, sillä Storiesit PSP:llä eivät kyllä maistuneet ollenkaan, ja vielä kun peli oli tulossa DS:lle, oletin sen kylmästi olevan höyryävä paskaläjä. Arvostelujen ja kuvien perusteella innostuin kuitenkin tästä melkoisesti. Jo pelkästään lintuperspektiivi tekee paljon, ja cell shading -tyyli, oletettavasti leppoisampi ote stooriin ja pelaamiseen sekä kosketusnäyttökikkailu(niitä itkettyjä kranunheittoa ja aseenvaihtoa lukuunottamatta) toiminevat hyvin.

Eri asia tietty, jaksaako tätä oikeasti puskea pidempään, mutta toistaiseksi ollaan toiveikkaita. Ja odotellessa alkoi melkein tehdä mieli kaivaa San Andreas naftaliinista ja fiilistellä.

Mut on nyt lopullisesti käännytetty xkcd:n pariin. Loistavia oivalluksia maailmasta ja ihmisistä, himmeitä kestohuulia, ja tiedevibatkin natsaa. Mä seuraan tätä ihan aktiivisesti ja luentojen suvannot kuluu arkistoja selaillessa kännykällä. Muun muassa tästä irtosi aikoinaan hallitsematon tipahdus. Didn't see that one coming.

import soul

[tasoloikista]

Kyllä mä tykkään eniten tasoloikista(niin 2D kuin 3D), ja siinä sivussa muistakin 3D-toimintapeleistä. Jak & Ratchet -tyyppiset hybriditkin maistuvat siis(mitä nyt eka Jaska oli ihan kiitettävän puhtaasti loikintaa vielä, ja sellaisenaan viime sukupolven paras 3D-loikka), mutta kyllä se ihan aito ja rehellinen hyppely on silti poikaa. Näistä mä olen digannut lapsesta saakka, eikä niihin kyllästä varmaan koskaan.

Erikoismaininnan ansaitsevat myös seikkailupelit, jota ei tosiaan enää paljoakaan nähdä(kiitos Sam & Max, että sentään jotain on), mutta jotka ovat parhaimmillaan puhdasta neroutta. Phoenix nyt ei ihan seikkailupeli olekaan, vaan..niin noh, interaktiivinen oikeussalidraama...? Toimii joka tapauksesa sekin kuin häkä.


Huonoimpia nyt taas lienevät (j/mmo)rpg:t. Mä en saa siitä grindaamisesta mitään irti, eikä näihin megalomaanisiin otuksiin riitä aika. Silloin tällöin tulee kyllä fiilis, että pitäisikö koittaa taas siipiään ja kerrankin kunnolla, mutta koskaan ei saa aikaiseksi. Pokemonit oli silti jees.

Okei, ehkä mulla ei sitten vielä olekaan hätää.

Ei voi...eihän...?

Kyllä, kyllä voi.

nimim. tehnyt saman noin 5-6 kertaa kolmen vuoden opiskelun aikana.

Näköjään joo. Pitänee alkaa jättämään tuota puhelinta toiselle puolelle asuntoa tai jotain, niin jospa se siitä.

Hullulta se tuntuu vieläkin.