[Twilight]

Twilight

Tuohan on filmatisointi tämän hetken ylivoimaisesti myydyimmästä kirjasta. Itse olen kirjoista ensimmäisen lukenut ja ihan kelpo tavaraa, vaikka kohderyhmä onkin selvästi romantiikan nälkäiset teinitytöt ja Ephramit.

Joo, niin näytti lopputekstien perusteella olleen. Itsehän en ollut koskaan kuullutkaan. Ja tuskin tulee luettua, ei se leffa kuitenkaan NIIN mullistava ollut.

Vaan hyvä silti. Hajotkaa siihen, ystävät. Hämärän jälkeen, illansuussa tai miten vaan.

[Yes Man]

Toivottavasti toi teksti oli sarkasmia. Aika varmuudella viime vuoden paskin leffa. Katoin 15 minuuttia ja meinas jo laatta lentää siinä vaiheessa, kun ei sitä paskan hajua enää kestänyt.

Olis vissiin pitänyt jaksaa katsoa vielä hetken pidempään. Ja oli muuten enskarissa vasta tänä vuonna.


------------------------------------------------------

Elähän mitä, lissää pukkaa.


Yes Man

Tästä mulla oli ekasta trailerista lähtien hyvä fiilis, eikä se onneksi pettänyt. Pitkästä aikaa nautinnollinen komedia Carreylta. Kuminaamailu on sitten Ace Venturoiden mennyt huonompaan suuntaan ja sisällön edelle, mutta Yes Manissa jalat ovat pitkästä aikaa maassa ja kreisidorkailua sekä nokkelampaa komediaa(tosi kevyellä draamalla höystettynä) on sopusuhtaisesti. Ei tämä universumia mullistanut, mutta nauratti rutosti ja teatterista poistuessa mieli oli hyvä. Muuta en kaivannutkaan.


Veren Vangit

Vaimo innostui tästä vampyyriaiheesta, ja kun tämäkin filkka oli mulla näkemättä, niin vuokrailtiin eilen. Aika tyly setti. Ihan tosissaan ja antaumuksella selvästi tehty, ja roolisuorituksista irtoaa vahva viboja. Yllättäen nuori Kirsten Dunst oli ihan perkeleen kova tässä. Melkoinen rooli vetää tuonikäiselle. Viihdyin paremmin kuin odotin.

Onkos siitä Fire Walk With Me -pätkästä mihinkään?

Pitäähän se nähdä. Ja paha sitä on analysoida.

Tämähän riittää. Haetaan jostain.

Twin Peaksia tullut nyt (vihdoin) katsottua, puolet jaksoista vielä jäljellä. Perhanan hyvähän se on, ei varmaan tarvitse sen kummemmin hehkuttaa.
Olin jo unohtanut, että tv-sarjat voi olla oikeasti hyviä.

Mä olen kanssa tuijotellut sarjaa viime päivät aika tiukkaan tahtiin, ja pari päivää sitten eräänä yönä se viimein loppui. Mistä irtosikin sitten melkoinen vitutuksen multihuipentuma(ja elämäni trippi).

Vaan siitäkin huolimatta Twin Peaks on ehdottomasti täyttä timanttia. Siihen tunnelmaan ei veitsi edes pure, sen verran vahvaa kamaa.

Katselin äsken TP-boksin extrat loppuun, ja masennuin siitä Into The Night -featuretesta, joka siis kertoo toisen kauden tekemisestä. Onko mikään ihme, että sarja kuoli, kun yhtäkkiä koko fucking tuotantoryhmä tuntui vihaavan koko sarjaa? Yhyy, jännitys on poissa eikä meitä oikeastaan enää kiinnosta. Hyvähyvä. Okei, melko pian kakkoskauden startin jälkeen juonikuviot alkoivat vähän levitä käsiin, mutta missäpä sarjassa ei sattuisi pieniä notkahduksia. Eikä Twin Peaksin tapauksessa edes notkahdettu mitenkään vakavasti, sillä itse stooreilta kestää melkoistakin huttua, kun ne kuitenkin kerrotaan näiden maailman parhaiden hahmojen avulla. Ja heti, kun Windom Earlea alettiin kirjoittelemaan kunnolla stooriin mukaan, lähti momentumi taas kasvamaan ja tunnelma tiivistymään, vaikka tietty edelleen mukana roikku pari vähän irtonaisempaa langanpätkääkin, joita ei noin vain voitu katkoa kun oltiin menty aloittamaan.

Kun Mark Frost maalaili sanoiksi haavensa siitä, että kunpa olisivat vain ottaneet Windom-kuvion aiemmin kehiin ja tiukentaneet toisen kauden alkupuolen rönsyilyä, ei voi kuin olla samaa mieltä. Siinä tapauksessa stoori olisi saattanut olla varsin eri, eikä tarvitsisi kestää harmia siitä, miten sarja nyt "päättyy". Tosiaalta, en mä olisi kaivannut edes hirveästi lisäpituutta Twin Peaksille, sillä jo tällaisenaankin toisen kauden päättyessä lopunajan merkit olivat vahvasti nähtävillä, ja minä odotin koko tarinan ihan oikeasti loppuvan pian. Yhdellä lisäjaksolla ja parilla hieman eri ratkaisulla koko homma oltaisiin voitu saattaa mitä makeimpaan päätökseen. Vaan ei, ja niinpä meille jäi käteen vääryys, joka voittaa jopa sen että Fresh Princen kaksi viimeistä kautta on jätetty julkaisematta DVD:llä.

Vihaan ABC:tä ja luovuttajia.


Onkos siitä Fire Walk With Me -pätkästä mihinkään?

[Twilight]

Tuplista pukkaa.

Kaunis Mieli = kaunis elokuva. Katselin tämän eilen, toista kertaa, joten luonnollisesti se tietty shokkiefektikerroin oli nyt aika alhainen, mutta muuten pätkä koskettaa edelleen ihan yhtä paljon. Harhojen kehittyminen on kuvattu todella hienosti.

--------------------------------------

Editoidaan nyt tähän perään, kun ei jaksa triplaakaan kontolleen ottaa.

Twilight

Näin tästä leffasta ensimmäiset kuvat Paramoren musiikkivideosta, ja oletin kyseessä olevan pelkkä bändin oma hassuttelu, vaikka vähän jännä fiilis siitä sellaisena kyllä irtosi. Kun kävi ilmi, että kyse oli oikeasta elokuvasta, hajosin, sen verran kornia matskua oli kyseessä. Sittemmin ainoastaan varmistuin Twilightin paskuudesta, sen verran mautonta kaikki siitä irronnut materiaali on ollut, julistetta myöten. Eilen tämä tuli kuitenkin mentyä kaikesta tästä huolimatta, ja melko pitkin hampain, katsomaan, tyttöystävän painostuksesta sekä sen takia, että Yes Manin näytös oli ehtinyt mennä täyteen. Ja helvetin hyvä että menin.

Kyseessä on ehdottomasti viimeisen vuoden suurin positiivinen yllätys(tämän vuoden puitteissa se kun ei olisi vielä mikään saavutus). Kunhan leffa pääsi käyntiin, kävi heti ilmi että mauton promomatsku on mennyt melkoisesti metsään. Twilightin näkökulma tähän aihepiiriin on ilahduttavan maanläheinen ja erilainen, ja siitä on revitty hupaisia tilanteita. Tiettyjä kliseitä nyt on mahdoton välttää, mutta pääosin ne on väistelty ja myötähäpeä minimoitu hyvin. Varsinkin pari nimeltämainitsematonta taiteellista ratkaisua ansaitsee erityiskiitoksen. Oikeastaan ainoana suurempana miinuksena toimintakohtausten ynnä muiden hyperjuoksentelu, loikinta ja kiipeily oltaisiin todennäköisesti voitu toteuttaa stailimminkin, mutta aina ei voi voittaa.

Lisäksi kuvaan on tuupattu vielä paljon huimanhienoa musiikkia, ja ihan jänniä kameraliikkuja sekä kuvia. Kaikenkaikkiaan tästä jäi varsin hyvä maku, ja onkin tietty aina yllättyä positiivisesti, kun paskaläjästä paljastuukin kiitettävä kimpale arvometallia. Todennäköisesti joillekin tässä pätkässä ei taas ole mitään hyvää, mutta voin silti suositella tutustumaan.

Sain juuri DS:n ja sille paria peliä joihin sisältyi kaikki muut Attorney -pelit paitsi ensimmäinen Phoenix Wright. Ottaa vähän päähän, kun ensimmäinen osa puuttuu, joten kysynpä teiltä, mistä pelistä minun kannattaa aloittaa vai kannattaako ollenkaan? Vähän vituttava tilanne kylläkin. Apollo Justicesta on kuulemma ihan ok aloittaa vaikkei olisi edellisiä pelannut.

Jep, Apolloa voi kyllä pelata aiempia Phoenixeja pelaamatta, mutta niin siitä ei saa lähellekään yhtä paljon irti. Toista tai kolmatta osaa ei oikeastaan kannata edes harkita aloittavansa ensimmäisenä. Suosittelen, että maltat muiden osien kanssa sen aikaa, että hommaat jostain ensimmäisen PW:N, ja sitten ei muuta kuin järjestyksessä kokemaan. Hienoja hetkiä luvassa.

[Green Carnation - Light Of Day, Day Of Darkness]

Green Carnation - Light Of Day, Day Of Darkness

Tänään lähti Äxästä mukaan. Kyseinen levyhän sisältää tasan yhden raidan, jonka pituus on about 60 minuuttia. Melkoinen teos siis kyseessä. Vielä en ole kuunnellut, paria ostopäätös-katkelmaa lukuunottamatta, sillä tämä vaatii ihan oman slottinsa agendassa. Odotettavissa todennäköisesti kärsivällisyyttä vaativaa, mutta varsin vahvaa matskua. Green Carnationia olen ennen tätä soittanut vain Quiet Offspring -levyn avulla, jonka on uudempaa tuotantoa ja varsin loistava kokonaisuus. Harmillista, että bändi hajosi aikoinaan melko pian QO:n jälkeen, sillä esimerkiksi livenäkin näitä poikia olisi käynyt kuuntelemassa ihan mielellään.

Mahdollisesti pari sanaa lisää kunhan levy on koettu.

Twin Peaksia tullut nyt (vihdoin) katsottua, puolet jaksoista vielä jäljellä. Perhanan hyvähän se on, ei varmaan tarvitse sen kummemmin hehkuttaa.
Olin jo unohtanut, että tv-sarjat voi olla oikeasti hyviä.

Mä olen kanssa tuijotellut sarjaa viime päivät aika tiukkaan tahtiin, ja pari päivää sitten eräänä yönä se viimein loppui. Mistä irtosikin sitten melkoinen vitutuksen multihuipentuma(ja elämäni trippi).

Vaan siitäkin huolimatta Twin Peaks on ehdottomasti täyttä timanttia. Siihen tunnelmaan ei veitsi edes pure, sen verran vahvaa kamaa.

Koska jazzahtava funk (vaiko funkahtava jazz, en ole genre-ekspertti) on out.

Enemmänkin funkahtava/jazzahtava house(tai toisin päin). Eivätkä nämä ole missään muodoissaan koskaan out. Tämäkin on perkeleen douppi.

Itse en ole kokeillut(vielä), mutta miggehän taisi jossain vaiheessa kehaista Opera Miniä. Todennäköisesti kokeilun arvoinen.

Kuka olet ja mitä olet tehnyt TK:lle?!

Se on varmaan vaan pilvessä niistä Fraeonin perskarvoista tai jostain muusta.

Kuinkas moni on jo saanut RB2:n Bladder of Steel achievementin?

Eihän siinä tarvitse kuin pelata 82 biisiä putkeen pausettamatta tai failaamatta (kestää n. 7h).

  Eikä vissiin kannata nautiskella olutta ajankuluksi. Ellei rakko tosiaan ole terästä.

[LocoRoco]

LocoRoco on ollut aika kovassa käytössä taas viime päivät. Kenttien nuohoaminen on yllättävän kivaa puuhaa, varsinkin kun saa naureskella itselleen ja sille, kuinka ilmeisiä salareita sitä on aikanaan muutamankin yrityksen jälkeen tullut missattua. Koetin myös speed-run-hommia ekaa kertaa, ja se olikin sitten ihan perkeleen haastavaa. Ohjaus ja useamman LocoRocon välttely/mahdollinen hyödyntäminen tuovat melkoisesti syvyyttä pikasuorituksiin. Ja samalla vitutusta. Koko pelin ensimmäisen kentän hinkkaamiseenkin meni varsin pitkään, joten pidän siitä pelimallista nyt lomaa hetken ja harrastan sen sijaan keräilyä.

Mui mui!

Jep, Death Proof on yliarvostettu niinkuin suurin osa Tarantinon leffoista muutenkin.

Kill Billejä mä en ymmärrä, mutta muuten Tarantinon leffat on kyllä mahtavia.

Kill Bill -leffat on hiukan sellaisia että pitää olla joko genrestä kiinnostunut fani tai perehtyä elokuviin. Minä tosin pidin leffoista vain katsomalla ne, mutta niistä saa enemmän irti kun esim. katsoo ne extrat. Leffoissa on paljon hienoja juttuja joita ei tajua ihan vain katsomalla sitä. En sitten tiedä pitävätkö genreen perehtyneet fanit (vanhat kung-fu leffat jne.) leffoja epäonnistuneina ja/tai naurettavina, mutta niihin liittyviä yksityiskohtia ja/tai viittauksia leffoista ainakin löytyy.

Kill Billit on varmaan tosiaan vahvasti sellaisia, että joko niistä tykkää rutosti tahi ei lainkaan. Niissä on niin paljon kaikenlaista, ja keskenäänkin leffat ovat aika erilaisia, joten ei ole mikään ihme ellei niistä välttämättä saa kiinni. Mä taas rakastan molempia leffoja just siksi, kun niistä paistaa se Tarantinon yyberfani ja innostus niin hienosti läpi. Äijä ei osannut päättää minkälaisen leffan tekisi, joten sumppasi vähän kaikkea. Erityisesti ykkönenhän on melkoinen sillisalaatti, mutta toimii silti(siksi?) aivan järkyttävän hyvin, joten on sitä vaan arvostettava. Ja ne musiikit! <3 Molemmat volyymit kombona on varmaan Tarantinon suorituksista lempparini. Ja ykkösestä pidän ehkä niiden kesken hieman enemmän.

Reservoir Dogsin katsoin itseasiassa melko vasta toisen kerran, ekasta katselusta kun oli kulunut vuosi tahi pari. Tykkäsin siitä jo ekalla kerralla, mutta nyt se iski vielä kovemmin. Nerokas näyttelijäkaarti, roolit ja dialogi kannattelee koko pätkän heittämällä. Ei tämä kaipaa mitään lisää. Ja K-Billyn supersoundit on hc tietty.

Death Proof on vielä katsomatta. Ja samaten Planet Terror. Pitää tsekata joskus.

Sitten pitää kysyä, että oliko siis jollain ongelmia Visa Electronin kanssa playssa? itse yritän nyt tilata pareja aurinkolaseja mutta herjaa, että "your account has been declined". Jostain luottokortti tiedoista siis valittaa. Onko kellään asiaan mitä tietoa?

Play + electron = ongelmia aluksi. Kunhan sieltä yhden tilauksen läpi saa, onnistuu jatko useinmiten ongelmitta. Jostain syystä ne eivät siis saa varmennettua pankilta niitä korttitietoja. Todennäköisesti olet sallinut nettipankin puolelta verkko-ostokset kyseisellä kortilla(?), joten tämän ilmeisimmän jälkeen ongelmaa voi olla hyvin vaikea korjata. Paljolti munkista kiinni. Sen verran totesin nyt uuden Electronin käyttöön ottaessani, että kortin voimassaolo-ajan alkamiskohta kannattaa jättää tyhjäksi, sellaista kun ei näillä korteilla virallisesti ole. Muutenpa noita tietoja onkin sitten vaikea ryssiä.

Koeta jollain lailla muokata kortti-tietojasi, ja jos ei vieläkään mene läpi(vissiin tili menee tässä vaiheessa kokonaan jäihin), niin joko puhelu asiakas-palveluun tai pelkkä odottelu(mulla tili aukeni joskus taannoin ihan itsestäänkin, kun luovutin koko homman mutta jätin tilauksen sisään) ovat ne seuraavat vaihtoehdot. Tai näin siis omalla painikokemuksella.

[Okami:]

Läpi:

Okami: Jäi kesken viime vuonna, korjasin tilanteen tänä vuonna. Erittäin hieno peli kaikin puolin, ja soundtrack pyörii aktiivisesti edelleen. Tekisi mieli pelata taas, mutta jäisi taatusti kiireissä kesken melko pian. Vaan vielä joskus.

Sam & Max Season 1: Muistaakseni tämäkin jäi viime vuonna kesken, mutta tuli sittemmin pelattua läpi. Loistavuutta. Pitäisi kakkoskausikin hommata.

LocoRoco: Myöskin 2007 kesken jääneitä, tässä tapauksessa tosin PSP:n hajoamisen takia. Nyt uuden slimmin konsolin myötä pääsin taas mättämään, ja läpi napsahti. Kiva peli sellaisissa sopivissa annoksissa. Tällä hetkellä viilailen kenttiin täydellisiä suorituksia.

Gitaroo Man Lives!: Tässähän ei kauaa nokka tuhissut, kun ei mikään pitkä peli ole kyseessä. Pelimekaniikka on kuitenkin hauska, ja biiseissä sopivasti vaihtelua, joten viihdytti kovasti. Lempparien pariin tulee taatusti palattua silloin tällöin.

Apollo Justice: Pelattu läpi kahdestikin. Seuraavaa osaa odotellessa. Ja mainitaan tässä, että todennäköisesti tämän vuoden puolella on Phoenix Wrigthejakin tullut hinkattua läpi, mutta pelaan niitä niin usein, ettei mitään hajua minkä osan läpäisin viimeksi milloinkin.

Elite Beat Agents: En muista pelasinko jo viime vuonna läpi, mutta vähintään toinen läpipeluu kerta Sweatin' -vaikeustasolla oli tänä vuonna. Elite Beat Diivat ovatkin sitten jääneet hautumaan. Ehkä taas joskus.

bit Generations: Orbital: Yksi lempipeleistäni koskaan, mutta bonarimaailma lannisti aikanaan ja peli jäi hyllyyn pitkäksi aikaa. Ihan viimeisen kuukauden sisään kaivoin sen sitten junaseuraksi, ja painoin läpi asti. Yksinkertaisen nerokas peli. Kuunsirppi jäi keräämättä yhdestä kentästä, mutta se oli sellainen helvetti läpäistäkin, etten usko koskaan suorittavani peliä täydellisesti. Läpi se nyt kuitenkin on. Jee.


Kesken:

Shadow of the Colossus: Heh, hassua. Aloitin tämän uudestaan Hardilla joku aika sitten suvannontäytteenä Okamin jälkeen, mutta sitten tuli niin paljon muuta, että se jäi. Pitänee nautiskella pian kuitenkin taas loppuun.

Oddworld: Abes Oddysee: Nyt on ollut pleikkarissa Twin Peaks -putki, ja muuta pelattavaakin, joten vuosi ehtii ikävä kyllä vaihtua ennen tämän pelin läpäisyä. Se on kuitenkin ihan loppusuoralla, ja suoriutuu varmasti pian.

Sonic Rush: Innostuin hetkeksi, unohtui sitten. Periaatteessa kuitenkin ihan kiva peli(hirveistä musiikeista huolimatta), joten eiköhän tätä tule vielä pelattua.

Quendan: Ettei olisi jopa viimeisessä biisissä menossa, mutta kesken jäi silti. Tykkään EBA:sta enemmän.

Syphon Filter: Logan's Shadow: Tuli uuden PSP:n mukana. Kokeilin kerran ja myin pois.

---------------------------------------

Lisäksi on tietty paljon twiligh zone -kamaa, josta ei varsinaisia läpipeluita voisi edes erottaa. Eihän ne mitkään himopitkät listat ole, mutta jotenkin taas yllätyin positiivisesti, kun tuntuu ettei olisi pelannut laisinkaan.

Kornit sanoitukset ja Labrien eeppistäkin eeppisempi äänihän ovat Dream Theaterin tavaramerkki. Herättää monia tunteita.

Scenes From A Memoryn parissa useamminkin itkenyt sanoo tähän vain kaks sanaa: Todellakin!

De-lousedin kuuntelin joo, ja tuota Bedlamiakin kuuntelin jonkin verran ja tähän mennessä ainakin De-loused on ihan kybällä parempi, vaikken siitäkään ole oikein selkoa saanut. Eikä omituisissakaan äänissä mitään vikaa ole, mutta jos minulla ei minkäänlaista melodianpätkää jää mieleen albumin kuuntelun jälkeen niin se on vähän huono juttu..

Ei se välttämättä ole. Proge on vähän hasardi genre, koska megapitkät raidat, rehellinen sooloilu ja asioilla leikkiminen lähtee helposti lapasesta ja pakenee sfääreihin. Mä tykkään pitää jalat lähellä maata, ja kuuntelenkin siksi progressiivista tosi valikoidusti. Moneen muuhun levyyn verrattuna De-loused on kuitenkin varsin hillitty, mutta kuitenkin omintakeinen kokonaisuus, ja siitä löytyy pirun makeita biisejä. Nämä vain tarvitsevat monesti useamman kuuntelukerran, ja mielellään ihan ajatuksen kanssa. Kyllä sieltä pian jää jotain mielenpohjalle soimaankin.

Törmäsin tänä viikonloppuna Klassikkoon, josta en koskaan ollut kuullut. Miten se on mahdollista, en tiedä. Mutta voin kertoa, että hajosin.

Peter Jacksonin visiot ovat tähän verrattuna todella perseestä. Castingia(Boromir olikin haltia!!) ja syväluotaavia roolisuorituksia on pakko arvostaa, samoin kuin sitä, kuinka nokkelasti (maailman krapulaisimman) kertojan avulla skippaillaan ihan kiitettävän isoja osioita stoorista. Erityisesti Jakso 5, osa 2 sekä jakso 6, osa 1 kannattaa vilkaista. Balrog ja Morian kaivokset.

Tai siis, tällä Collection-levyllä se biisi oli aika tylsä, kun vertaa siihen mikä on Youtubessa ( http://www.youtube.com/watch?v=gC1xuVCBl4o ).
Tässä on alussa joku kummallinen puhelujuttukin. ja fonit puuttuu! Hö! Onko tämä siis se aito versio, tämä foniton?

PS. Me, Myself and I on ainakin tosi kiva. Tämä levy siis kyseessä... Tuolta näkyy biisilistakin.

Joo, se foniton on alkuperäinen, ja fonillinen remix. Ja tietysti huomattavasti parempi. Mietinkin ettet millään voinut preferoida orkkista tuon jazz-version yli.

Ja Me, Myself and I nyt on tietty klassikoin koskaan tehty rapsoni. Onneksi ryhmä ei ole kuitenkaan one-hit-wonder, vaan loistobiisejä löytyy reippaasti. Jotkut niistä saattavat kyllä vaatia vähän kuuntelua, että nappaa.

Joelin pohjustus tähän aiheeseen oli hyvä, mutta aivan väärillä urilla ollaan oltu jo kauan. Se, että ihmiset tykkäävät työaikana klikkailla hupaisalta kuulostavia otsikoita ei kerro mistään "pelijournalismin alennustilasta" vaan yksinkertaisesti niistä klikkailijoista.

Joo ja ei. Se on kyllä aivan totta, että tästä asiasta kohina on lähtenyt lapasesta jo aikaa sitten. Samaten on totta, että uutiset ovat vain yksi osa sivuston toimintaa, ja että niitä tehdään selvästi suurelle ja kiinnostuneelle yleisölle. Eri asia on sitten, minkälainen yleisö tämä on, sillä ainakin mä haluaisin uskoa, että pelaavaa yleisöä kiinnostaisi enemmän podcastit ja syväluotaavat jutut kuin kahden rivin hälläväliä-teksti ja posh-kuva. Vaikka kyseisen uutisen klikkaaminen toisikin vain hauskaa hupia työpäivän lomaan.

Pääasiahan tässä nyt on se, että eri ihmiset tuottavat palveluja tietylle kohderyhmälle, ja ellet satu olemaan siinä kohderyhmässä, etsi omasi. Omat käyntini pelaajalehti.comissa ovat vähentyneet aika lailla nolliin, monestakin syystä, joihin kuitenkin kuuluu mm. nykyinen ankeahko uutisointi. Tämä ei missään nimessä vähennä lehden työntekijöiden tai varsinkaan itse lehden journalistista arvoa silmissäni, vaan tarkoittaa vain sitä, etteivät sivuston tarjoamat palvelut enää istu niin hyvin juuri minulle. Maailma muuttuu.

De La Soul... okei, ihan pirteää ja mukavaa kun vertaa räppiin yleisesti ottaen, mutta vähän laimea vaikutelma siitä jäi. Kaiken lisäksi tällä levyllä Ring Ring Ring oli muokattu jotenkin hämärästi ihan kököksi, vrt. siihen alk. per. versioon.

De La Soul on loistava. Maailman letkeimpiä biittejä, oikeasti nasevia lyriikoita, ja normimatskun lisäksi ne ovat tietysti tehneet monta sen verran kovaa hittiä, että oksat pois. Ring Ring Ring on tietty yksi niistä, tavallaan. Kumpi versio tässä nyt ei sulle maistunut? Originaalin lisäksihän siitä on se jazz-versio maailman mehukkaimmilla saksofoneilla, joka tekee aika tylsästä biisistä yhden maailman parhaista koskaan. Uskomaton fiilis siinä raidassa, alusta loppuun.

Lomailu on kuulkaa rankkaa.

Perjantaina oltiin muuten vaan juopottelemassa, kun kaverilla oli dj-keikka yhdessä paikallisessa. Meni myöhään. Eilen oli sitten pientä palaverin tynkää, joka tietty hoidetaan meilläpäin parin olusen voimalla. Siitä jatkui luonnollisesti ihan rehelliset pikkujoulut, ja taas meni myöhään. Yllättävän voimallinen fiilis tänä aamuna kahden päivän rännin huomioon ottaen. Vaan älähän, eräs kaveri sai juuri esikoislapsensa, joten tänään vietetään sitten varpajaisia. Just nyt se vähän pelottaa, mutta heräillään tässä ja eiköhän sitä vielä jaksa velvollisuudentunnosta yhden illan pusertaa. Levätään sitten jouluna.


Muissa uutisissa, perjantai-yönä oli murtauduttu vanhempieni autoon. Pelkääjänpuolen lasi paskaksi ja siitä sisään. Koko auton sisälmykset oli myllätty päin helvettiä, mutta kaikki kamppeet, kuten stereo sekä yks keissillinen cd-levyjä, oli jätetty rauhaan. Ainoa mitä veivät oli gps-navigaattori. Maksoikin varmaan jonkun 10e Kärkkäisellä. Idiootit. Sen navigaattorin takia ne on todennäköisesti sinne murtautuneetkin, kun se on siinä mukavasti esillä. Samanlaisia tapauksia oli lähinaapurustossa useampi, ja selvästi jengi on skouttaillut ympäriinsä ison määrän autoja, mutta iskeneet vain muutamaan. Kolme tupakantumppia oli poljettu autokatoksen nurkkaan. Joko auton tutkiminen vei varsin pitkään, tai sitten meinasi herroja hermostuttaa. Kaikenlaisia sitä.

Vittu toi ziimani on kyllä ihan himmee! Se katsoo mun sieluun...

Ammoisina aikoina ainakin parhaimmassa tapauksessa tuli viidessä päivässä tyyliin ma tilaus ja pe toimitus. Voisi kyllä olettaa, että näin jouluruuhkien aikaan kestäisi hieman kauemmin.

Toimitusaika playlla on 3-5 päivää, ja sen enempää ei ole koskaan mennyt. Nopsempaan on kyllä tullut, viime tilauskin vain parissa päivässä. Joulun ruuhkissa nämä ajat venynevät silti muutamalla päivällä. Verrattuna esim. Discshoppiin, jonka toimitusajat normaalisti ovat päivän tai pari, niin heidänkin sivuillaan luvataan tilaukset jouluksi vain, jos ne on viimeistään tänään ennen kolmea tehty.

Valistus on tärkeä osa ratkaisua, mutta kyllä sellaistenkin aineiden kieltoa tulisi harkita jotka voivat aiheuttaa vain käyttäjälleen terveydellistä haittaa. En ole ole oikein nuuskan terveyshaitoista perillä (syöpäriski?), mutta näillä tiedoilla en lähtisi lakeja ainakaan löysäämään.

Tietokoneet voisi kieltää, koska se voi aiheuttaa käyttäjälleen terveydellistä haittaa, jos sen ääressä viettää liikaa aikaa. Entäs ruoka? Kielletään sekin, sen käyttö voi aiheuttaa ylipainoa. Sokerista puhumattakaan. Karkit, limsat, energiajuomat - kaikki kieltoon vaan, nehän voi aiheuttaa terveydellistä haittaa.

Todennäköisesti maailman vanhin ja huonoin argumentti. Surettaa. Mistä vaan saa haitallista, ja siksipä se raja on vaan vedettävä johonkin, ja joku tulee aina olemaan siihen tyytymätön ja sitä pitää liikutella jatkuvasti. Mä en näe mitään syytä vapauttaa nuuskan myyntiä, kun se kerran on jo kiellettyä. Toisaalta sen kokonaan kieltäminenkin on vähän radikaalia, tai enemmänkin vain turhaa. Ei nuuskan käyttö tule sillä loppumaan. Liian tiukat lieat aiheuttavat aina vain trokaamista, kieltolakihan sen aikanaan osoitti.

Tämä on varmasti niitä keskusteluja joita voi jatkaa loputtomiin pääsemättä mihinkään. Hamppua vastaan on varmasti aika vahvaa propagandhiakin liikkellä, mutta varmaan sillä voi ehkä jollekkin jotain vaikutuksia olla psyykkeeseen. Tutkimuksiahan on aika reilusti suuntaan ja toiseen.

Kunhan muistaa oleellisen, eli on se terveellisempää kaikinpuolin kuin kuningas alkoholi.

Se "saattaa" olla terveellisempää. Mutta joo, eihän nämä hyväksi ole mitkään. Vaan ei ole useinmiten elämäkään.

Helsingin päässähän joukkoliikenteet ovat edullisia, kun kunta tukee sitä toimintaa, mikä tietty sitten maksetaan veroissa takaisin. Vaan eipähän tunnu niin pahalta vehkeeseen noustessa. Meillä ei moista harrasteta, ja hinnat ovatkin 50% kalliimmat kuin pääkaupungissa. Plus tietty, että puhutaan pelkästään bussiliikenteestä(vuoroja kerran pari tunnissa), eikä mistään kolmen liikennemuodon tehoryhmästä.

Vuoden alusta nousee taas hinnat 10 senttiä, kuten joka vuosi. Hyvää joulua.

Niin hampun poltosta "saattaa" flipata joskus ja sekin on niin harvinaista, että tuskin edes mainitsemisen arvoista, mutta monenko kännisen/krapulaisen kyytiin menet pilluralleihin? Aivan.

Saattaa saattaa, siitähän tässä oli kyse. Mutta harvinaista se nyt on vaan siksi, kun ei omalle kohdalle ole sattunut. Enkä menisi joo, mutta en kyllä menisi punasilmä-munchiesmiehen kyytinkään. Harmi vaan, että hamppumetri taitaa vielä olla kehittämättä, eli autoon noustessa pitää tarkkailla kikatusta ja hidasta puhetta.

Ei tietenkään, mutta sekin on kuitenkin fakta, että kannabis on huomattavasti arvaamattomampi päihde kuin vaikkapa alkoholi.

Se on fakta, että olet väärässä.

Se "viidakossa" autolla ajanut mies on ihan real-life tapaus, josta me ollaan koulussa joskus keskusteltu, ja eihän se hyvältä kuulosta. Ja muutenkin, jos nyt vaikka Wikipediasta nopsaan kurkkaa, niin sekä psyykkisissä että fyysisissä (haitta)vaikutuksissa käytetään todella paljon sanoja ehkä, saattaa, on todettu, joissain tapauksissa, ei tiedetä, kiistellään, voi esiintyä ja muita jossitteluja. Alkoholin vaikutukset pystytään kyllä kartoittamaan tarkemmin, vaikka tapauskohtaisiahan nämä aina ovat, kun aivojen kanssa teuskataan. Lisäksi, kuten Mel sanoi, kannabiksella on yhteys psykoosin puhkeamiseen valmiiksi alttiilla henkilöllä, ja monet tutkimukset ovat todenneet jo ihan ensikäytön lisäävän psykoosin puhkeamisen riskiä. Tästäkin ollaan toki myös eri mieltä. Suurimmalle osalle varmasti ihan vaaratonta ja kliffaa, mutta koskaan ei voi tietää.

Eli korjataan nyt sen verran, että ei tässä mitään faktoja olekaan.

Ja kyllä pilvi edelleen kyttiä kiinnostaa. Yleinen käytäntöhän on oikeastaan, että mistään aiheeseen liittyvästä ei edes piireissä puhuta puhelimessa tai netin välityksellä. Kannabis nyt vaan on demonisoitu niin tehokkaasti, että "normaalilla" ihmisillä ikinä tule oikeastaan mitään hinkua sitä kokeilla.

Enemmänkin meilläpäin se on sitä, että todella moni harrastaa blossia silloin tällöin ja varsin huolettomasti. Kenenkään en ole nähnyt säikähtävän tai arpovan asiaa, joten on välillä vaikea muistaa, että se on edes kiellettyä. Kun ei ole tosiaan yhtään poliisitapaustakaan asiaa koskien sattunut vastaan aikoihin.