Quick Reply -boksi on tietysti the Salvation, mutta ei tuokaan nyt ihan oikein ole.

Joo, hyvältä näyttää. Uudet ikonit on varsin stailit. Eikä ollenkaan huono idea miggeltä, että tuota laudanpunaista olisi vielä siellä täällä lisääkin. Silleen stailisti. Ehkä.

Housen neloskauden viimeinen jakso sai itkemään. Ihan reippaasti. Ärsyttävän hyvä sarja.

Ai onko tuossa jotain eroa nykyisiin?

Pitkästä aikaa taas kevyttä vitutuksen multihuipentumaa, kun Abe päättikin kiskaista vanhojen hyvien aikojen tilttauksen kehiin. Reilun parin tunnin tallentamaton rupeama viemäriin. Joo, oma moka tietty, mutta näin viihdyttävän pelin kanssa on hätävarjelusavettaminen helppo unohtaa. Eikä quicksaven puute tietenkään auta.

Nyt on pakko pitää tauko, ei kestä pää nähdä Abrahamin naamataulua hetkeen...

Eihän siinä, paskanahan se silloin on. Onnea takuuruljanssiin.

No niin, tänä vuonna kannattaakin vissiin ähräytyä pukin pusseille.

En noin aidosta. Raja menee suunnilleen siinä sikiöiden tappamisen kohdalla.

Masennuin.

Paljon ikimuistoista kamaa ja musiikkien takia en kertaakaan käyttänyt mermaid coineja, vaan taitoin matkani aina juosten ja kukkia maalaillen (Shinshuu Plains!)(ruokkimismusa *itku*).

Mä taas tapasin juosta Ryoshima Coastia edestakaisin huvikseni, sillä sen teema on helvetin upea. Ja merinäköala kans.

Muiksi feivoreiksi kehittyivät matkanvarrella katkeran suloinen Okin teema, sekä lopun rukoilufesteissä soinut Reset("Thank You" versio). Vaikka täynnähän Okami on upeaa musiikkia, ja ääniraita lähteekin tilaukseen jonain näistä päivistä. Ja eipä silti, Colossus ja Icokin pitäisi ehdottomasti hommata. Niillä pärjäisi sitten hetken.

Perkele, erehdyin Tuubaan kuuntelemaan Okamin biisejä, enkä pääse näistä enää irti. Järkyttävän hienoa matskua. Tekee helvetisti mieli sekä aloittaa uus läpipeluu sekä pistää koko OST tilaukseen. Ja tietty kannattaisikin, tällaiset paketit tulee kuitenkin ajan kanssa aina vaan vaikeammiksi saada. Se vaan maksaa ihan kiitettävästi. Yhyy, elämän suuret murheet.

EDIT. Napsautin sitten soundtrackin tilaukseen. Taisin vastustella melkein kymmenen minuuttia. Mieli voi joskus olla yllättävän heikko. Vaan tätä vartenhan veronpalautukset on.

Jeejee, CDONiin oli ilmaantunut Stargaten neljännen tuotantokauden suomiversiolle jopa julkaisupäivä. Kolmannen jälkeen oli niin pitkään hiljaista, että mä olin ihan varma koko proggiksen jäätyneen. Mitä pelkäsin alunperinkin kun tein päätöksen unohtaa tuontiboksit ja alkaa ostamaan näitä. Nyt sormet ja varpaat ristiin!

Niin, sitä odotellessa tuli ostettua MacGyverin neljäs tuotantokausi, vajaan 17 euroa, sekä hittien hitti: Päättymätön Tarina II. Nää filkat oli mun ehdottomia lapsuuden suokkareita. Pitää enää pistää ykkönen tilaukseen, ja nostalgiasoppa on valmis.

[Abe's Oddyseen]

Aloitin viimein tasoloikka/pulma-pelien kruunaamattoman kuninkaan, eli Abe's Oddyseen. Mä oon ollut skidistä saakka kova Oddworld-fani, mutta tämä sarjan eka osa jäi aikanaan aika alkutekijöihin. Exoddus sen sijaan on hierottu läpi lukemattomia kertoja. Siitäkin tosin on jo aikaa, joten hankittuani molemmat osat PS1-versioina olen jo pitkään kärkkynyt tilaisuutta(tyhjää väliä kalenterissa) aloittaa pelien pelaaminen. Tällä viikolla se viimein koitti, ja nyt parin kolmen tunnin jälkeen on jo sanottava, etteivät muistot tässä tapauksessa ole tippaakaan kullattuja. Nautin nimittäin Aben seikkailuista suunnattomasti. Ennen kaikkea koko Oddworld-mytologia, hahmo- ja muu graafinen suunnittelu, kenttädesign, itse Abe ja reippasti härski huumori iskevät muhun kuin sika limppuun. Peli sekä motivoi että haastaa, ja puzzlet ovat toimivia. Ainoa itkun aihe tässä on se, ettei mudokoneja voi käskyttää kuin yhtä kerrallaan. Tuntuu Exoddukseen tottuneena varsin turhauttavalta ajoittain. Vaan muuten homma maistuu herkulta.

Ja tässähän ollaan vasta pääsemässä vauhtiin. Melkein eniten odotan silti Exodduksen kimppuun pääsemistä. Se on kuin lapsuuden ystävää halaisi.


EDIT. Niin, ja olen minä, aloitettuani urakan junamatkustelun yhteydessä, tökkinyt joka ilta hetken myös Apollo Justicea, toisen läpipeluun merkeissä. Mä taidan pitää tästä pelistä enemmän nyt toisella kerralla. Hahmokaarti ja keissit on aika douppeja, ja joskus kevyesti dumaamani musapuolikin toimii hyvin. Edes Guitar's Serenade, jota joutuu varsin riittävästi kuuntelemaan kolmannessa keississä, ei alkanut ottaa pattiin. That being said, fakta on myös se, että edelleen tämän pelin huikein kohta on Phoenixin viimeinen oikeudenkäynti. Fiilis oldschool-musiikilla katosta läpi saman tien. Good ol' Nickiä ei vain ole voittaminen.

Heh, suorin tie lauseenmuotoilussa ei ole vissiin aina se paras.

Hui, aika synkeä oli kyllä tuo tumma testilauta. Preferoisin ehdottomasti tätä vanhaa, mikäli se tuollaisenaan tuupattaisiin pihalle.

Dude, it’s an option. Ylös tulee sellainen vaalea/tumma –nappula, jota painamalla saa vaihtaa väriteemaa. Oletuksena tämä nykyinen.

Venaas...

Ei valinnan vapaus väärin ole. Väriteemoja odotellessa.

Vaan vaihtoehdot eivät tietty koskaan ole väärin, joten jos tällaista olet suunnitellut ja muut digaa, niin antakkee mennä.

Oliko tässä nyt jotain epäselvää? Kunhan kerroin oman mielipiteeni sitä pyydettäessä, tiedostaen kyllä täysin, ettei ei-niin-hyvä vaihtoehto ole multa mitenkään pois.

^Faijan kaverin perustama. Klassikko.

Mun makuun Asan riimit on nykyään vähän turhan out there ja kuulostavat joskus väkinäisiltä. Todennäköisesti en vain ole tarpeeksi kultturelli.

Hui, aika synkeä oli kyllä tuo tumma testilauta. Preferoisin ehdottomasti tätä vanhaa, mikäli se tuollaisenaan tuupattaisiin pihalle. Vaan vaihtoehdot eivät tietty koskaan ole väärin, joten jos tällaista olet suunnitellut ja muut digaa, niin antakkee mennä.

(Mut mun mieleen ois sellaiset lempeät, mutta värikkäät(eli ei pelaajalehti-räikeät kuitenkaan) teemat. )

Pelaajan tissikuvauutisointi, vaikkakin siitä on kehkeytynyt melkoinen huuli internetin ihmeellisessä maailmassa, ei itse asiassa haittaa minua. Se, missä menee raja järkevällä kritiikillä ja konseptin väkisin muuttamisella, on varsin häilyvää, ja pikkuhiljaa tässä tapauksessa aletaan jo olla rajan toisella puolella. H-townin tuote on alati kasvussa, ja painoa on selvästi nyt kovasti uusien ja taas uusien lukijoiden ja sivustokäyttäjien hankinnassa, ja tuoretta verta virtaa koneeseen. Ja mikäli tällainen uutisointi nyt yksinkertaisesti menee kaupaksi, eivätkä toimittajat itke itseään joka ilta uneen sen vuoksi, niin by all means. Toivotan kaikkea hyvää, ja luen itse uutiseni muualta. Elämä jatkuu. Blingblingaavan otsikoinnin ulkopuolella pidänkin sitten taas Pelaajan poikia ja tyttöjä varsin asiansa osaavina ja reippaina lehdentekijöinä, eikä itse lehdessä ole paljon valittamisen sanaa. Tai ei ainakaan ollut, kun viimeksi sitä luin, mistä on nyt muutama kuukausi.

Tästä päästäänkin sitten siihen pelijournalismiin yleisesti. Mitään lehteä ei enää tule kotiin, ja enpä minäkään arvosteluja lue enää oikeastaan ollenkaan. Muista lähteistä ja omasta intuitiosta saadaan kyllä vankkoja ostopäätöksiä aikaan muutenkin. Siksi en oikeastaan osaa sanoa, onko jotain massiivista alennustilaa meneillään. Ehkä jossain määrin, ja tehopainotteisuus näinä päivinä on sille yksi hyvä selitys, mutta eniten tässä nyt varmaan ovat vain tarpeet muuttuneet. Tykkään seurata pelimaailmaa yleensä(Pelaajassakin parasta antia ovat jo pitkään olleet nimenomaan ne syväluotaavat spessujutut), tykkään shoppailla ja pelata(vaikkakin yllättävän harvakseltaan näinä päivinä) mitä moninaisimpia pelejä, ja tykkään foorumikirjoitella niistä, mutta arvostelut eivät vain jotenkin inspiroi. Edes taidokkaasti kirjoitetut. Vaikka eipä silti, suurimman osan uutisista ja muusta matskustakin kaivan nimenomaan foorumien kautta, joilla(lue. täällä) on edelleen sellainen rehellinen pelaamisen henki, jota tykkään hengitellä.

Jos siis itse saisin toivoa, niin kyllä, kaipaan enemmän nimenomaan informaatio(ei speksilistaus)-pitoista, mutta silti hauskaa ja oivaltavaa tekstiä, en kiiltokuvia ja huutomerkkejä. Ja mieluiten jotain muuta kuin vain puhdasta arvostelua. Se kaipuu ei vain ole älyttömän iso. Mulla on kaikki aika hyvin nytkin.


Peeäs. Ja podcastit olen kans todennut monissa tapauksissa aika kivoiksi, mutta niihinkin pitäisi vain perehtyä lisää ja etsiä sellainen omantyylinen source.

Siellä ollaan kovempia bisnesmiehiä kuin luulinkaan!

Ei itsevarmuus väärin ole. "Laitetaan pojalle lehti kotiin, pian se on taas koukussa."

Ekahan on aina ilmainen...

Duly noted. Aika, tuota, huuruista matskua on joo.

[Vib Ribbonin]

Ostaa paukautin PS1:n Vib Ribbonin(kiitos zoukka, perille tuli ja hyvässä kunnossa) sekä PC:lle Grim Fandangon. Eilen pääsin Vibiä viimein testaamaan, ja onhan se veikeä peli. Omiin musiikkeihin pelaaminen tuo heti ihan eri fiilistä, ja tämän johdosta myös Audio Stream alkoi nyt kiinnostamaan. Voi joutua poistamaan. Vibin kenttien rakennus tuntuu kuitenkin ajoittain vähän randomilta, oli musiikki mitä hyvänsä(vaikka toisaalta se kyllä osuu toisinaan varsin upeastikin kohdilleen, ja meininkiä riittää), joten ihan hirveän pitkäikäistä hupia tämä ei varmaankaan ole. Enemmänkin kuriositeetti ja keräilyartikkeli.

GF sen sijaan on ihan perkeleen hyvä peli edelleen. Tai olisi, jos toimisi Vistassa. Latailin patchit ja custom-launcherit, mutta musiikit tilttaa ja peli kaatuilee 5-10 minuutin välein silti. Aina ei voi voittaa...

Dopeness.  Vaihteeksi taas inhimillistä huumoria Incrediblesin tyyliin. Tuskin tästä huonoa saa.

Kyllä kannattaa. Mä kans unohtelen aina välillä, että tätä edes tarvitsee ladata. Nytkin olen myllyttänyt kaksi junamatkaa ja eilisillan, eli 8-9 tuntia taatusti. yhdellä latauksella. DS on parhautta.

Täälläkin puskettiin skidinä vanhalla myllyllä Rollcagea aikoinaan, ja paljon. Huimaa hupia se. Taitaa se vieläkin tuolta jostain löytyä, pitää katsoa mikäli innostuu itsekin koittamaan virittämään tulille.

NASsin keikalla oli himmee meininki tämän ansiosta keskiviikkona. Black President!

Mahtava täydentävää vaihtaa katseella riviä, ja ehtiä juuri lukea "huomenna lisää!!!!!" ja nähdä samantien nuo avatarin ratpack-äijät. Tuhat sanaa.

Mä en pannut koko hitautta merkille aikanaan kuin vasta toisella pelikerralla, pidemmän tauon jälkeen. Meinasi jo hetken harmittaa, mutta unohtui melkein heti. Suosittelen tätä peliä aina ja kaikkialla.

On Jimillä edelleen pensselit. Ekat asiat ensiksi.

Mä oon Helsingissä tänä viikonloppuna, eli voisi vaikka ähräytyä paikalle. Ehkä. Mutta se on sitten sunnuntai mikäli tulen, lauantaina oon keikalla Lintsillä.

Kaksi sanaa. Hi. Fi.

Itsehän en ostaisi, mutta käyttötarpeensa kullakin.