Hoh, mä en kyllä lähde muodin mukaan. Ainakaan ennen kuin The Sharkmanista tehdään leffa...

Sharkman oli Ylen loistavassa Pimeyden Tyyny-ohjelmassa.

Tiedän. Filmatisointia odotellessa.

[Sonic Rush]

Postilaatikkoon napsahti juuri sleepyltä ostamani Sonic Rush, 20e. Parin seuraavan päivän aikana pitäisi tulla myös kolme kappaletta GBA:n bit Generations -pelejä: Coloris, Boundish ja Digidrive. Hintaa tuli reippaasti alta kahdenkympin, ja niiden myötä hyllystä löytyy kaikki seitseman sarjan peliä.

Lisäksi ostin vastikään kaveriltani alkuperäisen Metal Gear Solidin, erittäin mintissä kunnossa, sekä PS1:n muistarin. Nyt pääsee viimein pelaamaan pleikkarin Oddworldejakin. Hintaa tälle paketille oli puhe olla parikymppiä, mutta kun lahjoitin Wiin omistavalle ystävälleni - alunperin ihan hyvää hyvyyttäni - Snakelta miitissä voittamani Crash of the Titansin, hän tuumasi ettei minun enää tarvitse maksaa mitään. En sitten viittinyt väittää vastaan. On sitä huonompiakin kauppoja joskus tehty...

Ymmärrän Epin pointin siinä mielessä, että se on leffafanin näkökulma. Helvetin hyvin tehdyt välianimaatiot ja villit stoorilainit viihdyttävät tottakai, ja näin ollen voi tuntua että muu peli jää niiden alle.

Silti olen ehdottomasti sitä mieltä, että MGS2 kantaa myös pelinä. Siinä on tosiaan monenlaista tekemistä, melkoinen leikkimisen mahdollisuus pelimaailman sisällä ja ennen kaikkea huikeita pomomättöjä(ja jos nämä eivät maistu, on selvästi vain väärän genren äärellä). Olisihan se tyhjähkö kokemus, mikäli kaikki välidemot leikotaan pois, mutta so not. On vähän kuivaa väittää, että tarinavetoisen pelin pitäisi kantaa loistavasti myös ilman tarinaansa. Siinä tapauksessa peleiksi laskettakoon vain puzzle-pelit.

Niin, eikä MGS2 edes eroa ykkösestä loppujen lopuksi niin paljoa. Crack-piippu on ollut kovemmassa käytössä, mutta kyllä perusmeininki on tasan sitä samaa ja aitoa.

[Elite Beat Agentsia]

Mätin taas tuossa yksi ilta Elite Beat Agentsia. Jumpin' Jack Flashin kolmas osio oli ihan perkeleen vittumainen, mutta kellistyi vihdoin ja viimein. Voisi koittaa huvin vuoksi tämän Sweatin'-tason tuloksiakin hinkkailla huippuunsa tässä tämän viikon aikana, ja säästää diivailun ensi viikolle, kun pitää istua melkein vuorokauden ympäri lentokoneessa. Pelottaa jo nyt, että kuinka hirveäksi tuon viimeisen biisin pelaaminen äityy seuraavalla asteella.


Pitkästä aikaa koskin myös Guitar Heroon, ykköseen tällä kertaa. Damnation että siinä on hyviä biisejä! Ilo soittaa. Pitäisi koittaa tämä viikko hioa pahimmat ruosteet skilsseistä, sillä tuli kaverin kanssa lyötyä tuossa yksi känni-ilta(kuinkas muutenkaan...) GH-veto. Mä lainaan sille elokuun ajaksi skitan ja pelin, kun olen itse Yhdysvalloissa, ja syyskuussa katsotaan paras kolmesta, että kumpi on parempi. Ja - check this - häviäjältä värjätään hiukset punaiseksi. Nyt ammutaan selkeästi kovilla.

Vähän säälittää, sillä se ei ole pelannut ennen tätä GH:ta laisinkaan, mä taas melko paljon. Mitä se ei ehkä silloin vedonlyöntihetken kansalaisromanttisessa tilassaan tajunnut. Ikävä kyllä vedon speksit saneltiin tuona iltana videolle, todistajien läsnäollessa, joten perääntyminen ei onnistu. Eipä silti, mikäli kaveri vaan treenata jaksaa, niin kyllä mä kuukauden jälkeen voin ihan hyvin ottaa turpaanikin. Sen verran ollaan ruosteessa. Vaan nähtäväksi jää, syksyn the ultimate showdownissa.

Kuka väittää, ettei pelaaminen ole älykästä viihdettä?

Hoh, mä en kyllä lähde muodin mukaan. Ainakaan ennen kuin The Sharkmanista tehdään leffa...

Jenkkilässä ollaan, mutta sitähän tässä jo ounailtiinkin. Koittakaa siis pitää hauskaa tämä kerta ilman jedimestaria.

[Equilibrium:]

Equilibrium:

Kaivoin taas vähän vanhempaa rästileffaa hyllyn syövereistä. Ihan jännä konsepti, mutta muuten stoorista ei ihan hirveästi saanut irti. Lähinnä siksi, että hahmot jäivät aika ohkaisiksi, eikä niihin saanut oikein minkäänlaista kontaktia. Eipä silti, ne Bale-papin pari murtumista meinasivat kyllä niiskuttaa silti, jo ihan visuaalisten antien vuoksi. Toiminta oli taas ihan douppia, ja eritoten gun-kata liikkeet ihan pirun siistejä. Se leffan alun huoneen raidaus yksin = ruff 'n tuff.



Bullet in the Head:

Woon Vietnamiin sijoittuvassa pätkässä on tosi rönsyilevä alkupuoli, ja esimerkiksi hahmoista oli tosi vaikea saada jonkin aikaa kiinni. Loppua kohden, panosten kovetessa, homma kuitenkin hieman tasaantuu ja muuttuu mielekkäämmäksi - vaikkakin myös kevyesti yltiödramaattiseksi. Toiminta sen sijaan on räjähtävää, ja sodankuvaus brutaalia. Tässä filkassa ei turhia kaunistella, eikä loppu ole kovinkaan onnellinen. Sodassa ei tosiaan voita kukaan. Varsin katsomisen arvoinen pätkä.

Puolentoista viikon päästä on startti Ameriikanmaalle, ja teki mieleni saada Pratchettia reissulukemiseksi. Paikallisissa kirjakaupoissa noita on kuitenkin aina hyllyssä vähän miten sattuu, joten napsautin Playsta tulemaan pari Discworld-sarjan ensimmästä opusta, The Colour of Magic sekä The Light Fantastic. Halpaa kuin saippua, ja maistuu takuulla. Tähän mennessä en ole lukenut Discworldeja kuin pari kirjaa sieltä sun täältä, joten oli jo aikakin saada homma potkaistuksi kunnolla käyntiin.

Rincewind!

Vertailukohtaa fatsoon mulla ei tietenkään ole, mutta Liten napit ovat minunkin mielestäni pirun hyvät. Ja ainakin paremmat kuin PSP:n.

Mustalle varaukseton peukku. Se on vaan tyylikäs.

Vaan hei, jos omaa vahvoja kaasunaamarifetissejä, ei Duke Nukem Trilogyn kanssa voi mennä pieleen.

Kriittinen!! Massa!!!


 

Pisti se oman ekan inssin pomppauskin hajottamaan, kun se oli kaikin puolin täydellinen suoritus. Lukuunottamatta sitä, että epähuomiossa napsuttelin takaisin katsastuskonttorille satasta kahdeksan kympin motaripätkällä. Riitti syyksi. Sen sijaan syytä, miksi niin hyvillä keleillä sellainen rajoitus oli edes olemassa, ei ole löydetty tähänkään päivään.

Toisella meni sitten läpi, vaikka suoritus oli itse asiassa aika hirveä. Hihhei.

[toiselle sivulle, kuudenteen postiin]

Näyttää siltä, että mikäli koko aihealueella ei ole yhtään lukematonta postia, linkki foorumin etusivulta toimii miten pitääkin(viimeisimpään viestiin). Jos alueella taas on lukemattomia viestejä(eikä edes välttämättä siinä ketjussa mihin linkki foorumin etusivulta sattuu viemään), ei homma toimi.

Tämä topik toimii siis juuri nyt mulla oikein, mutta Pelikeskustelun E3-topikkiin linkki etusivulta vie toiselle sivulle, kuudenteen postiin(Kabanossi). URLissa msg:n jälkeinen numero tällöin 19306, mikäli siitä on jotain apua.

Jäi tuo seuraaminen itseltä kokonaan väliin, mutta en näköjään missannut mitään hunajaista. Kyllä se on niin, että pommeja ei näinä päivinä enää ole. Ja onko koko pelialan tuho lähellä silloin, kun Ubisoft vetää messujen parhaan show'n...?

Pitänee silti koettaa koostaa jonkinlainen kokonaiskuva messuista, ihan vain kärryillä pysyminen vuoksi.

Samaa on havaittu täälläkin.

"I'm too old for this shit..."

Nuo jos mikä on sitä aitoa paskaa. Jo pelkillä tunnareilla vedellään koko maailmaa takaapäin mennen tullen.

Duck Talesit on parhaimpia NES pelejä ja ennen kaikkea parhaimpia Disney mitä on! Niitä ei morkata Erityisesti Duck Tales 2:sta tuli tahkottua niin paljon kunnes olin löytänyt kaikki kartanpalat ja aarteet. Niitä harvoja pelejä mitä meikäläinen on läpäissyt vähintään 98%:sti.

Sori, tää on tää hullu nuorisoslangi. Kaikki edellä sanomani oli kehuja.

bit Generations: Boundish
bit Generations: Coloris
bit Generations: Digidrive

Pistin kaikki kolme tilaukseen, sillä juuri nämä minulta puuttuivat. Nokkelia aivo- ja sormipähkinöitä siis luvassa. Ja linkistä laitoin.

Jep. Nelonen oli pieni notkahdus, mutta kolme ekaa osaa on kyllä täyttä timanttia(ja kolmonen itse asiassa oma henkilökohtainen feivori, se on se Lorna Cole kato). Tämän paremmin ei komediallista toimintaa tulla enää koskaan tekemään.

Nuo jos mikä on sitä aitoa paskaa. Jo pelkillä tunnareilla vedellään koko maailmaa takaapäin mennen tullen.

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin allekirjoittanut katsoisi mielummin vaikka 2girls1cupia viikon loopilla kuin se, että joutuisi selaamaan nettiä IE6:lla.

  Talk about an overstatement. Kaikkeen tottuu. Paitsi siihen tosiasiaan, ettei Bel Airin Prinssin kahta viimeistä kautta saa devuna. Yhhyh.

Okei. Rambot.


 

Kyllähän tätä ehdottomasti odottaa sopii, mutta tuomio tipahtaa vasta kun leffa on nähty. Oikeilla eväillä tässä olisi kuitenkin jo nyt ainesta vuoden tylyimmäksi flopiksi.

Vaan tuskinpa pettää.

Aika paljon sellaista lol-nauratti-lapsena-mutta-nykyisin-sopii-lähinnä-juomapeliksi-matskua lueteltu tähän mennessä. Poliisiopisto on aika hyvä esimerkki. Kolmelle ekalle hihittelee melkein selvin päin, mutta mitä isompi numero, sitä enemmän shotteja tarvitaan. Vaan sitä se on kun aika kultaa muistot.

Ei tietenkään sillä etteikö kasarilla olisi tehty tiukkoja pätkiä. Eniten juuri toimintagenreen tuupattiin helmiä noina aikoina. Die Hard, Lethal Weapon(ei kait tämä vain ollut jäänyt tähän mennessä mainitsematta!!??), Rocky, Blade Runner, Terminator ja moni muu kestää aikaa edelleen ja häviää vain harvalle tämänkään päivän action-filkalle. Suurin osa omasta all-time-favourite listauksesta osuu kuitenkin 90- ja 2000-luvuille, joten en menisi parhaaksi vuosikymmeneksi huutelemaan.

Mulla tämä näkyy ihan päin helvettiä(logo on rumasti omassa harmaassa laatikossaan, tekstit eivät pysy missä pitäisi ym.), mutta tällä kyrpäisellä 6.0 IE:llä se ei liene mikään yllätys.

IE = all hope is lost. Näkyy se nyt sen verran silläkin, että kaikki asiat ovat sentään jollain lailla näkyvissä. Layout ei ole ikinä toiminut IE:llä oikein ja sen korjaaminen vaatii kyllä semmosta purkkaa, että se hajottaa layoutin kaikilla muilla selaimilla. Ja, jos lukee säännöllisesti internetfoorumia tai yleensä käy säännöllisesti netissä, luulisi työkalut siihen olevan kunnolliset. IE sopii lähinnä satunnaiseen pikaselaukseen.

Niinno, ei se niinkään IE kuin iänikuisuus, kun tuolla vanhalla kotipeeseellä joutuu edelleen silloin tällöin surffailemaan. Oman läppärin IEseiskalla tämä näkyy komeasti, enkä ainakaan vielä ole hankaluuksiin törmännyt.

Mulla tämä näkyy ihan päin helvettiä(logo on rumasti omassa harmaassa laatikossaan, tekstit eivät pysy missä pitäisi ym.), mutta tällä kyrpäisellä 6.0 IE:llä se ei liene mikään yllätys. Oletan siis, että totuus on toisenlainen. Logo on ainakin staili.

Step Up 2: The Streets

Joo, siis elokuvina tanssielokuvista ei ole koskaan ollut mihinkään, sillä ne ovat kaikki samanlaisia. On poika, tyttö, lämpeneminen alkuskisman jälkeen, sankarin taustalla joku voima(esim. äiti) joka ei aluksi rispektaa tanssihuuhaata ollenkaan mutta näkee loppukahinoissa valon, vauhdikas alku, ikävä käännekohta(pahis mestoilla tietty), uusi nousu ja se muhkea lopputanssijydänssi. Step Up 2 oli tosin piristävä tapaus nimenomaan siinä mielessä, että se oli tehty kevyesti kieli poskessa. Monessa kohdassa nauratti oikeasti.

Tanssin takiahan nämä tulee silti monesti katsottua ennemmin tai myöhemmin, eikä se puoli pettänyt taaskaan. Yllättävän paljon popping ja boogaloo -tyylin(you know, aaltoliikkeet, robottitanssi ja muu) matskua oli, mutta tietysti kaikkea muutakin rehellisestä breikistä lähtien. Hullua matskua. Lämmitti sydäntä, ja tuli hirveä himo syöksyä suoraan teatterista treenaamaan.

Step Up 2 ei siis ole mitenkään huikea leffa, mutta sain siltä kaiken mitä odotinkin. Eivät menneet rahat siis hukkaan.

Lisäksi, mikäli on tarvetta jollekin tavaralle (ei, en aio maahantuoda koulutyttöjä) Japanista, niin ilmoittakaa ajoissa että ehdin mahdollisesti metsästää sen ennen Suomen reissua.

Osta yksi kappale materiansiirrintä(kyllä, japanilaisilla on taatusti sellainen jo) mun laskuun, ja tule jo tässä kuussa. :missäonpeukkuhymiökunsitätarvitaan?:

Heitin privalla.

[Shadow of the Colossuksen]

Aloittelin hetken mielijohteesta Shadow of the Colossuksen hard modella. Ensin koetin metsästellä huvin vuoksi vanhassa savessa lisää liskoja, sillä se megakapuaminen jäi aikanaan suorittamatta, mitä oletettavammin vain muutaman liskon päähän. Parin kolmen tunnin ratsastelun ja kiipeilykikkailun jälkeen kyrpiinnyin kuitenkin siihen hommaan, kun rupesi niin perkeleesti tekemään mieli aitoa mörön kaatamista: peli oli siis jälleen päässyt pään sisään. Pakkohan se oli alkaa alusta. Kolme ensimmäistä kolossia kaatui eilen illalla, ja kolmannen kohdalla oli jo ilo huomata, että hardilla pelaaminen on sittenkin muuttunut vähän muutenkin kuin vain lisäkestävyytenä tai ylimääräisinä kriittisinä pisteinä. Kyllähän maistuu!

Tämän päivän taas aloitin hinkkaamalla biisejä Elite Beat Agentsin Sweatin' -tasolla. Yksi kummallinen rytmitys Bowien Let's Dancessa aiheutti päänvaivaa, joka tarkoitti pitkään viimeisen chapterin feilausta, vaikka biisin pääsi kyllä läpi, mutta kellistyi se lopulta puhtaastikin. Without A Fight(kingi biisi!) heilahti helposti, mutta Jumpin' Jack Flash vei tällä kertaa pidemmän korren. Muutaman yrityksen jälkeen sormien kasva hikisyys laski vauhdilla samassa suhteessa tarkkuutta, joten luovutin suosiolla. Ei se kuitenkaan kauas jäänyt.


Tänään ulkona tulee taas vaihteeksi vettä, joten taidan paeta kielletyille maille jumalolentojen seuraan. Agro!