Siitä heilahtaa I Wonder, Good Life sekä Good Morning(pirun leppoisa pelinavaus) ohi heti kättelyssä. Noin niinkuin esimerkiksi.

ja sitä paitsi, tämä on Tuulistin "jäähyväismiitti"

Siksi onkin varsin sopivaa, että miitti näyttää sattuvan kansainväliselle naistenpäivälle.

Muut: homostelulla voittoon.

Onhan se ihan eteeristä mättöä, muttei lähelläkään levyn parhaita biisejä.

Oli kait se jo aikakin mennä Sonylla jonkun asian putkeen.

Täytyy sanoa, että jään kaipaamaan käsikirjoitusvajaata Conania.

Melkein joo. Varsinkin se kässärittömistä jaksoista tehty kooste oli järkyttävän hulvatonta matskua.

Ass, ei se niin hyvä päivä ole, mutta joskus on pakko taipua. Sovitaan niin.

Meno on näemmä heti sitä mitä pitääkin. Kyllä jähmeän käärmeen lumoamisesti aina voi propsit tiputtaa.

Ilmoittaudun myöskin ilolla mukaan. Mikäli kaikki vaan natsaa, saan yhdisteltyä miittipäivän vaikka mihin muuhunkin aktiviteettiin etelän päässä. Nyt vaan sormet ristiin ettei mitään ylläreitä satu.

EDIT. Niin, ja jo tässä vaiheessa myöskin sen verran, että totuttuun tapaan la-su-yön lattiapaikasta(ainakaan viimeksi en ollut tarpeeksi neiti sohvalle, u know) oltaisiin varsin kiitollisia.

Super Mario RPG on kyllä aitoa kakkaa. Skidinä jäin tosin auttamattomasti jumiin johonkin hemmetin hääkakkuun. Traumatisoivaa, enkä sittemmin ole itse asiassa nähnyt koko peliä.

Niin ja emulaattorillahan sitä oli tietty pakko pelata. Aitona hakkaaminen olisi varmasti herkkua.

Seal of approval jo täältä tuolle 15. päivälle, vaikkei virallinen topikki vielä olekaan.

...joidenkin nimeltä mainitsemattomien henkilöiden suhteen nöyrtymään vielä kerran...

You know it.


Niin, ja parhaimmat onnittelut täältäkin finngamerille kihlauksen johdosta!

Ihan alkuun kyssäri, että miksi Jumalani pitäisi olla se ainoa ja oikea?

No kun se sanoo niin. Mutta jos ei kirjallisesti ota raamattua ja käskyjä niin eikai se sitten haittaa mitään. Mutta samalla se tarkoittaa, että hylkää muutkin kirjaimelliset asiat isosta kirjasta kuten pääsyn taivaaseen. Tosin sekin toimii toisin päin

Hehheh, well played, mutta ei isoa kirjaa moni muukaan ota täysin kirjaimellisesti. Tästähän on näkemyseroja, mutta ainakin meillä päin vallitseva käsitys tuntuu olevan, että se on vain kokoelma hyviä moraali- ja elämänohjeita sekä tarinoita. Raamattu on kuitenkin niin vanhaa perua, ettei kaikkia sen "käskyjä" voi millään soveltaa tähän päivään. Luonnollisesti - jälleen kerran - katolinen kirkko on eri mieltä...

Jostain filosofian kirjasta kävi ilmi yllättäen, että moni suuri filosofi oli uskonut jumalaan. Itseasiassa yksi heistä oli tokaissut joskus, että on "edullisempaa" uskoa jumalaan, kuin olla uskomatta. Miettikää nyt, et häviä mitään jos uskot jumalaan. Jos et, saatat viettää iäisyyden helvetissä.

Tämähän on tietty täysi fakta. Ja samalla hauska automaatio sinänsä, että jos pelkää helvettiin joutumista, uskoo jo valmiiksi Jumalaan. Vaikkei sitä tietäisikään.

Elikkäs sinä joka uskot, mietitkö koskaan mistä se usko on päähäsi tullut? Hyväksytkö sen, että se on ympäristösi syytä, lahko johon kuulut määrittyi syntymäpaikkasi perusteella. Miksi juuri jumalasi olisi se ainoa oikea? Vai uskotko tiedostaen, että itse usko on elämäntapa, joka helpottaa arkea ja tavallaan poistaa sen ultimaattisen kuolemanpelon. Minua kiinnostaa!

Ihan alkuun kyssäri, että miksi Jumalani pitäisi olla se ainoa ja oikea? Kun kerran maailmassa jo nyt on useita polyteistisiä uskontoja, ei siitä ihan hirveän pitkä matka ole ajatukseen siitä, että ehkä ne kaikki ovat yhtä valideja. Ehkä tuolla jossain on pirunmoinen ja värikäs kerho jengiä, joilla vain sattuu olemaan omat kannattajansa omilla alueillaan. Ehkä.

Mutta siis tästä mun uskosta, niin tietty se on ympäristön muovaamaa. Mutta niinhän ovat kaikki kulttuuriset jutut. Toisille jossain metsän uumenissa on täysin ookoo popsia oma naapurinsa. En lähtisi siihen, mutta ympäristö määrää kullekin tietyt normit. And besides, ja tämä pointti putoaa sitten tavallaan tuohon sun elämäntapaehdotukseen, en mä usko Jumalaan niin konkreettisesti kuten vaikkapa katoliset pääosin. Mä uskon siihen, ettei kaikki lopu kuolemaan, ja se tavallaan automaagisesti tarkoittaa sitä, että on olemassa jonkunlainen "jumala". Mikä se sitten on, ja mitä se miettii, en tiedä. Samaten en tiedä mitään sen mahdollisen kuolemanjälkeisen elämän luonteesta, mutta onneksi mun ei tarvitsekaan. Elän tätä elämää for now, ja kaikki tämähän tulee selviämään sitten joskus, kun aika koittaa.

Miten voi ensinnäkin uskoa johonkin mitä ei ymmärrä tai ole tiedossa?

Siinäpä näiden juttujen nerokkuus: miten sellaiselle voi tehdä muuta kuin uskoa? Uskot sitten siihen, tai uskot ettei sellaista ole. Jälkimmäinenkin on nimittäin uskoa silloin, kun ei voida tietää. Ja Jumalasta kukaan ei voi todella tietää.

Damnation, pitänyt vissiin ihan oikeasti vähän suunnitella ennen noiden hyllyjen tilausta. Ja mä kun luulin että mulla oli säilytystilallisia pulmia. Mad respect.

Mikäs tuo arcadekaappi on?

Se on 19" NeoGeo MVS 4-slot JapCab.

Jep, NG:ksi olisin veikannut jos olisi pitänyt. Ulkokuori ei vain sanonut mulle mitään. Hyvähyvä.

Damnation, pitänyt vissiin ihan oikeasti vähän suunnitella ennen noiden hyllyjen tilausta. Ja mä kun luulin että mulla oli säilytystilallisia pulmia. Mad respect.

Mikäs tuo arcadekaappi on?

Jess, Mel teki sen taas. Nämä painit on painittu jo moneen otteeseen, ja koska vain harva enää näinä päivinä näkee valon, en usko että kenenkään näkemys on muuttunut mihinkään(eli totta tosiaan joko uskonnot ovat hirveää paskaa, elämän tarkoitus taikka sellaista "en mä tiedä" -matskua), mutta so not. Sama painia.

Itsehän uskon. En niinkään Jumalaan sinä joulupukin serkkupoikana, jonka iso käsi varjostaa joka askeltamme, vaan...noh, johonkin ylempään. Tämä fiilis kumpuaa paljolti uskosta kuoleman jälkeiseen elämään. Kaiken loppuminen on minulle ajatuksena mahdoton, ja ei, ei siksi että tuntisin ansaitsevani elää ikuisesti taikka muuta vastaavaa, vaan paradoksaalisista syistä(u know, mistä tiedät että tietoisuutesi on juuri sammunut, kun ei enää ole tietoisuutta millä tiedostaa and so on). Bottom line, usko on uskoa, eikä sitä voi taikka pidäkään selittää. Tämäkin tekstikappale on hirveää tauhkaa ja todistaa sellaisenaan juuri tästä.

Kirkossa ei kyllä tule paljoakaan käytyä, enkä ole hirveän pähkinöinä näihin kuiviin eurooppalaisiin jumalanpalveluksiin. Jenkkilän mustien messuissa olisin tanssien ja riemuiten sen sijaan varsin kotonani. Vaikka eipä silti, silloin tällöin kirkossa käynti on ihan mukavan rauhoittava kokemus. Viimeksi harrastin tätä intin kotiutumisjumalanpalveluksen ehtoollisella. Sitä ennen, en tiedä, joku koulun joulukirkko varmaankin. Seuraava tilaisuus on kummityttöni ristiäiset ensi viikolla. Siinä suhteessa olen vähän vanhoillinen, että minusta kirkkohäät, -hautajaiset, ristiäiset ynnä muut kuuluvat ehdottomasti elämään.

Luterilaisuus on varsin kätevä kirkollinen suuntaus. Miksi? "Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen Kristuksen tähden." Eli sen mukaan teoilla ei paljoakaan ole merkitystä pelastuksen kannalta, vaan usko ratkaisee. Ripittäytymiset, jumalanpalvelukset ynnä muut taas ovat vain tapa keventää ihmisen oloa tällä maallisella tiellä. Vanha uskonnonopettajani(erittäin, sanotaanko, värikäs persoona) kuvaili asiaa tyynesti niin, että "näin ollen taivaassa voi vaikkapa moikkailla Hitlerin Aatua käsi ojossa, mikäli hän vain uskoi". Niin no. Toivottavasti ei sentään.

Katolisesta kirkosta ei sitten paljoa hyvää voi sanoakaan. Kaavoihinsa kangistunutta ja sisäsiittoista valtatoimintaa. Tosin on pudotettava propsit edelliselle Paavi Johannes Paavali II:lle - a.k.a. The People's Pope. Siinä oli lunki äijä. Nykyinen sith-lordi onkin sitten ikävä kyllä ei-niin-modernia lajia.

Nykyisin uskominen ei todellakaan ole muodissa, ja "uskovaisella" on varsin ikävä sointi. Eivätkä kiihkouskojien terrosikikkailut tietenkään auta asiaa. Ja eipä se kirkko minunkaan jokapäiväisessä elämässä näy oikeastaan mitenkään, ellei sitten ihmisten huomioon ottamista ja muita hyveitä lasketa, mutta niiden nyt pitäisi tulla terveellä järjelläkin. Silti on silloin tällöin ihan mukavaa pysähtyä ihmettelemään elämän pieniä ihmeitä, ja jättää pieni mahdollisuus sille ettei kaikki välttämättä ole täysin selitettävissä. Samoin on joskus lohdullista pyytää apua itsekseen taikka lausua äänetön kiitos ei oikein kenellekään. Kukin tablaa tyylillään.

Kyllä Despire puhui asiaa, ekstrat on ehkä parasta ikinä. On äärimmäisen koukuttavaa seurata kuvauksia ja nauraa Dominic Monaghanin vitseille ja kuunnella innoissaan Viggo Mortensenin anekdootteja. Trilogiaa kuvattiin ennätysaika, joten sen aikana perheeksi kasvaneilla näyttelijöillä ja työryhmällä riittää sympaattisia tarinoita.

Toisenlaisia dokumentteja ovatkin sitten teknistä puolta käsittelevät, jotka eivät kaikkia kiinnosta, mutta maailman suurimman produktion tekeminen on vähintäänkin kiehtovaa.

Hihhei, loistavaa jos niissä on paljon nimenomaan tällaista matskua. Sitä koodausta ja muovinaamarien paistamista jaksaa seurata sellaisen vartin, mutta itse kuvauksien, näyttelijöiden keskinäisten kemioiden, haastiksien ja muiden katsominen on yleensäkin aina pirun mukavaa. Saati sitten tässä tapauksessa.

Ekassa leffassa lisätyt kohtaukset olivat pääosin fiilistelyä, tarinoita ja lauluja. Ykkönen olikin enemmän seikkailuelokuva eikä siinä vielä sodittu jotain kohtalokkaita sotia, joten Sormuksen Ritarit ovat pidennettyinä todella mukavaa katsottavaa.

Sormusten Ritarit onkin aina ollut mun lempipätkä näistä kaikista. Totta, upeita eeppisiä sotia siinä ei päästä katselemaan, mutta entäs sitten. Alku on paljolti täydellinen, matkalta ei värejä taikka tunteita puutu, ja lopussa pitää tänä päivänäkin puhaltaa itku. Syytän Samvais Gamgia. Extramatskun luonne kuulostaa siis mitä täydellisimmältä. Niin tässä kuin kahdessa muussakin.

Sellainen pieni vanha kunnon into alkaa kutittelemaan tuolla vatsanpohjassa. On vissiin pakko hankkia nämä mitä pikimmiten. Ällös siis huoli, vielä tämä tästä.

Ei tosiaan puhuta mistään muutamista minuuteista. Ei taida Sharkie edes tietää minkä ostamista on pantannut...

Todennäköisesti en. Nytkin ostoksen tehdessäni ahdistuin kaikista niistä dokkareista, jotka kyllä tekisi mieli katsoa, mutta on eri asia saako koskaan aikaiseksi. Hyvä kun perus-LOTReista sai aikanaan extrat läpi kahlattua, ja esimerkiksi Star Wars -trilogiaboksin parin tunnin megadokkari on edelleen katsomatta(shameful, I know). Ja sitten vasta tajusin oikeasti, kuinka paljon itse leffaakin on tässä tapauksessa pidennetty. Se tehnee stoorilainille jo melkoisen palveluksen.


Harmittavaksi yllätykseksi totesin eilen illalla, kun hiplailin tätä Kuninkaan Paluu -lootaa, että levynpidikkeet ovat pahvissa säälittävä heikosti kiinni. Kakkoslevyn pidike napsahti melkein täysin irti heti kättelyssä, ja olin todella varovainen. Nyt se on yhdellä liimatäpällä kiinni, eikä taatusti kestä enää kauaa. Eivätkä muutkaan vaikuttaneet mitenkään vahvoilta.

Jos vain olisi oma kuumaliimapistooli, niin vetäisin kaikki uusiksi kiinni eikä siitä sen enempää. Nyt tämä kuitenkin vähän ahdistaa. Ovatkohan kaikki Extended-boksit yhtä heikkoa tekoa, vai kehtaisiko tästä reklamoida?

Muuten nämä kotelot ovat kyllä varsin upeita.

Joo tuota KP:tä on selkeästi pyörinyt kaupoissa eniten, mutta ensimmäistä kertaa tuli vastaan näin huokeasti. Saas nähdä mistä ne loput pitää kaivaa.

EDIT. Playsta saa näköjään molempia 15,49, pelkillä enkkusubeilla. Turvaudun noihin, jos tästä uhkaa tulla ongelma.

Venailen tuon Apollon, ja fiilaan sen rauhassa, mutta sitten voisi melkein harkita Laytonin kanssa hengailua. Vaikutti ihan veikeältä.

Meillä oli sentään keskussanomalaite aka. "kösseli". Se oli poijjaat kuule semmoonen vehe että ihan itkettää kun sitä muistelee...

Jännää, kun mua taas meinaa naurattaa. Ja tuskin se siitä johtuu, että sitä teidän touskausta sai vain katsella sivusta ja nukkua omat päivystykset...

Olin pitkään sitä mieltä ettei mun tarvitse LOTReista mitään Extended Editioneita ostaa. Raja tuli kuitenkin vastaan tänään, kun Oulun Anttilan alelaarista irtosi Kuninkaan Paluun megamättöboksi vajaalla yhdeksällä (9) eurolla. Talk about hinta-laatu-suhde.

Nyt pitää sitten metsästää ne kaks muuta jostain mahdollisimman halvalla, ja laittaa maailman jyhkein maratoni käyntiin.

Ei, kyllä vain muutama viimeinen Bond oli paskaa. Ne vanhat ovat pirun aitoja, ja mullakin on sellainen pehmeä kohta sydämessä Goldeneyelle. On silti meikästä vähän harsh sanoa, että CR ei ole Bondia nähnytkään. Okei, arvoin minä samaa aikanaan itsekin, ja kyllä, välillä leffassa on pikkasen liian isot pallit heilumassa(vai voiko joku kuvitella Conneryn juoksemassa suoraan vaneeriseinän läpi?), mutta on se silti lähempänä Bond-henkeä kuin mikään vuosiin. Slick herrasmies, tyly kasinoympäristö, cut-down hullujen vempainten kanssa kikkailussa, verta itkevä pahis, ja - hassua kyllä yksi parhaista asiosta koko pätkässä - maailman aidoimman startticreditsit. Digaan sitä biisiä sekä niitä No One Lives Forever -agenttihenkeä huokuvia graffoja. Kun tämä pyörähti sen timantin kovan alun jälkeen käyntiin teatterissa, tiesin, etteivät rahat menneet tässä kuvassa hukkaan.

Ja joo, on se pelkkänä toimintapätkänäkin päräyttävä.

Onko kukaan koittanut räpeltää playlisteja Sansaansa?

Koetin eilen ensimmäistä kertaa siirtää playlist-faileja soittimeeni. Nehän pitäisi siis Windows Media Playerin kautta "synkronoida" soittimen muistiin, minkä ei siis sinänsä pitäisi olla mikään ongelma. Jostain syystä softa ei kuitenkaan alkanut kanssani millekään, vaan huusi sen sijaan virhettä. Ei sen tarkempia selityksiä. Sitten muistin, että Sansassa pitäisi olla kaksi eri USB-moodia, ja että MP vaatii nimenomaan niistä toisen. Eli Menu/Settings/USB-modes->ja sieltä oikea vaihtoehto. Helppoa? Olisi joo, mikäli soittimassa olisi tuollaista valikkoa. Vaan ei ole, ei edes lähelle. Juoksentelin asetuksia edes takaisin, ja ei mitään.

Kiinnostaisi kieltämättä tietää, että milläs ihmeellä soittolistoja sitten saisi Sansaan. Niistä olisi arjessa todella suuri apu.

Otin reippaat päikkärit, kun jäi varhaisen nousun(in my books, eli siinä kymmenen pintaan ylös) vuoksi unet vähän vähiin(jälleen in my books, reilut seitsemän tuntia varmaan). Kun ei yleensä ole aamuisin(once again, tarkoittaen puolen päivän aikoihin) mitään, paitsi vakioduuni lauantaisin, niin illat venyvät helposti ilman mitään syytä. Sitä katselee devuja, roikkuu netissä taikka pelailee pikkutunneille, ihan vaan sen takia että pystyy. Ja koita siinä sitten yhtäkkiä mennä aikaisin nukkumaan. Nykyään tällaisen sattuessa en edes yritä ennen kahta, kun eihän siitä kuitenkaan mitään tule. Tynkäunet pitää siinä tilanteessa vain hyväksyä.

Loppuviikolle lykkäsi kuitenkin melkoisen duunirupeaman, kun paikallisella tanssikoululla on puolet henkilökunnasta kipeänä. Pääsee(joutuu) pitämään mitä oudoimpia tunteja, mutta seuraava tili lohduttanee taas kärsinyttä. Nyt voisi ihan oikeasti koittaa skarpata tämän levon kanssa edes hetkeksi.

Tänä iltana sitten vähän palaveria kavereiden kanssa, ja siitä baariin pikkulauantain viettoon. Yhdellä kaverilla on synttärit, toinen taas intistä lomilla. Hä, ai että oli tarkoitus nimenomaan aloittaa se varhain nukkumaan meneminen? Niin. No. Oh well, ihmissuhteet velvoittavat. Tuota...

...ehkä huomenna?





Yeah. Right.

On muuten lottovoitto saada keuhkokuume ennen jotain leiriä. Viikko osastolla ja viikko kotona oli mukavaa aikaa.

Morttileiri meni sopivasti osastolla kuumeessa maaten ja GBA:a pelailen. Tylsää siellä kyllä oli, mutta ei siellä leirilläkään kuulemma mukavaa ollut.

Taiteellisten ei tarvitse edes sairastua, terveisin nimimerkki "loppusodassa neljä päivää". Kävin pari päivää lomilla teatteritöiden takia(jo tästäkin kaikki olivat pirun hämmästyneitä), ja kukaan ei sitten lopulta jaksanut siirtää mua takaisin sinne metsään Rovalle, joten viimeiset viitisen päivää kassulla suljetussa yksikössä. Grillille puolen yön maissa ja pirunmoisia housemaratoneita.

Booyaka! 

[Oliver Cheatham - Get Down Saturday Night]

Viime päivät ovat olleet elektronisen musiikin aikaa.

Löysin kaverin kautta tällaisen oppaan elektronisen musiikin genreihin ja historiaan. Normaalisti vedän kaikenlaiset syvemmät genrejaoittelut kölin ali heti kättelyssä, eikä tällaistakaan hiuksenhienojen tyylierojen ja -rajojen sekamelskaa voi kukaan oikeasti osata, mutta näin esitettynä kyseessä on silti pirun mielenkiintoista matskua. Sivulta saa siis eri pääotsakkeiden(kuten House, Trance, Downtempo, Breakbeat ym.) alta esiin kartan, joka esittää selvästi erilaisten alatyylien kehittymisen läpi eri vuosikymmenten. Sivuston todellinen hittijuttu on kuitenkin se, että mitä vain alatyyliä klikkaamalla saa esiin infopaketin - jotka ovat elävästi, hauskasti ja inforikkaasti skrivauteltuja - sekä useita esimerkkibiittilooppeja kyseisestä genrestä. Aivan järkyttävän kingejä biisejä, vieläpä.

Mä olen muiden street-tanssilajien ohella harrastanut jo jonkin aikaa house-tanssia, ja alkanut nyt pikkuhiljaa metsästelemään kuumia house-biisejä omiin kokoelmiini. Siksi olenkin edellä mainitulla sivustolla kaivellut lähinnä house-puolta ja koettanut metsästellä tiukkoja artisteja. Deep house on erityisen lempeää matskua, ja paljolti muutkin tyylit funkimmassa osastossa, mutta muuten sitä diggailee yhdestä biisistä siellä, toisesta täällä. Edelleenkään ei siis tieteellisen tarkka genrejaoittelu kerro lopulta paljoa mitään mistään. Tämä ei kuitenkaan tapa hupikerrointa. Ei tule helposti ajateltua, että esimerkiksi Run DMC:n It's Like That olisikin todellisuudessa "hip housea". Rap on.

Näissä viboissa on täytynyt myös palata vanhojen kuolemattomien klassikoiden pariin, kuten Daft Punkin Around The World(kingi musavideo) taikka Basement Jaxxin Red Alert, jonka musavideo(se kahvilahässäkkä, olisin linkannut mutten löytänyt) on myös suorastaan kipeä. Fiilasin sitä jo ihan skidinä. Viihdytin itseäni myös Daft Hands -buumin erilaisilla tuloksilla. Daft bodies oli ihan veikeä. Ei sitä alkuperäistä silti niittaa mikään.

Fiilaten ja höyläten.

Make love and listen to the music.
You've got to let yourself go go go go go.
Oliver Cheatham - Get Down Saturday Night

"Osa koekaniineista sai katsella rintoja päivittäin, osa ei." Osaatteko kuvitella mitään julmempaa?

Ei muuta kuin printti jutusta ja puhelu parillekin ystävälle. Hyvään stond...siis kondikseen jo tänään!

...nyt kaikki on 20" laajakuvamonitorissa kiinni. Semmosta opiskelijaelämää täällä.

Niin, mullekin vuosisadan voitto oli, kun 17'' vaihtui mummolasta saatuun reilut parikymmentä tuumaa sisältävään ruutuun. Josta ei tosin löydy minkäänlaista laajakuvamoodia, eli suurin osa leffoista tulee kuitenkin katsottua just nyt läppärillä. Not digging the long faces.

Pelaamiseen se sentään käy hyvin. Eli ei niin huonoa ettei jotain...keskinkertaistakin...

Joo en usko, että mullakaan on yhdetkään kuulokkeet kestäneet takuuaikaansa loppuun. Edes lähelle. Siksi suosinkin perushyviä parin-kolmenkympin hintaluokassa pyöriviä nappeja, joiden äänenlaatu tyydyttää, sopivat minne vain eikä nouse hirveä poru kun toinen kuuloke pimenee muutaman kuukauden kuluttua.

Kerran kehtaa varmaan yhdet kuulokkeet käydä takuun puitteissa vaihtamassa uusiin, mutta jos saman vuoden sisään hajoavat uudetkin(ja näin on käynyt), ei enää jaksa vaivautua vaan poistaa suosiolla seuraavat taas itse. Elämä on kuluttamista.

[DVD:llä]

Tämän viikon saldo:

@ Discshop...
...Payback - tilinteon hetki (aivan fakin tiukka pätkä!)
...Equilibrium (a.k.a. Cubic)
...A Scanner Darkly

Kaikki alta kympin.

Lisäksi @ Stockmann...
...Stargate SG-1 Season 2
...The Silence of the Lambs (MGM Ultimate Edition)

Nämä kaksi yhteensä reilun viiskymppiä.


Niin, ja kaikki luonnollisesti, reilusti ja rehellisesti DVD:llä.

Kyllä kesän saapumiserä on se ainoa ja oikea. Suksilla kävin puolen vuoden aikana loppuvuoden leireillä kerran, ja silloinkin omaksi huviksi, kun oli nätti päivä eikä mitään tekemistä.


Tämä se onkin tosimiesten hommaa tämä "kuka pääsi helpoimmalla" -trashtalk.