Saako kolmoskautta jo jostain DVD:lle suomisubeilla?

Marraskuussahan sen tosiaan piti vissiin tulla, mutta enpä ole ainakaan bongaillut mistään. On niin perhanan kovaa ettei oikein jaksaisi kauempaa odotella.

Ei vissiin joo. Itse katsoin sen enkkusubeilla. Lekuritermit on alkuun vähän huimaavaa matskua näin, mutta ne tärkeimmät oppii kyllä hetkessä, eikä lopulta enää edes huomaa, ovatko subit finskiä vaiko enkkua.

Tappavilla aseilla on kyllä ihan oma paikkansa mun sydämessä. Miksi edes yrittää enää tehdä toimintapätkiä, kun tämän maailman tiukimmat on jo tehty? Intensiivisyys sai uuden merkityksen sillä hetkellä, kun äijät konsultoi keskenään, että mistä kohti se itsemurhaluoti kannattaisi Riggsin pään läpi sujauttaa lopputuloksen varmistamiseksi. Nämä pitäisi taas joku päivä katsoa.

Myöskin Braveheart on melko huikea pätkä. Kukapa ei olisi aina halunnut nähdä Melin hurmaavan hymyn lisäksi starban karvaista persettä. Leffan lopussa teki kovasti mieli mennä tervehtimään lippua - ihan mitä vaan lippua, oikeastaan - ja itkeä tirauttaa. Todellinen spectacular spectacular. Tämä pitäisi taas joku päivä katsoa.

Mihinkään Kristuksen Intohimoon en kyllä sitten ole koskaan koskenutkaan, enkä koske, joten Gibsoniitin tapauksessa voisin vaikka kirota crackin helvetin tuleen. Ennen kaikki oli paremmin. Toisaalta taas, jos on tarpeeksi suuri mies, niin suurten elokuvien ohjaus tulee vissiin luonnostaan. Draamantajussa meinaan löytyy. Kunpa vain Mel tekisi seuraavan leffansa aihepiiristä, joka ihan oikeasti kiinnostaa.


Murphyn tapauksessa taas en jaksa itkeä tirauttaa, kun se nykyinen "menestyksekäs, vaikkakaan ei niin komediallisesti laadukas" -Eddie on ainoa, mitä muistan. And besides, Eläintohtori oli Disneyn Herculeksen ohella lapsuuteni hervottomimpia elokuvakokemuksia. Paino lapsuuteen viittaavalla sanalla, sillä ikävä kyllä vain toista näistä elokuvista voi katsoa edelleen.

Äääh...loppupeleissä Hotel Duskin juonesta huokui semmoinen halparomaanin vaikutelma. Juuri sellaisen halpispläjäyksen, jota saa jokaisen Ärrän hyllyltä. Ei todellakaan mikään sellainen peli, jota tulee muisteltua tai jota haluaisi pelata uudelleen.

Olen itseasiassa samaa mieltä. Stoorissa oli potentiaalia vaikka kuinka, mutta oikeastaan kaikki jäi lunastamatta, ja loppu olikin sellainen itkevä tuhnu. Silti, jostain käsittämättömästä syystä, sitä oli kiva pelata. Miljöö oli viehättävä, henkilöt ihan jees kirjoitettuja, biisitarjonta juuri sopivan leppoisaa lounge-jazzia ja, noh, lisäksi peli näyttää syöltävän hyvältä. Olisin kovasti toivonut tästä seikkailuhittiä.

Another Code on samanhenkistä matskua, ainoastaan lyhyemmin ja pikkusievemmin. Ihan kivaa purtavaa sekin silti oli. Kuten Duskissa, tässäkin miljöö oli kohdallaan. Linnassa on taikaa.

Ace Attorneyt on kuin tantra-seksi: odotus täydentää h-hetken.

 

Hohhoh, mitä tunteiden paloa.

First things first: Air on paska veto. Kyllä, se on äärimmäisen kannettava, mutta siihen se jääkin. Ominaisuuksiltaan uskomattoman torso laite, josta on paha mennä sanomaan, kenelle se oikein sopii. Ellei sitten halua kannella melko isoa koriste-esinettä mukanaan, ja metsästää wlan-spotteja. Se sentti lisää paksuutta tuskin katkoo kenenkään kamelinselkää tien päällä, jos sillä saa oikeasti tietokoneen. Halvemmalla.

Muuten mulla ei mitään skismaa Applea kohtaan olekaan. MacBookit tuntuu olevan ihan näppäriä vekottimia, iPodien laatu on kyllä todettu itsekin aikaa sitten(ne vain ovat hieman hintavia omaan makuuni) ja suuri tyytyväinen asiakasjoukko kertoo kyllä jotain itse vehjaksistakin. Ainakin siihen asti, kunnes tullaan iPhonen ja Airin kaltaisiin aivopieruihin, joissa on selkeästi ihQuus heilauttanut laadun edelle. Noh, ei aina voi voittaa.

Jokainen ostaa koneen omaan käyttöönsä. Yhdelle Applen designit ja vaivattomuus ovat kaikki mitä tarvitaan, toinen ostaa mahdollisimman pienen läppärin koska nukkuu himassa noin kaksi yötä vuodessa, ja kolmas taas satsaa isompinäyttöiseen välimallin ratkaisuun kotikoneen korvaamiseksi, jossa yhdistyvät jees pelikone, kannettavuus ja pirun monipuoliset ominaisuudet. Ja kuinka moni arvasi, että allekirjoittanut oli se kolmas henkilö? Niinpä. Mä olen yksinkertaisesti niin PC-rutinoitunut käyttäjä, että vaikkapa Maccien käyttis tuntui aivan liian friikiltä ollakseen millään lailla varteenotettava vaihtoehto omaan käyttöön. Lisäksi sen softa- ja pelikäyttörajoittuneisuus(joista suurin osa on vissiin jo nykyään voitettavissa tavalla tai toisella) vaikuttaa kanssa. Toisaalta taas Linuxien kanssa on sama homma. Se vaatisi säädön lisäksi eritoten perehtymistä, joten ei oikein jaksaisi nähdä sitä vaivaa. Vaikka on se vaihtoehto monasti kiinnostanut. Silti, olkootkin että Windowsin kanssa räjähtelee latva aina silloin tällöin(niinno, minkäs tekniikan kanssa ei), niin mulle se on näillä teknologian kentillä just hyvä vaihtoehto.


Sori, Apple. Voidaan me silti olla hyvä päivän tuttuja.

3. Tehdessänne kauppoja, ilmoittakaa siitä Osto/myynti/vaihto–ketjussa, kun kauppa on saatu tehtyä, vaikka olisitte muuten hoitaneet koko jutun esimerkiksi yksityisviestein, ja antakaa kauppakumpanillenne palautetta.

Olen täten onnistuneesti ostanut TseiTseiltä Quendanin, DS:lle. Kumpaakaan ei kustu linssiin. Plussa heiluu.

Olen tässä kuukauden parin sisään hakannut kolme kautta Housea, ja kun viimeinen jakso viimeyönä pyörähti ruudulta pääkoppaan, ei mikään enää tunnu oikein miltään. Ehdottomasti aikamme tiukimpia sarjoja! 4. kausi, must have.

"First, 'Hector does go rug' is a lame anagram. You want a better one for Gregory House? 'Huge ego, sorry.'"

Lisäksi aion pistää tilaukseen ja tiirata seuraavat kaudelliset Fresh Prince of Bel Airia sekä Stargate SG-1:stä. Pitää muistuttaa itselleni, että maailmassa on sittenkin parhautta myös Gregoryn ulkopuolella. Näillä eväillä jatketaan kevättä.


Peeäs. Termiittinoriin pitänee tutustua joskus, mieluiten juuri maratonimuodossa. Nyt ei jaksa nähdä vaivaa sen seuraamiseen.

Hihhih, njoo, pitää kai Barryllekin tiputtaa propsit.

Vielä kun sillä olisi yhtä pimpsterit kuteet...

Tuohon en kyllä lähde. Jo kolmosen parhaimpien hittibiisien tunteminen ennalta - ja vielä oikeina instrumentaaleina - meinasi jo olla liikaa. Se on se hetki, kun aukoo paketista uuden Phoenixin(tai, you know, Apollon), eristäytyy sohvan nurkkaan ja unohtaa kaiken muun. Siinä hetkessä pitää kaiken olla uutta, ihmeellistä, jännää ja kivaa.

The Isley Brothers

Iskin kokoelmalevyllisen tulemaan CDON:ista. Mukana kaikki parhaat hitit, kuten Caravan of love, Between the sheets(San Andreas, anyone?) ja For the love of you. Uskomatonta matskua. Näiden tahtiin voi vaikka tirauttaa kyyneleen.

Kumartakaa kutumusiikin kuninkaille!


"Enough of the singing, lets make love!"

Verratkaapa huvikseen miten mahti se alkudemo on verrattuna itse sarjan tyyliin... se musa tosin blokkii näkökyvyn kyynelillä!

Niin tekee, aidoilla parhauden kyynelillä(tm).

Turtlesit olivat joskus Hopeanuolen ohella kovinta matskua, molempia oli perhetutuilla kahmalokaupalla vidseinä, ja suunnilleen kaikki alituiseen meillä lainassa. Noihin aikoihin, kun mussakin asui pieni sisäinen taiteilija(piirsin kaiken), olivat Turtlesit myös sitä feivorimatskua raapusteluun.

Toinen on tietty jo paljon rummutettu Alfred J. Kwak. Kuumaa kakkaa.

Kvak sanon teille kaikille.

Oli se YV näköjään tullut perille, ja vissiin toimi nyt siihenkin suuntaan. Tiedä sitten mikä siinä eilen oli. Main thing kuitenkin, että heitin jo sähköpostia. Jatkuu siellä.

Katsottiin kaveriporukalla eilen pikkupienissä sievissä Youtuben tarjontaa. Eniten pudottivat...


...Jeff Dunhamin vatsastapuhuja-show't. Äijällä on skillsejä ja Achmed the dead terrorist on ehkä nerokkaimpia hahmoja koskaan. Ne kulmakarvat! Myös Peanut oli HC. "Dun-HAAAAAMMMMMM!"

...Buffalaxin korvakuulolta englanniksi kääntämät musiikkivideot, ja erityisesti yksi Bollywood-pätkä. Ensinnäkin se biisi ja video olivat loistavia, ja siihen vielä mitä osuvimmat tekstit = vakavia vatsalihaskramppeja.

...vanha kunnon Robin Williamsin stand up -klippi, jossa äijä heittää läppää skoteista ja golffista. Yksi hervottomimmista klipsoniiteista koskaan. Jos tämä ei vielä ole wanhaa paskaa, niin vaadin perehtymään.

...halpa, mutta ah niin pudottava klippi Matti Nykäsestä Lauri Karhuvaaran haastattelussa. Leikkaaja on sankarini. "Vittu, Matti!


Suosittelen.

Peeäs. Olin laiska ja linkkasin vain ne tiukimmat.

[25 € postikuluineen]

Ouendan myynnissä. Peli on uutta vastaavassa kunnossa. Hintaa 25 € postikuluineen.

YV:t ei eilen halunneet mennä läpi, enkä sitten jaksanut stressata, mutta jos nyt sattuu, ettei tätä kukaan vielä ole kaivannut, niin voin poistaa sen vaivoiltasi.

[Läpi napsahti(ainakin):]

Kattos ny.

Läpi napsahti(ainakin):

Elite Beat Agents: Mainiota viihdettä, ja intin vapaa-aika juoksi kuin siivillä.

Phoenix Wright -trilogia: Ainakin kakkonen ja kolmonen on hakattu viime vuoden sisään, kakkonen todennäköisesti parikin kertaa. Ja taisin minä pelata taas kerran sen ekan ja klassikoimmankin. I'll see you again soon enough, old friend.

Daxter: Vähän lyhyehköhän tämä olikin, mutta pirun viihdyttävää tasoloikkaa.

Hotel Dusk: Varsin mukava seikkailu, mitä nyt helppo. Tunnelma paikkaa kuitenkin todella paljon.

Another Code - Two Memories: Myöskin mukiinmenevä seikkalu. Jää hieman HD:stä.

Yoshi's Island DS: Lojui todella pitkään hyllyssä, kun hajosin viimeisen maailman toiseksi viimeiseen kenttään. Ihan tässä lppuvuodesta otin sitten itseäni niskasta kiinni ja kurautin läpi. Jees loikintaa, mutta jää ehdottomasti ison veikkansa varjoon.

Parappa The Rapper: Lyhyt ku mikä, mutta ah niin suloinen.

Kannettava pelaaminen oli kyllä Se juttu vuonna 2007. Varmaan minä jonkun PS2-pelinkin ehdin viime vuoden puolella läpäistä, mutten enää muista minkä niistä, joten olkoot.


Kesken jääneet:

LocoRoco: PSP hajosi alta ennen kuin tämän ehdin kokonaan kokea. Aika loppuvaiheessa kuitenkin, ja pelaillaan kyllä vielä loppuun. Alkaa olla jo vähän ikävä loccareiden laulua. Mui Mui!

Exit: Jälleen, PSP hajosi alta. Peli oli kyllä semisti pettymys, joten saas ny nährä jaksaako tätä vielä mättää jonain päivänä.

Guitar Hero II: Iski sellainen pieni kiinnostuksen suvantovaihe. Ja sitten tulikin jo kolmonen, joka vie edeltäjäänsä satasella.

Guitar Hero III: Skitta oli paskana, ja koko peli lähti vaihtoon. Uutta odotellessa, ja sitten soitellaankin alkuvuoden ratoksi.

Okami: Yksi vuoden parhaista peleistä, mutta...ei, en osaa selittää. Mä en vain ole saanut jatkettua, kun tuntuu ettei aikaa ole koskaan tarpeeksi. Kyllä tämä vielä läpi pelataan. Pakkohan se on.

Orbital: GBA:n Bit Generations -sarjan peli, ja todennäköisesti paras puzzle-henkinen tuote ikinä. Rakastuin. Ikävä kyllä extra-maailman viimeinen kenttä ei antaudu sitten millään. Vielä joskus.

Sam & Max Season 1: Toiseksi viimeistä episodia viedään jo, ja tämä solahtaa kyllä läpi ihan pikapuoliin. Vuosi vain ehti vaihtua sillä välin. Loistavaa viihdettä.

Nintendogs: Ei tätä vissiin voi varsinaisesti läpäistäkään, mutta kiinnostus lopahti niin äkkiä, että lasketaan huvin vuoksi joukkoon mukaan.

GTA San Andreas: Aloitin jo way back, ja jo useampi vuosi on loppunut ennen tätä peliä. Nyt 2007 liittyy siihen joukkoon. Tämäkin olisi ihan lopussa, joten ehkä vielä joskus...


Mukavan vähän näyttää loppunsa olevan tapauksia, joissa kiinnostus kuoli. Vaikka kesken jättäminen vituttaa aina, on toisaalta kiva tietää, että tulevalle vuodelle löytyy aina pelattavaa, ja missä vaan muodossa.


Aloittamatta jäivät:

God Hand: Edelleen muoveissa. Hiljaista päivää - tai pakottavaa turpaanvetomieltä - odotellessa.

Sam & Max Hit The Road: Pelaillaan nyt tuo eka Seasoni uusia seikkailuja alta, ja perehdytään sitten tähän vanhaan matskuun.

Abe's Oddysee & Exoddus: Muistikortin puute estää aloittamisen toistaiseksi. Sen saan kuitenkin heti, kunhan kaveri saapuu intistä lomille ensikertaa, ja sitten startataan. Kaikki muut projektit tulevat olemaan tauolla näiden ajan.

GTA Liberty City Stories: Sain PSP:n mukana alkuvuodesta, enkä ole jaksanut pelata. Tuskin pelaankaan.



Kattos vaan, yllättävän paljon on tullut pelattua, kun sitä näin tarkkailee. Ja minä kun luulin että tämä oli allekirjoittaneelle täysin kuollut vuosi. Uuteen vuoteen lähdetäänkin sitten vahvoin asein: Hulluja jänöjä sekä koiria monessa muodossa, armotonta kitarasankaruutta, säälittävien vihreiden luikkujen pelastamista orjuudesta, lihateollisuudesta ja muusta pahasta sekä uutta ja upeaa lakimiesdraamaa. Boyakashaa!

Sansa lähtee tilaukseen ihan tässä lähipäivinä, ja päätin pistää kaverina tulemaan Sennheiser MX 51 -napit, parinkympin hintaan. Vaikuttavat tavallisia karvalakki-Sonyja laadukkaammilta, mutta eivät silti ole in ear -raiskarit. Eipä jokapäiväiseen käyttöön ja tien päälle kannata kalliimpiakaan raijata.

Tuossa kesällä hommaamassani läppärissä on Vistaan kuuluva polttosofta(NTI CD & DVD Maker 7, vaikutti ihan hyvältä) prakannut alusta asti, ja vika tuntui olevan recovery-tiedostojen uumenissa. Parin asiakaspalvelupuhelun ja piiiiitkien odottelujen jälkeen saapui joulun alla luftmailia suoraan Saksasta. Olin siinä romanttisessa käsityksessä, että sieltä on tulossa pelkkä softa erillisellä levyllä. Dumbass. Kirje oksensi sohvalle kahdeksalla levyllä koko Windowsin uudelleenasennuksen. Tai niin minä päättelin, minkäänlaisia ohjeistuksia kun ei tietenkään ollut messissä. Great.

Ne on nyt lojunut tuossa pöydällä pari kolme viikkoa, kun ei ole jaksanut alkaa millekään. Tänään otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni, pelastin failini veljen usb-kovolle ja aloitin järjestelmän palauttamisen. Toistaiseksi näyttää hyvältä, vaan saa nähdä onko tästä maratonista loppuunsa mitään apua. Sormet ristissä.

Tietysti sitä olisi voinut vain ignoorata koko ongelman ja pieraista jostain vaikkapa Neron tilalle, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mikä muu koneessa on vituillaan, joten takuuaika on hyvää koeistusaikaa. Ja on se vähän periaatekysymyskin. Tästä maksoin, sen haluan.

Ei kahden elokuvastudion tuella voi saada aikaan enää ihmeitä. Ei sitten millään.  Toshiban pitäisi nyt houkutella puolelleen joku Blu-Ray-tukija. Kuten sanottua, tapaamisten ja kokousten peruminen kertoo jotain ihan muuta.

Ja toimiihan jo tämä topikki hauskana osviittana, kun yhden uutisen jälkeen jokainen uutta tekniikkaa poistanut myy koko omaisuutensa ja ostaa sillä sinistä gearia. Miksi tavalliset kuolevaiset toimisivat mitenkään radikaalisti eri tavalla.

Melkein toivoisin itse, että tämä olisi tässä(vaikkakaan en siihen ihan vielä usko), vaikken ole koko teräväpiirtoon siirtymässä pitkiin aikoihin. Olisipahan Blu Rayn vakiintuessa yksi lisäsyy tulla aikanaan omistamaan PS3. Katsonhan devunikin edelleen PS2:lla. Don't break the habit.

Ja miten joku vielä jaksaa vääntää Soniceja? Ei tule kyllä ihan heti mieleen ulkoasultaan toista yhtä kuppaista pelisarjaa. Ehkäpä pentuna tuli luettua liikaa pelailun ohessa niitä umpipaskoja Sonic-sarjiksia?

En kyllä yhdy edes tuohon ulkoasukysymykseen, mutta yksinkertaisesti kuninkaalliset musiikit ja edelleen skarppi ja vauhdikas pelattavuus ovat jo riittävä kannustin. Yllättävän fiinisti vanhentunut pelisarja.

Kai muistatte sellaisen legendaarisen PS1-demolevyn, josta löytyi mm. Croc sekä Abe's Oddysee?

Demo one ? Siinä ei kyllä Crocia ollut vaan Tenka, Hercules, Overboard, Abe, Intelligent Cube ja jotain muuta. Sekä videot siitä palomiespelistä ja Soul Edgestä. Ja se legendaarinen T-Rex

On muuten yksi rakkaimmista pelimuistoistani tuo levyke.

Se sen täytyy olla. Croc-demo lienee ollut sitten jollain toisella kiekolla, ja sitäkin on kyllä hakattu aikanaan. Muisti pettää.

Nuo läpyskät olivat kyllä korvaamattomia aarteita silloin ennen. Ah.

Heh, enemmän kieltämättä tulee vain muisteltua niitä vanhoja hyviä aikoja, mutta silloin tällöin on myös pakko käydä toimeen, mikäli mahdollista. PSP:n Sega Collectionilla Soniceja(todellakin) sekä Eccoja, jonkun kaverin luona taikka miiteissä yömyöhällä Megamaneja, Marioja, Donkkareita, mitä vaan milloinkin käsiinsä saa. Emulaattoreita harrastin joskus paljonkin, mutta enää ei tule pelattua niillä. Se on se pieni sisäinen autentisti(ei, ei autisti...) joka on alkanut viime vuosina nostaa päätään.

Ja vaikkeivat ne nyt NIIN vanhoja ole, niin nuo Abet odottelevat tuolla hyllyssä vuoroaan. Kunhan vain saan muistikortin, käyn täysillä niiden kimppuun, ja siinä onkin sitten sellainen nostalgia-pommi ettei toista. Kai muistatte sellaisen legendaarisen PS1-demolevyn, josta löytyi mm. Croc sekä Abe's Oddysee? Todennäköisesti pelatuin yksittäinen pelituote mitä maa tulee koskaan päällään kantamaan. Eikä siinä sitä pelattavaa ihan hirveästi ole. Lapset on ihmeellisiä otuksia...

Lisäksi viimeaikojen Sam & Max -pelaaminen on herättänyt uuden lieskan lapsuuteni seikkailupelejä kohtaan. Eritoten Grim Fandango irrottaisi varmasti mukavia tunteita, sillä naksuttelin sitäkin skidinä melkoisesti, mutta en koskaan läpäissyt.

[a)]

On ihan oikeasti myönnettävä, etten osaa sanoa tähän aiheeseen yhtään mitään. Jenkkilä on kusessa niin monella tavalla, että siihen on jo a) tottunut (jonkinlainen hyväksymisen esiaste?) ja b) tarvittaisiin MacGyver-tason kykyjä nostamaan Vallat rantahietikolle edes jotenkin merkittävällä tavalla. Miehen täytyisi siis olla nero - ihan omilla avuillaan, järkätköön illuminati vaikka valmistujaisbileet sitten - tahi vaihtoehtoisesti musta/nainen. Näillä aseilla taattaisiin yksi asia: muutos. Tuskinpa tässä enää ihan hirveästi huonompaan suuntaan voidaan mennä.

Onnea demareille.

Heh, onkin siis varsin ironista, että tämä keksittiin juuri Ruotsissa. Siellähän ei tunnetusti ole kuin nuoria ja kauniita vaaleaverikköjä. Ja miehiä, jotka eivät arvosta muuttuneita näkymiä. Oh well...

Ja tämä oli erävoitto nimenomaan naisille?

Minä kun pidin uintia jo ennestään hienona harrastuksena...

EBA:ssa on kuitenkin September.

Lainattu painotusta varten.

Lisäksi siitä löytyy Canned Heat & Let's Dance. Funk on! Samaten lopun Jumpin' Jack Flash ja se sitä edeltänyt biisi ovat pirun tiukkoja, moni muukin biisi yllärihyviä ja nuo jo mainitut heikoimmat mainstream-kuraläikätkin toimivat useinmiten pelattuina hyvin, vaikkei niitä oikeasti kuuntelisikaan. Se eka biisi(Walkie Talkie Man?) on varmaan koko paketin ankein.

EBA on hjuva. Tietty eka Quendanikin on pakko hommata joskus, sen verran sitä on rummutettu, vaikka todennäköisesti japsilan musiikkianti ei aiheuta samanlaisia viboja kuin EBA parhaimmillaan.

Aah, sitä nautintoa, kun ei ole mihinkään kiire, ottaa Aku Ankan ja antaa tulla vaan. Kiireettömät istunnot ovat niitä elämän pieniä suuria hetkiä.

Hohhoh, aitoa oldschoolia. Muodikas nykynuori ottaa kaveriksi DS:n tai PSP:n. Ja vielä joku päivä teen sen, että otan läppärin mukaan ja postaan boardeille. POW!

Hä, eikö tässä topikissa keskusteltukaan kakkoshädästä...?

Aina saa samaa soopaa lukea. Ihmisen, joka ei polta, on vaikea ymmärtää mitä järkeä poltossa on. Totta kai näin on. Tupakoitsijoilla on omat syynsä miksi polttaa ja nykypäivänä todennäköisesti kaikki tiedostavat tupakanpolton vaarat. Kerrottakoon, että itse en polta.

Niin, sillä eihän siinä ole mitään järkeä. Tupakointi on paska tapa, joka hankkimalla hankitaan. Jokainen tuntemani röökaaja on kehunut, että kyllähän se paskalle maistuu aluksi, mutta...mutta mitä? Heität sen röökin vittuun etkä enää koskaan polta, jos se ei kerran maistu hyvälle. Tupakoitsija polttaa tasan siksi, että on tullut aloittaneeksi.

Lopettaminen voi luonnollisesti olla vaikeaa, koska hommaan liittyy ruumiillisen riippuvuuden lisäksi sosiaalisia aspekteja ja rutinoitumista. Mutta se on paska munkki.

Todennäköisesti ei mitenkään.

Olisivat edes ottaneet kaiken irti tästäkin dorkailusta. PS2-version nimeksi "Size DOES matter" or something.

Oh come on. On joitain asioita, joista on yksinkertaisesti nakattava rupinen huuli joka kerta. Itsestäänselvyys ei ole tekosyy.

Sori.

Yhden tupakan poltin tuolla Valtion Kustantamassa Tupakoinnin Ihmemaassa, kun ihan oikeasti hajosi keran pää. Ja sekin oli varmaan joku sosiaalinen tarve, en tiedä. Paskaltahan tuo maistui edelleen. Muuten en polta niin tupakkaa kuin sikareitakaan, ja kahvia en oppinut koskaan juomaan. Se maistuu aivan hirveälle. Tee on ystäväni.

Heitetäänpä meikäläisenkin viihdenurkkaus tänne näin, kun se on jo jonnin aikaa ollut valmis. Niin valmis kun tällaiset koskaan voivat olla...

Yleiskuva, joka oli muuten pienessä huoneessa vaikea ottaa. Huomatkaa taustansa väriset seinähyllyt sekä ah niin muodikkaat kasvit. Bambu on omani, toinen pusikko äidin peruja.

Kannettava pelaaminen sekä DVD-kokoelma. Devuhylly käy pieneksi verrattain pian, mutta käyttää toistaiseksi. Ja näyttää mielestäni hyvältä.

Hyllyllä PS2-pelit ja telkkarin alla tyly vuoriakin vanhempi pienoismalli-Cadillac. Jonain näistä pivistä hankin hinta-arvion siitä. Sain vihdoin jopa reilut 20 tuumaa sisältävän telkun, lattialla vanha kunnon 17''. Entisen paikka oli mustan ständin päällä, mutta uusi ei tietenkään sovi siihen, joten raahasin tilaan lipaston. Nurkkaständiä asuttaa nyt läppäri(ajoittain, anyways), ja tietty itse pleikkari.

Ja loppuun kuva myös itse istuinalustasta. Väri on kiva, ja sohva mukava. Kuvataiteesta saamme jälleen kiittää vanhempiani.


Huoneen kapeudesta johtuen sohva on aika lähellä telkkaria, mutta ei onneksi liian lähellä. Ihan. GH:ta pitää sitten kylläkin pelata ovelta, ja kääntää telkkaria jonnin verran. Kaikein kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen. Kyllä tässä sopessa viihtyy myöhäisiä iltoja vaikka useamman.